Kuluttaako aikaa vaiko investoida aikaan - etätyön ongelmat, päivitys 30.4.2021

Kuva: Microsoftin Work Trend Index 2021

Etätyö korona-aikana on nostanut esille ajankäytön ongelmat. Aamun (29.4.2021) YLE-uutiset nosti asian esille seuraavalla otsikolla: " (1) Aikaa kuluu tarpeettomiin etäpalavereihin, chat-keskusteluihin ja sähköposteihin – työntekijät valittavat väsymystä, etenkin nuoret kovilla."  Rakas vaimoni heräsi uutiseen ja kyseli, että onko sinullakin ajankäytön ongelmia. Tästä tuli mieleeni Linkedinissä ollut artikkeli aiheesta "kuluttaako aikaa vai investoidako aikaan". (2). Kyllä tämä on keskeinen kysymys. Tästä on paljon puhunut ja kirjoittanut myös Anna Perho. (3). Anna on varoitellut seuraavaan tapaan. "Jos joku muu hallitsee ajankäyttöäsi, niin hyvinvointikäyrä lähtee laskuun." Ajankäytön valinnat tehdään suurelta osin ilman tietoista ajanhallintaa. Muutokset ovat vaikeita, koska tiedostamattomat tavat ja tottumukset eivät helposti lähde pois. Niin pitäisi tiedostaa oman ajankäyttönsä. Tiedostaminen lähtee liikkeelle ajankäytön suunnittelusta. Toinen juttu on, että aikaan pitää osata investoida tehokkaasti. Siis pelkkä ajan kuluttaminen ei riitä. Tämä allakointi ja Teams-palaverien ahkera buukkaaminen allakkaan on juuri yksi suuri uhka ajan kuluttamisesta mutta ei investoinnista aikaan. 

Kaikenlaisia oppaita ajankäytön hallintaan on. Niin Anna Perhokin opettaa hallinnan erilaisia keinoja.  Samalla hän toteaa, että on se vaikeaa omaltakin osalta tuo hallinta. Perusopetus on, että päivän työn sisältö ja tavoitteet pitää suunnitella etukäteen. Päivä pitää jakaa osiin ja on annettava aikaa palautumiseen. Monia asioita ei saa pitää samaan aikaan agendalla. Pitää ratkaista yksi asia kerrallaan. Virkeänä kannattaa aloittaa vaikeimmaksi koetusta asiasta. Niin taisi Anna muistuttaa. Ei saa myöskään kesken aherruksen vilkuilla sähköpostia tai erilaisia somekanavia.  Etätöissä on ihminen myös yksin priorisoimassa töitään. Siitäkin saattaa syntyä stressitila, jota monesti ratkotaan pidentämällä työaikaa. Priorisointi pitäisi tehdä yhdessä esimiehen kanssa. Kokousten osalta pitää pohtia ainakin kahta asiaa: 1) onko minun tarpeen osallistua siihen, 2) mikä on kokouksen tavoite ja ajankäyttö.  Olen myös itse huomannut, että etätöissä tosiaan helposti kokous seuraa toisiaan ilman mitään taukoa. On helppo pistää allakkaan suoraan seuraava kokous, koska istuimelta ei tarvitse lähteä mihinkään. Senkin olen huomannut, että kokouksiin monesti varataan pari tuntia tai jopa pidempiä aikoja. Samalla unohdetaan, että taukojakin on pidettävä. Jos oltaisiin fyysisessä tilassa, kyllä väsyminen osallistujissa näkyisi tuota pikaa. 

Blogikirjoitukseni kuva on peräisin Wikipediasta hakusanalla "hyötysuhde".  https://fi.wikipedia.org/wiki/Hy%C3%B6tysuhde

• 
  Hyötysuhde (tunnus ${\displaystyle \eta }$) on fysikaalinen dimensioton suure, joka kertoo suhdelukuna, kuinka suuri osa järjestelmään syötetystä energiasta voidaan hyödyntää varsinaista tarkoitusta varten. Esimerkiksi kun ihminen työntää laatikkoa ylös kaltevaa lankkua pitkin, kaikki energia ei muutu potentiaalienergiaksi. Osa energiasta muuttuu kitkan vaikutuksesta lämpöenergiaksi, joka on tarkoituksen kannalta hukkaan heitettyä energiaa. Tällöin hyötysuhde on laatikon saaman potentiaalienergian ja ihmisen käyttämän työntöenergian suhde. Hyötysuhde määritellään hieman eri tavoin riippuen koneen rakenteesta.

Niin olemmeko koneita, voisi joku tämän jutun lukija kysellä. Kyllähän se siltä monesti tuntuu, kun jälkikäteen arvioi tekemisiään. Tuo tiedostamaton toiminta muistuttaa konetta. Mutta toisaalta vertaus on aika hyvä. Ihmiskoneen hyytyminen näkyy tehottomuutena ja viime kädessä stressinä. Kitkakin on otettava huomioon töissä eli syntyy hukkaan heitettyä energiaa. Annan toive suunnitelmallisuudesta sekä ajankäytön jakaminen palasiin sisältää tavoitteen vähentää kitkaa ja lisätä tehokkuutta. 

Miten sitten Olli on pärjännyt ajan kuluttamisessa? Aloitin vuoden alussa kolmipäiväisen työviikon. Samalla päätin, että nyt toteutan haaveeni kirjoittaa kirja "hyvinvointi- ja terveyshyödystä". Kahdelta kannalta päätin näin. Ensinnäkin ajattelin, että helposti käy niin, että tiedostamatta teen viittä työpäivää vaikka minulle maksetaan kolmesta. Toiseksi kehitin tästä kirjaprojektista vastaiskun tiedostamattomalle työpäivälle. Kyllä se onnistui. Sain kirjani valmiiksi 17.4.21. Niin käytin siihen toki muutakin aikaa - siis olin aika ajoin ns. flow-tilassa (Annan termi - positiivinen sellainen). Ei se rasittanut paitsi jäseniä. Jalka- ja pehvalihakset olivat kovilla. Varoin kuitenkin, ettei käy kuin edellisen kirjan kanssa. Silloin sain kivuliaan pakaralihastulehduksen (joo oikein diagnosoitu juttu). Ehkä minun vastaveto tiedostamattomaan toimintaan on tiedostettu vastatoiminta. Hyvä juttu ovat säännölliset liikuntatuokiot. No korona on estänyt osin niitäkin. Mutta kyllä kaipaan ryhtiä tähän työtouhuun. Aamulla töihin vaikkapa fillarilla ja ajoissa kotiin fillarilla - siinä se yksi vastalääke ainakin minulle. 

Hyvinvointi- ja terveyshyöty on painossa olevan kirjani nimi. Niin kyllä tuota kirjaanikin nyt sitten pitää mainostaa. Se ilmestyy toivottavasti viikon sisällä (ennakkoarvio 4.5.21). Hinnaksi olen pistänyt 25e. Minulta voi kysellä vaikkapa osoitteella olli.nylander1@gmail.com.  Avasin erikseen aihetta QMS Nordicin sivuilla 30.4.2021: https://qmsnordic.fi/fi/blogit/hyotyajattelu-esiin-sotessa-ja-aktiivi-asiakas-keskioon

Mutta on kirja tulossa myyntiin myös verkkokirjakauppoihin. Google ehti jo  mainostaa kirjaa ennalta:
https://books.google.fi/books?id=tTwqEAAAQBAJ&pg=PA295&lpg=PA295&dq=olli.nylander@qmsnordic.fi&source=bl&ots=kUPHyrYXUd&sig=ACfU3U0vitKUHae38iLlChZkOLmXext4Tg&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwiH7fHAvqDwAhUCxYsKHdbFDtwQ6AEwD3oECBEQAw#v=onepage&q=olli.nylander%40qmsnordic.fi&f=false

Viitteet

(1) Yle-uutinen 29.4.2021:
"Aikaa kuluu tarpeettomiin etäpalavereihin, chat-keskusteluihin ja sähköposteihin – työntekijät valittavat väsymystä, etenkin nuoret kovilla."https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat Koronavuoden ovat kokeneet raskaana erityisesti nuorimmat työntekijät. Tuoreen työelämätutkimuksen teettäneen Microsoftin Harri Mikkasen mukaan työelämässä näkyvät sukupolvien väliset erot. Myös Työterveyslaitoksen tutkimus vahvistaa ilmiön. Osa nuorista työntekijöistä kokee pandemia-ajan työn epäreiluksi.
Work Trend Index -työelämäkyselytutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun;      Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimus kertoo samasta. (siirryt toiseen palveluun)

(2) Laureen Malliam Linkedinin postaus:
There's a difference between "spending time" and "investing time," explains digitalundivided CEO Lauren Maillian. "Even though we understand how precious time is, we often frame it with language that devalues its use. Words like 'spend,' allude to the fact that we’re exhausting this valuable commodity without the expectation of a return."

(3) Anna Perho luennoi aiheesta työyhteisössämme maaliskuussa 2021. Luin 2017 hänen kirjansa ja tein siitä blogikirjoituksen: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/09/kiireen-anatomia-ja-laakkeet.html

Terveysfoorumi avasi monta näkökulmaa korona-pandemiaan

Kuva: Arkkiatri Risto Pelkonen 14.4.2021

Kelan terveysfoorumi pidettiin 14.4.2021 webinaarina. (1) Esiintyjäkaarti oli monipuolinen. Arkkiatri Risto Pelkonen lähti liikkeelle priorisoinnin tarpeesta. Tavoitteena on jakaa yhteiset rajalliset voimavarat yhteiskunnan eri lohkojen kesken. Kysymyksessä on aina arvovalinta. Terveydenhuollonkin voimavarat on suhteutettava yhteiskunnan muihin toimintoihin. Prioriisoinnin perusteiden ja tavoitteiden on oltava avoimia ja julkisia. Ketään ei saa jättää hoitamatta. Priorisoinnin tavoitteena on määrittää ja perustella hoidon tarve. Arkkiatri päätti esityksensä ajatukseen tuumasta toimeen. "Järjestetään kolmas priosoinnin konferenssi hyvin valmistellun konsensukokouksen mukaisesti 2023." STM:n Taina Mäntyranta kuittasi päätöspuheenvuorossaan, että konsensuskokous kannattaa järjestää 2023, jolloin tiedetään oletettavasti, miten tämän pandemian on oikein käynyt. 

Terveysfoorumi keskittyi koronan ympärille todella monesta näkökulmasta.  Epidemian leviämisen hidastaminen on ollut sinänsä haaste lääketieteelle, mutta myös koko yhteiskunnalle. Heikki Hiilamo asetti kolme tiukkaa kysymystä: 1) Paljonko palon sammuttaminen maksoi verrattuna siihen, että kylän olisi annettu palaa?, 2) Millainen hinta epidemiasta olisi koitunut tähän mennessä, jos sitä ei olisi yritetty hillitä? 3) Mistä löytyy kontrafaktuaali? No se löytyi Brasiliasta, USAsta, Venäjältä, mutta aivan läheltä Ruotsista (Covid-19 kuolemat 13621 vs. 868). Ehkä Suomen strategialla toistaiseksi on pärjätty näihin maihin verrattuna paremmin. Pandemia on ollut moniulotteinen kriisi, eräänlainen luonnonkatastrofi. Vaikutusta on ollut hyvinvoinnin kaikkiin ulottuvuuksiin. Vertauskohtina voidaan suomalaisittain pitää 1990-luvun lamaa ja 2008 globaalia talouskriisiä. Vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia periytyen osittain jopa sukupolvesta toiseen. Hiilamon mukaan epidemian idastamisen "hinta" (tarkoituksella lainausmerkeissä) ilmenee ainakin seuraavasti: palveluiden (palvelujärjestelmän) alikäyttönä, julkisen talouden sosiaalisina kustannuksina, hyvinvoinnin vajeina. Sosiaalibarometri 2021 kuitenkin antaa odotusten vastaisen tuloksen. Sosiaalialan ammattihenkilöt antavat yllättävän korkea kuvan hyvinvoinnista asteikolla 1-10: 2020: 7,43; 2021: 7,13; 2022 ennakkoarvio 7,54. 

Konkreettisesti tähän asti koronan julkisen talouden hinta Pekka Rissasen mukaan on ollut noin 20 miljardia. Suurin osa rahoista on kohdistettu yhteiskunnan taloudellisten rattaiden ylläpitoon eli yritysten tukemiseen ja työllisyyteen.  THL on Pekan kertoman mukaan myös laskenut koronan vaikutuksia terveydenhuollon kustannuksiin. Kokonaisarvio on noin 1 miljardi koostuen testauksista, jäljityksistä, rokottamisesta ja hoidosta. Toisaalta epidemia on vähentänyt terveyspalvelujen kokonaiskäyttöä sekä perus-, että erikoissairaanhoidossa. Pelkästään esh:n tulonmenetykset ovat olleet noin miljardi euroa eli siitä on syntynyt lyhytaikainen säästö kunnille. Mutta siitä koituu myöhemmin palvelu- ja hoitovelkaa.

Koronatartunnoissa on tunnetusti jatkuvasti ollut suuret alueelliset erot. Uusimaan tartuntaprosentit väestöön nähden ovat olleet vähintään kaksinkertaisia muuhun maahan verrattuna. Suuret erot ovat myös olleet eri ammattiryhmien välillä. Rakennusten työntekijät ovat olleet tilastojen kärjessä. Kaikkiaan taloudelliset vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti. Näin näkymät tulevaisuuteen ovat hoito-, hoiva- ja palveluvelkaa. Lauri Kuosmasen mukaan vaikeimmassa asemassa ovat olleet muutenkin yhteiskunnan huono-osaiset, syrjäytyneet kansalaiset, erityisesti mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset, asunnottomat. Mutta myös nuoret ovat kärsineet pandemiasta sekä laitoksissa olevat vammaiset ja vanhukset.

Palvelu- ja hoitovelan käsitettä avasi STM:n Sirkku Pikkujämsä. Kyse ei ole pelkästään erikoissairaanhoidon hoitotakuun toteutusasteesta. Käsite kuuluu seuraavasti:

• Käsitteellä hoitovelka / palveluvelka tarkoitetaan väestön todettua hoidon tai palveluiden tarvetta, johon palvelujärjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan, vaan väestö joutuu odottamaan palveluja saadakseen. Lisäksi hoito- ja palveluvelaksi voidaan laskea odotettu piiloon jäänyt tarpeen mukainen kysyntä, kun väestö ei ole vielä päässyt tai hakeutunut hoidon tarpeen arvioon. Hoitovelvaa voi olla sekä perus- että erikoissairaanhoidossa ja palveluvelkaa sosiaalihuollossa sekä myös kuntoutuksessa. Hoito- ja palveluvelalla on merkittävä vaikutus väestön terveyden- ja toimintakykyyn ja hyvinvointiin.
  

Kuva: Markku Tervahauta 14.4.2021

Koronapandemia on epäjatkuvuuskohta Heikki Hiilamon sanoin. Se on epäjatkuvuutta suhteessa menneisyyteen. Kysymys kuuluu: miten paljon on mahdollista palata aikaisempaan normaaliin? Epäjatkuvuus on myös suhteessa tulevaisuuteen: kauanko pandemia kestää? Arkkiatrin esiin nostama priorisointikeskustelu onkin tarpeen juuri tämän epäjatkuvuuden vuoksi. Tämä nostaa esille myös ikiaikaiset filosofiset kysymykset ennen muuta arvokeskustelun. Tähän viittasivat tehohoidon lääkärit Pekka Louhiala ja Mika Valtonen omissa puheenvuoroissaan. Arvot ja faktat (ml.todennäköisyydet) keskustelevat keskenään. Ollaan tekemisissä seurausetiikan ja velvollisuusetiikan ristiriidoissa. Yksilötasolla hoidon priorisoinnissa ovat vastakkain potilaan (tai hänen omaisensa)  ja ammattiauttajan käsitykset hoidon tarpeesta ja hyödyistä. Markku Tervahauta konkretisoi arvokeskustelun oheiseen kuvaan.

Pandemialla on ollut myönteisiäkin seurauksia. Lauri Kuosmanen löysi seuraavan listan: yhteisvastuullisuus, välittäminen, perhekeskeisyys, digiloikka. Mielenkiintoinen havainto oli Timo Aronkydöllä vanhusten hoivasta. Palveluasumisvaiheessa olevien vanhusten elinikä on pidentynyt ja myös palveluasumisen kesto on pidentynyt johtuen mm. infektiosairauksien vähäisyydestä. Ilmiö on ikäihmisten kannalta positiivinen, mutta kunnan kannalta kustannuksia kasvattava. 

Monet alustajat totesivat, että päätöksenteko on tullut avoimemmaksi ja perusteiksi on saatu THL:ltä nopeata, varsin luotettavaa tietoa epidemian kulusta sekä ennusteita jatkosta. Tosin media on monesti ymmärtänyt ennusteiden merkityksen väärin.

Olen itse seurannut pandemiakeskustelua ja kirjoittanutkin siitä aika ajoin tällä blogipalstallani. Innostuin kuitenkin laajemmin tutkimaan aihetta hyvinvointi- ja terveyshyöty. Ajauduin ensin hyödyn etiikkaan. Mutta jatkuvasti jouduin pitkin kirjaa myös esimerkinomaisesti soveltamaan aihettani pandemiaan. Kirjani oli miltei valmis, kun osallistuin tähän Terveysfoorumiin. Totesinkin mielessäni, että Terveysfoorumi toteutti pandemiaongelman käsittelyssä osaa luomaani ongelmanratkaisumallia: ongelma - ilmiö - tilanteen kartoitus tilannehuoneessa - päätöksenteko - vaikuttavuus. Terveysfoorumi edusti hyvin käsitystäni tilannehuoneesta. Sain kirjani painoon 17.4.2021 ja siinä on otettu huomioon myös tämän foorumin sanomat hyvinvointi- ja terveyshyödyn näkökulmasta.

Viitteet

(1) Kelan Terveysfoorumi 2021: alustajat ja fasilitaattorit: arkkiatri Risto Pelkonen, Janne Leinonen (Kela: fasilitaattori), Lauri Vuorenkoski (Lääkäriliitto: fasilitaattori), Heikki Hiilamo (THL), Lauri Kuosmanen (sairaanhoitaja /psykiatria), Pekka Rissanen (THL),Timo Aronkytö (Vantaa: apulaiskaupunginjohtaja), Sirkku Pikkujämsä (STM), Jarmo Koski (Essote), Ilona Autti-Rämö (STM: fasilitaattori), Pekka Louhiala (Tay), Mika Valtonen (TYKS), Markku Tervahauta (THL), Marjukka Mäkelä (emeritaprofessori), Taina Mäntyranta (STM: fasilitaattori). https://www.kela.fi/terveysfoorumi-2021  Youtube-esitys katsottavissa kaksi viikkoa osoitteessa: 
Terveysfoorumi 2021 verkkoseminaarin tallenteeseen.

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BoD 2021 (ilmestyy lähiaikoina, hinta 25 euroa; voi tilata myös Ollilta. Tulee jatkossa myyntiin verkkokauppoihin.)

Onnellinen vanhuus, onko sitä?

Suomiko onnellisen vanhuuden maa, kysytään Timo Strandbergin ja Eino Heikkisen toimittamassa tuoreessa kirjassa eli artikkelikokoelmassa. (1) Pääsääntöisesti artikkeleissa osoitetaan monien tutkimusten ja kirjoittajien näkemysten avulla, että Suomi ei nyt aivan ole onnellisen vanhuuden maa. Ei kirjassa nyt pelkästään tätä pohdita. 14 artikkelia avaa aihealuetta:

• Eino Heikkinen (1 ja 2 artikkelit). Ehkä tästä artikkelista minulle nousee esille onnellisuus ja onnettomuus. Onnellisia ovat ne, jotka saavat elää pitkän ja aktiivisen elämän. Surullisia tai onnettomia ovat ne, jotka joutuvat epätyydyttävien palveluiden varassa pärjäämään lopun elämäänsä. Heikkinen peräänkuuluttaa vanhemiseen liittyvien juurisyiden tutkimista. Pelkät korrelaatioihin perustuvat tutkimukset eivät riitä. Onnellisuuden sijasta pitäisi käyttää käsitettä elämään tyytyväinen. Heikkinen piirtää onnellisuuden ympyrän, jossa toisella laidalla ovat rakentavat tekijät eli terveys, toimintakyky, turvallisuus, yhteisyys, läheisyys, välittämisen kulttuuri, vanhusten voimavarojen rekrytointi. Ympyrän toisen laidan rajoittavina tekijöinä ovat sairaudet, oireet, raihnaisuus, masennus, alakulo, yksinäisyys, turvattomuus, varattomuus, ikäsyrjintä. Eino ja Riitta-Liisa Heikkinen avaavat artikkelissaan "hyvää iltaa elämä" elämän suuren arvoituksen ja vanhuuden rajan siirtymisen. Termi vanhus ei sovi kaikille: kalenteri-ikä vs. biologinen ikä. 
  

• Timo Strandberg on kirjan tuotteliain kirjoittaja (5 artikkelia). Alussa hän käy läpi ikuisen nuoruuden tai vanhenemisen eston käsitykset eri aikoina eli hakee ikuisen onnellisuuden lähdettä. Mm. gerotiede askaroi näiden kysymysten äärellä. Perimä ja ympäristö ovat rinnan vaikuttavia tekijöitä. Yksilöllisesti vaikutusta on elintavoilla. Eliniän pidentyminen on historiallinen ja tilastollinen tosiasia. Toisaalta kaikki me kuolemme joskus. Elämän loppuosassa korostuvat ihmisen jatkuva haurastuminen, raihnaistuminen sekä pitkäaikaissairaudet. Elämänkulkumalleja Timo löytää viisi: A. aiemmin (vanha käsitys): raihnaisuuden lisääntyminen loppuosassa elämää, B. eliniän pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, C. sairauksien ja raihnautumisen pakkautuminen loppuosaan elämää, D. eliniän edelleen pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, E. eliniän edelleen pidentyminen, mutta raihnausaika sairauksineen pakkautuu loppuelämään lyhyeksi jaksoksi (gerotieteen tavoite). Timo kannattaa Lawtonin mallia elämänlaadun osatekijöinä: subjektiiviset (itse koettu ja psyykkinen hyvinvointi), objektiiviset (kyvykkyys ja ympäristön laatu). Lääkityksessä Strandbergin huolena on monilääkitys ja siihen liittyvät riskit. Ongelma ei ole vieras laitoshoidossa olevienkaan osalta. Lisäksi on monia lääkkeitä, jotka eivät ole soveliaita vanhuksille (vääräaikainen lääkkeiden kohdennus tai psyyken lääkkeiden liikekäyttö). Toisaalta lääkehoitoon voi liittyä myös alihoitoa. Ja vielä haasteena on vanhusten huono sitoutuminen lääkkeiden ottamiseen. Lääkityksen aloittamiseen ja  lopettamiseen liittyy myös hyviä välineitä, joita Timo esittelee (mm. START/STOPP-väline). Timon viimeinen artikkeli liittyy koronaan ikäihmisten kannalta.

• Osittain päällekkäisiä kirjoituksia ovat Koskisen ja Sainion toiminnanvaje-kirjoitus, Vaaraman ikäsyrjintäkirjoitus, Hussin kirjoitus kaltoinkohtelusta, Pitkälän laitoksessa vai kotona -kirjoitus, Heikkisen hoiva- ja hoitokentän kirjoitus, Tilviksen tulevaisuus 2030-kirjoitus. Koskinen ja Sainio avaavat ajankohtaisia tutkimustuloksia ikäihmisten liikkumiskyvystä, kognitiivisesta toimintakyvystä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Vaarama käy läpi hyvinvoinnin osoittimia (Finsote-aineisto) yli 75-vuotiaiden osalta verrattuna 20-vuotta täyttäneeseen väestöön. Marja tekee kriittisen arvion siitä, kohdellaanko ikäihmisiä tasavertaisesti suhteessa muuhun väestöön ja saavatko ikäihmiset riittävästi tarvitsemiaan palveluita. Mielenkiintoista on myös Vaaraman analyysi valtion ohjausasiakirjojen suhtautuminen ikäihmisiin. On ikärasismia ja kaltoinkohtelua sekä riittämättömiä voimavaroja tarpeellisen hoidon tarjoamiseen.  Hussi piirtää kirjoituksessaan kriittisen kuvan ikäihmisten asumisesta sekä hoivasta. Hussi asettaa jopa kysymyksen: jätehuoltoa vai asiallista hoitoa? Pitkälän artikkelissa pohditaan ikäihmisten laitoshoitoa ja kotonahoitoa. Kaisu toteaa mm., että kotihoito ei tule läheskään aika ympärivuorokautista hoitoa halvemmaksi. Heikkinen avaa iäkkäiden hoivan haasteita. Riippuvuus on keskeinen osa iäkkäiden hoivassa. Oleellista on hoidettavan ja hoitajan kohtaaminen ja näkökulmaerot osapuolten välillä. Tärkeätä on elämän suojelemisen rinnalla kivun ja kärsimyksen lievittäminen. Tilvis piirtää laajan kuva ikäihmisten tulevaisuuteen: yksilöllistyminen, markkinoistuminen, konsumerismi, digitalisoituminen sekä tasa-arvokysymykset. 
  

• Mikko Kautto avaa kirjoituksessaan eläketurvan haasteita. Riittävätkö eläkkeisiin varatut rahat, kun ennakoitu eläkepommi on tuloillaan. Vai onko tuo pommi liiottelua. Mikko arvioi myös, riittääkö eläke toimeentuloon. Keskimäärin tilanne on varsin valoisa eläkeläisten taloudellisen aseman kehityksessä. 

Olihan tämä hieno tuore katsaus ikäihmisten onnellisuuteen. Löytyi niitä positiivisiakin puolia onnellisen vanhuuden osalta. Eliniän odote pitenee ja myös aktiivisen, hyväkuntoinen vanhuuden jakso pitenee. Taloudellisestikin eläkkeet ovat keskimäärin kasvaneet. Onnellisuuden vastakohtana ovat edelleen riittämättömät hoivan voimavarat, ikärasismi ja jopa kaltoinkohtelu. 

Löysin kirjahyllystäni teoksen "Vanhuus Suomessa" vuodelta 1983. (2). Toimittajina olivat Jan-Erik Ruth ja Eino Heikkinen. Osittain aiheet olivat samoja kuin tässä 2021 kirjassa. Osittain oli eroja. Samoja aiheita olivat: vanhusten asema, asennoituminen vanhuuteen, elämäntapa ja -tyylit, toimintakyky, hoidon sisältö. Noiden aiheiden osalta myös kritiikki oli samansuuntaista vuonna 1983 vs. 2021. Vanhenemisen selitysmallitkin muistuttivat toisiaan. Tosin luonnollisesti 1983:n tutkimustulokset eivät kaikilta osin vastanneet 2021 tuloksia. Anja Laner-Sivolan ja Tapani Sihvolan kirjoitus asennoitumisesta vanhuuteen on edelleen puhutteleva. Kirjoittajat löytävät kaksi perustyyppiä asennoitumisessa ikäihmisiin, vanhuksiin: kunnioittava ja holhoava. Kumpikin perustyyppi sisältää kolme varianttia: positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Kunnioittavassa asennoitumisessa positiivinen ote korostaa vanhuutta luonnollisena hyvänä elämänjaksona. Neutraali asenne pitää vanhuutta väistämättömänä "kohtalona". Kielteinen asenne nostaa esille rappeutumisen ja kelpaamattomuuden ajanjakson eliniän loppupuolella. Holhoava positiivinen asenne perustuun ajatukseen, että vanhus muuttuu "lapseksi jälleen". Neutraali holhoava asenne nostaa esille "sosiaalisen huoltovelvoitteen". Ja negatiivinen holhous on sitä alistamista ja nöyryyttämistä, joka 2021 ilmenee asenteena "kaltoinkohtelu". Asennoitumisen perustyypit voisi päivittää 2020-luvulle. Se ei ole mitenkään vaikea tehtävä. 

Niin pitkät ovat muutoksen juuret. 1983 kirja menee 1800-luvulle saakka ja havainnoi vanhusten onnellisuutta samansuuntaisesti 1983 eli liki 40-vuotta sitten. 

Viitteet

(1) Toim. Timo Strandberg & Eino Heikkinen: Suomiko onnellisen vanhuuden maa?, Into 2021

(2) Toim. Jan-Erik Ruth - Eino Heikkinen: Vanhuus Suomessa, Weilin+Göös, 1983.