Pormestareille kelpaa soteuudistus mutta ei maakuntauudistus, päivitys 5.10.2017

"Jan Vapaavuori ja Lauri Lyly HS:n Vieraskynässä: Sote-uudistus tarvitaan, maakunta­uudistusta ei. Maakuntauudistus ei olisi edes pienten kuntien etu, mutta sote-uudistus voidaan tehdä niiden ehdoilla." (HS 30.9.2017, https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005388804.html  )

 

 

Helsingin (Jan Vapaavuori, kok) ja Tampereen (Lauri Lyly, sdp) pormestarit julistivat HS:n vieraskynäpalstalla kaupunkien puolesta maakuntia vastaan. SOTE-uudistus on herrojen mielestä tarpeen mutta maakunta uudistus ei. Pormestarit edustavat kokoomus - demari -akselia. Kumpikin uskaltaa avata sanaisen arkkunsa, kun kansan luottamus on ollut kohdallaan.

Vapaavuoren ja Lylyn ajatuskulku menee seuraavaan tapaan. Kaupungit ovat elinkeinoelämän sydän ja kasvun moottoreita. Kaupungit pystyvät (varsinkin nämä suuret: Helsinki, pääkaupunkiseutu, Tampere jne) hoitamaan niin soten kuin kaikki maakunnillekin ajatellut tehtävät. Maakuntauudistus on turha hallinnollinen palikka. Kirjoituksessaan herrat eivät erityisemmin perustele, miten maakunnille aiotut tehtävät hoidettaisiin kuntien toimesta. Ei myöskään kerrota, miten soteuudistus tehtäisiin ilman maakuntauudistusta. Olisikohan pormestarien malli joku näistä "sormiharjoituksista":

1. Sairaanhoitopiirit muutetaan kaikki SOTE-piireiksi ja niille annetaan tehtäviksi erikoissairaanhoidon lisäksi perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Mitä jää kunnille? Ei juuri mitään eli ratkaisu on samansuuntainen, kuin maakunta-soteuudistus, mutta maakunta korvataan nykyisillä sairaanhoitopiireillä.
2. Sairaanhoitopiireille keskitetään järjestämisvastuu ja mahdollistetetaan joko kaiken SOTE-palvelun keskittäminen sairaanhoitopiirin alaiseen "liikelaitokseen". Järjestämisvastuu tehdään niin joustavaksi, että se mahdollistaa myös palvelujen tuotannon kunnillekin. Näin  suuret kunnat saisivat jatkaa palvelujen tuottajina muusta paitsi keskitetystä erikoissairaanhoidosta. Mahdollisuus olisi myös ulkoistaa osaa toimintaa yksityissektorille. Pienet kunnat voisivat liittoutua yhteen kuntayhtymämallilla tai hankkia palvelut SOTE-piirin liikelaitokselta tai yksityiseltä toimijalta. 
3. Olisihan näitä muitakin malleja. Esimerkiksi sote-piiri olisikin terveyspiiri ja sinne keskitettäisiin kaikki terveyspalvelut. Sosiaalipalvelut jätettäisiin kuntien vastuulle. 

Valinnanvapaus tulee sitten väliin sotkevana elementtinä tai pelastavana sellaisena. Sosiaalihuoltoon valinnanvapaus sopii huonosti erityisesti siltä osin, kuin on kyse viranomaispäätöksistä. Ehkä vanhustenhuollon palvelut voisivat olla kilpailtua aluetta niin kuin nykyäänkin, mutta pelisäännöt voisivat olla toiset vertailtavuuden jne vuoksi. Kuten Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Juha Teperikin on todennut, valinnanvapaus ja palvelujen integraatio sopivat huonosti yhteen. Siksi se voi olla myös sotkeva elementti.

Maakuntien tehtävät periytyvät osittain läänilaitoksesta (ja sen perillisiltä aveilta ja elyilta) ja osittain muista alueellisista valtion toiminnoista. Lakiehdotuksen mukaan maakunnalla olisi 9 omaa tehtävää ja 7 tukipalvelutehtävää. Jos maakuntia ei perusteta, voitaisiin nämä kaikki tehtävät hoitaa muutamalla vaihtoehtoisella tavalla:

1. Keskitetty aluepalveluvirasto paikallisine toimipisteineen. Digitalisaation myötä suuri osa palveluista siirtyy tai on jo siirtynyt sähköisiksi. Nyt riittäisi enää aluepalvelupisteet, jotka voisivat olla Kelan vastaavien pisteiden kanssa samassa osoitteessa. Perusteilla oleva valvontavirasto voisi laajeta kattamaan kaikki maakunnille ajatellut tehtävät.
2. Keskitetty aluepalveluvirasto ja hajautetut toiminnot kunnissa tai kuntien yhteistyöorganisaatioissa. Ehkä tämä malli saattaisi miellyttää pormestareita. Esimmerkiksi elinkeinotoiminnan ja työvoimapolitiikan palvelut (TEM:n sellaiset) voitaisiin hajauttaa osittain kuntiin ja loput näistä palveluista pitää TEM:n hyppysissä.
3. Kolmas tapa nähdä tämä maakuntien vaihtoehtopalvelut on tukeutua nykyisiin ministeriöihin ja virastoihin sekä rakentaa niiden perustalle yhtenäiset palveluprosessit (tyyliin kaikki lupatoiminnot jne.) ja hyödyntää sitten alueellisina palvelupisteinä Kelan verkostoa. Palveluiden tuottaminen sähköisesti yhden luukun periaatteella olisi se ydinjuttu. 

Helppoa on tämä laatikkoleikki. Kaikessa tässä voitaisiin edetä vaikkapa heti. Sairaanhoitopiirien muuttaminen SOTE-piireiksi tai terveyspiireiksi onnistunee nykylainsäädännön avulla. Toteutusesimerkkejä on jo olemassa. Toimivia organisaatioita ei tarvitse hajoittaa. Uudistuksessa voidaan keskittyä heikosti toimivien osien parantamiseen - kuten perusterveydenhuolto ja vanhusten palvelut ainakin suuressa osassa maata. Selvittäisiin kaikesta transaktiotoiminnasta ja kustannuksista kuten omaisuus- ja henkilöstöjärjestelyistä. Tietysti tarvittaisiin tietojärjestelmien uudistaminen. Se nyt tarvitaan joka tapauksessa ihan nykyratkaisussakin.
Maakunnille ajatellut valtion tehtävät voitaisiin uudistaa aloittamalla uudistus heti. Tässäkin tapauksessa säilytettäisiin toimivat osiot ja tartuttaisiin vaikeimpiin osioihin. Elinkeinopolitiikka ja työvoimapolitiikka pitää miettiä uusiksi joka tapauksessa. Uudistuksia on nyt meneillään, mutta osittain huolestuttavia sellaisia. Lupa- ja valvontatoiminta pitää miettiä uusiksi. Sitä tehdään nytkin eikä maakunnat ratkaise ongelmia.

Onkohan kuitenkin tämä pormestarien juna myöhässä? Niin ja mitenhän ovat nämä poliittiset realiteetit?  Vapaavuori ja Lyly saattavat olla yksinään ja keskenään huutajia?

Päivitys 1.10.2017: FB:n puolella lähti liikkeelle keskustelu, jossa otettiin kantaa terveydenhuollon  ja sosiaalihuollon erilaiseen taustaan suhteessa hallintopäätöksiin. Moni oli sitä mieltä, että myös sosiaalihuollossa sekä esim. perusopetuksessa voitaisiin ottaa käyttöön samanlainen asiantuntijavetoinen päätösmalli kuin terveydenhuollossa. (Matti Rimpelä avasi pelin, Sakari Kainulainen ja Juhani Lehto peukuttivat niin ja minä myös.)  Sirkka Rousu jatkaa tätä pohdintaa seuraavasti: "Siitä vaan, STM laatimaan lait niin, että luovutaan hallintopäätöksistä, ellei ole kyse itsemääräämisoikeudesta. Uskon että ns.kenttä olisi tähän valmis, jos eduskunta ja lakia valmistelevat juristit veisivät asiaa eteenpäin....juridisia ja perustuslaillisia ongelmia ei ole nykymallissa. Mihin ylipäätään tarvitaan totaalinen sote-ja maakuntauudistus? Nykyjärjestelmässä olevat ongelmat voidaan ratkaista muutoinkin."
Toisaalla FB:ssä Päivi Pynnönen toteaa: "Mielestäni on alunperinkin ollut kummallista että maakunta ajatusta ei olla lainkaan kyseenalaistettu, eikä kriittistä keskustelua ole käyty lainkaan. Kansan mielipidettä ei olla myöskään kysytty. Nyt olisi korkea aika julkiseen ja avoimeen keskusteluun."

Päivitys 1.10.2017: Kaupunkipolitiikka taustalla. Vapaavuoren ja Lylyn yhteinen esiintulo taitaa myös liittyä kuntien keskinäiseen erimielisyyteen sotesta ja maakuntauudistuksesta. Kuntaliitto sovittelee tilannetta. Onhan sen oltava kaikkien kuntien asialla. Kuntalehti otsikoi 22.9.2017 tällä tapaa: "Sote lisäsi ristiriitoja ja vauhditti kaupunkikeskustelua. Sote- ja maakuntauudistus on lisännyt vastakkainasettelua, nostanut kuntien erilaisuuden esiin, selittää Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki virinnyttä keskustelua kaupunkipolitiikasta. Hän kuitenkin muistuttaa kuntien yhteisistä intresseistä. 
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, kok., on puhunut aktiivisesti kaupunkien puolesta ja kutsunut koolle 21 suurimman kaupungin johtajat. Eduskunnan varapuhemies Mauri Pekkarinen, kesk., toivoi hallitukselta ennen budjettiriihtä toimia hillitsemään Uudenmaan kasvua. Hiukan aiemmalta ajalta muistetaan myös pääministeri Juha Sipilän, kesk., ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen, kesk., puheenvuorot, joissa haluttiin hillitä kaupungistumista."
https://kuntalehti.fi/uutiset/paatoksenteko/sote-lisasi-ristiriitoja-ja-vauhditti-kaupunkikeskustelua/?utm_source=Sote+lis%C3%A4si+kuntien+ja+kaupunkien+vastakkainasettelua&utm_medium=email&utm_campaign=

Päivitys 2.10.2017: Antti Kaikkonen vastaa HS:n mielipidesivulla Vapaavuorelle ja Lylylle:

Maakuntauudistus luo edellytyksiä myös elinvoimaisille kaupungeille.Maakuntahallinto on sote-uudistuksen pohja ja perustus. Se täyttää perustuslain vaatimukset kansalaisten yhdenvertaisuudesta.

https://www.hs.fi/paivanlehti/02102017/art-2000005390604.html

Päivitys 5.10: Kirjoituksen taustalla on tämä C21-tapaaminen, jota Vapaavuori on järjestämässä 21 suurimmalle kaupungille. Kuntalehdessä mm. ministeri Anu Vehviläinen kommentoi tätä maakuntauudistuksen vastaista ajattelua. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina päättelee, että ei ole kysymys vastakkainasettelusta vaan vastuunasettelusta. https://kuntalehti.fi/uutiset/paatoksenteko/vehvilainen-kaupungeilla-enemman-tyokaluja-kuin-maakunnilla/?utm_source=Vehvil%C3%A4inen%3A+Kaupungeilla+enemm%C3%A4n+ty%C3%B6kaluja+kuin+maakunnilla&utm_medium=email&utm_campaign=

Kokemusturistit Amerikan ihmeitä tutkailemassa

Olli Obaman ja Trumpin kanssa

Olin kahden viikon lomamatkalla Kaliforniassa ja Nevadassa. Porukka koostui kahdesta saman ikäluokan pariskunnasta. Pohdimme USA:n ilmiöitä pitkin reissua ja päätin noiden pohdintojen innoittamana kirjoittaa asiasta "kokemusasiantuntijan roolissa" tai "kokemusturistina" ihan kuinka vain. Mielipiteet ovat omiani. Muuten sama porukka teki kolme vuotta sitten matkan Floridaan. Kirjoitin kokemukset siitä myös blogiini (1). Nostan esille 5 huomiota, joilla on liittymäkohtia toisiinsa:

1. eriarvoisuus, 
2. palveluyhteiskunta, 
3. tehokkuus, 
4. digitalisaatio
5. autoilu. 

1. Eriarvoisuus. Alan tutkijat tuntevat läpikotaisin eriarvoisuuden teoriat ja tutkimukset. On myös yleisesti tiedossa, että USA on melkoisen eriarvoinen yhteiskunta Suomeen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna. Eriarvoisuus näkyy hyvin kaupungeissa ja maaseudulla. Kaupungeissa ääripäitä ovat kauduilla asuvat eri ikäiset syrjäytyneet ja eristetyillä/eristyneillä asuvat tosi rikkaat. Maaseudulla asumukset vaihtelevat pahvimaisista hökkeleistä hienoihin kartanoihin. Erityisen ahtaalle on pistetty intiaanit reservaatteihinsa.  Eriarvoisuuden ilmentymä on myös alhainen työttömyysaste (4,7%). Palkkaliukuma on alaspäin niin suuri, että hädin tuskin ihmiset saavat toimeentulonsa yhdellä tai parilla työllä. Halpatyöläisiä on paljon. Amerikkalaista unelmaa vertaili taannoin Anu Partanen kirjassaan, josta tein blogikirjoituksen. Nyt on Anun kirja saatavissa myös suomeksi. (2)

Venezia Las Vegasissa: selin edessä kaksi kokemusturistia

2. Palveluyhteiskunta on sisään leivottu amerikkalaiseen elämänmenoon. Small talk on ystävällisyyden ilmiasu. Mutta äärimuodossa palveluyhteiskunta on myös kuluttajien systemaattista koukuttamista tavaroiden ja palveluiden ostoon. Kuluttaja kuten myös turisti voi olla palvelun kohde. Parhaimmillaan turistina olemme vuorovaikutuksessa palvelun tarjoajan kanssa tai hoidamme itsepalveluna kaiken. Äärimuotona voidaan pitää Las Vegasin keskustan hotellialuetta, jossa on yhdistetty koukuttavalla tavalla pelimaailma "yksikätisine rosvoineen", kauppakeskus sekä vaikkapa jokin historiallinen kohde kulissina (kuten Venetsia, Rooma, Paris, Luxor jne).

3. Tehokkuus. Halvan työvoiman käyttö on mahdollistanut sen, että kaikkia työprosesseja ei tarvitse kovin pitkälle tehostaa. Kustannustehokkuus turvataan pienipalkkaisilla työntekijöillä. Ehkäpä osasyy autokannan muuttumiseen japanilais-, korealais-, eurooppalaiseksi on USAn autoteollisuuden vanhanaikaisuudessa ja tehottomissa työtavoissa. Tämä voi olla väärä havainto, koska en käynyt missään autotehtaassa tutustumassa. Yksinkertaisesti voi olla myös niin, että kuluttajien mieltymyksiin ei ole kyetty ketterästi vastaamaan. Tehottomuus näkyy myös monissa palveluissa (kauppa, ravintolat jne.). Luotetaan vanhoihin työtapoihin.

4. Digitalisaatio. Kalifornia piilaaksoineen pitäisi olla digitalisaation kehto. Kaikilta osin ei ole kuitenkaan tarvittu työprosessien uudistamista, kun vanhoillakin työtavoilla saadaan riittävä kustannustehokkuus aikaan. Digitalisaatio tehokkaana ja vaikuttavana operaationa merkitsee ennen muuta toimintatapojen muuttamista, jossa uusi teknologia limittyy uusiin työmuotoihin. Digitalisaatio voi myös vähentää työvoiman tarvetta. Outoa oli monessa kohtaa todeta, että piilaakson innovatiivisuus ei ole levinnyt kunnolla palveluyhteiskuntaan. Löysimme vanhoja käytäntöjä enemmän kuin uusia innovatiivisia ratkaisuja. No pikaruokalat ovat ilmentymä tehokkuudesta ja työvoiman säästämisestä.

Mitä opin kokemusturistina?

Amerikkalainen malli työllistämisestä edellyttäisi vanhan hyvinvointiyhteiskunnan palkkamallin alasajoa. Siitä seuraisi monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, joiden kanssa amerikkalaiset joutuvat kamppailemaan. VM:n virkamiesten laskelmat tulevasta ensi vuoden valtion budjetista osoittavat, että valitettavasti suunta on huonoon päin - tosin vielä pienessä mitassa.

Obama Care on tuonut (tai tuomassa, jos jotenkin säilyy) lohtua terveyspalveluja osalle USAn kansasta, jotka ovat olleet palvelujen ulkopuolella. Vakuutusratkaisu on kuitenkin perusteiltaan äärimmäisen kallis yhteiskunnalle eikä se halpene Obama Caren myötä. Nykyinen soteratkaisumme on monin verroin parempi. SOTE-uudistuskin saattaa olla USAn vakuutusjärjestelmää parempi ratkaisu. Anu Partasen kirjassa on riipaisevia esimerkkejä amerikkalaisesta terveydenhuollosta ja koulujärjestelmästä verrattuna pohjoismaihin. (2)

Palveluyhteiskunnan innovaatiot USAssa perustuvat suuriin kuluttajamassoihin ja yllättävän usein siihen, että kuluttaja on enemmän kohde kuin kumppani. Kun Hki-Vantaan kv-terminaalissa on otettu käyttöön sähköinen passintarkastus, niin San Fransiscossa sama toiminto on pitkälti manuaalinen erilaisten viranhaltijoiden vahtima systeemi. Airbmb on jakamistalouden ajatuksesta lähtöisin oleva majoitusmuoto. Innovaatio on kehitetty San Fransiscossa. Kaliforniassa se on kuitenkin vähin erin muutettu normaaliin hotellibusinekseen verrattavaksi toiminnoksi. Perusidea näyttää häviävän vähin eri pois. Sama trendi näyttää olevan Suomessakin. Pikaruokakulttuuri lienee amerikkalainen innovaatio. Ensimmäinen oppi on, että ei tämä kulttuuri ole kovin ympäristöystävällinen ratkaisu. Toinen oppi on, että tehokkaasti toteutettuna työntekijöiden tarve laskee. Esim. Mc Donalds on viemässä konseptiaan yhä enemmän itsepalvelun suuntaan digitalisoimalla tietyt palveluprosessit. Macin konseptista kaikkinensa voisi ottaa oppia siirtämällä ideoita aivan muille aloille.

Tehokkuutta lisäävistä ratkaisuista en löytänyt uusia innovaatioita. Ainoa oli tuo Macin malli. Sen sijaan amerikkalaisten kannattaisi tulla tutustumaan suomalaisen yhteiskunnan kuluttajia palvelevaan infraan (pankkikortit, erilaiset Apsit kuten parkki, laskujen maksaminen ja nämä yhteiskunnan ydinprosessit kuten verotus, passinhaku, koko passikontrolli, julkinen liikenne reitti- ja maksuapseineen jne).

+ Onhan Amerikka autoyhteiskunta. Tiet ovat leveitä ja pääsääntöisesti hyvin hoidettuja. Yllätyksenä maksullisia tieosuuksia en nähnyt koko Kaliforniassa. Ärsyttävät tietullit puuttuivat. Jopa San Fransiscon Golden Gate -sillan maksutulli oli pois päältä. Autoilukulttuuri on ensiluokkaista. Nopeusrajoitukset kaupunkien ulkopuolella ovat 55-70 mailia ja hyvin kaikki niitä noudattavat. Ajaminen tuntui turvalliselta. Toisaalta auto on sitten kulkuvälineiden kuningas - julkinen liikenne on minimissään. Kaupungeissa pitkältä on järjestys autot edellä - kävelijät ja pyöräilijät tulevat perässä.

Viitteet

(1) Turistina kolme vuotta sitten Floridassa: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/01/turistina-floridassa-mallia.html

(2)  Anu Partanen vertailemassa amerikkalaista unelmaa pohjoismaihin: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/09/amerikkalainen-unelma-pohjoismaisessa.html

Kiireen anatomia ja lääkkeet, päivitys 3.9.2017

Tulin kiireellä auditorioon ja asetuin eturiviin. Edessäni oli pöydällä Anna Perhon kirja Antisäätäjä. (1). Tilaisuuden moderaattori kutsui avainpuhujan Annan areenalle. Rauhoituin. Anna oli tuttu radioääni ja nimi vilahteli myös joidenkin lehtien kolumneissa. Annan aiheena oli kiire ja ajanhallinta. 50- 60% menetetyistä työpäivistä johtuu stressistä. Kyse on ns. SVAMP-ilmiöstä. Se tulee kiireen ketjusta: Stressi - Vaeltava mieli - Aina online - Multitaskaus - Paineet. Svamp on myös ruotsinkieltä ja tarkoittaa sientä. Senkin Anna meille valisti. Olisiko kyse myrkkysienestä?

SVAMP. Anna avaa tätä sieni-mallia seuraavasti:

• Stressi on lisääntynyt, mutta se on myös osa ihmiselämää.
• Vaeltava mieli jakaantuu kahtia. Noin 40% toiminnasta on rutiininomaista menoa. Toinen puoli vaatii ajattelua vaativaa toimintaa. Rutiinien muuttaminen on vaikeata.
• Aina online: Luullaan, että pitää olla jatkuvasti tekemisissä kaikkien kanssa, kaiken kanssa. (Kännykkä on tässä oivallinen koukuttaja.)
• Multitaskaus: Tehdään samaan aikaan monia asioita, jolloin työteho laskee rutkasti - 40%.
• Paineet aiheuttavat sen, että homma ei ole hallinnassa. 

DETOX. Tästä sieniketjusta pitää Annan mielestä päästä irti. Myrkkyyn on tarjolla lääke nimeltä Detox. Lääkkeellä on viisi ominaisuutta:

• Dieettiominaisuus merkitsee sitä, että on selvitettävä itselleen missä olen ja mitä haluan.
• Eetos nostaa esille arvot. Pitää ottaa haltuun omat arvot, mihin koko kiireestä vapauttava elämä nojaa.
• Tässä ja nyt: On otettava hanskaan tilanne suunnitelmallisella otteella. 72% ihmisistä on kiireisiä. 71% ihmisistä ei suunnittele työpäiväänsä. 
• Inbox: Päästävä irti siitä, että sähköposti johtaa päivää. 
• X:nä: Otettava itselleen aikaa lepoon ja palautumiseen.

Svamppi mielessä otin käteeni Annan teoksen "Antisäätäjä". Tässä elämän kiireessä, jossa Detox ei ole vielä vaikuttanut, olen ehtinyt vasta sivulle 97. Matkaa on vielä kirjan loppuun yli 100 sivua. Kirjan alkusivuilla väitetään, että kiireinen saa vähän aikaiseksi. Kiireinen ihminen ei ole tehokas. Pitää siis keskittyä oleelliseen ja karsia turhat rönsyt pois. Ajankäyttö pitää ottaa hallintaan. Suunnittelu, toteutus, mittaaminen ovat keskeisiä välineitä ajankäytön hallintaan. Tietysti on tunnistettava, minkälainen ihminen olen suhteessa kiireeseen ja suunnitelmalliseen ajanhallintaan. Huono ajankäyttäjä on sählääjä ja hyvä selkeyttäjä. Pitää tietysti tunnistaa, minkälainen temperamentti minulla on. Anna luettelee muutaman tyypin: määrätietoinen ryskääjä, intoilija, tukija, analyytikko. Niin ja arvot pitää olla selvillä - vaikea rasti. Tähän pääsin Annan kirjassa. Jatko-osassa annetaan sitten työkaluja kiireen selättämiseen. Tulipa kiire.

Tunnistan kyllä kiireen syvän olemuksen. En ole sen kanssa yksin. No kiire hellitti, kun jäin eläkkeelle. Ei enää tarvinnut mitenkään pureutua työsähköposteihin. Ei tarvinnut kiirehtiä palaverista toiseen. Ei tarvinnut yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ei tarvinnut muuttaa kesken päivää ajankäyttösuunnitelmaa yllättävän tilanteen vuoksi. Ei tarvinnut enää pohtia työyhteisön tai yksittäisten työntekijöiden murheita. Nyt olen palannut töihin. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Ja yritän toimia Annan ohjeiden mukaan. Ehkäpä vielä löydän Annan työkalupakista lisää oppia kiireen selätykseen. Pitää nyt vain luottaa siihen, että muutos on pysyvää enkä vinksahda vanhaan kiiremoodiin. Katsotaan nyt, miten tässä käy.

Jälkikirjoitus. Ajankäyttö ja kiire liittyy työyhteisössä johtamiseen, mutta myös itse työprosesseihin. Työprosesseja on tutkittu ja kehitetty 1900-luvun alkupuolelta jo taylorismin kulta-ajoilta. Työntutkijat ovat mitanneet ja mallintaneet työprosesseja. Henkilöstö organisaatioissa on suhtautunut monella tapaa työntutkijoihin, koska uhkana on ollut työn kuvan muutos tai jopa töiden loppuminen. Kellokalleista on puhuttu. 1980-luvulta lähtien on löydetty uusia työprosessien kehittämismenetelmiä. Lean-oppi on tuon ajan tuotos, joka lähti liikkeelle autoteollisuudesta (Toyota). Nyt Lean-oppi on levinnyt myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Siitä kerroin edellisessä blogikirjoituksessani. Myös yleensä asiantuntijatyöhön tätä aatetta on levitetty. (2)

Päivitys 3.9.2017: FB:n puolelta vinkki Markus Heikkiseltä:
"Tehdäksesi enemmän parempaa sinun tehtävä vähemmän turhempaa. Viemennessä tuo tullessa ja ole rippee.. Noilla nyt maalaisvinkit millä helpottaa kummasti."
Asko Rantala kommentoi FB:n puolella aihetta pitkään ja perusteellisesti. Tässä on ote hänen loppupäätelmistään: Kun "me" hoidamme asioita tutkittujen faktojen perusteella, ei kenellekään tule milloinkaan kiirettä. Tuotantoprosessissa ei ole kiirettä vaikka se toimii lähes 100 % teholla.
Keijo Rajakallio kommentoi FB:n puolella - kiire henkinen syöpä:
"Joskus kirjoitin kolumnin aiheesta otsikolla: Kiire on aikamme henkinen syöpä. Maailmanmeno on muuttunut hektiseksi, vaikka siihen ei tarvetta ole kuin hätätapauksissa. Monikanavaisuus (face, twitter, insta jne.) on tuonut yhtä paljon ongelmia jos nämä ovat ratkaisseetkin jotain. Kysymys on täten reaaliaikaisuuden haasteesta, suhtautumisesta siihen eli ajanhallinnasta. Olen havainnut merkkejä, toisenlaisestakin kulttuurista, jossa viiveet ovat toivottavia ja viesteihin vastataan kun on oikea aika vastata, mutta ei heti. Äskettäin uutisoitiin, että nuoret eivät enää vastaile puhelimeen, ja ohi on mennyt työtarjouksia. En minäkään outoihin numeroihin vastaa, kun oletan siellä kaupattavan lehteä tai ihmepillereitä. Facessakin on semmoinen tekovika, että viesti menevät nopeammin ohi jonnekin kuin lastu Vantaanjoessa. Jotain tiettyä viestiä on vaikea jälkikäteen löytää, mikä houkuttelee - ja jos asia on tärkeä, suorastaan painostaa vastaamiseen heti. Tämmöinen keinotekoinen kiire ei palvele ainakaan sivistyneen keskustelun rakentumista näille sivuille."

Viitteet

(1) Anna Perho: Antisäätäjä. Fiksun ajankäytön opas. Otava 2017: Kirjan esittelyteksti:
Luettuasi tämän kirjan sinulla ei ole enää koskaan kiire.Mitä haluat saada elämässäsi aikaan? Mikä on sinulle tärkeää?Kalenterin rakentaminen näiden vastausten ympärille merkitsee luopumista monista asioista, kivoistakin. Se tuntuu aluksi hankalalta, mutta kun menetelmän sisäistää, elämä lakkaa olemasta pelkkää selviytymistä. Tilalle tulee selkeyttä, voimaa ja kuningastunne oman elämän hallinnasta.Rempseä ja rento opas sisältää mahtavia ajanhallintavinkkejä, runsaasti tehtäviä sekä Antisäätäjän Kaavan, jonka avulla lukija pystyy laatimaan itselleen realistisen, omaan arkeen sopivan ajankäyttösuunnitelman.

(2) Lean-ajattelua olen pohtinut mm. keväällä valmistuneessa kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Nordenstadt 2017, s. 23, 93-95 sekä aikaisemmin ilmestyneessä kirjassani SOTEuudistus - pirullinen ongelma, Norderstadt 2016, s. 210-221.  
 - https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/08/espoossa-yhdella-terveysasemalla-jonot.html