Valtion ICT-johtajan virka haussa

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/tietohallinnon-johtamisen-vaikeudet.html

ICT-johtajaID  28-219-2016  - Valtiovarainministeriö

Tehtävän kesto: Määräaikainen, tehtävä alkaa 1.7.2016,  Päättyy 30.6.2021.
Hakuaika päättyy: 11.4.2016  16:15
Virka on viraston yhteinen.
Viran/tehtävän kuvaus:
JulkICT-osasto vastaa julkisen hallinnon tietohallinnon, sähköisen asioinnin ja tietovarantojen käytön yleisestä kehittämisestä sekä valtionhallinnon tietohallinnon ohjauksesta ja yhteisten kehittämishankkeiden yhteensovittamisesta. JulkICT-osasto edistää valtion ja kuntien välistä tietohallintoyhteistyötä, kehittää yhteisiä toiminnallisia ja teknisiä ratkaisuja ja menetelmiä sekä vastaa julkisen hallinnon tietoturvallisuuden yleisestä kehittämisestä ja valtionhallinnon tietoturvallisuuden ohjauksesta.
ICT-johtaja johtaa JulkICT-osaston toimintaa, vastaa toiminnan kehittämisestä ja tuloksellisuudesta sekä säädösvalmistelusta ja periaatteellisesti tärkeistä hankkeista. ICT-johtajan tehtävissä painottuu JulkICT:n toimialaan kuuluvien vaativien ja strategisesti merkittävien kehittämislinjausten valmistelun johtaminen.
Säädetyt kelpoisuusvaatimukset:
ICT-johtajan kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus sekä käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus. Kielitaito tulee osoittaa ensisijaisesti asetuksessa 481/2003 mainitulla tavalla (esim. valtionhallinnon kielitutkinnot, kielitaidon osoittaminen yleisillä kielitutkinnoilla tai kielitaidon osoittaminen opintojen yhteydessä).
Hakijalta odotamme:
ICT-johtajan tehtävät edellyttävät ICT-toimialan tuntemusta ja strategista näkemystä toimialan kehittymisestä ja digitalisaation hyödyntämisestä. Lisäksi tehtävät edellyttävät julkisen hallinnon tuntemusta ja kokemusta laajojen kehityshankkeiden läpiviennistä. ICT-johtajalta odotetaan talousasioiden hallintaa, hyvää henkilöjohtamistaitoa sekä valmiuksia kehittää JulkICT-osastoa nopeatempoisessa toimintaympäristössä. Tehtävässä tarvitaan lisäksi hyvää organisointi- ja vuorovaikutustaitoa sekä englannin kielen taitoa.
Valtioneuvostolle osoitetut hakemukset palkkatoivomuksineen pyydetään toimittamaan 11.4.2016 klo 16.15 mennessä tämän linkin kautta.
Palkkauksen peruste: Sopimuspalkki. 

Valtiolle.fi-palvelussa on ICT-johtajan virka auki. Olen seurannut ICT-johtajien töitä sivusta valtion virkamiehenä vuosikausia. Ominaista viroille on, että viranhaltijat ovat olleen pestissä 1-2 vuotta. Sen jälkeen on tapahtunut vaihto. Nyt on taas yritys saada henkilö, joka olisi täydet viisi vuotta virassa.  Jotain outoa tässä asetelmassa on. Tunnen viimeiset kolme viranhaltijaa. Kaikki ovat olleet erilaisia osaamistaustaltaan, mutta päteviä tehtävään. Ensimmäinen näistä kolmesta sai aikaan tietohallintolain, joka oli hieno edistysaskel. Toinen sai aikaan ICT-strategian ja käynnisti Valtorin - valtion ICT:n keskitetyt palvelut. Kolmas ehti jatkaa ICT-strategian toteutuksen parissa, kun homma tuli katkolle. Oletukseni on, että myös seuraava ICT-johtaja painii samojen ongelmien parissa. Mitä ihmeen ongelmia ne nyt sitten voisivat olla?

Valtion ICT:n haasteet. Valtio on tulosjohdettu ministeriöistä ja niiden alaisista virastoista ja laitoksista koottu kokonaisuus. Vuosikausia on noudatettu tulosjohtamisen kaavaa. Kaavan ydin on ollut viraston itsenäinen tulosvastuu kaikesta toiminnasta - siis myös ICT-toiminnasta. Tästä on vähin erin alettu poiketa. Ensin saatiin Palkeet, joka vastaa valtion henkilöstöhallinnosta. Sitten lähdettiin hakemaan yhteisiä tietojärjestelmiä. Näistä kuuluisin oli VALDA, joka haudattiin tässä mainituista ICT-johtajista toisen kaudella. Niin ja sitten saimme Valtorin, johon siirrettiin kaikista virastoista perustietotekniikka palvelininfroineen. Siirrot ovat nyt aivan loppusuoralla. Kuitenkin edelleen  on voimissaan sama tulosjohtamisen kaava. Olemme saaneet myös vähin erin kattavan talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmän Kiekun, jonka omistaja on Valtiokonttori. Tietohallintolain ajatuksena oli tuoda yhtenäisyyttä valtion tietojärjestelmien kehittämiseen. Tietyllä tavalla tulikin kokonaisarkkitehtuurin myötä. Ja sitten vielä nämä hallitukset ovat aktiivisesti askarrelleet sähköisen asioinnin, digitalisaation ja digiloikkien parissa. Mutta edelleen ollaan tulosjohtamisessa kiinni. Vielä yksi haaste on saattaa yhteen julkista ICT:tä - siis valtiota ja kuntia. Valtio on monialainen kokonaisuus. Kukin kunta on tehtäviltään samanlainen. Nämä kaikki itsenäiset toimijat ovat valtion ja julkisen ICT-toimen keskeinen haaste.

Keskittäminenkö ratkaisu. Kokonaisarkkitehtuuri tuo hyvän vastauksen - ei aivan. Toiminta - tieto - tietojärjestelmät - teknologia pitää muodostaa elimellisen yhteyden. Siis ICT:n pitää palvella toimintaa tai itse asiassa olla toiminnan keskellä. No tämän ajatuksen mukaan ICT:n pitäisi olla ydinosa viraston toimintaa. Sitä ei saisi keskittää. Toisaalta jos ajatellaan valtio konsernina, tulisi ICT:n olla keskeinen tukipalvelu konsernin toimintojen pyöritykseen. Palkeet on ollut virastoille taloudelliselta kannalta kivi kengässä. Ei ole tullut säästöjä eikä aina palvelukaan ole ollut toivotulla tasolla. Valtorin piti ratkaista perustietotekniikan päällekkäisyyksistä johtuvat taloudelliset ja toiminnalliset ongelmat. Vaikeuksia on ollut rutkasti. Kustannukset uhkaavat kasvaa koko ajan. Palvelulupauskin on välillä hakusessa. Tietojärjestelmien kehittäminen on tullut monimutkaiseksi ja monitoimijaiseksi kokonaisuudeksi, jossa ongelmien sattuessa kaikki syyttävät toisiaan. Toisaalta eri virastoissa on kehitetty vuosia ja edelleenkin esimerkiksi omia sähköisen asioinnin palveluja ja kaikkia omien hankintapäätösten turvin. Kansalainen asiakkaana on ihmeissään, kun kaikilla palveluilla on oma toimintalogiikkansa. Luparatkaisuja on viljalti. Valtiokonttori selvitteli asiaa ja löysi paljon yhteisen kehittämisen aihioita. 

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/01/ict-saastot-populistista-politiikkaa.html

Oma tietovirastoko olisi ratkaisu? Nythän valtion ICT-johtaja on valtiovarainministeriön yhden osaston vetäjä. Toisaalta valtion ICT-toimi on edelleen hajallaan moninaisissa erillisvirastoissa ja myös osittain substanssivirastoissa. Jotkut ovat hakeneet jopa vieläkin laajempaa virastoa, johon yhdistettäisiin keskeiset tietovarannot. Niin tässäkin keskittämisessä on omat haasteensa. Onko se ICT ydin vai apu. Onko se tietovaranto ydin vai toiminnan apu, toiminnan välttämätön "öljy"? Ja vielä tulee tähän mukaan kysymys "euroista". Valtiolla pitäisi säästää - niin se on ajan mantra. (ks. oheinen kv-kuva ICT-kustannusten osuuksista; pohdin asiaa myös kuvatekstissä mainitussa blogiosoitteessa.)  Samaan aikaan ICT-tä voidaan pitää investointina tulevaisuuteen. Kun tänään investoit viisaasti ICT:hen, saat joidenkin vuosien kuluttua palkinnoksi säästöjä. Kaiken lisäksi kansalaisenkin pitäisi olla tyytyväinen. Toisiko virasto apua ICT-hankkeiden toteuttamiseen. Nythän kritisoidaan monesti hankkeiden ongelmia: tavoitteet jäävät puolitiehen, kustannukset nousevat kattoon ja aikataulut ylittyvät. Ja tässä taas tullaan kierroksen kautta ICT:n peruskysymykseen, onko se erillinen tukipalvelu vai toiminnan ytimessä. 

 

Kommentoin mm. 2014 kolmea "kiirastulipohtijaa"

Olen aiheeseen liittyen kirjoittanut aikaisemmin seuraavia blogikirjoituksiá, jotka avaavat tätä kysymystä lähihistoriaan. Käsittelen ICT--johtamisen haasteita. Kerron Valdan tarinan. Pohdin, voisiko Suomi ottaa mallia Virosta ja kerron, että on ottanut kansallisen palveluväylän myötä. Tuumailen Valtorin syntyä ja toimintaa, johon saan myös Valtorin toimitusjohtajalta kommentin. Pohdin ICT-johtajan roolia ja saan kommentin itse kohteelta Timolta (kuvassa vasemmanpuoleinen herra). Niin ja tietysti pohdin digitalisaatiota jopa mahdollisen tietoministerin näkökannalta. Ei tullut hallitukseen tietoministeriä.

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/julkictn-osaamispeikko-johtamisessa.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/03/ict-strategiaa-valdan-tarina-sai.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/voisiko-suomi-ottaa-mallia-virosta-ict.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/08/lisaa-oppia-virosta-egovernment.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/torista-uusi-vtkk-valtion.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/tietojarjestelmat-vaikeita-toteuttaa.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/it-hankkeissa-voidaan-onnistuakin.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/julkictn-johtaminen-haasteita-taynna.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/julkisen-ictn-kiirastuli.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/tietohallinnon-johtamisen-vaikeudet.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/11/kansallinen-palveluarkkitehtuuri-kapa.html

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/12/kokonaisarkkitehtuuri-osaksi-johtamista.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/01/ict-saastot-populistista-politiikkaa.html

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/tarvitaanko-seuraavaan-hallitukseen.html

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/08/digiloikka-pysynko-mukana.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/uuskasvua-digitalisaatiolla-soten.html 

-http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/sahkoisten-palvelujen-kaytettavyys-on.html

Onnea uudelle tulevalle ICT-johtajalle. Tehtävä on edelleen haastava. Kannattaisi varmaan ensin jutella kolmen edellisen johtajan kanssa ja kysyä, missä ne onnistuivat, missä eivät ja mikä oli kunkin johtajan analyysi asiaan. Oheisista blogikirjoituksista saattaa olla hakijalle orientaatioapua.

	Päivitys 28.3.2016: Leena Konosen kommentti LinkedInin puolelta:
	Tärkeää olisi ihan ensimmäisenä ratkaista, mikä on VM:n ICT-toiminnon rooli suhteessa muihin ministeriöihin ja virastoihin? Ongelmat karkasivat käsistä kun hallinnon kehittämisosasto lakkautettiin sekä kun vatiokonsernin ICT ja kuntien ICT yhdistettiin. Tehtäväkenttä tulisi selkeyttää niin, että kaikilla on yhteinen näkemys ja ymmärrys. Koko olemassa olonsa ajan julkICT:tä ovat repineet ristiriitaiset toiveet ja tavoitteet. "Tieto ja palvelut käytössä" strategiaa ei ratifioitu koskaan, sillä toiminnan kehittäminen on ministeriöiden toimialueilla, itsenäisissä virastoissa kuin kunnissakin. VM:n sisälläkään ei ole selvyyttä JulkICT:n roolista ja tällaisessa vaikeassa tilanteessa keulahahmon tehtävä on epäinhimillinen. Valtiokonsernissa hallinnon/toiminnan kehittämisen johtaminen on hämärtynyt. Kuuluuko toiminnan kehittämisen johtaminen JulkICT:lle ajatellen mm. SADe-ohjelma tai KA tai nyt digitalisaatio kuten käytännössä näin on ollut vaiko jollekin toiselle toimijalle? Rekrytoituja JulkICT johtajia ei palkattu kehittämisjohtajiksi, muutosjohtajiksi, ei edes tietojohtajiksi vaan tieto- ja viestintäteknologian johtajiksi. Odotusten ja tuotosten ristiveto on valmis jos JulkICT:ltä odotetaan myös toiminnan kehittämistä. Tämä heijastuu virastoissa siten, että kehittämistyö valuu tietohallintoon, joihin rekrytoidaan koritoimittajilta konsultteja. Näin kehittämistyö on valtiokonsernissa todellisuudessa luisunut IT-yrityksille. Se ei ole ollut virkamiesten työtä. Itse en oikein ole pystynyt ymmärtämään, miksi on puhuttu tietojärjestelmien tavoitetilasta tai tietojärjestelmäkehittämisestä itseisarvona. Tietojärjestelmiä toivoakseni rakennetaan tai tuotetaan toiminnan tarpeisiin ja toimintaa kehitetään asiakkaiden tarpeisiin. Onneksi nykytilanteesta olemme hiljalleen kääntymässä terveemmille urille ja toiminnan kehittäminen on painoarvona nousussa. Kuulisinko jo puhuttavan hallinnon/toiminnan kehittämisen tavoitetilasta?

Valinnanvapaus - periaatteita on, toteutus vielä ontuu, päivitys 23.3.2016

Kuva THL:n valinnanvapausseminaarista 15.3.2016, viite 3

Hallituksen sotevalmisteluun liittyen prof. Mats Brommelsin työryhmä on jättänyt väliraportin 15.3.2016. (1) Selvityshenkilöryhmään kuluu pj:n lisäksi Timo Aronkytö (vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja), Aulikki Kannanoja (ylisosiaalineuvos, sosiaalihuolto), Paul Lillrank (professori, terveysmarkkinatutkimukset), Kari Reijula (professori). 

Selvityshenkilöt tarkoittavat valinnanvapaudella seuraavaa: 1) Suomessa asuvan henkilön oikeutta itse valita palveluiden tuottaja, joka on joko julkinen, yksityinen tai kolmannen sektorin toimija; 2) Se ei ulotu hoitavan henkilön tai annettavan hoidon valitsemiseen; 3) hallituksen linjauksen mukaisesti valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa; 4) erikoistason palvelun valinta perustuu perustasolla toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön toteamaan tarpeeseen tai lainsäädäntöön perustuvaan oikeuteen tai etuuteen; 5) säilyttää nykyisen terveydenhuoltolain mukaisen valinnanavapauden julkisen sektorin piirissä; 6) viranomaisen hyväksymä toimija voi tarjota valinnannavapauden piiriin kuuluvia palveluja (auktorisointimenettely); 7) viranomainen vahvistaa palvelujen tuottajille kohdennettavan rahoituksen ja asiakasmaksut – ne ovat samat samasta palvelusta tuottajasta riippumatta ja ”raha seuraa asiakasta”. Selvitysmiesten mielestä tästä syntyy julkisrahoitteinen sosiaali- ja terveydenhuolto, jossa ohjauksen merkitys kasvaa merkittävästi. Valtiolle tulee rahoittajana sääntelytehtävä, joka sisältää rahoituksen kohdistamisperiaatteet, asiakasmaksusta päättämisen, toimiluvat ja laillisuus (auktorisointi), seurannan, arvioinnin ja valvonnan.

Neljä vaihtoehtoista mallia: ”Omatiimi” muistuttaa Tanskan ja Keski-Euroopan maiden perhelääkärijärjestelmää, johon on lisätty sosiaalihuollon peruspalvelut. Asukas valitsee omatiimin asiointipaikakseen. Tuottajan vaihtaminen on mahdollista tietyin välein. Muut perustason palvelut ovat laajan valinnanvapauden piirissä. ”Väestövastuullinen sosiaali- ja terveyskeskus” on omatiimiratkaisu laajempi palveluiltaan: perhetyö, kasvatus- ja perheneuvola, päihde- ja mielenterveystyö, terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisy. Kolmas malli on nimeltään ”monitoiminen sosiaali- ja terveyskeskus”. Edellisten mallien lisäksi tähän malliin kuuluu äitiys- ja lastenneuvola, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä työterveydenhuolto. ”Integroitu sosiaali- ja terveyskeskus” tuottaa kaikki perustason palvelut eli se on kattavin malleista palvelujen osalta.  ”Omatiimin” etuna selvityshenkilöt pitävät erittäin laajaa valinnanvapautta, välittömiä hoitosuhteita. Toisaalta tiimi on pieni ja haavoittuva. Väestövastuullisen mallin etuna on mahdollista hyödyntää monia palvelujen tuottajia. Myös pienten yritysten kynnys aloittaa tällaista toimintaa on etu. Haittana ovat järjestelmän monimutkaisuus ja korkeat transaktiokustannukset. Myös keskittyminen asutuskeskuksiin saattaa vaikeuttaa palvelujen saatavuutta harvaan asutuilla alueilla. Monitoimisen mallin etuna on rakenteellisen integraation toteutuminen sekä selkeä ”kansanterveydellinen” profiili. Integroidussa mallissa valinnanvapaus on suppeaa ja siitä saatavat hyödyt ovat vähäisemmät kuin muissa vaihtoehdoissa. Se luo kuitenkin parhaat edellytykset integraatioon, koska valtaosa palveluista tuotetaan samassa organisaatiossa.

THL:n periaatteita valinnanvapaudelle.  THL:n julkaisussa valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa (2) määritellään kriittisiä periaatteita valinannavapauden laajentamiselle: 1. tavoitteiden tulee olla selkeitä ja valittujen keinojen tukea niitä, 2. palvelukokonaisuudet on määriteltävä, 3. kaikille tuottajille yhtäläiset vaatimukset ja toimintaedellytykset, 4. asiakas tarvitsee ymmärrettävää ja vertailun mahdollistavaa tietoa, 5. keskeistä asiakkaan ja ammattilaisen välinen keskustelu, 6. valinnanvapaus ei saa estää palvelujen kehittämistä tai innovaatioita, 7. muista maista voi ottaa mallia ilman suoraa kopiointia, valinnanavapautta pitää laajentaa asteittain eri palveluihin. Asiakkaan kannalta valinnanvapaus on yksilön oikeus, ei velvollisuus. Raportissa esitetään periaatteet asiakkaan kannalta: 1. asiakas tuntee oikeutensa, 2. asiakkaalla on halu valita, 3. asiakkaalla on valinnanvaraa, 4. asiakkaalla on tietoa, 5. asiakas on kykenevä päätöksentekoon tai saa siihen tukea.

Uudistus vaatii vielä paljon sopimista ja tekoja. Työterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto on nyt järjestetty oman rahoitusjärjestelmänsä kautta. Tarvitaan rahoituksen uudistus eli yksikanavainen rahoitus. Hammashuoltokin vatii jatkopohdinnat. Palvelujen saattaminen vertailukelpoisiksi vaatii tuotteistustyötä runsaasti. Lisäksi tuotteistuksen varaan pitää rakentaa ajantasainen tietojärjestelmä, joka palvelee kaikkia osapuolia: valtion ohjaus ja valvonta, järjestäjä, tuottaja, asiakas. Raha seuraa asiakasta-periaate on rakennettava turvaamaan riittävä valinnanvapaus ja toisaalta riittävä ennustettavuus. Palvelujen tuottajien kilpailutus on rakennettava tasapuoliseksi julkisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin tarjoajia varten. Alueellinen kattavuus on ratkaistava ja samalla ratkaistava riittävät valinnanmahdollisuudet eri tuottajien välillä. Varmistettava, että markkinoille voi tulla uusia palvelujen tuottajia. On turvattava mahdollisimman tasapuolinen markkinatilanne. Monopolisoituminen on realiteetti ja uhka myös jatkossa. Varmistettava, että kokonaiskustannukset eivät kasva. Varmistettava, että palveluiden integroituminen toisiinsa turvataan.

Brommelsin ryhmän vaihtoehtojen arviointia.  Seuraavia haasteita ryhmän itsensä esittämien etujen ja ongelmien lisäksi tulee mieleen. Kaikista ratkaisuista näkyy palvelujen ”päälle liimattu” integraatio. Useimmista ratkaisuista puuttuvat koetellut käytössä olevat esimerkit. Yksityisellä sektorilla ei ole tällaisia so-te-ratkaisuja tarjolla.

·         Omatiimi: Valmiita suomalaisia esimerkkejä omatiimistä ei ole.  Pieneen tiimiin kytketään terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluja, joiden välinen synergia ei täysin selviä. Satunnaiset asiakkaat tarvitsevat pääsääntöisesti vain perusterveydenhuollon palveluita. Pitkäaikaissairaat ja moniongelmaiset asiakkaat saattavat hyötyä omatiimiratkaisusta. Alueellinen kattavuus on haaste, kun henkilömäärä on pieni.

·         Sosiaali- ja terveyskeskus väestävastuullisesta integroituun malliin. Kaikki kolme ratkaisua ovat laajennuksia nykyiseen terveyskeskusmalliin. Mitä täydellisempi on palveluratkaisu, sitä keskitetympi palvelun pitää olla toimiakseen kattavasti, tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Kaikki neljä mallia poikkeavat merkittävästi nykyisistä niin yksityisistä kuin julkisistakin ratkaisuista. Jotta tällaiset ratkaisut saataisiin aidosti edes koemielessä toimimaan, tulisi sallia ratkaisun toteuttaminen yksityisen ja julkisen kombinaationa. Keskeinen ongelma on kuitenkin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toisistaan poikkeava toimintalogiikka. Moniammatillinen tiimi on yhdistävä tekijä, josta on olemassa toimivia malleja mielenterveystyössä, kasvatus- ja perheneuvolatoiminnassa sekä osittain vanhuspalveluissa. Palvelukonsepteja pitäisikin kehittää luonnollisen integraation pohjalta. 

 

Päivitys 23.3.2016: STM:n valinnanvapauskysely osoitteessa Otakantaa.fi-palvelussa

 

Tällä kyselyllä haluaisimme kuulla näkemyksiäsi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Halutessasi voit ottaa kantaa myös selvityshenkilöryhmän ehdotuksiin valinnanvapauden toteuttamistavoista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä lisätään asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nykyisin potilas voi valita julkisen terveysaseman ja sairaalan sekä hakeutua hoitoon ulkomaille (lisätietoja).
Uusi laajempi lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan 1.1.2019. Se tarkoittaa, että ihmiset saisivat itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Laissa määritellään, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat laajemman valinnanvapauden piiriin.
Valinnanvapauden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti perustason palveluita ja turvata nykyistä nopeampi hoitoon pääsy. Uusien maakuntien tehtävänä on järjestää palvelut ja tarjota asiakkaille riittävästi tietoa palveluista ja niiden tuottajista, jotta asiakas voi vertailla ja valita.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvityshenkilöryhmä arvioi asiakkaan valinnanvapautta osana sote-uudistusta. Ryhmän väliraportti valmistui 15.3. Siinä esitetään neljä vaihtoehtoa valinnanvapauden toteuttamistavasta. Lisätietoa väliraportista. Halutessasi voit ottaa kantaa myös väliraportin ehdotuksiin valinnanvapaudesta.
Voit myös vastata kyselyyn ottamatta kantaa väliraportin ehdotuksiin.
Vastausaikaa on 21.4.2016 saakka. Sosiaali- ja terveysministeriö käsittelee vastaukset nimettöminä. Kooste kaikista vastauksista julkaistaan alueuudistus.fi-sivustolla huhtikuussa 2016 ja sitä hyödynnetään sote-uudistuksen valmistelussa. Kerro mielipiteesi ja ehdotuksesi!

Ilmianna

---

Kyselyn pakolliset kysymykset on merkitty (*) tähtimerkillä.

1. Ikäsi

15-25

26-50

50-64

65-

2. Vastaaja on (valitse näkökulma josta vastaat kyselyyn):

palveluiden käyttäjä

poliittinen päättäjä

sosiaali- ja terveysalan työntekijä

sosiaali- ja terveysalan esimies tai johtaja

muu

3. Mitä mieltä olet siitä, että asiakas saisi itse valita, kenen tarjoamia palveluja käyttää?

hyvä asia

huono asia

en osaa sanoa

4. Tulisiko asiakkaalla olla oikeus valita terveydenhuollossa:valitse yksi tai useampi vaihtoehto

tietty henkilö, jonka kanssa asioi (esim. lääkäri, hammaslääkäri, fysioterapeutti)

tietty palvelu tai palvelukokonaisuus (esim. sosiaali- ja terveyskeskus, jossa on tietyt palvelut)

tilanteen mukaan

en osaa sanoa

5. Tulisiko asiakkaalla olla oikeus valita sosiaalihuollossa:valitse yksi tai useampi vaihtoehto

tietty henkilö, jonka kanssa asioi (esim. sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja, oma hoitaja)

tietty palvelu taipalvelukokonaisuus (esim. ateriapalvelu tai hoivakoti jossa tietyt palvelut)

tilanteen mukaan

en osaa sanoa

6 . Selvityshenkilöryhmä on laatinut neljä vaihtoehtoista valinnanvapauden mallia. Kuinka laajaa valinnanvapautta toivoisit? Mallissa 1 on laajin valinnanvapaus ja mallissa 4 suppein.Selvityshenkilöiden väliraportti ja esittelydiat ovat kyselyn yläpuolella liitteenä.

Malli 1 Valitset haluamastasi paikasta hoitotiimin (lääkäri, hoitaja, sosiaaliohjaaja, sosiaalityöntekijä). Muut perustason palvelut voit valita muualta. Lisäksi voit valita tietyissä leikkauksissa sairaalan.

Malli 2 Väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus: Valitset haluamastasi paikasta hoitotiimin. Tarvittaessa saat muitakin sosiaalipalveluja. Muut perustason palvelut voit valita muualta. Lisäksi voit valita tietyissä leikkauksissa sairaalan.

Malli 3 Monitoiminen sosiaali- ja terveyskeskus: Hoitotiimin ja sosiaalipalvelujen lisäksi saat neuvolapalvelut, koulu-, opiskelu- ja työterveyshuollon. Muut perustason palvelut voit valita muualta. Lisäksi voit valita tietyissä leikkauksissa sairaalan.

Malli 4 Integroitu sosiaali- ja terveyskeskus: sama paikka tarjoaa sinulle kaikki perustason palvelut. Valitset vain asiointipaikan. Lisäksi voit valita tietyissä leikkauksissa sairaalan.

Haluaisin valita toisenlaisen palvelukokonaisuuden kuin näissä malleissa.

En osaa sanoa

En halua itse valita

7. Millaista tukea asiakkaan tulisi saada valinnan tekemiseksi? valitse yksi tai useampi vaihtoehto

tietoa palvelun tarjoajista internetissä (palveluvalikoima, viralliset laatuarvioinnit)

tietoa palvelun tarjoajista painetussa muodossa (esim. esite)

tietoa muiden asiakkaiden palvelukokemuksista (julkinen nettipalaute)

puhelinneuvonta

verkkoneuvonta (sähköposti, chat)

henkilökohtainen palveluohjaaja

muuta tukea, mitä?

8. Mitä näkökohtia pidät erityisen tärkeänä asiakkaan valinnanvapauden laajentamisessa?valitse yksi tai useampi vaihtoehto

Miten asiakas osaa valita, kuka auttaa tarvittaessa

Saako asiakas vertailun tekemiseksi riittävästi tietoa

Asiakasmaksujen suuruus

Asiakkaiden matkakorvaukset

Harvaan asuttujen seutujen palvelut

Kielelliset oikeudet (millä kielillä voi asioida)

Vaikutukset henkilöstön tehtävänkuviin

Millä perusteella palvelun tarjoaja voi päästä valinnanvapauden piiriin

Miten palvelun tarjoajan saamat korvaukset määritellään

Pienten yritysten asema

Miten palvelujen laatutasoa mitataan

Miten palvelun tarjoajia valvotaan

Miten varmistetaan toimivat palvelu- ja hoitoketjut

Valinnanvapauden kustannukset yhteiskunnalle

En osaa sanoa

muu näkökohta, mikä? 

Viitteet
  
(1)  Valinnanvapaus ja monikanavarahoituksen yksikertaistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. selvitysryhmän väliraportti 15.3.2016: Valinnanvapaus ja monikanavarahoituksen yksinkertaistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa, selvitysryhmän väliraportti 15.3.2016; Väliraportin esittelydiat, professori Mats Brommels 15.3.2016  
http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvitysryhma-asiakkaan-valinnanvapauden-toteuttamiseksi-eri-vaihtoehtoja?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=1271139&utm_content=buffer5072d&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer 
(2) Junnila, Sinervo, Aalto, Jonsson, Hietapakka, Keskimäki, Pekurinen, Seppälä, Tynkkynen, Whellams. Valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa – kriittiset askeleet toteuttamisessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Päätösten tueksi 2/2016. 16 sivua. Helsinki 2016. ISBN 978-952-302-636-0 (painettu), ISBN 978-952-302-637-7 (verkkojulkaisu). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-637-7 
(3) THL:n valinnanvapausseminaarin 15.3.2016 alustukset on julkaistu osoitteessa: http://www.slideshare.net/THLfi/tag/valinnanvapaus150316 

Vanhusten kohtelu - pelkkä laki ei auta, päivitys 15.3.2016

Kuva napattu YLE- A-Plus ohjelmasta 25.2.2016

Vanhusten palvelut puhuttavat edelleen. Ajankohtaisin tapaus on Turun Kupittaan sairaalassa havaitut potilasturvallisuutta vaarantaneet hoitotavat. Tästä oli myös YLE:n A-Plus- ohjelmassa keskustelu 25.2.2016 (ks. oheinen kuva). Ylilääkitys, pakkolääkitys ja yöhoitajien tapa nukkua yövuorossa olivat hätkähdyttävimmät havainnot. Käsittely on vielä tätä kirjoitettaessa käsittääkseni kesken.
Päivitys 15.3.2016: Aiheesta on tehty Youtube-video:  Mitä suljetulla osastolla vanhuksille tapahtui? https://www.youtube.com/watch?v=2x20Rqrd8KE&feature=youtu.be

Laitoshoitoa kritisoidaan työkulttuurista, joka on rutiininomaista ja perustuu pitkälle työntekijöiden töiden organisointiin -ei niinkään vanhusten palvelutarpeisiin. Näin päivärytmi ja toiminta perustuu päivätyöperinteelle. Kun työntekijöiden määrä on rajallinen, ääripäässä helpotetaan työtä ylilääkityksellä, jopa pakkolääkityksellä. Äärimmillään on uhattuna asiakas/potilasturvallisuus. Laitoshoitoon liittyy myös oleellisesti yötyöhön liittyvät haasteet. Erään tutkimuksen mukaan on yleensä vanhusten kohtelusta, jossa yksilöllisyys ei ole avainkysymys. Toisaalta työntekijät kertovat myös, että laitoshoidossa osa vanhuksista on erittäin vaikeahoitoisia, jopa agressiivisia ja pahansuopaisia työntekijöitä kohtaan.

Kotihoito. Kotona asuvat vanhukset jätetään yksin. Kotipalveluhenkilöstö ei ehdi kuin piipahtaa paikalla. Suurimman osan aikaan jopa laitoshoitoa vaativat vanhukset ovat yksin eivätkä kykene itse hoitamaan edes perushygieniaansa.  Iltasanomien uutisissa tiivistetään asiantuntijoita kuunnellen kotihoidon 14 haastetta:
 "Alla olevaa listaa varten on haastateltu eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinia, Lapin aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastaja Marjut Eskelistä, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastaja Lea Liukkua ja Valviran ylitarkastaja Elina Uusitaloa. 

1. Lääkäri-, fysioterapia- ja hammaslääkäripalvelujen toimivuus tai olemassaolo
2.  Hoitohenkilökunnan ajanpuute ja jatkuva kiire. Hoitajilla on jatkuva riittämättömyyden tunne, kun asiakkaita on enemmän ja he ovat entistä huonommassa kunnossa. 
3. Työntekijät kokevat, etteivät he pysty tekemään työtään hyvin. 
4. Palvelut ovat pirstoutuneita ja hajaantuneet monelle taholle, mikä tarkoittaa vanhuksen kannalta sitä, että hänen luonaan käy iso määrä erilaisia ihmisiä. 
5. Vanhuksella voi olla lisäksi erilaisia turvapuhelimia ja -rannekkeita, eikä kukaan huolehdi kokonaisuudesta. 
6. Kotihoidossa olevan vanhuksen hammashuolto ja -hygienia on monissa kunnissa todella huonolla tolalla. Jos vanhus tarvitsisi saattajan mukaan, hänet saatetaan vain ohjata menemään hammaslääkärille yksin taksilla. Jotkut ovat niin huonossa kunnossa, etteivät pysty enää istumaan edes hammaslääkärin tuolissa. Toisille päivittäinen hampaiden harjaaminenkin on vaikeaa. 
7. Yksin asuvat, pelkästään palveluiden varassa elävät vanhukset ovat kotiinsa eristäytyneitä. Nämä vanhukset pääsevät pois kotoaan hyvin harvoin, koska kotihoito ei järjestä vanhuksille ulkoilua tai virkistystä. Jos sairaanhoitaja käy kotona, voi olla, että vanhus ei pääse käymään edes lääkärillä. 
8. Muistisairaiden ihmisten asuminen yksin kotona ei ole aina turvallista. Jos muistisairas lähtee kotoaan, hän ei välttämättä osaa enää takaisin tai ei välttämättä pukeudu riittävän lämpimästi. 
9. Kaikki yksin kotona asuvat eivät pysty käymään edes yksin vessassa. Silloin herää kysymys, kuinka pitkään on inhimillistä antaa hänen odottaa, jotta hän pääsee vessaan
10.   Muistisairaat eivät välttämättä muista syödä. Vaikka ateriapalvelu tuo heille ruoat valmiina, ruoat eivät pysy tuoreina, jos niitä ei muista syödä ajoissa. 
11. Huonokuntoisia vanhuksia kotiutetaan sairaalahoidosta esimerkiksi sellaisella ohjeistuksella, että liikunnasta täytyy huolehtia veritulppavaaran vuoksi. Todellisuudessa kotona ei välttämättä ole ketään, joka huolehtisi siitä, että vanhus saa liikuntaa. 
12. Esimerkiksi Lapissa, missä etäisyydet ovat pitkiä, kotihoidon järjestäminen on tavallista vaikeampaa ja vanhusten yksinäisyys korostuu. 
13. Lääkehuollon järjestäminen voi olla sekavaa ja vaikeaa, kun aina ei ole selvää, kenellä vastuu on – vanhuksella itsellään, omaisella vai kotona käyvällä sairaanhoitajalla? 
14. Kun omaisille tulee huoli siitä, että pärjääkö vanhus enää yksin kotona, esimerkiksi tehostettuun palveluasumiseen siirtyminen voi olla hyvin vaikeaa. 
15. Tieto ei aina kulje eri viranomaisten välillä, kun iäkäs ihminen siirtyy esimerkiksi sairaalasta kotihoitoon. Silloin vanhus voi jäädä joksikin aikaa täysin ilman hoitoa. 
16. Kotihoitajat ehtivät käymään vain pikaisesti vanhuksen luona." 
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001125609.html?utm_content=buffer4291f&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Hallitukselta positiivista ja huolestuttavaa viestiä. Kotihoidon ongelmiin on kiinnitetty huomiota ja yhtenä kärkihankkeena hallitus pitää iäkkäiden kotihoidon kehittämistä. Laatuongelmiin pyritään vaikuttamaan hankkeen avulla.(http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito;  http://linkis.com/savonsanomat.fi/mHyJ1)
Mutta huolestuttavaa viestiä tulee puolestaan laitoshoidon osalta. MTV:n uutisvirrasta poimin seuraavan sitaatin:  Hoiva-alalla ollaan huolestuneita vanhuustyön laadun huononemisesta. Hallitus haluaa vähentää hoitajien määrää vanhusta kohden. Tämän pelätään johtavan työntekijöiden uupumukseen, työn laadun heikkenemiseen ja ihmisten korvaamiseen tekniikalla. Hallitus aikoo heikentää hoitajamitoituksen laatusuositusta 0,5 hoitotyöntekijästä 0,4:ään. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että yhtä vanhusta kohden riitää 0,4 hoitajaa. Nykyisin esimerkiksi kymmentä vanhusta hoitamaan tarvitaan viisi hoitajaa, jatkossa riittäisi neljä. 0,4 jää alle OECD-maiden keskiarvon, joka on 0,5. Tanskassa ja Norjassa mitoitus on 0,7-0,8.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vanhusten-hoitajien-maaraa-vahennetaan-pahimmillaan-otetaan-vain-vuorolistasta-tyontekijoita-pois/5348350#.VsYPmcdJD8_.facebook

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin vanhuspalvelulaki on voimassa, mutta sen valvonta on haastava asia. Kotihoidon osalta normien rakentaminen on tosi vaikeaa. Laitoshoidon osalta voidaan kunnolla mitattavissa olevin keinoin puuttua vain hoitohenkilöstön määrään. Muilta osin valvonnan kenttä on haastava eikä ylhäältä alas valvonnalla voida saada tilannetta hallintaan. Tarvitaan alhaalta lähtevää hallintaa, joka siis lähtee työntekijöiden ammatillisesta vastuusta, työyhteisön omavalvonnasta sekä toimivasta johtamisjärjestelmästä. Epäkohtiin tulee puuttua nopeasti.  Iso haaste on myös hoivan tarpeen tyydyttäminen tasapuolisesti - myös johtamisen haaste. Epävarmuutta lisää soteuudistuksen keskeneräisyys ja keskittyminen poliittiseen valtapeliin. Hallinnon ylärakenteet kiinnostavat poliitikkoja liiaksi. Pelkka vanhuspalvelulaki ei auta. Tarvitaan kattava kulttuurimuutos ja monia muita samanaikaisia toimia, mutta ei voimavarojen vähentämistä. Niin kaikki ovat periaatteessa samaa mieltä - kummallinen yhtälö.

Päivitys 13.3.2016: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella: 
"Palaan runsaan kahden vuoden taakse, jolloin Joulun alla aloin toimia iäkkään anoppini omaishoitajana hänen omakotitalossaan maalaiskirkonkylässä. Aika haastavan elämän eläneen ja hyvin itsenäisesti itsestään ja läheistä huolehtineen anopin silmistä katosi pilke, uni ja muisti pätkivät, kaikenlaisia oireita yhä enemmän ja jutut alkoivat kierää luuppeja. Yöllä piti muutaman kerran varmistaa, että omaishoitaja oli läsnä. Diagnoosejakin saatiin, rytmihäiriöitä, mikroinfarkteja aivoissa,alkavaa alzheimeria, yms. Kunto heikkeni edelleen muutaman kuukauden aikana terveyskeskuksen vuodeosastolla. Vasta runsaan vuoden kuluttua, kun hän oli ollut muutaman kuukauden Tampereella hyvässä hoivakodissa, aloin ymmärtää mistä oli pohjimmiltaan kysymys. Toki ikääntymisestä, mutta erityisesti itsenäiseen selviytymiseen tottuneen ihmisen KOKEMASTA TURVATTOMUUDESTA, TULEVAISUUDEN EPÄVARMUUDESTA, johon ei auttanut vävy omaishoitajana , ei psyyken lääkeet eikä kodinhoitajien käynnit eikä terveyskeskuksen vuodeosasto. Kun tulevaisuudelle saatiin kestävä ratkaisu, huolehtivaa hoitoa hyvässä hoivajodissa ja ainoa tytär kymmenen minuutin matkan päässä, 88 vuotiaan vointi parantui parissa kuukaudessa olennaisesti. Pilke palasi silmiin, uni maistui ja luupit puheessa olivat aika ajoin kokonaan poissa. Unilääkkeet jäivät ja oireet vähenivät. Myös elämänkulun loppusuoralla ihmisillä tulee olla oikeus TURVALLISUUTEEN nimenomaan kokemuksena, ei vain ulkoisesti arvioituna."

Linkkejä ajankohtaisiin kommentteihin:

• Päivi Paulavaara HS:ssä 16.2.2016: Vanhuksenko tahto on pyhä? Vanhuksen tahtoa noudatetaan näköjään vain silloin, kun hän haluaa asua kotona. Ei silloin, kun hän haluaisi saada ympärivuorokautista apua. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1455510699159?jako=a9176cb14e8df4219d96f0ea45f03ce6&ref=fb-share

• Tanja Kuronen: Hoivapommin purkajat. 2015: http://www.gaudeamuskirja.fi/hoivapommin-purkajat/ Kuka huolehtii vanhuksista, joilla ei ole omaisia? Miten huolehditaan vanhusten arkisista tarpeista, jotka eivät vaadi ammattiosaamista? Onko vanhusten hoivaaminen naisten työtä? Onko hoiva edes oikeaa työtä?

Hoivapommin purkajat kertoo puolivirallisesta hoivatyöstä, joka on organisoitua mutta vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jonka tekijät ovat pääasiassa naisia. Nämä naiset auttavat kotonaan asuvia vanhuksia pientä korvausta vastaan. Hoivatyön pitäisi tarkoittaa ihmisläheistä ja järkevää työtä, toimeentulon paranemista lisäansioilla sekä mahdollisuuksia jakaa elämänkokemuksia ja sukupolvien viisautta, mutta useimmiten se tarkoittaa vain epämääräistä työmarkkina-asemaa, toimeentuloon riittämätöntä kulukorvausta, liiallista vastuuta sekä hurjia odotuksia yhteiskunnalta ja hoivantarpeisilta vanhuksilta.

http://www.hs.fi/elama/a1447743629874?jako=bf6cf850610d79aa671f593723a05875&ref=fb-share

• Jari Pirhosen väitöskirja (2015) kuvaa laitoshoidon arkea. "Monessa paikassa hoitajien määrä on vedetty niin minimiin, että heillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa kohdata vanhuksia ihmisinä. Ja kun aikaa ei ole, työstä tulee helposti koneellista suorittamista. Tehdään hoitotoimenpiteitä rutiininomaisesti ja annetaan kaikille samanlaista standardikohtelua." Jari Pirhosen mukaan tunnustaminen alkaa perusasioista eli tervehtimisestä ja "kohtaamisesta tavattaessa" ja jatkuu ihmisten luonteenlaadun, henkilöhistorian ja hänen läheistensä merkityksen ymmärtämiseen. Pirhonen kertoo esimerkkinä haastattelemastaan yli 90-vuotiaasta naisesta, joka kiitteli silloista osastoaan hyväksi.– Aiempi osasto oli huono, koska siellä ei sanottu hyvää huomenta ja hyvää yötä! Tutkijat löysivät palvelutalon arjesta kaikkiaan viisi tekijää, joilla erityisesti voitiin tukea asukkaiden tunnustamista: yksityisyyden suojaaminen, aiempien tapojen ja harrastusten jatkamisen mahdollistaminen, huumori, tunneilmaisun kannustaminen ja yksilöllisten toiveiden huomioiminen. http://yle.fi/uutiset/ihmisena_kohtelu_parantaa_vanhusten_hyvinvointia__hyvan_yon_toivotus_ei_maksa_mitaan/8383907?origin=rss&utm_content=bufferd8669&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=bufferhttp://www.uta.fi/hes/yhteystiedot/henkilokunta/jaripirhonen.html http://www.hs.fi/kotimaa/a1444890263000?jako=fd39e3a2c1fceada9a5f095488473bdc&ref=fb-share

Äitiyspakkaus - sosiaalinen innovaatio, päivitys 7.12.2017

Äitiyspakkauksen nimeä halutaan muuttaa. Perusteena on miesten syrjintä. HS:n gallupissa (7.12.2017) selvitettiin kansan näkemyksiä tähän. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että nimeä ei pidä muuttaa. Yli 90% miesvastaajista ei kokenut tässä mitään syrjintää. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005479263.html
Nimiehdotuksia on kerätty Kelaan ja tässäkin HS-gallupissa niitä saatiin. Peruspalveluministeri Sarikko oli sitä mieltä, että vauvapakkaus tai perhepakkaus olisi parhaat vaihtoehdot äitiyspakkaukselle. Kannattaa lukea tämä kirjoitukseni uudelleen, niin saa hiukan perspektiiviä nimiasiaankin. On se äitiyspakkaus brandi, jolla on pitkä historia. Kannattaa miettiä, onko järkeä lähteä nimen vaihtoon.











Uuden äiteiyspakkauksen julkistustilaisuus on Kelassa 7.3.2017. Äitiyspakkaus on vuonna 2017 80 vuotias. https://www.lyy/reg/Vuoden_2017_aitiyspakkauksen_julkistustilaisuus_5385?utm_source=Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Mediainfo

HS:n kuva: äitiyspakkaus 2016

Äitiyspakkaus 2016 on valmis. (1).  Innolla lehdistö ja some kurkisti pakkauksen sisään ja alkoi pohtia tuotteiden kirjoa, ominaisuuksia, värejä jne. Samaan tapaan mekin nuoret vanhemmat hypisteltiin aikanaan 1970-luvulla äitiyspakkausta. Hyviä ja laadukkaita olivat tavarat. Väritkin olivat ajanmukaisia. Aihetta on myös syvällisemmin pohdittu lehdistössä ja somessa. Pohdinnoista näkyy hyvinvointivaltion yltäkylläisyyden merkit. Onkohan värit nyt aivan mieleisiä? Symboloivatko värit enemmän poikia kuin tyttöjä? Onko tavaroissa riittävällä tavalla huomioitu isät? Olemmeko jääneet äitien varjoon? Onko nimi aikansa elänyt? Pitäisikö nimen olla vanhempain pakkaus vai vauvan pakkaus? Vai pitäisikö nimen olla vauvan saavien henkilöiden selviytymiskappaus? Samaan aikaan puhutaan yhteiskunnan palvelujen ja etuuksien leikkauksista, kestävyysvajeesta. Tai vaikkapa lapsettomuuden kanssa kamppailevat pariskunnat toivovat yleensä parempaa lapsirikasta elämää.

Kuva 1970-luvun äitiyspakkauksesta

Sosiaalinen innovaatio vuodelta 1938. (2) Niin kyse on sosiaalisesta innovaatiosta, jonka tavoitteena oli saada kaikki odottavat äidit käymään äitiysneuvolassa ennen raskauden neljättä kuukautta. Ideana oli laskea lapsikuolleisuutta ja turvata vastasyntyneille lapsille tasavertainen tulevaisuus. Olivat hienoja ajatuksia, jotka ovat kantaneet nykypäiviin. Äitiyspakkaus oli alun perin eräänlainen selviytymispakkaus tavaroineen ja ohjeineen.  Ilkka Taipale toimitti vuonna 2006 kirjan "100 sosiaalista innovaatiota Suomessa". (3) Innovaatio nro 23 oli äitiyspakkaus. Innovaatio on ainutlaatuinen maailmassa. Innovaation historian kertoo Sirpa Taskinen. Siitä näkyy pakkauksen jatkuva kehittäminen vastaamaan kunkin ajan makuja, tarpeita ja perimmäistä ajatusta. Tästä nimestäkin on käyty keskustelua jo 80-luvulla. Opaskirjan nimi muutettiin tuolloin: "Meille tulee vauva" - ei enää äidille tulee vauva. Taskinen päättää innovaation esittelyn seuraavasti: "Äitiys- ja lapsikuolleisuus onkin 1950-luvulta lähtien vähentynyt niin dramaattisesti, että Suomi on jatkuvasti ollut maailman kolmen parhaan maan joukossa. Ilman äitiyspakkauksen vetovoimaa tämä ei kentien olisi onnistunut".

Selviytymispakkaus (survival kit) voisi olla uusienkin sosiaalisten innovaatioiden lähde. Suomi on keksintöjen kärkimaa. Äitiyspakkaushan on eräänlainen survival kit. Voitaisiin ideoida meille miehille oma selviytymispakkaus, jolla meidät saataisiin hyvissä ajoin terveystarkastuksiin ja kääntämään omaa terveyskäyttäytymistämme parempaan suuntaan. Selviytymispakkaus voitaisiin tehdä myös digitalisaatioon. Meitähän on kolmea tyyppiä: jo äidinmaidossa digitoituneet, aikuisiällä digitoituneet ja digisyrjäytyneet. VM:n ICT-toiminnon digikärkihankkeeseen siis voisi ideoida digiselviytymispakkauksen. Selviytymispakkauksella voisi olla kolme erilaista versiota: 1. elämässä on muutakin kuin digiä - nosta katseesi kännykästi (kuvaruudulta) ja keskustele suoraan kaverisi kanssa, 2. miten voisin hyödyntää nykyistä teknologiaa rohkeasti eli kyllä siellä kuvaruudulla on hyviäkin asioita ja apuvälineitä, 3. miten autan niitä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty itse vamman tai osaamisvajeen vuoksi hyödyntämään uusinta teknologiaa.

Päivitys 10.3.2016: Kelan tuubivideo: Uuden äitiyspakkauksen tuotteet minuutissa. https://www.youtube.com/watch?v=etKF_6MTN9I&list=PLcHnb7gsysA67-Fke8fOWOhvuFIPPuqbR&index=45

Päivitys 18.7.2016: Suomesta on sitten otettu Briteissä mallia. Eräs synnytyssairaala on jakanut kesäkuussa ensimmäiset äitiyspaikaukset. Uutisessa viitataan myös vanhaan juttuun vuodelta 2013, jossa ihmeteltiin, miksi suomalaiset vauvat nukkuvat pahvilaatikoissa - siis äitiyspaikkauksen laatikossa.  Ks. oheinen kuva. http://www.bbc.com/news/health-36659744 

 

Viitteet

(1) Äitiyspakkaus 2016: Aihetta on käsitelty mm. Helsingin Sanomissa. Oheinen värikuva on HS:n jutusta. http://www.hs.fi/hyvinvointi/aihe/aitiyspakkaus/

(2) Äitiysavustuksen historia ( Kelan sivuilta poimittu): 

• Laki äitiysavustuksesta säädettiin 1937, ja avustusten jakaminen aloitettiin seuraavana vuonna. Avustus oli ensin tarkoitettu vähävaraisille synnyttäjille.
• Taustalla oli huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suurista lapsikuolleisuusluvuista. Äidit saatiin äitiysavustuksen avulla terveydenhuollon piiriin. Suomessa lapsi- ja äitikuolleisuus ovat jo pitkään olleet maailman pienimpiä.
• Ensimmäisinä vuosina äitiysavustuksen myönsi ja maksoi synnyttäjän kotikunnan huoltolautakunta.
• Vuonna 1938 äitiysavustuksen sai noin kaksi kolmasosaa synnyttäjistä. Silloin äitiysavustuksen arvo oli 450 markkaa kutakin syntyvää lasta kohden. Summa vastasi runsasta kolmannesta teollisuustyöntekijän kuukauden keskipalkasta. Avustus myönnettiin raha- tai luontaisavustuksena tai osittain kummassakin muodossa.
• Äitiysavustus tuli 1949 kaikkien äitien saataville.
• Kela on vastannut äitiysavustuksesta vuodesta 1994. Sitä ennen äitiyspakkauksen toimittamisesta huolehtivat Sosiaalihallitus (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja Valtion hankintakeskus.
• Nykypäivänä lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat äitiyspakkauksen, ja kaikista äideistä vain kolmasosa valitsee 140 euron rahasumman.
• Äitiyspakkaus on ollut vuosikymmeniä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen.
• Kela jakaa vuosittain n. 60 000 äitiysavustusta, joista n. 40 000 äitiyspakkauksena.
• Äitiyspakkauksen tekstiilien värimaailma on ollut jo usean vuoden ajan neutraali, jotta vaatteet sopisivat tyttö- ja poikavauvoille. Neutraalit värit ovat myös helpommin yhdisteltävissä muihin väreihin. Ennen 1970-luvun puoliväliä äitiyspakkauksen tekstiilit olivat pääsääntöisesti valkoisia.
• Äitiyspakkaus on hyvin perinteinen, mutta samalla vuosittain uudistuva. Siitä on tullut yhä ekologisempi kokonaisuus. Vuodesta 2000 lähtien pakkauksessa on mm. ollut kestovaippoja.

(3) Toimittanut Ilkka Taipale: 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Itämerisäätiö. Kustannus Kunnia oy, Helsinki 2006:
Kirjan toimittaja Ilkka on kertonut minulle, että kirjaa on käännetty useille kielille (olikohan jopa kymmeniä). Ilkka on maailmanmatkoillaan mainostanut kirjaa ja sosiaalisia innovaatioita. Kirjassa on esitelty 34 sosiaalipolitiikkaan ja terveyteen liittyvää sosiaalista innovaatiota.  Löytyy innovaatioista myös ironisia sellaisia, kuten "Viron viinaralli" tai "Salmiakkikossu" ( innovaatiot 104 ja 105).