sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sote- uudistus ristipaineissa - rakenteita pitäisi uudistaa ja resursseja leikata, päivitys14.12..2013

Sote-uudistus vaikeuksissa.  Sote-uudistus ei kuntien lausunnoissa tue Orpon ryhmän ajatuksia. Vastuukuntamallia karsastetaan ja haikaillaan kuntayhtymämallin suuntaan. Orpon työryhmän asukaslukukriteereitä vierastetaan.  Yksikanavaista rahoitusmallia kaivataan. Eroja on lausunnoissa pienten ja suurten kuntien välillä. Pienet kunnat tietysti pelkäävät menettävänsä vaikutusvaltaa suurille kunnille. (http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6433246&name=DLFE-27847.pdf) THL:n pääjohtaja linjaa kolme keskeistä tekijää uudistukselle: 1. 10-20 sotealuetta, 2. riittävät resurssit - erityisesti perusterveydenhuollolle, 3. yksikanavainen rahoitusjärjestelmä. (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34740) Povaan suuria vaikeuksia Orpon työryhmän tuloksille jatkossa. Säälin samalla monikymmenpäistä järjestämislain valmisteluryhmää tosi hankalasta tehtävästä, joka viime kädessä pysähtyy perustuslakivaliokuntaan.

http://www.slideshare.net/THLfi/vaalavuo
Valtionosuusuudistus. Samaan aikaan valmistellaan valtionosuusuudistusta, jossa haetaan nykyistä oikeudenmukaisempaa ratkaisua kuntien valtionosuuksille.
Aiheesta järjestettiin seminaari, jossa alustajina olivat hankkeen valmistelijat.  http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=34724    Uudistuksessa nostetaan esille nykytilaan verrattuna lisää valtionosuuskriteerejä, joista perustana on palvelujen todellinen tarve. Näin ikärakenteen vaikutus tulee vähenemään verrattuna nykytilanteeseen. Sairastavuus uutena muuttujana otetaan mukaan kriteeristöön. Oheinen kolmas kuvio osoittaa sairastavuuden vaikutuksen.
http://www.slideshare.net/THLfi/vaalavuo
 Oheiset kuvat on lainattu Maria Vaalavuon ja Unto Häkkisen esityksestä ko. seminaarissa.(X)
Tosin yleisöstä tuli välittämästi inhorealistinen puheenvuoro, jossa viitattiin kuntien muuttuvaan asemaan. Uudistuksen häviäjät vastustavat kynsin hampain varmasti asiaa. Itse asiassa tämänkin asian osalta muutosten aikaansaaminen on ollut vuosikausia kuntapolitiikan armoilla. Erilaisia selvitysmiehiä ja työryhmiä on pohtinut aihetta vuodesta 1989 lähtien ilman poliitikkojen lopullista hyväksyntää. http://www.slideshare.net/THLfi/miettinen
Päivitys 14.12.2013: Uudistus lausunnoille. http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20131212Valtio/name.jsp 

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on viiimeisten kymmenen vuoden aikana satsattu aina lisää resursseja. Erityisesti erikoissairaanhoito on kasvanut, mutta perusterveydenhuolto on ollut likimäärin ennallaan. Tähän havaintoon perustuu myös THL:n oma aloite perusterveydenhuollon nostamisesta uudistuksen kärkeen. Nyt sitten samaan aikaan hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa vaaditaan merkittäviä säästöjä kuntatalouteen. Vääjäämättä säästöt kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Systeemi on vain toistaiseksi suojannut erikoissairaanhoidon kahdesta keskeisestä syystä: 1. kuntayhtymämalli, 2. erikoissairaanhoidon keskittynyt, erikoistunut, teknologiakeskeinen toimintatapa. Toisaalta on todettu moneen kertaan, että suomalainen erikoissairaanhoito on tehokasta. Perusterveydenhuollon mittaaminen kansainvälisessä perspektiivissä ei ole ollut mahdollista suurista järjestämistapaeroista johtuen. Tässä siis pätee vanha viisaus - asioiden mitattavuus edistää ja antaa etulyöntiaseman verrattuna asioihin, joita ei voi kunnolla mitata. Vanhuspalvelulaki antaa myös oman vastavoimansa säästöjen hakemiseen.

Sote-leikkauksia voi nyt vielä arvuutella. Tässä on muutamia Ollin leikkuripohdintoja:
  •  erikoissairaanhoito: järjestelmä suojelee tehokkaana toimijana itsensä, mutta erikoissairaanhoitoakin voitaisiin keskittää entisestään ERVA-alueiden ympärille; kaikkia erikoissairaanhoidon sairaaloita ei välttämättä tarvita jatkossa (vaikea tehtävä, tästä esimerkki synnytysyksiköiden lakkauttamiset)
  •  ikäihmisten palvelut: suomalainen palvelujärjestelmä on edelleen laitospainotteinen; kun elämme monikanavaisessa rahoitusjärjestelmässä, kunnat siirtävät laitoishoitoa palveluasumiseksi; säästöt veronmaksajan kannalta ovat arveluttavia, koska viime kädessä maksaja pysyy ennallaan; vanhuspalvelulaki ja säästöt muodostavat suuren ristiriidan
  • perusterveydenhuolto: vuodeosastohoito kaipaa uudistuksen, jossa toimintaa verrataan toisaalta erikoissairaanhoidon vuodeosastotoimintoihin ja toisaalta vanhustenhuollon vuodeosastotoimintoihin - alun perin perusterveydenhuollon vuodeosastotoiminta suunniteltiin "pikkusairaala"-ajattelulla; avohoito kaipaa uudistamista koko linjalla eli itsehoito, sähköinen asiointi, asiakasryhmien segmentointi, lääkärien ja hoitajien työnjako jne.; oheisessa linkissä on perusterveydenhuollon lääkärien ajatuksia (http://www.mediuutiset.fi/multimedia/archive/00108/L__k_rien_leikkausl_108453a.pdf )
  • sote-palvelujen suunnnittelu ja toteutus todellisen tarpeen mukaan - ei vanhojen rakenteiden ja saavutettujen etujen mukaan: valtionosuusuudistus olisi tässä selkeä uudistuksen kannustin
(X)   Valtionosuusuudistuksesta kirjoittivat vieraskynän Vaalavuo ja Häkkinen HS:iin 29.11.13:  http://www.hs.fi/kotimaa/Valtionosuusj%C3%A4rjestelm%C3%A4+kaipaa+uudistamista/a1385578573776




sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Häiriökäyttäytyminen työyhteisön resurssisyöppö, päivitys 19.8.2015

Häiriökäyttäytyminen työyhteisössä on resurssisyöppö. Työyhteisössä tämän havainnon voi tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun joku henkilö sekoittaa koko pakan. Asiaa on tutkittu ja haettu myös siihen lääkkeitä. Minulla oli mahdollisuus tutustua Ari Heiskasen ajatuksiin ja tutkimuksiin jokin aika sitten. (1, ks. myös 28.11.2013 Ari MTV:n aamulähetyksessä, x). Ari tiivistää: "inhimillistä kärsimystä seuraa taloudellinen kärsimys". Häiriökäyttäytyminen Arin tutkimusten mukaan johtaa seuraavanlaiseen toimintaa: 1. 76% työntekijöistä menettää murehtimalla asiaa, 2. 45% työntekijöistä menettää tehokasta työaikaa vältellessä häirikköä, 3. 8% ilmoittaa sitoutumisensa työyhteisöön heikentyneen, 4. 20% vähentää yritteliäisyyttä työssä, 5. 7% vähentää työaikaansa, 6. 39% pohtii työpaikan vaihtoa, 7. 33% vaihtaa työpaikkaa, jos tilanne yhteisössä ei muutu. Myös työterveyslaitos on nostanut esille häiriökäyttäytymisen. Sairausloman riski kasvaa oleellisesti, kun työyhteisössä on häiriöitä. Erityisesti esimiehen käyttäytymisestä voi olla alaisille kohtalokkaita vaikutuksia. (2) Tästähän on ääriesimerkkinä Hilkka Ahteen tapaus.

Häiriökäyttäytyjät. Ari Heiskanen on kehittänyt aihetta eteenpäin määrittelemällä häiriökäyttäytymisen  ilmenemismuodot, jota hän on myös käyttänyt tutkimusessaan. (ks. oheinen kuvio). Epäasialliset" eivät huomioi toisia ihmisiä, eivät tervehdi tai sano kiitosta, käyttävät voimasanoja, jättävät vastaamatta sähköposteihin tai puhelinsoittoihin, lähettävät ikäviä viestejä muille työyhteisössä. "Pantomiimikot" ilmaisevat ylimielisin  ilmein ja elein paheksuntansa. "Kunniattomat" jättävät ilmoittamatta tärkeistä asioista tai muutoksista, osoittavat toisille kohtuuttomasti töitä odottaen heidän epäonnistumista, syyttävät kolleegaa omista virheistään, ottavat itselleen helpot työt, ottavat toisten töistä kunnian itselleen. "Nöyryyttäjät" vääristelevät toisten suorituksia, etsivät ja tarkkailevat toisten virheitä, loukkaavat ja vähättelevät toisia, juoruilevat. "Romuttajat" murskaavat henkisesti toisia antamalla tarpeetonta kritiikkiä, jättävät jotkut henkilöt systemaattisesti pois palavereista ja vastaavista.

Miten voidaan puuttua häiriökäyttäytymiseen? Arin mielestä ongelmia voidaan myös ennakolta estää puuttumalla aikapulaan ja taloudellisiin paineisiin tai puuttumalla epäselviin pelisääntöihin ja ohjeisiin. On kyse myös esimiehen tahdosta puuttua asioihin. Esimies voi olla toisaalta myös tietämätön asioiden kulusta, joka voi johtua toiminnan väärästä organisoinnista.Usein ryhmät ovat liian suuria ja tehtäväkokonaisuudet saattavat olla epätarkkoja. Puututtaessa asioihin pitää varmistaa, että muutokseen todella sitoudutaan ja muutosta seurataan. Positiivinen vastaisku  häiriökäyttäytymiseen on työn ilo, työn imu. Työn imussa oleva työntekijä on tarmokas, omistautunut , uppoutunut, sinnikäs vastoinkäymisissä, ylpeä työstään. Työn imussa oleva työntekijä kokee työnsä merkitykselliseksi,  haasteelliseksi,  inspiroivaksi. Tähänkin on kehitetty menetelmiä työterveyslaitoksessa, joissa aktiivisena toimijana voi olla työyhteisön jäsen tai esimies tai organisaatio kokonaisuudessaan. (3)

Työyhteisön johtaminen on muutoksen ydin. Pomoilla, johtajilla on avainasema häiriökäyttäytymisen estämisessä ja vähentämisessä. Toisaalta enenevässä määrin puhutaan myös alaiskäyttäytymisestä. HS:n mielipidesivun kirjoitus avaa kummankin osapuolen velvoitteita: "Häirinnän torjunta vaatii tekoja sekä työnantajalta että työntekijöiltä" (4) Keskeistä taitaa olla tuo positiivisen ilmapiirin aikaansaaminen, mitä esimerkiksi Himanenkin kumppaneineen korostaa. Johtamiseen pitää saada luovuutta, rikastavaa vuorovaikutusta sekä luottamusta - eikä pelon kulttuuria. (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/11/himasen-raporttia-kannattaa-lukea.html). Toisaalta "NEMO"-projektissa paneudutaan negatiivisten tunteiden haasteisiin. "NEMO (Business Value from Negative Emotions) -tutkimushankkeessa etsitään vastausta kysymykseen: miten ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita voidaan hyödyntää eettisesti kestävällä tavalla asiakaskokemusten ja työilmapiirin parantamisessa, yhteiskuntavastuun viestimisessä sekä kasvun, innovaatioiden ja jopa uusien liiketoimintamallien lähteenä? " (5, Päivitys 28.11.2013:  ks. myös tuore väitöskirja aiheesta oheisessa viitteessä). Kritikin antamisessakin pitää olla harkitsevainen, muuten lopputuloksena on häiriökäyttäytymisen lisääminen. Löysin kymmenen kohdan patenttilistan tähän asiaan ruotsalaiselta tutkijalta Annika Malmgrenilta Talouselämä-lehdestä (6): 1. mieti tarkoitus ja tavoite, 2. ole rehellinen, 3. toimi arvojesi mukaan, 4. katso eteenpäin, 5. kannusta kritiikin antoon, 6. opi antamaan arvostavaa kritiikkiä, 7. erota asia ja henkilö, 8. valitse oikea tapa ja ajankohta, 9. vältä sanoja mutta, ei koskaan ja aina, 10. valmistaudu kritiikin antoon.

Päivitys 19.8.2015: STM on julkaissut ohjeet työyhteisön häirinnän ja epäasiallisen kohtelun hallinnasta. http://stm.fi/tyosuojeluvalvonta/hairinta
"Epäasiallinen kohtelu ja häirintä ovat hyvän tavan vastaista käyttäytymistä toisia kohtaan, esimerkiksi toisen työnteon arvostelua ja vaikeuttamista, sosiaalista eristämistä, seksuaalista häirintää tai pilkkaamista. Arkipuheessa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua sanotaan usein työpaikkakiusaamiseksi. Työturvallisuuslaki kieltää epäasiallisen kohtelun ja häirinnän työssä. Laki velvoittaa sekä työnantajaa että työntekijää. Lain mukaan työntekijän velvollisuus on välttää toisten turvallisuutta tai terveyttä haittaavaa epäasiallista kohtelua. Jos työpaikalla esiintyy epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan puututtava siihen."
Työturvallisuuslaki 738/2002 (Finlex)

Päivitys 19.8.2015: Osataan sitä häiritä maailmallakin - Amazon: "Helvetillinen työpaikka - kyllä!"
”Se on kovaa fyysistä työtä. Raskaaksi sen tekee, että työntekijöitä valvotaan kaiken aikaa eikä työtahti saa koskaan laskea alle tietyn tason. Siellä ei voi olla normaali-ihminen, täytyy olla kaiken aikaa keskitasoa parempi Amazon-robotti”, Baker moittii.
Hänen mukaansa ankara työtahti ja Amazonin henkilöstöpolitiikka johtavat jatkuvasti terveysongelmiin.

http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/helvetillinen-tyopaikka-kylla-3328498

Viitteet

(1) Ari Heiskanen: Häiriökäyttäytymisen inhimillinen ja taloudellinen vaikutus, TEHYn julkaisusarja 2/13, F muut; http://www.tehy.fi/@Bin/24767547/H%C3%A4iri%C3%B6k%C3%A4ytt%C3%A4ytyminen+2013.pdf

(2) Työterveyslaitos uutisoi "Työpiste" -nettilehdessään   17.11.2013 kahdesta tutkimusta yläotsikolla "Sairaslomalla vai ei - riippuu työyhteisön olosuhteista":  "Työpaikan psykososiaaliset seikat ovat monessa mukana. Esimerkiksi työstressillä on yhteys kohonneeseen verenpaineeseen ja sitä kautta tärkeä rooli sydän- ja verisuonitautien synnyssä, todetaan tuoreessa SJWEH-lehden tutkimuskatsauksessa.
Psykososiaaliset tekijät voivat vaikuttaa sairausloman riskiin jopa enemmän kuin varsinaisten oireiden vakavuus." http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Sairauslomalle_vai_ei_riippuu_tyoyhteison_olosuhteista.aspx

(3) Työterveyslaitoksella erit. prof. Jari Hakanen on kehittänyt käsitettä työn imu. "Oletko innostunut ja hyvällä mielellä uuden työpäivän alkaessa? Kuluuko aikasi työn parissa kuin huomaamatta? Saatko työstäsi nautintoa? Jos vastasit kysymyksiin myöntävästi, koet ehkä työn imua. Työn imu on työhön liittyvää innostumista ja iloa kuvaava käsite. Sillä tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Päinvastoin kuin vakavat työpahoinvoinnin oireet, työn imu on yleinen ilmiö työpaikoilla. Se koskettaa useimpia meistä - ainakin aika ajoin."

http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyon_imu/Sivut/default.aspx




(4)HS-mielipidesivun artikkeli 15.11.2013: Häirinnän torjunta vaatii tekoja sekä työnantajalta että työntekijältä (Eerik Tarmaala, Kaarina Myyri-Partanen)

(5) Nemo-projekti on aloitettu syksyllä 2013 ja tuloksia saataneen vuonna 2015: "Hanke toteutetaan vuosien 2014–2015  aikana Turun ammattikorkeakoulun, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistyöprojektina. TTY:llä tutkimuksesta vastaa tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi. Hankkeen tuloksena syntyy uutta ymmärrystä ja käytännöllisiä välineitä negatiivisten ja ristiriitaisten tunteiden liiketoimintapotentiaalin realisoimiseksi. Hanke kohdistuu yhteiskunnallisesti merkittävään ilmiöön, jonka parempi ymmärtäminen on välttämätöntä yhä aineettomammaksi käyvässä palvelutaloudessa." http://www.tut.fi/novi/nemo-projekti-tutkii-negatiivisten-tunteiden-arvopotentiaalia/
Päivitys 28.11.2013: Työyhteisöjen konflikteista väittelee 29.11.13 Kalle Siira Helsingin yliopistossa
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41886/siira_dissertation.pdf?sequence=1
Ote MTV:n aamutelevision haastattelusta 28.11.2013: "Kalle Siira väittelee huomenna yritysten konfliktitilanteista. Väitöskirjan mukaan esimiehet voivat turhan herkästi ohittaa konfliktin taustat työpaikalla auktoriteetilla.
– Sehän on perinteinen tapa, että kun työpaikalla nousee konflikti, niin esimiehenä siihen pystyy kyllä tarttumaan. Huomataan, että homma ei toimi, nyt laitetaan homma ruotuun. Jyrätään auktoriteetilla, jolloin konfliktin taustat, syyt minkä takia konflikti on ylipäätään noussut esiin, jää piiloon. Ne voivat olla rakenteellisia asioita, jotain oikeita ongelmia, joista vaan nämä tietyt ihmiset oireilevat.
Siira kehottaakin esimiehiä kuuntelemaan alaisiaan myös pienistä asioista, koska ne voivat estää tulevaisuuden konflikteja.
– Jos oikeasti kuunneltaisiin kaikki näkökulmat, niin päästäisiin syvemmälle. Se on todettu, että kun kaikki näkökulmat pääsevät esille, niin sen organisaation päätöksenteko paranee, innovatiivisuus, luovuus paranee, mutta kun ne näkökulmat jyrätään, niin se ei ikinä pääse edes käsittelyyn. 
Väitöstutkija Kalle Siiran mielestä ristiriita nähdään yleensä kielteisenä ja pikaisesti korjattavana asiana. Siiran mielestä konflikteja ja ristiriitoja tulisi kuitenkin pitää luonnollisena osana kehittyvää organisaatiota."

 (6) Kritiikin antamisen 10 ohjetta;  http://www.talouselama.fi/tyoelama/nain+annat+kritiikkia+paremmin+katso+kymmenen+ohjetta/a216859 
"Kritiikin antaminen aiheuttaa vähintään yhtä epämiellyttäviä väristyksiä kuin vastaanottaminen, mutta edistystä ei tapahdu ilman tätä tunnetta. Ruotsalaisella tulevaisuusasiantuntijalla Annika Malmbergillä on ohjelista kritiikin antamiseen."

(x) Päivitys 28.11.13: Ari Heiskanen MTV:n aamulähetyksessä häiriökäyttäytymisestä:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkija--joka-neljas-hairiokayttaytyja-on-esimies/2417388



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Himasen raporttia kannattaa lukea: arvokas elämä ja positiivinen kierre hyviä asioita - päivitys 14.11.2013

" On eri asia olla kriittinen sisällöistä, toinen asia on olla vain kyyninen"
Pekka Himaseen on kohdistettu kritiikkiä, syytteitä, jotka voidaan mielestäni tiivistää muutamaan kohtaan:
  • epäoikeudenmukaisuus: pääministerin junailema hankemääräraha Himasen ryhmälle koetaan epäoikeudenmukaiseksi, koska a) hanketta ei tehty kilpailutusta, b) hanke koettiin yksipuoliseksi puoluepoliittiseksi vedoksi, c) hanke koettiin vääryydeksi tutkijayhteisön toimintatapoja kohtaan
  • kateus: miksi juuri Himanen onnistuu saamaan tukea niin rahallisesti kuin henkisestikin ajatuksilleen kun kateelliset eivät tätä tukea koe saaneensa; tutkijat löytävät kateuden sijasta erilaisia indeksejä kuvaamaan Himasen tutkijan kykyjä (1). 
  • osaaminen: Himasta ei pidetä "oikeana" tutkijana vaan pikemminkin ajatusten heittäjänä, pamfletistina, jolla on maailmalla hyviä kavereita, tukijoita (kuten Manuel Castells). 
Viite 2
Henkinen ilmapiiri. Vastaan omalta osaltani näihin kolmeen kyyynisesti. Epäoikeudenmukaisuus ei ole Himasen asia. Hän on markkinoinut itseään ja ajatuksiaan hyvin ja pääministeri on tarttunut syöttiin. Olisiko Himanen jopa Kataisen sijaiskärsijä.  Kateus on suomalaisille tuttu ominaisuus tai häiriötekijä, josta tässä yhteydessä on päästävä eroon. Osaaminen liittyy siihen, mihin kategoriaan Himasen hanke ja ajattelu asetetaan. Puhuisin tässä yhteydessä tutkimuksen sijasta arvioinnista tai auditoinnista ennemminkin. Castells vastaa kritiikkiin toteamalla, että kyse on tietämyksestä. Jos ajatellaan, että tutkimus käsittää tiedon hierarkian datasta informaatioon ja tietämykseen, niin Himanen ja Castells käyttävät olemassa olevaa dataa ja informaatiota tietämyksen rakentamiseksi.  Tässä mielessä Himasella on mitä ilmeisimmin osaamista. Hän käyttää hyväksi olemassa olevaa dataa ja informaatiota. Hän osaa koota yhteen vastaavia muita asiantuntijoita ja tiivistää heidän kanssaan arvioinnin, auditoinnin kompaktiksi raportiksi. Melkoinen joukko kansakunnan eliittiä on tuominnut nämä Himasen ajatukset.

Puolustajiakin on. Yllätyin, kun googlasin vielä näkemyksiä. Löysin Suomen Kuvalehden nettisivuilta prof. Antti Hautamäen kommentin, joka avaa asian toisella tapaa Niin ei se nyt kuitenkaan ollut yllätys, koska Antti Hautamäki oli jo 2001 Sitran tutkimusjohtajana julkaisemassa Castellsin ja Himasen teosta Suomen tietoyhteiskuntamalli. Itse asiassa olin sen lukenut jo tuona vuonna ja teos löytyi kirjahyllystäni. Antti toteaa tuosta teoksesta esipuheessa seuraavaa: "... hyvinvointivaltio toimii kilpailukykyä vahvistavana tekijänä. Hyvän elämän tarjoaminen kaikille ja syrjäytymisen ehkäisy eli ns. sosiaalinen inkluusio tukevat talouden kehitystä eikä ole pelkkä verorasitus." Tätä taustaa vasten ymmärtää Antin puolustuspuheen Suomen Kuvalehdessäkin:
"Loppuraportti ansaitsee paljon paremman vastaanoton. Sen analyysit ja johtopäätökset on otettava vakavasti. Mikään yksittäinen raportti ei laivaa käännä, mutta nyt ainakin on esitetty selkeitä suuntaviittoja. Raportin analyyseistä voidaan ja pitääkin keskustella, mutta arvokkaan elämän asettaminen kehityksen päämäräksi on merkittävä linjaus, johon poliitikkojen tulisi ottaa kantaa." (3)

Hyvinvoinnin yhteiskunta ja arvokas elämä.  Himanen kumppaneineen rakentaa hyvinvointivaltion mallia 2.0 positiivisen kierteen perusteella (oheinen kuvio). "Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa kutsumme nimellä hyvinvointivaltio 2.0, tai täydessä laajuudessaan siitä voi puhua hyvinvoinnin yhteiskuntana. Siinä nämä kaksi kehitysmallia – inhimillinen ja informationaalinen kehitys – vahvistavat toisiaan positiivisessa kehässä perinteisen hyvinvointivaltion purkamisen aiheuttaman syvenevän noidankehän sijaan." (s.139). Himanen päätyy käyttämään ydinterminä käsitettä "arvokas elämä". Se muodostaa positiivisen kierteen kestävän hyvinvoinnin, kestävän ympäristön ja kestävän talouden kanssa. Himanen kuvaa myös arvokkaan elämän indeksin, joka koostuu useista osaindekseistä. Suomi sijoittuu tämän indeksin maavertailussa kärkimaihin.  (s.279-317, ks. viite 6) Himanen ryhmineen ei ole yksin tämän positiivisen kierteen ajatustavan kanssa. Kajanoja kumppaneineen on lanseerannut saman ajatuksen vuonna 2012. Hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikka on pikemminkin investointi kuin kuluerä. Syntyy positiivinen kierre. Hyvinvointipanostusta lisättäessä siitä seuraa eriarvoisuuden väheneminen jas edelleen sosiaalisen pääoman vahvistuminen ja edelleen hyvinvoinnin lisääntyminen jne. (4). Erona on erityinen painotus sosiaaliseen pääomaan, kun Himasen ja kumppanien mallissa ei erikseen viitata sosiaaliseen pääomaan.

Runsaasti aineksia jatkopohdinnoille. Himasen ja kumppanien raportissa nostetaan esille kolme keskeistä hyvinvoinnin haastetta: 1. elämäntavat, 2. talous, 3. teknologia. Ei ole kyse hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta vaan uudesta suunnasta. Ensimmäinen asia on kääntää hyvinvointi positiiviseksi asiaksi - ei vain pahoinvoinnin poistamista. Niin tätä asiaa on pohdittu mm. hyvinvointi-indikaattoreita kehitettäessä. On kieltämättä vaikea löytää positiivisia indikaattoreita. Toinen asia on panostaa ennakoivaa otteeseen korjaavan otteen sijasta. Kolmas asia on panostaa kokonaisvaltaiseen muutokseen osittaisten muutosten sijasta. Neljäs asia on ymmärtää hyvinvointivaltion ihminen toimivana subjektina eikä vain kohteena. Viides näkökulma muuttaa valtion ja muun yhteiskunnan välistä roolijakoa. Myös muu yhteiskunta on mukana hyvinvoinnin tuottajana - siis yritykset, järjestöt ja ihmiset itse. Näin valtion roolina on toimia uusien ratkaisujen mahdollistajana, parhaiden käytäntöjen omaksujana sekä niiden levittäjänä. Ekologinen talous puolestaan tarkoittaa kannustavaa yrittäjyyttä. Niin tässä tulevat mieleen erilaiset yritystuet, jotka ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana. Kysymys lienee tämän kuluerän aktivoinnista ja käytön uudelleen arvioinnista. Henkiseen kulttuuriin pitäisi saada sysäys luovuutta, välittämistä ja elämänarvojen kunnioitusta. Johtamiseen pitää saada luovuutta, rikastavaa vuorovaikutusta sekä luottamusta - eikä pelon kulttuuria. Myös poliittista kulttuuria tulisi uudistaa.  

Päivitys 13.11.2013: Kilpailevaksi raportiksi Himasen -Castellsin raportille nostaa yksi kirjan kirjoittajista Juho Saaren toimittaman teoksen "Suomen sillat tulevaisuuteen", joka julkistettiin samoihin aikoihin, mutta ei saanut julkisuutta lainkaan. Yli 400 sivuista järkelättä olen toistaiseksi vain selaillut. Mukana on ainakin yksi yhdistävä tekijä, Timo Hämäläisen artikkeli "Hyvinvointi". Artikkelissa eritellään mm. arjen hyvinvoinnin osatekijöitä.  (s.209-235).  (5)

Ajatushautomoon. Himasen ja kumppanien raportti pitäisi jatkotyönä käydä ajatushautomossa läpi. Löysin itse monenlaisia lähtökohtia uusille näkökulmille olemassa oleviin haasteisiin. Heitän yhden ehdotuksen, joka poiki jollain tapaa tästä kokonaisuudesta - 500 lakia ja hyvinvointiyhteiskunnan karsinta. Nyt pitäisi pistää pystyyn tutkijoista ja asiantuntijoista koottu tutkimus-arviointiryhmä, joka kävisi läpi nämä 500 lakia. Lait pistettäisiin järjestykseen erilaisin kriteerein kuten kustannusvaikutus, vaikuttavuus ihmisten hyvinvointiin, taloudellinen tehokkuusvaikutus jne.  Tietysti voitaisiin kehittää eteenpäin tuota arvokkuus (dignity)-indeksiä osittamalla sitä eteenpäin ja rakentamalla alueelliset indikaattorit. (6) Ja vielä lopuksi tulee mieleen tämä positiivinen kierre. Siihen tulisi päästä kaikkialla kiinni. Työelämässäkin kovin helppoa on toimia negatiivisen agendan pohjalta eli henkinen ilmapiiri uusiksi.

Viitteet

(1) HS:n mielipidepalstalla avataan tätä kateusasiaa 14.11.2013: "Tutkijoiden pätevyyttä ei voi mitata indeksiluvuilla. "(Joona Räsänen). Hän viittaa prpof. MattiWibergin esiin nostamaan h-indeksiin (h-15), jossa Himanen on korkeintaan keskinkertainen tutkija ( http://www.harzing.com/pop.htm)
sekä prof. Ilkka Armisen arvioon Himasesta hyvää kansainvälistä tasoa olevana tutkijana. http://thomsonreuters.com/web-of-science/

(2)"Kestävän kasvun malli - globaalio näkökulma" (Manuel Castels, Pekka Himanen) 2013  http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j22-Kestavan-kasvun-malli/PDF/fi.pdf  

(3) http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/arvio-pekka-himasen-loppuraportista-analyysit-ja-johtopaatokset-otettava-vakavasti
Manuel Castells - Pekka Himanen: Suomen tietoyhteiskuntamalli. SITRA & WSOY 2001

(4) Antti Alaja (toim.) Kriisikierteestä hyvän kehään, Kalevi Sorsa-säätiön julkaisuja 4/2012

(5) Juho Saari (toim.): Suomen sillat tulevaisuuteen, 2013
http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5762/suomen_sillat_tulevaisuuteen_saari.pdf

(6) Arvokkuus-indeksi (Dignity-index)

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Iloinen veronmaksaja ja sotemarkkinat - päivitys 7.11.2013 Himanen

Kuva HS:n 26.10.13 artikkelista Terveysyritykset.., viite 3
"Iloinen veronmaksaja" on päivän sana. Verotietoja on lehdistössä julkistettu ja kärkeen ovat nousseen onnistuneet myynnit terveyspalveluyrityksissä. Kärkinainen totesi olevansa iloinen veronmaksaja. Olen itse myös ollut iloinen ja tavallinen veronmaksaja liki 40 vuotta.  Kuulun yhteiskunnan keskiluokkaan, joka pitää yllä hyvinvointivaltiota. Maksan mielelläni veroja, koska saan sen avulla paljon hyötyjä. Kyse on positiivisesta kierteestä (hyvän kehästä), joka on pitkän aikavälin teoreettinen perustelu hyvinvointivaltion oikeutukselle (Gunnar Myrdal - Pekka Kuusi - Jouko Kajanoja - Pekka Himanen 7.11.13 julkistetussa tutkimuksessa). (1) Positiivisen kierteen ilmentymä on Suomi kilpalukykyisenä yhteiskuntana, joka monien vertailumittareiden avulla on muiden pohjoismaiden tavoin kärjessä. (2)

HS:1.11.13: mielipidekirjoitus: Tapani Kiminkinen










Veroparatiisit resurssihävikki. Monikanavainen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus perustuu viime kädessä kansalaisten kukkaroon. Tämän asian tuo esille selkeästi Tapani Kiminkinen 1.11.13 HS:ssa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. (ks. kuva vieressä).  Tapani tiivistää: "Meillä ei ole varaa äyskäröidä näitä hiellä ja vaivalla ansaittuja rahoja veroparatiiseihin." Sosiaali- ja terveyskapatalismi perustuu voitontavoitteluun ja jatkuvaan kasvuun. Muuten homma ei toimi. Voiton maksimointi on tehtävissä myös tavalla, jossa vältetään tuo "iloisen veronmaksajan" rooli. Se on resurssihävikki. Kapitalismiin liittyy myös oleellisena osana keskittyminen. Suuret toimijat ostavat markkinoilta pieniä pois ja pienet tienaavat siitä tosin hyviä rahoja (kuten nyt nämä verokalenterien kärkinimet). Hyvinvointipalvelujen yksityistäminen, markkinaehtoistaminen on mielestäni kuitenkin aina pikemminkin uhka kuin mahdollisuus. Helsingin Sanomat uutisoi 26.10.13, että yritykset tuottavat 22% terveyspalveluista. "Terveysalan suurimmat yritykset ovat kansainvälisten pääomasijoittajien hallussa... Kolme ylivoimaisesti suurinta konsernia ovat Attendo, Terveystalo ja Mehiläinen." Keskittyminen ja pääomien siirto veroparatiiseihin on hyvinvointipalveluissa upea markkinarako. Sen ovat tiedostaneet myös suuret terveyspalveluyritykset. (3)

Ruotsissa on yksikanavainen rahoitusjärjestelmä, joka mahdollistaa myös yksityisten toimijoiden tulon apajille. (4) Periaatteessa tästä saadaan aikaan kilpailutilanne, jossa kansalainen on hyötyjä. Kuitenkin sivutuotteena saadaan aikaan epätyydyttävät markkinat, joissa suuret toimijat valtaavat tilan ja monopolisoivat vähin erin palvelut ja myös hinnoittelun. Merkkejä on selvästi olemassa niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Tätä kuvaa hyvin Kauppalehden juttu 31.10.2013, joka on ohessa kokonaisuudessaan.  THL:n soteuudistusmalli on ideaalitilanteessa hyvä ja toimiva, mutta tuo mukanaan lisää mahdollisuuksia ei-toivottavaan rahan ansaintaan. (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/10/sote-uudistuksen-uudet-kaanteet-tarina.html) Jo nyt Kiminkisen mielipidekirjoitukseen perustuen voidaan todeta, että lääkäripalveluilla rahastus on eettisesti todella arveluttavaa. Yksittäisen vuokralääkärin palkka voi olla moninkertainen virkalääkärin palkkaan verrrattuna. Tuore tutkimus on tehty keikka/vuokralääkärien työtyytyväisyydestä. (5)

Ruotsista voidaan ottaa osin oppia. Tiiviisti Pekka Lithin analyysin pohjalta kuntien ja kuntayhtymien kilpailutus pohjautuu merkittävästi hintaan. Yleensä edullisin palvelujen tarjoaja voittaa. Viranomaisten hankintaosaamisessa on puutteita eivätkä ne ota riittävästi huomioon laadullisia tekijöitä. Ei myöskään suosita innovatiivisuutta tai käyttäjälähtöisyyttä. Ruotsin mallista Lith puolestaan haluaa nostaa esille asiakas- ja potilasvalinnan keskeisyyden ("kundval", "vårdval"). Suomeen tuotuna malli edellyttäisi monikanavaisesta rahoituksesta luopumista, jolloin se poistaisi Lithin mielestä Kelan hoitokorvausjärjestelmän ja työterveyshuollon vastaavan järjestelmän. Lithin mielestä kotiin vietävät palvelut, palveluasuminen ja lasten päivähoito voitaisiin hoitaa edelleen kuntapohjaisesti. Muissa palveluissa olisi sitten järjestämisvastuussa Ruotsin maakäräjiä vastaava systeemi (sairaanhoitopiirit, erva-alueet).

Säädeltyihin markkinoihin. Hyvinvointipalveluissa kilpailun pitää olla säädeltyä. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelujen laatu pitää olla määritelty, normeerattu ja avoimesti mitattu. Normit pitää olla yhtäläiset julkisille ja yksityisille palvelujen tuottajille. Hinnoittelun pitää olla myös avointa ja läpinäkyvää. Verojen kierto ei kuulu tähän kuvioon mukaan. Olen ymmärtänyt, että Ruotsissa on joitain asioita viety normeeraamalla Suomea pidemmälle. Hoidon laatu ja sen mittaaminen on systemaattisempaa - esimerkiksi laaturekisterit. (http://www.kvalitetsregister.se/).  Tähän viittaa myös Mikko Nenonen oheisessa kommentissaan otsikolla "Suomi haluaa kopioida Ruotsin mallin." Palvelujen kattava valvonta on Ruotsissa myös Suomea systemaattisempaa ja paremmin resurssoitua. Uusi valvontavirasto (IVO) aloitti toimintansa kesäkuussa 2013. (http://www.socialstyrelsen.se/omsocialstyrelsen/ivo ). Silti markkinauhat ovat samanlaisia molemmissa maissa.

Hallitus iloisen veronmaksajan asialle? Ministeri Risikko  (HS:2.11.13) on pehmentämässä hallituksen soteuudistusta.  Ministeri on heräämässä siihen tosiasiaan, että perusterveydenhuollolle pitäisi tehdä pikaisesti jotain. Mauno Vanhala toteaa HS:n mielipidesivulla 5.11.13, että Risikon ehdotus vain itse asiassa lisää yksityisiä palveluita ja palvelujen tuottajien markkinoita. Näin perusongelmat jäävät ennalleen. (viittessä 7 koko kirjoitus). Ministeri Huovinen puolestaan luottaa hallituksen nykymalliin. On totta, että kuntauudistus ja sotelaatikkoleikki ei auta akuuttiin ongelmaan. Moneen kertaan on moni asiantuntija todennut, että ensin pitäisi tehdä rahoitusuudistus. Järjestämisvastuun antaminen vastuukunnalle on onneton ratkaisu. Sairaanhoitopiirien ympärille pitää rakentaa järjestämisvastuu - siis kuntaa suuremmat kokonaisuudet. Vielä pitäisi tutkia, voisivatko terveyskeskuslääkärit toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina.  Ratkaisumalleja löytyy  muista maista,mm. Tanskasta. Tässä olisi tuo ministeri Ihalaisen paikka käynnistää vielä kolmikantaneuvottelut asiassa. Ja vielä kannattaisi analysoida, mikä osa sote-järjestelmästä toimii ja missä on ongelmia. Erikoissairaanhoito toimii. Kotiin annettavissa palveluissa on toimivia kokonaisuuksia. Osa vanhusten palveluista toimii. Työterveys toimii. Kannattaisi vielä myös analysoida tilanne alueellisesti tai realisoida moneen kertaan tehdyt analyysit. Yksityisellä sektorilla pitäisi saada aikaan hinta-laatu-tekijät huomioon ottavia uusia ratkaisumalleja. Niitä voitaisiin myös sitten siirtää julkiseen palvelutuotantoon. Hyviä esimerkkejä on olemassa Suomessakin. (6)

  • Iloinen veronmaksaja on tyytyväinen laadukkaaseen ja nopeaan palveluun mahdollisimman vähäisellä jonotuksella. 
  • Iloinen veronmaksaja on tyytyväinen, jos verorahat menevät läpinäkyvästi viime kädessä kansalaisen hyväksi. 

 Mikko Nenosen tuore kommentti aiheeseen (3.11.13):

Suomi haluaa kopioida Ruotsin-mallin


Raha seuratkoon potilasta, julistavat suomalaiset poliitikot tuottaen vahvan deja-vu elämyksen ainakin entiselle STAKES:n väelle. Kerrotaan nimittäin, että viimeisimmän Balkanin sodan jälkeen olisi eräästä tuoreesta tasavallasta saapunut delegaatio STAKES:iin kysymään neuvoja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. ”Me haluamme luoda maahamme pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kuinka aloittaisimme?”, oli delegaation kysymys STAKES:in asiantuntijoille. Tarina kertoo, että silloinen ylijohtaja olisi antanut vierailijoille lyhyen ja ytimekkään neuvon: ”Ensin elätte rauhassa ja sotimatta 200 vuotta ja kartutatte kansallista varallisuutta, luottamusta ja oikeudenmukaisuutta niin kuin Ruotsi teki. Sen jälkeen teillä alkaa olla hyvinvointia jaettavaksi.” Kerrotaan delegaation innostuksen ja opinhalun olleen tämän vastauksen jälkeen jo melkoisesti laimeampaa. Nyt Suomi poliitikkojensa suulla lausuttuna haluaa myös kopioida ruotsalaisen mallin, jossa raha seuraa potilasta organisaatioista ja palveluntuottajan omistuspohjasta riippumatta. Ihan hyvä, mutta olemmeko balkanilaisia veljiämme paremmin osanneet valmistautua tähän haasteeseen. Valitettavasti emme.


Ruotsalaiset aloittivat nykymallinsa valmistelemisen ja 90-luvulla, jolloin he loivat maahan satojen laaturekistereiden verkoston, jota valtio on rahoittanut siitä lähtien. Laaturekistereiden tietojen avulla voidaan seurata hoitosuositusten toteutumista ja ennen kaikkea palveluntuottajien laatua ja palvelujen vaikuttavuutta. Tämän kaiken olemme jättäneet Suomessa tekemättä. Laaturekistereidensä avulla ruotsalaiset voivat aivan hyvin vapauttaa potilaan ”ostoksille” hyväksyttävien ja korkealaatuisten palvelutuottajien markkinoille. Samaan aikaan Suomessa palvelujen laatu on lähinnä huhupuheiden, kanteluiden ja valitusten varassa arvioitavissa.

Jos siis aiomme kopioida Ruotsin-mallin, jossa raha seuraa potilasta, on meidän ensin rakennettava laaturekisteriverkosto tai vastaava laadunseurantajärjestelmä Suomeen. Tässä voimme oikaista yhtä vähän kuin Balkanin kansat hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.”

Päivitys 4.11.2013: Lukijan vinkistä ja ystävän avulla sain käsiini tämän kirjoituksen. 

Kauppalehti 31.10.2013, Uutiset, TALOUS, sivu 6:
Pääomasijoittajia ei pitäisi päästää koulujen tai hoivayritysten omistajiksi!

Näin sanoo ruotsalaispoliitikko, joka ei ole vasemmistolainen eikä vihreä, vaan Ruotsin porvarillisen hallituksen varapääministeri Jan Björklund. Björklund on kansanpuolueen puheenjohtaja, entinen ammattiupseeri, majuri. Selvät sävelet siis. Myös Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg on sitä mieltä, että "nykyisenkaltaisilla pääomasijoittajilla" ei pitäisi olla asiaa verovaroin rahoitettavalle hyvinvointisektorille. Vielä syyskuussa Borg arvioi päinvastoin, että "on selvää, että sijoitetulle pääomalle pitää saada tuottoa". Poliitikko Borgin mieli muuttui lokakuun lopussa, kun Ruotsin televisio SVT esitti dokumenttifilmin "Skolfesten", koulujuhlat. Ohjelma käsitteli kesäkuussa konkurssiin menneen koulukonserni JB:n tapausta. Veronmaksajien miljoonat olivat menneet korkoihin, eivät kouluihin. JB:n omisti tanskalainen pääomasijoittaja Axcel. Koulukonsernin toimitusjohtaja oli ministeri Borgin hyvä ystävä Anders Hultin, Ruotsin yli 20 vuotta sitten tekemän "vapaakoulu"-uudistuksen veteraaneja. TeliaSoneran Uzbekistan-sotkut paljastanut SVT-ohjelma "Uppdrag granskning" tutkii sekin urakalla ruotsalaiskoulujen epäkohtia. Keskiviikkona oli vuorossa jakso, joka kertoi "vapaakoulujen" rikkovan lakia valitsemalla oppilaita. Pääomasijoittajien riepottelu Ruotsin mediassa alkoi kaksi vuotta sitten "Carema-skandaalin" muodossa. Hoivayhtiö Carema Care on vaihtanut nimeä, mutta se ei auta, jos pääomasijoittajat Triton ja KKR eivät enää saa omistaa Ambeaa, ex-Careman emoa. Myös Attendon omistaja IK on vaaravyöhykkeessä. Ruotsin hallitus valmistelee nimittäin lakia, joka rajoittaisi "lyhytnäköiset toimijat" ulos veroilla rahoitettujen toimintojen omistajakunnasta. No, esimerkiksi pääomasijoittaja EQT on jo julistautunut koulujen "pitkäaikaiseksi" omistajaksi. Sekä koulu- että hoivasektorilla toimiva yrittäjä, pr-veteraani Peje Emilsson on taas todennut, että pitkäaikaista omistajuutta ei lailla säädetä. Iltapäivälehti Expressen on ollut samoilla linjoilla: poliitikkojen puheet voivat olla kovia, mutta jos tarkkaan kuuntelee, niin oikeasti ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Se on muuten tyypillistä täällä Ruotsissa, toisin kuin "tosikkomaisessa" Suomessa. Milloin rakennetaan kaikille laajakaista, milloin bensavapaa Ruotsi, milloin mitäkin. Ei suuret sanat suuta halkaise Auli Mauno

Viitteet

(1) Hyvinvointivaltion perustelu - inhimillinen pääoma - sosiaalinen pääoma:
- http://www.emmapalvelut.fi/images/stories/hyvinvointivaltio_luennot_turussa.pdf
Antti Alaja (toim.) Kriisikierteestä hyvän kehään, Kalevi Sorsa-säätiön julkaisuja 4/2012
- Pekka Himanen puhuu positiivisesta kehästä: http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j22-Kestavan-kasvun-malli/PDF/fi.pdf  "Kestävän kasvun malli - globaalio näkökulma" (Manuel Castels, Pekka Himanen) 2013:
"Tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa kutsumme nimellä hyvinvointivaltio 2.0, tai täydessä laajuudessaan siitä voi puhua hyvinvoinnin yhteiskuntana. Siinä nämä kaksi kehitysmallia – inhimillinen ja informationaalinen kehitys – vahvistavat toisiaan positiivisessa kehässä perinteisen hyvinvointivaltion purkamisen aiheuttaman syvenevän noidankehän sijaan." (s.139). Himanen päätyy käyttämään ydinterminä käsitettä "arvokas elämä". Se muodostaa positiivisen kierteen kestävän hyvinvoinnin, kestävän ympäristön ja kestävän talouden kanssa. Himanen kuvaa myös arvokkaan elämän indeksin, joka koostuu useista osaindekseistä. Suomi sijoittuu tämän indeksin maavertailussa kärkimaihin.  (s.279-317)

(2) Suomi kärjessä muiden pohjoismaiden tavoin hyvinvoinnin, kilpailukyvyn, osaamisen jne. (indekseissä: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/10/vanhusvertailu-help-age-ruotsi-1-suomi.html

(3) HS:26.10.2013: "Terveysyritykset kärkkyvät kuntien rahoja". "Alan suuryhtiöt ovat kasvaneet yrityskaupoilla. Nyt yhtiöt uskovat kasvua löytyvän myös siitä, että yksityisyritykset pääsevät entistä enemmän julkisrahoitteisen hoidon tuottajiksi".

(4) Pekka Lith on kirjoittanut Tieto&Trendit-lehden lokakuu 2013 numerossa kaksi artikkelia, jotka liittyvät tähän blogiteemaan: "Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailutukset ratkaistaan hinnalla" (s.26- 28) ja "Ruotsissa asiakas valitsee ja jonot lyhenevät" (s. 29-32) Ensimmäinen kirjoitus perustuu Pekka Lith:n TEM:lle tekemään raporttiin "Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Raportti yksityisestä palvelutarjonnasta ja yritysten kasvusta sekä julkisista hankinnoista ja toiminnan kehittämisestä sosiaali- ja tervesypalveluissa, TEM-raportteja 34/2013, Helsinki 2013 http://www.tem.fi/files/37584/TEMrap_34_2013_30092013.pdf

(5) Vuokralääkäri
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto44_3.pdf
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=14017/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

(6) Innovatiivisia palveluratkaisuesimerkkejä:
 - Megaklinikka
http://www.megaklinikka.fi/
"Miten tämä on mahdollista? Edullinen hintatasomme perustuu tyhjäkäynnin vähentämiseen. Useistakin kerralla tehdyistä toimenpiteistä maksat vain yhden varausmaksun ja lisäksi säästät aikaa kun saat sekä hammaslääkärin että hygienistin palvelut samalla käynnillä."
- Omasairaala: http://www.asml.fi/blogi/omasairaala-goes-zappos/?goback=.gde_3686212_member_5801237959994789888#!
 "Asiakas, asiakaskokemus ja siihen fokusoiva yrityskulttuuri oli tarinan ja tekemisen ytimessä:"

(7) Vanhalan mielipidekirjoitus HS:ssä 5.11.2013