NykySOTE ja SOTEuudistus - onko sittenkin vanhassa vara parempi?, päivitys 29.1.2018

Juhani Lehdon alustuksen vertailukalvo 21,1,2018

Onko sittenkin nykySOTE toimivampi ratkaisu kuin pitkään ja suurella rahalla valmisteltu uudistus? Tällainen "vallankumouksellinen" vaihtoehto tuli mieleen, kun yleisössä kuuntelin ja katselin oheisen seminaarin alustajia ja paneelia. Vapaus valita toisin - yhdistys oli 23.1.2018 järjestänyt oivan tilaisuuden.  Vetäjänä toimi YLEn sotetoimittaja Tiina Merikanto. Oheisesta kuvasta selviää alustajat ja panelistit. Tarja Mylläristä en löytänyt panelisteista. Jotenkin surullisissa merkeissä tilaisuus päättyi. Elina Hemminki veti yhteen surun ja pessimismin läpitunkemana."Huono laki näyttää tulevan voimaan. Se vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon sisältöön negatiivisesti". (1) SirkkaRousun avauspuheenvuoro jäi minulta kuulematta, mutta kannattaa lukea tämän kirjoitukseni lopussa oleva Sirkan kommentti.(Päivitys 29.1.2018 FB:ssä).

Alustajista Juhani Lehto, Jukka Lindberg ja Lasse Lehtonen tekivät kukin samantyyppisen loppupäätelmän kuin Elina. Alustajana lisäksi esiintyi THL:n lääkäri Tiina Hetemaa, joka kertoi mm. viimeisimmät tilastotiedot palvelujen saatavuudesta. Tiina oli innostunut uudistuksesta - ilmeet hänellä olivat toiveikkaat. Jotenkin tuntui Tiinakin toiveikkuudessaan hiipuvan illan mittaan. Panelisti Olavi Kaukonen oli huolissaan  syrjäytyneistä tai sen uhan alla olevista ryhmistä, joita riivaa mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat. Ennakko-odotusten mukaan panelisti Lasse Männistö oli posiviivisemmalla otteella liikkeellä. (2) Valinnanvapaus ja kilpailun lisääminen tuovat Lassen mielestä lisää palveluja - myös 5000-15000 asukkaan kuntiinkin. Toiset alustajat ja panelistit olivat tästä päinvastaista mieltä.Varsinaisia uudistuksen valmistelijoita (poliitikkoja ja virkamiehiä) ei alustajien ja panelistien joukossa ollut. Yleisökin taisi olla samoilla linjoilla alustajien enemmistön kanssa.

Tilaisuudessa haastettiin vertailuun nykyjärjestelmä ja uudistus. Tiivistetysti tilaisuussa esitetyistä kannanotoista voidaan tehdä vaikkapa kaksi listaa eli hyvät ja huonot puolet:

Mitä huonoa nykyjärjestelmässä?

• hoitoon pääsy perusterveydenhuoltoon ontuu - jonot ylipitkiä
• lääkäreitä on sinänsä paljon, mutta "väärissä" paikoissa
• monikanavarahoitus eriarvoistaa asiakaskuntaa: opiskelijoilla ja työssä olevilla monipuoliset valinnanmahdollisuudet
• hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoisuus
• väestövastuu pirstoutunut 

Mitä hyvää nykyjärjestelmässä?

• ohjaus ja hallittavuus versus uudistus
• integraatio ainakin osittain versus uudistus
• kustannusten hallinta yksityisten palveluiden osalta
• erikoissairaanhoidon tehokkuus ja vaikuttavuus
• erityislaeilla turvattu ainakin osittain päihde- ja mielenterveysongelmaisille palveluja
• nykyjärjestelmä joustava uudistuksille 
• ei hallinnon muutoksista johtuvia suuria ylimääräisiä transaktiokustannuksia
• asiakas/potilasturvallisuus taattu ainakin osittain
• lähipalvelut kuntapohjaisia

Mitä hyvää uudessa järjestelmässä?

• valinnanvapaus laajenee
• palvelujen tarjonta laajenee
• perusterveydenhuoltoon lisää voimavaroja
• kilpailutilanne haastaa kaikki kilpailussa mukana olevat tehokkuuden lisäämiseen 
• väestövastuu nykyistä järjestelmää laajemmille harteille

Mitä huonoa uudessa järjestelmässä?

• ohjaus ja hallittavuus heikkenee
• väestävastuu edelleen osittain liian pienien väestöpohjien varassa - liikaa maakuntia
• monikanavainen rahoitusjärjestelmä säilyy 
• eriarvoisuuden vähenemiselle ei edellytyksiä - pikemminkin lisää juopaa menestyjien ja syrjäytyneiden välillä
• integraatiolle lisää vastavoimia pirstoutuvasta palvelutarjonnasta
• kustannukset kasvavat kahta tietä: 1) transaktiokustannukset (uusi hallintokerros, valinnanvapauden toteutukseen vaadittavat IT-investoinnit), 2) kysynnän lisääntyminen
• palvelutarpeiden kasvun ja budjettikurin välinen ristiriita: terveyden edistämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kannusteet puuttuvat
• heikossa asemassa olevien palvelutarpeiden tyydyttämiseen ei parannuksia.

Näyttää siltä, että nykyisen järjestelmän ongelmat voidaan ratkaista nykyjärjestelmän puitteissa. Ohjataan resursseja peruspalveluihin. Tehdään hallinnollisia yhdistämisiä nykyisten jo toiminnassa olevien mallien pohjalta - ainakin yhdistämällä erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito. Rahoitusuudistus tehtävissä nykyjärjestelmän puitteissa. Vallinnanvapautta lisättävissä nykyjärjestelmällä. ICT-järjestelmät uusittava joka tapauksessa ja uudistus kestää ainakin 10 vuotta.

Uudistukseen on nyt satsattu rahaa ja poliittista arvovaltaa niin paljon, että uudistus saatetaan nyt viedä vaikka väkisin läpi. Toimeenpanolle toivotaan vielä porrastusta ja mahdollisuuksia kokeilla uusia toimintamalleja ennen kattavaa käyttöön ottoa. Maakunnilla toivotaan riittäviä toiminnan järjestämisen vapauksia. Digitalisaatio ei paikkaa kustannusaukkoja, pikemminkin lisää kustannuksia.

Päivitys 29.1.2018:
Lasse Lehtonen kommentoi FB:n puolella sitä, että paikalla ei juuri ollut soteuudistuksen puolustajia.
"Eikö niitä ehdotettua sote-mallia kannattavia asiantuntijoita ole kovin helppo löytää..."

Ollin kommentti:  Heti löytyi aktiivinen eläkkeelle siirtynyt entinen työkaverini Tarja Tamminen. Hän toteaa FB:n puolella seuraavaa:
"Nykyjärjestelmää olisi voitu kehittää vuosikymmeniä. Ei ole kehitetty kuin siirtämällä rahat ja työntekijät etikoissairaanhoitoon ja rapauttamalla perusterveydenhuolto. Ihmiset jonottavat, diagnoosit ja hoito myöhästyvät, ehkä kohtalokkaasti. Jokaikinen järjestelmä, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1972 tarvitsee perusteellista uudistamista. Pelkkä kevytpäivitys ei riitä. Miten meillä Suomessa ei uskalleta uudistaa mitään, vaan roikutaan vanhassa."
Ollin kommentti: Ehkä tuo ajatusten erilaisuus ei ole kaikilta osin kaksinapainen eli puolustetaan nykyistä ja puolustetaan uutta. Uuden kritiikissäkin on ollut vaihtoehtoisia ehdotuksia runsaasti. Esimerkiksi viimeisen lakiesityksen lausunnoissa oli suuri määrä ehdotuksia, joista vain osa eteni uudistuksen pöydälle. Se ylimielinen suhtautuminen kaikkeen kritiikkiin on tainnut ärsyttää osaa ihmisistä. Toivottavasti maakunnat saavat lisää valtaa tehdä omia sovelluksia, kun tilanne maakunnissa poikkeaa toisistaan todella paljon. Ja vielä yksi juttu. Sotessa velloo keskustelu vain terveydenhuollon ympärillä. Mikähän siinä on?

Juha Nurmela kommentoi: Pelottavaa on se, että SO ei ollut tälläkään kertaa esillä, vaikka se käyttää leijonan osan rahasta. Olisiko niin, että yksityisille tuottajille sopii hyvin, etät kisataan sairaan hoidosta, jotta voivat rauhassa jatkaa SO-puolen valtausta.

Sirkka Rousu avasti tilaisuuden ja halusi FB:n puolella kommentoida juttuani seuraavasti:
"Seminaari oli 23.1. ja avaussanoissani otin kyllä esille sosiaalihuollonkin (oma koulutustausta ja työkokemus sieltä) Keskustelijoista valtio- ja yhteiskunta/valtiotieteilijöitä Lehto, Lindberg ja Kaukonen. ...jostain syystä halutaan aina vaan keskustella siitä, ettei terkkariin pääse.... tämä kun ei ole koko kuva, monissa kunnissa pääsee aivan hyvin lääkäriin, olisiko hyvästä johtamisesta apua. Kerroin avaussanoissani, että Tarja Mylläriselle tuli pakottava henkilökohtainen este. Molli keskustelussa johtui mm. siitä, että esimer. ministeri Saarikko lupasi kuunnella lausuntopalautteita, asiantuntijoita ja kehittämisehdotuksia, mutta juuri mikään ei muuttunut. ... on surullista ja äärimmäisen turhauttavaa. Muutaman kansanedustajan enemmistöllä tehdään nykyistä huonompaa ja kalliimpaa sotea, ja meidän veronmaksajien rahoilla. Raivostuttavaa. ...palaute näin järjestäjien puolesta."

Päivitys 28.1.2018: Kommentteja Linkedinistä ja FB:sta

Jukka Kalliosaari kommentoi FB:n puolella seuraavasti:  "Joskus kaiken vanhan purkaminen uuden tieltä on hyvä ratkaisu. Nyt se ei taida olla viisain ratkaisu."

Juha Muinonen kommentoi Linedinin puolella seuraavasti:

"Mielenkiintoisia ajatuksia. Läheltä maakunta- ja SOTE-uudistusta seuraavana olen tullut hyvin vakuuttuneeksi, että parhaaseen lopputulokseen päästään tekemällä korjauksia nykyiseen järjestelmään - esimerkiksi tärkeitä omalääkärimallin jalkauttaminen kattavasti ja Siunsote/EKSOTE kehitystä muualle SOTE kokonaisuuden rakentamiseksi. Tueksi vahvistettava kokonaisarkkitehtuuria, tietoarkkitehtuuria, käsitteistön / terminologian yhtenäistämistä valtakunnan tasolla (STM, THL..) ja monikanavaisen rahoitusmallin yksinkertaistaminen sekä tiedolla johtaminen niin että potilaat / asiakkaat saavat oikea-aikaisiin palveluihin tarvittavat resurssit. Samoin tulee jatkaa yo-sairaalastaan erva-piirien kehittämistä. Tässä jää pois aikaa ja huomiota vievä maakuntien hallinnon kerroksen aikaa vievä rakennustyö ja panokset saadaan suoraan olemassaolevaan kehittämiseen ihan hyvästä erinomaiseen ilman radikaalin rakennemuutosten tuomia massiivisia hikkoja."

Mirje Långholm kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

"Miksi mollivoittoinen (kun en ollut paikalla niin vaikea kommentoida tunnelmaa)? Minä olen lueskellut Lasse Lehtosen kirjoituksia ja minulle ei ole tullut sitä käsitystä, että hän vastustaisi kaikkia mahdollisia uudistuksia vain vastustamisen riemusta (muutosvastarinta-argumentti) tai edes ajattelisi että mitään ei koskaan tarvitse millään tavalla muuttaa. Minulle on tullut sellainen käsitys, että hän esittää ihan terveellistä ja aiheellista kritiikkiä ja ehkä joskus näkee joissakin asioissa sellaisia mahdollisuuksia mitä aivan kaikki eivät huomaa tai ole huomaavinaan. Mielestäni optimismi ja kriittisyys eivät ole toisensa poissulkevia. Eivätkä se, että esittää kritiikkiä uudistuksista ja se etteikö mitään koskaan tarvitsisi uudistaa. Luin Lasse Lehtosen viimeisimmän blogin. Tästä tulee kyllä mieleen enemmän teatteriesitys kuin aito kuuleminen: "Olin itse kutsuttuna STM:n asiantuntijakokoukseen, jossa soten EU-oikeudellisia kysymyksiä oli tarkoitus käsitellä. Sipilän hallituksen puheenjohtajatripla oli kuitenkin linjannut jo ennen asiantuntijakokousta, että lakipaketti on hallituksen käsityksen mukaan EU-oikeuden mukainen ja että komission kantaa asialle ei tarvita. Niinpä joimme kokouksessa kahvit ja söimme voileivät. Virkamiesten hallitukselle asiasta valmistelemaa taustamateriaalia ei sote-asiantuntijoille annettu."

Olli kommentoi Mirjelle: Hyvä pointti tarttua tuohon mollivoittoisuuteen. Se nyt oli minun muunnelma siitä, että uudistuksessa nähtiin tuolla salissa olleella porukalla runsaasti ongelmia ja heikkouksia verrattuna nykytilaan. Kuitenkin harva uskoi, että lakipakettia voitaisiin enää kovasti muuttaa. Elina Hemmingin tiivistys oli juuri tätä. Ja vielä tuosta viimeisestä lausuntokierroksesta. Eräs alustajista oli laskenut hyvinkin tarkkaan, mitä kaikkea kritiikkiä ja muutosehdotuksia olikaan esitettu, mutta vain murto-osa niistä oli realisoitu lakimuutosehdotukseen.

Viitteet

(1) Vapaus valita toisin - yhdistyksen järjestämä seminaariSote - uudelta perustalta ratkaisuja: 23.1.2018 seminaari: alustusten aineistot sivustossa sekä Youtubessa koko seminaari livenä
https://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?114065

(2)  Lasse Männistö on Mehiläisen palveluksessa. Hän totesi avauspuheenvuorossaan paneelissa, että on nyt vastuussa Meri-Lapin ulkoistuksesta. Seminaarissa ei tätä yksityiskohtaa käsitelty, mutta viimeisten tietojen mukaan hankinta olisi tehty hankintalain vastaisesti. Sen olisi pitänyt olla EU-tason kilpailutus eikä kansallinen kilpailutus. Tein aiheesta jutun ennen joulua ja arvelin, että tämä on vasta alku Meri-Lappi-tapauksessa. Juttua tehdessäni en löytänyt mitään julkista materiaalia kilpailutuksesta Meri-Lapin omilta sivuilta. ks. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/12/meri-lapin-ja-meri-mehilaisen-tarina.html

"Punainen ja sininen meri" sekä tapaus Reuma

Lipuminen punaiselta siniselle merelle. Markkinatilannetta voidaan kuvata punaiseksi mereksi, jossa toimialojen rajat ja rakenteet on määritelty ja hyväksytty. Kilpailun pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa. Markkinat ovat ruuhkautuneet. Voittomarginaalit supistuvat jatkuvasti. Kilpailu on "veristä". On siis kova aallokko ja kaikki ovat samassa myrskyssä. Kaikki pyrkivät tietysti pois tuosta myrskyisältä punaiselta mereltä. Kaikilla siintää sininen meri, jossa voi toimia riippumatta muista kilpailijoista. Markkina-ajattelussa on kyse markkinatilan valtauksesta, uuden kysynnän aikaansaannista. Tehdään kilpailu merkityksettömäksi ja kasvun mahdollisuudet maksimaalisiksi.

"Sinisen meren strategia" julkaisiin vuonna 2005 ja suomennos tuli myyntiin vuonna 2007.W.Chan Kim ja Renee Mauborghe olisivat tehneet laajan tutkimustyön markkinastrategian muutosmahdoillisuuksista, testanneet uutta ajatustapaansa ja tekivät siitä maailmalla menestyneen markkinoinnin  oppikirjan. Parivaljakko jatkoi tutkimuksiaan pureutuen eri yritysten ja yhteisöjen (jopa maiden) onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin yrityksiin luoda strategia sinisestä merestä ja toteuttaa se. "Uusi sinisen meren strategia " julkaistiin vuonna 2017 ja saman tien käännettiin suomeksi. Luin tuon ensimmäisen kirjan sen ilmestyttyä ja tein myös ns. sormiharjoituksen metodista omaan sen hetkiseen työyhteisööni. Näin paneuduin innolla uuteen teokseen -odotukset olivat korkealla. (1)

Kuva Google-haku: reitin löytäminen, PVLL-analyysi

Uusi kirja jatkaa siitä, mihin vanhassa jäätiin. Kirjassa ei kuitenkaan kyseenalaisteta vanhaa teoriaa, vaan tekijät lähtevät tekemään tarkempaa sovellusta. Näkökulma on organisaatiolähtöinen ja vielä tarkemmin tiimilähtöinen. Jos organisaatio haluaa edetä siniselle merelle, on sen muodostettava monipuolinen tiimi homman hoitamiseen. Tietysti tiimillä pitää olla lupaus ja luottamus johdolta, mutta sen on myös luotava humaani ote koko etenemisprosessiin. Tiimin etenemispolku strategiatyössä on itse asiassa melkoisen tavanomainen: 1. valmisteluvaihe, 2. tilanteen ymmärrys, 3. mahdollisuuksien kartoitus, 4. reitti kohden sinistä merta, 5. toteutus. Tiimityön menetelmätkin eri vaiheissa ovat monelle tuttuja yleensä tiimityöstä tai projektityöstä tai konsulttien menetelmistä. Löysin joitain erityisyyksiä kustakin työvaiheesta:

1. Aloitus: Markkinat voivat olla oman tuotteen/palvelun osalta sellaisia, että asiakkaat puuttuvat tai asiakkaat seilaavat parhaan tarjouksen perässä tai asiakkuudet ovat vakiintuneet. Tuo asiakkaiden puuttuminen sinisen meren strategiassa ilmentää edellä kävijyyttä. Aloitusvaiheessa tehdään strategiakanvaasi, mitä ja miten organisaatio tarjoaa ostajille suhteutettuna kilpailijoiden tarjontaan.
2. Tilanteen ymmärrys rakennetaan strategiakanvaasin avulla. Kyse on ostaja-kilpailija-analyysistä. Kilpailijat tunnistetaan, niiden välille tehdään vertailu. Vertailun voittaja otetaan keskeiseksi tarkastelun kohteeksi. Tämä on sitä nykytilan profilointia.
3. Mahdollisuuksien kartoituksessa keskitytään ostajan hyötykartan rakentamiseen. Ostajan kannalta tuotteella/palvelulla on oltava seuraavat hyödyt: asiakastuottavuus, yksinkertaisuus, mukavuus, riskien vähentäminen, hauskuus&mielikuva, ympäristöystävällisyys. Ostajan hyötykartassa käydään läpi prosessi: osto - toimitus - käyttö - lisävarusteet - ylläpito - hävittäminen (tai palvelun lopettaminen). Ostaja-analyysissä kaivetaan esille "potentiaaliset asiakkaat". Asiakasryhmiä on kolme: erittäin todennäköiset, kieltäytyjät, tutkimattomat. 
4. Reitin löytäminen: Kirjoittajat ovat rakentaneet kuusi reittiä "uuden arvo. ja kustannusrintaman luomiseen". 1. tarkastellaan vaihtoehtoisia toimialoja, 2. katsotaan toimialan strategisten asiakasryhmien yli, 3. katsotaan ostajaketjujen yli ja määritellään toimialan ostajaryhmä, 4. tarkastellaan täydentäviä tuotteita ja palveluita, 5. tarkastellaan toimialan toiminnallisuuteen ja tunteisiin perustuvaa vetoavuutta, 6. osallistutaan ulkosten trendien muovaamiseen ajan mittaan. Tämän jälkeen tehdään ns. PVLL-analyysi. Tutkitaan oman tuotteen/palvelun ominaisuuksia neljästä näkökulmasta: mitä tuotteesta/palvelusta voitaisiin poistaa, mitä vähentää, mitä lisätä, mitä luoda uudelleen. Tätä kaikkien pitää katsoa kahdesta näkökulmasta: yrityksen itsensä kannalta ja asiakkaan kannalta.
5. Toteutus: Tiimin analyysi myydään organisaation johdolle. Tätä varten rakennetaan kokonaiskuva, jossa yhdistetään yrityksen näkökulma ja asiakkaan näkökulma toisiinsa. 

Tapaus Reuma. Reuma ajautui punaisen meren tyrskyihin ja hukkui. Tätä Reumasäätiön sairaalan tapausta kuvasin kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (2017, 95-98). Näkökulmani oli tietojohtaminen, jonka kannalta organisaatio teki loistavaa työtä. Työ palkittiin presidentti Tarja Halosen jakamalla laatupalkinnolla. Lyhyen ajan sisällä sairaala ajautui konkurssiin. Päädyimme yhdessä Mikko Nenosen kanssa vielä arvioimaan Reuma-tapausta uudelleen ja pohtimaan, mitä siitä on opittavaa meneillään olevaan soteuudistukseen. "Reumasäätiön sairaalan tarinan kouriintuntuvin opetus on, että kaikkein riskialttein toimintamalli on julkisen sektorin ja puhtaan liiketoiminnan välimaastossa tasapainotteleminen. Tähän väli­maastoon sote-uudistus on nyt viemässä koko sosiaali- ja ­terveydenhuoltomme."  (2). Sinisen meren kirja tarjoaa vielä yhden tavan jälkikäteiarviointiin. Käyn läpi tuon viiden kohdan ohjelman Reuma-tapauksen avulla:

1. Aloitus: Reuman asiakaskunta oli vakiintunut ja "takuumiehenä" oli Kela. Viimeiset vuodet Kela varmisti rahoituksellaan, että sairaala pysyi pystyssä, vaikka tuotteet ja palvelut eivät menneet aina odotusten mukaan kaupaksi. Sairaalan johto kuitenkin tiedosti markkinatilanteen muutoksen ja rakensi oletustensa pohjalta uutta strategiaa. Mutta tarjosiko sairaala ostajille juuri sitä, mitä ne tarvitsivat. Oliko ostajilla myös muita teitä ratkaista reumapalvelujen tarvetta? Oli mitä ilmeisimmin.
2. Tilanteen ymmärrys: Ostaja-kilpailija-analyysiä ei tehty ainakaan sinisen meren tarkoittamalla tavalla. Sairaanhoitopiirien toimintaa ja perusterveydenhuollon roolia ei ilmeisesti riittävästi analysoitu. Ei ehkä ymmärretty kunnolla reumahoidon muuttumista ja integroitumista tiiviisti perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Eli mikä on se ostajan kannalta erityistä Reumasäätiön toiminnassa, joka puoltaan kaiken reumahoidon (tai ainakin vaativan sellaisen) ostamisen sairaalalta.
3. Mahdollisuuksien kartoitus: Kirjoituksessamme kartoitimme sairaalan toimintaprofiilin muutosmahdollisuudet, jotka tunnistettiin hyvissä ajoin ennen konkurssia. Myös uusia asiakasryhmiä tunnistettiin. Mahdollisuuksien aitoon realisointiin ei kuitenkaan lähdetty. Ehkä ei kuitenkaan vakavasti kartoitettu ostajan ja viime kädessä potilaan hyötyjä. 
4. Reitin löytäminen: Sinisen meren strateginen ydin on katsoa punaisen meren yli siniselle merelle. Samalla tavoitteena on rakentaa kustannustehokas ja vaikuttava tuote/palvelukonsepti PVLL-analyysillä (poista-vähennä- lisää-luo). Ylivertaista ratkaisumallia siniselle merelle ei löydetty. PVLL-analyysiä ei tehty. Reitin löytäminen jäi puolitiehen. 
5. Toteutus osoittautui kuitenkin kaikkein kriittisimmäksi osaksi muutosta. Ei löydetty valmistelutiimillä yhteistä kiistämätöntä ehdotusta eikä myöskään johto "ostanut" oikein muutosehdotuksia. Samalla luotettiin, että punaisella merellä reuman vene eteni vakaasti. Myrskyn merkkejä ei tunnistettu ja vene hukkui. Jään kysymään, olisiko johdonmukainen sinisen meren strategia purrut ongelmiin. Ehkä ei. Reumalla sitä yritettiin seurata ja sen nimeen vannottiin, mutta – ei kuitenkaan riittävän syvältä.

Reuman strategiset opetukset. Kirjasimme artikkeliimme strategiset opetukset Reuma-tapauksesta seuraavasti:
"Jokaisen organisaation on tunnistettava ydintehtävänsä, asiakaskuntansa (asiakasryhmineen), sekä ydin- ja tukiprosessit. Ydintehtävät on sopeutettava epäkypsiin markkinoihin: sote-markkinat eivät ole aitoja markkinoita, vaan:
–palvelujen kysynnän ja tarjonnan välissä on palvelujen tarve,
–palvelujen tarve väestötasolla on viime kädessä sote-politiikkaa, jossa eivät päde markkinatalouden lait – esim. yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden periaatteet.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on enemmän vakuutusjärjestelmä ja sopimusyhteiskunnan osa kuin puhdas markkinakenttä. Näin on myös löydettävä tähän sopivat kannusteet. Ne ovat sekoitus kapitaatio- ja suoriteperiaatetta."

Sinisen meren voima ja voimattomuus. Luettuani molemmat kirjat (2015 versio ja 2017 versio) jäin pohtimaan sinisen meren voimaa. Jotenkin punainen meri on kuvattu eräänlaisena markkinatalouden ihanteena, jossa kaikki kilvoittelevat samoin säännöin tasavertaisina osapuolina. Tuollaista ihannemarkkinaa ei ole olemassa. Sininen meri kuvataan tyynenä yhden organisaation monopolistisena temmellyskenttänä. Monopoleja ja kartelleja on rutkasti olemassa. Ne on suojattu monin tavoin: lakien avulla tai erilaisin monopolistisin pelisäännöin. Ei siniselläkään merellä purjehdita avoimesti, riippumattomasti ja omia ihanteita edistäen. Sosiaali- ja terveydenhuolto on vielä oma merensä, jossa ei voida lainkaan puhua kunnon markkinoista - pikemminkin kvasimarkkinoista. Kaikkiaan tuoreet strategiatyön menetelmät ovat sinisen meren voima. Kannattaa niitä kokeilla jo monin tavoin pysähtyneeseen strategiatyöhön.

Viitteet

(1) "Sinisen meren strategia": W.Chan Kim, Renee Maubourgne: Sinisen meren strategia. Talentum, Helsinki 2007; W.Chan Kim, Renee Maubourgne: Uusi sininen meri - rokheus kasvaa, Alma Talent, helsinki 2017; Wikipedian englanninkielisessä versiossa on kattava kuvaus sinisestä merestä ja sen teoreettisista taustoista - tosin uusin kirja ei ole mukana: https://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Ocean_Strategy; Blue Oceanilla on omat nettisivut, joihin uudessa kirjassakin viitataan. Sivuilla on kuvattu metodit ja niihin liittyvät kuviot sekä taulukkopohjat.  https://www.blueoceanstrategy.com/

(2) Mikko Nenonen, Olli Nylander: Reuman konkurssista oppia soten varalle, Lääkärilehti, 19.1.2018, 3/2018 vsk 73, s. 118 - 119;  http://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/reuman-konkurssista-oppia-soten-varalle/?public=aa2c8586c3a978b1ddce1e083f30ff4c

Kotihoidon asiakas heittopussina, päivitys 18.1.2018

HS-kuva 13.1.2018: Espoon kotihoitoa koskeva artikkeli

Asiakaslähtöisessä digitalisaatiossa maailmaa katsotaan asiakkaiden silmin, ei oman organisaation tehtävien näkökulmasta. Silloin ei myöskään katsota yksittäistä palvelutapahtumaa, vaan palvelut järjestetään ihmisen elämäntapahtumien tai yrityksen liiketoimintatapahtumien ympärille. Samassa huolehditaan, että palveluntuottajat ovat kiinnostuneita asiakkaan kokonaistyytyväisyydestä, ei pelkästään tyytyväisyydestä heidän omaan palveluunsa.
Asiakkaan kokonaistyytyväisyyden parantamiseen on kolme keinoa. Kokonaistyytyväisyys paranee
1)      vähentämällä palvelutapahtumien määrää,
2)      huolehtimalla palvelusiirtymistä ja
3)      parantamalla jäljelle jääneiden tapahtumien asiakaskokemusta. (1)


Sovellus kotihoitoon. Yllä lainattu teksti ei ole lähtöisin kotihoidosta, vaan yleensä asiakkaiden palvelemisesta ja digitalisaation ilosanomasta tuossa palvelutapahtumien ketjussa. Kotihoitoon sovellettuna kaikki kolme tekijää pätevät sillä poikkeuksella, että kohta 1"palvelutapahtumien vähentäminen" pitää arvioida monella tapaa - lisääminen tai optimointi voisi olla kotihoidon tapauksessa soveliaampi ennakkoratkaisu. Palvelusiirtymä kotihoidon osalta tarkoittaa kolmea eri asiaa: 1) ensinnäkin on arvioitava yhdessä palvelun saajan ja omaisten kanssa palvelujen tarve, 2) palvelusiirtymä tarkoittaa myös jatkuvuutta palvelujen saannissa - riskit on minimoitava jatkuvalla arvioinnilla ja seurannalla, 3) on arvioitava jatkuvasti riittääkö annettu palvelu, onko se oikeanlaista vai pitäisikö siirtyä astetta kokonaisvaltaisempaan hoitoon (palveluasumiseen tms.). Asiakaskokemus vanhusten kotipalvelussa on hankala yhtälö, koska kaikilta osin asiakas ei aina itse pysty arvioimaan tilannetta. Tähän on löydettävä muistutuksiin ja kanteluihin verrattuna nopeampia ja asiakasystävällisempiä arviointikeinoja.

Espoon kotihoito esimerkkinä. Luin lauantain Hesarista laajan analyysin vanhusten kotihoidosta kotikaupungissani Espoossa. Olen myös kuullut vastaavia kriittisiä tarinoita tuttaviltani, joten nuo asiat eivät taida olla kotikaupungissani kaikilta osin kohdallaan. Espoon kaupunki käyttää ns. Haipro-järjestelmää, johon kirjataan kaikki henkilöstön havaitsemat vaaratilanteet. Näiden havaintojen avulla on tarkoitus jatkuvasti kehittää kotihoitoa asiakasturvallisempaan suuntaan. Ääripäässä HS:n artikkelissa löydetään mm. seuraavia vaaratilanteita: heitteillejättö, lääkkeiden jakelun ongelmat, sähköisen toiminnanohjausjärjestelmän palvelulogiikan pettäminen, hoitajien suuri vaihtuvuus, hoitajien vähäisyydestä johtuva jatkuva kiire, hoidon jatkuvuuden ongelmat. Nimettöminä esiintyneet hoitajat kertoivat vielä sen, että on ongelmatilanteita, vaaratilanteita, joita ei kuitenkaan edes viedä tuohon Haipro-järjestelmään. Toiminnanohjausjärjestelmän ongelmat kyllä tiedostetaan johdossa.

Aito asiakaslähtöisyys kotihoidossa lähtee asiakkaan tarpeista. Lainaan tässä vielä tuota Aleksin hyvää tekstiä 7 kuukauden takaa, vaikka se nyt ei suoraan kohdistu Espoon kotipalveluun:

• Puhutaan paljon saumattomasta asiakaskokemuksesta ja palveluketjuista. Monesti tässä onnistutaankin organisaation sisällä ja omissa prosesseissa. Kukaan ei kuitenkaan tunnu omistavan organisaatiorajat ylittävien palveluiden välimaastoa, mikä on tuhoisaa asiakaskokemuksen kannalta. Asiakas kaipaa saumattomia ja sujuvia palveluketjuja kulloisessakin elämäntapahtumassaan, joissa lähes poikkeuksetta kaivataan erilaisia palveluita kaikilta sektoreilta. Merkittävä osa asiakaskokemuksesta muodostuu palveluketjuissa siirtymävaiheessa, ei niinkään itse palvelussa. Siitä huolimatta rakennamme tulosmittarit mittaamaan yksittäisten palveluiden asiakaskokemusta.

Siirtymävaihetta voisi analysoida myös kotihoidossa. Miksi ihmeessä syntyy vaaratilanteita, väärin ajoitettua palvelua jne. Tiedon kulun siirtymävaihetta on tiedon kulku asiakkaalta hoitajalle, tai omaiselta hoitajalle ja hoitajien kesken. Siirtymävaiheen tiedonkulkua ovat myös asiakkaiden ja omaisten palautteet sekä henkilöstön vaaratilannehavainnot.   Olisiko tässä yksinkertainen lähtökohta ongelmien tunnistamiseen ja sen jälkeen toimintakäytäntöjen muuttamiseen. Sähköisen järjestelmän pitäisi sitten seurata perässä.

Kotihoidon tarve kasvaa. Niin laajemmin on kyse kotihoidon tarpeen jatkuvasta kasvusta, joka ilmenee erityisesti suurissa kaupungeissa.  (3)

• ”Iäkkäiden kotihoidon uudistamisessa ollaan kriittisessä vaiheessa. Osa maakunnista on toteuttanut palvelurakenteen muutoksen, osalla se on vielä kesken. Erot näkyvät asiakkaiden intensiivisen kotihoidon määrän vaihtelussa. Tämä osuus vaihtelee maakunnittain 42 ja 21 prosentin välillä”, sanoo tutkimuspäällikkö Sari Kehusmaa THL:sta.  ”Jos käynnit perustuvat yksilölliseen palvelutarvearvioon, on tämä perusteltua. Tulosten kirjo viittaa kuitenkin siihen, että palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus kaipaavat selkeitä toimintaperiaatteita”, Sari Kehusmaa sanoo. THL selvittää palvelurakenteen muutoksen edistymistä muun muassa tarkastelemalla kotihoidon asiakkaiden hoidon tarvetta, käyntejä maakunnittain sekä intensiivisen kotihoidon kehitystä. Intensiivinen kotihoito tarkoittaa, että asiakkaan luokse tehdään vähintään 60 kotikäyntiä kuukaudessa.

Päivitys 18.1.2018: HS uutisoi Espoon kotipalvelusta. "Vanhusten kotihoito ontunut jo vuosia".
Espoon päättäjät ja virkamiehet ovat tiedostaneet ongelman jo vuosia. Johtava virkamies toteaa, että resurssipulasta huolimatta päättäjät eivät ole priorisoineet kärkeen kotihoitoa. Tämä on tuttu ilmiö muuallakin kuin Espoossa. Gerontologian professori Marja Jylhä toteaa myös tämän: ”Yleinen politiikka on se, että ihmisen pitää asua kotonaan olipa kunto melkein mikä tahansa. Siitä seuraa se, että kotihoidossa on yhä huonokuntoisempia ihmisiä. Ja kun kotihoidossa olevien ihmisten määrä kasvaa, hoidosta tulee vähän kuin koneen huoltoa. Katsotaan onko ihminen hengissä, onko se saanut lääkkeensä, onko se syönyt puuronsa ja terve!”https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005528724.html

Viitteet

(1) Aleksi Kopponen: Asiakas heittopussina palveluiden välissä, SuomiDigi.fi/ blogit, kesäkuu 2017
https://suomidigi.fi/asiakas-heittopussina-palveluiden-valissa/

(2) Marjaana Varmavuori:  Vanhuksen epäillään kuolleen kotihoidon laiminlyönnin seurauksena Espoossa – hoitajien mukaan päivät ovat täynnä vaaratilanteita. Käyntien väliin jääminen ja lääkkeiden jakeluun liittyvät virheet ovat hoitajien mukaan Espoon kotihoidossa yleisiä. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005523064.html

(3)THL-uutinen 25.8.2917: Kotihoidon kasvava asiakaspaine kohdistuu suuriin kaupunkeihin
https://www.thl.fi/fi/-/kotihoidon-kasvava-asiakaspaine-kohdistuu-suuriin-kaupunkeihin?redirect=https%253A%252F%252Fwww.thl.fi%252Ffi%252Fetusivu%253Fp_p_id%253D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%2526p_p_lifecycle%253D0%2526p_p_state%253Dnormal%2526p_p_mode%253Dview%2526p_p_col_id%253Dcolumn-2-1-3%2526p_p_col_pos%253D1%2526p_p_col_count%253D2

Eriarvoisuutta vastaan hyvinvointiyhteiskunnan välinein

Research has repeatedly shown the clear link between high levels of income inequality and low levels of social mobility.  
This graph, from our book The Spirit Level shows that far from being the land of opportunity, the US has very low social mobility. You’re much more likely to achieve the “American dream” if you live in Denmark. (1)

Tässä on elokuulta 2017 nyt poimittu viite FB:n eriarvoisuusvarasto-ryhmään. Ryhmässä käydään jatkuvasti hyvää keskustelua aiheesta sekä välitetään linkkejä. Niin siis mitä eriarvoisempi on yhteiskunta sitä alhaisempi on sosiaalinen liikkuvuus. Pohjoismaat ovat toisessa päässä tätä kuvaa ja USA toisessa päässä. Alempien sosiaaliryhmien nuoret panostavat koulutukseen eriarvoisissa yhteiskunnissa vähemmän kuin tasa-arvoisissa yhteiskunnissa. Myös keskeyttäminen koulutusuralla on yleisempää eriarvoisissa yhteiskunnissa. Muutenkin eriarvoisissa yhteiskunnissa sosiaaliset ongelmat kasautuvat (mielenterveysongelmat, alkoholismi jne.). Tulokset eivät sinänsä ole uusia. Laajemmin esimerkiksi Thomas Piketty on tutkinut talouden trendejä ja piirtänyt negatiivisia kuvia eriarvoisuuden kasvuun liittyen. Ja mielenkiintoisen vertailun USAn ja pohjoismaiden välillä on tehnyt Anu Partanen. Anun teos on julkaistu myös suomeksi. (2)

Meillä täällä Suomessa on myös poliittisella tasolla havaittu se, että hyvinvointiyhteiskunta on eriarvoisuuden paras torjuja. Sipilän hallitusohjelmassakin on tämä puoli vahvasti esillä. Sote-uudistuksessa on eriarvoisuuden vähentämisen tavoite. On myös prof. Juho Saaren johtama työryhmä, joka pohtii ratkaisumalleja. FB:n eriarvoisuusvarastossa on myös avattu tätä työryhmän työtä ja keskusteltu asiasta. Outoa tässä kaikessa on kuitenkin käytännön politiikan ja tavoitteiden välinen juopa.  Eteeni sattui napakka kirjoitus Kanava-lehdestä - niin kyllä Kanavasta. On yllättävä media tällaiseen tekstiin. Satu Ojala, Minna Zechner, Olli Karsio, Hanna-Kaisa Hoppania ja Liina Sointu kirjoittavat otsikolla "Myyttejä julkisista palveluista". (3) Ingressissä he toteavat: "Vain julkinen taho voi tavoitella sellaisia asioita kuin kansanterveyttä, väestön koulutusasteen kohottamista, naisten työssäkäynnin edistämistä, hyvää hoivaa ja yhdenvertaista palvelujen saatavuutta." Tiivistän kirjoittajien sanoman seuraavaan:

1. Poliittisessa puheessa toistuu usein väite, että talouskasvu on turvattava ensin ja sitten syntyvällä jakojäännöksellä tuotetaan hyvinvointia kansalle. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ajatus on päivastainen, että sosiaalisilla investoinneilla tuotetaan hyvinvointia, joka näkyy myös taloudellisena menestyksenä.  
2. Toinen väite koskee julkisten palvelujen byrokraattisuutta ja raskasta sääntelyä. Kuitenkin hallinto on ennustettavaa, vähän korruptoitunutta ja luotettavaa. Julkiset palvelut turvaavat yleisen infrastuktuurin avoimesti. Hallinto myös kehittää jatkuvasti esimerkiksi digitaalisia palveluita. 
3. Kolmas väite koskee valinnanvapautta, jonka lisääminen katsotaan kaikkien eduksi. Tiettyjä tarvikkeita ja palveluita voi helposti valita. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa valinnan mahdollisuudet ovat rajalliset ja suosivat eniten korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeentulevia ihmisryhmiä. 
4. Neljäs väite koskee palvelujen markkinoistamista ja siitä syntyviä säästöjä. Kuitenkin markkinoistamisesta syntyy massiivisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä mm. palvelujen kilpailuttamiseen, asiakkaiden informointiin jne. Itse asiassa julkisella rahalla maksetaan kaikki markkinoistamisen kulut.

 Kirjoittajat päätyvät neljään syyhyn, miksi julkinen palvelujärjestelmä pitäisi säilyttää: 

1. Hyvää palvelua ja hoivaa on mahdotonta määritellä ja tilata.
2. Julkiset palvelut tavoittelevat vai hyvinvointia.
3. Sosiaalinen investointi on tuottoisaa talouspolitiikkaa.
4. Hyvinvointivaltiossa on suuri yksilönvapaus.

Tämä tuore kirjoitus oli nyt kuitenkin tiivistettävä, kun edelleen käydään monenlaista keskustelua ja valmistelua maakunta-sote-uudistuksessa. Suosittelen kirjoituksen lukemista täyspitkänä tarinana - vain vajaat kolme sivua . Väittämät ja vastaväitteet on tuotu napakasti esille. 

Päivitys 7.1.2018: Hannu Laesvuori kysyi Twitterin puolella. 

Olli kommentti: En osannut vastata Hannulle, kun en ole tämän aihealueen varsinainen asiantuntija. Löysin googlaten yhden linkin aiheeseen liittyen - hiukan vanha: http://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf
Katsotaan, löytyykö selitys eriarvoisuusvaraston keskustelusta.



Viitteet

(1) Without equality of income there can be no equality of opportunity

August 14, 2017 3.41pm BST

(2) Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla. Into-kustannus 2016
Anu Partanen: The Nordic Tehory of Everything. In Search of a Better Life, HarperCollins Publishers 2016: Ollin blogissa näistä kirjoista tarinaa: 

- Pohdintaa Thomaksen kirjan tiimoilta: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/01/talouspolitiikka-ja-taloustiede_15.html

- Arvio Anun kirjasta:   https://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/09/amerikkalainen-unelma-pohjoismaisessa.html 

(3)  Satu Ojala, Minna Zechner, Olli Karsio, Hanna-Kaisa Hoppania ja Liina Sointu kirjoittavat otsikolla "Myyttejä julkisista palveluista". Kanava 8/2017, s. 46-48

Digitalisaation pelikirja valmis, eikun pelaamaan heti vuoden 2018 alusta, päivitys 2.1.2018

https://suomidigi.fi/pelikirja/

Digitalisaation pelikirja on nyt valmis käyttöön ja arviointiin. VM:n virkamiehet ovat saaneet aikaan mukavan kokonaisuuden, miten julkishallinnossa edetään kohden digitalisaatiota. Pelikenttä on valmis. Opit on haettu pelimaailmasta, erityisesti jääkiekosta. Olin itse mukana valmistelun alkumetreillä alkuvuodesta 2017. Kirjoitin tuosta vaiheesta blogiini pienen kommentin aiheeseen ja siitä käytiin keskusteluakin. Kiekkovalmentaja Ahokas alusti tuolloin aiheesta. Ehkä nuo jutut ovat kiintoisia nytkin, kun nuoret pelaavat uudella mantereella maailmanmestaruudesta kiekosta Ahokkaan johdolla.  https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/pelikirja-digitalisaatioon-onko.html

Paperit pois. Vuoden aikana on edistetty julkishallinnossa digitalisaation ilosanomaa Valtioneuvoston toimesta julkistamalla digitalisaation periaatteet, jotka kohdistuvat "asiakirjallisen aineiston digitointiin sen arkistointiin vain sähköisenä. Periaatteet ovat kunnianhimoiset ja vaativat tekemistä, uudelleen ajattelua, uutta kulttuuria sekä paljon rahaa. "Digitaalisuuden edistäminen on pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman yksi keskeisistä tavoitteista. Hallituksen 24.9.2016 strategiaistunto linjasi: ”Uudet arkistoitavat aineistot arkistoidaan jatkossa vain sähköisenä. Laaditaan kevään 2017 aikana paperiarkistojen digitoinnin toimeenpanon aikataulu. Periaatepäätös sisältää toimenpiteet Suomen julkishallinnon digitalisoinnin edistämiseksi ja asiakirjallisen aineiston saatavuuden ja käytettävyyden turvaamiseksi. Asiakirjallisten aineistojen sähköisellä arkistoinnilla ja digitoinnilla tavoitellaan niiden saatavuuden ja käytettävyyden olennaista parantumista sekä viranomaisten toiminnan tehostumista." 

Palvelut digitointiin. Ei tämä aineistojen digitaalinen arkistointi ja jatkokäyttö riitä. Julkishallintoa viedään rutkasti eteenpäin monella rintamalla. Kansalaisille ja yrityksille sekä yhteisöille suunnatut palvelut pyritään digitalisoimaan vähin erin kokonaisuudessaan: luvat, etuudet, verotus jne.  Kun tähän vielä lisätään sote kaikkinensa ja tavoitteenensa säästää kustannuksia, on digi tänä uutena vuotena 2018 jälleen yksi käytetyimmistä sanoista.

HS 31.12.2017: Hannu Raittila

Ei pelkkää hyvää. Onhan tähän pakko tuoda hieman muutosvastarintaakin mukaan. Edelleen meitä on digittelyssä moneen junaan tulijoita ja menijöitä. Toinen ääripää ovat digin tietoiset tai tiedostamattomat muutosvastustajat. "Äkkiä näihin perkeleisiin tottuu" - otsikoi kirjailija Hannu Raittila HS:n sunnuntainumerossa 31.12.2017. "Älylaitteet ovat vieraita ja pelottavia sadoilletuhansille suomalaisille. Heidän pitää saada asioida pankissa ja liikkua julkisilla ilman jatkuvasti muuttuvia laitteita. Se on ihmisoikeuskysymys." https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005506693.html Tiedostavat vastustajat puhuvat siitä, miten orwellilainen valvonta ulottuu kaikkialle. Ja miten tätä kontrollia on mahdollisuus käyttää hyvässä ja pahassa. (1)

Oura- sormus

Teknologia-uskovaiset. Niin ja sitten ovat nämä teknologiadeterministit, jotka näkevät kaikkialla hyvää ja hienoja mahdollisuuksia ratkaista elämän peruskysymyksiä sekä tuoda uutta liiketoimintaa sinne, missä sitä ei ole ollut. Avioliitto digitalisaation kanssa voidaan jo vahvistaa sormuksella - hieno suomalainen innovaatio (Oura). Ääripäässä uskotaan, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä voidaan uusia perusteellisesti digitalisoimalla ja siirtämällä toiminnan painopiste ammattilaiselta asiakkaalle tai jopa ulkoistamalla osittain tai kokonaan ammattilaisen rooli.

Kypsyysarvio. Pelikirja antaa kuitenkin monipuolisen ja varsin realistisen kuvan siitä, mihin digitalisaatio pystyy, mitä pitäisi tehdä jne. Pelikirja sisältää 13 menetelmää, joista kypsyystasomalli on yksi. (2) Oheista kypsyystasomallia voidaan oletettavasti hyödyntää myös julkishallinnon ulkopuolella soveltuvin osin.
https://suomidigi.fi/menetelmat/digitransformaation-kypsyystasomalli/

Kiinnostu, kartoita, kokeile, kehitä, käytä ovat viisi kypsyystason porrasta. Nämä kyllä sopivat hyvin moniin muihinkin muutoksiin elämässä - vaikkapa omien elintapojen remontissa. Tällaiset remontit ovat muotia uudenvuoden lupauksissa. Kiinnostus heräsi monella erilaisten lupausten muodossa. Nyt pitäisi kartoittaa, miten ihmeessä tuo lupaus olisi mahdollista realisoida. Hyvä on kokeilla erilaisia menetelmiä ja kehittää niistä omiin tarpeisiin käypä malli. Ja sitten vain käyttämään. Joo omalta osaltani syömisremontti lähtee liikkeelle näillä neuvoilla. Lisäksi noudatan urheilusta tuttua periaatetta:  "Teen kaikkeni. Katsotaan, mihin se riittää". 

 

Viitteet

(1) Ylen uutinen 2.1.2018: Kansakunta hyppää digiloikkaa, miljoona suomalaista katsoo syrjästä. "Akatemiatukija Sakari Taipale Jyväskylän yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä laski hähmäiset tilastot pyynnöstämme yhteen. Hänen valistunut arvionsa on, että ainakin miljoona ihmistä värjöttelee Suomessa enemmän tai vähemmän tietoyhteiskunnan ulkolaidalla. – Tiivistetysti voi sanoa, että digimaailmasta syrjäytyvät vanhusten lisäksi myös ne, jotka jäävät yhteiskunnassa muutoinkin syrjään. Tältäkin osalta syrjäytyminen kasautuu, Taipale sanoo. Verkkopalvelujen niin sanottu puolikäyttö on hyvin yleistä. Se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on sähköisistä palveluista kyllä jonkinlainen kuva, mutta palvelujen itsenäinen käyttö ei onnistu. Ongelma johtaa puolestakäyttöön. Se taas tarkoittaa sitä, että joku läheinen auttaa digitaidoiltaan heikompaa. Taipaleen mukaan tilanne ei ole terve. Yhteiskunnan asia on pitää huolta siitä, että kaikki ihmiset pärjäävät.Puolestakäyttö käy koko ajan myös vaikeammaksi.– Mitä pidemmälle sähköinen asiointi kehittyy, sen tiukemmaksi näyttää palveluihin liittyvä asiakkaan tunnistautuminen muuttuvan. Ei ole enää yksinkertaista asioida toisen puolesta. Varsinkaan, kun toimivin tapa tunnistautua on luisunut pankkien ja pankkitunnusten kontolle, Taipale sanoo." https://yle.fi/uutiset/3-9989190

(2) Digitalisaatiopelikirjan 13 menetelmä:

Digitalisoinnin periaatteet >>
JHS-suositukset >>
ISO/IEC 27001 >>
Yhteentoimivuusmenetelmä >>
Vahti-ohjeet >>
Ketterän kehittämisen johtaminen >>
Lean >>
Suomi.fi-palveluarkkitehtuuri >>
Työ 2.0, heimokulttuuri >>
Palvelumuotoilun työkalupakki >>
JHKA 2.0 >>
Kokonaisarkkitehtuuri >>
Digitransformaation kypsyystasomalli >>