Senaattoriklubi hyvinvointialueiden IT-haasteiden kimpussa, päivitys 3.4.2023

Sote-ATK-päivien senaattoritapaaminen oli perinteisesti jälleen Innofactorin isännöimänä Keilaniemen tiloissa 23.3.2023. Kuvasta näkyy harras tunnelma, kun alustajana on 2MIT:n Jari Nevalainen (ei kuvassa muuta kuin Jarin erinomainen kalvo). Taustalla on tilaisuuden vetäjä Jari Porrasmaa (senaattoriklubin presidenttimme). Etualalla on ATK-päivien pitkäaikainen työjuhta ja myös klubimme järjestäjäsielu, Kauko Hartikainen. Ja aivan oikealla näkyy tyylipuhdas miehen vasen jalka. Se on Ollin jalka. Tavoilleni uskollisena kirjasin ylös alustajien jutut ja keskustelijoiden kommentit.

Menen heti Jarin kalvoon, joka valitettavasti kuvassa näkyy vain osittain. Kalvon graafissa pystyakselilla on IT-järjestelmien hyöty ja vaaka-akselilla investointikustannukset aikajanana vaiheistettuna eri tasoihin. 1-taso tarkoittaa nykytilaa. 2-tasolla on jo saatu aikaan yhteinen infrastruktuuri. 3-tasolla on toteutettu järjestelmien konsolidointi ja integrointi minimihyödyn saavuttamiseksi. 4-tasolla on saatu aikaan yhteinen kirjaamisalusta jokaiselle toimintaprosessille. Ja 5-tasolla on optimoitu toiminnan kokonaisuutta palveleva järjestelmä. Kunkin vaiheen toteuttaminen vaatii investointikustannuksia. Samalla vaiheeseen liittyvät IT-hyödyt ja toimintahyödyt kohtaavat. Kuitenkin varsinaisia toiminnallisia säästäjä aletaan saamaan aikaan, kun ollaan saavutettu tuo taso 5. 

Hyvinvointialueet ovat eri vaiheissa tuon Jarin kuvan perusteella. Karkeasti tilaisuudessa todettiin, että Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolella hyvinvointialueet ovat edenneet pidemmälle kuin länsipuolen alueet. Kun Siun soten edustaja kertoi, että keskeinen haaste on saada aikaan integroitujen tietojärjestelmien sisältämän datan pohjalta ohjaavaa dataa, informaatiota ja tietoa, niin läntisellä puolella tietojohtamisen ytimessä on tietää, ketä on töissä ja saavatko kaikki heille kuuluvat palkat. Alkuvaiheessa pitää saada palkat maksettua kaikille työntekijöille ja tiedettävä keitä nämä ihmiset ovat ja missä he työskentelevät. On myös varmistettava, että IT-järjestelmät eivät aiheuttaisi potilaille oreganisaatiomuutoksesta johtuvia ylimääräisiä haittoja (äärimmillään ennenaikaisia kuolemia). Jotta päästäisiin käyrällä tuonne huipulle (maksimaaliset hyödyt ja kustannukset), on matkaa ajallisesti ja sisällöllisesti melkoisesti. Aikaväliä Jari ei kertonut alustuksessaan. Oma arvioni on vähintään 5 vuotta. Toiminnallisia säästöjä IT-tä hyödyntäen alkaa tulla vasta, kun päästään datan optimointivaiheeseen ja IT-infra kaikkine moninaisine softineen on uudistettu ja integroitu keskenään toimiviksi sekä toimintatarpeet täyttäviksi. Ja integroitavia järjestelmiä on satoja. Ehkä Pähkinäsaaren rauhan itäisen puolen hyvinvointialuilla on jonkin sortin etumatka läntiseen verrattuna. 

IT-järjestelmien osalta tarvitaan osittain merkittävät uudisrakennustyöt. Nyt kartoitetaan tarpeita ja rakennetaan kilpailutusasetelmia. Osin toimittajat on jo "löydetty", mutta rakentaminen tältäkin osin on alkuvaiheissaan. Jarin esittelemä Suomen kartta APTJ-järjestelmien tulevaisuudesta on hajanainen, koska jokainen alue toimii oman itsenäisen logiikan pohjalta. Myös kilpailutus vaikuttaa hajanaisuuteen. Ja myös valtakunnallisen koordinaation vaikeudet vaikuttavat. Tuo koordinaation heikko vaikutus pitkän aikavälin historiallinen haaste. Olen ollut mukana vuosien ja vuosikymmenten aikana monissa valtakunnallisissa koordinoitiryhmissä, mutta kuntien ja kunteyhtymien itsemääräämisoikeudet ovat menneet aina mahdollisen yhteisen edun edelle. Uusi aika on jälleen koittanut. STM:n Minna Saario kertoi, miten kaikenlainen soten valtakunnallinen ohjaus perustuu osapuolten vuorovaikutukseen jo valmisteluvaiheissa. Yhteistyöstä on säädetty laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä - hyvinvointialueiden yhteistyösopimus (2021/612, §36). Jos tämä yhteinen sävel realisoituu, niin Minnan mielestä myös valtakunnallisten valvontaorganisaatioiden (Valvira ja AVIT) työtaakka kevenee tai jopa poistuu. Lisäksi valtion puolella on koordinaation tueksi rakennettu palvelustrategia. Onpa vieläkin uusin voimin koottu "soteneuvottelukunta", jossa ovat jäseninä eri hyvinvointialueet ja valtio. Minnan sanoin "se päättää omasta näkemyksestään". Neuvottelukunnalla on jaostoja, joista yksi on digitalisaation ja tiedon hallinnan jaosto.

Yhteisen hyvän asialla ovat vielä ja edelleen: DigiFinland oy, Inhouse-yhtiöt (kuten 2MIT ja Istekki). Nämä kaikki tuottavat vapaaehtoisesti palveluita hyvinvointialueille. DigiFinland oy:n alustuksen piti (minulle uusi tuttavuus) Mikko Malmgren. Hän totesi, että yrityksen perusidea on asiakasuskollisuus. (Yleisöstä todettiin, että asiakasmaksut ovat nousseet merkittävästi.) Organisaatio on rakennettu tästä asiakasnäkökulmasta. Osakkaita ovat kaikki hyvinvointialueet. Kirjatessani alustuksesta toimintoja, joista DigiFinland vastaa, en saanut irti varsinaista logiikkaa. Ilmeisesti nuo toiminnot perustuvat eri hankkeissa kehitteillä olleista palveluista/tuotteista, jotka tarvitsivat itselleen pysyvän kotipesän. Inhouse-yhtiöt ovat puolestaan auttaneet joidenkin alustajien mukaan todella paljon alueiden IT-infran rakentamisessa. Kuitenkin ilmassa leijui edelleen kysymys, miten turvataan tasapuolinen kilpailu Inhouse-yhtiöiden ja yksityisten yhtiöiden kesken. Näillä kaikilla yrityksillä on oma historiallinen pohjansa. Niitä ei ole luotu samaan aikaan yhteisestä tarvekäsityksestä lähtien. Kyselin vielä pöytäkeskusteluissa, mikä on Kuntaliiton rooli uudessa tilanteessa. Soten edunvalvonta on eriytetty omaksi palveluyhtiöksi, jossa ovat osakkaina Kuntaliitto ja hyvinvointialueet. Näin tätä kirjoittaessani tulee mieleeni, miten voitaisiin tehdä yksi kuva, jossa ovat kaikki ohjauksen, valvonnan ja edunvalvonnan ja IT-yms. palvelujen elimet. Onko kaikille osapuolille selvää, miksi mikäkin elin ja organisaatio on olemassa? Ja onko niillä olemassa yhteinen päämäärä ("iso kuva")?

Edellinen vastaava tilaisuus oli 28.4.2022. Tein siitäkin blogikirjoituksen, joka noudatteli pitkälle alustajien esityksiä. Poimin yhdestä alustuksesta "helmen", joka saattaisi edelleen olla hyvä rakenteellinen lähtökohta softakirjon käsittelylle, pöyhinnälle (kuten joku alustajista totesi tässä 2023 tilaisuudessa). https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/04/senaattorit-hyvinvointialueiden-it.html

• APTJ:n rinnalla on muita ICT-järjestelmiä, joista koostuu asiointikokonaisuus. Kokonaisuus voidaan jakaa kolmeen ryhmään: "käyttöpakkoryhmä" (kuten Suomi.fi, omakanta), "kansalliset ratkaisut-ryhmä" (kuten oirearviot), "markkinaryhmä" (APTJ:t). Kukin hyvinvointialue joutuu rakentamaan oman kokonaisuutensa näistä kolmesta elementistä. Kaikkia alueita yhdistävää standardiratkaisua ei ole mahdollista saada aikaan johtuen historiallisesta järjestelmien hajanaisuudesta. 

Ps. Vanhassa vara parempi. Löysin vanhan juttuni vuodelta 2018, joka perustuu Deloitten Kuha- projektiin. Näköjään sitä on luettu viime aikoinakin. Sopii hyvin senaattoritapaamisen teemaan: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/kuha-nostaa-esille-todelliset-it.html

Päivitys 3.4.2023: Senaattoritapaamisen kalvot julkaistu. Tässä valokuvassa oleva kalvo "Infran, järjestelmien ja toiminnan yhtenäistämisen vaiheet" / 23.3.2023/ Jari Nevalainen, 2MIT; https://www.kuntaliitto.fi/tapahtumat/2023/sote-atk-paivien-senaattoritapaaminen-2332023

 

Tekopyhyyttä vai teennäistä kriittisyyttä - Hippocrasy - päivitys 29.3.2023

Iltalukemisinani sain vihdoin luettua Rachelle Buchbinderin ja Ian Harrisin teoksen "Hippocrasy" (1). Käänsin sanan suomeksi - hippokratiaksi. Ihmettelin tuota kirjan otsikkoa aikani ja kaivelin esille sukulaissanan "hypokrisia" ( alkuperäissana kreikan kielestä hypokrisis), jolla tarkoitetaan tekopyhyyttä, viattomaksi tekeytymistä, tekohurskautta, teennäistä kriittisyyttä. Kirjan alaotsikko avaa asiaa: "kuinka lääkärit pettävät valansa". Onko itse asiassa kyse kahden sanan yhteennivomisesta "hippo" ja crasy (=hulluus).

Teos on lääkärikeskeinen kriittinen kuvaus Hippokrateen valan toteuttamisesta lääkärin todellisessa työssä. Kirjoittajat käyvät läpi runsaan joukon tutkimuksia sekä omia kokemuksiaan siitä, miten välillä, toisinaan, ehkä useastikin ylidiagnosoidaan, ylitutkitaan, ylihoidetaan, tehdään turhia toimenpiteitä ja jopa tehdään harmia potilaalle. Myös usein medikalisoidaan (lääketieteellistetään) elämän normaaleja toimintoja syntymästä kuolemaan. Sorrutaan toimimaan tieteellisyyden sijaan liiketoimintalähtöisesti raha mielessä. Kirjoittajat viittaavat kirjan alkusanoissa Hippokrateen valaan ("The Hippocratic Oath").

Kaivoin esille Lääkäriliiton sivuilta Lääkärin valan (ja myös Hippokrateen valan sekä Geneven sopimuksen). Sitaaraan nyt vain tämän suomalaisten lääkärien valan, jonka he vannovat lisensiaattitutkinnon suorittamisen jälkeen: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat. Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua." (2)

Bucbinder ja Harris (2021,1) perustelevat omaa lähtökohtaansa teokselleen Hippocasy seuraavasti: "Vaikka monet lääketieteen opiskelijat vannovat Hippokrateen valan tai vastaavan todistuksen ennen valmistumistaan, olemme päätyneet terveydenhuoltojärjestelmään, joka on yksi suurimmista uhista ihmisen terveydelle. Oma kokemuksemme lääkäreinä ja tutkijoina on osoittanut, että suurin osa lääketieteestä ei tee sitä, mitä sen pitäisi tehdä: parantaa terveyttä. Nykyaikainen sairaanhoito on suunniteltu maksimoimaan järjestelmää käyttävien henkilöiden määrä, jatkuvasti estämään, käyttämään, testaamaan ja skannaamaan ja priorisoimaan liiketoimintaa tieteen edelle. Terveydenhuoltojärjestelmä on täynnä kieroutuneita kannustimia ja tahattomia seurauksia, mikä tuottaa terveydenhoitoa ilman, että se välttämättä parantaa hoidon saajien terveyttä. Ongelma uhkaa tehokkaan ja toimivan terveydenhuollon toimittamista, tuhlaa rahaa ja aiheuttaa vahinkoa."

Kirjoittajat väittävät hoidon hyödyt hurjasti liikoitelluiksi ja haitat aliarvioiduiksi. Täytyy heti muistuttaa itseäni ja lukijoitani, että kirjoittajat ovat Australialaisia tohtoreita. Pääosa tutkimusaineistosta on amerikkalaista ja australialaista alkuperää. Mutta joukkoon mahtuu myös joitakin pohjoismaisia tutkimiksia - taisi olla jopa yksi tai kaksi suomalaistakin mukana. Tärkeätä on myös muistaa, että amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä poikkeaa suomalaisesta merkittävästi. Näin myös kannusteetkin ovat toisenlaisia. Silti suomalaisessakin toiminnassa ilmenee ylidiagnosointia, ylihoitamista, ylitutkimista, turhia toimenpiteitä jne.  Tietysti on myös alidiagnosointia ja vastaavaa.

Hippcrasyssä vannotaan tieteen nimeen. Kirjoittajien mielestä monesti lääkärit tyytyvät hoitamaan potilaita aikaisempien kokemustensa, tuntemustensa perusteella. Lääkärit tulkitsevat monesti tutkimuksia virheellisesti ja soveltavat hoidossa tieteellisiä tutkimustuloksia myös virheellisesti. Tämä on mielestäni melkoisen kovaa puhetta. Aina pitäisi käyttää sellaisia tutkimus- ja hoitomenetelmiä, joilla on tieteellinen perusta. Luin taannoin tähän tarkoitukseen oivallisesti sopivan Antti Malmivaaran kirjan "Vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa" (3). Tiivistän vielä Antin tutkimuksellisen lähtökohdan: "Vertaiskontrolloitu tutkimus on tutkimusasetelma, jossa havainnoidaan lähtökohtaisesti mahdollisimman samankaltaisia potilata/asiakkaita, pyritään saattamaan vertailtavat tutkittavat tilastollisesti vertailukelpoisiksi ja arvioidaan ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta." Antti vannoo PICOS-viitekehyksen nimeen. Kirjaimet tarkoittavat seuraavaa: potilas (patient), toimenpide (intervention), vertailutoimenpide (control-intervention), tulosmittari (outcome) ja tutkimusasetelma (study design) -viitekehys, jota tarvitaan vaikuttavuuskysymyksen määrittämisessä, tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä tulosten raportoinnissa, Jäi mieleeni myös Antin analyysistä, että aina ei tuo tieteelliseen viitekehykseen perustuva tutkimus ole saavuttanut toteutusta arkikäytännössä. Hippocrasyn tekijät korostavat, että aina on tukeuduttava ensisijassa tutkittuun tietoon. Sama periaate toisaalta toistuu myös Suomessa lääkärin valassa.

Buchbinder ja Harris korostavat myös lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta. Siinä on puutteita puolin sun toisin. Lääkärit kommunikoivat vaikeilla termeillä / käsitteillä ja vielä puhuvat monesti epäselvästi. Potilaan käyttävät aivan toisia käsitteitä kuvatessaan ongelmiaan. Keskustelu ei aina kohtaa toisiaan. Tämä on kyllä tunnistettu suomalaisessakin hoitokulttuurissa. Kokemusasiantuntijana olen sen monesti havainnut. Tässä pitäisi kumpaisenkin osapuolen terästäytyä. Mielenkiintoista kirjassa on, että hoitajien työstä ei juuri puhuta. Lääkärit ovat keskiössä hyvässä ja pahassa. Täällä Suomessa ollaan mielestäni toisilla linjoilla. Terveysasemilla ja työterveydenhuollossa hoitajan ennakkoarviot sekä hoitajavastaanotot ovat arkea. Erikoissairaanhoidossa tiimityö on myös arkea. 

Näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa korostavat kirjoittajat, mutta kritisoivat myös tuota ajatusmallia. Samaa ajatutapaa on toki Suomessa kehitetty jo vuosikausia. Niin kirjoittajat kuin myös Suomi hyödyntää Cochrane-kirjastoa. Se on näyttöön perustuvan terveydenhuollon tietopankki. (4). Hipporasyn tekijät korostavat sitä, että lääkärien tulee informoida potilaita näyttöön perustuvasta terveydenhuollosta eli osoittaa, että lääkärien ehdotukset ja päätökset nojautuvat jos vain mahdollista koettuihin ja tutkittuihin toimiin. Lääkärien on informoitava potilaita ymmärrettävästi. Kirjoittajat toteavat, että 80% potilaista ei ymmärrä lääkärien sanomaa! Kovia väittämiä!

Medikalisaatio on eräs kirjoittajien kohde, missä on paljon turhaa ja heikosti vaikuttavaa hoitoa nähtävissä. Ei ole uusi asia. Itse asiassa tämä on toistunut vuosisatoja. Lääkärin valassa kulkee sivujuonteena läpi tuo kaikkensa tekeminen potilaan hyvinvoinnin ja kärsimysten lievittämiseksi. Kirjoittajat käyvät läpi haasteita syntymästä kuolemaan. Aihe on noussut aktiiviseen keskusteluun aika ajoin Suomessakin. Kirjoitin itse asiasta Lääkäriliiton työryhmän raportin pohjalta. Se julkaistiin 2019. (5)  Medikalisaation ilmenemismuotoja ovat ylitutkiminen, ylidiagnostiikka ja  ylihoitaminen. Ollaan siis Hippocrasyn ytimessä. (6)

 Potilaille kirjoittajat antavat tehtäväksi aina tehdä vastaanotolla tai muutenkin lääkärikontaktissa seuraavat viisi kysymystä. Ne ovat Australiassa käytettyjä suosituksia.

1. Tarvitsenko todella tämän testin, toimenpiteen, menettelytavan. Siis mitkä ovat mahdolliset hyödyt? 
2. Mitkä ovat riskit. Siis mitkä ovat mahdolliset haitat?
3. Onko olemassa yksinkertaisempia tai varmempia toimintavaihtoehtoja?
4. Mitä tapahtuu, jos itse en tee mitään?
5. Mitkä ovat kustannukset?

Jotain kritiikkiä pitää kuitenkin Hippocrasy-kirjoittajille antaa. Ensinnäkin he hakevat hakemalla kaikista mahdollisista lähteistä harmillisia kokemuksia, puutteellisia tutkimuksia, puutteellista tutkimustulosten hyödyntämistä, sortumista medikalisaatioon. Siis miinusmerkkistä asiaa. No sehän on kirjan tarkoituskin. Lähteitä on paljon, mutta lähdeviitteiden dokumentointi on epätarkkaa. Lopussa kuitenkin esitetään omia päätelmiä ja positiivisia ehdotuksia, miten harmit pitäisi välttää, tiede nostaa tikun nokkaan ja vuorovaikutus potilaiden kanssa kunniaan. Niistä ehdotuksista en kovin paljoa uutta saanut irti. 

Eli mahtaavatko kirjan kirjoittajatkin omassa negatiivisten kokemusten ja tutkimusten analyyissään sortua tekopyhyyteen, teennäiseen kriittisyyteen. 

Päivitys 29.3.2023/ artikkelivinkki lukijalta. I'm a doctor who has made mistakes while treating patients - here are my golden rules to protect you from medics' errors By Professor Rob Galloway For The Daily Mail. Updated: 21:28 BST, 27 March 2023. Englantilainen kirurgi, professori Rob Galloway avaa kokemustensa pohjalta hoitovirheiden maailmaa. Hänen mielestänsä pohjimmiltaan on kyse inhimillisistä erehdyksistä. Tällaisten erehdysten realisoitumista pitää estää riittävällä kommunikaatiolla sekä entisistä inhimillisistä virheistä oppimalla. 

• "Mitä enemmän vuosia työskentelen lääkärinä, sitä enemmän olen ymmärtänyt, että useimmat virheet eivät johdu huolenpidon tai tiedon puutteesta, vaan siitä, että ihmiset ovat ihmisiä ja aivomme on suunniteltu metsästykseen, villamammuteilta pakenemiseen ja lisääntyminen; kaikki monimutkaisempi on meille vaikeaa. Emme todellakaan pysty tekemään moniajoja, olemme huonoja kommunikoijia, oletamme olevansa oikeassa, emme pidä ihmisistä, jotka haastavat meitä, emmekä huomaa asioita, jotka toisesta näkökulmasta katsottuna tai ajan myötä voivat tuntua ilmeisiltä. Pohjimmiltaan olemme alttiita virheille." Niin Robin ratkaisu on yksinkertainen: Kollegani olisi voinut puhua kiinnittääkseen huomioni ja varmistaakseen, että kuuntelin: "Rob, on tärkeää, että kuuntelet. Sitten minun olisi pitänyt toistaa tärkeät tiedot takaisin. Se on normaali käytäntö riskialoilla, kuten lentoyhtiöillä. Se on jopa yleinen käytäntö ei-korkeariskisillä aloilla, kuten kiinalaisissa takeawayissa. En ole koskaan saanut väärää ateriaa, koska kun tilaan sen, se toistetaan minulle.  Tämä on sosiaalinen ja hyväksytty normaali käytäntö takeaway-ympäristöissä. Mutta näin ei aina ole terveydenhuollossa. Mutta työskentelemme kulttuurissa, joka ei tunnusta "inhimillisiä tekijöitä" eikä siksi ryhdy toimiin niiden poistamiseksi.Yksi niistä asioista, joita lääkäreiden on tehtävä, on käyttää tavallista englantia eikä lääketieteellistä ammattikieltä."

Viitteet

(1) Rachelle Bucbinder and Ian Harris: Hippocasy. How doctors are betrayin their oath (Kuinka lääkärit pettävät valansa), ANew South Book, Sidney 2021

(2) Lääkärin vala:  https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/etiikka/laakarinvala/

(3) Antti Malmivaara: Vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa, Duodecim 2022; Olin blogikirjoituksessa arvio Antin kirjasta: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/sotepalvelujen-vaikuttavuus-uuden.html

(4) Cochrane -kirjasto,  https://finland.cochrane.org/fi/cochrane-kirjasto

(5) Lääkäriliitto: Medikalisaatiotyöryhmän loppuraportti 18.11.2019
https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5287/medikalisaatio_loppuraportti_final.pdf)

(6) Ollin blogikirjoitus medikalisaatiosta tammikuussa 2020: https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/01/medikalisaatio-ja-epavarmuuden.html

Miten jutteleva tekoäly määrittelee käsitteet vaikutus, vaikuttavuus ja hyöty?

Hesarin tiedepalstalla 6.3.2023 toimittaja Timo Paukku käy läpi tekoälyä-asiaa. Paperiversiossa otsikkona on "Jutteleva tekoäly valloitti jo tutkijat". Lainaan hyvästä artikkelin kuvamateriaalista yhtä kuvaa, joka avaa asiaa visuaalisesti. Digitaalisessa versiossa artikkelin otsikko on: "Lääke­yhtiö käyttää teko­älyä tavalla, joka on saanut tiede­yhteisön varpailleen – Keskustelu teko­älystä ja vilpistä käy kuumana yliopistoissa. Chatit tarjoavat välillä pahoja virheitä. Silti tutkija saa tekoälystä digitaalisen apurin" https://www.hs.fi/tiede/art-2000009392765.html

 Jutteleva tekoäly tuottaa järkevän oloisesti etenevää tekstiä, ainakin englanniksi. Suomeksikin soljuvaa tekstiä syntyy, mutta kielivirheitä on yhä. Tutkijoiden näkökulmasta Chat GPT:ssä on puute. Tekoäly ei ilmoita viittauksia, eli se ei kerro lähteitään. Lähdeviittaukset on tieteellisessä tekstissä olennaisia. Artikkelin lukija näkee lähteistä sen, rakentuuko tutkimus vanhan tiedon päälle. Lähteiden avulla kollegat ja muut arvioijat voivat tarkistaa tiedot. ”Työkaluun ei voi luottaa siinä, että se saa faktat oikein ja tuottaa luotettavia viitteitä”, Nature Machine Intelligence -tiedelehti arvioi kielimalleja pääkirjoituksessaan tammikuussa. Koneet eivät oikeasti ymmärrä kieltä siinä mielessä kuin ihmiset. Teksti on niille vain joukko kirjainyhdistelmiä, sanoo professori Petri Myllymäki. Hän johtaa Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteistä Tietotekniikan tutkimuslaitosta. ”Niillä ei ole mitään käsitystä asioiden oikeellisuudesta, totuudesta tai valheesta. Ainoa millä on väliä, on se mikä on opetusaineiston perusteella tilastollisesti todennäköinen seuraava sana”, kertoo alan kehitystä 35 vuotta seurannut Myllymäki. ”Erityisen vaikeaa koneelle on ymmärtää, että yksi sana, esimerkiksi ei, voi kokonaan muuttaa tekstin merkityksen, ja tämän vuoksi tällaiset sanat yleensä vain unohdetaan.”

Testasin muutaman käsitteen määrittelyä ChatGPTllä. Molempien kysymysten vastaukset tekoäly on rakentanut samalla "sapluunalla": käsitteiden erot, käsitteen määrittely ja esimerkki. Tunnen monen muun lukijan tavoin melko tarkkaan näiden kaikkien käsitteiden taustoja. Vastaukset näyttävät olevat melkoisen päteviä. Totta on myös, että mitään lähdeviitteitä ei vastaukset sisällä. Alla on suoraan kopioitu ChatGPT-palvelusta tekemäni kysymykset (vihreän palkin yläpuolella) ja tekoälyn vastaukset.

Mitä eroa on käsitteillä vaikutus ja vaikuttavuus?

Käsitteillä "vaikutus" ja "vaikuttavuus" on joitakin eroja merkityksissään, vaikka ne liittyvät molemmat johonkin tapahtumaan tai ilmiöön.

"Vaikutus" viittaa yleensä siihen, miten jokin tapahtuma tai tekijä vaikuttaa johonkin toiseen asiaan tai henkilöön. Se kuvaa siis sitä, että tapahtumalla tai tekijällä on vaikutus johonkin tai johonkin. Esimerkiksi, voit sanoa, että tietyn henkilön toiminta on vaikuttanut hänen ystävänsä mielialaan tai että tietty lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia potilaalle.

"Vaikuttavuus" puolestaan viittaa siihen, miten tehokkaasti jokin toimenpide tai toiminta saavuttaa tavoitteensa. Se kuvaa siis sitä, kuinka hyvin jokin asia toimii tai kuinka paljon se saavuttaa haluttuja tuloksia. Esimerkiksi, voit sanoa, että tietyn terveyskampanjan vaikuttavuus on ollut erittäin korkea, jos se on onnistunut vähentämään tietyn taudin esiintyvyyttä merkittävästi.

Lyhyesti sanottuna, "vaikutus" viittaa yleisesti tapahtumien välisiin suhteisiin, kun taas "vaikuttavuus" viittaa lopputulokseen tai tavoitteen saavuttamiseen.

Entä vaikutuksen ja hyödyn ero?

Vaikutus ja hyöty ovat myös kahta eri käsitettä, vaikka ne voivatkin olla yhteydessä toisiinsa.

"Vaikutus" viittaa yleisesti siihen, miten jokin asia vaikuttaa toiseen asiaan tai henkilöön. Vaikutus voi olla positiivinen tai negatiivinen, ja se voi olla tarkoituksellinen tai tahaton. Esimerkiksi, voit sanoa, että tietyn henkilön sanat ovat vaikuttaneet toisen henkilön mielialaan, tai että tietyn poliittisen päätöksen vaikutus on ollut kielteinen.

"Toisaalta "hyöty" viittaa siihen, miten jokin asia on hyödyllinen tai hyödyttävä. Hyöty voi olla konkreettinen tai abstrakti, ja se voi olla henkilökohtainen tai yleinen. Esimerkiksi, voit sanoa, että tietyn palvelun käyttö on ollut hyödyllistä, koska se on auttanut säästämään aikaa tai rahaa, tai että tietyn tuotteen hyöty on ollut se, että se on parantanut käyttäjän terveyttä tai hyvinvointia.

Vaikutus ja hyöty voivat toki liittyä toisiinsa, sillä hyödyllinen vaikutus on yleensä positiivinen vaikutus. Esimerkiksi, tietyn toimenpiteen vaikutus voi olla se, että se vähentää tietyn sairauden esiintyvyyttä, mikä on samalla sen hyöty. Kuitenkin, vaikutus ja hyöty ovat kaksi eri käsitettä, joilla on oma merkityksensä.

Ollin kommentti:  Itse en tästä kysymysten vastauksista saanut irti juuri mitään uutta, mutta eivät nuo vastaukset aivan huonojakaan olleet. Esimerkit ovat kyllä kuvaavia. Arvioin taannoin Antti Malmivaaran kirjan "Vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa" (Duodecim 2022). Hänen mielestään yläkäsite on vaikuttavuus ja sen rinnakkaiskäsite kustannusvaikuttavuus. Vaikuttavuus jaetaan kahteen alakäsitteeseen: kokeellinen vaikuttavuus ja arkivaikuttavuus. Kokeellinen on vaikuttavuuden tutkimista ja arkivaikuttavuus on tutkimustulosten soveltamista arjessa. Antti määrittelee seuraavasti: "Tietoa kokeellisesta vaikuttavuudesta, jotta saavutettaisiin vertailukelpoiset potilas/asiakasryhmät ja voidaan arvioida ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Vertaiskontrolloitu tutkimus on tutkimusasetelma, jossa havainnoidaan lähtökohtaisesti mahdollisimman samankaltaisia potilaita/asiakkaita, pyritään saattamaan vertailtavat tutkittavat tilastollisesti vertailukelpoisiksi ja arvioidaan ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Vaikutus ei ole Antin analyysin keskiössä eikä myöskään hyöty. Ehkä arkivaikuttavuudella on sukulaisuutta vaikutus-käsitteen kanssa. Hyödyn käsitettä pohdin "laajalla pensselillä" kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (Bod 2021, ss. 24-38).  Itse asiassa tiivistetysti hyödyllä on kaksi puolta yksilällinen (henkilöäkohtainen) ja yhteiskunnallinen (yleinen). Ne voivat myös olla ristiriidassa keskenään. Näitä ristikkäisyyksiäkin pohdin kirjassani.