Zappa innosti vielä pohtimaan tietojohtamisen olemusta, päivitys 28.5.2019

Istumme Mikon kanssa Kosmoksessa. Jälleen on mielessä tämä tietojohtaminen - kuinka ollakaan. Pohdimme Frank Zapan hengessä, mitä tästä mallista oikein puuttuu ja mitä se tuo uusia ajatuksia. Meitä askarruttaa tämä Zappan malli ja meidän muualta lainaama malli tietojohtamisesta.

"Informaatio ei ole tietoa. Tieto ei ole viisautta. Viisaus ei ole totuus. Totuus ei ole kauneus. Kauneus ei ole rakkautta. Rakkaus ei ole musiikkia. Musiikki on parasta." (Frank Zappa from Joes Garage, Act III 1979). (1)

Zappa vie tietojohtamisessa tunnetun mallin eteenpäin aina musiikkiin saakka. Toisaalta hän unohtaa tärkeän lähtökohdan - datan. Tosin emme ole riittävästi pohtineet tuota viisauden merkitystä tietojohtamisessa.

Itse asiassa tietojohtamisessa on eri tasoja kuten tiedonkäsityksessäkin. Datapohjainen tietojohtaminen luottaa olemassa olevaan dataan niin kuin se olisi sinänsä totta. Dataa on maailmassa vaikka ja kuinka ja sen määrä kasvaa jatkuvasti eksponentiaalisesti. Miten tästä datamassasta voi rakentaa aineksia johtamiselle? Se vaatii kriittistä data-analyysiä, viisautta rakentaa tarvenäkökulmia, hypoteeseja siitä, mihin ihmeessä me tuota raakamassaa tarvitsemme. Informaatiolla johtamisen luulisi olevan jo astetta helpompaa. No ei. Samat haasteet vaanivat tällaisenkin lähtökohdan takana. Ja vielä armottomammin. Informaatio on jo käsiteltyä dataa. Se on yhteen-, vähennys- ja jakolaskua. Viisaimmillaan se on pitkälle kehitettyjä indikaattoreita, indeksejä, joiden syntytapa on avoimimmillaan vain indeksien luojien viisaudessa. Vähintä on, että pyritään avaamaan taustatiedoilla, metatiedoilla noiden indeksien lähtökohdat, ainekset, menetelmät ja ratkaisut. Silti ne on tehty tarkoitukseen ja hypoteeseihin, jotka eivät välttämättä ole relevantteja omien lähtökohtiemme kannalta. Tiedolla johtaminen on jo ristiriitainen kokonaisuus. Se sisältää julkilausuttuja ennakkokäsityksiä informaatiosta ja sen käytettävyydestä. Hyvä niin. Mutta tässäkin tapauksessa julkilausutut ennakkokäsitykset ovat epämääräisiä, jopa vieraita omista lähtökohdistamme. Viisaus on tietohierarkian ylin taso. Se on samalla myös kaikkein vaarallisin johtamisen muoto ellei viisauden lähteitä avata ja luoda organisaatiossa yhteistä viisautta. Viisauden pitää olla joukkuepeliä, jossa hyödynnetään dataa - informaatiota- tietoa yhteystoimin, yhdessä analysoiden viisaasti. Tässä vaiheessa nousevat esille viisauden erilaiset komponentit. Viisautta on arvostaa kauneutta, mutta se on monesti katsojan silmissä. Siksi kauneus ei ole automaattisesti rakkautta. Voi olla kovinkin ristiriitaista. Rakkaus ei ole myöskään musiikkia. Mutta sekä rakkaus että musiikki ovat tunnetila. Jonkun mielestä (Zappa) musiikki on parasta, mutta mikä musiikki. 

Koko tietohierarkiassa pitäisi tuulettaa ajatuskehikkoa. Dataa pitäisi arvioida, kuvaako, ilmentääkö se esillä olevaa ongelmaa, hypoteesia. Data voi olla vinoutunutta, puutteellista tai suorastaan kelpaamatonta hypoteesin avaamiseen.  Tarjolla on monenlaisia menetelmiä hakea, yhdistää ja pöyhiä dataa. Informaatiota jaetaan myös monessa muodossa lähtien tiivistetyistä informaatioraporteista edeten erilaisiin rakenteista dataa hyödyntäviin mittareihin. Jokaiseen valmiiseen informaatiotuotteeseen tai -palveluun pitää suhtautua kriittisesti niin laadun kuin informaation tarjoaman näkökulmankin osalta.  Tieto on jo pitkälle jalostettua informaatiota. Tarjolla on monenlaisia menetelmiä informaation jalostukseen - ennusteet, simulaatiot, vertailut (BM), yhteisölliset menetelmät jne. Itseasiassa pitäisi hyödyntää palvelumuotoilua ja rakentaa asiakkaan, tarvitsijan näkökulmasta informaatiotuotteet ja -palvelut. Tietoperusteisia menettelytapoja voi hakea myös eri tieteenalojen ajatusmalleista: psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, sosiologiasta, teologiasta, filosofiasta, käyttäytymistaloustieteestä. Ahtaan näkökulman sijasta on tietysti haastettava eri näkökulmia. Se on sitä viisautta. Kosmoksessa päädyimme seuraaviin pohdintoihin: Itse asiassa nimittäin videopelitkin ovat varsin tehokasta tietojohtamista, joilla saadaan jopa muutettua ihmisen käyttäytymistä tavalla, josta tavallisessa johtamisessa ja myös data- tai informaatiojohtamisessa voidaan vain haaveilla. Luostarilaitos on myös eräänlaista tietojohtamista, jossa tavoitellaan käyttäytymiseen asti ulottuvaa viisautta jatkuvilla harjoituksilla. 

Ongelmanratkaisumalli / Olli

Mitä voitaisiin tehdä? Kannattaisi varmaan hyödyntää pitkin johtamisprosessia erilaisia ennakkokäsityksiä avaavia menettelytapoja. Kirjoitin näistä blogissani taannoin. (2) Tietojohtamista tulee siis kehittää osana "kokonaisjohtamista eli managementin ja leadershipin kokonaisuutta". Oleellista on kytkeä tieto osaksi johtamisen vaikutusketjua: tarve - tavoite - ratkaisu - teot - muutos - vaikutus. Ketjua ei ole systemaattisesti käytetty tietojohtamisessa. Mittaaminen seuraa tarpeiden ja tavoitteiden asettamista. Oleellista on tarvetta määriteltäessä asettaa kolme kysymystä: mikä tarve?, kenen tarve?, miksi tarve?.

Tarve voi olla myös kompleksinen ongelma. Siinä voidaan myös soveltuvin osin hyödyntää vaikutusketjua, mutta myös muotitermejä - tilannehuone ja ilmiö. Olen kehittänyt tätä ongelmanratkaisumallia ja testannut sitä myös eri yhteyksissä. Malli on yhdistelmä kompeksisuusajattelua, vaikuttavuusarviointia ja Nonakan tilannehuonetta. Paljon uhrataan aikaa erilaisten raportointijärjestelmien rakentamiseen, indikaattorien ja mittarien tekemiseen. Kannattaisi lähteä liikkeelle ensin peruskysymyksistä ja sitten vasta edetä mittareihin, indikaattoreihin ja mittaamiseen. Keskeistä on, minkälainen kokoonpano (esim. johtoryhmä) on tilannehuoneessa ja kuka, mikä taho on vastuussa päätöksistä. Edelleen pitäisi rakentaa vaikuttavuuden ohjelma, jossa päätösten ja toimenpiteiden toteutusta voidaan arvioida mittareiden avulla. Malli on itseasiassa jatkuvasti uusiutuva. Tilannehuone ja sen kokoonpano sekä keskinäinen synergia ovat viisauden lähteitä.

Markus Kanerva esitelmöimässä 2018 (4)

Tähän kannattaisi "sotkea" vielä mukaan käyttäytymistaloustieteen ajattelutapaa vaikkapa kuvaamalla tuuppausta (3).  Käytöstämme ohjaa yleensä 1) helppous (vaikeasti hoidettava asia jätetään mieluummin tekemättä), 2) sosiaalisuus (muiden toiminnan matkiminen), 3) houkuttelevuus (helpot, palkitsevat, värikkäät asiat), 4) ajoitus (asialla pitää olla silloin kun ihminen on altis muutoksille). Tuuppauksessa on ensin määriteltävä haluttu lopputulos, toiseksi ymmärrettävä asiayhteys, kolmanneksi on määriteltävä käyttäytymisen sisältö ja neljänneksi on toimintatapa testattava, opeteltava ja muokattava käyttökelpoiseksi tuuppaukseksi. Valintamuotoilua ja tuuppausta on kehitelty myös Suomen julkisessa hallinnossa teeman "Kokeileva Suomi" alla. Markus Kanerva on ollut aiheen kimpussa. (4). Markus avaa ajatustapaa Youtubessa seuraavasti: Tuuppaaminen ei vähennä vaihtoehtoja tai rajoita valintoja, ei muuta vaihtoehtojen kustannuksia, hyödyntää päätöksenteossa oikopolkuja ja vinoumia, pyrkii vaikuttamaan ennakoivalla tavalla. Tuuppauksella vaikutetaan ihmisten tunnetiloihin ja syvälle piirtyneisiin ennakkokäsityksiin.

Kaikkiaan tietojohtaminen on jatkuvaa kamppailua inhimillisessä epävarmuudessa ja samalla kiintopisteiden hakua kohden varmoja päätöksiä ja odotettuja päätösten vaikutuksia. Siksi mm.soteuudistus ja siihen liittyvät ratkaisut ovat jatkuvasti alttiita kritiikille ja vaihtoehtoisille ratkaisumalleille. Kun on kyse kompleksisesta ongelmakokonaisuudesta, epävarmuus sen kuin lisääntyy. Viisautta on kyetä toimimaan ennakoivasti tässä epävarmuuden maailmassa.

Päivitys 26.5.2019: Mika Honkanen kommentoi FB:n puolella:

Tiedon hierarkia on yksi suosittu tapa jäsentää tietoa (muitakin on ja hierarkiasta on esitetty myös paljon rakentavaa kritiikkiä). Johtaminen on moniuloitteinen asia, koska tieto sen alla on 'kompeksinen eläin'. Dataa en poistaisi kuin analysointivaiheessa. Kukaan ei tiedä, miten maailma kehittyy ja mitä historiallista dataa tarvitaan vaikkapa 5 vuoden päästä. Voisiko tietojohtaminen olla sitten helppoa. Tottakai voisi. Ehkä siitä tekee juuri vaikeaa se, että sen halutaan kattavan niin valtavan kokoinen alue ajattelua. Ajattele koulua, jossa yritettäisiin hoitaa koko paketti yhdellä oppiaineella laittamalla kaikki sen alle.

Päivitys 28.5.2019: Mikko Nenonen kommentoi blogijuttua seuraavasti:

Hyvin on Olli kiteyttänyt pohdintamme. Pitkä matka on kuljettu tuosta vuosituhannen vaihteen iltahetkestä Luxembourgin lentoaseman baarissa, jossa aloimme päivällä kuulemamme ja pohtimamme pohjalta piirrellä yllä olevaa kuvaa servetin kääntöpuolelle. Ei ole siitä tarvinnut muutella ja on jo kelvannut yli 7500 lukijalle ja moneen julkaisuun viitteeksi.

Aluksi ajattelimme, että tämä on vain tieto- ja metadatakäsitteeseen liittyvä ilmiö, mutta vuosien mittaan se on laajentunut ensin selittäjäksi johtamisen eri tasoille ja siitä jalkapallon kautta ”KAIKEN TEORIAKSI”, joka lopulta selittää ihmiskunnan henkiset pyrkimykset. Erilaiset opettajat, johtajat ja elämänohjeet ovat kiteyttäneet datan ja informaation tiedoksi, jonka ihminen kilvoittelun ja harjoituksen kautta liittää osaksi itseään ja pystyy lopulta toimimaan viisaasti eteen tulevissa tilanteissa.

Sain aikanaan tarjouksen lähteä Tanskaan tilastotieteen proffaksi erikoisalana jalkapalloanalytiikka, eli tuo oli nyt ilmeisesti se Ollin mainitsema Midjylland-ilmiö, johon ovat löytäneet todella hyvän analyytikon ja opettajan. Ei huonosti pärjännyt Jalonenkaan saati Pasi Mustonen omassa tietojohtamishaasteessaan. Pasin kanssa tähän palataan Kihveli Soikoon 2019 tapahtumassa.

Nyt odotamme kärsimättöminä Olli Nylanderin väitöskirjan valmistumista ja dissertaation ajankohdan määräämistä.

Viitteet

(1) Frank Zappa Wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_Zappa
Löysin vinyylihyllystäni Zappan LP-levyn, jonka muistan hankkineeni levydivarista 70-luvun alussa 12 markalla. (hintalappu oli kotelon kannessa.) 
Fillmore East - June 1971 on Frank Zappan ja The Mothers of Invention -yhtyeen vuonna 1971 julkaistu konserttitaltiointi. Konsertti on näytelmänomainen vilkaisu rockyhtyeen esiripuntakaiseen kiertue-elämään, jota laajemmin luonnehditaan elokuvassa 200 Motels. 

(2)  Vaikuttavuuden arviointi ja Ollin ongelmanratkaisumalli:
https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/04/tietojohtaminen-on-osa-johtamista-eika.html

• Saila Tykkyläinen: Vaikuttavuuden arviointi; https://setlementti-fi-bin.directo.fi/@Bin/f9323d9e0afbd628490f817fd7ebd1b6/1556460695/application/pdf/1616131/Tykkyl%C3%A4inen_vaikutusten%20arviointi%2014062017.pdf
• Ongelmanratkaisumalli: Sotetietojohtamisen kurssin aineisto, Professio 24.-25.4.2019

(3) Nudging = tuuppaaminen
https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/11/tuupataan-sote-asioita-eteenpain.html
Valintamuotoilu ja tuuppaus:https://kokeilevasuomi.fi/valintamuotoilu-ja-tuuppaus
https://blogs.uta.fi/hankonen/2016/03/07/nudgettaako-10-vaarinkasitysta-terveystonaisyista/

(4) Kokeileva Suomi, Markus Kanerva: "Valintamuotoilu ja nudging vaikuttamisen keinoina"(julkaistu syksyllä 2018):
Tänä syksynä tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun taloustieteen nobelisti Richard Thaler ja oikeustieteen professori Cass Sunstein julkaisivat kirjan ”Nudge: Improving Decisions about Health, Wealth and Happiness”. Teos innoitti lukuisat virkamiehet ja poliitikot ympäri maailmaa miettimään, miten he voisivat ohjata käyttäytymistaloustieteelliseen tutkimukseen pohjautuen kansalaisia kohtia heille tärkeitä päämääriä ilman pakkoa, rajoituksia tai taloudellisia kannustimia.
https://kokeilevasuomi.fi/valintamuotoilu-ja-tuuppaus
https://kokeilevasuomi.fi/blogi/-/blogs/kayttaytymistieteet-ja-kenttakokeet-nosteessa-valtionhallinnossa

Kantasta soten kantajärjestelmä - tietysti master-tietolähde

Sotemaailmassa on kaksi tapaa käyttää henkilötietoja: ensisijainen tapa ja toissijainen tapa. Kanta perustuu ensisijaiselle henkilötietojen käytölle, mutta sitä voidaan käyttää myös toissijaisesti. Ensisijainen käyttö liittyy suoraan asiakkaan/potilaan palveluun/ hoitoon ja siihen liittyvään päätösentekoon. Valtakunnalliset rekisterit edustavat toissijaista henkilötietojen käyttöä (kuten tietojohtaminen), mutta niitä ei voida käyttää ensisijaiseen tarkoitukseen. Tuore lainsäädäntö avaa lisää käyttömahdollisuuksia. (1)
 

Kanta on ainutlaatuinen ratkaisu soten tiedonhallinnassa. Ei taida löytyä toista vastaavaa ratkaisua maailmalta. Kantaa on myös rakennettu ainutlaatuisen kauan ja siihen on satsattu resursseja melkoisesti. Kantan syntyhistoria on rajoittanut sen käyttöä ja käytön laajentamista. Se on alunperin rakennettu digitaaliseksi vastavoimaksi paperiarkistoille. Siitä johtuu myös Kantan kehityskaari. Paperipohjaisen järjestelmän siirto digitaaliseen muotoon on myös siirtänyt vanhoja työtapoja mukana. Kantasta on tullut sähköinen tapa arkistoida potilasasiakirjoja ja jatkossa myös sosiaalihuollon asiakastietoja. Näin on syntynyt erillinen tietovarasto, johon on tosin rakennettu toimiva tiedonsiirto- ja hakumenettely. Se on myös erillinen suomalaisesta rekisterimaailmasta, jota kehutaan myös ainutlaatuiseksi tietojen varastointitavaksi. Näin myös THL:n ja osittain myös muiden toimijoiden rekisteriratkaisut ovat vuosikausia, vuosikymmeniä eläneet omaa elämäänsä. Ei ole yhdistetty toisiinsa rakenteista ja tekstipohjaista ei-rakenteista tietoa koko tiedonhallinnan prosessissa. Ei ole kyetty integroimaan tietovarantoja kattavasti keskenään. Ei ole onnistuttu täyttämään tiedon tarpeen katvealueita - kuten laatutietoa tai kattavaa indikaattorityötä tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittaamiseen. Kanta ei ole onnistunut muuttamaan riittävästi vallitsevaa markkinatilannetta tietojärjestelmissä. Tosin nykyiset markkinoilla olevat tietojärjestelmät joutuvat sertifioimaan itsensä Kanta-yhteensopiviksi, mutta silti Kanta on ulkopuolella tietojärjestelmien ja toiminnan ytimestä. 

Soten ATK-päivät 2019 antoivat osin toivoa uudenlaisesta ratkaisuarkkitehtuurista. Osittain päivät antoivat sysäyksen entiselle menolle. STM:n Riikka Vuokon alustus Kanta-nykytilasta ja skenaarioista vahvistaa tuota näkemystäni.(2). Monelta osin Kanta on vasta toissijainen tiedonlähde tai tietovarasto ensisijaisille potilas/asiakastiedoille. Kansalaisen kannalta Kanta on edelleen paikoin epäluotettava, koska ei ole varmuutta sen tietosisällön ajantasaisuudesta. Myös asiakirjapohjainen ratkaisu vaikeuttaa ns. pitkittäisseurantaa. Jokainen tapahtuma on oma tekstidokumenttinsa. Näin on myös ymmärrettävää, että "ammattihenkilöt eivät tarkista säännönmukaisesti potilaidensa tietoja Kannasta" (sitaatti STM:n alustajan kalvosta). 

Jokela, Sote-ATK-päivät 2019 (3)

Uusissa ratkaisuissa Kanta on asetettu samaan toissijaiseen asemaan verrattuna vanhoihin tietojärjestelmäratkaisuihin. Näin käsittääkseni on Suomen suurimmassa IT-hankkeessa Apotissakin. Muiden uudistushankkeiden osalta ei ole selvyyttä, muuttuisiko Kantan asema. ATK-päivien alustaja Antti Jokela Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä piirsi nykytila - ja tulevaisuuskuvia aiheesta APTJ (= asiakas- ja potilastietojärjestelmä). Kehän ulkopuolella oli Kantajärjestelmä. (3). Kehitteillä olevasta UNA-järjestelmäkokonaisuudesta sekä Keski-Suomen NOVA-uudistuksestakaan ei käsittääkseni tule vaihtoehtoa Kantan hyödyntämisessä. Sosiaalihuolto rakennetaan samalla tapaa, vaikka olisi ollut mahdollista tehdä aivan toisenlainen, moderni kansallinen ratkaisu integroimalla kansalliset, paikalliset ja palveluntuottajakohtaiset tietotarpeet samaan arkkitehtuurikokonaisuuteen. 

Jokela, Sote-Atk-päivät 2019: APTJ-hankkeet (3)

Kantaa pitäisi jatkossa kehittää soten kantatietojärjestelmäksi (master-tietolähteeksi). Sen ympärille pitäisi rakentaa kansalliset, alueelliset, palvelujentuottajakohtaiset toiminnanohjausjärjestelmät. Tämä olisi myös tiedonhallinnan psykologiaa, kun mastertietolähde olisi ajantasainen jatkuvasti suoraan asiakas/potilas - ammattihenkilösuhteesta kertyvä data. Kanta olisi myös yhdistelmä (harkittu sellainen) rakenteellista ja ei-rakenteellista tietoa. Kanta mastertietolähteenä korvaisi kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon erilliset kansalliset rekisterit. Kirjaaminen tapahtuisi samaan aikaan lähtökohtaisesti asiakassuhteen tarpeisiin, mutta samalla se toimisi muitakin tarkoituksia varten. Ne tiedot, jotka syntyvät varsinaisen asiakassuhteen ulkopuolella (asiakas/potilashallinnon tiedot ja kustannustiedot) voitaisiin siirtää myös osaksi Kanta-järjestelmää. Kanta-järjestelmästä sitten generoitaisiin toissijaiseen käyttöön tarvittavia tietotuotteita ja rekistereitä. Nyt näyttää siltä, että kentälle raekennetaan uusia "tietovarastosiiloja". Niitä kutsutaan nimellä "tietoallas". (3). Näitä tietoaltaita saattaa syntyä yhden sijasta useita - riittääkö edes useita. Sen sijaan markkinat voisivat syntyä masterrekisterin hyödyntämisen ympärille niin kansalaisten, ammattihenkilöiden kuin palveluja tarjoavien tuottajien tarpeisiin. 

Pitkällä kokemuksella tiedän ja itse asiassa arvaan myös, että tälle esittämälleni visiolle on esitettävissä lukuisa määrä vasta-argumentteja. Nopeasti tulee mieleen seuraavia:

• olemassa olevia tietojärjestelmiä ei voida uudistaa yhdellä kertaa
• APTJ-tiedot ovat vain osa palveluntuottajien, palvelunjärjestäjien tarvitsemista tiedoista
• eri tietojen integrointi yhdeksi kokonaisuudeksi on "valtava integraatiourakka"
• meneillään olevat uudistukset ovat jo niin pitkällä, että uutta suuntaa ei voi ottaa
• valtakunnallisten rekisterien tiedonhallintaprosessit ovat niin pitkälle hiottuja, että samaan tulokseen uudella ratkaisulla on kallis ja hankala päästä
• Kela saisi yliotteen tiedonhallinnasta - mm. THL jäisi toissijaiseksi toimijaksi
• Jne.

Uudistuksen puolesta voisi tehdä myös listan (ks. myös viite 2: Riikka Vuokon esiin nostamat Kantan positiiviset kokemukset ja ehdotukset):

• tiedon laatu tarkistetaan aidossa ympäristössä sitä luodessa ja hyödynnettäessä
• sama tietoperusta on hyödynnettävissä kaikkialla Suomessa niin ensisijaiseen kuin toisiokäyttöönkin
• kattava tietovaranto antaa mahdollisuudet erittäin monipuolisiin tietotuotteisiin ja tutkimusaineistoihin
• tietovaranto mahdollistaa kaikenlaiset uudet analyysimenetelmien käytöt ja hyödyntämiset
• tietovaranto toimii erilaisten IT-innovaatioiden lähteenä, koska tietoa on tarjolla niin rakenteisessa kuin tekstimuodossa
• päällekkäinen tiedonkeruu loppuu tai ainakin minimoituu
• Kantassa on jo pitkään koeteltu tiedonsiirtoprotokolla ja siihen liittyen on kehitteillä myös rakenteellisen tiedon lisääminen
• Kantaan liittyy kattava ereseptikeskus sekä jatkossa myös kattava sosiaalihuollon osuus (Kansa)
• Jne.

Uusi soten tuotantokausi voisi alkaa samalla räväkällä arkkitehtuuriuudistuksella. Apotti menee jo menojaan, mutta UNA ja muut voivat vielä saada olleellisen hyödyn Kantakeskeisestä mallista.

Päivitys 14.5.2019: Juha Muinonen kommentoi Linkedinin puolella seuraavasti:

Erittäin paljon hyvää Ollin tuumailussa KANTA-ratkaisun tulevaisuuteen liittyen, mm ajatus ajantasaisesta ja harkitun rakenteisesta tietosisällöstä, joka mahdollistaa potilaan/asiakkaan ajantasaisine terveystietoineen niin yksityisen kuin julkisen terveydenhuollon toimijoiden keskiöön parasta hoitoa saamaan. Masterdata ajattelun sijaan pitäisin parempana kansallisesti sovittua ja myös semanttisella tasolla määriteltyä yhteistä terveystiedon sisältöä - KANTA2 (esim Meaningful Use 1-2-3, C-CDA, ratkaisuna esim HealthIx). Tämä edellyttää liikkeelle lähtöä lainsäädännöstä ja vaiheittaista toteutusta, jotta toiminta ja tietojärjestelmien toimittajat pysyvät muutoksessa mukana.

Viitteet

(1) STM-tiedote: Toisiolaki mahdollistaa sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisen käytön
Sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä on säädetty erillinen laki (ns. toisiolaki). Eduskunta hyväksyi lain täysistunnossaan 13.3.2019 ja presidentti vahvisti lain 26.4.2019.
Toisiolain tavoitteena on mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa sekä sosiaali- ja terveysalan ohjaus-, valvonta-, tutkimus- ja tilastotarkoituksessa tallennettujen henkilötietojen tehokas ja tietoturvallinen käsittely. Lisäksi tavoitteena on turvata yksilön luottamuksensuoja sekä oikeudet ja vapaudet henkilötietoja käsiteltäessä.https://stm.fi/sote-tiedon-hyodyntaminen 

(2) Riikka Vuokko: Mitä on saatu aikaan digiagendassa?, Kanta-skenaariot, esitys Sote-ATK-päivillä 2019
https://koulutus.fcg.fi/Portals/2/S11-VuokkoRiikka.pdf?ver=2019-05-10-124221-303
ks. myös: https://stm.fi/sotetiedonhallinta/kanta-palvelujen-kehittaminen
 
KANTA-SKENAARIOT: HUOMIOITA NYKYTILASTA
 •Kanta-palvelut ovat laajentuneet jatkuvasti 2010-luvulla, mutta Kannan nykyisiä ominaisuuksia ei hyödynnetä riittävästi. Ammattihenkilöt eivät tarkista säännönmukaisesti potilaidensa tietoja Kannasta. 
 •Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rekisterien yhteentoimivuudessa on kehitettävää, jotta saataisiin asiakkaan kokonaiskuva ja palveluja voitaisiin kohdistaa paremmin.
 •Tietojen toisiokäytön tehostaminen vaatii kansallista ohjausta. Tiedon hyödyntämiseen on asetettu tavoitteita, mutta ei vielä riittävästi toteutusta ohjaavia linjauksia. 
•Sote-toimijakentän muutteessa yhä suuremmaksi haasteeksi nousee tietojärjestelmien kyky joustaa erilaisiin palvelutarpeisiin ottaen huomioon sote-kentän muutokset ja toimintamallien kehittämisen.
 •Omakannan käyttöön liittyy alueellisia ja toimijakohtaisia eroja, sillä organisaatiot käyttävät Omakantaa ja ohjeistavat asiakkaita sen käytöstä eri tavoin, esim. laboratorio-tai kuvantamistuloksia lisätään Omakantaan vaihtelevasti. 
- Tästä asiasta tein blogikirjoituksen omien käyttökokemusteni perusteella 1.8.2017: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/08/omakannan-kaytettavyys-ja-luotettavuus.html
KANTA-SKENAARIOT: KEHITTÄMISTAVOITTEET 
•Kanta tukee terveys-ja hyvinvointihyödyn syntymistä ennaltaehkäisevällä ja tunnistavalla tavalla. •Kanta vahvistaa mahdollisuuksia omahoitoon ja kansalaisen aktiiviseen rooliin omien terveys-ja hyvinvointitietojensa tuottamisessa, ylläpidossa ja hallinnoinnissa.
 •Ammattihenkilöillä on käytössä hoidossa tai palvelussa tarvittavat tiedot kattavasti, ajantasaisesti ja luotettavasti. Kanta tukee tiedon vaihtoa ja moniammatillista yhteistyötä.
 •Kanta mahdollistaa tiedon toisiokäyttöä, mm. tiedolla johtamisen, ohjauksen, valvonnan ja tutkimuksen tarkoituksiin. 
 •Palveluiden kehittäminen tapahtuu ekosysteemimäisesti, ja keskittäminen ei jäykistä ekosysteemiin sisältyvien tietojärjestelmäpalveluiden kehittämistä. 

KANTA-SKENAARIOT: ESIMERKKEJÄ
 •Kanta tietovarastona sisältäisi ammattihenkilöiden tuottamat asiakas-ja potilastiedot; vahvuutena tiedon yhteentoimivuus ja keskitetty tiedonhallinta; puutteena asiakkaan kokonaiskuva, jos tieto pistemäistä ja jos asiakkaan itse tuottama tieto ei mukana. 
 •Kanta vuorovaikutusalustana mahdollistaisi laajan tietopohjan hyödyntämisen ja vahvistaisi asiakkaan aktiivista roolia; vahvuutena parempi kohdentaminen ja yhden luukun periaatteen toteutuminen; mahdollistaisi palveluiden ja sovellusten rakentamista yhteisen alustan päälle; puutteena tiedon laatu ja kattavuus, uhkana digisyrjäytyminen.
•Kanta asiakas-ja potilastietojärjestelmänä tarjoaisi minimi-APTJ-toiminnallisuudet; hyötyinä olisi mahdollisuus kustannustehokkuuteen, hyvään tiedon hyödyntämiseen ja käytön valvontaan, heikkoutena osapuolten sitouttaminen ja alueellisten tai ammattiryhmäkohtaisten erityispiirteiden toteuttaminen; epäselvää, miten tukisi asiakasta.

(3) Antti Jokela: Asiakas- ja potilastietojärjestelmien tulevaisuus, esitys Sote-ATK-päivillä 2019; https://koulutus.fcg.fi/Portals/2/S00-Jokela.pdf?ver=2019-05-03-143933-627

(4) Mikko Rotonen:Tiedon keräämisestä ja raportoinnista tiedon jalostamiseen, oppimiseen, vuorovaikuttamiseen, esitys Sote-ATK-päivillä 2019, Mikon mallissa on vielä voimissaan maakuntahallintoratkaisu ja noin kymmenen tietoaltaan ratkaisumalli.
https://koulutus.fcg.fi/Portals/2/S11-RotonenMikko.pdf?ver=2019-05-10-124050-113