sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hans Rosling faktojen maailmassa


Faktojen maailmaRuotsalainen lääkäri Hans Rosling kuoli viime vuonna. Saadessaan kohtalokkaan diagnoosin ja ennusteen elinajastaan Hans ryhtyi kirjoittamaan pitkään suunnittelemaansa kirjaa. "Faktojen maailma" valmistui yhteistyössä pojan ja miniän kanssa. (ks. oheinen kuva alempana). (1)  Hans Rosling oli karismaattinen puhuja, tiedon levittäjä, tiedon visualisoija sekä ennakkokäsityksien murtaja. Sain ensikosketuksen Hansin ajatteluun OECD:n maailman foorumissa Italian Palermossa vuonna 2004. (2)  Hans ei ollut silloin ainakaan OECD:n päättäjien silmissä maailmantähti. Menin kuuntelemaan hänen esitystään alasessioon, jossa oli kuulijoita muutama kymmen. Kongressissa oli yli 500 ammattilaista ympäri maailmaa paikalla. Seuraavana päivänä Hans nostettiin ohjelman muutoksella yhteisen session pääpuhujaksi. Siitä se maailmanvalloitus alkoi. Yhdessä poikansa Olan ja miniänsä Annan kanssa he perustivat Gapminder-säätiön edistämään tiedon avoimuutta ja vaikuttavaa analyysiä. Hansin mm. käyttämät "kupla-animaatiot" ovat säätiön työntekijöiden aikaansaannosta. Niitä voi ihailla You Tubesta tai suoraan säätiön sivuilta. (3) Kirjalla on monta näkökulmaa tai käyttötarkoitusta. Löysin itse neljä:
Anna, Hans, Ola - kuva Gapminderista
Se on oivallinen kertomus, miten dataa muutetaan havainnolliseen  muotoon. Miten sitä käytetään ja mistä kumpuavat taustaselitykset. (Ohessa alempana Roslingin perheen kehittämä visualisointiväline.) Kirja on samalla kertomus lääkäri Hans Roslingista ja miten hän päätyi käsittämättömän suosituksi luennoitsijaksi.
Se on metodinen opas, miten dataa kerätään, hyödynnetään ja muutetaan ihmisten ennakkokäsityksiä. Hans virittää meille yksinkertaisia kysymyksiä ja pyytää meidän rastittaa arvioimamme tulos. Tätä metodia hän on käyttänyt tuhansiin eri maiden ja eri ammattiryhmiä edustaviin ihmisiin. Lopputulos on mykistävä. Apinat vastaavat keskimäärin paremmin kuin me ihmiset. Niillä kun ei ole ennakkokäsityksiä. Meillä taas niitä on rutkasti.
Se on kuvaus ja selitys maailmasta, jossa asiat ovat paremmin kuin luulet. Rosling jakaa maailman maat tulotasoltaan neljään kategoriaan. Hän vertailee monenlaisella kansainvälisellä datalla maaryhmiä keskenään ja muutoksia ajassa. Maailma ei ole Hansin mielestä kahtiajakoinen. Ja monella maalla menee paremmin kuin voisi luulla.

Rosling etc: 2018, s. 277: peukalosäännöt
Se on kuvaus, mitä eri ennakkoluuloja meillä on. Itseasiassa kirjan pääluvut ovat nimettyjä näillä ennakkoluuloilla. Näistä syntyvät faktatietoisuuden peukalosäännöt (s.277, kuva sivusta ohessa).

    • Kuiluvaisto ("etsi enemmistöä"): Ihmisillä on vahva viehtymys jakaa asiat kahteen erilliseen ryhmään: hyvä vastaan paha. Keskiarvot johtavat harhaan kätkemällä hajonnan eli eri lukujen vaihteluvälin. Myös äärimmäisyyksien vertailu johtaa harhaan. Näin tilastoja käytetään myös poliittisiin tarkoituksiin. Myös lukija itse hairahtuu katsomaan ylhäältä asioita (esim. me tason 4 kokemusmaailmasta).
    • Kielteisyysvaisto ("odota huonoja uutisia"): Tapamme on odottaa ennen muuta huonoja uutisia. Ja niitähän tietysti löytyy uutisvirrasta. Kun asiat muuttuvat paremmaksi, emme niitä löydä uutisvirrasta.
    • Viivasuoruusvaisto ("linjat voivat taipua"): Aikajana jatkaa vääjäämättä viivavuoraan eteenpäin ennustaen tulevaisuutta. Todellisuudessa viivasuorat trendit ja ennusteet ovat hyvin harvinaisia. Monet trendit sisältävät S-mutkia, liukumäkiä tai tuplaantuvia linjoja. 
    • Pelkovaisto ("laske riskit"): Liioittelemme helposti riskejä. Luontainen pelkomme on väkivaltaa, loukkuun joutumista, saastutetuksi tulemista kohtaan. Jätämme helposti arvioimatta riskit.
    • Kokovaisto ("suhteuta asiat"): Usein asioita paisutellaan suhteettomasti. Media on hyvä tässä asiassa. Helposti nousevat esille yksittäiset kielteiset tapahtumat. Kokovaistoa vastaan voi käyttää tilastoja ja tehdä niistä erilaisia vertailulukuja, kunhan on varmistunut vertailukeloisuudesta. Toisaalta pitää olla erityisen varovainen suurten lukujen kanssa.
      https://www.gapminder.org/tools/#$chart-type=bubbles
      Niin kyse on asioiden pistämisestä oikeisiin mittasuhteisiin.
    • Yleistämisvaisto ("kyseenalaista kategoriasi"): Jokainen ihminen luokittelee ja yleistää automaattisesti koko ajan ja vielä tiedostamattaan. Aina pitäisi kyseenalaistaa omat luokituksensa. Aina pitää kyseenalaistaa, jos joku väittää asialla olevan "enemmistön" tai toisaalta merkittävän poikkeuksen. 
    • Kohtalovaisto ("hidas muutos on silti muutos"): Myötäsyntyiset ominaisuudet määräävät kansojen ja ihmisten kohtalon. Todellisuudessa asioiden nykytila ei ole aina ollut sama eikä sitä ole aina tarkoitettu samanlaiseksi. Hidaskin muutos on muutosta ja siitä kasvaa vähitellen suuri muutos. 
    • Ainoan näkökulman vaisto ("hanki työkalupakki"): Yksinkertainen idea näyttäytyy usein ainoana näkökulmana. Aikaa säästyy tukeutumalla ainoaan näkökulmaan. Kuitenkin pitäisi jatkuvasti hakea heikkouksia tuosta vallitsevasta näkökulmasta sekä miettiä vaihtoehtoisia teitä. Myös asiantuntijat voivat olla vaarallinen idean lähde. Heilläkin voi olla kapea ja kritiikitön näkökulma asiaan. Pitää varoa yksinkertaisia ideoita ja yksinkertaisia ratkaisuja.
    • Syyttelyvaisto ("vältä osoittamasta sormella"): Meillä on viehtymys etsiä selvä, yksinkertainen syy siihen, miksi jotain pahaa on tapahtunut. Liioittelemme helposti jonkin yksilön tai ryhmän tärkeyttä. Etsimme helposti pahiksia, jotka vahvistavat olemassa olevia uskomuksiamme. Etsiessämme syntipukkia vie se usein huomion pois muista mahdollisista selityksistä ja kyvyn estää samanlaiset ongelmat tulevaisuudessa. Ja toisin päin: sankareiden etsimisen sijasta pitäisi etsiä järjestelmän aikaansaannoksia. 
    • Hätävaisto ("ota pieniä askelia"): Tällainen vaisto saa meidät haluamaan suoraa toimintaa välittömästi koetun uhan edessä. Toisaalta tulevaisuuden riskien osalta olemme taas kovin saamattomia. Harvoin päätöksen tekeminen on niin kiireellinen kuin ihmisestä tuntuu. Pitäisi vetää henkeä, vaatia lisää aikaa ja tietoa.
     
    Jotain jäi uupumaan peukalosäännöistä. Nämä kymmenen faktatietoisuuden peukalosääntöä ovat tosi hyviä yleensäkin ihmisten keskinäisessä keskustelussa työssä ja työn ulkopuolella;  katsekontaktissa ja somekontaktissa. Roslingin peukalosäännöt ovat monelta osin yhtä tiedonkäsitykseni kanssa. On haastettava aina ennakkokäsitykset, tiedon perustana oleva perusdata ja informaatio. Ehkä peruslähteiden, perusdatan osalta Rosling on liian hyväuskoinen. En huomannut tekstistä mainintaa tilastojen laatukriteereistä. Esimerkiksi Suomen tilastokeskuksella on tällaiset kriteerit, jotka perustuvat kansainvälisiin kriteereihin. (4) (ks. myös päivitystekstissä 28.102018 Teemu Mykkäsen kommentti). Hans ottaa usein lähes itsestään selvyytenä ajatustapansa nostaa avoimeksi datan ja antaa meille kaikille mahdollisuudet rakentaa datasta informaatiota, tietoa sekä tietämystä. Perusdatan kattavuudessa, ajnatasaisuudessa, luotettavuudessa ja vertailukelpoisuudessa on monesti suuria puutteita. Erityisesti niitä on havaittu olevan kansainvälisessä datassa. Dataa voidaan käyttää väärin, mutta data voi olla jo itsessäänkin harhaanjohtavaa. Periaatteessa pitäisi avata myös datan tausta (metadata) eli mistä se on peräisin. Samoin pitäisi avata informaatio eli datasta jalostettu mittari, indikaattori eli mitä se on "syönyt". Ja sitten on tämä päätelmien teko, jossa ovat hyviä periaatteita Hansin 10 peukalosääntöä. 
Odotan, että jälkikasvu jatkaa Hansin viitoittamaa tietä datan käsittelyn, analyysin, visualisoinnin ja ennakkokäsitysten murtamisen tiellä. Ideoita voitaisiin soveltaa myös suomalaiseen todellisuuteen. Ei tarvitse kaukaa hakea soveltamiskohteita. Kannattaa lukea tämä kirja!

Päivitys 28.10.2018: Teemu Mykkänen kommentoi FB:n puolella Roslingin vanhentuneen datan käyttöä kyselyissään. 

Kirjassa Hans myös toitottaa, että data muuttuu koko ajan. Jopa se alkuperäinen kysely, jossa rastitetaan perustotuuksia, ei sellaisenaan enää kelpaa, koska jotkut tunnusluvut ovat muuttuneet jopa 13 vuodessa. Hans itse kommentoi, että data oli vanhentunutta, eikä kyselyn tekemisessä sellaisenaan ollut mitään järkeä. Sivulla 198, suomenkielisessä versiossa. Samassa luvussa sivulla 200 hän saa myös palautetta "visionsa nyrjähtäneisyydestä", eli siitä että Afrikalle ei riitä nousta äärimmäidestä köyhyydestä VAIN tasolle 2.


Viitteet

(1) Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönlund: Faktojen maailma. Asiat ovat paremmin kuin luulet. Otava 2018

(2) OECD Word Forum on Key Indicators, Palermo Italy 2004
http://www.oecd.org/site/worldforum/oecdworldforumonkeyindicators-firstconference.htm 

(3) Hans Rosling esiintyjänä ja Gapminder -säätiön perustajajäsenenä.
(4) Tilastokeskuksen tilastojen laatukriteeristö: https://www.stat.fi/meta/svt/svt-laatukriteerit.html
puolueettomuus, läpinäkyvyys, tehokkuus, relevanssi, tarkkuus ja luotettavuus, ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus, yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus, saatavuus ja selkeys.  

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Perusterveydenhuolto kriisissä - apua Astanan julistuksesta? - päivitys 22.10.2018 Matti Rimpelä taustoittaa Alma Atan julistuksen

Lancet-kuva: Astana
Perusterveydenhuolto on kriisissä - otsikoidaan Lancetin tuoreessa numerossa.(1) Kriisi on maailmanlaajuinen. Puolella väestöstä ei ole pääsyä keskeisiin terveyspalveluihin. Kuitenkin 80-90 prosenttia terveysongelmista elinaikana on ratkaistavissa perusterveydenhuollossa. Alma-Atan julistuksessa vuonna 1978 nostettiin keskeiseksi tavoitteeksi parempi terveys kaikille ihmisille ja terveyden tasa-arvo. (2)  Nyt 40 vuotta myöhemmin visio ei ole realisoitunut. Kazakstanin Astanassa on 25.-26.10.2018 maailmanlaajuinen perusterveydenhuollon kongressi. Tavoitteena on saada aikaan Astanan julistus. Lancetin pääkirjoituksessa boldataan asia näin: "Investing in primary health care through four delivery platforms (community-based care, health centres, first-level hospitals, and population-based interventions) is one of the messages from the Lancet Commission on Investing in Health." Tämä kaikki edellyttää, että ennalta ehkäisevässä työssä ja perusterveydenhuollossa työyhteisöön kuuluvat tiiminä lääkäri ja hoitaja. Edelleen tavoitteena on saada perusterveydenhuollosta houkutteleva työympäristö.Yhteistyön tulee pelata sairaaloiden kanssa ja väestöperusteisiin interventioihin tulee panostaa.

Ajankohtainen myös meillä Suomessa. Niin tartuin tähän asiaan kahdesta syystä. Ensinnäkin Suomessa on hyvin samanlainen tilanne perusterveydenhuollossa kuin maailmalla yleisesti. Palvelujen saatavuudessa on ongelmia, eriarvoisuus on tunnistettu eikä monista kehittämishankkeista ole tullut apua ongelmiin. Työparityöskentelyssä on paljon hyviä kokemuksia, mutta se ei ole ratkaissut työyhteisön ongelmia kattavasti. Päivystyksestä kamppaillaan - laajan päivystyksen sairaaloita on nyt linjattu 12. Ulkopuolelle ollaan jättämässä mm. Vaasan keskussairaala. Toinen syy on tämä soteuudistus. Siinä on tunnistettu haasteet, mutta ratkaisuehdotukset ovat jotenkin puutteellisia. Monikanavainen rahoitusmalli ja työterveydenhuollon vahva asema työssä olevien perusterveydenhuollon ytimenä ovat johtaneet resurssien hajanaiseen käyttöön. Työelämän ulkopuolella olevilla on monella paikkakunnalla vaikeuksia saada tarvitsemiaan palveluja. Valinnanvapaus ja yksityisten yritysten tulo markkinoille ovat vain hankaloittamassa julkisen terveydenhuollon asemaa.

Riippumatta siitä, miten soteuudistuksen käy, on tämä perusterveydenhuolto saatava nousu-uralle niin sisällöllisesti kuin resurssienkin osalta. Luulen, että Astanaan on menossa Suomestakin asiantuntijoita, ehkä jopa poliitikkoja. Toisiko Astanan mahdollinen julistus selkärankaa tähän perusterveydenhuollon haasteeseen.

Päivitys 22.10.2018: Matti Rimpelä innostui FB:n puolella taustoittamaan Alma Atan julistusta:
Usein unohdamme, mistä Alma Atan konferenssissa todella oli kysymys. 1970-luvulla perustereydenhuollon kehittämisessä oli kaksi 'koulukuntaa' (paradigmaa). 'comprehensive primary health care' ja 'selective primary health care'. Pelkistetysti voidaan sanoa, että edelliseen olivat vaikuttaneet mm. kokemukset kehitysmaista: Ilman paikalliskulttuuriin tutustumista ja yhteisöjen sisäisen logiikan ymmärtämistä oli vaikea saavuttaa kestäviä tuloksia. Tunnettu urbaani ääriesimerkki oli 1930-luvulla perustettu Peckhamin terveyskeskus Lontoossa. Jälkimmäisessä taas ajateltiin, että perusterveydenhuolto on "kevytversio" sairaalapoliklinikasta. Alma Atan julistuksessa yritettiin sovittaa näitä yhteen. WHOn  Euroopan aluetoimisto johtajansa Leo Kaprion johdolla jatkoi tätä yhteensovittamista. Suosittelen lämpimästi Kaprion raporttia vuodelta 1979: "Primary health care in Europe." EURO Reports and Studies 14 1979 (https://www.cabdirect.org/cabdirect/abstract/19802701399) Kansainvälinen kehitys on kuitenkin painottunut selektiiviseen tulkintaan. 'Health' putosi pois ja käsitteeksi tuli 'primary care¨. Suomi on 2000-luvulla tyypillinen esimerkki jälkimmäisestä. On pidetty paljon tärkeämpänä erikoissairaanhoidon ja perussairaanhoidon vuorovaikutusta kuin perusterveydenhuollon vuorovaikutusta ihmisen arjen ja asuinyhteisöjen kanssa. "Sote irti kunnista' pelkistää tämän strategisen linjan. Erityisen kiinnostava näkökulma on 'public health' -toimeenpanorakenteen ja -osaamisen suhde perusterveydenhuoltoon ja yleisemminkin terveydenhuoltoon. Se oli olennainen osa Alma Atan julkistuksen tarkoittamaa perusterveydenhuoltoa ja erityisesti WHO-Euron tulkintaa 1980-luvun alussa. Vähitellen kansainvälisesti 1800-luvun puolivälistä alkaen kehittynyt 'public health' -toimintalinja on käytännössä Suomessa unohtunut. Sen viimeisin näkyvä sovellutus oli Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -toimintaohjelma, joka valmistui 1980-luvun puolivälissä, ja sen jatko vuoteen 2015. Kuka vielä muistaa?
Matti jatkaa vielä muistin virkistämiseksi siteeraamalla Leo Kaprion toimittamaa kirjaa sekä Hannu Vuoren katsausta aiheeseen:
Muistin virkistämiseksi: Primary health care in Europe. Author(s) : KAPRIO, L. A. Book : EURO Reports and Studies 14 1979 pp.vi + 40 pp.
Abstract : It has been felt by many that the Declaration of Alma-Ata, the joint report on primary health care by the directors of WHO and UNICEF, and the WHO formulation of strategies for health for all by the year 2000, concerned mainly, if not entirely, the non-industrialized areas of the world, In any case, however, it must be recognized that the regions of WHO differ considerably with regard to the present state of primary care and its future prospects. Therefore, a statement by the Regional Director for Europe is welcome and necessary to clarify the implications of Alma-Ata for the countries of Europe, heterogeneous as they are, even though the author emphasizes that he expresses only his own views and does not speak on behalf of Member States or the Regional Committee.
The main sections of the report are: (1) Introduction (p, 1); (2) Health and the development of health services in the European Region (p, 4); (3) The main problems of PHC in the European Region; (4) Towards new solutions: some new strategies for PHC in the European Region.
There are three Annexes: Declaration of Alma-Ata; Other publications of the WHO Regional Office for Europe relating to primary health care; Publications and documents on primary health care distributed at the Alma-Ata Conference by Member States of the WHO European Region.
Among the strategies outlined for the strengthening of primary care in Europe are the unification of services in health centres and polyclinics, the team approach, health education, and community participation. The need for effective coordination with the social services is stressed, but there is little on how primary medical care might liaise with other communal sectors such as housing, education or employment. The report contains a brief overview of research being carried out in various countries of the Region, and it delineates areas for future study. Although presented as the author's personal view, it can be taken as an authoritative interpretation of the meaning of Alma-Ata for the Member States of the Region, The Annexes increase its usefulness as a source reference for those concerned with the present state and future development of primary care in Europe.

Hannu Vuoren katsaus 1980-luvun alusta: Primary health care in industrialized countries. J R Coll Gen Pract. 1982 Dec; 32(245): 729–735. (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1972857/)
Pieni poiminta: "Conceptual
problems result primarily from the overall ramifications of the Alma-Ata approach to PHC not being understood; more often than not, the concept is understood too narrowly. The existing systems of primary medical care are sometimes defined on the basis of types of health problems (trivial versus complicated), sometimes types of providers (general practitioners versus
specialists) and sometimes again on the basis of types of health care facility providing services (health centres or polyclinics versus hospitals)."


Viitteet

 (1) Astanan julistus 2018: 
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)32478-4/fulltext?dgcid=raven_jbs_etoc_email

(2) Alma Atan julistus 1978: http://archive.phmovement.org/sites/www.phmovement.org/files/phm-pch-finnish.pdf
Visio:  Oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja rauha ovat visiomme paremmasta maailmasta –maailmasta, jossa terveellinen elämä kaikille on tosiasia; maailmasta, joka kunnioittaa, arvostaa ja vaalii kaikkea elämää ja sen moninaisuutta; maailmasta, joka mahdollistaa ihmisten kykyjen ja
taitojen kukoistamisen toistensa rikastuttamiseksi; maailmasta, missä kansan ääni ohjaa elämäämme muokkaavia päätöksiä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tietopoliittinen selonteko vailla suuria yllätyksiä

Ollin kuva aikaisemmasta kirjoituksesta /tiedustelulaki
Tietopolitiikka politiikan lohkoksi. Sipilän hallitus asetti vuoden alkupuolella työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella "Tekoäly ja tietopolitiikka - selonteko". Edustettuna olivat suurin osa ministeriöistä. Vastuuministeriönä oli VM, jonka virkamiehistöstä oli valittu myös työryhmällä puheenjohtajaksi alivaltiosihteeri Päivi Nerg ja sihteeristöön henkilöitä. Selonteko annetaan syksyllä 2018 eduskunnalle.Tätä ennen on lausuntokierros, joka päättyy 31.10.2018. Vaikka selonteko on suunnattu lopulta yhteiskuntaan eikä pelkästään valtionhallintoon, puuttuvat työryhmästä kaikki valtionhallinnon ulkopuoliset toimijat kuten yritysmaailma, kuntakenttä, työmarkkinajärjestöt, kansalaisjärjestöt jne. https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tietopolitiikasta-uusi-politiikkalohko-suomeen-tietopoliittinen-selonteko-lausunnoilla

"Selonteon teemoina ovat muun muassa tietopolitiikan määrittäminen, tekoälyn hyödyntäminen laajasti, tekoälyn osaamistarpeet sekä alusta- ja datatalous. Selontekoon sisällytettävät toimet koskevat esimerkiksi tiedon keräämistä, yhdistämistä, avaamista ja säilyttämistä sekä tietoturvallisuutta ja tietosuojaa. Selonteossa selvitettäviin toimiin lukeutuvat myös eettiset kysymykset, osaamisen varmistaminen ja sääntelykysymykset sekä EU- ja kansainvälinen vaikuttaminen. Selonteolla vahvistetaan Suomen ja Suomessa toimivien yritysten sekä muiden yhteiskunnan toimijoiden kilpailu- ja päätöksentekokykyä. Lisäksi yhdessä tehtävillä linjauksilla ja periaatteilla rakennetaan ihmisten hyvinvoinnin sekä taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen että turvallisuuden ja ympäristön kannalta kestävää yhteiskuntaa." https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=f05b7eb2-ff3b-4fc0-a5f7-89ee30975cbb&proposalLanguage=da4408c3-39e4-4f5a-84db-84481bafc744

Selonteko on vailla yllätyksiä. Siinä tasapainoillaan (ehkä onnistuneesti) tiedon monipuolisen hyödyntämisen ja siitä seuraavien erilaisten riskien välimaastossa. Lausunnot pyydetään  standardimuodossa lausuntopalvelu.fi:n kautta. 14.10.2018 mennessä on annettu 4 lausuntoa vastauksella "ei lausuttavaa". Aihe ei tarttunut esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle tai korkeimmalle oikeudelle. Lausunnot on pyydetty erityisesti kunnilta, muilta julkishallinnon toimijoilta, järjestöiltä. Lausunto pitää antaa seuraavien otsikoiden alle laatikoituun tilaan:
  • yleiset kommentit
  • 1.Johdanto
  • 2.Kansainväliset näkymät
  • 3. Suomen tilanne
  • 4.1. Tieto käyttöön
  • 4.2. Etiikka ohjaa valintoja
  • 4.3. Ihmisen ja koneen vuorovaikutus
  • 4.4. Osaaminen, osallisuus ja luottamus
  • 4.5. Vahvistetaan tietotalouden kilpailukykyä.
Ollin kootut kommentit: Eräs ystäväni toivoi, että perehtyisin tähän dokumenttiin ja kommentoisin tavalla tai toisella. En nyt mene lausuntostandardilla asiaan. Tässä muutama kommentti aikaisemmista blogikirjoituksistani:
Ja sitten vielä kansalaisen huoli. Siitä kirjoitin taannoin tiedustelulakihankkeen tiimoilta ja sain kommentin myös tietosuojavaltuutetulta: Kansalaisena olen huolissaan, miten lainvalmistelijat kykenevät kiihkottomasti arvioimaan vaakakupin kumpiakin puolia. Vaarana on heilahdus jompaan kumpaan suuntaan. Vaara on toki olemassa nykylainsäädännössäkin. Heilahduksia voitaisiin kuvata tietoon liittyen seuraavasti:
  • Yleinen etu loukkaa yksityisyyden suojaa: tietoja käytetään epämääräisesti niin, että kansalainen joutuu osattomana osaksi yleisen edun vastaisiin toimiin; esimerkiksi suurten tietomassojen käsittelyssä voidaan linkittää yhteen yksityisiä henkilöitä koskevaa dataa, joka voi aiheetta syyllistää henkilöä yleisen edun vastaisiin tekoihin
  • Yksityinen etu loukkaa yhteistä etua: yksityinen taho (henkilö, yritys, yhteisö) perustelee esimerkiksi lobbaamalla yhteisen edun edustajia (poliitikot, virkamiehet) omien etujen mukaisiin yhteisiin ratkaisuihin
  • Yleinen etu varmistaa yksityisen edun eli edut kohtaavat yleisen edun turvaamisen avulla: kaikkia kansalaisia kohdellaan samoin periaattein, kaikilla on samat oikeudet jne.