SOTEn sopimusohjausta ei saa jättää konsulttijuristien käsiin

Ohjaus on jaettu VM:n, STM:n kesken. VM vastaa rahoitukseen liittyvästä resurssiohjauksesta ja STM strategisesta ohjauksesta. Valvontatehtävät on osoitettu uudelle valvontavirastolle. THL:n tehtävänä on tuottaa informaatio-ohjauksen välineet. Nuolet valtiolta maakuntiin kuvaavat puolestaan resurssien jakoa ja strategista ohjausta sopimusmenettelyllä. Maakunnilla on yhteistyösopimukset toistensa kanssa – erityisesti koskien vaativia harvempaan maakuntaan keskitettyjä palveluja sekä päivystyspalveluja. Maakunnilla on puolestaan seuraavalla tasolla ohjausvastuu maakunnan palvelun tuottajiin: liikelaitos, yhtiöt, palvelujen tuottaja-yritykset. Lisäksi maakunnalla on sopimussuhde kuntien kanssa koskien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Valvontaviranomainen valvoo palvelurakennetta, palvelujen tuottajia ja ammattihenkilöitä. On viittä eri johtamista: 1) suoraa ohjaus, 2) sopimusjohtaminen, 3) valvonta, 4) seuranta, 5) informaatio-ohjaus. Kaikki kuvion nuolet sisältävät tietojohtamisen elementit: data, informaatio ja niihin kytketyt tavoitteet ja mittarit. Kaikki tämä on vielä riippuvaista, miten valinnanvapauden lainsäädäntö laaditaan. Sote-markkinat luovat omat verkostomaiset nuolet. [i]

Tavoitteet ovat eritasoisia ja osittain saattavat olla ristiriitaisia:

1)       säästämistavoitteet

2)       hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

3)       peruspalvelujen turvaaminen

4)       valinnanvapaus

5)       palvelujen integraatio.

Kaikkien osapuolten tiedossa on, että uudistus vaatii ajantasaiset tietovarannot ja niiden pohjalta rakennetut mittarit. Sekä johtamisjärjestelmään liittyvät viisi tehtävää, että asiakkaan valintamahdollisuuksien turvaamistehtävät vaativat tätä.

Selvityksen perusteella nostetaan nyt esiin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan kannalta muutamia keskeisiä näkökulmia:

1.   Ohjaus-, seuranta- ja valvontatehtävien toteuttaminen uudessa palvelujärjestelmässä edellyttää tiivistä yhteistyötä ja selkeää työnjakoa eri toimijoiden välillä. 

2.   Uusi palvelujärjestelmä edellyttää kansallisesti ohjattua, kattavaa ja ajantasaista tietopohjaa, jonka rakentamisella on kiire. 

3.   Valvontaviranomaisrakenne selkeytyy ja valvonnan riskiperusteisuus voi vahvistua. 

4. Järjestämisen ja palvelurakenteen viranomaisvalvonta on vaativa tehtävä, jonka sisältö edellyttää vielä täsmentämistä.

5. Rahoitus-, järjestämis- ja tuottamisvastuiden eriyttämisestä voi seurata valvonnassa vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä. 

6.  Maakunnan ohjaus- ja valvontavastuu sekä valinnanvapausjärjestelmän hallinnointi edellyttävät vankkaa osaamista, jota kaikissa maakunnissa ei välttämättä muodostu. 

7.  Uudistus merkitsee syvällistä muutosta palvelujen käyttäjien asemaan.

---

[i] Nykänen, Eeva; Kovasin, Merja; Liukko, Eeva; Blomqvist, Pia; Krohn, Minerva; Ahola, Sanna; Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Jonsson, Pia Maria (2017) Raportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 29/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18203

Kuva ja sitaatit ovat Valtioneuvoston kanslia  yllä mainitusta raportista. Tulkintateksti on minun tekemä ja se on julkaistu osana kirjaani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (s.123-125). Aihe tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun YLEn uutisvirrassa julkaistiin Kuntaliiton juristin Arto Sulosen pohdinnat asiasta:
"Maakunta- ja sote-koneiston rakentaminen on jättiurakka. Maakuntavirkamiesten omat voimat eivät siihen riitä. Maakuntien on pakko palkata avukseen myös yksityisiä konsultteja ja asianajotoimistoja.
– Maakunta- ja sote-lakien muuttaminen lihaksi, elävässä elämässä toimivaksi järjestelmäksi, on valtava urakka. Edessä on hyppy tuntemattomaan, Sulonen sanoo....Jos ja kun maakunnat joskus ovat pystyssä, alkaa raaka sopimusjuridiikka, yritysjuristien vääntö...

– Maakuntien on pakko yhtiöittää oma valinnanvapauden piirissä oleva peruspalvelutuotantonsa. Yksityiset ja julkiset yhtiöt ovat reviirejä jaettaessa vastedes samalla viivalla.

– Maakuntien edessä on pian hirmuisen vaikeasti hallittava sopimusviidakko. Sitä peliä pelataan enimmäkseen EU:n markkina- ja kilpailulainsäädännön ehdoilla. Mittava järjestämis- ja tuotantolainsäädäntö panee monella sormen suuhun, Sulonen pohtii. http://yle.fi/uutiset/3-9628203 

Periaatteessa ajatus sopimuspohjaisesta ohjausmallista on hyvä. Ongelmat tulevat joistakin rakenteellisista perusratkaisuista: 1) valtion suora resurssiohjaus ei ole sopimista, 2) valinnanvapaus sisältää markkinalähtöisyyden, jossa sopimukset luovat markkinapuitteet, mutta lopputulos on yksittäisten valintojen summa, 3) luodaan kokonaan uusi hallintorakenne kulttuureineen, 4) sopiminen edellyttää dataa-informaatiota-tietoa siitä, mistä sovitaan ja miten sopimuksia seurataan, arvioidaan ja tulkitaan. Syntyy sekä toiminnallinen että juridinen hallittavuusongelma. Seurauksena voi olla perinteiset ongelmat aliresurssoinnissa vs. palvelujen käytössä. 

Mielestäni ongelman ratkaisua ei voi eikä pidä päästää konsulttijuristien valtakunnaksi. On rakennettava mallisopimukset. On mallinnettava vielä ohjaus- ja johtamispolut. On rakennettava tietojärjestelmät ja mittarit niiden päälle. On tehtävä vaikuttavat mittarit. Yksinkertaistaisin maailmaa vielä rutkasti. Järjestäjiä riittäisi 5 kappaletta eli ns. yliopistosairaalapiirit.  Loput maakunnat voisivat olla pelkästään palvelujen tuottajan roolissa. Eikä valinnanvapautta tarvitse kytkeä pakkoyhtiöittämiseen. 

SOTEn ATK-päivät voimissaan Helsingissä 22.-23.5.2017, päivitys 30.5.2017

Kuva: Ilkka Kunnamo

ATK oli voimissaan ja uudesti syntyneenä päivillä Helsingin Finlandia- talolla (1700 osallistujaa). Automaatio on mitä ajankohtaisin termi. Ei siis kannata hävittää vuosikymmenien nimeä päiviltä.
Sosiaalihuolto oli nyt ensi kertaa mukana täysivaltaisena osapuolena. Tosin se jäi vähäisille maininnoille ohjelman yleisosioissa.  Ohjelma oli erittäin kattava:
http://www.atkpaivat.fi/Default.aspx?tabid=342&id=8193

• Kansalliset sähköiset SOTE-palvelut
• Digitaalinen tuki asiakkaalle ja ammattilaiselle
• Modernit diagnostiset it-palvelut
• Potilastietojen ja asiakastietojen tietoallasratkaisut ja raportoinnin visualisointi
• Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedon integrointi
• Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan kehittäminen
• Keskitetyt palvelukeskukset uudessa SOTEssa
• Keinoälyratkaisut osana diagnostisia tutkimuksia ja hoitoa
• Mobiilisovellut osana asiakas- ja potilaspalveluiden kehittämistä
• Teknologia ja turvallisuus
• Tuotteet ja toteutukset tutuiksi 

Näytteilleasettajat. Oli valtava kattaus erilaisia palvelujen tarjoajia ja tuotteita. Nopeasti läpi juoksemalla tuli kuva, että on kaksi pääjoukkoa yrityksiä: suuret kokonaispalvelujen, laajojen ja kattavien tuotteiden tarjoajat sekä pienet jonkun tai joidenkin spesifien tuotteiden tarjoajina. Kuuluin nyt uutena henkilönä noihin pienten tarjoajien joukkoon. Ja yksityishenkilönä olin minitarjoajana - oman kirjani markkinoijana. Mieleeni tuli, että suomalaisten yritysten pitäisi tehdä jotenkin uudella tapaa yhteistyötä yli rajojen. Pienet yritykset voisivat rakentaa omia ekosysteemejä, jotka mahdollistaisivat yksittäisten tuotteiden levittämisen toisella tapaa ristilevityksenä - BtoB. Isot yritykset voisivat integroida moduuleina pienten yritysten innovaatioita omiin kattaviin järjestelmiinsä. Kenties tätä kaikkea tehdäänkin, mutta tehdäänkö riittävästi.

Muotitermein pohdintoja ohjelmasta. Automaation lisäksi nousi omissa vähäisiksi jääneissä muistiinpanoissani esille seuraavia muotitermejä:

• SO-MA - uusi termi = SOTE- ja Maakuntauudistus yhdessä:  SOTE-uudistuksessa vähiten muutosta erikoissairaanhoidossa, eniten perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa; kolmea et voi saada yhtä aikaa, totesi Aki Linden: 1) laaja valinnanvapaus, 2) kustannusten alentaminen, 3) korkea laatu
• Kunta menettää puolet voimavaroistaan maakunnalle, mutta itsenäinen päätäntävalta jatkossa entistä luokkaa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä eli HYTEssä edelleen rooli (ks. päivitys 27.5.2017: Vapaavuori kritisoi maakuntauudistusta)
• sosiaalihuolto edelleen ottopoika; muotiterminä paljolti mukana vain terveydenhuollon näkökulmasta sekä integraation kannalta (ks. päivitys 26.5.2017 /Aulikki Kananojan lausunto eduskunnassa 23.5.2017)
  
• digitalisaatio: alkaa olla jo ylikypsä termi - niin toiminta edellä tietysti periaatteessa, entä miten käytännössä; hauska yksityiskohta oli eräällä juhlapuhujalla "digitaalisaatio" eli yksi  "a" lisää ehkä automaatiolisä
• tekoäly: pitää olla rengin roolissa, muuten yhdessä älykkäiden robottien kanssa voi käydä huonosti, taustaäly (Kunnamo); ks. kirja-arvioni edellisessä blogissani "Robottien kukoistuksesta" http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html
• tietoallas: ennen oli tietojärjestelmät ja tietovarannot, joiden kokoavana pönttönä oli tietovarasto - nyt uutena väliin tulevana varastona tulee olemaan tietoallas; siihen voidaan johtaa kaikenlaista dataa ja kaikkialta - strukturoimatontakin; 
• palveluoperaattori: uusi tiedonhallinnan kokonaisratkaisu / Sitran hanke;  kiirettä pitää, että hyötyjä saadaan irti SOTE-uudistuksen toteuduttua
• kokeilukulttuuri: innovaatioiden kehittelyyn ja loppukäyttäjien tarpeisiin vastaa parhaiten kokeilukulttuuri - hyvä juttu, kunhan ratkaistaan ansaintalogiikka ja projektien hallinta; jos tilaajalla on piikki auki tai levällään eli aikatauluista ei ole väliä, lopputuloskin on yleinen hyvä ja rahaa on rajatta, kokeilukulttuuri onnistuu loistavasti
• avoin data: tietysti haasteena on, että osa datasta pitää suojata; jatkuvan vuorovaikutuksen ajatus on jäänyt taka-alalle eli avoimen datan käyttäjän pitäisi olla yhteydessä avoimen datan peruslähteeseen - mitä enemmän ja monipuolisemmin käyttöä saadaan aikaan sitä enemmän voidaan huoltaa (uudistaa ja nostaa laatua) tuota primaarilähdettä - vuorovaikutus pitäisi olla jopa sisään kirjoitettu datan käytön sopimukseen
• GDPR on lyhenne sanoista General Data Protection Regulation eli suomeksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Se tuli voimaan keväällä 2016 ja asetuksen vaatimat toimenpiteet on oltava valmiit 25.5.2018; taitaa olla melkoinen haaste monille organisaatioille; palvelujen tarjoajayritykset ovat heränneet asiassa (mukaan lukien Citrus); Reijo Aarnio julisti nytkin täydelle salille ilosanomaa (ks. myös päivitys 26.5.2017 alla)
• virtuaali: diagnostiikka, hoito, palvelut, omahoito jne.; kunnollinen käännös pitäisi saada aikaan - kuva, ääni, sensorit jne linkitettynä nettiin; haasteena on myös tällaisen palvelun rooli asiakas-ammattiauttaja-vuorovaikutuksessa sekä tietosuoja sekä tietoturva. 

Vuoden kuluttua päivät ovat Jyväskylässä. Kiitos Kaukolle hienosta sisältökattauksesta. Kiitos FCG:lle ja Jarille. Puitteet toimivat hienosti. Reijo veti ehkä yliäyräiden väkeä - en mahtunut kunnolla mukaan. Henkilökohtaisten tapaamisten systeemiä pitäisi kehittää luotettavammaksi.
Sain jälleen lisää materiaalia jo julkaistuun tietojohtamisen kirjaani. Asiat etenevät monella rintamalla nopeaan tahtiin, mutta ei kuitenkaan kaikilta osin riittävän nopeasti. Kannattaa kyllä vielä hankkia Ollinkin kirja "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". Tilaukset Ollille osoitteeseen olli.nylander1@gmail.com. Hintakin on kohdallaan: 25e.


Päivitys 26.5.2017/ GDPR:  FB:n puolelta sain kysymyksiä EU:n tietosuoja-asetukseen, mitä se rajoittaa ja mahdollistaa. En ole tässä mitenkään asiantuntija. Asetus on laaja kuin mikä. Tässä on linkki asetukseen: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/… ja yleinen linkki aiheeseen http://www.tietosuoja.fi/fi/index/euntietosuojauudistus.html. Citrus oy on tehnyt MyGDPR - itsearviointituotteen organisaatioita varten, josta nyt on olemassa vasta demoversio. Se on varsin yksikertainen käyttäjälleen. http://www.mygdpr.fi/

Päivitys 26.5.2017: Arvostan  ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan kokemusta ja osaamista sosiaalihuollossa. Aulikin ajatuksia olisi pitänyt ottaa vaikkapa ATK-päivillekin ravistelemaan esille sosiaalihuollon toisenlaisia haasteita vs. terveydenhuolto. https://www.soste.fi/ajankohtaista/ylisosiaalineuvos-sosiaalihuollon-asiakkaat-tarvitsevat-omaa-palveluohjausta.html

Päivitys 27.5.2017: HS:n artikkelissa Jan Vapaavuori (kok) kritisoi vahvasti maakuntauudistusta suurten kaupunkien kannalta. Kuntaliiton Reinahan ATK-päivillä käsitteli maakuntauudistusta silkkihansikkain eikä nähnyt ongelmia kuntien puolella. Tiivistykseni varsinaisen tekstin puolella kohdassa "kunta" perustuu Reinan alustukseen. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005228862.html 

Robottien kukoistus - positiivisia ja synkkiä tulevaisuuden kuvia, päivitys 30.5.2017

Työpaikkojen työvoimavaltaisuus vähenee. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jääminen työvoimasta pois aiheuttaa työvoimapulaa, mutta automatisaatio korvaa tätä puutetta. Robotiikalla ja automatisaatiolla on takanaan pitkä historia ja erilaiset ennusteet, tulevaisuuden visiot ovat olleet vuosikymmeniä ajankohtaista niin hyvässä kuin pahassa. Nyt ollaan jälleen uudessa käänteessä, jossa on kyse räjähdysmäisestä robotiikan muutoksesta. Tai kyse on eksponentiaalisesta tiedon käsittelykapasiteetin muutoksesta. Roboteista tulee monitaitoisia. Robotiikka ja tekoäly yhdentyvät. Ääripäässä syntyy ihmisen ja robotin synerginen liitto. Ja vielä pidemmälle vietynä syntyy heikon tekoälyn tilalle itsenäisestä ajatteleva kone. Kyse on tällöin älykkyyden räjähdyksestä - yli-inhimillisen älyn syntymisestä. Tätä kutsutaan singulariteetiksi. Aiheen kimpussa on suuri määrä tiedemiehiä. Jotkut uskovat tähän tulevaisuuden näkymään jo uskonnon tavoin. Mutta ovat suuret yrityksetkin kiinnostuneita ja sijoittavat tähän tutkimusalaan resursseja. Kaiken tämä opin luettuani Martin Fordin kirjan "Robottien kukoistus - teknologia ja massatyöttömyyden uhka". (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2017).

Martin Ford käsittelee robotisaatiota monipuolisesti ja varsin kriittisesti. Tilastoaineisto on erityisesti USA:sta ja Briteistä, joten osa päätelmistäkin on hieman vaikea sovittaa pohjoismaiseen ympäristöön. Ford löytää kuusi huolestuttavaa kehityssuuntaa. Suomenkielisen laitoksen kustannustoimittaja Jouka Mattila oli selvittänyt näiden kuuden kehityssuunnan relevanssia, pätevyyttä Suomen tilanteessa. Puolet väittämistä pätevät Suomessakin.

1. Työntekijöiden palkat polkevat paikallaan. Kun tähän asti työn tuottavuus ja palkat ovat nousseet tasatahtia, uusi kehityssuunta on tuottavuuden kasvun tapahtuminen nopeammin kuin palkkojen kasvun. Taustallahan on tämä robotisaatio ja automatisaatio. Tosin kaikki ekonomistit eivät näe uutta kehityssuuntaan pysyvänä ilmiönä vaan tilapäisenä.  Palkkojen stagnaatio ei päde Suomen tilanteeseen Tilastokeskuksen tilastojen perusteella.
2. Kansantulosta työvoimaan ja pääomaan menevät osuudet pysyttelevät suhteellisen vakaana ainakin pitkällä aikavälillä. Tämä ns. Bowleyn laki ei enää pätisi Fordin mukaan, vaan 1970-luvun jälkeen työvoiman osuus alkoi laskea ja kääntyä suoranaiseen syöksyyn. Työntekijöiden palkat laskevat ja johdon palkat nousevat. Tämä ilmiö pätee myös Suomessa. 
3. Uusia työpaikkoja syntyy yhä vähemmän. Viive pitenee jatkuvasti siinä, miten talouden elpyminen vaikuttaa työpaikkojen syntyyn. Seurauksena on pitkäaikaistyöttömyyttä. Mitä pidempään ihminen on työttömänä, sitä vaikeampaa on saada töitä. Kolmatta väitettä ei voida osoittaa oikeaksi eikä vääräksi suomalaisin tilastoin, koska ne eivät ole vertailukelpoisia kirjassa käytettyjen tilastojen kanssa.
4. Räikeä eriarvoisuus kasvaa jatkuvasti. Kansakunnan rikkain prosentti sai 2013 USAssa 95% kansantulon kasvusta. Uhkana on demokratian rapautuminen ja rikkaiden haluttomuus osallistua julkisten palveluiden rahoittamiseen. Suomalainen yhteiskunta ei ole samalla tapaa kahtiajakautunut kuin amerikkalainen. Väite ei kustannustoimittaja Mattilan mukaan pidä paikkaansa. Tähän voi tuoda lisää aineistoa Thomas Pikettyn analyyseistä, joissa todetaan pohjoismaisten yhteiskuntien olevan vähiten eriarvoisia yhteiskuntia. 
5. Korkeakouluista vastavalmistuneet saavat pienimmät tulot ja heillä on suuri uhka alityöllistymiseen. Tämä pitää paikkansa myös Suomessa.
6. Osa-aikaiset työt lisääntyvät ja puolestaan keskipalkkaiset vakaat työsuhteet häviävät. On vaikeuksia saada koulutusta vastaavaa työtä. Tämä kehityssuunta pätee myös Suomen oloihin. 

Martin Ford piirtää myös tulevaisuuden visioita - varsin synkkiä sellaisia. Tulkitsisin itse Martinin visioiden lähtökohdiksi ihmisten, organisaatioiden, kansakuntien osa-optimoinnin. Tuottavuus, tehokkuus ja uudet teknologiat nähdään positiivisina utopioina, kun niitä tarkastellaan yksi kerrallaan. Yhdistettäessä nämä utopiat kansakuntien tasolle saadaan aikaan synkkiä tulevaisuuden kuvia. Palkkatyö vähenee, kun työ siirtyy roboteille - älykkäille roboteille. Ensin häviävät kaikki tarkkaan automatisoitavissa olevat työtehtävät. Lopulta muuttuu koko yrityskulttuuri. Uhkana on, että ei ole enää ihmisille edellytyksiä kuluttaa. Eriarvoisuus keskittää varallisuutta harvojen käsiin, mutta tätä kautta ei saada kuluttajia lisää. Uhkana on maailmanlaajuinen taloudellisen toimeliaisuuden loppuminen. Synkkää puhetta. Martin Fordin vastalääke on perustulotakuu. Tässäkin järjestelmässä Martin näkee monia ongelmia. Ehkä noiden ongelmien läpikäynti voisi olla hyödyksi myös suomalaisesta perustulokokeilusta vastaaville tahoille.

Martin Ford ei synkkyyttä maalaillessaan kuitenkaan riittävästi kiinnittänyt huomiota kahteen seikkaan: 1) Miten nopeasti muutokset tapahtuvat? Taustalla on toki Mooren laki eli tiedonkäsittelyn kapasiteetin kaksinkertaistuminen. Joo, mutta ei inhimillinen kulttuuri muutu samalla kaksinkertaistumisen kaavalla. Syntyy ristiriita teknologisista mahdollisuuksista ja inhimillisen kulttuurin syvästi tavoitteista, tavoista ja tottumuksista. 2) Teknologia ei ole pelkkää teknologiaa vaan inhimillistä toimintaa, jossa pätevät tai ainakin pitäisi päteä yleiset eettiset ja moraaliset säännöt. Onkin aina teknologisissa muutoksissa pidettävä vaakakuppi mielessä eli mitä voi tehdä ja mitä ei ole "sopivaa" tehdä.
Oletan, että hallituksen asettama tekoälyn ja robotisaation työryhmä pohtii varmasti myös näitä kahta kysymystä.

Päivitys 25.5.2017: Luin tänään uudelleen HS:n arvion kirjasta. Se on hiukan toisenlainen painotuksiltaan, mutta yhtymäkohtiakin on. http://www.hs.fi/tiede/art-2000005188145.html

Päivitys 30.5.2017: TIVI-uutinen: "Kaikki työpaikat saattavat olla vaarassa 120 vuoden sisällä – keinoäly vie myös keinoälytutkijoiden työt"
http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/kaikki-tyopaikat-saattavat-olla-vaarassa-120-vuoden-sisalla-keinoaly-vie-myos-keinoalytutkijoiden-tyot-6653231 

Onko SOTEn tietojärjestelmien ihmeparantuminen tuloillaan?, päivitys 19.5.2017

Kenkävero 11.5.2017: Vesa vasemmalla, keskellä Tinja, oikealla Mikko

Terveydenhuollon tietojenkäsittelyn tiellä - nihilistinen lähestymistapa asioihin. Kunpa edes joskus joku kerrankin jotain mutta kun kukaan ei koskaan yhtään mitään vaan aina ne kaikki sitä yhtä ja samaa vaan ... Tämä oli Vesa Pakarisen alustuksen otsikko kutsuseminaarissa 11.5.2017. Vesa on ollut mukana terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisessä viimeiset 40 vuotta. Kokemusmaailmamme poikkeavat hiukan toisistaan, mutta aikajänne on likimäärin sama Vesan kanssa. Vesa on peruskoulutukseltaan lääkäri, minä  yhteiskuntatieteilijä. Vesa pohti terveydenhuollon tietojärjestelmien tilaa yhteisen ystävämme Mikko Nenosen (kuvassa oikealla) eläköitymis / synttäriseminaarissa Mikkelin Kenkäverossa. Väkeä oli paikalla yli 60, lähinnä paikallista lääkäriporukkaa (työelämässä olevia ja eläkeläisiä). Vesalla oli lennokas ja kriittinen puheenvuoro. Hän päätyi analysoimaan tietojärjestelmiä saman analogian avulla kuin minä ennen vappua ilmestyneessä kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". (1) Tiivistän Vesan analyysin seuraavasti:

•  Ongelmatapauksen esittely: Esitiedot. Konsultteja on vaivattu, mutta ongelma on pahentunut ja muuttunut krooniseksi. Vastuuhenkilöä ei ole nimetty ja ongelmaa on vain työnnetty eteenpäin. Hallitukset ovat ottaneet ongelman suojeluunsa. On epäilty välillä työperäisestä sairaudesta. Kokeiltu on pieniä kuntoutusjaksoja uupumuksen vuoksi. "Vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata mutta ei kuitenkaan vastata."    

• Tehdyt toimenpiteet. (2)On kirjoitettu erilaisia määräyksiä ja lakeja, jotka eivät ole kuitenkaan auttaneet perusvaivaan. Raha ei ole tuonut ratkaisuja. On sillä ollut työllistävä vaikutus. Hallinnollisilla päätöksillä ei ole syntynyt toimivuutta. Vesa listaa seuraavia: 1980 Finstar (perusterveydenhuollon tietojärjestelmä, joka sisältää rakenteisen tiedonkeruun), 1990: Helsinki Tandem-järjestelmä, 1990: Musti-järjestelmä, 2000-luku: Makropilotti, 2005 -2010: HL7 ja Kantakehitystyö, 2015-2020: Apotti.  Rahasummiakin Vesa luettelee. Finstar oli mitä ilmeisimmin halvin ja toimivin IT-ratkaisu. Helsingin Tandem oli aivan toista hintaluokkaa. Makropilotti se vasta rahasyöppö oli (60me). Kyllä Kanta-järjestelmään on mennyt rahaa paljon enemmän kuin Vesa arvio - 2 me. Ja lopulta Apotti räjäyttää pankin 500-1500 me.

• Status.Vesa intoutuu status-vaiheen kuvauksessa kunnolla:  turvonnut ja ylensyönyt ruumis, pyytää lisää ruokaa ja parempaa palveluja, uhkaa mennä yksityiselle, ajoittain desorientoinut, hokee neologismeja kiihtyvällä tahdilla, hypomaaninen, ei sairauden tunnetta, suorituskyky alentunut, odottaa kai lihavuusleikkausta, kuulossa ja kuullun ymmärtämisessä selviä alenemia, ei ole noudattanut asiantuntijoiden ohjeita, ryhdistäytyminen  aina tutkimuksen alussa, sydämestä sivuääniä ja selvä laukka, käynyt usein ulkomailla ja epäilee eksoottisia tartuntoja, epäiltävissä laajalle levinnyt hallinnollinen syöpä. 

• Ongelman, diagnoosin määrittely.Ongelmalla ei ole omistajaa, selvä työuupumus on havaittavissa. On unohdettu perusasiat, kuten lääketieteellinen ajattelu arkistoinnin sijasta. On unohdettu oleellisen tiedon tiivistäminen ja rakenteistaminen. Puuttuu vertaistuki. Koulutus on vähäistä. Johtajuus on vähäistä. Vesa kritisoi myös ammattikuntansa edustajaa Lääkäriliittoa passiivisuudesta. Mitä ilmeisimmin saattaa olla kyse depressiosta, taisteluväsymyksestä. Tästä seuraa lypsävän lehmän hyväksikäyttöä. Toimittaja tekee vain mitä tilaaja pyytää.

Kaikki muuttuu, kun Apotti saadaan korvaamaan nykyjärjestelmät pääkaupunkiseudulla. Apottilainen lääkäri Tinja Lääveri (kuvassa keskellä) uskoo asiaan vahvasti. Apotin 250 hengen porukkaan on saatu rekrytoitua mukaan suuri joukko substanssi-ihmisiä: lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.  Tinja on vakuuttunut, että Epic-järjestelmä ja sen sovelluksen teko Suomen oloihin ratkaisee tietojärjestelmäpulmat ennen pitkää sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa. Käytännön asiantuntijoiden panos lopputuloksessa on Pinjan mielestä ratkaiseva. Ja olisihan tämä eräänlainen ihmeparantuminen, vaikka rahaa ja aikaa tuo parantumisprosessi vaatii. Tinja haluaa korostaa, että Apotissa on kyse toiminnan muuttamisesta eikä pelkästään tietojärjestelmien uudistamisesta. 

Seminaarin isäntä oli pyytänyt minulta kommenttipuheenvuoroa Vesan ja Tinjan alustuksiin. Tietojärjestelmien kehittämisessä on kyse siirtymisestä paperisen maailman valtakaudesta digitaaliseen maailmaan. Tiellä on seuraavat neljä suurta estettä (tai haastetta, ongelmaa): 

1. Arkistoajattelu vaivaa sekä sosiaali- että terveydenhuoltoa. Kantakin on tehty ennen muuta arkistonäkökulmasta, ei niinkään toiminnan ohjauksen kannalta. 
2. Siiloajattelu. Sote-organisaatiot ovat omissa siiloissaan ja tiedonhallintakin on rakennettu kunkin siilon ehdoilla. Asiakas/potilasjärjestelmät ovat arkistosiilon dominoimia. Lisäksi terveydenhuollossa tietojärjestelmät ovat syntyneet kunkin erillisen toiminnon tarpeiden tyydyttämiseen. Lopputuloksena on kalliisti ylläpidettävä tietojärjestelmäkokonaisuus, jossa tietojen yhteen toimivuus on haaste.
3. Organisaatiolähtöisyys. Periaatteessa kaiken toiminnan ja tiedonhallinnan lähtökohtana pitäisi olla asiakas (kansalainen, potilas). Kun näin ei ole, niin tietokaan ei kulje organisaatioiden välillä eikä kaikilta osin organisaation sisälläkään. Asiakkaana sen kyllä huomaa. Organisaatiolähtöisyydestä on hyvä esimerkki myös omakanta, koska se sisältää erillisiä organisaatiokohtaisia asiakirjoja - ei asiakkaan kannalta yhtenäistä prosessimaista kuvausta.
4. Tietojärjestelmälähtöisyys. Käyttäjälähtöisyys ei ole ollut keskeinen tietojärjestelmien rakentamisen ajuri (driver). Käyttäjiä ei ole riittävästi kuultu, mutta eivät käyttäjätkään ole riittävästi vaatineet. Nostin esille lääkärien kummallisen vaisun panoksen vuosien saatossa tietojärjestelmien kehittämiseen, vaikka muutoin lääkärikunnalla on suuri vaikutusvalta. 

Kirjan kirjoituksen eräs havainnoillistava ydinajatukseni oli verrata tietojohtamista ja sen haasteita Vesan tapaan sairauden etenemisprosessiin: anamneesi - status - diagnoosi - hoito - epikriisi. Löysin tapausesimerkin avulla kirjan johdantoon sairauden nimeltään "palveluketjusairaus".  (1) Se on variantti tuosta organisaatiokeskeisestä kulttuurista. En nyt lähde kuvaamaan tätä sen tarkemmin, koska halukkaat voivat perehtyä aiheeseen kirjassani. Oleellista on, että esimerkiksi tämä palveluketjusairaus vaatii sekä tietojärjestelmien että toiminnnan uudistamista. Viimeisimpien tietojen mukaan tietojärjestelmien uudistaminen menee 2020-luvulle, kun taas soteuudistuksen pitäisi alkaa jo 2019. Soten organisaatiouudistus ei puolestaan nosta suuria odotuksia palveluketjuaiheen ratkaisulle - pikemminkin uhkana on ratkaisujen vaikeutuminen uudistuksen myötä. Saadaanko aikaan  ihmeparantuminen kattavasti koko maahan, on suuri kysymys.

Päivitys 19.5.2017: Vesa Pakarinen halusi korjata Ollin tiivistystä. Olihan se selvä lapsus minulta, että kirjoitin yhden virkkeen sisällön aivan väärin päin. Oikea tulkinta on seuraava: 
Hallinnollisilla päätöksillä ei ole syntynyt toimivuutta. Tässä tulkinnassa olen samaa mieltä. Lisäisin vielä sen, että koko IT-päätöksenteko valtakunnan tasolla on ontunut. Kuntien, kuntayhtymien ja palvelujen tuottajien suuri autonomia on taannut sen, että yhtenäistämisyritykset ovat kilpistyneet kunkin toimijan omien etujen optimointiin. Samalla yrityksille on tarjoutunut markkinat myydä tuotteita vaikkapa pienellä variaatiolla eri toimijoille. Nyt ollaan tilanteessa, jossa meillä on satamäärin eri aikoina rakennettuja tietojärjestelmiä ja niiden yhteen toimivuus on haaste. Haaste on myös tietojärjestelmien toiminnallisuus, yksinkertaisesti vanhanaikaisuus jne. On siis tehtävä miljardi-investoinnit uudistukseen. Yksi miljardi ei taida riittää alkuunkaan (vrt. Apotti-hankkeen kustannukset). Ja tämä haaste on samalla SOTE-uudistuksen eräs suurimmista riskeistä. Sen tunnustavat ja tunnistavat kaikki osapuolet.

Viitteet
 
(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus sote, Norderstadt 2017
(2) Mikko Nenosen kanssa pohdimme kesällä 2014 tätä IT-järjestelmien historiaa ja Finstarin roolia historian kulussa: ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/kihveli-soikoon-terveydenhuollon.html
Päädyimme seuraavaan yhteenvetoon: Hoitotapahtuman dokumentointi on vain yksi tietojärjestelmän käyttötarkoitus. Nykyaikainen tietojärjestelmä sallii kaikki ajateltavissa olevat käyttötarkoitukset, joita ovat kliinisen hoitotyön lisäksi prosessin ohjaus kaikilla tasoilla vastaanottohuoneesta kansliapäällikön työpöydälle sekä työn laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaan. Tällainen tietojärjestelmäarkkitehtuuri mahdollistaa potilaan vapaan liikkuvuuden sekä sote-alueelle toiminnan kokonaisoptimoinnin.