 |
| HS 8.1.2017: Jaana Pelkonen |
FB:n eriarvoisuusvarastossa on monipuolista ja asiantuntevaa keskustelua. Siellä myös linkitetään aiheeseen liittyvää materiaalia. Ajauduin 8.1.2016 keskusteluun Jaana Pelkosta koskevasta HS:n jutusta. Kommentoin keskustelun alkumetreillä seuraavaa: "Nämä Jaanan argumentit liittyvät laajempaan aaltoon, jossa tieteellisillä argumenteilla ei ole juuri arvoa. Alkoholista puhuttaessa kaikki ovat parhaita asiantuntijoita, erityisesti myös Jaana." Tätä väittämääni on syytä avata seuraavassa.
Totuuden jälkeisestä ajasta puhuminen on nyt tätä aikaa. Sunnuntain HS:ssä 8.1.2017 on kahden aukeaman juttu otsikolla "Viinakansan edustaja". (HS/Sunnuntai/ Anna-Sofia Berner) Ingressi on seuraava: "Alkoholin myynnin vapauttaminen lisää kärsimystä, sanovat asiantuntijat. Kansanedustaja Jaana Pelkonen viittaa kintaalla näille tutkimuksille ja vaatii, että viinan on virrattava vapaasti."( http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005034344.html) Totuuden jälkeisestä ajasta puolestaan puhui HS:n sunnuntaisivuilla 31.12.2016 kirjailija Emmi Itäranta otsikolla "Harha totuudenjälkeisestä ajasta". Emmin jutun ingressi on tiukka: "Valeuutiset ovat vaarallisia. Mutta niin on myös puhe siitä, ettei tosiasioilla olisi enää merkitystä, kirjoittaa Emmi Itäranta vuoden 2016 kirjailijapuheenvuorossa."( http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005026627.html) Onkohan kumpikaan
 |
| HS 31.12.2016: Emmi Itäranta |
Tiedonkäsitys on avain totuuteen. Minuun on iskostettu jo nuoruudessa kritiikin siemen. En oikein usko Jaanan asiantuntijavastaiseen argumentaatioon. Voisikin kysyä Jaanalta, onko poliittisen ajattelusi ytimessä kaiken asiantuntijatiedon, tieteellisen tiedon asettaminen kyseenalaiseksi. Tällainen kriittinen lähtökohta on ihan hyvä, jos et ankkuroidu vain omiin ennakkokäsityksiisi. Puolestaan Emmi tuntuu nostavan totuuden kulmakiveksi. Onko Emmille totuus kaiken kritiikin ulkopuolella. Oma näkemykseni on hiukan toinen. Kirjoitin sen auki toukokuussa julkaistun kirjani alkusivuille (viite 1, s.11) seuraavasti:
"1970-luvun
alussa innostuin lukemaan myös filosofiaa. Minulle on jäänyt niistä ajoista
näissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä kriittinen ennakkoasenne erilaisiin
teorioihin, väittämiin, ”faktoihin”, ”tosiasioihin”, välttämättömyyksiin. Sen
sijaan, että vain kerätään ja varastoidaan tietoa ”ämpäriin”, tiedon taustoja
pitäisi aina asettaa kyseenalaiseksi. Vallitseva tiedonkäsitys näkee tiedon
välittömänä, suorana, puhtaana informaationa. Ymmärrän puolestani olemassa
olevan tiedon vallitsevista teorioista muodostuvana näkymänä todellisuuteen.
Kestävimpiä teorioita ovat tutkimustulokset, mutta nekin asetetaan jatkuvasti
kritiikille alttiiksi tutkimuksen kentässä. Vähemmän kestäviä teorioita ovat
erilaiset uskomukset, ennakkokäsitykset, väittämät. Usein tällaiset kevyemmät
teoriat, joita myös kutsutaan ”tosiasioiksi”, vahvistuvat toistojen avulla.
Mainosmaailma ja politiikka käyttävät hyväksi tätä toistoajatusta. Mutta
epävarmassa tilanteessa myös asiantuntijat ja jopa tutkijat käyttävät toistoa
vakuuttelun välineenä. Esimerkkejä vakuuttelupuheista ovat ”koska-lauseet” ja
”eiks-niin” – toteamukset. Pirullinen ongelma on mielestäni hyvä käsite, koska
se asettaa kyseenalaiseksi kaikki ennakkokäsitykset. Siksi tartuin tähän
1970-lukuun verrattuna tuoreeseen käsitteeseen. Pirulliselle ongelmalle
sukulaissielu on viheliäinen ongelma. Pirullisen ongelman äärimuoto on kaaos
tai sekasorto (”disruptio”). Innovaatiot syntyvätkin usein aivan uuden
näkökulman avulla, jossa kaaos ja sekasorto ovat aineksia. Tietoperustan uusiutuminen
voi siis tapahtua sekä lisäämällä tietoa, mutta myös kumoamalla aikaisempaa
tietoa."
 |
| Kuva: STM 22.11.2016, viite 3 |
Alkoholi yksilön ja yhteiskunnan puristuksessa. Juho Saari jakoi FB:n eriarvoisuusvarastossa osana Jaana Pelkosen mielipiteitä koskevaa keskustelua kuvan alkoholin kokonaiskulutuksesta vuosina 1960 - 2014. Se antaa kuvan tämän aiheen moninaisuudesta. Varsinaiset graafit on koottu tilastoidusta ja tilastoimattomasta kulutuksesta. Tietoperusta on siis toisistaan poikkeava: tilastoitu kulutus on kokonaistieto Suomessa myydystä alkoholista. Tilastoimaton tieto on puolestaan kyselyjen perusteella rakennettu arvio muualta tuodusta ja Suomessa juodusta alkoholista. Kumpikin käyrä osoittaa ylöspäin ja kasvua. Bokseihin on metatietona kuvattu lainsäädännön ja yhteiskunnan toimenpiteiden ja ilmiöiden muutokset vuositasolla. Näin voidaan jälkikäteen osoittaa todeksi, että yhteiskunnallisilla päätöksillä on ollut vaikutusta. Niin, mutta yksilötasolla tilanne on toinen. Lähtökohtaisesti yksilöiden käyttäytymisen ääripäät ovat: ei käyttöä lainkaan (lapset, absolutistit ja vastaavat)... alkoholiriippuvaiset. Suurin osa meistä täysikäisistä kansalaisista sijoittuu tuohon abolutistien ja alkoholiriippuvaisten välimaastoon. Käyttäytyminen on myös yksilötasolla jatkuvassa muutoksessa. Siksi alkoholiin liittyy myös monenlaisia tarinoita - surullisia ja iloisia. Näin subjektiivinen totuus ja väestötasolla todettu totuus poikkeavat toisistaan. Toisaalta väestötasolla voidaan sanoa, että tähän asti 1960-luvulta nykypäivään lainomainen totuus on ollut - tarjonta lisää kysyntää. Tähän lainomaisuuteen puolestaan liittyy pohdinta ennusteesta. Onko ennuste esim. lineaarinen, itseään toteuttava vai jopa epäjatkuva? Jaanan ajatustavan mukaan jatkuva holhous stimuloi kasvavaan viinan käyttöön (kapinointi). Tai toisin sanoin. Jos ei holhota, kansalaiset ottavat vastuuta viinan käytöstä. Asiantuntijat puolestaan perustavat argumenttinsa vuosien varrella tehtyihin tutkimuksiin Suomessa ja maailmalla. Sitähän tuo kuva esittää tiivistetysti. Poliitikot ovat erilaisten eturistiriitojen solmukohdassa. Esim. alkoholilain uudistamisesta tuli ennen vuoden vaihdetta ehdotus, joka monin tavoin noudattaa noita Jaanan periaatteita - jopa niin paljon, että heti tuoreeltaan asiantuntijat ja osa poliitikoistakin ovat esityksen kanssa eri mieltä. (2)Usko, tunne ja asiantuntijuus vastakkain. Jaanan ja Emmin tarinat tuovat esille syvällisen aikaan liittyvän haasteen, joka on mielestäni kaksijakoinen: 1) luotetaanko asiantuntijoihin, tieteen tuloksiin, 2) miten käsitellään monimutkaisessa maailmassa monimutkaisia asioita. Tieteen tulokset ovat usein varovaisia, systemaattisia ja pahimmassa tapauksessa vaikeasti ymmärrettäviä. Maailmakin on monimutkainen, mutta poliitikkojen ja median pitää kyetä yksinkertaistamaan ja tekemään ymmärrettäväksi ongelmat. Ja sitten on tämä yksilön näkökulma, joka ei koskaan yksilön itsensä mielestä ole mitään keskimääräistä tai ei-toivottavaa. Viittaan vain Brittien Brexitiin ja USAn vaaleihin, joissa samanlaiset totuuden jälkeiset ilmiöt ovat velloneet. (3) Ei kuitenkaan kannata juuttua Suomessa pelkästään tähän alkoholikysymykseen. Mielestäni tämä totuuden jälkeisen ajan ilmiö on ollut läsnä esimerkiksi jo usean hallituksen aikana pyrittäessä tekemään soteuudistuksia. Asiantuntijoilla ei ole aina mennyt kovin hyvin näissä uudistushankkeissa. Nyt ollaan taas avainkohdassa. Valinnanvapaudesta on tarjolla valtavasti tutkimustietoa, asiantuntijoiden arvioita ja ulkomaisia esimerkkejä. Löysin esim. viikko sitten yli 800 sivuisen ruotsalaisen selvitysmiesraportin aiheesta, jota ei ole taidettu juuri täällä lueskella. (4) Hyvinvointi- ja terveyseroistakin on paljon tutkimus- ja asiantuntijatietoa. Kustannusten kasvun karsiminen 3 mme on haaste, josta on olemassa myös monenlaista asiantuntijatietoa jne.
Palaan professori Juho Saareen ja pääministerin pyyntöön perustaa eriarvoisuustyöryhmä. Ajatus työryhmän perustamisesta on tietysti pääministeriltä oivallinen teko. Haasteena on monimutkainen ongelma, suuri määrä tutkimustietoa ja sen muuntaminen politiikan kielelle, poliittisiksi tavoitteiksi. Ja vielä on haasteena muuntaa lopputulos meille kansalaisille ymmärrettävään muotoon. Uhkana on tietysti se, että esitysten yli kävellään oikein kunnolla vetoamalla poliittisiin realiteetteihin. Uhkana on siis "totuuden jälkeinen" asiankäsittely. Päivitys 17.1.2017: "Pääministeri Juha Sipilä on asettanut eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän. Työryhmän tehtävänä on hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Tämä tapahtuu talouden menokehyksen puitteissa ja julkisia menoja lisäämättä."
Päivitys 10.1.2017: Jaana Pelkosen mielipiteet puhuttavat. Tässä muutama poiminta.
HS-mielipide 10.1.2017: Kyllä, Suomessa ihmisellä on oikeus juoda itsensä hengiltä – isäni teki 15 vuotta hiljaista itsemurhaa juomalla ja onnistui lopulta. Miten ihminen tavoitettaisiin ennen kuin hänestä tulee alkoholisti ja ennen kuin terveys on jo menetetty? http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005038334.html
Raija Koivusalo FB:ssä 9.1.2017: TV:ssa kuunnellut Jaana Pelkosta ja hänen ajatteluaan. Minua hän ei vakuuta. Ei edes jaksanut kuunnella kun pöydän toisella puolella istui puhumassa tilastoja ja tutkimuksia A-klinikan johtaja Kaarlo Simojoki. Pelkonen " paasasi" omaa agendaansa. Edustaa kultalusikka suussa syntynyttä " trendikästä ja eurooppalaista viininmaistajaa hyvän ruuan kanssa", jolla ei mitään tuntumaa siihen maailmaan josta Simojoki kokemuksesta puhui.
HS-mielipide 10.1.2016: Heikki Pälve: Suomalaisten ei tule hävetä alkoholipolitiikkaansa, johon kuuluvat muun muassa myynnin rajoittaminen ja Alko. Se osoittaa yhteiskunnallista välittämistä. Alkoholinkulutus on jo sellaisella tasolla, ettei myynnin rajoittamisen voida väittää olevan erityisen voimallista. Me kaikki tiedämme, että alkoholin saatavuuden parantaminen ja hinnan vähentäminen lisäävät alkoholista johtuvaa pahoinvointia, kärsimystä, liikenneonnettomuuksia, työtapaturmia, pahoinpitelyjä, sairaina syntyneiden vauvojen määrää, uusien alkoholiriippuvaisten määrää sekä terveysmenoja. Samalla tiedämme, ettei kukaan nykyisillä säädöksillä jää ilman haluamaansa alkoholia. http://www.hs.fi/paivanlehti/10012017/art-2000005038336.html
Päivitys 10.1.2017: Jouni Särkijärvi kääntää keskustelun eettisen valinnan argumenttiin, jolloin tässä Jaanan tapauksessa onkin kyse puhtaasti eettisestä valinnasta eikä vain olemassa olevan asiantuntijatiedon syrjäyttämisestä. Mielenkiintoinen pointti:
"Eiköhän tässä kuitenkin ole kyse ensi sijassa eettisestä valinnasta. Liberalismin mukaan yksilön toiminnan rajoittaminen on aina jossain määrin kielteistä ja erityisesti silloin, kun asianomaisen toiminta ei suoraan koske muita. Toinen vastaava liberalismin mukainen vaatimus koskee keveiden huumeiden vapauttamista, mikä kertoo siitä, että tämä kokoomuksen nuorempi oikeisto ja vihreät ovat aatteellisesti lähellä toisiaan. Ajattelu edustaa deonttista etiikkaa (viis seurauksista, kunhan päätös tuntuu hyvältä). Se toinen aatefilosofinen vaihtoehto, joka oli aikaisemmin käytössä kokoomuksessakin, soveltaa Kari Palosen kehittämää kritiikkikynnyksen käsitettä. Ihminen on sen mukaan vapaa (=eettinen individualismi), kun hän pystyy tosiasiallisesti tekemään relevantit elämäänsä vaikuttavat valinnat. Esimerkiksi alkoholisti ja narkomaani ei pysty, eivät myöskään lapset. Siten pakkohoito ja oppivelvollisuus eivät ole vapauden rajoittamista vaan tukemista. Vielä voisi lisätä, että konservatismin eri suuntauksissa asiaa arvioitaisiin kokonaisuutena, myös erilaiset seuraukset huomioon ottaen (teleologinen etiikka)."
Päivitys 19.1.2017: Jussi Holmalahti twiittasi viime kevään blogikirjoituksen, joka on hyvin ajassa tähänkin totuuden jälkeiseen keskusteluun. Laitan mukaan myös hyvän kuvion, joka avaa luokittelee kiinnostavasti keskustelijoita. Marja-Liisa Wecström kirjoittaa kolumissaan"Miksi ajankohtainen kolmonen?" 28.4.2016 mm. seuraavaa: Alkoholi on suomalaisen yhteiskunnan suurimpia intohimon kohteita ja
kipupisteitä. Monen mielestä suurin. Voimakkaimmin kaikkeen alkoholiin
liittyvään reagoivat ääripäät: alan toimijat ovat usein allergisia
kaikelle kritiikille ja sääntelylle, raittiusihmiset taas toivovat, että
viinan kirojen kimppuun pitäisi käydä poliisivaltion ottein. Suurin osa
kansalaisista sijoittuu jonnekin tälle välille. Ne, joille alkoholi on
luonteva osa hyvää elämää, haluaisivat nauttia tuoppinsa tai viininsä
rauhassa ilman tolkutonta meteliä, ne joille alkoholi taas on
henkilökohtainen ongelma, mieluimmin vaikenevat koko asiasta. Kaikki alkoholiin liittyvä julkinen keskustelu polarisoituu nopeasti.
Enemmistön asiaa ei yhtäkkiä enää aja kukaan, todelliset ongelmat jäävät
käsittelemättä, huonosti valmisteltu lainsäädäntö tuottaa nurinkurisia
tuloksia. Alkoholikulttuuri kehittyy ontuen.http://ajankohtainenkolmonen.fi/kulttuuri/miksi-ajankohtainen-kolmonen
Viitteet
(1) kriittinen tiedonkäsitys ja sen moderni sovellus - pirullinen ongelma: Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma, Neuderstadt 2016, s.11
(2) STM:n ehdotus alkoholilain kokonaisuudistukseksi, 22.11.2016: http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerio-pyytaa-lausuntoja-alkoholilain-kokonaisuudistuksesta
- Alkoholikulutuksesta kirjoitin 2013 kesällä. Päivitin kirjoituksen 11.2.2016: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/alkoholin-kulutus-ja-kaytto-tilastot.html
- Päihdetilastollinen vuosikirja 2016 avaa tuon graafin taustat eli esimerkiksi viimeaikaisen alkoholikulutuksen laskun http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131756/URN_ISBN_978-952-302-786-2.pdf?sequence=1
(3) Totuuden jälkeiseen aikaan viittaan seuraavissa aikaisemmissa blogikirjoituksissani:
- kriittisyysteema: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/12/bloggaajan-vuoden-rasitukset-ja-tulokset.html
- kirja-arvio: Tiina Raevaara: Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle, 2016: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/11/tieteen-polarisointi-voi-johtaa.html
(4) Selvitysmies Ilmar Reepalu jätti mietintönsä hallituksen kanslialle ("regerinskansliet") 8.11.2016. Mietintö on erittäin laaja ja kattava, yhteensä 847 sivua. Se sisältää myös lakiehdotuksia, pohjoismaista vertailua jne. http://www.regeringen.se/rattsdokument/statens-offentliga-utredningar/2016/11/sou-201678/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti