Tampereella tehdään toisin - hoivakoti on KOTI, päivitys 30.1.2017

Tunniste: Vanhus/ikäihminen, ks. tunnisteen ja bloggauksen taustat 

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Vanhusten laitoshoitokulttuurille tarvitaan vastaisku. Vanhuksia voi hoitaa hyvin, vaikka hoitajamäärää ei kasvateta. Voi aloittaa vaikka siitä, että nostamisen sijaan auttaa vanhusta liikkumaan itse, kertoo Kontukodin johtaja Arja-Riikka Kataja. Kellään ei vaikuta olevan kiire. ”Kiire? Ei minulla yleensä ole kiire. Jaa no, joskus iltaisin saattaa olla”, sanoo Marina Salkova, joka on ollut Kontukodissa hoitajana kolme vuotta, paikan perustamisesta lähtien. Useimpiin hoitopaikkoihin verrattuna täältä puuttuu monta asiaa: vuoronvaihtoraportit, kellokortit ja tiukat aikataulut. Hoitajilla ei ole sääntöjä siitä, mitkä asiat on tehtävä aamu-, mitkä iltavuorossa. Normaalistihan iltavuorolaisten on laitettava kaikki sänkyihinsä ennen yövuorolaisen tuloa. Se tarkoittaa, että pesut ja pyjaman vaihdot on aloitettava iltakuuden aikaan, jotta jokaisen hampaat saadaan harjattua ajoissa. Se tarkoittaa myös sitä, että ihmisen on maattava sängyssä kellon ympäri, haluaapa hän sitä tai ei. Harva haluaa. Konnussa asukkaat menevät nukkumaan silloin, kun tahtovat. Täällä eletään niin kuin kotona eletään, omaan tahtiin ja kaikkia etunimillä puhutellen. Siksi tässä jutussakin käytetään etunimiä. Kyse ei tietenkään ole vain aikatauluista vaan kokonaan uudenlaisesta ajattelusta. Kontukoti ei ole laitos, jossa vanhukset joutuvat sopeutumaan laitoksen rytmiin. Se on siellä asuvien ihmisten koti, jonne hoitajat tulevat kylään, vieraiksi. Ja vieraathan syövät yhdessä isäntäväen kanssa.  On monia asioita, joita Kontukodissa ei tehdä. Ketään ei nosteta kainaloista, ketään ei hoideta sänkyyn, syöttämistäkin vältetään viimeiseen asti. Eikä ketään sidota. Voiko hyvän hoidon salaisuus olla näin yksinkertainen? Autetaan ihmisiä elämään niin kuin he itse haluavat, tekemään niitä asioita, joista he pitävät. Muistisairaus tekee ihmisestä usein aloitekyvyttömän. Siksi tarvitaan joku, joka ehdottaa kävelylle lähtemistä, joku, joka houkuttelee laulamaan ja vetämään lakanoita. Kun syö itse, auttaa astioiden korjaamisessa ja kävelee, pysyy väkisinkin virkeänä. Mahdollisimman tavallisen arjen eläminen tarkoittaa myös riskien ottamista. Monessa hoivakodissa vanhukset sidotaan öisin sänkyyn, ettei kukaan putoaisi ja murtaisi luitaan. Tarkoitus on siis hyvä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Voi säätää sängyn matalalle ja laittaa viereen patjan. Jos putoaa, ei putoa korkealta. Kuvat ja teksti ovat HS:n 29.1.2017 toimittajan Satu Vasantolan artikkelista: "Tampereella tehdään toisin".

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005063921.html

Kontukodin tarina tiivistettynä oli puhutteleva kirjoitus HS:n sunnuntailiitteessä 29.1.2017. Tarinan taustana on Tampeen Koukkuniemen vanhainkodin saamat moitteet monelta taholta. Kontukoti on itsenäinen yhtiö Koukkuniemen tiloissa. Se on kokeilu monellakin tapaa - niin työtavoiltaan kuin organisointimuodoltaankin. 

Miksi tartuin tähän juttuun? Oma äitini oli aikanaan ne viimeiset vuodet pääkaupunkiseudulla palvelukodissa. Kävin usein katsomassa äitiäni (mammaa). Tehtiin myös usein niin, että otettiin mamma kotiimme koko päiväksi. Kotonamme hän osallistui ruoan laittoon, lasten kanssa leikkimiseen ja tietysti söi meillä ja hyvällä ruokahalulla. Palvelukodissa tilanne oli toinen. Mamma olisi halunnut nukkua pidempään aamulla ja valvoa myöhempään illalla. Ei käynyt. Ulkoiluttaminenkaan tai ulkosalla istuminen ei käynyt. Ei edes kuumana kesäpäivänä kunnolla ilman pientä omaisten painostusta. Huone oli niin pieni, että rollaattorin kanssa ei kunnolla pystynyt liikkumaan. Siitäkin tuli ongelmia. Ruokailu tapahtui säännöllisesti määrättyinä aikoina eikä mamma voinut mitenkään osallistua ruokailuun muuta kuin syödä ohjeiden mukaan. Vaippoihinkin opetettiin pikkuhiljaa - ensi silloin tällöin ja sitten säännöllisesti. Se helpotti hoitajien työtä - tietysti. Jo alkuvaiheessa luvattiin, että sitten hoitajien kanssa käydään ostoksilla - vaikkapa hankkimassa uusia vaatteita ja kenkiä (ihan omalla rahalla). Ei sekään käynyt päinsä. Ihmettelimme, mitkä kummat pari numeroa liian isot talvikengät oli mammalla. No ne olivat jonkun kuolleen vanhuksen jäämistöä, kun mamman omat talvikengät olivat loppuun kulutettuja. Televisio oli keskeinen päivän hoitomuoto. Sitä huudatettiin heikkokuuloisimman mukaan. Mammalla oli hyvä kuulo. Keskellä päivää piti tietysti pitää ikkunaverhot kiinni, jotta telkkaria pystyi katsomaan. Tätä tarinaa tulisi, mutta olkoon.

Vastaiskun aineksia. Tästä Mamman tarinasta tuli tuolloin mieleeni ajatus, että suunnittelisimme vaimoni kanssa ihan uuden palvelukodin. Teimmekin hahmotelmat tuolle uudelle kodille. No ei ollut aikaa ja rahaa lähteä toteuttamaan tätä kuningasideaa. Ajattelin myös, että voitaisiin kierrättää takaisin hyviä vanhustenhuollon käytäntöjä. Sen aikainen työnantajani (Stakes) oli mukana kokeiluhankkeessa Japanissa, jossa suomalaista vanhustenhuoltoa juurrutettiin. Josko tuon kokeilun tuominen takaisin olisi ratkaisu.  Joskus vuosia sitten tein vanhustutkimusta Pirkanmaalla. Tuolloin laitoshoito oli vielä enemmän voimissaan kuin nyt. Laitoshoito vei jättiosan resursseista. Eipä sitten voinut oikein satsata kotihoitoon. Jopa eräässä kunnassa (ei pieni) paikallinen johtaja totesi, että jostain pitää tässä vanhustenhuollossa säästää - määräys on sellainen. Laitoshoidon henkilöstöstä on vaikea säästää, kun on nuo normit ja kolmivuorotyö. Kotihoidosta voi säästää, kun puuttuu normit ja kolmivuorotyö. Noiden pirkanmaalaisten kokemusten perusteella hahmotin asian niin, että jatkossa ei olisi lainkaan vanhusten laitoshoitoa. On vain asumista ja sinne järjestettyä palvelua yksilöllisten tarpeiden mukaan. En nyt löydä tuota ehdotustani, mutta se on tyyliin 20-30 vuotta vanha sellainen. Taisi olla Tanskassa pohjoismaista ensimmäisenä tämä ajatus realisoitu. Niin nythän periaatteessa muodollisesti tilanne on sellainen, mutta käytännössä vanha laitoshoitokulttuuri elää ja voi hyvin. Jos nyt normeja kaivataan, voisiko ne tehdä suositukset (tai jopa paljon parjatut normit) esimerkiksi Kontukodin kokemusten perusteella tai vaikkapa muiden hyvien esimerkkien pohjalta - niin ja myös Japanista. Kaikkihan me ikäihmiset haluamme asua kotona.

Päivitys 29.1.2017: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

Viime viikkoina on tullut esiin aikaisemmin varsin hyvin toimivassa hoivakodissa pulmia. Henkilökunnan vaihtuvuus on lisääntynyt, aikaisempaa enemmän harjoittelijoita, opiskelijoita sijaisina, yms. Ulkoiluttaminen jäänyt kokonaan omaisten vastuulle. Pari kertaa vuodessa omaisiltoja, mutta aika hankalaa on ottaa hitaita muutoksia keskusteltavaksi. Takaraivossa aina kysymys: Jos olen kriittinen, miten vaikuttaa omaiseni hoivaan? Minusta ydinkysymys on laadun hallinta, selkeät laatukriteerit ja velvollisuus raportoida avoimesti ja kohtuullisen ajantasaisesti niiden toteutumista. Parin vuoden kokemuksen perusteella hoivapalvelun ensisijaisen tilaajan eli tässä tapauksessa kaupunkin kiinnostus hoivan laatuun on aika vaatimatonta. En ole löytänyt minkäänlaisia asiallisesti toimia hoivan laadun seurantamenettelyjä. On tainnut jäädä kantelujen ja median varaan.

Päivitys 30.1.2017: Marja Jylhä kirjoittaa HS:n mielipidesivulla: "Elämän viimeisten vuosien hoivaa ei voida digitalisoida"
Sote-keskusteluissa puhutaan vanhusten erityisryhmästä, joka käyttää paljon palveluita. Keskusteluissa myös tuomitaan vanhusten ”makuuttaminen” laitoksissa.Tosiasiassa hoivan tarve sijoittuu paljolti elämän viimeisiin kuukausiin, eikä tuo aika yhden ihmisen kohdalla ole ­pitkä. Yli 90-vuotiaat demen­tiaa sairastavat ihmiset asuvat viidestä viimeisestä elinvuodestaan kotona keskimäärin lähes puolet, ja ne, joilla dementiaa ei ole, melkein neljä vuotta. Jotta elämä voisi olla hyvää loppuun saakka, hyvin toimivia, turvallisia ympärivuorokautisia hoivapaikkoja tarvitaan lisää, eikä hoitoon pääseminen saa riippua varallisuudesta. Hoitopaikkojen vähentäminen on katastrofi sekä pitkän elämän eläneille ihmisille että ­heidän omaisilleen.
http://www.hs.fi/paivanlehti/30012017/art-2000005065800.html
Ollin kommentti: Tässä blogikirjoituksessa kertomani mamma eli pitkän elämän 101 vuotiaaksi. Viimeiset kolme vuotta hän oli palvelukodissa ja selvisi siellä viimeisiä kuukausia lukuunottamatta varsin hyvin. Ei tullut dementiaa, liikkuminenkin oli ihan hyvää, elämän liekki vain sammui pitkään ikään. 

Ristipölytys ja verenluovutus - oppia niin läheltä, mutta niin kaukaa, päivitys 30.1.2017

https://www.veripalvelu.fi/veripalvelu

Tunniste: ICT/tietojärjestelmät. Katso tunnisteen ja bloggauksen taustat: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Verta. Olin 26.1.2017 CGI:n konressissa Ratkaisu17, jossa hyvän esimerkin kertoi Veripalvelun Martti Syrjälä. Veripalvelun toiminta perustuu vapaaehtoiseen kansalaisten verenluovutukseen. Veripalvelulla on pitkä historia 1900-luvun alkuun. Suomalainen ratkaisumalli perustuu Punaisen Ristin alaiseen veripalveluun. Nykyään luovutettavasta verestä jalostetaan verituotteita, joita käytetään eri puolilla Suomea sairaaloissa osana hoitoa. Veri säilyy vain muutaman päivän, joten sen saannin on oltava jatkuvaa ja varsin tasaista - noin 800 litraa päivässä.

Suonesta suoneen ketju. Veripalvelussa puhutaan prosessista sloganilla "suonesta suoneen ketju". Prosessin vaiheet ovat: luovuttaminen - kuljettaminen keskitettyyn jalostuspisteeseen - verituotteiden valmistus ja testaus - valmisteiden kuljetus sairaaloihin - verensiirtotutkimus sairaalassa ja yhteensopivuuden toteaminen - verensiirto ja toimenpiteen monitorointi. (ks. oheinen kuva). Tämä kaikki on vielä aivan spesifiä, erityistä verenluovutukseen liittyvää toimintaa. Veripalvelun V2V-hankkeessa haetaan kuitenkin jotain uutta toiminnallista otetta prosessiin - kenties digidigi mielessä. On pystyttävä arvioivaan veren tarve ja riittävyys lyhyellä tähtäimellä ja pidemmälläkin. On päästävä reaktiivisesta ohjausprosessista proaktiiviseen. On pystyttävä ennakoimaan sairaaloiden veren tarve. Koko suonesta suoneen ketjun pitää olla läpinäkyvä ja mitattavissa sekä tiedettävä, missä mahdolliset ongelmat piilevät. Toiminnan pitää olla tehokasta, vaikuttavaa suonesta suoneen ja seurannan pitää olla reaaliaikaista. Vaatimukset lähestyvät varsin yleisiä prosessivaatimuksia. Samalla huomataan, että itse asiassa veren rinnalla keskeistä on sitä koskeva data, informaatio ja tieto. Kun tämä datan keruu ja sen jalostaminen informaatioksi ja tiedoksi, on ajantasaista kaikissa vaiheissa, homma saadaan hallintaan. Se ei vielä riitä. On saatava vielä haltuun "verimarkkinat", joiden toisessa päässä on luovuttaja ja toisessa päässä saaja. Tarjonta ja kysyntä on saatava tasapainoon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lyhyt aikaväli liittyy veren säilyvyyteen. Pitkä aikaväli liittyy veren käyttöön osana hoitoa - hoidon tarpeen kehittymiseen ja hoitoteknologian muutoksiin.

Prosessi kuin prosessi. Ympäri maailmaa ja myös tähän asti Suomessa vereen liittyvä tiedonhallinta on ollut verispesifiä. Koska toiminta eri puolilla maailmaa on poikennut toisistaan, ei kovin hyviä yhtenäisiä malleja tai ohjaustuotteitakaan ole. Syrjälä kertoi, että uudistaessaan prosesseja Veripalvelu haki mallia oman toimialansa ulkopuolelta. He tutustuivat, miten puu etenee prosessissa metsästä tuotteeksi ja myyntiin, yleensä teollisiin prosesseihin sekä tukkukauppaan. Selvitellessään eri prosesseja Veripalvelun ihmiset huomasivat, että kyse on itse asiassa geneerisistä prosesseista. Kyse on toiminnan ohjauksesta ja asianhallinnasta. Veripalvelun ihmiset lähtivät kehittämään hakemalla tuotteet geneerisestä toiminnan ohjauksen ja asianahallinnanjärjestelmien tarjonnasta. Myös verenluovuttajia pitää osata lähestyä viisaasti, jotta turvataan tasainen "verivirta". Kyse on digitaalisesta transformaatiosta verenluovuttajien kanssa.  Prosessin kaikissa vaiheissa hyödynnetään mahdollisimman pitkälle reaaliaikaista tiedonhallintaa. Muutos on meneillään.

Ristipölytys liittyy Veripalvelun toiminnan uudistamiseen keskeisesti. Martti Syrjälä totesi, että mallia kannattaa hakea aivan toisaalta. Samalla saadaan jo valmiiksi koettuja hyviä toimintakäytäntöjä siirrettyä Veripalveluun. Myös tietojärjestelmätuotteet kehittyvät jatkossa osana laajaa käyttäjäkuntaa. Kaikki uudet ideat saadaan hyödynnettyä myös veripalvelun tarpeisiin. Ristipölytys on lähtöisin kasvitieteestä, mutta termiä on käytetty myös innovaatioilmaston luomisessa. Saatetaan mahdollisimman erilaisen taustan omaavia ihmisiä yhteen ja siten saadaan aikaan uusia ideoita. Voidaan tuoda jotain ratkaisuja, käytäntöjä, ideoita, ajatustapoja jopa järjestelmiä aivan toiselta alalta toiselle.

Toiminnan ohjaus ja siihen liittyen asianhallinta sekä sähköiset palvelut ovat yleistä "kauraa" niin yksityisellä sektorilla kuin julkisellakin. Voidaankin kysyä, kannattaisiko itse asiassa hakea spesifeistä toimintaprosesseista geneerisiä malleja. Nythän on myös muotia puhua siiloutuneisuudesta. Siilot rakentuvat joidenkin erityisten tuotteiden tai palveluiden ympärille. Näin on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla - miksei myös järjestömaailmassa. Yksinkertaistettuna toiminnan ohjauksen ketju rakentuu seuraavista palasista: tarpeet markkinoilla - kysyntä - tarjonta - tuotteen/palvelun tuottamisprosessi - asiakkaan tarpeen tyydyttyminen ja tuottajan saamat korvaukset. Asia puolestaan täsmentää asiakkaan tarpeen palvelujen tuottajan määrittämällä palvelulla. Tässä on siis kyse asiankäsittelystä, jossa syntyy pitkin prosessia dataa- informaatiota - tietoa.

Toiminnanohjauksen markkinat ovat laajat. Googlaamalla termillä "toiminnanohjausjärjestelmä" saadaan kymmeniä iskuja. Yhden iskun löysin terveydenhuollosta, jossa HUS määrittelee toiminnanohjauksen, mutta ei toiminnanohjausjärjestelmää.

Yleisemmin toiminnanohjausjärjestelmällä (ERP) on pitkä historia 1900-luvun alun yritysten varastonhallinnasta moderniin toiminnanohjausjärjestelmiään. Wikipediassa ERP on kuvattu seuraavasti:

 ERP-järjestelmä (Enterprise Resource Planning) eli toiminnanohjausjärjestelmä on yrityksen tietojärjestelmä, joka integroi eri toimintoja, esimerkiksi tuotantoa, jakelua, varastonhallintaa, laskutusta ja kirjanpitoa. ERP-ajattelumalli on laajennettu MRP II:sta (Manufacturing Resource Planning), joka puolestaan on MRP:n (Material Requirements Planning) seuraaja. ERP-järjestelmään voi sisältyä erilaisia osioita, esimerkiksi palkan­laskenta, kirjanpito, reskontra, varastonhallinta, tuotannonohjaus sekä materiaalin, projektien, huollon, resurssien ja omaisuuden hallinta. Tyypillistä on että nykyaikaisissa järjestelmissä osiot ovat siis erillisiä moduleita, joita voidaan ostaa ja ottaa käyttöön vaiheittain.

 Niin kysyn, miksi syvästi siiloutuneilla toimialoilla ei lähdetä katsomaan, miten toiminnanohjausta on kehitetty geneerisesti yritysmaailmassa? Valtion hallinto kaikkinensa samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuolto vaatisivat tällaisen ERP-ristipölytyksen. Avaan kysymystä valtion hallintoon ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon vielä hiukan.

Valtionhallinto. Periaatteessa on mahdollista kokonaisarkkitehtuurin avulla lähteä asiakasnäkökulma edellä mallintamaan prosesseja avaamalla samalla virastokeskeiset siilot. Esteethän ovat organisaatiokeskeisiä: itsenäiset virastot ja tulosjohdettu valtion sisäinen ohjausjärjestelmä. Nyt on eri virastoilla omat asianhallinnan järjestelmänsä ja erikseen toteutetut tai toteutuksen alla olevat sähköisen asioinnin järjestelmät. Yhteistä on SAP-pohjainen rautakangen jäykkä, vaikeasti muihin järjestelmiin linkitettävä (yhteentoimiva) henkilöstä- ja taloushallinnon Kieku-järjestelmä. Yritys oli saada yhteinen Valda-asiahallintajärjestelmä, mutta se ajettiin maaliviivalla alas. Sosiaali- ja terveydenhuolto. Terveydenhuolto on ollut vuosikymmeniä niin Suomessa kuin maailmallakin siiloutunut omaan erinomaisuuteensa. En ole nähnyt tai kuullut (jospa joku korjaisi tämän huomion!), että ERP-maailman toiminnanohjaustuotteita tai edes geneeristä ajattelutapaa olisi soviteltu terveydenhuoltoon. No viime aikoina on Lean-ajattelua tuotu esille, mutta sitäkään ei ole kytketty tähän kokonaisuuteen. Ymmärrän, että terveydenhuolto on monimutkainen kokonaisuus, kun päätökset tehdään tapaus (potilas-lääkäri-suhde) kerrallaan ja mukana on monenlaiset tutkimukset ja operaatiot. Silti vetoan, että ryhtiä tulisi, jos KA-ajattelua käyttäen lähdettäisiin liikkeelle asiakkaan prosesseista eikä organisaation sisäisistä siiloista. Sosiaalihuolto on monin tavoin asianhallintaa - paljon puhtaammassa muodossa kuin terveydenhuolto. Siihen kun vielä lisää toiminnanohjauksen, ei tarvita uusia sosiaalihuoltospesifejä järjestelmiä vaan ERP-asianhallinta-sovellukset. Maakunta-sote-järjestäjän toiminnanohjaus- ja asianhallinta olisi myös mitä selkeimmin kuvattavissa KA-menetelmin toiminnanohjauksen ajatustavalla. Ainakin tässä vielä toteuttamattomassa organisaatiossa voitaisiin edetä tällä mallilla.

Päivitys 27.1.2017: Pirjo Tellervo Ropponen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

Todella uusia toiminta-ajatuksia herättävä juttu. Toivotaan että löydetään kehittäjäksi myös muualla kuin veripalvelussa alan ihmiset eikä kunnallisia byrokraatteja tai atk-yrityksia.

Päivitys 30.1.2017: Mika Helenius, Tivian toiminnanjohtaja kommentoi LinkedInin puolella ja lähetti linkin asiasta: Tässä on  otteita kirjoituksesta, jossa on haastateltu Veripalvelun tietohallintojohtaja Heikki Myllyniemeä. Hän on puolestaan ollut aikanaan Mika Heleniuksen opissa:

Punaisen Ristin Veripalvelu vie läpi digitaalista uudistusta, jossa IT:stä tulee oleellinen osa liiketoiminnan strategista johtamista. Keskeistä ison muutoksen onnistumisessa on johdon sitoutuminen. Heikki Myllyniemen mukaan palveluprosessien digitalisoimisessa lähdettiin liikkeelle tietojärjestelmäarkkitehtuurin arvioinnista. Arkkitehtuurinäkökulmassa tarkastellaan kaikkia liiketoiminnan tarpeita koko arvoketjun ja liiketoimintamallin näkökulmasta. Se tuo välittömän liiketoimintahyödyn eri tarpeiden paremmassa johdettavuudessa, riskien varhaisessa tunnistamisessa ja tiedon liikkumisessa saumattomasti ei osien välillä. Veripalvelussa käytiin läpi prosessit ja automatisointitarpeet esimerkiksi asiakkuuksien hallinnassa ja toiminnanohjauksessa. ”Itse havaitsimme, että Veripalvelun erityispiirteistä huolimatta prosesseissamme on paljon samanlaisia piirteitä kuin monella muulla toimialalla. Voimme oppia muiden ratkaisuista. ”Myllyniemen mukaan esimerkiksi yhteydenpito verenluovuttajiin muistuttaa kauppojen kanta-asiakasohjelmia. Verivalmisteiden tuotantoprosessi ja logistiikka ovat puolestaan pitkälti samanlaista kuin vaikkapa elintarviketeollisuudessa. Myllyniemi korostaa, että tärkeä osa muutosta on henkilökunnan sitouttaminen ja koulutus. ”Digitaalisen koneiston rakentamisen yhteydessä työntekijät on koulutettava, jotta he osaavat hyödyntää uusia työkaluja ja saavat digitaalisuudesta kaiken hyödyn irti omissa työtehtävissään.”
http://www.tivia.fi/tiviassa-tapahtuu/tivia-news/tukifunktiosta-strategian-ytimeen 

Vaihtoehtoja katastrofille - soteuudistuksen kipupisteet esillä, päivitys 2.2.2017

http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?77056

Tunniste: Sote-uudistus, ks tunnisteen ja bloggauksen taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

SOTEn katastrofin vaihtoehdot ja kipupisteet - seminaari 24.1.2017. Elina Hemminki (Lääkärien sosiaalinen vastuu-yhdistys) tiivisti dramaattisesti otsikoidun tilaisuuden Metropoliassa: kiireinen aikataulu pois, julkisten palvelujen tuottajien yhtiöittämisvaade pois. Elinan tiivistys aikataulun kireydestä ja julkisten palvelujen yhtiöittämisestä tuli useassa puheenvuorossa esille. Esitykset ovat osoitteessa: http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?82685

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila tasapainoili mielipiteidensä kanssa. Tietojärjestelmien kuntoon saattaminen tuli Pirkon esityksessä moneen otteen avainasiana esille. Tuorein tieto oli Mattilan ilmoitus, että valinnanvapautta koskevan lainsäädännön lausuntomenettely asiakirjoineen julkistetaan torstaina 26.1.2017.

Pentti Arajärvi korosti, että kyse on palvelujen käyttäjistä eikä asiakkaista. Sosiaalihuollolla ja terveydenhuollolla ovat toisistaan poikkeavat toimintaperiaatteet. Periaatteet on kirjattu sosiaalihuollon asiakaslakiin ja potilaslakiin, mutta myös perustuslakiin. Siellä todetaan, että kansalaisille on tarjottava "riittävät palvelut" ja julkiset tehtävät on hoidettava "tarkoituksemukaisesti". Tarkoituksenmukaisuus on lähdettävä sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta eikä elinkeinopoliitisesta näkökulmasta. Arajärven mukaan soteuudistuksen "ratkaisematon pirunnyrkki" on kapitaatioperiaatteen, kustannussäästön, integraatioperiaatteen ja valinnanvapauden samanaikainen toteutuminen. Pentti totesi, että julkiset yhtiöt toimivat samoin pelisäännöin kuin yksityiset:  pääperiaate tuottaa rahaa omistajalle, mahdollisuus mennä konkurssiin ja yrityssalaisuus.

Markku Seuri korosti sotessa yhteiskunnallisten arvojen ja teknologian liittoa vannoutuessaan teknologiseksi deterministiksi. Erinomainen terveyskeskuskonsepti on tuhoutunut ajan saatossa, kun sitä ei ole uudistettu ajan vaatimusten mukaan. Mm. teknologia on harpannut eteenpäin, mutta terveyskeskukset eivät ole seuranneet mukana. Ulkoistukset ovat olleet myös viime aikoina merkittäviä. Ilmiöstä ei ole oikein kunnollista seurantatietoa. Seurin kaivamien tietojen perusteella ulkoistuksia oli 2012 noin 8% ja niiden osuus on kasvanut 10-20%:iin. Toisaalta Kuntaliiton selvitysten perusteella ulkoistuksiin on oltu yli 70%:sti tyytyväisiä erityisesti taloudellisuuden kannalta. Seurin mukaan 3.sektoria ei ole olemassa terveydenhuollossa - ainoastaan sosiaalihuollossa. Eikä Markku usko 3.sektorin tulevan mukaan sotekeskustoimintaankaan.

Riitta Särkelä oli huolissaan sosiaalihuollon puuttumisesta sotekeskustelussa. Eriarvoisuus oli myös Riitan huoli. Heikossa asemassa oleville ihmisille toimiminen palveluviidakossa on hankalaa. Huoli on myös, että soteintegraatio ei toimi. Oleellistahan on integraatiossa ottaa huomioon kotona pärjääminen, jossa sosiaalihuollon palveluilla on suuri merkitys. Riitan mielestä keskeisiä kipupisteitä ovat uudistuksessa järjestäjän ja tuottajan erottaminen toisistaan, julkisten palvelujen yhtiöittämisvelvoite ja järjestöjen epämääräinen asema uudistuksessa. Riitta oli Markun kanssa samaa mieltä siitä, että järjestöt eivät tule mukaan sotekeskus-markkinaan. Valinnanvapaus on jo nyt olemassa (saman totesi Arajärvi). Nyt pitäisi aluksi tyytyä valinnanvapauden laajentamiseen palvelusetelin ja henkilökohtaisen budjetin avulla sekä tehdä kokeiluja muun valinnanvapauden laajentamiseen. Suomellahan menee kaikkiaan eurooppalaisessa vertailussa hyvin nykyjärjestelmälläkin (1).

Thomas Wallgren täräytti lopuksi tiukan yhtälön. Neuvottelun alla oleva CETA-sopimus (2) sekä soteuudistuksen yksityistämis- ja yhtiöittämiskaavailut voivat yhdessä toteutuessaan viedä euroja veroparatiisiin. Se on yhteensopimaton hyvinvointiyhteiskunnan kanssa ja tuhoaa viime kädessä hyvinvointiyhteiskunnan perustan. Kilpailutilanteestakin tulee epäreilu, kun suuret kansainväliset toimijat saavat veroedun sekä pääomaedun. Voivat siis välttää verojen maksun Suomeen. Pääomaetu puolestaan mahdollistaa kilpailijoiden oston markkinoilta tai alihinnoittelulla painostavat kilpailijat konkurssiin. Thomaksen mielestä CETA-sopimusta ei pitäisi hyväksyä  ja yhtiöittämispakosta pitäisi luopua.

Keskustelussa nousi esille aikataulu- ja yhtiöittämishuolten lisäksi, huoli eriarvoisuuden jatkumisesta sekä integraation toteuttamisen vaikeuksista. Myös valinnanvapauden käytännön toteuttamisessa on haasteensa monien toimijoiden viidakossa. Valintoja pitää tehdä moneen kertaan. Heikko valitsija saattaa eksyä tai tehdä sattumanvaraisia valintoja.

Tilaisuudessahan oli väkeä viljalti eli koko sali täynnä. Vetäjänä toimi topakasti ja asiantuntevasti YLEn Tiina Merikanto. Yleisö oli senioripainotteinen ja taisi olla vasemmisto-orientaatiolla varustettua. Plussat ministerille. Oli mukana koko tilaisuuden ajan!

Viitteet

(1) Eurooppalaisen ECHI 2015 -indeksin mukaan Suomi on rankingissa 4. sijalla. Norja on edellä, mutta Ruotsi ja Tanska perässä.  Ei huono!  Mutta 2016 indeksissä sijoitus on tippunut sijalle 8. No ei sekään ole huono.

http://linkis.com/healthpowerhouse.com/7Z9xF

1.3.4 Finland

4th, 845 points. As the EHCI ranking indicates, Finland has established itself among the European champions, with top outcomes at a fairly low cost. In fact, Finland is a leader in value-for-money healthcare.  Some waiting times are still long, provision of “comfort care” such as cataract surgery and dental care is limited and that out of pocket-payment, also for prescription drugs, is significantly higher than for Nordic neighbours. This probably means that the public payors and politicians traditionally were less sensitive to “care consumerism” than in other affluent countries. This situation seems to have been put right in recent years, with Finland being among the top scorers for Range and Reach of Healthcare Services.
2016:  8th, 842 points. As the EHCI ranking indicates, Finland has established itself among the European champions, with top Outcomes at a fairly low cost. In fact, Finland is a leader in value-for-money healthcare.

• THL kyseenalaistaa ECHI-vertailun. Terveyspoliittisia päätöksiä ei tämän indeksin perusteella tule tehdä.  http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/thl-kyseenalaistaa-ehci-vertailun-terveyspoliittisia-paatoksia-ei-taman-vertailun-perusteella-tulisi-tehda-6620335 

(2) CETA = Comprehensive Trade and Economic Agreement (CETA) on EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus. Sopimusneuvottelut aloitettiin vuonna 2009, ja sopimusteksti (pdf) allekirjoitettiin syksyllä 2014. Aiheeseen liittyvässä kirjoituksessa avataan asiaa seuraavasti:

Sopimusprosessi ehti edetä hyvin pitkälle ennen kuin aktivistit, tutkijat tai poliitikot kiinnittivät asiaan suurempaa huomiota. Sopimusta on kritisoitu pitkälti samoista syistä kuin TTIP-sopimusta: neuvotteluprosessi oli epädemokraattinen ja sopimus ajaisi monikansallisten korporaatioiden etuja ihmisten ja ympäristön kustannuksella. Myös CETA:an sisältyy investointisuojamekanismi, joka rajoittaisi lainsäädäntöä ja käytännössä loisi sijoittajien käyttöön yksityistetyn oikeuslaitoksen. Lisäksi CETA:n pelätään toteutuessaan tuovan tietynlaisen takaportin TTIP-sopimukselle: vaikka TTIP-sopimus kaatuisi, monikansalliset korporaatiot pystyisivät hyödyntämään CETA:a rekisteröitymällä Kanadaan.

http://www.vapaakauppa.fi/kauppasopimukset/ceta/