ICT-säästöt - populistista politiikkaa, päivitys 19.1.2015

Rinne: Säästöjä voidaan tehdä ICT-puolella

Ministeri Antti Rinne: Säästöjä voidaan tehdä ICT-puolella. (1) Rinne perustaa kommenttinsa tuoreisiin tietoihin valtionhallinnon sisältä ICT-menoista. Eri ministeriöillä on samanlaisia ja rinnakkaisia hankkeita mm. sähköisessä asioinnissa. Paljon menee rahaa hänen mukaansa myös ohjelmistojen käyttömaksuihin. Hänen mukaansa valtion ICT-menot ovat noin 4% kaikista valtion menoista. Rinne kaipaa tukea valtion ICT-johtajalle myös poliitikoilta. LinkedInin puolella on aiheesta käyty ja käydään 3.1.2015 tilanteen mukaan aktiivista keskustelua. Löysin tuosta keskustelusta OECD:n tilaston ICT-menoista (tosin vanhaa tietoa, Suomi 2011 ja muut vertailumaat 2008-2011). (2) Suomen tilanne tuon vertailutiedon mukaan oli alle 2%. Uusi Seelanti oli kärjessä ja Saksa hännillä. OECD:n tilasto ja myös Rinteen tiedot osoittavat, että vertailukelpoisten ICT-menotietojen saanti on vaikeata niin Suomessa kuin muissakin maissa. Ei voi olla totta, että Saksa on hännillä tuossa kv-vertailussa. Oletettavasti Saksan luvuista puuttuu jotain keskeistä (ehkä mukana on vain keskushallinto, Saksassahan on pitkälle viety aluehallinto?).

Valtion ICT-menojen laskeminen vaikeaa. Vaikeuden tekee valtion hallinnon rakenne ja johtamisjärjestelmä. ICT on ollut vuosikausia osa valtion itsenäisten tulosjohdettujen virastojen toimintaa. Näin myös ICT-kustannukset on integroitu osaksi kutakin virastoa ko. viraston oman toimintalogiikan mukaisesti. Rinne viittaa tuoreeseen selvitykseen valtion ICT-menoista. Tuoreus on totta, mutta tietojen vertailukelpoisuus on haaste. Itse asiassa saatuja tietoja vasta "tongitaan". On muistettava, että ICT-menoja on montaa sorttia. Raakana yleistyksenä voidaan sanoa, että on 1) ylläpitomenoja: a) kiinteitä vuosittaisia, b) hälytyksiin, ongelmiin perustuvia ylläpitomenoja; 2) ylläpitoon liittyviä pienkehitysmenoja, 3) vanhojen järjestelmien toiminnallisuutta lisääviä kehittämismenoja, 3) vanhan infrastruktuurin ylläpito- ja kehittämismenoja: palvelimet, tietokoneet, kännykät, monitoimilaitteet, 4) ylläpidosta vastaavan henkilöstön palkkakustannukset, 5) uudistamiseen liittyvät rakentamiskustannukset: a) kilpailutetun toimittajan kustannukset, b) omat kehittämiskustannukset. Ylijohtaja Timo Valli kommentoi LinkedInissä Rinteen julkaisemia kustannustietoja tiivistetysti seuraavasti perustaen tietonsa keväällä 2014 kerättyihin tietoihin: Aika hämmentävää uutisointia. Voimakkaasti hajautetussa valtionhallinnossa tarvitaan tiukkaa ICT-hankkeiden hallintaa, mutta tässä jutussa ja vertailuissa ovat menneet sekaisin hankesalkun kokonaisarvo (1100 miljoonaa euroa), jossa on siis monivuotisten hankkeiden kokonaiskustannukset ja varsinaiset vuosittaiset ICT- ja muut kustannukset. Valtion ICT-toiminnan kokonaismenot olivat vuonna 2013 yhteensä noin 744 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 vertailukelpoiset menot olivat noin 756 miljoonaa euroa eli menot vähenivät 12 miljoonaa euroa (-1,6 %). Kuntien vastaava vuosikustannusten määrä vuodelta 2013 oli 831 miljoonaa euroa. https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/076_ict/20140520Tietoj/name.jsp
Ollaanko siis lähempänä 2%:ia kuin 4%:ia ICT-menoissa suhteessa valtion kokonaismenoihin.

ICT- kustannukset - suora kustannussäästö vai investoinnin kautta ydintoimintojen säästöt. Mielestäni tätä ICT-kustannusta pitäisi tarkastelle useasta näkökulmasta. 1) Miten ICT:n avulla voidaan tehostaa ydintoimintaa. 2) Miten ICT:n uudisinvestointien avulla voidaan tehostaa ydintoimintaa. 3) Miten tietojärjestelmiä voidaan uusia tehokkaasti käyttämällä hyväksi kokonaisarkkitehtuuria ja näin yhteentoimivia järjestelmiä yli vanhojen "siilorajojen". 4) Miten sovitetaan yhteen digitalisaation avulla toiminnan tehostaminen ja tietoturvariskien minimointi. 5) Miten ratkaistaan ikääntyvien järjestelmien elinkaareen liittyvät kustannusongelmat vs. uudistaminen.  Kun eletään sopimusyhteiskunnassa, ei voida noin vain sanoa irti vanhoja sopimuksia eri toimittajien kanssa. Tarvitaan systemaattinen yhteinen etenemispolku. Luulen, että valtion ICT-toimen ytimessä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka vanhoja ja missä elinkaaren vaikeessa valtion eri tietojärjestelmät ovat. Samoin saattaa olla vaillinaista tietoa siitä, miten kriittisiä eri tietojärjestelmät ovat kunkin viraston toiminnalle. Edelleen voi olla epäselvää, minkälaiset uudistamisen resurssit siiloutuneessa tilassa olevat virastot omaavat (eurot sekä osaamisen määrä ja laatu). Näin Rinteen toivoma pelkkä valtion ICT-johtajan tukeminen ei auta. Tarvitaan konsernityyppistä ICT-johtamista. Nythän peli on avattu kolmella tavalla: 1. Valtori vastaa jatkossa toimialariippumattomista ICT-palveluista, 2. koko valtionhallinnon läpi viedään kokonaisarkkitehtuurin ilosanomaa, 3. erityisessä valvonnassa ovat yli miljoonan ja yli 5 miljoonan hankkeet.


Hankintalainsäädäntö rajoittaa omalta osaltaan yhtenäistä konsernityyppistä ICT-toimintojen kehittämistä. Hankintarajat ovat ahtaat ja rajat ylittävät hankkeet on kilpailutettava varsin byrokraattisin menettelyin. Kilpailuttaja on kahden tulen välissä - markkinaoikeus ja VTV. Näin kaikenlainen ketjuttaminen on "väärää" hankintapolitiikkaa. Tiedostamatonkin "suosiminen" voi johtaa markkinaoikeuteen, joka positiivisimmillaan hidastaa hanketta ja luo erilaisia riskejä. Negatiivisimmillaan pistää hankkeen uusiksi. VTV puolestaan positiivisimmillaan tuo ryhtiä hankintoihin, mutta negatiivisimmillaan lisää byrokratiaa ja tekee hankintatoimesta juristivetoisen operaation. Kuitenkaan hankintalainsäädännön tiukan toteuttamisen avulla ei välttämättä saada ennalta arvaamatonta, uudenlaista toteutusta aikaan. Olen seurannut Apotti-hanketta sen alkumetreiltä lähtien. Näyttää siltä, että hanke saadaan kilpailutettua hankintalainsäädännön puitteissa erinomaisesti juridiselta kannalta. Oletettavasti lopputulos tulee olemaan kaksi vuotta sitten ennakoitu monoliittinen ratkaisu, jossa on nyt 50%:n todennäköisyys myös ennakoidusta toimittajavalinnasta. (3) Olen edelleen sitä mieltä, että hankintalainsäädäntöä pitää läpivalaista. Ehkä tuleva hankintadirektiivi tuo jotain valoa asiaan - toivottavasti ei lisää ongelmia. Myös VTV:n pitäisi koota havainnot ja tehdä ehdotukset niin lainsäädännön kuin erilaisten toimintakäytäntöjenkin uudistamiseen. Niin miten sitten saataisiin aikaan sellaista hankintaoppia, jolla voitaisiin päästä toimittajariippumattomaan tilaan?

ICT on nähtävä investointina tulevaisuuteen. Niin digitalisaation avulla voidaan tehostaa, uudistaa valtionhallintoa. Tarvitaan vain ehdottomasti toimintaa uudistava lähtökohta koko jutulle. Koko valtion ICT-uudistaminen pitäisi olla kokonaisarkkitehtuuriin perustuvin toimintaperiaattein uudistuksen alla. Pekka Saarinen ehdottaa LinkedInissä, että valtionhallinto ottaisi käyttöön avoimet ICT-standardit. Hyvä ajatus. (4) Ehdotin eräässä FB-keskustelussa 2.1.2014 seuraavaa: Niin pitäisikö purkaa palasiin kaikki sosiaali- ja tervydenhuollon prosessit. Katsoa, miten ne voitaisiin virtaviivaistaa. Tehdä vertailu vastaaviin prosesseihin muilla aloilla. Hakea geneerisiä IT-sovelluksia muilta aloilta ja sovittaa niitä sotemaailmaan. Edelleen varmaan pitäisi systemaattisesti luokitella (niin tehdäänkin) data sen arkaluontoisuuden perusteella. Sotedata vaatii erityistä tietoturvaa, mutta mikä osa sotedatasta ja kuinka erityistä. Mutta on muillakin elämänalueilla samantyyppisiä vaatimuksia, joiden mukaisia ratkaisuja voitaisiin hyödyntää sote-järjestelmissä. Tämä liittyi keskustelussa linkitettyyn artikkeliin, jonka sanomaa voitaisiin kyllä hyödyntää yleensä valtion hallinnon ICT:ssä eikä pelkästään kommentoimassani soteyhteydessä. http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMp1203102#t=article



Populistista politiikkaa. Rinteen säästöehdotus on mielestäni populistista politiikkaa, jolla siirretään valtion talouden ongelmien painopiste valtion sisälle. Vastaavalla tavalla aikaisemmin pääministeri puuttui alkoholimainonta-asiaan. Syyt työnnettiin virkamiesten niskoille. Valtion hallintoa voidaan uusia monin tavoin. Uudistaminen edellyttää myös toimia poliitikoilta. Muuten tämä ICT:n uudistava voima saattaa myös pysähtyä alkuunsa kaikenlaisiin lainsäädännöllisiin esteisiin. Pelkkä ICT-kustannusten karsiminen on ministeriltä helppo juttu, kunhan VM:ssä on "oikea" kustannustieto virastoittain. Sen sijaan virastoissa ICT-kustannusten karsiminen ei ole helppo juttu, koska ICT-järjestelmät (ikääntyneetkin sellaiset) ovat ydinprosesseja tukevia ja useimmiten välttämättömiä toiminnan osia.  Niin ja lopuksi. Mitä pidemmälle digitalisoimme valtion toimintoja, sitä enemmän joudumme panostamaan tietoturvaan. Asialla on kaksi puolta: 1.  inhimillinen panostus vaatii osaamista, ymmärrystä ja eettistä näkemystä, 2. tietoturva vaatii turvallisia tietojärjestelmiä, mikä on jatkuvaa riskien minimointia ja rahakasta puuhaa. 


Päivitys 5.1.2015: LinkedInin puolella käydään aiheesta edelleen keskustelua myös riippumatta tästä blogikirjotuituksestani. Samoin FB:n puolella on aihe esillä. Kopioin tähän Karri Vainion kommentin blogikirjoitukseeni:

Karri Vainio

Senior Adviser at Association of Finnish Local and Regional Authorities (Kuntaliitto)

Vaikka taloussanomien luvut ovat pielessä ja tekstissä asiavirheitä, eivät kaikki avainviestit ole kuitenkaan tuulesta temmattuja. Valtionhallinnossa, MYÖS sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla (kuten kuntasektorilla), on viimeaikaisista korjaavista toimenpiteistä huolimatta yhä paljon sellaista päällekkäistä kehittämistyötä ja rakenteita joita tulisi kriittisesti tarkastella.
Kuten toteat, ei tavoitteena pidä olla ”nettosäästäminen” eikä välineenä juustohöylä vaan enemmänkin tähtäimessä tulisi olla panosten (ja osaamisen) uudelleenkohdentaminen sellaiseen kohteisiin joissa "tuotto" (tuottavuus/vaikuttavuushyötyinä mitattuna) on riittävä ja saavutettavissa.
Myös Sote-tietostrategian toimeenpanovaiheessa edellytetään ”resurssiallokaatio”- tarkastelua, jotta linjatut kehittämistoimenpiteet voidaan rahoittaa ja niiden toimeenpanoon varmistaa riittävä osaaminen. Tilanteessa jossa kokonaismenoja ei voida todennäköisesti merkittävästi (ainakaan pysyvästi) kasvattaa edellytetään samanaikaisia toimenpiteitä myös ”säästöpuolella”; esim. nykyisen tekemisen rationalisointia joka tarkoittaa varmasti myös monista omista ”lempilapsista” tai ”lypsylehmistä” luopumista, sekä tekemisen ja osaamisen keskittämistä. Sekä valtionhallinnossa että sote-kentän puolella.
Ps. Hankintalaissa on toki viilattavaa, mutta sitä tai VTV:tä ei ”konsernityyppisen IT-toiminnan” jarrumieheksi kyllä kannata ristiä. Enemmän kyse on johtamisen onnistumisesta, joka ICT-kontekstissa on sangan haastavaa valtionhallinnossa (tai laajennettuna julkisessa hallinnossa), jota ei itseään johdeta konsernityyppisesti (mm. siiloutunut, tulosohjaukseen perustuva ministeriö- ja virastorakenne). Eipä taideta toimialariippumattomien ICT-palveluiden keskittämisellä ja kokonaisarkkitehtuurin ilosanoman levittämisellä tässä pelkästään tulevina vuosina pärjätä ☺

Päivitys 5.1.2015/ Ollin kommentti FB:ssä: Kommentoin FB:ssä aihetta, kuka karsii investoinneista. Mielestäni Rinteen kannanotto koskee myös investointeja. Tässä kommenttini:
En mene enää omaan kirjoitukseeni, mutta lähteenäni olen käyttänyt Antti Rinteen julkisia kommentteja Taloussanomissa ja nyt viimeisimmät ovat Iltasanomissa. Jos ICT-menoja karsitaan, helpoiten karsinnan kohteena ovat tietysti uusinvestoinnit. Olemassa olevan infran kustannusten karsinta on pitkäjänteinen tehtävä, koska ICT on kytketty olemassa olevaan toimintaan ja sopimuksiin IT-ohjelmistotalojen kanssa.http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420424121324.html?pos=ok-nln


Päivitys 5.1.2015 jatkoa/ LinkedIn: Antti Kaipainen kommentoi. Olen Antin kanssa samoilla linjoilla.

Antti Kaipainen

ICT-project coordinator, IS-designer

Sanoisin, että vihdoinkin päästään asiaan. Olen myös tuonut esiin omissa puheenvuoroissani, että julkisella puolella on meidän nyt hypättävä kuskin paikalle ICT-toimittajiin nähden ja pyrittävä tekemään työtämme ilman poliittisia tarkoitusperiä. Se ei tarkoita, että emme voisi välittää heille viestiä avoimesti ja kuulla heitä. Päällekkäisyyksiä on, ja niiden tunnustaminen on ensi askel asioiden saattamiseksi oikealle uralle. Päätöksentekijöiden tulee myös vaatia meiltä ratkaisuja ja vastapainoksi tarvitsemme heiltä mandaatin ja päätökset. Mitä hankintalakiin tulee niin sen muuttaminen jossain vaiheessa tulenee ajankohtaiseksi - tai ainakin pitäisi. En ole juurikaan kuullut kenenkään nykyjärjestelmää kehuvan. Maailma on muuttunut lain alkuajoista ja nyt esim. jos soteen siirrytään niin ei järjestelmiä voida enää hankkia pätkäsopimuksilla muutamiksi vuosiksi eteen päin. Pikemminkin isojen systeemien osalta olisi mentävä elinkaarimalli ajatteluun esim. neuvottelumenettelyllä ja samalla huolehtia riittävät SLA:t ja niiden sanktiointi. Kansallisen KA-työn näen erittäin tärkeänä ensi askeleena sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla parempaan lopputulokseen. Kannatan sotea ja toivon lain hyväksymistä, vaikka alkuperäisestä ajatuksesta onkin lienee tultu jonkin verran taaksepäin kompromissien kautta. ICT tulee olemaan mahdollistaja mutta toiminnallinen malli on oltava ensin selvillä. Jos sotea ei jostain syystä syntyisi niin asiat ovat mahdollista toteuttaa yhdessä myös silloin mutta ei siis lakiin perustuen. Valtiovarainministerin kuuluttamat ICT säästöt ovat saatavilla mutta ei nykyisellä meiningillä. Lopuksi: Marraskuun Tietoviikossa oli Anna-Maija Karjalaisen haastattelu. Mielestäni jutussa oli juuri se mitä nyt tarvitaan. Jutun henki oli mielestäni lähellä omaa ajatusmaailmaani ja oli parasta luettavaa pitkään aikaan alan lehdissä. Toivon, että Karjalaiselle annetaan mahdollisuus onnistua ja hän onnistuu.

Päivitys 19.1.2015: Ministeri Risikko valtion IT-hankkeista (Tivi)
"Valtiovarainministeriöllä on jatkossa enemmän valtaa muiden ministeriöiden it-hankkeisiin", sanoo liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko. Vuoden alusta ministeriöille tuli velvollisuus arvioida yli viiden miljoonan arvoiset it-hankkeet yhdessä valtiovarainministeriön kanssa.
"Tarkoitus on, että vähät rahat menevät oikeaan paikkaan. Ei tätä luotu muodon vuoksi”, Risikko sanoo.
Jos hankkeissa on huomautettavaa, hän uskoo muiden ministeriöiden haluavan toimia yhteistyössä asian korjaamiseksi. Mikäli syntyisi riita, sen ratkaiseminen menisi hallituksen pöydälle.
Ministeriöiden it-hankkeet on kerätty ensimmäistä kertaa hankesalkkuun, jossa niitä seurataan jatkossa.
"Törmättiin siihen, että hankkeissa ei ole tarpeeksi tehty vaikutusarviointia. Se voi olla hiljaista tietoa, mutta sitä ei ole kirjattu ylös. Tätä nyt tehostetaan", Risikko sanoo.
http://www.tivi.fi/kaikki_uutiset/valtio+kiristaa+ithankkeiden+kuria++quotvahat+rahat+oikeaan+paikkaanquot/a1042502

Viitteet

(1) Antti Rinteen kannanotto:  Yle-uutinen 1.1.2015: SDP.n puheenjohtaja Antti Rinne ei usko, että pelkästään säästöillä ja leikkauksilla saadaan talous nousuun.
– Jotta tässä saadaan aikaan talouskasvua, pitää syntyä työpaikkoja ja kaikille työikäisille töitä. Toki meidän täytyy pitää jatkuvaa menokuria. Säästöjä voidaan tehdä esimerkiksi ICT-puolella, sanoo puheenjohtaja Antti Rinne (sd.). Taloussanomissa Rinteen kannanottoa lisää:
-Selvityspyyntö lähti elokuussa ja nyt luvut ovat Rinteen pöydällä. Valtio panee it-hankkeisiin ja tietokoneohjelmistojen käyttömaksuihin hurjan summan, yhteensä noin kaksi miljardia euroa vuodessa. 
– Meillä on reilun miljardin euron edestä it-hankkeita, esimerkiksi sähköisen asioinnin parantamiseksi. Eri ministeriöillä on samanlaisia hankkeita käynnissä. Minkä takia tarvitaan 15 eri hanketta, kun voisi luoda yhden hankkeen valtionhallintoon? Hankkeitten kokonaissumma on 1,1 miljardia, ja tässä ovat mukana vain yli miljoonan euron hankkeet!
– Ja samaan aikaan kun käytämme it-hankkeisiin yli miljardi euroa, käytämme lisäksi ohjelmistojen käyttömaksuihin 750 miljoonaa euroa, Rinne kertoi.
Kun summat ja it-hankkeet ovat levällään eri ministeriöissä ja ministeriöiden omalla vastuulla, kokonaissummaa on ollut vaikea hahmottaa. Pari miljardia euroa tietokoneohjelmiin on nelisen prosenttia valtion budjetista.
– Siellä on paljon tehostamista, ja kukaan ei kärsisi, paitsi ne firmat, jotka rahastavat näillä hankkeilla. Päinvastoin, palvelu parantuisi. Jonkun täytyisi ottaa tässä johtajuus. Meillä on uusi valtion tietohallintopäällikkö, mutta hän tarvitsee tukea poliitikoilta.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/12/31/rinne-tolkkua-jattimaisiin-it-kuluihin/201417759/12?&ref=MC

(2) OECD-tilasto ICT-kustannuksista eräissä vertailumaissa: Sources: OECD Survey of ICT expenditures, 2010-11; OECD National Accounts Statistics (database).    
 
Central government ICT spending

Central government ICT spending is the share of total central government budgets dedicated to ICTs (e.g. investments in hardware and software, running costs of IT infrastructures, salaries for ICT specialists and training). Governments look to the use of technology, and especially the Internet, as a lever for more efficient internal operations, greater public service quality, and better and more open policy making.

The expectations to deliver policy-relevant results are also high because spending on ICTs is considerable. Examples of the absolute amounts spent illustrate why it is important to understand underlying patterns and to optimise the use of ICTs: USD 75 billion at central government in the United States; USD 10 billion in the United Kingdom; between USD 4 billion and 5 billion in Canada, France and Australia. Some ICT spending volumes can represent over 2% of a central government's budget. However, it would not be correct to interpret high or low shares of ICT expenditure as an indication of prioritisation, performance or efficiency. Important context factors need to be considered, although their role is not yet entirely clear. The countries where central governments spend more than 1.5% of their budget on ICT include both highly centralised countries (New Zealand, Finland) and federal countries (the United States, Canada, Switzerland), as well as both large and small countries measured by population.

The absolute size of the public administration can also influence spending patterns. Governments in Slovenia and Estonia have similar employment numbers and spend a similar amount on ICT capital and operations per employee; Italy, Spain and Germany have larger public administrations and spend more on ICT per employee (around USD 3 000-4 000 PPP). The United States stand out with an average ICT spend per employee of over USD 26 000 PPP, followed by Switzerland, the United Kingdom, Korea and Australia.

At the same time, the size of public administration does not explain everything. Central governments in Australia and Korea have similar sizes too, but spend around three times more on ICT per employee than those in Chile or Finland. France and the United States have high central government employment volumes compared to the sample, but the United States spends a significantly higher amount on ICTs per employee. One could expect economies of scale to reduce the average spending per employee in larger administrations; at the same time, larger administrations have potentially higher complexities in implementing public policies, which would reduce economies of scale.

Some countries have used dedicated ICT spending reviews to better understand spending patterns, consider domestic context factors and improve returns on government ICT use.

More detailed information on ICT spending, including comparisons of disaggregated data, could help improve ICT expenditure decisions. Analysis of such data could illustrate how individual ICT spending categories develop over time, e.g. public employment costs compared to outsourcing; how central government ICT spending interacts with spending at local levels where most public services are delivered; or how the use of technology supports the attainment of policy objectives in areas like health care, education or justice.                              

Total ICT expenditures include capital, operating and human resources expenditures except for those countries where HR expenditures are not available: Austria, Belgium, Estonia, Germany, Iceland, Slovenia, Switzerland and the United Kingdom. Data for Australia, Austria, Germany, Italy, Korea, Spain, and Switzerland and Portugal are for 2010. Data for Belgium and Slovenia are for 2009. Data for France, Iceland, New Zealand and the United Kingdom are for 2008. Chile provided detailed ICT spending data but is not displayed due to missing central government expenditures.                                    
                                   
Country    Year    Value                           
New Zealand    2008    2,14                           
United States    2011    1,91                           
Canada    2011    1,89                           
Finland    2011    1,72                           
Switzerland    2010    1,57                           
Netherlands    2011    1,38                           
Australia    2010    1,27                           
Mexico    2011    1,07                           
Estonia    2011    1,05                           
Korea    2010    0,98                           
United Kingdom    2008    0,94                           
Iceland    2008    0,88                           
Spain    2010    0,86                           
France    2008    0,78                           
Slovenia    2009    0,73                           
Portugal    2010    0,63                           
Belgium    2009    0,56                           
Austria    2010    0,47                           
Italy    2010    0,46                           
Germany    2010    0,33                           
ICT spending data is available in 21 countries and covers capital, operating and human resources expenditures. Data comes from an OECD survey of government ICT expenditures conducted in 2010 and 2011 with central government officials in the OECD Network on E-government. Additional data was extracted from publicly available official data sources. This is the first time that data collection and harmonisation was undertaken for such a large number of countries. Data presented here are therefore preliminary and pending further harmonisation.
 http://www.oecd-ilibrary.org/sites/gov_glance-2013-en/03/12/index.html?contentType=%2fns%2fChapter%2c%2fns%2fStatisticalPublication&itemId=%2fcontent%2fchapter%2fgov_glance-2013-25-en&mimeType=text%2fhtml&containerItemId=%2fcontent%2fserial%2f22214399&accessItemIds=

(3) Apotin taivalta olen seurannut blogikirjoituksissani. Tässä on vanha blogikirjoitus, johon olen tehnyt viimeisen päivityksen 5.1.2015: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html
Päivitys 5.1.2015: CGI on valittanut markkinaoikeuteen. EPICä on CGI:n mielestä suosittu mm.  antamalla mahdollisuus tuoda mukaan sosiaalihuoltoon kehiteillä oleva järjestelmäosuus. Tilanne tiivistyy ja on ajatumassa ennustamaani lopputulokseen. http://www.tivi.fi/uutisia/outo+tilanne+apottikisaaja+valitti+markkinaoikeuteen/a1040088

(4) Valtionhallintoon avoimet ICT-standardit:

Pekka Saarinen Systems Designer at National Land Survey of Finland

Milloin valtionhallintomme ottaa käyttöön avoimet ICT-standardit? Se olisi tehokas ja selkeä työkalu lisätä ohjelmistoalan kilpailua sekä aloittaa toimittajaloukkujen purkaminen myös Suomessa. Tähän ongelmaan on meillä kiinnitetty häviävän vähän huomiota, vaikka samanaikaisesti julkiseen hallintoon kohdistuu merkittäviä säästötavoitteita.
Oheisessa artikkelissa Ison-Britannian valtion CTO Magnus Falk kertoo ODF-standardin käyttöönotosta. Falkin mukaan IT-osastoilla on vaikeuksia ymmärtää toimittajaloukkujen laajuutta ja seurauksia. Isossa-Britanniassa toimittajaloukkujen purkamisen merkitys on ymmärretty - poliitikkoja myöten.
https://joinup.ec.europa.eu/community/osor/news/deputy-cto-uk-odf-%E2%80%98big-change%E2%80%99