torstai 9. helmikuuta 2012

Kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelut

"Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistaminen on välttämätöntä. Palvelujen
tulee olla laadukkaita ja niiden saatavuus yhdenvertaista koko maassa. Palvelujärjestelmän
uudistamisessa on tärkeintä jo pitkälti toteutetun sosiaalihuollon ja terveydenhuollon
integroimisen lisäksi yhdistää samaan rakenteeseen mahdollisimman laajasti perustason
ja erityistason tehtäviä. Erityisen tärkeää on ikääntyneiden palvelujen uudenlainen
haltuunotto suurten ikäluokkien lähestyessä vanhuspalveluikää. Tämä merkitsee järjestämisvastuun
kantajalle merkittävästi nykyistä suuremman väestöpohjan vaatimusta. Kuntauudistus
on tarpeen tukemaan palvelurakenneuudistusta, jotta kuntien tosiasiallinen
ohjausvaikutus toteutuisi silloinkin, kun järjestämisvastuussa on sote-alue." http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120206Elinvo/001_Kuntauudistusraportti_suomi_osa1_finalNETTI.pdf

Yllä oleva teksti on suora lainaus kuntauudistusasiakirjasta. Sosiaali- ja terveyspalveluista on luvassa jatkokehitystyö, jonka aikataulu on kuluvan vuoden toukokuun. Yhteys kuntauudistukseen tulee siitä, että kuntien pitäminen palvelujen järjestäjinä edellyttää kahden asian toteutumista: 1) kunnan kokonaistaloudellinen kantokyky on nyt ja tulevaisuudessa riittävä, 2) kunnan väestörakenne ja väestömäärä on riittävä, jotta merkittävästi palveluiden käyttöä ohjaava satunnaistekijä saadaan mahdollisimman vähän vaikuttavaksi. Kysymys on kunnan kokonaistaloudellisen riskin minimoinnista, kun on kyse paljolti ulkoiseen kysyntään  perustuvasta palvelujen tarpeesta ja käytöstä. Potilaat toimivat omien tarpeidensa pohjalta. Samalla halutaan integroida (yhdistää) sosiaalipalvelut, perusterveydenhuollon palvelut ja erikoissairaanhoito. Tekstissä ei puhuta mitään yksityisistä palveluista eikä myöskään erilaisista sekaomistuspalveluista. Ei myöskään puhuta monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä. Oletettavasti nämä asiat nousevat esille jatkovalmistelussa.

Väestöpohjan käyttö koko sosiaali- ja terveydenhuollon peruslähtökohtana on mielestäni yksipuolinen ja kaavamainen. Voitaisiin pikemminkin tehdä moniportainen väestöpohja-ajattelu. ERVA-alue kuvaa potilaan kannalta sitä vaativaa erityishoidon tasoa ja hoitotarpeen harvinaisuutta, jossa tarvitaan suurta väestöpohjaa (sieltä löytyy riittävästi asiakaspohjaa) ja erityistä ammatillista osaamista ja kallista teknistä valmiutta. Seuraava taso voisi olla sellainen erikoissairaanhoito, joka vaatii astetta pienemmän väestöpohjan mutta edelleen varsin vaativan osaamisen ja teknisen valmiuden. Nämä kaksi tasoa ovat nyt ylikunnallisia ja uudessakin mallissa ainakin osittain sitä. Sitten tullaan perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, joissa väestöpohjataso on taas alhaisempi. Näin voidaan edetä aina vaikkapa kotipalveluihin tai päivähoitopalveluihin, joiden väestöpohja määräytyy sen palvelun asukaspohjavaatimuksen perusteella. Kuntauudistuskartta ei noudata tätä logiikkaa. Lapissa Utsjoen ja Ivalon yhdistäminen ei ratkaise tätä. Helsingin ja sen ympäristökuntien yhdistäminen ei ratkaise tätä. Väestörakenteen ja palvelurakenteen välistä yhteyttä on tutkittu Suomessa ja muualla. Tässä esitetty kuvio ei siis ole uusi. Tutkijat pystyvät tekemään suosituksia asukaslukupohjiksi erilaisille palveluille.

Potilaan ja kuntalaisen kannalta kuntauudistus sinänsä  ei tuo lisää palveluja eikä tuo  myöskään niitä välttämättä lainkaan lähemmäksi tai muuten paremmin saavutettaviksi. Kaksi asiaa on ratkaisevia: 1) kuntien käytettävissä olevat voimavarat, 2) ammatillisen osaamisen saatavuus. Miten taataan pinta-alaltaan suuren haja-asutusalueen palvelut jatkossa? Kuntauudistus voi ratkaista 1-kohdan - voimavarat, mutta ei välttämättä 2-kohtaa eli ammatillista osaamista ja saatavuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti