Johtamisoppia Jobsilta? - päivitys 28.7.2014

"Steve Jobs oli digiajan ikoni, luova hullu ja aikamme vallankumouksellisin yritysjohtaja Steve Jobs onnistui Applen toiminnassa yhdistämään luovan mielikuvituksen ja insinööritaidot ennennäkemättömäksi menestystarinaksi. Huimat ideat muuntuivat tuotteiksi, jotka mullistivat useita teollisuudenaloja tietokone- ja musiikkiteollisuudesta matkapuhelimiin ja digitaaliseen kustantamiseen. Jobsin innovaatiot vaikuttavat ihmisten elämään kaikkialla maailmassa....Jobs saattoi ajaa ihmiset ympärillään raivoon ja epätoivoon, mutta myös huippusuorituksiin. Hänen pakkomielteensä, taiteellisuutensa, intohimonsa ja kunnianhimonsa näkyivät niin hänen johtamistyylissään kuin yksityiselämässään." (Ote esittelytekstistä Walter Isaaksonin tekeään elämänkertaan Steve Jobsista 2011, suom. 2013, viite 1)


Jobs esikuvaksi?  Jobsin  ansiot ovat kiistattomat lopputuloksia tarkasteltaessa. Mutta melko autoritaarisin ja itsekkäin konstein herra saavutti tavoitteitaan. Esittelyteksti ei kerro sitä vaihetta Jobsin elämässä, kun hänet potkittiin pois Applelta juuri samojen menettelytapojensa vuoksi. Työäelämässä toimiminen on kuitenkin myös ryhmässä toimimista, vuorovaikutusta eri ihmisten kesken, tiimityöskentelyä. Toisaalta Jobsin elämänkerta osoittaa sen, että johtajalla on oltava "suuri ajatus", missio sekä siihen liittyen luovuutta aimo annos. Mission ja luovuuden lisäksi johtajan pitää olla karismaattinen. Niin Jobsin esimerkki osoittaa myös sen, että johtajan pitää luottaa alaisiinsa, kannustaa heitä yhä parempiin suorituksiin. Ja vielä yksi huomio: johtaminen on osa henkilön omaa kasvuprosessia. Ei ole helppo kääntää laivaa myöhemmällä iällä. 

Pomojen kirjo. On minunkin työuralleni sattunut tietysti monenlaisia pomoja. Voisin luokitella ne karkeasti yksinkertaistaen neljään kategoriaan: 1. peräpeiliin katsojat, 2. nykytilassa oleilijat, 3. tulevaisuuteen katsojat, 4. kombinaatio kolmesta edellisestä. Peräpeiliporukka varoo viimeisen päälle virheitä, minimoi riskit ja vahtii, että alaisetkin toimivat samoin. Nykytilassa oleilijat ajattelevat, että johdetaan nyt mitä eteen tulee. Kaikkia mahdollisia riskejä ei edes vaivauduta pohtimaan. Tulevaisuuskin on niin kaukana, kun nämä ajassa olevat tehtävät vievät kaiken huomion. Tulevaisuuteen katsojat ovat intohimoisia kehittäjiä, jotka pahimmillaan kulkevat realiteettien ulkopuolella. 

Jobs ja Ollila. Tämä herra Jobs ei ollut peräpeilimiehiä millään tavalla - ehkä ennen muuta tulevaisuusorientoitunut tyyppi. Nokia pomo Ollila oli puolestaan parhaimmillaan kombinaatio eli otti huomioon menneisyyden, hallitsi riskit ja katsoi tulevaisuuteen. (2) Jotain meni kuitenkin Ollilallakin pieleen. Samaan aikaan kun Ollila porukoineen hioi yritystään yhä tehokkaammaksi Jobs keskittyi hakemaan aivan uusia tuotteita. Ollila korosti strategista ajattelua, tiimityöskentelyä, siis varmoja asioita, riskien minimointia. Jobs ei paljoa riskeistä puhunut. Kumpikin johtaja edisti innovaatioita, mutta Jobs haki kuumeisesti omille ideoilleen innovatiivisia ratkaisuja. Ollila totesi aikanaan, että nuorella iällä opitut johtamisperiaatteet kantavat pitkälle niin hyvässä kuin pahassakin. Jobs totesi vain, että tällainen olen.

Esimiestaidot, alaistaidot, työelämän taidot ovat mitä ilmeisimmin samantyyppinen kasvuprosessi kuin yleensäkin oppiminen. Se on pitkä prosessi ja myös uudelleen oppiminen on kivulias prosessi. Taas pitäisi kesäloman jälkeen ryhdistäytyä olemalla hyvä esimies ja hyvä alainen. Toisaalta ryhtiliike pitäisi olla koko työyhteisössä. Muuten omat ponnistelut tuupertuvat vanhoihin kaavoihin, ennakkoluuloihin. Menestyneiltä johtajilta voi oppia, mutta kyllä täytyy olla tarkkana. Löysin blogivirrasta muutamia hyviä periaatteita, joita
Suomen puolustusvoimien koulutuspäällikkö eversti Hannu Hyppönen on lanseerannut. Testataan nyt näitä periaatteita ( http://saganet.eu/blog/2014/01/15/10):

Alaistaidot

1. Tunnista oma roolisi osana kokonaisuutta - ja keskity siihen.
2. Esitä ratkaisuja ja vaihtoehtoja - perustele ne.
3. Jäsentele, tiiivistä, pelkistä 5 minuuttiin viikon valmistelu. Älä kerro tekemistä vaan tulokset.
4. Esitä ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin. Älä ongelmia.
5. Älä delegoi esimiehelle, hän delegoi sinulle.
6. Tunnista halutusta loppuasetelmasta omat tehtäväsi ja raportoi niiden tulokset.
7. Tunnista riskit ja esitä keinot niiden hallitsemiseksi.
8. Raportoi tulokset ja poikkeamat, tee esitykset korjaavista toimenpiteistä.
9. Ota oma prosessi haltuun. Tunnista päätöksentekopisteet. Esitä päätöksiä edellyttävät asiat esimiehellesi.
10. Ole oman alasi paras asiantuntija, esimiehesi arvostaa sitä.

Esimiestaidot

1. Tunnista johtajan roolisi osana kokonaisuutta - ja keskity siihen.
2. Etsi ratkaisuja ja vaihtoehtoja - kannusta löytämään ne.
3. Kuuntele alaisiasi.
4. Keskity ja ohjaa huomio ratkaisuihin - älä ongelmiin.
5. Delegoi tehtäviä alaisille - älä delegoi omaan vastuutasi.
6. Muista ja korosta loppuasetelmaa, johon voidaan päästä eri keinoilla.
7. Tunnista riskit ja kehitä ryhmäsi avulla keinot niiden hallitsemiseksi.
8. Keskity tuloksiin ja poikkeamiin, päätä korjaavat toimenpiteet.
9. Johda omistamaasi prosessia. Tee tai hanki tarvittavat päätökset oikeaan aikaan. Asioita johdetaan tekemällä päätöksiä.
10. Ole johtamisen asiantuntija, alaisesi arvostavat sitä. 

Päivitys 28.7.2014: Lukijani halusi minulta kommenttia tähän ikiaikaiseen kahtiajakoon management ja leadership. Tässä on suora kysymys lukijaltani:  "Hyvää tuumailua jälleen kerran. Itse pidän suomalaisessa johtamisessa ehkä suurimpana haasteena sitä, että käsittelemme leadershipia ja managementia yhtenä ja samana asiana, kun kyseessä on kaksi täysin eri asiaa. Minun näkemykseni mukaan olen tavannut vain kourallisen todellista leadershipia ja roppakaupalla managerialismia. Olisi mielenkiintoista lukea sinun näkemyksesi ja kokemuksesi asiaan liittyen (http://nelsontouchconsulting.files.wordpress.com/2011/02/leadership-versus-management.png)". 
En ole itse mikään johtamistaidon konsultti. Siksi kommentoin aihetta viittaamalla vertailuuni Jobsin ja Ollilan välillä:

Karkeasti lukiessani Jobsia nousi esille intohimoinen leadership -orientaatio Jobsilla. Management oli vahvasti alisteinen ja homma toimi niin kauan kuin tuloksia syntyi. Sitten meni kuppi nurin, kun Jobs puuttui ja ohitti hallintohierarkian ja rikkoin siis management-pelisäännöt. Tuli 11-vuoden ero Applesta. Ollila puolestaan viritti koko juttunsa management-pelisääntöjen ympärille, jolloin innovatiivinen johtajuus jäi alisteiseksi managementille. Samalla Ollila rakensi johtajuutensa ympärille sellaisen managementin, jonka avulla hän turvallisesti johti firmaa vuosikausia. Ollin mielestä molempia puolia tarvitaan, mutta uudistumisen on oltava mahdollista. Management on uudistettavissa periaatteessa helpommin kuin leadership. Leadership on niin vahvasti kiinni ihmisten ajatusmaailmassa, asenteissa ja pitkän aikavälin mallioppimisessa sekä yrityskulttuurissa.

Viitteet

(1) Walter Isaacson: Steve Jobs, (alkuperäisteos 2011), suomennos 2013 (Otava, Keuruu): 
"Steve Jobs oli digiajan ikoni, luova hullu ja aikamme vallankumouksellisin yritysjohtaja Steve Jobs onnistui Applen toiminnassa yhdistämään luovan mielikuvituksen ja insinööritaidot ennennäkemättömäksi menestystarinaksi.Huimat ideat muuntuivat tuotteiksi, jotka mullistivat useita teollisuudenaloja tietokone- ja musiikkiteollisuudesta matkapuhelimiin ja digitaaliseen kustantamiseen. Jobsin innovaatiot vaikuttavat ihmisten elämään kaikkialla maailmassa.Elämäkerta perustuu kahden vuoden aikana tehtyihin kymmeniin Jobsin itsensä sekä perheenjäsenten, ystävien, vihamiesten, kilpailijoiden ja kollegoiden haastatteluihin. Haastateltujen kertomasta välittyy kaunistelematon kuva Jobsin poikkeuksellisesta persoonasta.Särmikäs Jobs saattoi ajaa ihmiset ympärillään raivoon ja epätoivoon, mutta myös huippusuorituksiin. Hänen pakkomielteensä, taiteellisuutensa, intohimonsa ja kunnianhimonsa näkyivät niin hänen johtamistyylissään kuin yksityiselämässään.Teoksen kirjoittaja Walter Isaacson on yhdysvaltalaisen Aspen Instituten toimitusjohtaja. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa CNN-kanavan toimitusjohtajana sekä päätoimittajana Time-lehdessä."

(2) Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys (2013)
Tein Ollilan kirjasta arvioin blogiini. Tässä vielä ote arviostani;: Ollilan johtamisoppi. Kirjan avulla saadaan esille Ollilan johtamisopin ilmikuva, julkinen kuva. Jos tuota johtamisoppia haluttaisiin kaivella kunnolla, tarvittaisiin aikalaisten, työtovereiden ja vastaavien arvioita. Johtamisopin pontimena ovat analyyttisyys ja systemaattisuus. Näihin tekijöihin liittyy ulkoa tuotujen ajatusten kriittinen soveltaminen Nokian oloihin. Toisaalta Ollila toteaa, että konsultteja ei saa päästää hallitsevaan asemaan organisaatiota kehitettäessä. Analyyttisyyteen liittyy myös strategiaoppi missioineen, visioineen, strategisine painotuksineen ja arvoineen. Nämä ovat Ollilan mielestä vieneet Nokiaa menestykseen. Johtamisoppiin on sisältynyt myös systemaattinen yhteistyö, tiimityö, jossa on haettu sitkaasti yhteinen etenemistie erilaisten näkemysten kompromisseina. Jorman tiimillä on kuitenkin yhteinen arvopohja. Johtamisoppiin on liittynyt myös jatkuva organisatorinen muutos sekä henkilöiden roolien jatkuva muuttaminen. Seurauksena on ollut Ollilan kannalta poikkeuksellisen pitkä yritysjohtajan ura ja ulkopuolelta katsottuna suvereeni rooli Nokiassa. Kasvun paikka Nokiassa oli Ollilalla, mutta alaisilla vain Jorman sallimissa rajoissa. Näin myös Ollilan väistyessä seuraajien joukko hupeni hupenemistaan ja lopputuloksena oli Elop. Johtamisoppiin liittyi myös henkilöstön huomioon ottaminen ja palkitsemisjärjestelmän käyttöönotto. Puhutuin osa palkitsemisjärjestelmää on ollut optiojärjestelmä,  jonka piirissä on Ollilan mukaan ollut satoja nokialaisia. Kirjassa ei tähän asiaa puututa kovin analyyttisesti - mielenkiintoista. Nokia lienee ollut suomalaisittain tässä urtanuurtaja. Optioilla on ollut suuret vaikutukset myös suomalaiseen yhteiskuntaan, yrityskulttuuriin ja arvomaailmaan. Vaikutus ei ole ollut pelkästään positiivinen. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

Kihveli soikoon terveydenhuollon tietojärjestelmissä

Ollin ja Mikon tuumailut
- kahden vanhan herran yhteinen  blogiteksti tehty Kihveli soikoon festivaaleilla
19.7. -20.7.2014 (http://www.kihvelisoikoon.com/)

Mikko ja Olli tuumailun alkumetreillä

Tässä ollaan pohdinnan loppumetreillä ja sitten uimaan

Perinteiden päivitys. Kihvelimusiikin valtakausi oli USA:ssa 20-50-luvuilla. Hankasalmen aseman Kihtelifestivaalit ovat nostaneet musiikin lajin esille myös Suomessa. (1) Uudistuminen kihvelimusiikissa on iloinen yllätys.  Kihveliperinteet on päivitetty 2010-luvulle. Pohdimme Mikon kanssa tätä ilmiötä terveydenhuollon tietojärjestelmien kannalta. Tietojärjestelmien historia ulottuu 1970-luvun alkuun. Vanhat perinteet ovat läsnä vielä 2010-luvulla, mutta onko tehty riittävää  kihvelityyppistä päivitystä. Sitä emme oikein usko.

Ajattelutapojen ristiriita. Laajan yöllisen pohdintamme tuloksena löysimme kaksi täysin toisilleen vastakkaista ajattelutapaa, joiden pohjalta tietojärjestelmäkehitystyö on virinnyt. Jatkuva sairauskertomus pisti kronologiseen järjestykseen yksittäiset kliinistä päätöksentekoa dokumentoivat asiakirjat, muistiinpanot, tutkimustulokset. Lähtökohta oli sairaalakeskeinen suuri lääkärikierto ja ylikiertäjän informointi.  Prof. Paul Grönroos toi ja kehitti aikanaan  jatkuvan sairauskertomusjärjestelmän, jonka Kuntaliitto autorisoi. (2). Samaan aikaan Pekka Hosia toi Varkauden terveyskeskukseen Finstar-tietojärjestelmän.(3). Tässä järjestelmässä tieto oli jatkuvasti läsnä oikean tietokannan tapaan tarvittaessa koko hoitoprosessissa. Vaikka lääkintöhallitus tuki Finstar-hanketta, kuitenkin tämä jäi sivuraiteille ja vallitsevaksi de facto-standardiksi muodostui jatkuva paperinen sairauskertomus. Tästä lähti liikkeelle jatkuva ristiriita kahden paradigman välillä. Se näyttäytyi tyytymättömyyytena kentälle ja hajautuneina tietojärjestelmien kehittämismarkkinoina. Ei nähty tarpeellisena lähteä kehittämään Finstar-tyyppisiä tietokantaratkaisuja. Olematon valtion ohjaus etenkin tietojärjestelmäasioissa tuki tämän ristiriidan jatkuvuutta. Graafinen käyttöliittymä ja PC:t mahdollistivat paperikertomuksen kopioinnin tietojärjestelmiin.  Puuttui myös ulkomainen kilpailu, koska ulkomailla ei enää tehty paperikertomuksen kopioita. Paperikertomuksen rakentaminen on suhteellisen helppoa ja tarjosi myös tietojärjestelmätoimittajille oivallisen rahastusmahdollisuuden. Rahastusmahdollisuutta edisti myös kuntien, kuntayhtymien itsenäisyys  jopa keskinäinen kateellisuus, ehkä myös kuntien tai organisaatioiden välinen fuusiopelko. Tarkoitus oli vähentää lääkärien tyytymättömyyttä, koska lääkärit  olivat ja ovat edelleen avainhenkilöitä terveydenhuollossa. Sama perusoletus toistuu myös nykyisissä käyttäjätyytyväisyyskyselyissä.

Skifflemusiikki on pystynyt uusiutumaan niin teknisesti kuin sisällöltäänkin (tarkoittaa uusia soittimia ja uudenlaisia tapoja käyttää soittimia, joita skiflessä ennen ei ole käytetty). Myös eri tyylien fuusiointi on tullut mahdolliseksi: fuusioskiffle. Skifflen peruskaava ei ole rajoite, mutta terveydenhuollossa vanha perinne on mitä ilmeisimmin rajoite.

Vanhat herrat joutuvat laiturllla palaamaan vanhoihin 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun julkaisuihin, joita edelleen useampi kymmen tutkijaa lukee netistä viikottain ennen muuta ulkomailta käsin. (4) Hoitotapahtuman dokumentointi on vain yksi tietojärjestelmän käyttötarkoitus. Nykyaikainen tietojärjestelmä sallii kaikki ajateltavissa olevat käyttötarkoitukset, joita ovat kliinisen hoitotyön lisäksi prosessin ohjaus kaikilla tasoilla vastaanottohuoneesta kansliapäällikön työpöydälle sekä työn laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaan. Tällainen tietojärjestelmäarkkitehtuuri mahdollistaa potilaan vapaan liikkuvuuden sekä sote-alueelle toiminnan kokonaisoptimoinnin.

Viitteet

(1) Wikipedia / Skiffle:  

Skiffle on folkmusiikin alalaji. Skiffle on vahvasti jazz-, blues ja kantrivaikutteista. Skifflessä on usein halvoista ja yleisistä rakennusaineista rakennettavia soittimia, kuten pyykkilauta, ruukku, kazoo (usein kammasta ja paperista tehtävä), saha, teelaatikosta tehty basso ja sikarilaatikosta tehtävät kitara, banjo tai viulu, tosin kitara ja banjo ovat usein myös tavallisista rakennusaineista tehtyjä. Skiffle oli suosituimmillaan vuosina 1920–1940-luvuilla Yhdysvalloissa sekä 1950-luvulla Isossa-Britanniassa.
Beatmusiikki, brittiläinen blues ja rock sekä uuden aallon folk-musiikki ovat saaneet vaikutteita skiffleyhtyeistä. Samoin monet kuuluisat brittiläiset muusikot kuten The Beatlesin Ringo Starr.

(2) Jatkuva sairauskertomus: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/103073/osve5_04.pdf?sequence=1

"Potilaskertomus on kehittynyt yksittäisen lääkärin tekemien muistiinpanojen kautta hoitoyhteisön yhteiseksi työvälineeksi. Yhä useamman ammattiryhmän osallistuessa potilaan hoitoon lisääntyi tarve kirjata erilaisia asioita ja koota myös näitä kirjaamisia. Kirjaamisten koonti pyrittiin ratkaisemaan jatkuvalla sairauskertomusjärjestelmällä, jossa samojen kansien väliin kerättiin kaikki kyseisessä laitoksessa kertyvä potilaan tieto. (Saarelma 1999) Jatkuva sairauskertomusjärjestelmä otettiin käyttöön erikoissairaanhoidossa vuonna 1974. Jatkuva sairauskertomus sisältää henkilön terveydentilaa koskevat merkinnät, ja se on työväline asetettaessa potilaan terveyden- ja sairaanhoidon tavoitteita sekä hoidon toteutuksessa, arvioinnissa ja seurannassa. Se on myös dokumentti potilaalle annetusta neuvonnasta, hoidosta, kuntoutuksesta ja tehdyistä tutkimuksista. Sairauskertomusta käytetään apuna opetuksessa ja tutkimuksessa sekä potilaskohtaisenperustiedon keräämisessä toiminnan suunnittelua varten. (Sairaalaliitto 1991) Perusterveydenhuoltoon terveyskertomusjärjestelmä valmistui vuonna 1982. Se sisälsi ohjeiston sekä terveydenhoidon että sairaanhoidon kirjaamisesta ja tietojen käyttöperiaatteista.Tavoitteena oli, että terveyskeskuksen asiakkaalla/potilaalla olisi yksi terveyden- ja sairaanhoitoa palveleva asiakirjakokonaisuus. (Suomen Kunnallisliitto 1982)"

(3) ATK:n historiaa: Sairauskertomuksen ja Finstarin historiallinen paikka: 
" Atk-pohjaisesta sairaskertomuksesta alettiin jo 1950-luvulla keskustella lähinnä tieteellisen tutkimuksen tehostamiseksi. Käytännön ongelmana tuolloin terveyskeskuksissa oli potilas/asiakastietojen huono saatavuus, tiedot olivat hajallaan terveyskeskusten eri toimintapisteissä, jonka vuoksi kokonaistilanteen saaminen potilaan tilasta oli vaikeaa. Näiden ongelmien johdosta Varkauden terveyskeskuksessa käynnistyi 1978 Watti-projekti jonka aikana luotiin ensin Costar, joka kehittyi Finstar-järjestelmäksi vuonna 1982. Finstar oli ns. kokonaisjärjestelmä, joka sisälsi sekä kertomus- että hallintojärjestelmän. (Saarelma 1999.)"
 http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/030702/1094576936856/1094583731551/1094583821934/1094584151798.html

"FINSTAR–järjestelmää kehitettäessä lähtökohtina oli kolme paperimuotoiseen

sairauskertomukseen liittyvää ongelmakohtaa, joihin haluttiin parannusta.

Ensinnäkin paperinen sairauskertomus ei voinut fyysisesti olla kuin yhdessä
 paikassa kerrallaan. Useimmiten sairauskertomus oli väärässä paikassa,

kun sitä olisi tarvittu hoidon suunnittelussa, arvioinnissa tai päätöksenteon

apuna. Tästä seurasi se, että jouduttiin ylläpitämään päällekkäisiä kortistoja ja

kirjaamaan tietoja redundantisti. Päällekkäisistä toiminnoista seurasi taas se,

että hoitohenkilökunnan työajasta suuri osa meni hallinnollisiin tehtäviin hoi-

toon käytetyn ajan kustannuksella. Kolmantena syynä koettiin tietotarpeiden

tyydyttämättömyys. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että jotain spesifiä hoi-

toprosessissa käytettyä tietoa ei voitu kirjata tulevaisuutta varten. [Pakarinen,

1986]" http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/93676/gradu01230.pdf?sequence=1

(4) Mikon ja Ollin artikkelit: 
- " A health information system is more than just an electronic patient database. It is also more than a reporting system for healthcare data. It is a pre-condition for a modern healthcare system driven by information rather than by resources or norms. However, we have not yet seen such a system operating anywhere. In this paper we try to draft a general framework for a health information system, link it to evidence-based support mechanisms for both clinical and administrative decision making and present it as an integral part of our healthcare systems." http://www.ingentaconnect.com/content/bcs/ipc/2002/00000010/00000003/art00003?crawler=true 
 
"Health information systems have been created by many countries and international organisations during the last ten years. Our personal experiences with these attempts have made us think that it cannot always be taken as guaranteed that even innovative approaches will lead to satisfactory results. The problem seems to be linked to the wish to create a comprehensive system containing many elements. On the other hand, several times even very simple measures that started with collecting data and refining them into indicators have produced only confusion when these indicators have been utilised in healthcare planning and administration both at local and national levels. This paper presents the results of our conceptual and sometimes also philosophical work on this subject. Besides taking a practical and pragmatic approach, we have also tried to clarify the theoretical background, the framework for such a system."
http://inderscience.metapress.com/content/3p9ejfvv7haalbda/ 


-Makropilotin arvioinnissa on hyödynnetty myös edellisissä artikkeleissa kehitettyä ideoita. Arvioinnin kokoomaraportissa on sivuilla 151-169 (Finohtan raportti 21/2002): SOSIAALI-JA TERVEYDENHUOLLON INFORMAATIO-JÄRJESTELMÄ MAKROPILOTTIHANKKEEN NÄKÖKULMASTA

Olli Nylander, Mikko Nenonen, Tarja Suominen ja Hannu Rintanen

Stakes  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/76116/r021f.pdf?sequence=1

Julkisen ICT:n kiirastuli, päivitys 23.7.2014

Timo Valli, Tero Ojanperä, Ossi Lindroos (kuva artikkelista)

Kiirastuli (1). Tietoviikon (Talentum) CIO-lehdessä Timo Valli, Ossi Lindroos ja Tero Ojanperä pohtivat julkista ICT-tä - otsikolla "Julkisen ICT:n kiirastuli". (2). Timo toimii tällä hetkellä VM:n ylijohtajana ja on Valtorin hallituksen puheenjohtaja sekä entinen valtion ICT-johtaja. Ossi Lindroos on Solitan toimitusjohtaja. Tero Ojanperä on puolestaan entinen nokialainen. (3). Keskustelijoiden julkisen ICT:n kiirastulen eli puhdistautumisen keskeiset argumentit ovat seuraavat:  

1. kielteiset asiat:: tappiomieliala, ylisuuret ja osittain epäonnistuneet ICT-hankkeet, ICT nähdään vain välittöminä säästöinä, ei kansalaisten palvelujen parantamisena, ICT nähdään organisaatiolähtöisenä toimintana eikä kansalaislähtöisenä toimintana, kansalaisilta kysytään samaa asiaa useaan kertaan (4)
2. positiiviset asiat: julkisia toimijoita yli 500; joukossa monenlaisia oppilaita; keskimäärin Vallin mielestä arvosanaksi voidaan antaa 8-; hyviä uudishankkeita palveluväylä, tunnistautuminen sekä rooli-ja valtuusasiat 
3.ICT-strategiat painottavat hyötyä uusien teknologioiden lanseeraamisen sijasta (ICT 2015 strategia, 21 polkua kitkattomaan Suomeen, kyberturvallisuusstrategia); strategioiden toteutus vaatii johtajuutta 
4.valtion ICT:n perusrakenne uudistettava kolmiportaiseksi: I palvelujen tuottajat, II tietovirasto operatiivisena johtajana, III ministeriötaso - tietopolitiikan johtajaksi uusi tietopoliittinen ministeriö 
5.uudet toimintamallit - uusille toimijoille mahdollisuudet tulla mukaan kehittämiseen; "mikään projekti ei saa kestää yli 3 kuukautta" (Valli), "mitä tylsempi liiketoiminta, sitä suuremmat mahdollisuudet digitalisaatiolle" (Ojanperä), "ihmiset käveleviä antureita, sensoreita" (Ojanperä, Lindroos), "yksityisyyden suojaan pelisäännöt" (Valli)

Ollin kommentit:

1. Kielteiset asiat: Tappiomielialaa julkisissa ICT-projekteissa ja hankkeissa luodaan avoimella tiedotuksella. Myös yksityisellä sektorilla tulee "huteja" ICT-projekteissa. Välittömien säästöjen vaatiminen ICT-projekteilta on minunkin mielestäni epärealistinen ja myös tämän toimialan kannalta epärehellinen vaatimus. Monet tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat, että ICT-investoinnit alkavat tuottamaan vasta viiveen kautta. ICT:n organisaatiolähtöisyys on tosiasia, joka liittyy myös laajemmin julkishallinnon "siiloutuneisuuteen"sekä osaoptimointiin. Kansalaisnäkökulman puuttuminen ja samojen tietojen kysyminen moneen kertaan liittyvät oleellisesti tuohon osaoptimointiin ja siiloutuneisuuteen.

2. Positiiviset asiat: Herroilta jäi kuitenkin käsittelemättä suomalainen ICT-infran todellisuus ja kattavuus kansalaisnäkökulmasta (verkot, kansalaisten aktiivisuus jne.). Suomi on monella mittarilla kansainvälisesti ICT:n kärkimaita. Myös osaamista ja kehittämispotentiaalia on yrityksillä, yhteisöillä ja yksittäisillä henkilöillä. Palveluväylä on hyvä idea, jota pitää jalostaa sekä palvelujen osalta että myös teknologiana. Myös julkisen hallinnon kehittäminen ja avoimuus sekä viestintä- ja tietotekniikan käyttö ovat kansainvälisen johtajakyselyn perusteella Suomen vahvuuksia. (5)

3. ICT-strategia: Nyt on tehty strategioita urakalla ja aikaa säästämättä. Strategioiden teko jatkuu ministeriötasolla. Tarvitaan todella strategioiden jalkauttamista hyötykäyttöön. Kyllä myös teknologista kehittämistä pitää tässä painottaa. Suomella on potentiaalia tähän. Tuonti ei ole ainoa ratkaisu, vaan sopiva sekoitus kehittämistä suomalaisittain ja kansainvälisesti.

4. Valtion ICT:n perusrakenne: Olen samaa mieltä, että ICT:n ohjausrakenne kaipaa uudistusta. Herrat käsittelevät kuitenkin varsin kapeasti perusrakenteen haasteita. Valtio ulottaa vaikutusvaltansa myös kuntasektorille, johon pitää saada ICT:n kannalta ryhtiä. Tarvitaan valtion ohjauksen lisäystä julkiseen palvelutuotantoon kohdistuvaan ICT-toimintaan. (6) Sote on ajankohtaisessa uudistustilassa, jossa ICT:llä on keskeinen rooli vaikuttavuuden, tehokkuuden ja taloudellisuuden edistämisessä. (7)

5. Uudet toimintamallit: Herrat eivät puutu lainkaan nykyiseen hankintalainsäädäntöön, jossa on eri osapuolten kannalta paljon kehitettävää. Nykyinen lainsäädäntö typistää innovatiivisuuden ja rakentaa byrokraattisen kehittämispolun. Vallin kolmen kuukauden projektit ovat täysi mahdottomuus. Pelkästään kilpailutus vie jo vähintään puoli vuotta.  Julkisen ICT:n pitäisi jollain tavalla olla suomalaisen ICT-teollisuuden moottorina. Pelkona on sote-puolella, että tuodaan maahan monoliittista vanhaa teknologiaa ja käytäntöä. Herrat eivät kunnolla pohdi liiketoiminnan tai perustehtävien suhdetta ICT:hen. Sen suhteen valaiseminen tarkoittaa uudenlaista vuorovaikutusta toimintojen muuttamisen ja teknologisten innovaatioiden välillä.

Ollin hallintamalli 2014: siilot nurin

Julkisen ICT:n puhdistus ("kiirastuli") on jo alkanut, mutta puhdistus vaatii vielä nykyistä enemmän systemaattista otetta. Valtion keskushallinnon uudistusta koskevassa blogikirjoituksessani (viitteessä 6 linkki) rakensin oman idean hallintamalliksi. Se on kuvattu oheisessa kuvassa. Hallintamallissa on kolme toisiinsa nivoutuvaa tekijää: resurssit, ohjaus, palvelut. Resursseilla tarkoitan sekä käytettävissä olevia henkilöstöresursseja (ja osaamista) että kehittämismäärärahoja. ICT:ssä on resurssit ymmärrettävä investoinneiksi, jotka tähtäävät jollain aikavälillä toiminnan tuottavuuteen. Resurssiosio liittyy myös tietojärjestelmien elinkaaren hallintaan. Ohjauksella tarkoitan valtion omiin ja muuhun julkiseen sektoriin liittyvää ohjausta. Tietohallintolaki antaa perusteita, kunhan saadaan erityislait uudistettua tukemaan tätä lakia. Ohjaukselle antaa hyvän selkänojan kokonaisarkkitehtuurityö, jossa tasapainotetaan keskenään toiminta, tieto, tietojärjestelmä, teknologia, tietoturva ja integraatiovaatimukset. Palveluilla tarkoitetaan tässä yhteydessä tietojärjestelmien mahdollistamia sähköisiä palveluita niin valtionhallinnon ja julkishallinnon sisällä kuin kansalaisten (asiakkaiden) suuntaan.

ICT-historia riippakivenä. Viron mallia on moni ihannoinut, kuten tässä blogissa refereoinnin kohteena olevassa artikkelissakin todetaan: "Viro ajoi ainakin mielikuvissa ohitsemme it-järjestelmien hyödyntämisessä, eikä vientituotteita ole kuulunut". Niin tein minäkin vielä siinä vaiheessa 2012, kun kansallinen palveluväylä ei ollut rantautunut Suomeen. Ehdotin myös tuota X-Road-ratkaisua tänne. On vain muistettava, että Viron IT-kehitystyö alkoi likimäärin 0:sta, kun taas Suomessa on pitkät traditiot. Ne ovat myös riippa, mikä ilmenee päällekkäisyyksinä, eri-ikäisinä tietojärjestelminä ja integraation puutteena. Suomessa tuo vanhojen järjestelmien korvaaminen ja uudistaminen ovat haaste, koska ne ovat elimellisesti kytketty toimintaan. (8)


Viitteet

(1) Kiirastuli Wikipedian mukaan:  "Kiirastuli (lat. purgatorium, 'puhdistuspaikka') on katolisen kirkon teologian mukaan olotila, jossa pelastuneen ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu (lat. purgare, 'puhdistaa') synneistä ennen taivaaseen pääsyä. Useimmat taivaaseen pääsevät tarvitsevat katolisen kirkon käsityksen mukaan tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat Jumalan. Sitä vastoin kadotukseen joutuvat eivät käy kiirastulessa."

Kuva lainattu alla referoidusta Tietoviikon artikkelista

(2) Julkisen hallinnon ICT:tä on pohdittu aikaisemminkin: Timo Vallin ilmoitettua siirtymisensä ICT-johtajan tehtävästä VM:n erityistehtäviin sekä Valtorin hallituksen puheenjohtajaksi syntyi keskustelua ICT:n ja ICT-johtajan asemasta valtionhallinnossa. Tein aiheesta blogikirjoituksen, jota myös Timo itse kommentoi minulle: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/julkictn-johtaminen-haasteita-taynna.html

(3)  CIO-lehden artikkeli on julkaistu sähköisessä muodossa TIVI-palvelussa kuitenkin ärsyttävästi vain osittain. Menettelyllä halutaan koukuttaa ihminen maksulliseen Summa-palveluun. Kyse on siis aikaisemmin esille nostamastani "freemium"-ilmiöstä. http://summa.talentum.fi/article/ci/uutiset/66596
Blogikirjoitukseni perustuu paperimuodossa julkaistuun juttuun CIO -TIVI-lehdessä  (1/2014, toukokuu).

(4) Tietojärjestelmäprojektien onnistumista ja epäonnistumista olen käsitellyt useissa blogikirjoituksissani:
 - Ilkka Kankareen ja Tapio Järvenpään teoksessa "Veikö Moolok vallan?" kerrotaan 15 virhettä ja 12 neuvoa. Tästä kirjasta tein arvion, jossa nuo 15 + 12 on tiiviisti esitetty: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/moolokin-valtaa-vastaan-ketterasti.html
- Onnistuneista hankkeista kerroin arvioidessani aiheesta tehtyä Maija Vallan väitöskirjaa:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/it-hankkeissa-voidaan-onnistuakin.html
- Paperin valta on nujerrettava sähköiskulla paperille. Tätä pohdin blogikirjoituksessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/01/sahkoisku-paperille-horjuttaa.html
- Tietojärjestelmien hinnan ja laadun suhdetta pohdin blogikirjoituksessani:
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/saako-hyvaa-halvalla-tietojarjestelmien.html
- Tietojärjestelmien toteuttamisen vaikeutta ja arvostelun helppoutta käsittelin blogikirjoituksessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/tietojarjestelmat-vaikeita-toteuttaa.html

(5) Kansainvälinen julkishallinnon johtajakysely: helmikuu 2014 (alustavat tiedot julkistettu kesäkuussa 2014):
"Alustavien tulosten perusteella Suomi näyttää olevan aktiivinen hallinnon kehittäjä, sillä monet reformisuuntaukset saavat meillä vahvemman tuen kuin tutkituissa maissa keskimäärin: esimerkiksi hallinnon avoimuus, viranomaisten välinen yhteistyö, tieto- ja viestintätekniikan käyttö, tuloksellisuus ja asiakasnäkökulma. Toisaalta suomalaiset johtajat tukevat sekä valtion toiminnan laajentamista uusille alueille että julkisen sektorin supistamista selvästi vähemmän kuin muut keskimäärin."
http://blogs.helsinki.fi/tvirtane/cocops/

Kuva TIVI-uutisesta

- Päivitys 23.7.2014: Suomi langattomien laajakaistayhteyksien tiheydessä ykkösmaa: 
"Kuluttajien älypuhelin- ja tabletti-into käy hyvin ilmi OECD:n tiistaina julkistamassa raportissa. Suomi, Australia, Japani, Ruotsi, Tanska, Etelä-Korea ja Yhdysvallat olivat tässä järjestyksessä maita, joiden langattomien laajakaistayhteyksien tiheys ylitti sadan prosentin rajan.
Tämä merkitsee sitä, että mainittujen maiden kansalaisilla on enemmän kuin yksi langaton laajakaistayhteys eli kuluttajilla on useita internetiin yhdistettyjä kannettavia laitteita.
Suomi johti koko joukkoa 123 prosentin penetraatioasteella, kun seitsemänneksi sijoittuneella Yhdysvalloilla mobiililaajakaistatiheys ylitti niukin naukin sadan prosentin rajapyykin."
  http://www.tivi.fi/cio/suomi+parjasi+laajakaistavertailussa+mobiiliyhteyksien+ykkosmaa/a999218

(6) Valtion keskushallinnon uudistus ja valtion ohjausmuotojen uudistaminen (erityisesti sote-uudistukseen liittyen) vaikuttavat oleellisesti myös ICT-perusrakenteen uudistamiseen:
- keskushallinnon uudistuksesta kerroin oheisessa blogikirjoituksessani:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/valtion-keskushallintouudistus-ei-kai.html
- valtionhallinnon siiloutuneisuudesta ja sen vastalääkkeistä kerroin oheisessa blogikirjoituksessani: oheisessa kuvassa (Ollin hallintamalli 2014: siilot nurin) olen yksinkertaistettuna hahmottanut valtionhallinnon keskeiset tekijät vaikkapa ICT-toimintojen hallinnassa:http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/04/valtionhallinnon-siilot-nurin-ehdotus.html


(7) Sotepalvelujen tuottavuuden lisäämistä ICT-keinoin pohdin arvioidessani Etlan tutkimusta aiheesta:
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/01/sotepalveluihin-tuottavuutta-ict.html

(8) Viron ratkaisu: Ohessa on Kauppalehden juttu, jossa on haastateltu Nortalin toimitusjohtaja Priit Alamäetä Viron ratkaisusta:  http://www.kauppalehti.fi/etusivu/miten+viro+onnistui+-+saadettiin+pari+lakia/201407690074
Tästä olen kirjoittanut blogissani vuonna 2012: 
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/voisiko-suomi-ottaa-mallia-virosta-ict.html

Tietoturvauhat hallintaan "Kyberturvaoppaan" avulla - monenlaisia haasteita - päivitys 28.8.2014

Kimmo Rousku 2014 (Talentum)

Kimmo Rousku avaa meille tietokoneiden koti- ja työkäyttäjille tietoturvan kaikki haasteet, ongelmat, riskit sekä myös mahdollisuudet taklata ennakolta riskit. Kimmo on ollut aina tuottoisa kirjoittaja. Kirjoja on syntynyt vuosien varrelta Windows-maailmasta erityisesti. Kyberturvallisuus on ajassa kulkeva termi, jonka Kimmokin valitsi oppaan nimeksi. Opas on kuitenkin hyvinkin monipuolinen. Toisessa päässä on varsin kriittinen analyysi Snowden-paljastuksista ja niiden taustoista. Toisessa päässä on meille kansalaisille inhimillisiä ohjeita ja neuvoja, miten itse voimme vaikuttaa omaan tietoturvaamme tai työpaikkamme tietoturvaan. Opas on mielestäni myös oivallinen tietolähde työpaikan tietoturva-asioiden järjestelylle niin perustyöntekijöiden kannalta kuin tietoturvasta vastaavien henkilöiden kannalta. Opasta voi mielihyvin suositella ja kannattaa hankkia myös sähköinen versio oppaasta, koska se antaa mahdollisuuden poimia ajankohtaiset neuvot nopeasti. Kimmo vyöryttää neuvoja ja ohjeita niin viljalta, että yhdellä lukemalla ei kirja avaudu kaikkinensa.

Tietoturvan uhat vaanivat meitä kaikkialla. Kimmo luettelee esimerkkejä toteutuneista tietoturvauhista. Henkilötietovarkaus (tietomurto ja tietovuoto) voi tarkoittaa sähköpostiosoitteen joutumista vääriin käsiin. Salasana voidaan varastaa tai murtaa. Identiteettivarkaus voi puolestaan aiheuttaa taloudellisia menetyksiä ja henkisiä vahinkoja. Haittaohjelma voidaan upottaa henkilön tietokoneeseen ja sen avulla voidaan henkilöä kiristää monin tavoin. Nettihuutokaupassa voidaan huijata oikein kunnolla. Pankkiyhteydet voidaan huijata pankkitroijalaisella ja putsata tili. Netin kautta voidaan huijata erilaisin rahahoukuttimin - kuten nigerialaiskirjein tai lottovoittoa luvaten. Sitten on vielä tämä koko digitalisoitunut elämämme, jossa digitalisaatio tarjoaa uusia arkielämään helpottavia ratkaisuja, mutta samalla myös mitä erilaisimpia riskejä ja vaaroja (auton ajamisesta, puhelimen käyttöön ja vaikkapa talon lämmitysjärjestelmän ohjaukseen).

 Rousku 2014: kybermääritelmä, s. 55

Edward Snowden paljasti todellisen tietoturvauhan -kansainvälinen tiedustelu. Snowden saavutti lyhyessä ajassa suuren luottamuksen ja keskeisten tietojen kannalta avainaseman USAn tiedustelupalvelussa NSA:ssa. Kaikilla keskeisillä työntekijöillä on tiukka vaitiolovelvollisuus - niin myös oli Snowdenilla. Hän kuitenkin päätyi hankkimaan käsiinsä 58000-200000 sivua salaisia asiakirjoja ja rikkoi vaitiolovelvollisuutensa. Snowdenin omilla tietokoneilla on tarkasti turvassa tuo materiaali, mutta sitä on vuodettu myös medialle tipoittain. Tähän asti Snowden on julkistanut valitsemansa median kautta noin 2% materiaalista (1300 sivua).

Rousku 2014:  signaalitiedustelu, s. 105

Rousku arvioi, että tämä on vasta alku. NSAn  tapa kerätä tiedustelutietoa on iskeä internetverkon solmukohtiin. Julkisista dokumenteista Rousku on poiminut seuraavan sitaatin: "NSA pystyy katselemaan ja kuuntelemaan mitä tahansa sähköpostiviestejä, puhelinkeskusteluja, www-selainten selaushistorioita ja Word-asiakirjoja, eikä siihen tarvita tuomioistuimen eikä esimiehen lupaa" (s.98). NSA (ja monet muutkin valtiolliset tiedustelupalvelut) käyttävät erilaisia tiedon louhintavälineitä. Merkittävin väline on ollut PRISM. (ks. oheinen kuva, s.105).  Tiedustelussa voidaan  käyttää monia menetelmiä kuten hyödyntämällä sähköpostia tai Internet-verkon päälle rakennettua vahvan salauksen TOR-verkkoa, tai sijoittamalla tietokoneisiin erillisiä seurantalaitteita (bios-implantit). Samoin kehitetään jatkuvasti erilaisia salauksen purkumenetelmiä. Kimmo toteaakin, että periaatteessa on mahdollista suurella rahalla avata mitä hyvänsä salattua tietoa. Toisaalta resursseja tällaiseen toimintaan on vain suurilla valtiollisilla toimijoilla kuten NSA:lla. Snowden-tapaus osoittaa, että teknisellä tiedustelulla ei ole rajoja, vaitiolovelvollisuus on avain tietoturvaan ja riskeihin. Nyt paljastuneet tiedustelukeinot ovat jo vuosia vanhoja. Tällä hetkellä käytetään jo aivan uusia teknologioita, jotka tulevat Kimmon mukaan paljastumaan vasta vuosien kuluttua.

Suomikaan ei ole kyberuhkien ulkopuolella. Mitä enemmän Suomi on digitaalisten tietoyhteyksien solmukohdassa, sitä todennäköisempää on myös niihin iskeminen (kuten tietoliikennekaapelisto, palvelinkeskukset). Myös näin pilvipalvelut ovat erinomainen pohja tiedustelulle. Valtiollista tiedustelua voidaan toki käyttää terrorismin uhan torjumiseen, mutta sitä käytetään muuhunkin. Sen osoitti Merkelin puhelimen salakuuntelu. Uhkana on myös, että tiedusteluaineistot ajautuvat rikollisten käsiin ja niiden merkitys muuttuukin alkuperäisen tarkoituksen vastaiseksi.

Ruoskun kirja antaa paljon pohdittavaa digiaikakaudelle. Kirjan ilmestýmisen jälkeen on myös paljastunut tietovuotoja pikku-Suomessa. Keskustelu Suomen kyberturvallisuudesta on käynnissä ja moni asiantuntija on todennut, että paljon on petrattavaa. Snowden-tapaus osoittaa, että eräs keskeinen tekijä on inhimillinen tekijä tässä tietoturvan ja tietovuotojen maailmassa. Globaalit tietojärjestelmät, tietoliikenneverkot, palvelinkeskukset antavat mahdollisuuksia monenlaiseen tietojen käyttöön ja myös väärinkäyttöön. Big data on ajan sana, jota on valtaosin käsitelty positiivisena mahdollisuutena, jopa uutena liiketoiminta-alueena. Tähän liittyy myös avoimen datan tavoitteet. Silloin tullaan myös kansalaisen kannalta tärkeän kysymyksen äärelle, miten kansalainen hallitsee omaa tietoaan. Sosiaali- ja terveystieto on erityisen merkityksellinen kansalaisen kannalta. Palvelujen tarjoamisessa, hoidossa on tärkeätä, että ammattilaisella on käytössä kaikki relevantti tieto. Toisaalta tärkeätä on turvata kansalaisen tiedon yksityisyys. Tiedot eivät saa ajautua kolmansiin käsiin. (Näihin sote-asioihin Rouskun teoksessa ei oteta kantaa.).

Ollin blogeissakin pohdittu aihetta. Olen aikaisemmin pohdiskellut tietoturva-asioita blogikirjoituksissani, joissa nousee esille ihmillinen tekijä, tiedon omistajuus sekä tiedon luonne eli miten tietoa tulkitaan ja kuka/mikä organisaatio sitä tulkitsee. Samoin nousee esille kysymys, mihin tarkoituksiin tietoa käytetään.
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/potilaskertomus-kenen-kertomus.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/oikeus-tietoon-kaikille-ei-vain.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/02/tietoturvassa-ihmisella-on-keskeinen.html

Päivitykset 15.7.2014, 16.7.2014: Viestihuijaukset, byod-ilmiön varjopuolet, Saksassa poliitikot harkitsevat kirjoituskoneiden käyttöönottoa, Microsoft reagoi NSA:lle


- Viestihuijaukset: HS:n uutinen 15.7.2014: "Laajan viestihuijauksen kohteena erityisesti naiset." Kyse on pankkitunnusten huijaamisesta, josta myös Kimmo varottelee kirjassaan. http://www.hs.fi/kotimaa/Naiset+ovat+laajan+viestihuijauksen+erityiskohde/a1405311250124

- Byod-ilmiö: TIVIssä on ajankohtainen uutinen tutkimuksesta, jossa todetaan "lepsuilua" pelisäännöissä omien laitteiden tuomisessa työpaikalle. Kyse on hienosti sanottuna byod - ilmiöstä, jossa työpaikalla voitaisiin sallia erilaisten tietokoneiden kirjo ja omien laitteiden käyttö."Nykyinen byod (bring your own device) -trendi asettaa yritysten it-osastot vaikeaan välikäteen. Työntekijät nimittäin epäilevät kaikkia ehdotuksia, joilla it-osastot yrittävät hallita henkilöstön omien kannettavien tietoturvaa." Tästäkin on Rouskun kirjassa kriittistä analyysiä, neuvoja ja suosituksia. http://www.tivi.fi/kaikki_uutiset/antaisitko+tyonantajasi+asentaa+tietoturvaohjelman+kannettavaasi/a998079

 - Poliitikot harkitsevat kirjoituskoneita, kirjoittaa HS 16.7.2014 viitaten NSA:n tiedustelutietojen keruuseen. Niin tämä muistuttaa myös tuota keskustelua paperin vallasta esim. potilaskertomuksissa. Vaarana tässä paperimaailmassa on, että ne jäävät kolmansien osapuolten käsiin pöydille, kopiokoneisiin jne.

- TIVI-uutisvirrasta 16.7.2014: Microsoft ottaa voimakkaasti kantaa tietojen luovuttamiseen NSA:lle: "Yhdysvaltain oikeusministeriö katsoo, että Microsoftin tulisi luovuttaa maan lakien nojalla myös Irlannissa sijaitsevilla palvelimillaan olevia sähköposteja. Ne koskevat huumeiden salakuljettamista" ... Microsoft sanoo vastauksessaan Edward Snowdenin NSA-paljastusten vähentäneen kuluttajien luottamuksen yhtiön toimintaan. Teknologiajätin mukaan hallituksen kanta nakertaa luottamusta entisestään ja lopulta se tulee murentamaan Yhdysvaltojen johtoaseman teknologiamarkkinoilla."
http://www.tivi.fi/kaikki_uutiset/microsoft+ei+halua+antaa+ulkomailta+tietoja+usalle+quotkantanne+murentaa+johtoaseman+teknologiassaquot/a998304

- Suuressa maailmassa kiinalaiset ovat hakkeroineet terveystietoja (25.8.2014):  http://in.reuters.com/article/2014/08/18/us-community-health-cybersecurity-idINKBN0GI16N20140818?feedType=RSS&feedName=health&dlvrit=309303&utm_content=buffere8ba1&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Soteratkaisu epäonnistui - ei vaan sote-juna jatkaa matkaansa, päivitys 21.7.2014

Ministerit Haglund ja Stubb sanailivat aiheesta soteratkaisu. Mielenkiintoista tässä sanailussa on se, että Stubb kokoomuslaisena puolustaa voimalla syntynyttä ratkaisua ja sitä, että se luo hyvät mahdollisuudet julkiseen ja yksityiseen palveluratkaisujen kombinaatioon. Haglund puolestaan toteaa, että ratkaisu sementoi julkisen palvelutuotannon. Kummatkin puhuvat kansalaisen, potilaan, asiakkaan näkökulmasta. Me kansalaiset olemme eri osapuolten keppihevosia. Haglund peesaa selvästi EVAn ja yksityisten lääkäriasemien ja muun yksityisen palvelun huolia siitä, että liiketoimintamahdollisuudet katoavat. Pysyn edelleen kannassani, jonka kerroin blogikirjoituksessani noin viikko sitten:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/sote-sopu-pitkan-tien-alku.html

Päivitys 21.7.2014: Martti Kekomäki (emeritusprofeesori, parlamentarisen työryhmän jäsen) purkaa hyvin ulos sote-uudistusta ja kommentoi myös tätä Haglundin esiin tuloa. Keko on mitä ilmeisimmin samoilla linjoilla julkisen ja yksityisen terveydenhuollon suhteesta kuin Olli. Kannattaa katsoa tämä 10 minuutin haastattelu: http://areena.yle.fi/tv/2163874


Haglund: Sote-ratkaisu sementoi hänen mukaansa julkisen palvelutuotannon. Järjestämisvastuuta ja palveluntuottajia ei eriytettykään niin kuin sovittiin. Sen sijaan iso osa palvelutuotannosta delegoidaan sairaanhoitopiireille ja kunnille eli julkisille toimijoille.
Hänen mukaansa asiakas eli potilas unohdettiin tyystin, kun ratkaisuun mentiin rakenteet edellä ja luotiin viisi järjestämisvastuussa olevaa sote-aluetta, jotka käytännössä voivat hääriä myös tuottajina.
”Ainut faktinen muutos on, että etäisyys palveluihin kasvaa”, Haglund sanoo. Sote-ratkaisu  noudattaa Haglundin mukaan pitkälti keskustalaista maakuntamallia, josta nimenomaan oli hallituksen piirissä todettu, ettei se toimi.
Kaikki lähti Haglundin mielestä vikaan siinä, että sote-ratkaisu siirrettiin hallituksesta parlamentaariseen valmisteluun. Keskusta vei hallitusryhmiä kuin litran mittaa perussuomalaisten peesatessa, eivätkä päähallituspuolueet pysyneet sovitussa.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/sote-ratkaisu+epaonnistui+taysin
/201407689533

Stubb: Sote-juna jatkaa matkaansa

Puolustusministeri Carl Haglund (r.) arvosteli tänään Kauppalehdessä sote-ratkaisua pettymykseksi ja suureksi epäonnistumiseksi. Haglundin mukaan ratkaisu tehtiin keskustan ehdoilla eikä se anna riittävästi mahdollisuuksia yksityiselle terveydenhuollolle.

03:30

Puolustusministeri Carl Haglund (r.) arvosteli tänään Kauppalehdessä sote-ratkaisua pettymykseksi ja suureksi epäonnistumiseksi. Haglundin mukaan ratkaisu tehtiin keskustan ehdoilla eikä se anna riittävästi mahdollisuuksia yksityiselle terveydenhuollolle. Video: Yle

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) puolustaa sote-ratkaisua puolustusministeri Carl Haglundin (r.) esittämää arvostelua vastaan.
Stubb pitää opposition kanssa saavutettua sote-ratkaisua onnistuneena.
- Minun mielestäni se ratkaisu, joka tehtiin, jossa järjestämisvastuu on selkeästi sote-alueilla on hyvä ja nyt lähdetään sitten miettimään seuraavalla hallituskaudella rahoitusmallia. Minun mielestäni keskeistä ei ole onko kyseessä yksityinen vai julkinen, vaan keskeistä pitää olla onko hyvä vai huono.
Stubbin mukaan ratkaisussa on hyvin tilaa sekä julkiselle että yksityiselle sektorille.
Stubb uskoo, että uudistusta pystytään viemään hallituksessa eteenpäin RKP:n mahdollisesta vastustuksesta huolimatta.
Haglundin mukaan keskusta saneli pitkälle sote-ratkaisun ja kokoomus ja SDP pettivät. Stubb muistuttaa, että raktaisu oli kompromissi useiden näkemysten välillä.
- Tällaisissa parlamentaarisissa ryhmissä määritelmällisesti tehdään aina kompromissi ja siellä on varmasti vähän keskustaa, vähän kokoomusta, vähän SDP:tä, vähän RKP:tä ja myös muita puolueita. Se on ihan hyvä paketti.
http://yle.fi/uutiset/stubb_sote-juna_jatkaa_matkaansa/7346562

Päivitys 15.7.2014: Kati Peltola kommentoi Lasse Männistön mielipidettä HS:ssä: 

"Sotepalveluille yhteinen perusta

Tänään15.7 oli Hesarin mielipidesivulla otsikolla Sotepalveluille yhteinen perusta puheenvuoroni Lasse Männistön juttuun (HS 14.7)
Kokoomus haluaa sosiaali-ja terveydenhuollon perustasolle mallin, jossa asiakas saa valita yksityisen tai kunnallisen palvelutuottajan. Männistö ehdottaa sen kokeilemista pääkaupunkiseudulla. Täällähän se toteutuu nyt maksukykyisille. He käyttävät yleensä rinnakkain kunnallisia ja yksityisiä palveluja. Muut ovat usein puutteellisten peruspalvelujen varassa.

Kaikki poliittiset ryhmät ovat allekirjoittaneet sen, että nykyisin suurimmat puutteet ovat peruspalvelujen riittämättömyys ja sosiaali- ja terveyspalvelujen keskinäinen ja sisäinen erillisyys. Eniten terveyspalveluja tarvitsevilla on sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon tarvetta. Heillä on muita useammin myös sosiaalityön ja arkielämän tukipalvelujen tarve. Monet terveyspalvelua hakevat hyötyisivätkin enemmän hyvästä sosiaalityöstä Soteuudistuksen tärkein tavoite on hyvin eri tyyppisten ja eri tavalla ihmisiä kuormittavien tilanteiden parempi hallinta. Palvelujen pilkkominen yksittäin valikoitaviksi tai palveluseteleiden kautta rahoitettaviksi jatkaisi nykyistä hajanaisuutta.

Vaikeassa tilanteessa ei useinkaan ole voimia etsiä ja valita. Siksi palvelujärjestelmän pitää olla helppo sekä asiakkaille että työntekijöille. Paljon hoitoja ja huolenpitoa tarvitsevan pitää saada niitä. Vähän palvelua tarvitsevat pitää osata erotella. Palvelujen perusteena ei saa enää olla, missä asuu tai löytääkö sopivan palvelutuottajan.

Meidän on luotava kattava peruspalveluverkko, jossa jokainen saa nopeasti apua oman tilanteensa selvittämiseen. Monipuoliset sosiaali- ja terveysasemat pystyisivät hoitamaan itse useimmat asiakkaansa ja yleensä ohjaamaan lisäpalvelun tarvitsijat sopiviin tutkimus- ja hoitopaikkoihin. Perustason palvelut on saatava hyödyttämään kaikkia alueensa asukkaita. Yksittäisten ihmisten oikeutta shoppailla ylikansallisissa terveystehtaissa tai erillisissä palveluputiikeissa ei kannata rahoittaa verovaroilla."

Avoin rajapinta sote-uudistuksen IT:n ja tietojohtamisen eräs avainkäsite

Kokonaisarkkitehtuurikehikko (1)

Tietohierarkia, viite 1

Sote-uudistuksen keskeinen haaste on rakentaa IT-infrastruktuuri sekä tietojohtamisen infrastruktuuri ja käytänteet, jotta uudistuksen tavoitteet saadaan toteutettua kaikissa sote-alueissa. Rakentamiseen voidaan käyttää hyväksi kokonaisarkkitehtuuriajattelua, jota ajetaan parhaillaan läpi kaikissa julkisissa organisaatioissa tietohallintolain turvin. Avoimet rajapinnat ovat oleellinen osa tuota infrastruktuurikokonaisuutta. (1)

Rajapinnat. Eteeni sattui kaksi mielenkiintoista puheenvuoroa avoimesta rajapinnasta. Otso Kivekäs on blogissaan avannut IT-näkökulmasta käsitettä avoin rajapinta: "Rajapinta (Application programming interface, API) on määritelmä, jonka mukaan eri ohjelmat voivat tehdä pyyntöjä ja vaihtaa tietoja eli keskustella keskenään." (2) Petri Virtanen ja Jari Stenvall kuvaavat avoimen rajapinnan käsitettä aivan toisesta näkökulmasta teoksessaan "Älykäs julkinen organisaatio" (2014). Virtanen ja Stenvall toteavat (s.126-127): "Rajapinnoissa on siis kysymys siitä, millä tavoin erilaiset toimijat toimivat suhteessa toisiinsa. Samoin on kysymys siitä, millä tavoin toimijat muodostavat vuorovaikutussuhteita keskenään. Ajatus on, että jotta olisi kumppanuutta, pitää olla myös vuorovaikutusta." (3)
Saamani kommentin (8.7.2014) pohjalta on tärkeää erotella kaksi käsitettä "Interface" ja "boundary". Tietotekniikkassa rajapinta on yleensä 'interface', kun taas organisaatioiden puolella kyseessä on 'boundary'. Nämä ovat keskenään eri käsitteitä, vaikka niillä onkin yhteinen suomennos.

Kokonaisarkkitehtuuri. Sekä Kivekäs että Virtanen-Stenvall avaavat avoimen rajapinnan käsitteen rajallisesti. Laajan näkökulman antaa kokonaisarkkitehtuuri, jossa on 4-5 perusnäkökulmaa ja niiden keskinäiset suhteet: toiminta, tieto, tietojärjestelmä, teknologia, tietoturva ja integraatio. Avoin rajapinta on sote-uudistuksessa oltava olemassa näiden eri osion osalta mm. seuraavasti:

Rousku 2014: tietojen luokittelu (4)

• Toiminta: Palvelut pitää olla avoimesti ja vertailukelpoisesti määriteltyjä, jotta palvelujen suunnittelun, käytön, seurannan, valvonnan avoimuus voidaan toteuttaa. Palvelujen loppukäyttäjän kannalta on tärkeä tietää, mitä palvelua hän saa ja mikä on odotettavissa oleva palvelun laatu ja vaikuttavuus. Palveluprosessit pitää olla määritelty niin, että avoin rajapinta toimintayksiköiden ja prosessin osavaiheiden välillä toimii. (4)
• Tieto on palvelujen ja toimintaprosessien käyttövoima. Palvelujen ja toimintaprosessien käsitteet pitää olla määriteltyjä ja standardoituja, jotta tiedon liikkuminen, hyödyntäminen eri tarkoituksiin on mahdollista. (4)
• Tietojärjestelmät on mahdollista saada toimimaan yhteen, jos tieto on strandardoitua ja yksikäsitteistä. Siiloutuneet tietojärjestelmät ovat avoimen rajapinnan rakentamisen este. 
• Teknologia on rakennettava niin, että syntyy API-rajapinnat eri tietojärjestelmien välille. Ohjelmat voivat siis työntää tietoa tai vastaanottaa, hakea tietoa. Kansallinen palveluväylä edistää avoimuutta. (5)
• Tietoturva ja integraatio: Avoin rajapinta on oltava juuri niin avointa, että tietoturva ja yksityisyyden suoja taataan. Tieto on luokiteltava luottamuksellisuuden, eheyden ja saatavuuden perusteella. Antti Poikolan ajankohtainen kommentti: "Avoin ei ole sama kuin vuotava". (6)

Sote-uudistuksessa avoin rajapinta tarkoittaa tiedon avoimuutta sote-alueen sisällä, jossa palvelujen tuottajaorganisaatioita ovat kunnat (noin 60 per alue), erikoissairaanhoidon kuntayhtymät (noin 4 per alue), perusterveydenhuollon kuntayhtymät (useita per alue) ja yksityiset sopimuspohjaiset palvelujen tuottajat (runsaasti niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin). Jossain määrin rajapintojen avoimuutta on edistetty sairaanhoitopiirien sisällä (THL:n selvitys 2014, viite 7). Sen sijaan sote-alueiden sairaanhoitopiirien kesken ei juuri ole olemassa ratkaisuja. Kanta- ja tuleva Kansa-ratkaisut auttavat tiedonsiirrossa yli toimintayksikkörajojen. Kyse on silloin  lähinnä perinteisistä potilas/asiakaskertomustiedoista. Toiminnan ohjaus laajemmin ei kuulu tähän tietojoukkoon (vaikkapa alueellinen hoitoonohjaus). Lainsäädännöllä pitää vielä turvata se, mikä tieto kulkee ja mihin asiakas/potilas antaa luvan. Oman rajapintakokonaisuutensa muodostavat valtakunnallista ja alueellista suunnittelua, ohjausta, seurantaa ja valvontaa edellyttävät tietovarannot. Niidenkin on oltava ajantasaista ja muutenkin kuranttia tavaraa, jotta sote-uudistuksen valtakunnalisia perustavoitteita voidaan edistää. Tähän liittyy myös kattavan seuranta- ja analysointijärjestelmän kehittämistarve liittyen väestön tasavertaiseen kohteluun, palvelujen vaikuttavuuteen, tuottavuuteen, taloudellisuuteen. Ja vielä tiedonhallinnan on oltava tehokasta ja laadukasta. Kertakirjaus tapahtuman syntypaikalla on avainperiaate. (8).

 Viitteet

(1) Kokonaisarkkitehtuuri. Tästä on olemassa runsaasti aineistoa VM:n sivuilla ja yhteentoimivuusportaalissa. Linkedinissä on oma ryhmänsä, KAOS, jossa käydään keskustelua aiheesta. STM:n johdolla viedään eteenpäin kokonaisarkkitehtuuria sekä STM:n alaisissa virastoissa kuin myös terveyden ja hyvinvoinnin kohdealue (siis ml. sote-järjestämislainsäädännön toimialan). https://www.yhteentoimivuus.fi/aihealue/Kohdealueet/Terveys_ja_hyvinvointi_%3bjsessionid=738BF2B433A069CEB8413B6639BF04B8

(2) Otso Kivekäs blogissaan avasi keskustelun käsitteestä avoin rajapinta. Keskustelua on käyty somessa lähinnä IT-näkökulmasta ja näin saatu täsmennettyä tuota määrittelyä. En tässä yhteydessä puutu tuohon keskusteluun. Ohessa on ote Kivekkään blogikirjoituksesta:  "Rajapinta (Application programming interface, API) on määritelmä, jonka mukaan eri ohjelmat voivat tehdä pyyntöjä ja vaihtaa tietoja eli keskustella keskenään. Käytännössä tämän dokumentin kannalta mielenkiintoiset rajapinnat ovat usein Internetin yli käytettäviä Web Service-rajapintoja. Samat periaatteet pätevät kuitenkin muunkinlaisiin toteutuksiin. Rajapinta voi olla pelkkä datarajapinta (esim. kansalaisaloite.fi:n rajapinta) tai toiminnallinen rajapinta (esim. Helsingin Palauteytimen Open311-rajapinta, jonka kautta voi tehdä vikailmoituksia).  Jos järjestelmässä on erikseen datarajapinta ja toiminnallinen rajapinta, on syytä täsmentää, minkä kaiken on tarkoitus olla avointa.  Jotta rajapinnan voi sanoa olevan avoin, sen täytyy täyttä seuraavat ehdot: 1. Dokumentoitu: Rajapinta on määritelty ja sen dokumentaatio on verkon kautta avoimesti saatavilla. Järjestelmän sisältämät tiedot, niiden rakenne ja rajapinnat tulee dokumentoida riittävällä tarkkuudella, jotta rajapinnan käyttöönotto ja hyödyntäminen on vaivatonta. 2. Käyttöönotettava: Avoin rajapinta on mahdollista ottaa käyttöön ilman ylläpitäjän tai järjestelmätoimittajan toimia (myös virka-ajan ulkopuolella). Mahdolliset rekisteröitymiset ym ovat automaattisia. 3. Testattava: Rajapintaa voi koekäyttää, eli tarjolla on vähintään testiaineisto. Testattavuuden ehto voi täyttyä jollain seuraavista tavoista:

1. avoin pääsy tuotantojärjestelmään, jota käyttäen palveluun voi integroitua, tai
2. avoin pääsy testijärjestelmään, jossa on realistista esimerkkidataa, tai
3. testijärjestelmä on ladattavissa vapaasti omaan käyttöön

Avoimen rajapinnan kautta saatava data on usein avointa, mutta sen ei tarvitse olla avointa dataa. Esimerkiksi potilastietojärjestelmä voi sisältää avoimen rajapinnan, mutta potilastiedot eivät ole avoimia. Jos järjestelmä tarjoaa avoimen rajapinnan, se ei tarkoita, että tuotantojärjestelmään tai sen sisältämään tietoon pääsisi kuka vain käsiksi. Rajapinta voi olla avoin, vaikka tuotantojärjestelmä olisi kokonaan irti internetistä ja pääsy siihen vain hyvin rajatulla joukolla. Tällöin tarjolla pitää kuitenkin olla jonkinlainen testiympäristö."
http://otsokivekas.fi/2014/06/avoin-rajapinta/


(3) Petri Virtanen, Jari Stenvall: Älykäs julkinen organisaatio (Tietosanoma, Helsinki 2014): Kirjoittajat näkevät rajapintoina seuraavat tekijät: politiikkaan liittyvät rajapinnat mukaan lukien politiikan ja hallinnon välinen suhde (ON:n kommentti: sote-uudistushan on ollut tämän suhteen ilmentymä jatkuvasti), julkisten organisaatioiden sisäiset rajapinnat (ON:n  kommentti: niin hoito- ja palveluketjut kuuluvat tähän kategoriaan), julkisten organisaatioiden ulkoiset rajapinnat (ON:n kommentti: yksityiset ja kolmannen sektorin palvelujen tuottajat). Tutkijat pitävät seuraavia asioita rajapinnan toimintaperiaatteina: avoin vs. suljettu systeemi, kokonaisuus vs. yksittäiset rajapinnat, vuorovaikutus mahdollistajana vs. rajoittajana, erillisyys vs. koordinoituus, kilpailu vs. yhteistyö. (ss.126-138). Palaan tähän kirjan kokonaissisältöön vielä erikseen jossain tulevassa blogikirjoituksessani. Kirja sisältää monia muita mielenkiintoisia asioita, mutta jotain siinä jäi myös vaivaamaan.

(4) Palveluluokituksella määritellään toiminnan ja tiedon integraatio. Terveydenhuollossa on meneillään määrittelytyö palveluvalikoimasta. "Suomessa käynnistellään parhaillaan työtä sen määrittelemiseksi, mitkä terveydenhuollon palvelut korvataan julkisista varoista ja mitkä ei. Viimeisen sysäyksen sille antoi EU:n potilasdirektiivi, mutta urakka olisi ollut edessä muutenkin. "Hoitomahdollisuuksien ja -kustannusten kasvu pakottaa miettimään, miten resurssit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen ja tasa-arvoiseen käyttöön", sanoo terveydenhuollon palveluvalikoimaa linjaavan neuvoston pääsihteeri Jaana Leipälä.  http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/-/view/1885919 ; Sosiaalihuollossa tilanne on huomattavasti kirjavampi. Kansa-hankkeessa on määritelty palveluvalikoimaa, mutta palvelujen määrittely sekä lainsäädännön uudistaminen ovat meneillään . Samoin on tehty työtä siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa voitaisiin saada yhtenäinen palveluvalikoima (palveluluokitus). THL:n koodistopalvelu ylläpitää hyväksyttyjä luokituksia - terveydenhuollon palveluluokitusta. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/2f971a27-d342-4334-8cec-c957d3c34f74 Sosiaalihuollon osalta hyväksyttyä luokitusta ei ole. Terminaattoriin voidaan tehdä ehdotuksia aiheeseen liittyen: http://www.terminaattori.fi/THL/index.php?h=TESTI1&ID=wFKnpU8HQdqqXV

Kansallinen palveluväylä, "sininen puolikuu"=määritelty rajapinta

(5) Kansallinen palveluväylä: Väylän rakentaminen on alkuvaiheessa ja sote-ratkaisut ovat vielä tulollaan. Ratkaisematta lienee myös se, miten jo sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä olevat omat palveluväyläratkaisut linkittyvät tai korvaantuvat kansallisella ratkaisulla. Tässä vielä suorana lainauksena on kopioitu määritelmä:

"Kansallinen palveluväylä on tiedonvälityskonsepti, jossa eri toimintaympäristöjen palveluiden tarvitsema tieto on saatavilla avoimien rajapintojen yli kaikille tietoa tarvitseville palveluille. Kukin palveluväylään liitetty järjestelmä hallitsee omia tietojaan sekä vastaa siitä, että muiden tarvitsemat tiedot ovat saatavissa välitysalustan kautta ottaen huomioon tietojen käyttöön liittyvät mahdolliset rajoitukset. Palveluväylä ei ole yksittäinen tuote tai tekninen ratkaisu. Palveluväylä on yhteentoimivuuteen liittyvän problematiikan kattava konsepti, jonka ympärille yhteentoimivuutta lisäävä kehittämistoiminta voidaan organisoida. Kansallisen palveluväylän tarkoituksena on mahdollistaa nykyistä paremmin asiakaspalveluiden ja palveluprosessien kehittäminen palveluissa tarvittavan tiedonvaihdon ja yleispalvelut mahdollistavan ratkaisukokonaisuuden avulla."
 https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130516Kansal/name.jsp
https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20130516Kansal/Kansallinen_palveluvaeylae_-_konsepti_tavoitteet_ja_ratkaisumalli_20130515.pdf

(6) Kimmo Rousku: Kyberturvaopas - tietoturvaa kotona ja työpaikalla (Talentum 2014): "Organisaation pitää luokitella käsittelemänsä tiedot yhdenmukaisella tavalla sekä ohjeistaa tietojen käsittely eri tasoilla. Tässä esimerkissä tieto luokitellaan julkisen tiedon ohella kolmeen salassa pidettävään luokkaan." (Ote kuvatekstistä yllä kopioituun kuvaan kirjan sivulta 156). Avoin rajapinta voi olla uhka monenlaisille tietovuodoille ja tietojen väärinkäytöksille. Kimmon kirjassa tuodaan esille aina Snowdenin tapauksesta lähtien rajapinta- tietojen solmukohta-riskejä. Kimmo vyöryttää kirjassaan runsaasti inhimillisiä apukeinoja - ihmimillinen tekijä on kuitenkin keskeinen tietoturvariski.  Tähän teokseen palaan myöhemmin kirjan muiden mielenkiintoisten sisältöjen osalta. Suosittelen jo nyt kirjaa!

Kommentti Linkedinin puolelta 7.7.2014/ Antti Poikola: Olli: kokonaisarkkitehtuuri näkökulman voisi kyllä määritelmässä jotenkin huomioida, jos ehdit, niin kommentoi ihmeessä Google Docsin puolelle. Nyt se on tietyllä tavalla tarkoituksellisesti rajattu ulos, jotta voidaan vääntää rautalangasta nimenomaan, mikä on avoin rajapinta, vaikka avoin rajapinta esim. ilman tietorakenteiden standardointia ja apalveluiden määrittelyitä yms. ei yksin kovin pitkälle autuuden tiellä viekään. Yksi asia blogauksesta pisti silmään:
"Tietoturva ja integraatio: Avoin rajapinta on oltava juuri niin avointa, että tietoturva ja yksityisyyden suoja taataan. Tieto on luokiteltava luottamuksellisuuden, eheyden ja saatavuuden perusteella."
Tämä on yksi keskeinen puurojen ja vellien erotteluasia, mikä avoimen rajapinnan määrittelyllä pyritään tekemään. Rajapinnan avoimuus EI edellytä, eikä automaattisesti johda tietosisällön avoimuuteen, vaan täysin suljettuihin sensitiivisen datan järjestelmiinkin voi olla avoin rajapinta.
Vastaavasti myöskään järjestelmän tietoturvallisuus ei ole ainakaan määritelmän tasolla sidoksissa rajapintojen avoimuuteen. Avoin ei ole siis sama, kuin vuotava! Voi olla tietoturvallisia ja tietoturvattomia järjestelmiä oli niissä avoimet rajapinnat tai ei. Itse kannatan lämpimästi tietoturvallisia järjestelmiä molemmissa tapauksissa ;) By Antti Poikola

(7) IT-investointipommin ainekset olemassa,  ks. Ollin blogikirjoitus aiheesta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/05/uusilla-sote-alueilla-tulossa-it.html
Yhteenvetona kirjoitin aiheesta seuraavaa: Tarvitaan yhteistä uudistamisohjelmaa sote-IT:hen. Valtakunnallisella tasolla on strategiatyö, luokitus- ja määritystyö sekä kokonaisarkkitehtuurityö mallilaan. Sote-alueiden IT-hankkeen pitää saada koordinoitua yhteen. Tarvitaan yhteensopivat sote-erp-järjestelmät. Tarvitaan viisas yhteistyö valtakunnallisten ja alueellisten tietojärjestelmähankkeiden välille. Jos IT-asioihin ei saada aikaan kansallista yhteistä uudistamisohjelmaa ja yhteisiä pelisääntöjä investoinneille, on mahdollista saada aikaan tehoton ja pitkälle venyvä investointibuumi tai -pommi. Taas toisin päin voidaan IT-investointien avulla saada koko sote- uudistukseen tehokkuutta. Investointipommia ehkä hiukan helpottaa se, että sekä Efficaa että Pegasosta on viime vuosina modernisoitu teknisesti.

Ollin tiimalasi

(8) Valtakunnallisen sote-tiedon krooninen hitausmomentti on tiedolla johtamisen haaste,  ks. Ollin blogikirjoitus aiheesta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/05/valtakunnallinen-sote-tieto-kroonisen.html . Tuottavuutta ja vaikuttavuutta ei ole riittävästi tutkittu sekä otettu osaksi tietojohtamisen käytäntöä.. Puuttuu myös systemaattinen tietojärjestelmäratkaisu, jossa kentän perustietojärjestelmistä siirrettäisiin nopeasti ja kattavasti tiedot valtakunnalliseen tietovarantoon ja sitä kautta osaksi vaikuttavuus, tuottavuus-, ja tehokkuusmittareita.  Tästä kirjoitin kesällä 2013 blogikirjoituksessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/sote-uudistusta-arvioitava-myos.html .  Aihetta on myös lähdetty analyysimuodossa kehittämään Jyväskylässä, ks. tästä oheinen linkki:  https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2014/07/tiedote-2014-07-01-14-22-39-240252#.U7LMY9cZ6ks.facebook
Kyse on myös toiminnanohjausjärjestelmän rakentamisesta (sote-erp) sote-alueelle. Sen yhteyteen voidaan rakentaa hyödyntäen kansallisen palveluväylän mahdollisuuksia kansallinen toiminnanohjausjärjestelmä. Nythän toiminnanohjaus valtakunnallisella tasolla perustuu yksittäisiin, tapauskohtaisiin ratkaisuihin kuten esim. hoitotakuu tai vanhuspalvelulain seuranta.  "Sote-erp" oli hahmottelemani idea viime vuoden eräässä blogikirjoituksessani, jossa myös pohdin kriittiseen sävyyn käsitettä "ekosysteemi": http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/ekosysteemi-vai-sote-erp.html