tiistai 31. lokakuuta 2017

Päivystyksen odotusaika - mikä on kohtuullista ja mitä tehdä kohtuuttomuudelle?, päivitys 1.11.2017


Tapauskertomus 30.10.2017: "Elämä on kovaa", totesi Jorvin hoitaja päivystyksen vastaanotossa omaiselleni. Odotusta oli tähän asti kestänyt vajaat 7 tuntia. Odotus jatkuu - kohta 8 tuntia täynnä. Kohtelu on tylyä. Herätkää hoitajat ja lääkärit. Pelkkä tylytys ei kyllä mitään edistä. Jorvin päivystystä kehitettiin jokin aika sitten oikein Lean-menetelmin. Onko kaikki tuo työ valunut johonkin, ties mihin? Nyt pääsi sisälle. 8 tuntia täynnä. Rakennus on uusi, mutta tavat ovat ennen Lean-oppeja. Niin on nämä jonot, joihin on kaksi lääkettä: porukan lisääminen ja työprosessien uudelleen järjestäminen. Ja on sitten tämä palvelu, kohtelu, joka liittyy koko työyhteisön kulttuuriin. Luulin, että nämä kaksi asiaa olisi jo selätetty. Omakohtaisia muistoja on 10 vuoden takaa. Olivat kovin samanlaisia kuin tämä eilinen tapaus. Positiivista eilisessä oli, että palvelu oli viimeisen tunnin aikana oikein hyvää ja ongelma ratkesi 9 tunnissa (+ tätä ennen työterkkarilla käynti ja sieltä passitus Jorviin). FB:n puolella sukeutui keskustelu aiheesta. Tässä on osa kommenteista:

  • Tuula Räikkönen: Poliitikot päättävät henkilökunnan määrästä, ei henkilökunta itse.... Tylyydestä vastaa tietysti jokainen henkilökunnan jäsen itse, mutta palvelun nopeuteen se ei vaikuta, koettuun laatuun kyllä...
  • Asko Rantala: Minua pyydettiin joskus 20 vuotta sitten Keski-Pohjanmaalle erääseen sairaalaan selvittämään juuri noita ongelmia. Menin palaveriin, jossa on pari lääkäriä ja pari ylihoitajaa ja joitakin muita henkilöitä. Kun kerroin, miten asioita pitäisi alkaa tutkimaan, niin sairaalan henkilökunta oli eri mieltä. He eivät olleet tunnistaneet, että vika on johtamisessa, johtamiskulttuurissa ja työprosessien järjestelyissä. Sitä ei sitten aloitettu kehittämään. Sama toistui erään toisen, Kymenlaakson sairaalan kohdalla. Pari vuotta kävimme sähköposti- ja puhelinkeskusteluja, viimein sanoivat, että olivat kuluttaneet saamansa määrärahat omaan sisäiseen koulutukseen. Mikään ei ollut muuttunut. Kolmannen kerran kollegani pyysi minua mukaan Helsinkiin vastaavaan projektiin. Sama tulos. Julkisen sektorin virkamiesjohto ei halua nähdä totuutta omista virheistään.
  • Timo Aronkytö: Työprosesseja parannettu 20 vuotta. Lean jne. Pitäisikö uskoa ettei tämä riitä...Ja ...resurssit vähenee tulevaisuudessa.
  • Jouni Laurila hakee aiheelle perspektiiviä Englannista: Tätä ei ole Suomessa säädetty, maksimi odotusaikaa päivystyksessä. Jouni viittaa oheiseen linkkiin, jossa selvitetään NHS:n normia - odotusaikaa saa olla enintään 4 tuntia. Ei sielläkään olla asetun normissa kaikkialla. http://www.qualitywatch.org.uk/indicator/ae-waiting-times#   
Espoon päivystys prosessimallina. Löysin myös Espoon päivystystoiminnasta hienoja prosessimalleja ja kuvia. Teoriassa on siis tehty paljon asioiden kehittämiseksi. Eräs tapa ratkaista tämä odottamisen ongelma on ottaa esille varsin tuoreetkin selvitykset ja prosessimallit sekä tehdä niistä ymmärrettävä toimintasuunnitelma - muutossuunnitelma uuteen päivystyssairaalaan. Katsokaa vaikkapa tätä yksityiskohtaista kuvaa - puhutteleva. Kyllä tuo Lean-ajattelunkin tuominen näihin prosesseihin auttaa. Selvittelin aikanaan aihetta. Kyse on viime kädessä johtamisesta ja työyhteisön kulttuurista.

Päivitys 1.11.2017: Irma Kiikkala tiivistää vielä blogikirjoituksen perusteella asian näin:  Olen havainnoinut jonotuksia sekä potilaana että omaisena. Jonot viipyvät, koska työtä ei ole organisoitu tilanteiden vaatimalla tavalla. Johtaminen puuttuu, toimintakulttuuri on välinpitämätöntä ja rutiiniluontoista. Kukaan ei koskaan kiinnostu siitäkään, miten jonottajat selviytyvät odotusauloissa tai pitäisikö auttaa vastaanottohuoneissa. Johtamisesta on viimekädessä kysymys!

Linkkejä Leaniin: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/06/lean-asiakas-edella-tehokkuus-ja.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/06/lean-ajattelusta-shpssa-tuottavuuden-ja.html

Positiivinen kokemus Espoon erään terveysaseman toiminnasta +

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/08/espoossa-yhdella-terveysasemalla-jonot.html

Espoon päivystysprosessin kuva 2017


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Fakta, fiilis, fiktio - vakavaa puhetta, päivitys 3.1.2018 "Tietoasiantuntija-lehti" netissä

Fakta, fiilis ja fiktio ovat teema-aiheita Tietoasiantuntijalehden viimeisimmässä numerossa 4/2017. http://tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija-lehti_4_17_verkko.pdf  Lehdessä on runsaasti aiheeseen liittyviä hyviä juttuja. Siteeraan kahta juttua, koska ne koskettelevat myös kovasti somemaailmaa ja bloggausta.

Kriittinen relativisti Antti Hautamäki avaa pelin artikkelissaan "Tiedon suhteellisuus ja totuuden jälkeinen aika". (1) Tieto ja totuus on suhteellista. "Tietorelativismin mukaan tieto ja totuus ovat suhteellisia. Jokin tieto on tietoa tai totta suhteessa käytettyihin viitekehyksiin tai tietoyhteisöön... Absolutisti katsoo, että se mitä pidämme totena, on ehdottomasti totta mutta kaikki aikaisemmat tai erilaiset uskomukset ovat epätotta, jos ne ovat ristiriidassa nykyisten uskomustemme kanssa. Relativisti puolestaan ajattelee, että jokainen uskomusjärjestelmä perustuu joihinkin oletuksiin, jotka eivät ole ehdottomia. Tieto riippuu aina näkökulmista tai perspektiivistä. Näkökulma antaa aina rajoittuneen ja osittaisen kuvan asioista. Kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa tehdään valintoja, jotka liittyvät esimerkiksi havaintoihin, mittauksiin ja niiden tulkintaan. Uskomukset ovat enemmän tai vähemmän perusteltuja. Jotkut uskomukset ovat hyödyllisempiä kuin toiset joidenkin meille tärkeiden kriteerien suhteen."

Totuuden jälkeinen aika liittyy Antin ajatusmaailmassa totuuden suhteellisuuteen. "Totuuden jälkeisen ajan ongelma on siinä, että niin moni pitää subjektiivisia käsityksiään ("musta tuntuu") yhtä varmoina tai hyödyllisinä kuin niitä käsityksiä, jotka ovat hyvin perusteltuja ja asiantuntijoiden yhteisön hyväksymiä. Määrittelenkin objektiivisen tiedon tietyn yhteisön hyväksymäksi ja perustelemaksi tiedoksi. Tieto on siis yhteisöllinen käsite."  Totuuden Antti puolestaan tiivistää seuraavasti: "Totta on se, mikä on yhtäpitävää objektiivisen tiedon kanssa ja epätotta se, mikä on ristiriidassa objektiivisen tiedon kanssa. Tästä seuraa se, että totuus ei ole absoluuttista, koska objektiivinen tieto muuttuu. Totuuden jälkeisessä ajassa tarvitsemme kriittistä relativismia, joka punnitsee ja vertaa kriittisesti erilaisia näkökulmia."

Vaarat vaanivat, vaikka ottaisimme onkeen Hautamäen kriittisestä relativismista. On monia vaaroja edessä. Kaksi ääripäätä ovat usko faktoihin ja usko omiin näkemyksiin. Jos usko faktoihin natsaa vielä yhteen omien näkemysten kanssa, saatetaan harhautua pois kriittisen relativismin polulta. Vaarat vaanivat myös faktojen ja uskomusten "kuplissa". Tällaisia kuplia voivat saada aikaan voimakkaat mielipiteen muodostajat. Mutta kyllä somekin luo kuplia. Monelle tuttu some Facebook toimii tavalla, jossa syntyy samanmielisten kuplia. Tai Twitter luo kuplia, kun sanoman pitää olla tiivis ja sillä pitää olla seuraajien verkosto. Tai suljetut someryhmät luovat kuplia, joihin ulkopuolelta ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia.

Faktojen tarkistus on myös mielenkiintoinen tapa suhtautua kriittiseen relativismiin. Tarkistusmenettelyllä toki voidaan harhaisimmat uskomukset tarkistaa. "Faktaa vai fiktiota -käyttäjän valinta" on Reija Heleniuksen ja Hannele Orjalan artikkeli. (2) Heidän mielestään on löydettävä ja opittava tiedon lukutaito. Reija ja Hannele kirjoittavat: "Totuuden jälkeisessä ajassa viitataan siihen, että tunteet ja suoranaiset valheet ovat syrjäyttäneet faktat politiikanteossa. Jälkikäteen monelle kansalaiselle on tullut yllätyksenä, ettei kaikilla esiin tuoduilla argumenteilla ollut esitettyä totuuspohjaa."  Kannattaa tietysti muistaa tuokin asia, että niin tieto kuin totuuskin ovat näkökulmasidonnaisia. Näinhän Antti opettaa edellä. Kuitenkin kannatan kansainvälisten kirjastojen kattojärjestön (IFLA) kahdeksan kohdan neuvoa tunnistaa valeuutinen:
  • Tarkista taustat: Tutki jutun julkaissut sivusto. Mikä on sen tarkoitus ja kuka sitä ylläpitää?
  • Lue koko juttu: Klikkiotsikot hämäävät. Mikä on koko tarina?
  • Kuka on tekijä?: Hae tietoa tekijästä. Onko tekijä luotettava, onko häntä edes olemassa?
  • Mihin juttu perustuu? Avaa linkit. Tukeeko esitetty taustatieto tarinaa?
  • Tarkista päivämäärä. MIlloin uutinen on julkaistu? Onko se enää ajankohtainen?
  • Onko se pila? Erikoinen uutinen voi olla pila. Tarkista sivusto ja kirjoittaja.
  • Tarkista asenteesi. Mieti, voivatko omat ennakkoluulosi vaikuttaa arvioosi uutisesta.
  • Kysy asiantuntijalta. Kysy kirjastonhoitajalta ja tarkista muut uutissivustot.
Tiedonkäsitys, viite 4
Bloggarina olen myös tiedon ja totuuden kanssa tekemisissä (3). Myös kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" pohdin tätä totuuden vaikeata asiaa, josta on myös poimittu tämä tietoa koskeva moninainen kuvio (4).  SOTE -keskustelussa vilisee vaaroja kaikilla tiedon ja totuuden osa-alueilla. Viime aikaiset kohut valinnanvapauden äärellä nostavat myös esille nämä ongelmat. Ollaanko itse asiassa kansalaisten valinnanvapauden asialla vai aivan muulla asialla. (5) Taustat kannattaa tarkistaa. Lukemisessa kannattaa käyttää useita lähteitä. Omatkin asenteet pitää tarkistaa, jottei päädy valikoituun lukemiseen. Vastuuta koen myös itse. Oma tiedonkäsitykseni vastaa pitkälle Antin kriittistä relativismia. Pyrin tuomaan esille asian eri puolet. Kerron, mitä lähteitä olen käyttänyt. Niin ja yritän itsekin  ravistella omia asenteitani. Onnistumiset ja epäonnistumiset arvioivat muut. Suosittelen myös, että luet koko jutun. Sehän oli tuo toinen tärkeä suositus.

Viitteet

(1) Antti Hautamäki: Tiedon  suhteellisuus ja totuuden jälkeinen aika, Tietoasiantuntija-lehti 4/2017, ss. 16-17; http://tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija-lehti_4_17_verkko.pdf

(2) Reija Helenius, Hannele Orjala: Faktaa vai fiktiota - käyttäjän valinta, Tietoasiantuntija-lehti 4/2017, ss. 10-11; http://tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija-lehti_4_17_verkko.pdf

(3) Aiemmat blogikirjoitukset aiheeseen liittyen:- totuuden jälkeinen aika: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/01/onko-totuuden-jalkeinen-aika-menossa.html
 - kriittisyysteema: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/12/bloggaajan-vuoden-rasitukset-ja-tulokset.html
- kirja-arvio:  Tiina Raevaara:  Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle, 2016: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/11/tieteen-polarisointi-voi-johtaa.html

(4)  Olli Nylander: Tietojohtaminen  ja tapaus SOTE, Nordestadt 2017, ss. 23-33

(5) SOTE -vakava järjestelmävirhe on hyvä esimerkki monenkirjavasta keskustelusta erityisesti valinnanvapauden ympärillä. 
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/10/vakava-jarjestelmavirhe-onko-sote.html

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Vakava järjestelmävirhe - onko SOTE-uudistus tätä?, päivitys 28.10.2017


Kuva on VN:n kanslian selvityksestä alkuvuonna 2017: eräänlainen järjestelmäkuva, viite 1
Vakava järjestelmävirhe osoitti lääkejakelun aukot oli HS:n lääkehuollon jakelua koskevan uutisen otsikkona 19.10.2017. "Kaikki sai alkunsa jakelujärjestelmän epäonnistuneesta käyttöönotosta." On muitakin  vakavia järjestelmävirheitä havaittu. Talvivaaran tapaus on esimerkki järjestelmävirheestä, joka johti ympäristökatastrofiin kaikkine seurannaisilmiöineen. Olkiluoto on ollut vakava järjestelmävirhe, joka on johtanut yli 10 vuoden viivästykseen voimalan valmistumisprosessissa. Länsimetro on ollut järjestelmävirhe, joka on johtanut viivästyksiin ja kustannusten merkittävään kasvuun.

Järjestelmä on yhteen kuuluvien osien kokonaisuus. Järjestelmän avulla luodaan osista koottu "mekanismi", jonka toiminta on ennustettavaa ja riskit minimoivaa. Tämän tapaisesti Wikipediassa järjestelmää kuvataan. Järjestelmän synonyymejä ovat sääntöjärjestelmä, systeemi, kokonaisuus, rakennelma, luokitus, struktuuri, infrastruktuuri, jopa prosessi. Virhe voidaan ymmärtää monin tavoin. Virheen kääntäminen englanniksi avaa yhden mahdollisuuden ymmärtää, mitä kaikkea virhe voi tarkoittaa. Tässä luetteloa englannin kielen termien pohjalta:
  • tekovika, kulumisvika, vamma
  • häiriö, oikosulku
  • ohjelmointivirhe (bug = bugi, viite 2), tietojenkäsittelyn virhe (exeption)
  • tilastollinen virhe (error)
  • sääntöjen vastainen, väärä, vääryys
  • poikkeavuus, ajatusvirhe, harhapolku, vääristymä, erehdys, väärin ymmärrys, harhaluulo, epätotuus.
Onko SOTE-uudistus vakava järjestelmävirhe?  Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuolto on ymmärrettävissä järjestelmäksi.Oheinen kuva voidaan ymmärtää eräänlaiseksi järjestelmän kokonaisuuden hahmotelmaksi valvonnan kannalta. (1) Järjestelmänä se toimii monelta osin, mutta on siinä myös vakavia järjestelmävirheitä. Ne on tunnistettu uudistusprosessissa moneen kertaan. Mutta kyllä SOTE-uudistuskin on uuden järjestelmän rakentamishanke. Siinä mielessä se jotenkin muistuttaa Talvivaaraa, Olkiluotoa ja länsimetroa. Olen seurannut SOTE-uudistusta sen "viiden tuotantokauden ajan" (STM:n virkamiesten puolivakava ilmaisu). Ilman perustavaa laatua olevia järjestelmävirheitä ei oltaisi nyt viidennellä tuotantokaudella. Seuraavat järjestelmävirheet ovat mitä ilmeisimpiä:
  • poliittisen järjestelmän, virkamiesvalmistelun ja asiantuntijoiden (ml. tutkijat) välisen vuoropuhelun jatkuvat virheet: häiriöt, ajatusvirheet, erehdykset, väärin ymmärrykset jopa harhaluulot ja epätotuudet
  • lainsäädäntövalmisteluprosessin virheet: perustuslain vastaisuudet, puutteelliset vaikutuksen arvioinnit
  • uuden järjestelmän systeemiin liittyvät virheet: ei ole riittävästi selvitetty etukäteen, minkälaiset vaikutusmekanismit erilaisilla ratkaisuilla ovat järjestelmän osiin; järjestelmä on osiensa kokonaisuus.
Vakavan järjestelmävirheen taustalla on joitakin keskenään ristiriitaisin lähtökohtaoletuksia:
  • keskitetyn ohjauksen ja markkinaehtoisen mallin ristiriita
  • keskitettyjen kustannussäästöjen ja itsehallinnon ristiriita
  • palvelujen väestöpohjaisen järjestämisen ja ennalta määrätyn maakuntajaon välinen ristiriita
  • palvelujen  integraation ja asiakkaan valinnanvapauden välinen ristiriita
  • yksityisen palvelun, julkisen palvelun ja kansalaisen valinnanvapauden ristiriita: kaikkea ei kansalainen voi valita
  • julkisen palvelun tuottamisen ja yksityisen palvelun tuottamisen ristiriita: julkinen palvelu kantaa viime kädessä vastuun (kuten päivystysvastuu, hankalat tapaukset ja viranomaispäätökseen perustuvat palvelut).
Onko SOTE sitten järjestelmä? Joku voi tietysti sanoa: Olli- ei tämä sote mikään järjestelmä ole. No mikä se sitten on?: vapaat SOTE-markkinat tai rajatut SOTE-markkinat tai itsenäisten palvelujen tuottajien verkosto tai julkisten ja yksityisten palvelujen liitto tai julkinen palvelu, joka kilpailuttaa avukseen yksityisiä palvelujen tuottajia tai ekosysteemi. Vapaa valinta viittaa siihen, että kyseessä olisi järjestelmän sijasta jokin edellä mainituista malleista tai niiden "hybridi" mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Kun avataan kansalaisilla valinnanvapautta, vähennetään samalla ohjausmahdollisuuksia eli systeemi ikään kuin vuotaa. Kun systeemi vuotaa, ei voida ennakoida, mitä riskejä eri osapuolten kannalta vuodot tuottavat. Asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti ja sotekeskuksen valinta voivat olla systeemin kannalta vuotoja. Jos ei ajatella, että kyse on systeemistä, lopputuloksen ennustaminen on ongelma. Vaikeasti ennakoitava kustannusten kasvu voi johtua kahdesta tekijästä: päällekkäisestä palvelujen tarjonnasta ja entistä helpommasta pääsystä palvelujen piiriin (tulee myös uusia asiakasryhmiä jne). Ei myöskään voida ennakoida, saadaanko pahimmat palvelujen aukot hoidettua (jonot kuriin, palvelujen saatavuus kattavaksi, palvelujen integrointi kuntoon). Lisääntyykö kansalaisten hyvinvointi vai eriarvoistuuko yhteiskunta, jonka seurauksena hyvinvointi ei sitten kasva.

On SOTE järjestelmä tai ei, niin nyt ja kaikilla aikaisemmillakin tuotantokausilla olisi pitänyt tehdä kaksi oleellista arvioita: 1) vaikuttavuusarvio ja kattava sellainen erilaisine vaihtoehtoisine seurauksineen, 2) riskiarvio (riskien vakavuus ja todennäköisyys). Kun jatkuvasti sumplitaan uusilla ehdotuksilla aina kiireessä, ei THL ehdi tekemään riittävästi vaikuttavuusarviointia tai puhumattakaan, että STM:n virkamiehet siihen ehtisivät. Kunnollista riskianalyysiä en ole löytänyt minkään tuotantokauden ehdotuksista. On tietysti mahdollista, että valtava määrä valmisteluaineistoa on hukannut tällaiset "helmet". Olen tästä riskiasiasta kirjoittanut monesti (blogijutut sekä molemmat Soteen liittyvät kirjani, viite 3). Tiiviisti riskianalyysissä on kyse seuraavasta:
  • riskien hallintaprosessi: tunnistaminen - arviointi - riskien hallinnan suunnitelma ja toimenpiteet - suunnitelma vahingon sattuessa - vaikutusten seuranta - toteutuneista riskitapahtumista oppiminen
  • keskeiset soteriskit: 1) sisältöön eli SOTE-palveluiden asiakkaisiin kohdistuvat riskit (kuten asiakas/potilasturvallisuusriskit), 2) organisaatioon kohdistuvat riskit: toiminnan järjestäminen, johtaminen, palvelu- ja hoitomenetelmät, henkilöriskit, tila- ja laiteriskit, 3) SOTE-henkilöstöön liittyvät riskit (osaaminen, henkilöstön riittävyys, väärinkäytökset ).
  • SOTE-uudistus projektina - riskit: tavoitteiden toteutumisriskit, aikatauluriskit, resurssiriskit.
Kuinkahan moni riski on esimerkiksi hanskattu viimeisimmässä poliittisessa kohussa, joka on julkisuudessa "pistetty" pyörimään asiakassetelin ympärillä. Julkisessa keskustelussa on jo ehditty näihin puuttua ja lausuntokierroksen tuloksena saadaan sitten esille koko kirjo.

Lopuksi teen vielä lainauksen YLEn SOTE-toimittajan Tiina Merikannon arvion viimeisistä päätelmistä:

"Sote-uudistuksen luonteeseen on kuulunut hallituksen toisiaan seuraavat linjaukset ja niiden korjaukset. Hyllyssäni on valtava kasa erilaisia versioita, eikä tämä tähänkään lopu. Korjausliikkeitä nähdään tulevina kuukausinakin ennen kuin laki hallituksen suunnitelmien mukaan on toukokuussa, tai realistisemmin ehkä ensi kesänä, hyväksytty. Sote-uudistus on uskomaton olio, jonka valmistelu kulkee kummallisuudesta toiseen. Jo monta vuotta sitten ajattelin, että ei tämä enää hullummaksi voi mennä. Väärässä olin. Tämä on aina vaan hullumpaa. Ei näistä viime viikoista muutakaan voi ajatella." (4)

Onko SOTE-uudistus sittenkin olio eikä järjestelmä?

Jälkipohdintaa. On se järjestelmä. Yleisesti on vuosikausia ymmärretty erityisesti terveydenhuoltopalvelut järjestelmänä. Tähän tartuttiin myös FB:n puolella ja todettiin, että myös kansainvälisissä tarkasteluissa puhutaan terveydenhuollosta järjestelmänä. Juha Koivisto ja Eeva Liukko pohtivat SOTEa Baskimaan, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin sote-uudistusten kautta. "Valinnanvapauden vahvistamisen sijaan nämä alueet ovat painottaneet palvelujen yhteensovittamista käytännönläheisellä ja jopa asiakastyön ytimeen ulottuvalla tavalla". Kumppanuusverkostojen rakentamisen avulla taataan riittävä integraatio eri toimintojen välillä asiakaslähtöisesti. (5) Siis valinnanvapauden nostaminen keskeiseksi tekijäksi toimii omalta osaltaan järjestelmäajattelua vastaan ja myös keskeistä integraatiotavoitetta vastaan. Järjestelmän ominaisuushan on kokonaisuus ja sen osien välinen riippuvuus.  Lasse Lehtonen blogissaan kuvaa tämän näkökulman hyvin:
"Sipilän hallituksen sote-uudistuksen esittelykalvoissa valinnanvapautta on koko ajan kuvattu rahamäärällä. ”Valinnanvapaus” onkin oikeasti se 5,8 miljardin euron rahamäärä, jolla hallitus haluaa verovaroin rahoittaa yksityissektorilla tapahtuvaa toimintaa. Mitä tämä tarkoittaa: Se tarkoittaa ensinnäkin kiireelliseen ja vaativaan hoitoon kohdennettujen resurssien tosiasiallista supistumista, kun lääkäreitä siirtyy hoitamaan ”valinnanvapauspotilaita”. Toiseksi se tarkoittaa julkisen terveydenhuollon henkilökunnan vähentämistä sekä hoitohenkilökunnan palkkoihin kohdistuvia säästöpaineita. Moni hoitaja joutuu valinnanvapauden myötä siirtymään yksityissektorin työehtosopimusten ja tuotatomuutosten ohjattavaksi. Kolmanneksi valinnanvapaus merkitsee terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvua, kun verovaroin kustannettuja kirurgisia toimenpiteitä lisätään, mutta julkisen terveydenhuollon kapasiteetin käyttöaste samalla laskee. Valinnanvapaus ei sen sijaan merkitse hoitojonojen poistumista. Jonotus vain siirtyy terveydenhuoltojärjestelmässä paikasta toiseen." (6)
Linkedinin puolella eräs kommentoija innostui aiheesta ja totesi, että tähän voisi päteä hyvä peli. Onhan sekin ymmärrettävissä systeemiksi. Pelin tapaan on tietysti käytetty erilaisia simulaatiomalleja. SOTE-simulaatiomalli voisi olla eräs ratkaisu siihen, miten kokonaisuuden eri osia voidaan tarkastella ja rakentaa vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.

Viitteet

(1) Eeva Nykanen etc: Vaikuttava valvonta osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, Valtioneuvoston selvityksiä 29/2017.
http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18203

(2) Ohjelmistotyöhön liittyy runsaasti vakavan virheen mahdollisuuksia. Tähän kokonaisuuteen en nyt puutu tässä kirjoituksessa, mutta siellä vaanii myös SOTE-uudistuksen suuria riskejä. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/04/ohjelmistotestaus-osa.html

(3) Riskianalyysistä: Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017, ss. 143-147 

(4) Tiina Merikanto: Analyysi: Sotesota ei ole ohi, vaikka asiakassetelistä saatiin luova sopu – hintalappu voi hirvittää, YLE - uutiset 19.10.,2017; https://yle.fi/uutiset/3-9878638

(5) Juha Koivisto, Eeva Liukko: Viisi pointtia ulkomailta palveluintegraation toteuttamiseen, THL-blogi 23.10.2017: https://blogi.thl.fi/blogin-nayttosivu/-/blogs/viisi-pointtia-ulkomailta-palveluintegraation-toteuttamise-1

(6)  Lasse Lehtonen: Valinnanvapaus – mikä se on ja mitä tämä tarkoittaa, Uusi Suomi, puheenvuoro, 22.10.2017: http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244827-valinnanvapaus-mika-se-on-ja-mita-tama-tarkoittaa

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

SOTE-tietopaketit hyvä pohja maakuntien vertailulle



STM: "Sosiaali- ja terveydenhuollon uusi raportointimalli, sote-tietopaketit, otetaan osaksi sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon muutosohjelmaa. Tavoitteena on, että maakunnat voivat ottaa tietopaketit käyttöön, kun ne aloittavat toimintansa 2020. Nyt ne ovat jo maakuntavalmistelijoiden työvälineenä. Sote-tietopaketit mahdollistavat maakunnan palvelujen tarkastelun kokonaisuutena."

Sitra: "Sote-tietopakettien kautta saadaan luotettavaa, läpinäkyvää ja vertailukelpoista tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ohjauksen ja päätöksenteon tueksi niin maakunnallisesti kuin kansallisesti. Sote-tietopaketeilla kuvataan erityisesti maakunnallisen järjestäjän onnistumista palvelujen hankinnassa maakunnan väestölle sekä näiden kustannusten hallinnassa. Palvelujärjestelmän jatkuva kehittyminen ja nykyistä mahdollistavampi lainsäädäntö tuo tullessaan entistä monimuotoisemmat palvelu- ja rahoitustavat, joista esimerkkinä maakunnan liikelaitoksen tuotanto, maakunnan yhtiöitettyjen yksiköidentuotanto ja kapitaatiokorvauksen piirissä olevat palvelut."

Yllä oleva kuva ja teksti on STM:n ja Sitran sote-tietopakettiaineistosta. STM, VM ja THL sekä Sitra ovat kehitelleen tätä soten tiedolla johtamisen konseptia. Työ entenemistä olen seurannut tarjolla olevien dokumenttien avulla sekä alkuvuodesta olin kuuntelemassa STM:n virkamiehen alusta asiassa. Nyt hanke on nimetty sote-tietopaketeiksi. Aikaisemmin nimenä oli palvelupaketit. Kyse on ennen muuta maakuntein välisen vertailun mahdollistamisesta, jolla on tarkoitus edistää maakunta- ja soteuudistuksen toimeenpanon muutosohjelmaa. Vertailun lisäksi maakunnalla on mahdollisuus seurata toimintansa kokonaiskuvaa.  Valmistelu on ollut perusteellista. On mallinnettu eri palvelut. On määritelty käsitteet ja erilaiset laskentasäännöt, miten saadaan aikaan vertailukelpoiset mittarit. Mittareita on testattu käytännössä. Hienoa aikaa vievää työtä. En lähde tässä yhteydessä yksityiskohtaiseen kommentointiin. Uskon, että valitulla työtavalla on saatu aikaan paras mahdollinen lopputulos. (1)

Kommentoin edellistä valmistelua blogikirjoituksessani alkuvuodesta (2). Kirjoitin aiheesta myös tuon blogikirjoituksen pohjalta tietojohtamisen kirjaani. (viite 3: sivut 81-86). Edelleen tulee mieleen joitain kommentteja, jotka valmistelijat ovat varmasti itsekin tunnistaneet.
  • tiedonkeruuprosessi on raskas eikä se oli mitenkään vielä kattava; edellytyksenä ovat modernit tietojärjestelmät kaikissa maakunnissa ja niiden ohjaamilla palvelun tuottajilla. 
  • tiedonkeruun pitää palvella suoraan tiedon kerääjää, jotta tieto on laadukasta ja nopeasti kerättävissä
  • sotetietopakettien käyttö ei ratkaise maakunnan johtamistehtävän ydintä, joka perinteisesti voidaan jakaa vaikkapa strategiseen, operatiiviseen ja taktiseen johtamiseen. Tietopaketit ovat hyvä apu strategiseen johtamiseen sekä oman tietoperustan määrittelyyn.
  • Tietopakettien hyödyntäminen edellyttää, että tunnistetaan,  miksi maakunnan tila suhteessa toisiin maakuntiin on tällainen ja mitä pitäisi tehdä, jotta saavutettaisiin paras mahdollinen tila jatkossa. 
  • Mitä monimutkaisemmat ovat laskentasäännöt, sitä lähempänä ollaan mittareissa todellisuutta. Toisaalta mitä monimutkaisemmat ovat laskentasäännöt, sitä vaikeampaa on luoda muutosohjelma, joka tarttuu oikeisiin ongelmiin.
  • Tietopakettien rinnalla on tehtävä oma tiedonhallinnan työ, joka perustuu maakunnan perustehtäviin. Siinä voivat maakunnan tehdä yhteistyötä keskenään. Maakuntien itsensä pitää olla tässä työssä avainhenkilöitä.
Viitteet

(1) VM:n lehdistötiedote linkkeineen varsinaiseen materiaaliin: 
http://alueuudistus.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1271139/sote-tietopaketit-maakuntien-kayttoon-jo-maakuntien-valmisteluvaiheessa

(2) Blogikirjoitukseni aiheesta helmikuussa 2017:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/kuva-sotemittareista-viela-inventaarion.html

(3) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017, ss. 81-86: Päädyin tuolloin - siis toukokuussa 2017 seuraaviin arvioihin:

STM:n KUVA-ryhmä tarvitsee vielä itselleen selkeän viitekehyksen, jonka varassa indikaattorit voidaan luokitella ja tiivistää oleellisiin indikaattoreihin. Indikaattorien tietoperusta on varmistettava kattavaksi. Mikäli kattavuusperiate ei toteudu, ei myöskään indikaattoria voida hyödyntää. Indikaattorin tietoperusta ja laskusäännöt on kuvattava metatieto-osiossa. On myös kuvattava, mikä on indikaattorin vaikutusmekanismi ja miten se suhtautuu lämpömittarivertaukseen: tulikuuma, kuuma, viileä, kylmä. STM:n mittarityöryhmän (KUVAn) jatkosuunnitelmat liittyvät omalta osaltaan SOTE-uudistukseen ja tietojohtamiseen. Käsiini tuli 22.3.2017 päivitetty jatkoaikataulun suunnitelma, joka on tähän kirjattu tiivistetysti: Aikataulu on varsin kiireinen ottaen huomioon tietovarantojen uudistamisen hitaudet sekä mittarien tutkimus- ja testausvaatimukset.
  • ·         v. 2017: perustetaan projektitoimisto, valmistellaan tiedon tuottamista koskevat säädökset ja asetukset, määritellään vastuut tietopohjan, tietojen käytön, mittariston ja raportoinnin ylläpidosta, kehittämisestä ja palveluista aikana sekä rakennetaan tieto-ohjauksen vuosikello vuoden 2017 loppuun mennessä

  • v. 2018 -2019: laaditaan maakuntien rahoituksen riittävyyttä kuvaavat mittarit vuoden 2019 alkuun mennessä, kehitetään kansallisen ja maakuntien tietojohtamisen tilannekuva pilottiversioa kevään 2018 aikana sekä luodaan olemassa olevien tietovarantojen avulla 1. vaiheen SOTE-mittarit ohjaukseen 2018, otetaan käyttöön uudet 2.vaiheen SOTE-mittarit tuotantoon tietojärjestelmistä vuoden 2019 alusta, otetaan käyttöön maakuntien palvelupakettimittarit kesällä 2018. [i]

[i]  KUVA: Päivitetty 22.3.2017 sote-projektiryhmän käsittelyn jälkeen: Kustannus- ja vaikuttavuustiedon kehittäminen ja tietopohjatarpeet 2017 -  2018  (muutosohjelma); http://bit.ly/2oY2hkn