Talouspolitiikka ja taloustiede tarvitsevat uusia eväitä, päivitys 1.2.2017

Tunniste: Hyvinvointi, valtion ohjaus, ks. tunnisteen ja bloggauksen taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Tieteen päivät 11.1.2017: Päivän paini. Miten taloutta selitetään? Tieteen päivillä aiheen kimpussa olivat Sixten Korkmanin johdolla VTT Antti Suvanto (Suomen Pankista eläköitynyt johtava ekonomisti) ja väitöskirjatutkija Lauri Holappa. (1) Keskustelu oli hyvinkin sovinnaista ja paini päättyi ratkaisemattomaan.

Sixten Korkman mattotuomarina

Tiivistetysti aiheesta esitettiin seuraavia tulkintoja, joita herrat eivät sitten keskenään kiistäneet. Markkinatalous on epätäydellinen luomus, jota pitää politiikan avulla ohjata ja säädellä. Ohjaukseen on erilaisia välineitä kuten rahapolitiikka, finanssipolitiikka ja keskuspankin erilaiset interventiot. Talouspolitiikka on puolestaan yhdistelmä taloustiedettä, tilastotiedettä ja politiikkaa. Uuskeynesiläiseksi nimetty Lauri Holappa haastoi vastustajansa. Nykyään yhteiskuntatieteet eivät tavoite oleellisia ongelmia. Ne askartelevat marginaalikysymysten äärelle. Hänen mielestään taloustiede on osa yhteiskuntatieteitä, poliittista taloustiedettä. Kun muissa yhteiskuntatieteissä sallitaan useita erilaisia teoreettisia lähestymistapoja, valtavirtainen taloustiede ei tällaista salli. Yhtä mieltä keskustelijat olivat siitä, että taloustieteen tulee olla oikea-aikaisesti liikkeellä. Esimerkiksi haasteena ovat tällä hetkellä velkaantuminen ja nollakorot, jolloin kaikki taloustieteilijät ovat uusien haasteiden edessä. Molemmat painijat sekä mattotuomari olivat sillä kannalla, että eurosta ei kannata luopua.

Painijat Antti Suvanto, Lauri Holappa

Syvä kiista taustalla. Kaivoin esille jotain kirjoituksia netistä koskien Lauri Holappaa, koska hän tuntui olevan perinteisen, valtavirtaisen taloustieteen kriitikko. Rahan rooli näyttää olevan eräs keskeinen kriittinen kysymys. Sen vuoksi näköjään myös Antti Suvanto oli kutsuttu vastinpariksi keskustelemaan Holapan kanssa. Tähän akateemiseen nahisteluun en maallikkona saanut oikein otetta. Sen sijaan näyttää siltä, että keskusteluilmapiiri taloustieteen sisällä on varsin jyrkkä. Lauri tuomitsee nykyisen valtavirtaisen taloustieteen. Toiset puolestaan eivät oikean saa kiinni siitä, ketä Lauri tarkoittaa valtavirtaisuuden edustajina. Laurin teorioiden kriitikot puolestaan tuomitsevat hänet jopa tieteen vääristelijänä. Kansalaisena tästä nousee huolia. Taloustieteellä on tällä hetkellä megalomaaliset haasteet samoin kuin talouspolitiikallakin. Hyvinvointivaltion rahoitus on vaakalaudalla, kansalaisten välinen eriarvoistumiskehitys on realiteetti, työttömyysaste on kaikkien tiedossa. Monet haasteet ovat kaikkien keskenäänkin kritisoivien tahojen tiedossa - vaikkapa tämä väestörakenteen muutos tai nollakorkoilmiö. Yhteinen käsitys niin taloustieteilijöillä kuin poliitikoillakin on, että jollain tapaa valtakunnallisella politiikalla pitäisi voida vaikuttaa talouspolitiikkaan. Vaikuttamiskeinoissa on kuitenkin ääripäissään suuriakin eroja. (2)

Kaksi rinnakkaista metodista etenemistietä. Toinen tie on katsoa maailmaa ja Suomea pitkällä aikahorisontilla. Käydään läpi hyvinvointiyhteiskunnan muutokset ja niiden taustalla olevat selitystekijät. Hyödynnetään tilastoja, tilastotiedettä, aikaan sidottuja teorioita talouden selittämisestä. Haetaan tästä näköaloja, vaihtoehtoisia ennusteita tulevaisuuteen. Koetellaan näitä vaihtoehtoisia teoreettisia lähtökohtia aidoilla aikaan liittyvillä tutkimusaineistoilla, tilastoaineistoilla. Luin läpi Thomas Pikettyn juuri suomennetun kirjan "Pääoma 2000-luvulla". (3) Tähän tutkijaan ei nyt jostain syystä viitata. Ilmeisesti pari vuotta sitten ilmestynyt alkuperäisteos ja siitä tehdyt tiivistykset ovat purkaneet suurimman innostuksen pois. Piketty puhuu Holapan tavoin poliittisesta taloustieteestä. Hienosti Thomas käyttää hyväksi kaikkea mahdollista tilastollista aineistoa maailman mitassa ja kansakunnittain. Samoin hän käyttää historiallista ajattelua/analyysiä hyväksi myös talousteorioiden arvioinnissa ja paikantamisessa. Oman tulkintani mukaan Piketty näyttää, miten talousteoriat syntyvät ajassa, miten niitä pitää koetella todellisuudessa ja ääripäässä jopa hylatä tai asettaa paikalleen kunkin ajan tilanteisiin. Taloustieteilijöiden pitäisi nyt tarttua kiireesti ja systemaattisesti ajan ilmiöihin kiinni.

Kestävyysvaje. (4) Monin tavoin VM ja monet muut talousennusteiden tekijät korostavat, että nyt on Suomessa kasvun oraita, mutta kasvu on hidasta. Kasvuluvut liikkuvat 0,5 - 1,5% välillä riippuen siitä, onko kyse nykytilan arvioinnista vai ennusteesta pari vuotta eteenpäin. (5) Mielenkiintoista arvioissa on, että Thomas Piketty on päätynyt samaan tulokseen pitkän aikavälin ennusteissaan. Eurooppa, kehittyneet valtiot (siis myös Suomi) ovat saavuttaneet Ollin yksikertaistetulla terminologialla kyllästymispisteen, kun taas kehittyvät maat pystyvät vielä venymään jopa 3-5% kasvulukemiin. Jos nyt sitten ajatellaan, että jollain aikavälillä pitää saada velkaantuminen kuriin, se edellyttää juuri tuollaista kehittyvien maiden kasvukäyrää 3-4%. Nyt on poliitikoilla tämän ajatustavan mukaan edessä muutama suhtautumistapa: 1. pessimistinen lähestymistapa - odotetaan uusia vaaleja ja uusia tuoreita päätöksentekijöitä - annetaan periksi, 2. epärealistisen optimistinen lähestymistapa: ei uskota ennusteisiin vaan luotetaan suomalaiseen innovaatioilmastoon, työllisyysasteen nousuun, viennin kasvuun jne., (esim. uuden elinkeinoministerin ensimmäiset puheet)  3. tartutaan käsiksi kasvun taustoihin yhdessä asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa - haetaan uusia poliittisia avauksia - niin näinhän nykyhallituksen kiinkeimmät, sokeat kannattajat asian näkevät.

HS-kuva, viite 6

Sovellus sote- uudistukseen. Monet kotimaiset ja ulkomaiset arviointsijatahot vannovat siihen, että soteuudistuksen avulla saadaan ratkaistua osaa kestävyysvajeesta.  VM:n laskelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua pitää leikata 3 miljardilla. Silloin ollaan tervehdyttävällä tiellä kestävyysvajeen hallinnassa. On sitten pessimistien joukko, joka ei usko lainkaan tähän ennusteeseen. Ääripessimistien mukaan itse asiassa kustannukset tulevat nousemaan niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Sovittelevien pessimistien mielestä pitkässä juoksussa soteuudistuksen avulla saadaan kestävyysvajetta hanskattua. Tässäkin asiassa on nyt mielestäni syvä tiedollinen aukko poliitikkojen, asiantuntijoiden ja tutkijoiden kesken. Lakiehdotuksissa visioitu ohjausjärjestelmä ja kannusteet sekä haasteet ovat ristiriidassa keskenään. Ohjausjärjestelmässä valtion tiukka budjettiohjaus ja toisaalta tuleva valinnanvapausjärjestelmä sisältävät ristiriidan siemenen. Tavoitteet ylläpitää nykyinen palvelujärjestelmä, poistaa järjestelmän eriarvoistavat elementit sekä säästää 3 miljardia ovat keskenään ristiriidassa. Optimistiset käsitykset teknologian ml. digitalisaation ratkaisuista ovat ristiriidassa sen kanssa, miten saadaan aikaan samaan aikaan säästöjä, kun pitää investoida.

Tiedon hallinta avain. Paljon on tehty tiedon hallinnan osalta Suomessa. Demokraattisen yhteiskunnan ydin on riittävän avoin tieto ( informaatio ja data). Thomas Pikettyn kirjan jälkikirjoituksessa Markus Jäntti toteaa tietyt puutteet tietovarannoissa. Mm. varallisuustiedot ovat niin puutteellisia, että Pikettyn tyyppistä analyysiä ei kaikilta osin voi Suomesta tehdä. Tämä liittyy myös siihen, miten voitaisiin pohtia kattavasti erilaisia kestävyysvajeen poliittisia nujertamiskeinoja - vaikkapa Pikettyn lanseeraamia verotuskeinoja. Tiedon hallinta on myös avain soteuudistuksessa monella tapaa. Monen muun henkilön tavoin (mm. Tieteen päivillä 13.1.17 Sitran yliasiamies Mikko Kosonen) olen puhunut soteuudistuksesta pirullisena ongelmana. Ongelmalla ei ole kaikkia tyydyttävää parasta ratkaisua. Toisaalta puutteellinen tietoperusta vaikeuttaa myös vaihtoehtoisten ratkaisujen hakemista, päätöksentekoa ja seurantaa. Valitettavasti tässä asiassa lukeudun pessimisteihin - tietojärjestelmiä ja niihin kytkettyjä ohjauselementtejä ei saada kuntoon soteuudistuksen nykyaikataulussa. Tähän otan vielä kantaa tarkemmin tulevissa blogikirjoituksissani.

Thomas Piketty

Päivitys 17.1.2017: Hyvinvointiyhteiskunta omalta osaltaan tasoittaa eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Piketty käsittelee kirjassaan laajasti eriarvoisuutta, johon poliittinen taloustiede kytkeytyy tiukasti. Edesnennyt vuonna 2016 kuollut Anthony Atkinson on Thomas Pikettyn esikuva ja myös työtoveri. Jostain syystä ei kuitenkaan Thomas Pikettyä ole nyt mainittu eriarvoisuutta koskevassa keskustelussa, vaikka eriarvoisuustyöryhmän asettamiseen liittyen on somessa käyty aiheesta paljon keskustelua. VN:n tiedote 19/2017: pääministeri asetti eriarvoisuustyöryhmän (pj. prof. Juho Saari).
"Pääministeri Juha Sipilä on asettanut eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän. Työryhmän tehtävänä on hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Tämä tapahtuu talouden menokehyksen puitteissa ja julkisia menoja lisäämättä."
http://vnk.fi/artikkeli/-/asset_publisher/paaministeri-asetti-tyoryhman-etsimaan-ratkaisuja-eriarvoistumisen-pysayttamiseksi

Anthony.B.Atkinson

Päivitys 18.1.2017: Paljon on tullut FB:n puolella somessa kommentteja työryhmän kokoonpanoon. Haluttaisiin kokemusasiantuntemusta mukaan jne. Toisaalla kolumnissaan Sorsasäätiön tutkija viittaa eriarvoisuuden esiin nostamiseen Euroopassa ja täällä meilläkin, vaikka poliittiset päätökset osoittavat toista. Piketty näissä keskusteluissa ei ole siteerausmuodissa, vaan viitataan tuloerotutkimuksen uranuurtaja Anthony B. Atkinsonin viimeiseksi jääneeseen kirjaan Inequality. What can be done?
http://sorsafoundation.fi/fi/onko-sipila-antanut-eriarvoisuustyoryhmalle-mahdottoman-tehtavan/ 

Päivitys 19.1.2017: Poimin tämän Juhani Ilmakunnaksen kommentin mukaan, koska se sisältää myös mielenkiintoisen linkin (For the Poor, but Not Only the Poor: On Optimal Pro-Poorness in Redistributive Policie): Jotakuinkin tarina menee tätä nykyä siten, että pienituloisille kohdentaminen ei näytä tuottavan korkeampia köyhyysasteita. Maat, jotka kykenevät yhdistämään universaalit ja kohdennetut etuudet, näyttävät toimivan parhaiten köyhyyden vähentämisen näkökulmasta. Universaalit etuudet näyttävät mahdollistavan laajemman kannatusperustan avulla kohdennettujen ja muiden etuuksien korkeamman tason, mikä vähentää köyhyyttä. (https://academic.oup.com/sf/article-abstract/95/1/1/2428891/For-the-Poor-but-Not-Only-the-Poor-On-Optimal-Pro?redirectedFrom=fulltext) Lisäksi myös tämä tulee ehdottomasti huomioida: Paradoxes of Social Policy: Welfare Transfers, Relative Poverty, and Redistribution Preferences; David Bradya and Amie Bosticb (http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0003122415573049)

Päivitys 19.1.2017: Suomen Kuvalehti/ Mikko Niemelä pohti myös tätä eriarvoisuustyöryhmän tehtävää ja otti esille myös hallituksen toimet aiheeseen liittyen otsikolla: Sipilän hallitus huomasi eriarvoisuuden – Ehti jo leikata miljardeja lapsilta, opiskelijoilta ja naisilta. Eriarvoisuutta ratkovat huippusosiologi ja joukko johtajia.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sipilan-hallitus-huomasi-eriarvoisuuden-ehti-jo-leikata-miljardeja-lapsilta-opiskelijoilta-naisilta/?shared=953661-d306dfee-4

Päivitys 1.2.2017 (Kelan tutkimusblogi): Olli Kangas, Ilari Kolttola: Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki voittavat
 
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/3719?utm_content=buffer87ac5&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Viitteet

(1) Tieteen päivät 11.1.2017: Miten taloutta selitetään?
- http://www.tieteenpaivat.fi/fi/ohjelma-2017/keskiviikko-11-1/p%C3%A4iv%C3%A4n-paini-miten-taloutta-selitet%C3%A4%C3%A4n
- https://youtu.be/RnHYphaHHN8

(2) Keskustelu Lauri Holapan ympärillä: 
- lähtökohtana ollut yhteinen kirja Jussi Ahokkaan kanssa "Rahatalous haltuun" Like 2014; http://like.fi/kirjat/rahatalous-haltuun/

"Mitä raha on? Mitkä ovat rahataloudellista toimintaa ohjaavat motiivit? Miksi valtavirtainen talousteoria epäonnistuu kapitalistisen rahatalouden selittämisessä? Rahatalous haltuun vastaa muun muassa näihin kysymyksiin. Kirja osoittaa, kuinka yleiset käsitykset rahasta, valtion roolista rahataloudessa sekä talouspolitiikan rajoista ovat ristiriidassa rahataloudellisen todellisuuden kanssa. Koska yhteiskuntamme on rakentunut rahatalousjärjestelmän ympärille, virheelliset käsitykset rahatalouden perusinstituutioista ja talousjärjestelmän toiminnasta ovat merkittävä rajoite aidolle demokratialle ja mielekkäälle julkiselle keskustelulle. Rahatalous haltuun esittää kattavan ja realistisen vaihtoehdon nykyiselle talouspolitiikalle."
- kriittistä keskustelua on tämän jälkeen käyty:  http://www.vapaasana.net/artikkelit/2016/06/lauri-holappa-ja-jussi-ahokas-harhaoppi-vastaan-professorikunta
- http://liberalismi.net/wiki/Keynesil%C3%A4isyys#J.C3.A4lkikeynesil.C3.A4isyys_Suomessa
http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/blogiarkisto/antti_suvanto/Pages/mita_raha_on.aspx

(3) Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla, Into 2016

(4) Kestävyysvajetta pohdin taannoin kirjassani Olli Nylander: Soteuudistus -pirullinen ongelma, Nordestadt 2016, ss. 123-126; Totean aiheesta mm. seuraavaa: Ensin siteeraan VM:n määritelmän:

Valtovarainministeriö määrittelee kestävyysvajeen Suomen taloudessa seuraavasti: ”kestävyysvaje tarkoittaa, paljonko julkisen talouden rahoitusasemaa tulisi parantaa välittömästi, jotta julkisen talouden velkaa ei tarvitsisi lisätä, kun väestön ikääntyminen alkaa kasvattaa julkisia menoja. Kestävyysvaje muodostuu kolmesta tekijästä: nykyisen julkisen velan tulevista korkomenoista, julkisen talouden nykyisestä alijäämästä sekä tulevien alijäämien nykyarvosta.” 

Aiheesta syntyi myös laaja talouspoliittinen keskustelu, jossa rintamalinjat eivät suinkaan menneet poliitikkojen ja asiantuntijoiden välillä. Pikemminkin rintamalinjat menivät säästölinjan ja elvytyslinjan välillä. Kyse on siis perustavaa laatua olevasta talousteoreettisesta erimielisyydestä. Erimielisyys johtuu ennen muuta globaalin maailman monimutkaisista syys-seuraussuhteista, joita yksikään ekonomisti ei pysty jäännöksettömästi kuvaamaan ja osoittamaan todeksi. Voidaan siis piirtää erilaisia ennustekäyriä, mutta nekin ovat vain ennusteita ja epävarmoja sellaisia. Karkeasti voidaan todeta, että Suomessa rintamalinja poliitikkojen kesken kulkee oikeiston säästölinjan ja vasemmiston elvytyslinjan välillä. Mielenkiintoista on myös, että ekonomistitkin jakaantuvat näihin kahteen leiriin samoin perustein. (s.123)

(5) Talousennusteet:

VM:n talousennuste/ talvi 2016 (22.12.2016). Suomen BKT:n ennustetaan kasvavan 1,6 % v. 2016, 0,9 % v. 2017 ja 1,0 % v. 2018. Vuoden 2016 alkuvuoden kehitys on ollut ennustettua nopeampaa. Vuoden kolmannella neljänneksellä BKT nousi 1,6 % edellisen vuoden vastaavasta. Vuonna 2016 kasvu on perustunut kotimaiseen kysyntään, erityisesti yksityisen kulutuksen kasvulle. Lisäksi rakennusinvestoinnit ovat lisääntyneet nopeasti. Työmarkkinoiden tilanne on parantunut alkuvuoden aikana ja työttömyysasteen trendi on laskenut jo 8,6 prosenttiin. Vuonna 2017 yksityisen kulutuksen kasvu hidastuu, kun kiihtyvä inflaatio hidastaa reaalitulojen kasvua. Kilpailukykysopimuksen vuoksi palkkasumman kasvu jää lyhyellä aikavälillä vaimeaksi. Yksityisten investointien kasvu hidastuu tilapäisesti v. 2017, kun rakennusinvestointien kasvu taittuu. Vuonna 2017 julkisen kulutuksen määrä supistuu 0,5 %. Julkisia kulutusmenoja supistavat kilpailukykysopimukseen sisältyvät lomarahojen leikkaus, työnantajan sosiaaliturvamaksujen alennus ja vuosityöajan pidentäminen. Viennin kasvu kiihtyy vuosina 2017 ja 2018. Vientiä kasvattavat jo tiedossa olevat kuljetusvälinetoimitukset. http://vm.fi/julkaisu?pubid=15802 
- VM:n virkamiesten HS:ssä julkaistu mielipide 15.1.2017: Mielipiteessä vaaditaan pysymistä hallitusohjelmassa ja perustellaan VM:n ennusteiden paikkaansapitävyyttä. 
http://www.hs.fi/paivanlehti/15012017/art-2000005045502.html
- HS:n uutinen 15.1.2017 koskien maailmantalouden ennusteita: Ennusteet ovat samansuuntaisia kuin Pikettyn kirjan ennusteet.
http://www.hs.fi/talous/art-2000005041443.html?share=830aff8ff20302a216bbdadc85862c1e

(6) HS-artikkeli 16.1.2017:  Sote-uudistuksen pää­arkkitehti Tuomas Pöysti ei arvannut, mihin joutuisi: ”Yöunet ovat jääneet vähiin” Projektijohtaja Tuomas Pöystin mukaan säästöä syntyy, jos ihmiset saavat apua ja hoitoa oikeaan aikaan.

"...Moni ihmettelee, kuinka sote-uudistus hillitsee kustannuksia, kun asiakkaan valinnanvapaudella aiotaan lisätä palvelujen tarjontaa. Hallitushan tavoittelee kolmen miljardin euron leikkausta kustannusten kasvuun kymmenessä vuodessa.
”Tiukkaa tekee”, Pöysti myöntää. ”Mutta kaikki temput, joilla siihen voidaan päästä, ovat jo olemassa.” Pöystin mukaan kustannusten kasvua voidaan hidastaa, kun muutetaan toimintatapoja. Silloin ei tarvitse tinkiä hoitotuloksista, mutta tarpeettomia hoitotoimenpiteitä voidaan vähentää. ”Avainsana on oikea-aikainen apu tai hoito. Kun apua saa riittävän varhaisessa vaiheessa, vältytään päätymästä kalliimpiin hoitoihin. ”Sote-kustannukset kasvavat erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi. Esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhustenhoidossa samalla rahalla voi Pöystin mukaan saada nykyistä parempia tuloksia. Kummassakin palvelussa käytetään jo nyt paljon rahaa."
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005046582.html