Soteuudistus nytkähti käyntiin. Uusi työryhmä ja selvitysmiehet asetettiin kuskin paikalle 23.11.2012.. Selvitystyö nojaa vahvasti yliopistollisten sairaanhoitopiirien johtajien voimaan. Poikkeuksena on Turun alue, jossa ilmeisesti kielipoliittisena kompromissina Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja edustaa sairaanhoitopiirinäkökulmaa. Valtaosa muistakin selvitysmiehistä (-naisista) on kovin tuttuja henkilöitä. Nyt taitavat ministerit ja STM pelata varman päälle. Tehtävätkin on asetettu siten, että hallitusohjelma ja tehty työ otetaan systemaattisesti huomioon. Mahdollinen rahoitusuudistus ei näy työryhmän tehtävissä eikä myöskään lakiuudistukset kuten vanhuspalvelulaki, sosiaalihuoltolaki ja järjestämislaki.
Ollin veikkauksia. Kun katson selvitysmieskaartia, veikkaan tulokseksi jotain seuraavaa:
- yliopistosairaalapiirit säilyttävät vahvan yhtenäisen aseman - niistä ei pilkota pois mitään, koska toimivat tehokkaasti ja sisäisen työnjaon pohjalta
- yliopistosairaalapiireihin kytketään perusterveydenhuoltoa tavalla tai toisella
- suuret yliopistosairaalakunnat pitävät vahvan aseman palvelujen järjestäjinä
- osa pienistä sairaanhoitopiireistä saa mennä; osasta tehdään sotepiirejä, joihin sitten yhdistetään perusterveydenhuoltoa
- sosiaalihuollossa suuri osa palveluista pidetään kunnissa - ehkä osa laitoshoidosta saatetaan yhdistää sotepiireihin.
Jäin pohtimaan myös sitä, mikä ihmeen hyöty 20000 asukkaan kuntakokovaatimuksella olisi sote-palvelujen järjestämisessä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ongelmia ei tuolla väestöpohjalla ratkaista. Toisaalta toiminnallisesti eri palveluille riittää paljon pienemmät asukaspohjat (kuten kotipalveluille tai terveysaseman lääkäri-hoitajapalveluille). Edelleen pohdintaa aiheuttaa, miten suhtaudutaan yksityisiin ja puoliyksityisiin (kuten kunnallisten palveluiden osakeyhtiöistämisiin), Syntyykö tästä hommasta mitään uutta ja mullistavaa, on iso kysymys.
Päivitys 6.12.2012:
5.12.2012 Helsingin Sanomien mielipidesivulla dosentti Matti Rimpelä väittää, että "Uudistus heikentää perusterveydenhuoltoa". "Perusterveydenhuollon tärkein ominaisuus on yhteisösuuntautuneisuus, joka toteutuu nykyisin vain työterveydenhuollossa. Asiakkaisiin ja ongelmiin keskittyvät ja yhteisötyön unohtavat terveydenhuollon terveydenhuoltojärjestelmät ovat sen sijaan kalliita ja tehottomia." Matin kommentissa on paljon järkeä. Ajattelen itse niin, että perusterveydenhuolto on luonteeltaan terveyttä edistävää, kun taas erikoissairaanhoito on erityisten terveysongelmien ratkaisemista. Erikoissairaanhoidossa keskittäminen ja erikoistuminen ovat voimaa, kun taas perusterveydenhuollossa on yhteisöllisyys voimaa.
Ohessa on suora ote tehtävästä:
" Selvityshenkilöiden tulee selvittää erityisesti seuraavia kysymyksiä
1) Miten voidaan saavuttaa riittävä sosiaali- ja terveydenhuollon kantokyky, jotta sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän linjaama palvelurakenne ja -kokonaisuus voidaan toteuttaa?
2) Mitä erityispiirteitä (esim. kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi) alueella tulee tulevassa lainsäädäntötyössä ottaa huomioon?
3) Millaiset valmiudet kunnilla arvioidaan olevan muodostaa selvityksen mukainen palvelurakenne?
Järjestämisvastuuta koskevien selvitysten perustana tulee olla kunnan tai sosiaali- ja terveydenhuoltoalueen kantokyky. Se koostuu talouden kestävyydestä ja vakaudesta, palvelujen järjestämistä ja omaa palvelutuotantoa koskevan osaamisen varmistamisesta, ammatti-taitoisen henkilöstön riittävyydestä, kyvystä huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon edellyttämästä infrastruktuurista sekä riittävästä väestöpohjasta. Myös alueelliset piirteet, kuten harva asutus tai kielelliset olosuhteet, tulee ottaa huomioon. Järjestämisvastuuta koskevassa arvioinnissa tulee pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin, jotka tukevat hallituksen kuntauudistuksen tavoitteita, kuten kuntarakenteen elinvoimaisuutta, kuntatalouden vakautta ja kestävyyttä ja luonnollisiin työssäkäyntialueisiin rakentuvia peruskuntia. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä tulee turvata myös palvelujen alueellinen ja valtakunnallinen kattavuus ja päällekkäisyyksien välttäminen. Ainakin yksi selvityshenkilö keskittyy erityisesti ruotsinkielisten ja kaksikielisten sekä saamenkielisten alueiden erityispiirteisiin. Selvityshenkilöiden tulee työnsä aikana ja aikataulun mahdollistamissa rajoissa kuulla paikallisia päättäjiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita." (http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=4987634&name=DLFE-24505.pdf)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti