Tim Sparv, Standard & Poor, kestävyysvaje, soteuudistus - mikä ihmeen yhteys?, päivitys 12.4.2015

Tim Sparv, HS-kuva

Tim Sparv on Suomen jalkapallomaajoukkueen keskikenttämies, joka pelaa Tanskan pääsarjan pienessä joukkueessa, Midtjyllandissa. Joukkue johtaa sarjaa. Tuon jalkapalloseuran perusajatuksena on hyödyntää kaikessa tilastotiedettä ja data-analyysiä. "Midtjyllandissa data-analyysi läpäisee koko toiminnan. Se näkyy pelaajahankinnoissa, valmentajan pukukoppipuheessa, otteluihin valmistautumisessa ja niin edelleen. Myöskään Sparvia ei hankittu summamutikassa Saksan toiseksi korkeimmalta sarjatasolta." Juttu osoittaa myös sen, että jalkapallossakin on kaksi koulukuntaa: tuntumaan ja tunteisiin uskovat vanhan koulukunnan edustajat ja faktoihin, tilastoihin uskovat uuden koulukunnan edustajat. (1)


Standard&Poor on arvioinut tuoreeltaan uudelleen Suomen luottoluokituksen ja päätynyt siihen, että toiseksi korkein luokka on Suomen taso. Se on myös jatkossa Suomen taso, koska luokittelija olettaa Suomen tekevän merkittäviä rakenteellisia toimia talouden tasapainon saavuttamiseen. Eräs keskeiseksi nimetty rakenteellinen toimi on sote-uudistuksen aikaansaaminen. (2) Tämä liittyy keskeisesti keskusteluun kestävyysvajeesta ja leikkauslistoista. Nyt lähes kaikki puolueet vannovat VM:n 6 miljardin euron leikkaustarpeen nimeen. Kuitenkin taloustieteilijät kiistelevät, pitäisikö edelleen elvyttää vai olla VM:n leikkauslinjoilla. Aikataulusta on vain eroja puolueiden ja VM:n esityksen välillä. Avasin tämän edellisessä blogikirjoituksessani. (3)

Signaali ja kohina. Nate Silver (New York Timesin toimittaja) on tehnyt järkälekirjan aiheesta "Signaali ja kohina, miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät". Kirja avaa yhteydet Tim Sparvin, S&P:n, kestävyysvajeen ja soteuudistuksen välillä. Tosin Silver ei millään muotoa käsittele näitä Suomea puhuttavia aiheita sinänsä. Sen sijaan kirjassa uppoudutaan ennustamisen maailmaan erilaisten ajankohtaisten esimerkkien kautta - kuten USAn asuntokupla ja luottoluokittajien toimet tai luonnonilmiöiden ja talousilmiöiden ennustaminen. Niin ja tietysti nämä esimerkit urheilun maailmasta ovat esillä (kuten amerikkalainen jalkapallo ja shakki tai pokeri). Kirjoittaja ei päästä lukijaa helpolla teoreettisen viitekehyksensä kimppuun. Sen sijaan laajat ja perusteelliset kuvaukset ennusteiden haasteista ja ongelmista ovat tervetullutta luettavaa. Yritän seuraavassa tiivistää Silverin ennuste-ajattelun. Jos olen ymmärtänyt sanoman oikein, voin todeta, että se kyllä viehättää.  (4)

Epävarmuus. Ennustaminen on objektiivisuuden ja subjektiivisuuden yhdistäjä. Täysin objektiiviset ennusteet ovat mahdottomia. Nate Silverin ajattelu perustuu 1800-luvun ajattelijaan, Thomas Bayesiin, mutta lähtökohtana on myös Karl Popperin tiedonkäsitys. Tiedon, informaation epätäydellisyys on lähtökohtana, jota täydellistetään jatkuvasti uudella informaatiolla. Ennustajia on myös kahdenlaisia. Siilit eivät siedä epävarmuutta, vaan rakentavat ennusteensa suurten, ehdottomien lähtökohtien varaan. Sen sijaan Silverin kannattamat ketut ottavat ennustamisessa huomioon monenlaiset asiat ja informaation sekä sietävät epävarmuutta. Näin ennustetta pitää korjata jatkuvasti uudelle informaatiolla. On myös mieluummin otettava huomioon useita rinnakkaisia ennusteita ja haettava niistä konsensusennuste yksilöllisen sijasta. Ennusteita tehtäessä ja tulkittaessa on aina otettava huomioon kolme keskeistä epävarmuustekijää: 1. Alkuehtojen epävarmuus otetaan hallintaan tiedostamalla, mitkä ovat ennusteen laadinnan lähtökohtadata ja -informaatio. Se on aina sidoksissa johonkin teoreettiseen viitekehykseen ja ajatusmaailmaan. 2. Tapahtumaketjun epävarmuus lisääntyy ajassa. Tämä epävarmuustekijä perustuu siihen, että ajassa tulee uutta informaatiota ilmiön ympäristöstä. Tuo uusi informaatio voi muuttaa merkittävästi lähtökohtaolettamuksia. 3. Rakenteellinen epävarmuus tarkoittaa sitä, että ymmärrys ilmiön eri puolista on aina rajallinen, siis epävarma. Erityinen rakenteellinen epävarmuus tulee sellaisesta ilmiöstä, jota voidaan kutsua kompeksiseksi. Jalkapallo, luottoluokitus, kestävyysvaje, sote-uudistuksen vaikutukset ovat kompleksisia ongelmia, kompleksisia järjestelmiä. Nate Silverin vannoo tieteen nimeen. Hänen mielestään tieteen edistys on mahdollista. Hyvinä pidetyt teoriat osoitetaan ajan mittaan virheellisiksi. Yksikään teoria ei ole täydellinen. Politiikassa puolestaan eri puolueet ovat omien uskomustensa ja valintojensa vankeja eivätkä näin anna periksi vastapuolelle. Silverin mielestä politiikassa totuudella ei ole oikeutettua asemaa. Silver tiivistää oppi-isänsä Bayesin opin seuraavasti (s. 456): "Bayesin teoreema alkaa ja päättyy tosimaailman tapahtuman mahdollisuutta koskevaan todennäköisyysarvioon. Se edellyttää, että uskoo, että maailma on luontaisesti epävarma... Se kuitenkin edellyttää, että hyväksyy, että maailmaa koskevat subjektiiviset havainnot ovat totuuden likiarvoja."

Palataan nyt vielä Tim Sparviin, S&P:iin ja kestävyysvajeeseen. Sparv ei olisi ajautunut vanhan koulukunnan opeilla Midtjyllandin joukkueeseen. Kuka olisi uskonut, että tämä joukkua johtaa Tanskan sarjaan keskinkertaisella pelaajistolla. Seura teki alkuanalyysinsä. Rahaa oli rajoitetusti eikä vanha tuntumaan perustuva ote tuottanut riittäviä tuloksia. Tapahtumaketjua pitää jatkuvasti päivittää uudella informaatiolla ottelu ottelulta. Rakenteellinen epävarmuus liittyy arvaamattomiin vastustajiin ja omien joukkojen pelaajien pelikykyyn sekä sen vaihteluihin. S&P:n luottoluokitusarvio perustuu lähtökohtainformaatioon Suomen kansantalouden tilasta. Arvion perusteet eivät avaudu lehdistötiedotteista. Tapahtumaketjun epävarmuus tulee selvästi esille S&P:n "luottamuksesta" siihen, että uusi hallitus tekee rakenteelliset uudistukset, erityisesti soteuudistuksen. Kuitenkaan sote-uudistuksen merkitys kestävyysvajeen ratkaisijana ei lehdistötiedoista käy ilmi. Onkohan S&P riittävän avoin analyysissään, vai onko se oman tiedon "panttaaminen" oman liiketoiminnan ydin. Nate Silver käsittelee kriittisesti S&P:n roolia USAn asuntokuplan paljastumisessa. S&P:n kannatti "pantata" todellista käsitystään aikansa oman liiketoiminnan edun nimissä! Kestävyysvajeen osalta puolestaan Erkki Tuomioja toi esille analyyttisiä epävarmuustekijöitä. (5) Alkoehtojen epävarmuutta ovat Tuomiojaa siteeraten EU:ssa 1990-luvun alussa määritelty raja 60%:n osuudesta kansantulosta, kun hänen mukaansa se voisi olla Suomessa 100-150%. Myös bruttovelka voidaan käsittää toisinkin. Suomessa eläkerahastot ovat merkittävä nettovarallisuuden lähde, jota tuossa bruttovelka-ajattelussa ei ole otettu huomioon. Tapahtumaketjun epävarmuutta puolestaan korostaa Tuomiojaa siteeraten vaikuttavien muuttujien moninaisuus kuten BKT, väestötekijät, reaalikorko, työttömyys jne. Myös aikatekijä tulee tässä keskiöön. Sehän on tunnistettu niin poliitikkojen kuin myös tutkijoiden näkemyksissä. Niin rakenteellinen epävarmuus tulee puolestaan esille kansantaloustieteilijöiden toisistaan poikkeavista tulkinnoista suhteessa elvytyspolitiikkaan ja leikkauksiin.

Avoimuutta ja kriittisyyttä tarvitaan. Ennusteissa on aina lausuttava julki ennakkokäsitykset. Kyse on ns. metatiedoista. Ennusteita laadittaessa on arvioitava aina ennusteen todennäköisyys suhteessa olemassa olevaan dataan ja informaatioon. Asiantuntijat voivat harhaantua omiin ennakkokäsityksiinsä ja välttää ulkoista informaatiota. Avoimuutta siis tarvitaan. Poliitikot nostavat mielellään esille ennusteita, jotka tukevat heidän ideologisia lähtökohtiaan. Avoimuuta tarvitaan politiikassakin. Tulevaisuus ei ole ekstrapolaatio nykytilasta. On nähtävä erilaisia mahdollisuuksia, myös tähän asti toteutumattomia sellaisia. Avoimuutta on siis myös erilaiset tulevaisuuden ennusteet. Meiltä ennusteiden lukijoilta ja tulkitsijoilta edellytetään kriittisyyttä ja analyyttisyyttä. Jos emme saa riittävästi taustatietoa, jäävät ennusteet vaikeasti tulkittaviksi. En siis usko, että kestävyysvaje ja soteuudistus ovat suoraan yhteydessä toisiinsa. En myöskään usko, että soterakenneuudistuksella ja rahoitusuudistuksella taataan leikkausten onnistuminen. On tehtävä vaihtoehtoisia skenaarioita ja uudistettava ohjauksen välineet. Paljon on tehtävää...

Päivitys 12.4.2015: Panu Raatikainen blogikirjoituksessaan "Oikeusto puhuu pötyä" tarttuu kriittisesti kaikkiin oleellisiin tilastoihin, indikaattoreihin, joista keskustellaan kestävyysvajeen ja leikkauslistojen yhteydessä. Panun argumentit perustuvat myös julkisiin tilastoihin. Ne ovat hengenheimolaisia Erkki Tuomiojan analyysin kanssa. Niin se vain on, että tilastoilla voidaan puhua politiikkaa. Epävarmuus ja toisistaan poikkeavat lähtökohtaolettamukset tuottavat erilaisen tilannekuvan. Panu osoittaa myös, miten ekonomistitkin sortuvat "tilastoilla politikointiin". Signaali ja kohina olisi tervehdyttävää luettavaa niin poliitikoille kuin ekonomisteillekin. "Oikeisto puhuu paljon taloudesta. Suomen julkisen sektorin sanotaan olevan ylipaisunut ja julkisen velan määrän kestämättömän suuri. Pitäisi kuulemma tunnustaa tosiasiat ja ryhtyä tekemään vastuullista politiikkaa eli kipeitä mutta välttämättömiä päätöksiä – käytännössä leikkauksia. Mutta katsotaanpa hieman tarkemmin niitä ”tosiasioita”. Ne eivät taida oikein kestä päivänvaloa…"
http://panuraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192633-oikeisto-puhuu-potya

Päivitys 5.4.2015: Ekonomistien väittely kestävyysvajeesta, elvyttämisestä ja leikkauksista kuvaa hyvin ennustamisen epävarmuutta sen kaikissa muodoissa (siis alkuehdot - tapahtumaketju - rakenne). Haaparanta - Viriälä - Hetemäki - Haaparanta - Hetemäki vs. Jäntti - Tanskanen - Korkman. Keskustelu aaltoilee ja jokainen hakee sitä varmaa perustaa epävarmassa maailmassa. ks. http://www.hs.fi/talous/a1427862343919  (HS 2.4.2015 Hetemäki - Jäntti); http://blog.hse-econ.fi/?p=6553  (Haaparannan blogikirjoitus 1.4.2015); Vihriälän näkemykset 29.3.2015 HS:ssä, ks. alla viite 3; Antti Tanskanen jatkoi ekonomistien väittelyä HS:n 3.4.2015 vieraskynässä. Muista keskustelijoista poiketen hän pohtii aidosti epävarmuustilannetta: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1427947030212
Ja sitten tulee Sixten Korkman (HS 4.4.2015) ja yhdistää ekonomistien väittelyn poliitikkojen  vasemmisto-oikeisto-linjauksiin. Ei ole Sixtenin mukaan niin, että vasemmisto vain elvyttää ja oikeisto leikkaa. http://www.hs.fi/talous/a1428030712144

Päivitys 4.4.2015: HS:n toimittaja Unto Hämäläinen kirjoittaa Sunnuntaisivulla "Eduskunta määrää velkakaton". Hämäläinen toteaa, että VM on jyrännyt 6 miljardin leikkausvaateensa poliittisten puolueiden poliittiseksi lähtökohdaksi. Taustana on velkaantuminen tähän asti (siis alkuehdot), uhka velkaantumisen noususta kestämättömäksi (siis tapahtumaketju) ja rakenteellisena seikkana se, että eduskunta on perustuslain mukaan määritellyt velkakatoksi 110 miljardia. Tuo katto ylitetään ilman toimia jo 2019. Hämäläinen toteaa lakonisesti, että kansanedustajilla on helppo tehtävä tehdä uusi päätös asiassa.

Päivitys 3.4.22015: VM:n talouskatsaus, huhtikuulta 2015 jatkaa omaa mollivoittoista ennustamista - bkt:n kasvuennuste tälle vuodelle 0,5% eikä paljoa enempää seuraaville vuosille: 2016 1,4%, 2017 1,5%.  http://vm.fi/julkaisu?pubid=4801

Päivitys 3.4.2015: THL:n blogissa tuodaan esille leikkausten toinen puoli eli hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkon leikkausten kielteiset seuraukset."Vastaisku leikkauslistoille - sosiaaliset investoinnit maksavat itsensä takaisin" https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/vastaisku-leikkauslistoille-sosiaaliset-investoinnit-maksavat-itsensa-takaisin

Päivitys 3.4.2015: THL:n blogissa Mika Gissler 30.3.2015 toteaa, että lupaus 200000 uudesta työpaikasta ei pidä ilman lisätyövoimaa. Tämä lupaus liittyy kestävyysvajeen voittamiseen ja poliittisten puolueiden lupauksiin uusista työpaikoista.
https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/lupaus-200-000-uudesta-tyopaikasta-ei-pida-ilman-lisatyovoimaa

Viitteet

(1) Helsingin Sanomat teki jutun Tim Sparvista ja hänen seurastaan FC Midtjyllandista 27.3.2015: http://www.hs.fi/urheilu/a1427392616766

"Suomen jalkapallomaajoukkueen keskikenttämies Tim Sparv innostuu puhuessaan seurajoukkueestaan FC Midtjyllandista, eikä hän ole yksin. Piskuinen tanskalaisseura on saanut viime aikoina valtavasti huomiota. Suoraviivaisesti pelaava Midtjylland on yllättänyt kaikki ja johtaa maansa pääsarjaa ylivoimaisesti. Tanskan perinteiset suurseurat ovat jääneet todella kauas: FC København 11 pisteen, Brøndby 19 pisteen ja viime kauden mestari Aalborg 22 pisteen päähän. Poiminta: Sparvilla loistava muisto Pohjois-Irlannista 27.3.2015 Midtjylland edustaa toimintatavoiltaan monille jalkapallon tulevaisuutta. Se on monille esikuva. Tanskalaisseuran toiminta nojaa voimakkaasti tilastotieteeseen ja data-analyysiin. Jalkapallossa on toki kerätty erilaisia tilastoja vuosikausia. Pallonhallintaprosentit, syöttömäärät, juostut kilometrit ja laukaukset maalia kohti ovat peruskauraa, jotka jokainen voi käydä tarkistamassa monien seurojen ja kansainvälisten tiedotusvälineiden kotisivuilta otteluiden jälkeen. Midtjyllandin kaltaiset seurat ovat kuitenkin havahtuneet, että tällaiset tilastot eivät riitä edes alkuun. Useat seurat haluavat analysoida tietoa syvällisemmin, sillä perustilastoista voi helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä. Esimerkiksi pelaaja, jonka otteluissa juoksemat kilometrimäärät ovat pieniä, ei automaattisesti ole laiska. Hän saattaa yksinkertaisesti liikkua viisaasti. Pelaajalla saattaa olla korkea syöttöprosentti, mutta silti hänen syötöistään on vähän iloa. Ehkä hän vain välttelee riskejä ja antaa siksi helppoja mutta usein turhia syöttöjä lähimmälle joukkuekaverilleen. Midtjyllandissa data-analyysi läpäisee koko toiminnan. Se näkyy pelaajahankinnoissa, valmentajan pukukoppipuheessa, otteluihin valmistautumisessa ja niin edelleen. Myöskään Sparvia ei hankittu summamutikassa Saksan toiseksi korkeimmalta sarjatasolta. "Koripallo, jääkiekko, amerikkalainen jalkapallo – niissä saadaan paljon statistiikkaa ja tietoa, jota analysoidaan paljon enemmän kuin jalkapallossa", sunnuntain EM-karsintaotteluun Pohjois-Irlantia vastaan valmistautuva Sparv sanoo Suomen majapaikassa Marlow'ssa. Pohjois-Amerikan isot palloilulajit ovat lyöneet tilastojen keräämisessä ja niiden analysoinnissa jalkapalloa vuosikaudet nenille. Maailman suurin laji on kuitenkin herännyt. Käytännössä kaikki suurseurat ymmärtävät, että pelkästään vaistoihin, omiin tuntemuksiin ja kokemukseen nojaaminen ei riitä. Midtjylland ei pysty ostamaan parhaita pelaajia, joten se yrittää löytää sopivimpia pelaajia. "Ryhmässämme on leveyttä. Meillä on penkillä tai katsomossa aina joku, joka voi korvata loukkaantuneen pelaajan onnistuneesti", Sparv kertoo. Taistelu jalkapallon kahden koulukunnan kesken velloo kiivaana. Toisessa nurkassa ovat niin sanotut vanhan liiton miehet, joille jalkapallotiede on hölynpölyä. Toisessa poterossa ovat sellaiset uudistajat kuin Matthew Benham, joka omistaa Midtjyllandin ja Englannin toiseksi korkeimmalla tasolla pelaavan Brentfordin. Brentford nousi hiljattain otsikoihin, kun joukkueen manageri Mark Warburton ilmoitti jättävänsä seuran kauden päätteeksi. Lähdön taustalla ovat näkemyserot tilastotieteen käytöstä pelaajahankinnoissa. Sparvin mukaan osa jalkapalloihmisistä elää edelleen menneessä maailmassa ja nojaa enemmän tunteisiin kuin tietoon. "Toivottavasti iso muutos on nyt menossa." Datakeskustelu räjähti, kun Moneyball-kirja (2003) ja Brad Pittin tähdittämä samanniminen elokuva (2011) ilmestyivät. Moneyball kertoo tositarinan Billy Beanesta, joka rakensi köyhästä Oakland Athleticsista menestyvän baseballjoukkueen käyttämällä pelaajahankinnoissa data-analyysiä. Hän hankki halvalla muiden hylkimiä pelaajia ja kokosi heistä menestysjoukkueen. Sama logiikka pätee jalkapallossa. Real Madridin ja Manchester Cityn kaltaiset jättiläiset voivat hankkia supertähtiä kaudesta toiseen, mutta suurella enemmistöllä seuroista ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla samoilla markkinoilla. Midtjyllandin kaltaisten seurojen on pakko yrittää pienentää jalkapallon sattumanvaraisuutta. Niillä ei ole varaa huteihin. Sen ymmärtää myös hollantilainen AZ Alkmaar, joka viime viikolla nimesi Beanen neuvonantajakseen. Onnistunut toiminta voi johtaa seuraavaan tulokseen: "Pelimme ovat menneet yli odotusten, ja olemme menneet joukkueena paljon eteenpäin", Sparv kehuu.
Tapio Keskitalo HS"

(2) S&P:n luottoluokitusarvio Kauppalehden uutisena:

"Standard & Poor´sin luottoluokitusanalyytikko Maria Redondo hämmästelee Suomen hallituksen surkeaa toimintaa sote-uudistuksessa.

Luokituslaitos patistaa uutta hallitusta ja eduskuntaa ripeisiin päätöksiin, joilla tuetaan talouskasvua ja tasapainotetaan valtion ja kuntien taloutta.
”Eduskunnan perustuslakivaliokunnan päätös julistaa valmisteltu sosiaali- ja terveydenhoitoalan uudistus perustuslain vastaiseksi oli jotakin täysin odottamatonta”, Maria Redondo sanoo Kauppalehdelle.
Redondo on Standard & Poor´sin Suomen luottokelpoisuutta tutkineen ryhmän pääanalyytikko.
”Meidän mielestämme tämä lopputulos aiheuttaa uudelle hallitukselle lisäpainetta tuottaa vaihtoehtoinen esitys ja panna se myös ripeästi täytäntöön.”
”Mikäli siinä epäonnistuttaisiin, se estäisi hallitusta saavuttamaan tavoitettaan tasapainottaa julkinen talous vuonna 2019”, Redondo varoittaa.
Standard & Poor´s päätti perjantai-iltana julkistamassaan luottokelpoisuusarviossa pitää Suomen valtion luottoluokituksen ennallaan toiseksi parhaassa AA+ luokassa. Myös näkymät luottoluokittaja vahvisti vakaiksi. Negatiivinen näkymä olisi enteillyt luottokelpoisuuden mahdollista laskua.
S&P korostaa kuitenkin raportissaan, että seuraavan hallituksen ja eduskunnan tulee panna niin sote-uudistus, työmarkkinaosapuolten sopima eläkeuudistus kuin kuntien tehtävien karsiminen aikailematta täytäntöön.
Maria Redondo, kuinka lähellä oli, että olisitte pudottaneet nyt Suomen valtion luottoluokitusta tai muuttaneet näkymät negatiivisiksi?
”Tekemämme luottoluokituspäätös heijastelee näkemystämme, jonka mukaan Suomen luottokelpoisuus ei ole muuttunut. Todettakoon lisäksi, että vakaa näkymä tarkoittaa sitä, että luokitusta ei todennäköisesti olla muuttamassa seuraavien kahden vuoden aikana.”
Luottoluokitusraportissa korostetaan, että vakaa näkymä heijastelee luottamusta siihen, että Suomen hallitus panee talouskasvua vauhdittavat ja julkista taloutta tasapainottavat toimet täytäntöön vaalin jälkeen.
”Saattaisimme pudottaa luottoluokitusta, jos poliittinen tuki uudistuksille hupenisi. Tämä lisäisi todennäköisyyttä, että julkinen velka kasvaisi merkittävästi enemmän kuin me tällä hetkellä odotamme”, raportissa varoitetaan.
S&P:n arvion mukaan Suomen julkinen velka puhkaisee tänä vuonna 60 prosentin rajan ja nousee 66 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2018.
S&P pudotti Suomen valtion luottoluokituksen syksyllä parhaasta mahdollisesta AAA-luokasta toiseksi parhaaseen luokkaan. Kahdella muulla reittauslaitoksella Suomen luokitus on edelleen paras mahdollinen.
Maria Redondon mukaan Standard & Poor´s julkistaa seuraavan luottokelpoisuusarvion Suomesta 25. syyskuuta.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/luottoluokittaja-sp-suomen-sote-sotkusta-todella-yllattavaa/a5jNCLaG

(3) Ollin blogikirjoitus 22.3.2015:  "Kestävyysvaje ja sote-uudistus - tiukka paikka" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/kestavyysvaje-ja-sote-uudistus-tiukka.html
HS-uutinen 29.3.2015: Etlan Viriälä tukee leikkauspolitiikkaa.http://www.hs.fi/kotimaa/a1427514196724
Jutussa todetaan mm. seuraavaa: " Vihriälä arvioi, että bruttokansantuotteen tasoa olisi varaa nostaa elvytyksellä 2–3 prosenttia ennen kuin työttömyysaste laskee tasolle, jolla hinnoissa ja palkoissa alkaa näkyä nousupaineita. Taloustieteen mukaan tämä elvytysvara tulisi teoriassa aina käyttää. Sote-uudistuksella, väestön ikääntymisellä ja muilla rakenteellisilla tekijöillä ei sinänsä ole asian suhteen merkitystä."

(4) Nate Silver: Signaali ja kohina. Miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät. (suom. Kimmo Pietiläinen), Terra Cognita, Helsinki 2014 (alkuperäisteos 2012):  Esittelyteksti: "Ennustamme tulevaisuutta joka kerta, kun valitsemme uuden reitin työmatkalla, lähdemme uudelleen treffeille tai säästämme rahaa. Olemme tottuneita ennustajia.Siitä huolimatta monet erittäin tärkeät ja suuria kustannuksia aiheuttavat tapahtumat jäävät meiltä rutiininomaisesti etukäteen näkemättä, kuten Fukushiman voimalaonnettomuus ja syyskuun 11. päivän hyökkäys osoittavat.Tässä kirjassa hämmästyttävän tarkasti toteutuneilla politiikan ennustuksillaan mainetta saavuttanut New York Times -sanomalehden toimittaja Nate Silver kertoo, miten ennustamattoman maailman tapahtumista saadaan parempi ote.Silver selvittää, miten aito signaali erotetaan ympäristön kohinasta, alati lisääntyvästä merkityksettömästä aineistosta. Meidät on ohjelmoitu näkemään merkkejä tapahtumista ja ennustamme niiden varassa itsevarmasti. Väärän merkin näkeminen johtaa kuitenkin huonoon ennusteeseen.Lisäksi ymmärrämme todennäköisyyttä ja epävarmuutta huonosti.Tuloksena on ennustamisen paradoksi: mitä nöyremmin suhtaudumme ennustuskykyymme ja mitä enemmän olemme valmiit oppimaan virheistämme, sitä paremmin muutamme informaation ja aineiston hyväksi tulevaisuutta koskevaksi näkemykseksi.Signaali ja kohina ohjaa näkemään aidon signaalin monilla esimerkeillä, jotka ulottuvat koripallosta politiikkaan, pokeripöytään, pörssiin, shakkilaudalle ja maanjäristyksiin ja ihmisen ennustamistaidon hienoimpaan saavutukseen: sääennusteisiin."

(5) Erkki Tuomiojan blogikirjoitus 27.3.2015: Tuomioja tiivistää omat johtopäätöksensä seuraavasti: "Näistä syistä on syytä suhtautua hyvin pidättyvästi kestävyysvajeen kattamiselle perustettuihin valtaisiin säästö- ja leikkausvaatimuksiin. Niitä esittävät harvemmin ottavat huomioon sitä, miten menoleikkausten kysyntää ja kasvua heikentävät kerroinvaikutukset  voivat hyvinkin paisuttaa velkasuhdetta lyhyellä aikavälillä ja samalla tuhota pitemmän aikavälin kasvumahdollisuuksia, jos leikkauksia kohdistetaan esimerkiksi varhaiskasvatukseen, koulutukseen, tutkimukseen ja infrastruktuuriin samalla kun rapistuva sosiaaliturva myös heikentää riskinottokykyä ja kansalaisten luottamusta ja muita tekijöitä, joiden perusteella Suomi on toistuvasti arvioitu maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi." http://tuomioja.org/blogi/2015/03/mika-se-on-se-kestavyysvaje/

Kestävyysvaje ja sote-uudistus - tiukka paikka, päivitys 27.3.2015

Päivitys 27.3.2015: Erkki Tuomiojan blogikirjoitus avaa kestävyysvajeen ongelmallisuutta oikein hyvin. Suosittelen kaikille poliittisesta kannasta riippumatta. http://tuomioja.org/blogi/2015/03/mika-se-on-se-kestavyysvaje/
Kestävyysvaje on kaikille tuttu termi politiikasta ja myös sote-uudituksesta. Kestävyysvajeella  tarkoitetaan valtion tai kuntatalouden budjettialijäämää, velkaantumista, jossa siis menot ylittävät tulot. Kestävyysvajetta kuvataan joko nykytilana tai ennusteina vuoteen 2020-2030. Tämä on vaikea asia avoimessa maailmassa. Sen osoittaa oma analyysini, mutta onko sekään kestävä.

Väestöllinen huoltosuhde Suomessa vuosina 1987–2040

Kestävyysvajeeseen liittyy oleellisesti huoltosuhteen käsite. (1) Puhutaan kahdesta huoltosuhteesta: väestön ikääntymiseen liittyvästä väestöllisesta huoltosuhteesta (ks. oheinen kuva) ja työssäkäyntiin liittyvästä taloudellisesta huoltosuhteesta. Taloudellisella huoltosuhteella tarkoitetaan työssä käyvien ja ei-työssäkäyvien suhdetta. Vuoden 2013 tilanteen mukaan 100:aa työssä käyvää kohden oli 137 ei-työssä käyvää. 1990-luvun laman huippuluku oli 172. Tilastokeskuksen erään ennusteen mukaan huoltosuhde olisi 2020 147 ja 2030 157. 


Kuluttavat ja elättävät/tuottavat luokat. Sekä työssä käyvät että ei-työssä käyvät osallistuvat hyvinvointivaltion etuuksien ja palvelujen  kulutukseen.  Työssä käyvät kuluttavat sosiaalietuuksia sekä sosiaalipalveluita vähemmän kuin työn ulkopuolella olevat. Terveyspalveluiden osalta tilanne ei ole aivan sama. Suurkuluttajia on myös työssäkäyvissä. Tosin suurkulutuksen todennäköisyys kasvaa ikääntymisen myötä. Työssä käyviäkin on kahdenlaisia: julkisen sektorin työntekijät ja yksityisen sektorin työntekijät. Syntyy kahtiajako "kuluttavat ja tuottavat luokat (tai elättävät luokat)". "Kuluttaviin luokkiin" voidaan laskea julkisen sektorin hallintotehtäviä tekevät virkamiehet. Laajemmin tulkittuna kuluttavia luokkia edustavat kaikki työntekijät julkisella sektorilla. Pahimmillaan puhutaankin "kuluerästä". Kuntasektorilla on silloin kyse mm. sosiaali- ja terveyspalveluista. Valtiolla on kyse myös mm. turvallisuussektorista (erityisesti puolustusvoimat), joka on suurin valtion hallinnon kuluerä. "Tuottavissa luokissakin" on yrityksiä, jotka toimivat markkinoilla ilman valtion tukia. Mutta on osa yrityksistä, jotka saavat tilapäistä tai pysyvää tukea valtiolta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on yritystoimintaa, jota kompensoidaan sosiaalivakuutuksen avulla tai jota kunta hankkii oman palvelutuotantonsa lisukkeeksi. Kuluttavat ja tuottavat/elättävät luokat ovat kietoutuneet monin tavoin yhteen.

VM:n virkamiesten tilannekuva Suomen taloudesta, viite2

Oheisessa VM:n virkamiesten tilannekuvaraportin piirroksessa kuvataan kahtiajakoa. Työttömyys sen kuin kasvaa ja bkt laskee, jolloin julkisen talouden kestävyysvaje sen kuin kasvaa. (2)

Kestävyysvaje vältetään tai hallitaan lyhyellä tähtäimellä ottamalla lisää lainaa ja näin on tehty viimeiset 8 vuotta. Kestävyysvajetta kurotaan umpeen lyhyellä tähtäimellä nostamalla verotusastetta. Näin on osittain tehty viimeiset 8 vuotta. Kestävyysvajetta kurotaan umpeen karsimalla hyvinvointiyhteiskunnan etuuksia ja palveluita. Karsintaa ei ole juuri tehty viimeiseen 8 vuoteen. Kestävyysvajetta vähennetään tehostamalla julkisen sektorin toimintaa eli tekemällä samat asiat pienemmillä voimavaroilla. Pitkällä aikavälillä kestävyysvajetta kurotaan umpeen bkt:tä kasvattamalla eli tehostamalla ja lisäämällä elättävien luokkien toiminnallisuutta, tuotantoa. 

Kestävyysvaje kasvaa, kun realisoidaan hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvasti lisääntyvät etuus- ja palvelutarpeet. Näin on tehty nyt jatkuvasti sen jälkeen, kun 1990-luvun lamasta on toivuttu. Laman seurauksien torjunnassa käytettiin hyvinvointivaltion etuuksien ja palveluiden karsintaa. Siitä seurasi monenlaisia ongelmia osalle kansalaisista kuten työttömyysasteen jatkuva pysyminen korkeammalla tasolla kuin ennen lamaa. Monesti siteeratun Wagnerin lain mukaan hyvinvoinnin kasvaessa myös tarpeemme kasvavat ja näin myös julkisen talouden osuus kansantaloudessamme kasvaa. Kasvun osittainen harha on se, että julkista taloutta suhteutetaan talouden kokonaisuuteen. Jos kansantalous kokonaisuudessaan supistuu ja julkinen talous pysyy ennallaan, niin tietysti julkisen talouden suhteellinen osuus kasvaa. Vuoden 2008 jälkeen on "elättävä talous" supistunut, mutta tämä julkinen, "kuluttava talous" on pysynyt ennallaan. Tosin myös poliittiset päätökset realisoituvat viiveellä. Kestävyysvajeen on sanottu kasvavan myös ns. Baumolin tautina. Tuottavuuden kehitys palvelualoilla ja erityisesti julkisella sektorille on "elättävää/ tuottavaa" taloutta hitaampaa. Kun tuottavassa taloudessa kilpailutilanne edistää tuottavuutta, niin kuluttavassa taloudessa tällainen kannustin puuttuu.  (3)

Leikkauslistat vastaveto Wagnerin laille ja Baumolin taudille. Poliittisten puolueiden negatiivinen kilpajuoksu on, kuka uskaltaa esittää minkälaisen leikkauslistan ja haastaa Wagnerin sekä Baumolin. VM:n virkamiehet tekivät pohjat eli 4 miljardin leikkaus valtion kuluista ja 2 miljardia kuntien kuluista neljässä vuodessa. Suurimmat puolueet tulivat perässä ja tekivät kukin äänestäjien, kansalaisten kannalta lievemmät ehdotukset sekä määrällisesti että aikatautuksena.(HS:n uutissivulla 21.3.2015 kuvattu puolueiden leikkauslistat, ks. oheinen kuvio http://www.hs.fi/kotimaa/a1426835582013) . Tämän jälkeen Kokoomus nokitti vielä 22.3.15 pääministerin suulla ja otti leikkaustavoitteeksi saman kuin VM:n virkamiehet.  Perusteluina tiukoille leikkauksille VM:n virkamiehet antavat vaisun kuvan Suomen talouden tulevaisuudesta: "Suomen talouden keskipitkän ajan näkymät arvioidaan myös vaisuiksi, vaikka investoinnit ovatkin elpymässä. Kotitalouksien ostovoiman kehitys on vaimeaa ja korkea työttömyys lisää kuluttajien kokemaa epävarmuutta. Viennin kasvu on jäämässä edelleen maailmankaupan kasvua heikommaksi ja siten markkinaosuuksien menettäminen jatkuu. Työmarkkinoilla pitkäaikaistyöttömien osuus on nousussa ja siten rakenteellinen työttömyys on edelleen yleistymässä. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä ilmenevät kohtaanto-ongelmat ylläpitävät pitkäaikaistyöttömyyttä." (2)

Sote-uudistuksen mahdollisuudet ratkaista kehittämisvajetta. VM:n virkamiehet linjaavat soteuudistuksen välitöntä jatkoa seuraavasti:

"Jatkovalmistelun lähtökohtana on oltava väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvan sotemenojen kasvupaineen hillintä. Menopaineen hillitsemiseksi on ehdottoman tärkeää, että palvelutuotantoa ohjaava sotebudjettikehys saadaan pikaisesti voimaan. Silloin osa tavoitelluista säästöistä voisi realisoitua jo ensi vaalikauden lopulla.....Sotebudjetoinnin tulee perustua laskennallisiin kriteereihin ja sen yleislinjat tulee päättää osana Julkisen talouden suunnitelmaa. Rahoituskehyksen tulee rajoittaa sotemenojen kasvu julkisen talouden kantokyvyn mukaiseksi, ohjata palvelutuotantoa tehokkaampaan suuntaan ja varmistaa laadukkaiden, oikein mitoitettujen palveluiden saatavuus koko maassa ja kaikissa väestöryhmissä yhtenäisellä tavalla."
Kuuden miljardin leikkauslistalta kuntatalouden osuus VM:n laskelmissa on 2 miljardia. Jos kuntataloudessa sotebudjetin osuus on noin 50%, niin 1 miljardi jää leikattavaksi. Leikkaus voidaan tehdä valtion tasolla sotebudjettikehyksen määrittelyllä. Sen reaalinen toteutusmahdollisuus todettiin jo toisessa VM:n työryhmässä rajalliseksi johtuen kuntien autonomiasta. (4) Myös laskennallinen sopeuttaminen tuottaa ongelmia varsinkin, kun sen perustana pidetään ns. kapitaatioperiaatetta. Nykyisessä rahoitusratkaisussa kunnat ensisijaisesti nostaisivat verotusastettaan. Toinen vaihtoehto on karsia palveluita ja kolmas vaihtoehto on tehostaa palveluita ja sitä kautta laskea kustannuksia. Neljäs vaihtoehto on Aalto-yliopiston tutkijoiden ratkaisumalli, jossa säästöt kiinnitetään nykyisin kustannustehokkaimpaan ratkaisuun. Siinäkin on ongelmana se, että kuntien palvelujen todelliseen käyttöön vaikuttavat kuntatalouden ulkopuoliset rahoituskanavat ja palvelujen käyttö. Kaikkien ratkaisumallien ongelmat kietoutuvat nykyisen monikanavaisen rahoitusmallin haasteisiin. (5)

Pitkän aikavälin soteuudistuksessa kestävyysvajetta voidaan selittää suoraan ikärakenteen muutoksella eli väestöllisen huoltosuhteen muutoksella sekä taloudellisen huoltosuhteen muutoksella. Lisäksi haasteeksi tulee työvoiman tarjonta, kun työikäisten määrä laskee. Ajankohtaiseen paikalliseen työvoimapulaan on haettu apua maahanmuutosta. Tämä on myös eräs ratkaisumalli pidemmällä aikavälillä, jos työvoimatarve pysyy tai kasvaa. Jos ennustetaan lineaarisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta tulevaisuudessa, niin nykyiset resurssit eivät riitä alkuunkaan. Tarvitaan siis toiminnan ja työtapojen uudistaminen. Tarvitaan varmaankin myös hyvinvointivaltion uudelleen arviointi. On siis pureuduttava sekä Wagnerin lakiin että Baumolin tautiin ja otettava niistä niskalenkki. (6) Siksi on tarpeen ravistella sekä sote-organisaatiorakenteita että rahoitusperustaa. Tarvitaan myös palvelujen toiminnallinen uudelleen järjestäminen hyödyntämällä uusia teknologioita, uusia innovaatioita ja läpitunkemalla digitalisaatio koko palvelutoimintaan. Palvelujen ytimessä ovat työvoimavaltaiset hoivapalvelut. Suurin osa kustannuksista on henkilöstökustannuksia. Leikkaaminen tarkoittaisi siis henkilöstövähennyksiä. Niin voidaanko henkilöt korvata roboteilla tai itsehoidolla tai omaishoidolla?

Digitalisaatiostako keino tuottavuuden parantamiselle. VM:n virkamiesten toimenpideohjelmassa on digitalisaatiolle oma osuutensa. Perustana on digistrategia ja käynnitetyt valtion toimenpiteet. Sote-maailmassa digitalisoituminen on edennyt terveydenhuollossa nopeammin kuin sosiaalihuollossa. Tietojärjestelmät erillisinä vähin erin erilaisiin tarkoituksiin tehtyinä ratkaisuina ovat tiensä päässä. Tietojärjestelmien uusiminen kokonaisarkkitehtuurin periaatteilla edellyttää samanaikaisesti toimintatapojen uudistamista. Uudistusprosessi vaatii investointeja, joiden takaisin maksun aika on useita vuosia. HUS-piirin toiminnan ja tietojärjestelmien uudistaminen, ns. Apotti-hanke on keskeinen esimerkki siitä, miten investoimalla voidaan saada aikaan tulevaisuudessa hyötyjä. Takaisinmaksuajaksi ennakoidaan 6-7 vuotta. (7) On otettava myös riskejä, jotta saadaan aikaan merkittävää toimintojen tehostamista. Leikkaslistoja esitellessään poliitikot tarttuivat yksi toisensa jälkeen ICT-kustannuksiin hyvänä leikkauslistalle otettavana kulueränä. Digistrategia ja leikkauslistat ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään. Sote-uudistus tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös uudenlaiseen ICT-strategiaan. Valmistelutöitä on tehty STM:ssä ja Kuntaliitossa. Siilot on vain saatava nurin ja eri organisaatioiden välinen yhteistyö ja yhdessä tekeminen avainasiaksi. ICT:ssä säästöjen aikaansaaminen edellyttää investointeja. Jos investoinneilla uusitaan samaan aikaan sekä ICT:tä että toimintaa, saadaan aikaan myös pidemmällä aikavälillä toimintasäästöjä. (8)

Pitkä kestävyysvajeen pohdintani osoittaa, että avoimessa taloudessa niskalenkin ottaminen on vaikeata. Sote-uudistus ei ainakaan lyhyellä aikavälillä ratkaise kestävyysvajetta. Nopealla toiminnalla voidaan purkaa hyvinvointivaltiota, joka on kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan kilpailuvaltti. Käsiini osui kirjahyllystäni edellistä lamasta ja sen vaikutuksista tutkimusraportteja. Kannattaisi nyt vielä lukea nuo raportit läpi ja pohtia, olisiko jotain opittavaa historiasta. Tässä on sosiaalipolitiikan tutkijoille tutkimisen ja vaikuttamisen paikka. (9)

Päivitys 23.3.2015: Jouni Särkijärvi kommentoi FB:ssä 22.3.15 blogikirjoitustani seuraavasti:

Jouni J Särkijärvi

22. maaliskuuta 2015 22:53

Suuresti epäilen, että olisi mahdollista määritellä valtion tasolla sote-budjetin raamit. Asiakkaan tarvitsemaa hoitoa ei voi evätä sillä perusteella, että raamissa ei ole enää tilaa.
Sote-retoriikasta voi vielä täsmentää, että Kataisen hallituksen jäsenet puhuivat systemaattisesti huoltosuhteesta tarkoittaessaan taloudellista huoltosuhdetta. Niiden muutosvauhdissa on merkittävä ero. Ja jos loogisia ollaan, työllisten määrän ei pitäisi riippua siitä, kuinka suuri työvoima on; työpaikat ovat primäärinen muuttuja, eikä niiden määrään periaatteessa vaikuta se, kuinka monta henkeä on jonottamassa työpaikkaa - kunhan jonoa on niinkin paljon kuin nyt on.

Viitteet

(1) Huoltosuhde - lähteenä Finindikaattori: "Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston vuoden 2013 tietojen mukaan taloudellinen huoltosuhde heikentyi edellisestä vuodesta viidellä. Vuonna 2013 sataa työssäkäyvää kohden oli 137 ei-työssäkäyvää henkilöä, kun vuotta aiemmin lukumäärä oli 132 henkilöä. Ajanjaksolla 1987–2013 huoltosuhde oli korkein lamavuonna 1993 (172) ja matalin vuonna 1989, jolloin jokaista sataa työssäkäyvää kohden oli 112 ei-työssäkäyvää."              http://www.findikaattori.fi/fi/32
Kaija Ruotsalainen avaa Tilastokeskuksen blogikirjoituksessa huoltosuhdetta alueelliseen suuntaan ja eteenpäin ajassa. On väestöllinen huoltosuhde, joka perustuu väestön ikäjakaumaan eri aikoina. Toinen huoltosuhde on työlliseen työvoimaan liittyvä taloudellinen huoltosuhde, jonka ennustaminen on ensin mainittua mittaria huomattavasti vaikeampaa.
Väestöllinen huoltosuhde: "Vuodesta 1987 lähtien väestöllinen huoltosuhde on pysytellyt hieman yli 50:ssä (kuvio 1). Vuonna 1987 lapsia ja vanhuksia oli 50 sataa työikäistä kohden, vuoteen 2011 mennessä huoltosuhde oli noussut 53:een. Tämä merkitsee sitä, että lapsia ja vanhuksia on noin kolmannes koko väestöstä. Etenkin vanhusväestön määrän huomattava kasvu nostaa väestöllistä huoltosuhdetta tulevaisuudessa. Vuodelta 2012 olevan uusimman väestöennusteen mukaan jo vuonna 2020 koko maan huoltosuhteen arvioidaan olevan 62,8 ja vuonna 2030 hieman yli 70. Tämä tarkoittaa, että työikäisen väestön osuus väestöstä pienenee nykyisestä noin 65 prosentista alle 60 prosentin."
Taloudellinen huoltosuhde: "Jos oletetaan, että työllisyys pysyisi vuosien 2009–2011 tasolla eli työllisten osuus 18−67-vuotiaista pysyisi koko tarkastelujakson samana aina vuoteen 2040 saakka, nousisi huoltosuhde koko maan tasolla vuoteen 2020 mennessä 147:ään nykyisestä 129,5:stä Vuonna 2030 huoltosuhde olisi jo noin 157, millä tasolla se pysyttelisi koko seuraavan vuosikymmenen."
http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html

(2) VM:n virkamiesten tilannekuva Suomesta sekä toimenpide-ehdotuksia mm. soteuudistuksen jatkovauhdittamiseen.
- http://vnk.fi/documents/10184/1190126/Suomen+tilannekuva+kev%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4+2015_f.pdf/49937e79-bd4d-42ac-8739-ac3d9bb34811
- http://vnk.fi/documents/10616/1095776/R0515-+Strategia+Suomelle.pdf/76ade217-f878-446d-be5c-6073d5c1efd3?version=1.0
- http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1096506/K%C3%A4rkiviestit+ja+keskeiset+johtop%C3%A4%C3%A4t%C3%B6kset/fee03c69-d451-4bbb-908e-dec684a1da67
http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1096506/Talouspolitiikan+l%C3%A4ht%C3%B6kohdat+2015-2019+-raportti/27db969b-8eef-4312-aaf3-e6258a2e8801
- http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1096506/Markus+Sovalan+esitysmateriaali/9cba471f-b9a0-4dc2-8476-c9c47f062b01

(3) Baumolin tautiWikipedian määritelmänä:
"Baumolin taudilla tarkoitetaan taloudellista ilmiötä, jossa tuottavuuden ja palkkojen kasvaessa useilla talouden aloilla palkkoja joudutaan nostamaan myös niillä aloilla, joilla tuottavuuden kasvua ei ole juuri tapahtunut. Palkannostopaine johtuu siitä, että tuottavuudeltaan heikommat alat joutuvat kilpailemaan työvoimasta muiden alojen kanssa. Ilmiön seurauksena useiden palvelualojen kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä inflaatiota nopeammin. Kysynnän hintajoustosta riippuen nämä palvelut joko kattavat yhä suuremman osuuden nimellisestä bruttokansantuotteesta tai hiljalleen katoavat talouden piiristä. Jälkimmäisessä tapauksessa palvelut voivat jäädä kustannusnousun myötä vain rikkaimpien saavutettaviksi tai markkinoiden ulkopuolelle harrastelijoiden puuhasteluksi."

(4) Sotebudjettikehys: VM:n julkaisussa 6/2015: "Sote-budjettikehys sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hallinnan keinona.":
"Sote-budjettikehys muodostettaisiin kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän laskennallisten kustannusten avulla. Kustannuksista voidaan erottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen osuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntakohtaisten laskennallisten kustannusten yhteissumma muodostaisi koko maan sote-budjettikehyksen. Sote-alueen budjettikehys muodostettaisiin vastaavasti sen  jäsenkuntien laskennallisten kustannusten summana."
http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-selvittanyt-sote-budjettikehysta-keinoksi-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-kustannusten-hallintaan?_101_INSTANCE_chtsflfeCEcQ_redirect=%2Fhaku%2F-%2Fq%2Fpekkarinen
http://vm.fi/documents/10623/456829/Sote-budjettikehys+sosiaali-+ja+terveyspalvelujen+kustannusten+hallinnan+keinona/cd6dd198-25d3-4758-9dd1-ba950d4e060d

(5) Monikanavainen rahoitus: Blogikirjoituksessani ruodin tätä rahoitusuudistuksen haastetta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/soten-rahoitusuudistus-monta-nakokulmaa.html
STM:n työryhmä sai selvityksen valmiiksi 26.3.2015: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1905764#fi

(6) Jouko Salonen tekee oman arvionsa kestävyysvajeesta (tai kestävyystaseesta) ja pohtii yleisenä julkishallinnon kysymyksenä myös Wagnerin lakia ja Baumolin tautia:
https://www.linkedin.com/pulse/kest%C3%A4vyystaseen-varallisuuser%C3%A4t-1-jouko-salonen?trk=hb_ntf_MEGAPHONE_ARTICLE_POST

(7) Apottihanketta olen seurannut blogissani alkumetreiltä. Viimeisin kirjoitukseni on vuodelta 2013, mutta päivitin sitä viimeksi 22.3.2015: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html

(8) ICT- investointina, ei pelkkä kuluerä: Tartuin taannoin aiheeseen, kun valtiovaraiministeri Rinne intoutui hakemaan leikkauslistoille apua ICT-menojen leikkauksesta. Sama toistui MTV:n puoluejohtajien vaalitentissä. ks. blogikirjoitukseni ICT-säästöt pelkkää populistista politiikkaa; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/01/ict-saastot-populistista-politiikkaa.html
- ei Dekaaninkaan teesit TIVIssä 16.3.2015 pohtineet ICT:tä investointina:  Jyväskyläläinen akateemikko: JulkICT:ssä jopa 2 miljardin säästövara - nämä 8 kohtaa kuntoon
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/2015-03-16/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4l%C3%A4inen-akateemikko-JulkICTss%C3%A4-jopa-2-miljardin-s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6vara---n%C3%A4m%C3%A4-8-kohtaa-kuntoon-3217508.html
Dekaanin teesit Tivissä:
1. Valtion ja kuntien yhteinen metatietokanta
Yhteiset tietokannat edellyttävät, että tietojärjestelmät määritellään ja toteutetaan käyttämällä julkishallinnon yhteistä tietokantaa. Valtion ja kuntien yhteisellä ICT-järjestelmällä voidaan saada merkittävät säästöt ja samalla parantaa merkittävästi kansalaisten palveluita.
2. Keskitetyt palvelimet
Kunnilla ja valtiolla on satoja konesaleja ja tuhansia palvelimia. Kuntien ja valtion kannattaa keskittää pienet hajallaan olevat palvelimet isommiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi tietoturva paranee, energiatehokkuus lisääntyy ja kehittämis- ja ylläpitokustannukset pienenevät.
3. SOTE-IT
IT:n näkökulmasta sote-järjestelmästä tulee rakentaa valtakunnallisen ja alueellisen toimintamallin kombinaatio. Uusi valtakunnallinen sote-järjestelmä hoidetaan yhteisiltä palvelimilta Kelan toiminnan tapaan. Järjestelmään integroidaan sekä julkinen että yksityinen terveydenhuolto.
4. Digitaalinen pilvikoulu
Siirrytään pilvipalveluna toimivaan digikoulutukseen kaikilla koulutustasoilla. Suomeen luodaan ensimmäisenä maailmassa keskitetyillä IT-järjestelmillä tuetettu peruskoulu ja lukio. Toiminnanohjaus ja materiaalit hoidetaan keskitetyiltä palvelimilta kullakin koulutusasteella.
5. Nopea kuituverkko
Nopea kuituverkko koko Suomeen ja nopeaan tietoliikenneverkkoon pohjautuvat palveluprosessit sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Suomen tavoite 100 Mb/s, Korean tavoite 1.000 Mb/s.
6. Hankintaprosessit
Nykytilanteessa muutamat suuret, yleensä kansainväliset järjestelmätoimittajat ja konsulttitoimistot hallitsevat markkinoita. Pienten innovatiivisten toimijoiden on vaikea päästä markkinoille. Kehitysrahat ohjautuvat nykyisin yksittäisiin asiakaskohtaisiin kehittämishankkeisiin.
7. ICT kansalaistaidoksi
ICT-taidot ja tietämys ICT:n mahdollisuuksista täytyy sisältyä opetusohjelmaan kaikilla koulutusasteilla esikoulusta yliopistoihin. Lisäksi alan aikuiskoulutusta tulisi lisätä. Hyvät ICT-taidot lisäävät työn tuottavuutta merkittävästi.
8. Kehittämisohjelma
Suomessa tulisi Korean ja Singaporen tapaan päivittää kansallinen ICT-strategia.
Niin tämä dekaaninkin lista vaatii ensin investointeja, jotka sitten alkavat tuottaa kukin jollakin aikavalillä. Dekaanin ohjelmasta puuttuu investointiohjelman kustannukset ja se, milloin nuo kustannukset kuoleentuvat ja kahden miljardin euron säästöt realisoituvat.
Tivia 18.3.2015: Ari Uusikartano ottaa kantaa myös tähän ICT-investointiasiaan viestintähaasteena:
http://www.tivia.fi/tiviassa-tapahtuu/tivia-blogi/viestinnallinen-epaonnistuminen-rassaa-julkishallinnon-tietohallintoa

(9) 1990-luvun lamaa koskevia tutkimusraportteja:
- Matti Heikkilä, Hannu Uusitalo (toim.): Leikkausten hinta. Tutkimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja niiden vaikutuksista 1990-luvun Suomessa, Stakes, raportteja 208, 1997
- Matti Heikkilä ja Merja Rastas: Kysyntä, tarjonta ja politiikka. Laman vaikutuksia kuntien sosiaalitoimeen, Stakes Raportteja 254, 2000

Soten valmistelukamarien aukaisu ja hyvinvoinnin vakuutusyhtiö

"Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö" on tuore prof. Heikki Hiilamon kuvaus sotevalmistelujen vaiheista sisältä käsin. (1) Heikki oli usean keskeisen valmistelutoimikunnan jäsen ja pyrki myös omalta osaltaan vaikuttamaan uudistukseen. Lisäksi Hiilamo rakentaa oman ehdotuksensa soteuudistukseen vertaamalla sotekokonaisuutta vakuutusyhtiöön (erityisesti auton vakuuttamiseen). Kirja tempaa mukaansa. Luin sen kuin parhaankin dekkarin ns. yhdellä istumalla. No minut kirja tempasi mukaan siksi, että olen itse ulkopuolisena tarkkailijana seurannut soteuudistusta. Hiilamo ei käytä uudistuksesta termiä "pirullinen ongelma". Soteuudistus ei Heikin mielestä ole monimutkaisen poliittisen haasteen vertauskuva. Kyse on näköharhasta. Pitää löytää oikea näkökulma - se on vakuutus. Mielestäni kuitenkin tuo näkäkulmakin joudutaan ratkaisemaan "pirullisena ongelmana". (2)

Valmistelun "kammarit" auki. Hiilamo kertoo varsin yksityiskohtaisesti yli 30 sivulla, miten valmistelu eteni erilaisissa työryhmissä. Tiivistäen voi todeta, että todella mentiin "kunta" edellä soteuudistukseen. Tätä ulkoisena tarkkailijanakin olen monen muun tarkkailijan tavoin todennut. (3). Kunta-edellä ajattelu oli varsin jääräpäistä. Monta työryhmää pistettiin samalle asialle ja vetäjiä vaihdettiin. Hallituksen projektilla oli siis myös valmistelun kammareissa ristiriitaiset tavoitteet. Ja eihän siitä mitään hyvää seuraa. Valmistelun kammareissa näkyivät myös eri intressipiirien väliset ristiriidat kuten kuntien edun ajajat tai sairaanhoitopiirien edun ajajat. Hiilamon mielestä kukaan ei oikein kyennyt katsomaan kokonaisuutta silmiin avoimin katsein. Jopa asiantuntijatkin vetivät eri suuntiin. Lopputulos oli kuitenkin Heikin mielestä lupaava. Viittä sote-aluetta voidaan Heikin ajatusmallissa käsitellä vakuutusyhtiöinä (tai olisiko kyse vakuutuspiireistä?). Myös perustuslain haasteet olivat Heikinkin tiedossa, mutta silti tuo sotealueratkaisu oli hänen mielestään uuden alku. Kirjan kannet menivät kiinni eikä Heikki päässyt jatkamaan tarinaansa.

Vakuutus on hyvä näkökulma. Kirjassa kuvataan laajasti, miksi sotekin on ymmärrettävä kansalaisen hyvinvointivakuutuksena ja koko sote-järjestelmä vakuutuslaitoksena. Hoidon, hoivan tarvetta on vaikea yksilötasolla ennakoida. Siksi tarvitaan yhteiskunnallinen vakuutus. Nytkin on olemassa vakuutusjärjestelmä, mutta se on rinnakkainen ja päällekkäinen ja näin myös kaikkien osapuolten kannalta epätarkoituksenmukainen. Hiilamon mielestä sotemaailma on kuitenkin joiltain osin erilainen kuin autovakuutus. Kyse on palvelusta ja informaation epäsymmetriasta asiakkaan ja palvelujen tarjoajan välillä. Nykyinen pirstaleinen järjestelmä on tunnistettu myös nimellä "monikanavainen rahoitusjärjestelmä".(4) Yksikanavaisuuteen meno vakuutusajattelulla on Hiilamon malli. Kunta ei ole tässä oikea vakuutustoimija, vaan sen on oltava väestöpohjaltaan riittävän suuri järjestäjätaho. Nämä 5 sotealuetta olisivat olleet oivallinen lähtökohta. "Kapitaatiopohjainen" (väestö, ikärakenne, sairastavuus) olisi eräs ratkaisumalli, mutta Hiilamo näkee siinä kompastuskiveksi juuri kuntapohjaisuuden. Erityisesti pienet kunnat joutuvat eriarvoiseen, kohtuuttomaan asemaan. Hiilamon mielestä suora verotusoikeus on oivallinen ratkaisu tai väestöpohjainen vakuutusmaksu. Näin organisaatiomallina pitäisi olla kepulaisten pitkään markkinoima maakuntamalli. Hiilamo oli työryhmissä myös osittain vihreiden mandaatilla mukana. Niin ja vihreiden keskeinen vaikuttaja Osmo Soininvaarakin lienee tämän maakuntamallin kannattaja. (5)

Pirullisia ongelmia vai näköharhoja.  Hyvinvoinnin vakuutusyhtiössä ei pureuduta sosiaali- ja terveydenhuollon merkittävään ominaisuuteen eli tarpeeseen kuin sivulauseissa. Nykyisen järjestelmän ominaisuus on kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Tarve tulee esille Hiilamon ajattelussa, kun hän pohtii jatkuvaa piilopriorisointia. Vakuutusmallissa on keskeistä, että annetaan systemaattinen (myös mitattavissa oleva) palvelulupaus. Nyt palvelulupaus on ulos kirjoitettu perustulakiin, mutta epäselvästi. Tästä olen samaa mieltä, kunhan palvelulupaukseen arvioidaan mukaan myös "todellinen tarve". Se on suuri haaste, koska nykyinen palvelujen erilainen käyttö perustuu vuosikausien kysynnän ja tarjonnan väliseen palvelukulttuuriin. Alueelliset käyttöerot eivät heijasta tarpeen mukaisia eroja. Tässä on vakuutusmallin pirullinen ongelma. Myös terveyserot ovat Hiilamon listalla esillä, mutta vakuutusmalli ei tuo tähän myöskään lopullista ratkaisua - siis pirullinen ongelma. (6)

Päivitys 16.3.2015: Pirullinen ongelma puhuttaa.

Kuvakaappaus CYNEFIN-mallista

Matti Rimpelä lähetti minulle kommentin, jossa hän puuttui tuohon pirullisen ongelman käsitteeseen. Hän viittasi johtamisympäristöjen CYNEFIN-malliin.  Vartiaisen ja kumppanien teoriamaailmassa kohdistaa huomion ongelmaan eikä tarkkailijaan. Pikemminkin voidaan todeta toimintaympäristön olevan ongelman lähde. Pitäisi hyväksyä tilanteen kompleksisuus eikä yrittää sitä ratkaista yhdellä hallinnon ”kultaisella luodilla” Siksi Hiilamo kommentoi arviotani sillä, että päätöksentekijän on helppo sysätä syy pirulliseen ongelmaan eikä ongelman ratkojaan. Näin käsitettä käytti taannoin entinen pääministeri Katainen.  Hiilamo ei itse näe soteongelmaa pirullisena. Ehkä se on tuota toimintaympäristön kompeksisuutta. Palottelin itsekin jatkotyöt 14 kohtaan ja sain vielä apuja lisäkohdiksi lukijoiltani. 

Viitteet

(1)  Heikki Hiilamo: Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys?, Into-kustannus oy, Riika 2015; Tässä teoksen esittelytekstiä:

 "Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on kyse ehkä kaikkein tärkeimmästä julkisesta tehtävästä: miten turvata väestön hyvinvointi ja terveys. Uudistuksesta on kuitenkin tullut monimutkaisen poliittisen haasteen vertauskuva. Keskustelu on vaikeaa tai jopa mahdotonta, koska edes asiantuntijat eivät kykene puhumaan edes keskenään ilman tahattomia tai tahallisia väärinymmärryksiä. Sote-uudistus uhkaakin jäädä valheelliseksi toroksi: vain rakenteita uudistamalla uskotellaan, että palvelut voisivat parantua ja samaan aikaan säästettäisiin miljardeja euroja.Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö avaa sote-uudistusta vertaamalla sitä autovakuutukseen. Kirja analysoi sote-uudistuksen sudenkuopat ja hahmottaa mallia, joka lisäisi sote-palveluiden tasa-arvoa. Mallissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat alueen asukkaiden omistama vakuutusyhtiö, joka pyrkii pitämään maksut edullisina ja korvauspalvelun kunnossa."

Kirjan julkistamistilaisuuden perusteella toisaalla FB:ssa Matti Rimpelä (14.3.2015) kommentoi kirjaa seuraavasti: 
"Olin muutama päivä Heikki Hiilamon kirjan "Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö" julkistamistilaisuudessa. Eilen lueskelin opetusministerin tuoretta raporttia peruskoulun tulevaisuudesta. Molempia kuvaa mielestäni kaksi sanaa: "Liian lähellä".
Hiilamo kirjoittaa mainion aikalaistarinan sote-prosessista sisäpiiriläisen näkökulmasta. Toisena osana hän esittää vakuutustulkinnan soten rahoituksesta ja maustaa sitä valinnanvapaudella. Parin lukemisen jälkeen jään kuitenkin kysymään, mitä tämä helppolukuinen tarina käytännössä tarkoittaa. Olisivatko konnat ja sankarit samoja, jos saisimme lukea muidenkin sisäpiiriläisten tarinoita soteprosessista? Ovatko vakuutustulkinta ja valinnanvapaus juuri ne kultaiset luodit, jotka ratkaisevat sotepulmat?" 

(2) "Pirullinen ongelma" on ollut pohdinnassani perustuen Pirkko Vartiaisen, Seija Ollilan, Harri Raision ja Juha Lindellin  hienosta johtamiseen liittyvästä kirjasta "Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?" Gaudeamus 2013.teokseen: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html

(3) Hallituksen sote-uudistus oli epäonnistunut projekti: tavoitteet, aikataulu ja resurssit sekä niiden keskinäinen yhteen sopivuus jäivät toteutumatta.
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/sote-projektin-haaksirikko-ja-uuden-alku.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/02/sote-tarina-jatkuu-projekti-ajopuuksi.html

(4) Monikanavainen rahoitusmalli: 
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/soten-rahoitusuudistus-monta-nakokulmaa.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/soten-monikanavainen-rahoitus.html

(5) Soininvaaran ehkä kuukauden takaisessa blogikirjoituksessa on otettu kantaa maakuntamallin puolesta. Sen sijaan vakuutusmallin osalta Soininvaara esittää pohjoismaisiin kokemuksiin perustuen epäilyjä.
http://www.soininvaara.fi/2015/03/14/terveydenhuollon-kannustimilla-on-valia/

(6) Terveyserot. Hiilamo analysoi asiaa sivuilla 22-25, 141-143 ; Omaa pohdintaani asiasta on blogikirjoitusessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/terveyserot-pirullinen-poliittinen.html