Julkea sektori ja itsekkäät byrokraatit

Solita Think Tank -ryhmä kokosi 12 kohdan remonttilistan julkishallinnon digitalisoimiseksi

1. Tarvitsemme vahvan keulakuvan politiikan huipulta johtamaan yhteiskuntamme sähköistymistä. Nyt sellainen puuttuu.
2. Julkishallinnon palveluiden digitalisoiminen edellyttää puoluepolitiikan yläpuolelle nousemista. Politiikkaa ohjaavat voimakkaat puolueiden ja erilaisten näkemysten jakolinjat, joita pitäisi saada murrettua.
3. Julkishallinto tarvitsee muutosjohtajia, joilla on aito valta ja mandaatti tehdä päätöksiä.
4. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on tehostettava. Julkishallinto ei tulevaisuudessa voi vastata kaikesta palvelutuotannosta, vaan osa palveluista tuotetaan yksityisellä sektorilla.
5. Yhteiskunnan rakenteet tulee päivittää nykypäivään sopiviksi. Vanhat rakenteet eivät tue tai mahdollista digitaalisia toimintoja.
6. Tulevaisuuteen on suunnattava kehittyvän yhteiskunnan ehdoilla. Mökin mummo ei voi olla benchmark tulevaisuuden toiminnoille. Ne, jotka eivät voi käyttää digitaalisia palveluita, palvellaan toisin.
7. Yhteiskuntamme kaipaa asennemuutosta – pelko ja vääristyneet arvot johtavat digitaalisuuden ja sähköisten toimintojen vastustamiseen.
8. Julkishallinnon prosessit ja toiminnot on digitalisoitava hallitusti. Se mahdollistaa sähköisen asioinnin sekä kustannustehokkaiden ja toimivien palveluiden tuottamisen.
9. Tarvitsemme koordinointia yhteisten järjestelmien hankkimiseen ja kehittämiseen. Päällekkäisistä toiminnoista on päästävä eroon. On luotava kansallinen infrastruktuuri ja järjestelmät, joita voidaan monistaa eri toimijoille eri toimialoilla.
10. Palveluketjut digitalisoituvat, mutta kaikkia palveluita ei jatkossakaan kannata sähköistää. Sähköisiin palveluihin tarvitaan riittävän suuri käyttäjämassa. Julkishallinnon palvelukulttuuri kaipaa muutosta. Sähköisten asiointipalvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja helposti saavutettavia. Niitä on kehitettävä ennen kaikkea käyttäjien eli kansalaisten tarpeista lähtien.
11. Kansalaisten sähköinen identiteetti ja tunnistautuminen vaativat ratkaisuja, jotta digitaalisia palveluita voidaan hyödyntää saumattomasti läpi koko yhteiskunnan.
12. Joukkoistaminen tuo uusia mahdollisuuksia myös julkishallinnon palvelukehitykseen.

Lue koko Solita Think Tankin loppuraportti 02

- See more at: http://www.solita.fi/think-tank/?sthash.b88JG1hY.mjjo#sthash.b88JG1hY.A0D80uNR.dpuf

Julkea sektori ja oman edun tavoittelu. "Julkinen sektori voi auttaa yhteiskuntaa kukoistamaan, mutta pahimmillaan se ajaa vain omaa etuaan. ”On kysyttävä, onko olemassa nykyistä tehokkaampia keinoja järjestää julkinen palveluntuotanto. Ja onko kykyä nykyistä paremmin huolehtia siitä, että julkinen sektori palvelee kansalaisia eikä ensisijaisesti itseään”, Wiberg kirjoittaa. Julkisen valinnan teoria osoitti jo 1960-luvulla, että byrokratialla on syy ja halu pitää huolta omista eduistaan. Muun muassa mahdollisimman monien asioiden määrittely viranomaistoiminnoksi pönkittää julkisen sektorin asemaa ja sulkee yksityisen kilpailun pois. Byrokratian oman edun tavoittelu on johtanut julkisen sektorin olennaiseen laajentumiseen viime vuosikymmeninä. Pelkkä palveluiden kysynnän kasvu ei selitä laajentumista. ”Meidän on korkea aika kyseenalaistaa julkisesta sektorista koituvat kustannukset ja hyödyt sekä tarkastella avoimin mielin saammeko julkiselta sektorilta sitä, mitä tavoittelemme”, Wiberg kirjoittaa. Vaikka poliitikot pyrkisivät suitsimaan byrokratiaa, byrokraatit ovat etulyöntiasemassa: virkamies tietää enemmän virastonsa tuotantoprosesseista kuin rahoittajat. Siksi byrokratian valvonta on vaikeaa."

Solita Think Tank -ryhmä kokosi 12 kohdan remonttilistan julkishallinnon digitalisoimiseksi

1. Tarvitsemme vahvan keulakuvan politiikan huipulta johtamaan yhteiskuntamme sähköistymistä. Nyt sellainen puuttuu.
2. Julkishallinnon palveluiden digitalisoiminen edellyttää puoluepolitiikan yläpuolelle nousemista. Politiikkaa ohjaavat voimakkaat puolueiden ja erilaisten näkemysten jakolinjat, joita pitäisi saada murrettua.
3. Julkishallinto tarvitsee muutosjohtajia, joilla on aito valta ja mandaatti tehdä päätöksiä.
4. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on tehostettava. Julkishallinto ei tulevaisuudessa voi vastata kaikesta palvelutuotannosta, vaan osa palveluista tuotetaan yksityisellä sektorilla.
5. Yhteiskunnan rakenteet tulee päivittää nykypäivään sopiviksi. Vanhat rakenteet eivät tue tai mahdollista digitaalisia toimintoja.
6. Tulevaisuuteen on suunnattava kehittyvän yhteiskunnan ehdoilla. Mökin mummo ei voi olla benchmark tulevaisuuden toiminnoille. Ne, jotka eivät voi käyttää digitaalisia palveluita, palvellaan toisin.
7. Yhteiskuntamme kaipaa asennemuutosta – pelko ja vääristyneet arvot johtavat digitaalisuuden ja sähköisten toimintojen vastustamiseen.
8. Julkishallinnon prosessit ja toiminnot on digitalisoitava hallitusti. Se mahdollistaa sähköisen asioinnin sekä kustannustehokkaiden ja toimivien palveluiden tuottamisen.
9. Tarvitsemme koordinointia yhteisten järjestelmien hankkimiseen ja kehittämiseen. Päällekkäisistä toiminnoista on päästävä eroon. On luotava kansallinen infrastruktuuri ja järjestelmät, joita voidaan monistaa eri toimijoille eri toimialoilla.
10. Palveluketjut digitalisoituvat, mutta kaikkia palveluita ei jatkossakaan kannata sähköistää. Sähköisiin palveluihin tarvitaan riittävän suuri käyttäjämassa. Julkishallinnon palvelukulttuuri kaipaa muutosta. Sähköisten asiointipalvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja helposti saavutettavia. Niitä on kehitettävä ennen kaikkea käyttäjien eli kansalaisten tarpeista lähtien.
11. Kansalaisten sähköinen identiteetti ja tunnistautuminen vaativat ratkaisuja, jotta digitaalisia palveluita voidaan hyödyntää saumattomasti läpi koko yhteiskunnan.
12. Joukkoistaminen tuo uusia mahdollisuuksia myös julkishallinnon palvelukehitykseen.

Lue koko Solita Think Tankin loppuraportti 02

- See more at: http://www.solita.fi/think-tank/?sthash.b88JG1hY.mjjo#sthash.b88JG1hY.A0D80uNR.dpuf

EVAn pamfletti.  Edellä esitetty sitaatti on EVAn tuoreen julkaisun lehdistötiedotteesta. Eva julkaisi tovi sitten pamfletin "Julkea sektori - näin byrokratia vaalii omia etujaan". (1) Järjestö sai jonkin verran palstatilaa lehdistössä, mutta kunnon keskustelua aiheesta ei syntynyt. YLEn A-Talk tarttui aiheeseen 25.9.14 ja kutsui tunnin keskusteluun pamfletin kirjoittajan prof. Matti Wibergin lisäksi, Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan, Tuomas Pöystin, kansanedustaja Tuija Braxin (Eduskunnan tarkastusvaliokunta) ja Salon kaupunginjohtajan, Antti Rantakallion. Wibergin tuomio itsekkäille oman edun ajaja - byrokraateille ei saanut keskustelijoilta varauksetonta hyväksyntää. Valtiolla ja kunnilla tulosohjaus ei ole riittävää, puuttuvat vaikuttavuusmittarit ja johtamisessakin on ongelmia. Kansalaisvalvontakin ontuu. Hankintaosaaminenkin ontuu. Toive tehokkuuden, avoimuuden, vaikuttavuuden lisääntymiseen nähtiin tietotekniikalla.  Ei vain virkamiehet, vaan poliitikot saivat keskustelijoilta kyytiä.

Helppo totuus.  EVAn pamfletissa kerrotaan helpon ja osittain muunnellun totuuden avulla se, että byrokraatit oman edun tavoittelussaan ja osaamattomuudessaan aiheuttavat valtion byrokratian hallitsemattoman kasvun ja tehottomuuden. Professori Wiberg on "huippututkimusyksikön" jäsen. Valitettavasti tuo jäsenyys ei kanavoidu pamflettiin. Tarkoituksenmukaiset sitaatit jopa vuosikymmenten takaisista tutkimuksista sekä osittaiset tilastopoiminnat antavat muunnellun, helpon totuuden julkisesta byrokratiasta. Pamfletista puuttuu täysin suomalaisen hyvinvointivaltion analyysi. Byrokratian leimalla (ks. myös pamfletin leimasinkuva ohessa) niputetaan  yhteen henkilöt ylimmästä poliitikosta aina palveluja tuottavaan lääkäriin, hoitajaan, opettajaan jne. Byrokratiaksi ja byrokraateiksi niputetaan poliitikot, johtavat virkamiehet, lainvalmistelijat, toteuttajat ja valvojat sekä koko julkinen palvelujärjestelmä (kuten sosiaali-ajaterveystoimi ja opetustoimi).  Byrokraatti nähdään virkamieheksi, joka oman etunsa nimissä käyttää valtaa joka suuntaan, erityisesti poliitikkojen ja eduskunnan suuntaan. Lobbarit ovat byrokraattien kumppaneita. Komentoketjut ovat rikkinäisiä ja palvelevat nekin byrokraattien omaa etua. Vasta sivulla 76 viitataan Max Weberiin ja hänen käsitykseensä ihanteellisesta virkamiehestä, joka on neutraali byrokratian osa, ratas koneistossa. Wiberg tulkitsee: "Weber tarkoitti byrokratialla oman aikansa rationaalista, järkeen ja objektiivisuuteen perustuvaa johtamistapaa." Väitän, että valtaosin virkamiehet toimivat tai pyrkivät toimimaan tuon Weberin periaatteen mukaisesti. Suomalaisten virkamiesten korruptoituneisuus on koko maailman aihaisimpia. Väitän myös, että nykyaikainen hyvinvointivaltio on myös kansalaisille palveluja tuottava toimija. Palvelut pyritään tuottamaan asiakkaalle mahdollisimman laadukkaina.  Tällaisen toiminnan  lainalaisuuksia Wiberg ei käsittele lainkaan. Pamfletti tuo esille ns. helpon totuuden, osittain jopa muunnellun totuuden. (2)

Edunsaalistus. Wiberg toteaa (s.70-71): "Edunsaalistus on toimintaa, jolla toimija yrittää hankkia jollakin markkinalla itselleen hyötyä ja voittoa valmistamatta mitään tuotetta, tuottamatta itse mitään arvoa tai hyötyä tai muuten panostamatta yhteiskuntaan. Siinä on kyse pikemminkin kakun palan leikkaamisesta itselle kuin kakun koon kasvattamisesta.... Edunsaalistus merkitsee voimavarojen investoimista monopoliaseman saavuttamiseksi. Siitä seuraa yhteiskunnalle hyvinvointitappioita, sillä aina joku maksaa toisten itselleen saalistamat edut." Wiberg kuvaa selkeästi epätaydellisen kilpailun ongelmat. Edunsaalistusta on myös Wibergin perustelut siitä, miksi soteuudistuksessa pitäisi turvata yksityisille palvelujen tuottajille riittävät toimintamahdollisuudet. Wiberg perustelee, että julkinen terveydenhuolto toimii virastojen ehdoilla. Yksityinen terveydenhuolto pitäisi vapauttaa tästä monopolin ikeestä. Tuleva sote-järjestelmä ei siis takaa yksityisille palvelujen tuottajille riittäviä edun saalistamisen mahdollisuuksia.  Tästä olen vahvasti toista mieltä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei saa jättää yksityisten edunsaalistajien kentäksi, koska kilpailu on epätäydellistä kansalaisen, asiakkaan, potilaan kannalta. (3)

Jotain hyvääkin...On muutama asia, joista olen Wibergin kanssa samaa mieltä. Komitealaitos pitäisi elvyttää suurten yhteiskunnallisten uudistusten valmistelufoorumina. Yhteiskunnallisten palvelujen tulosten ja vaikuttavuuden mittaaminen tulisi olla systemaattinen osa niin valtion kuin kuntienkin toimintaa. Sote-uudistuksessa tämä nousee avaintekijäksi. Poliitikkojen ja virkamiesten roolit pitäisi selkeyttää. Nyt ne ovat sekoittuneet pahasti ja näin myös uudistusten valmistelu ja toteutus takkuavat ja ulkoiset lobbarit pääsevät suljetusti vaikuttamaan päätöksentekoon. Avoimuus päätöksenteossa ja mitattavuus päätöksissä kulkevat käsi kädessä.

Julkista hallintoa ollaan tehostamassa ja uusimassa ominkin keinoin. On liuta lyhenteitä uudistuksissa kuten KEHU jne. Näistä olen kirjoittanut aikaisemmissa blogikirjoituksissani. (4)  On myös monenlaisia puheenvuoroja esitetty julkisen hallinnon uudistamiseksi.  Think Tank- pamfletti julkistettiin joitakin aikoja sitten, jossa julkisten palvelujen sähköistäminen oli avainteemana. Huoliksi koettiin vahvojen keulakuvien puute, poliittiset erimielisyydet, vanhentuneet rakenteet, hallitsematon tekeminen. (5) HS:ssä puolestaan Juhana Vartiainen ja Kari Hämäläinen vieraskynässään kirjoittivat (27.9.2014) uudistuksia edeltävien kokeilujen systematisoinnista. "Osallistujia kokeiluun valittaessa voitaisiin hyödyntää helposti todennettavaa ulkopuolista valintakriteeriä. Kriteereistä ehdottomasti luotettavin on satunnaistaminen. Tällöin kaikki kokeilua edeltävät ryhmäerot ovat satunnaisia ja kokeilun jälkeiset erot kertovat vain kokeiltavasta toimenpiteestä." (6)

Pamfletin totuus. Wikipedia lainaa Nykysuomen sanakirjaa ja toteaa: "Pamfletti tarkoittaa kiistakirjaa tai kiistakirjoitusta. Tavallisesti pamfletilla tarkoitetaan jotain ajankohtaista ilmiötä koskevaa ohuehkoa kirjaa. Pamfletti on nimensä mukaisesti kriittinen ja usein asioita kärkevästi käsittelevä. Pamfletissa kirjoittaja esittää suoraan omia mielipiteitään ja kannanottojaan." Tämä pitää paikkansa EVAn raportin osalta. EVAn raporttia ei voida pitää ajatushautomona (Think Tank). "Ajatushautomo, joskus myös ajatusmylly tai ajatuspaja, (engl. think tank)('think'= ajatella, 'tank'=säiliö) on kokoontuminen, tutkimuslaitos tai muu organisaatio, joka kehittää ideoita ja ehdotuksia poliittisten, taloudellisten tai sotilaallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Ajatusmyllyt koostuvat yleensä korkean tason tutkimukselle omistautuneista yksilöistä, jotka hyödyntävät tiiviistä yhteistyöstä koituvia synergiaetuja, tai vallan edustajista. Ajatushautomoista on joskus myös käytetty nimitystä 'keskustelufoorumi'. (Wikipedian määritelmä). EVAn pamflettia ei voi myöskään pitää tutkimuksena. Se ei täytä tutkimuksen eettisiä tunnusmerkkejä.

Itsekkäät byrokraatit. Jos hypoteesi on, että julkinen sektori on täynnä itsekkäitä byrokraatteja, pitäisi tuo hypoteesi avata, mallintaa. Poliitikon toiminnan ihanteen tulisi olla aattellisuus ja oman poliittisen "kotinsa" periaatteiden vaaliminen kaikessa toiminnassaan. Poliitikko voi olla itsekäs ajamalla omaa valtaetuansa, edistämällä toimillaan omaa hyvinvointia ja saamalla toimillaan erilaisia palkkioita. Poliittisen tahdon valmistelija ja toteuttaja virkamiehenä (esim. ministeriön virkamies) tulee toteuttaa weberiläisiä ihanteita. Lääkärin tulee toimia lääkärin etiikan mukaisesti jne. Itsekkyyden vastavoimia ovat lait, asetukset, normit ja eettiset periaatteet. En tunnustaudu itsekkääksi byrokraatiksi.

Tarvitsemme vahvan keulakuvan politiikan huipulta johtamaan yhteiskuntamme sähköistymistä. Nyt sellainen puuttuu.

Julkishallinnon palveluiden digitalisoiminen edellyttää puoluepolitiikan yläpuolelle nousemista. Politiikkaa ohjaavat voimakkaat puolueiden ja erilaisten näkemysten jakolinjat, joita pitäisi saada murrettua.

Julkishallinto tarvitsee muutosjohtajia, joilla on aito valta ja mandaatti tehdä päätöksiä.

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on tehostettava. Julkishallinto ei tulevaisuudessa voi vastata kaikesta palvelutuotannosta, vaan osa palveluista tuotetaan yksityisellä sektorilla.

Yhteiskunnan rakenteet tulee päivittää nykypäivään sopiviksi. Vanhat rakenteet eivät tue tai mahdollista digitaalisia toimintoja.

Tulevaisuuteen on suunnattava kehittyvän yhteiskunnan ehdoilla. Mökin mummo ei voi olla benchmark tulevaisuuden toiminnoille. Ne, jotka eivät voi käyttää digitaalisia palveluita, palvellaan toisin.

Yhteiskuntamme kaipaa asennemuutosta – pelko ja vääristyneet arvot johtavat digitaalisuuden ja sähköisten toimintojen vastustamiseen.

Julkishallinnon prosessit ja toiminnot on digitalisoitava hallitusti. Se mahdollistaa sähköisen asioinnin sekä kustannustehokkaiden ja toimivien palveluiden tuottamisen.

Tarvitsemme koordinointia yhteisten järjestelmien hankkimiseen ja kehittämiseen. Päällekkäisistä toiminnoista on päästävä eroon. On luotava kansallinen infrastruktuuri ja järjestelmät, joita voidaan monistaa eri toimijoille eri toimialoilla.

Palveluketjut digitalisoituvat, mutta kaikkia palveluita ei jatkossakaan kannata sähköistää. Sähköisiin palveluihin tarvitaan riittävän suuri käyttäjämassa. Julkishallinnon palvelukulttuuri kaipaa muutosta. Sähköisten asiointipalvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja helposti saavutettavia. Niitä on kehitettävä ennen kaikkea käyttäjien eli kansalaisten tarpeista lähtien.

Kansalaisten sähköinen identiteetti ja tunnistautuminen vaativat ratkaisuja, jotta digitaalisia palveluita voidaan hyödyntää saumattomasti läpi koko yhteiskunnan.

Joukkoistaminen tuo uusia mahdollisuuksia myös julkishallinnon palvelukehitykseen.

- See more at: http://www.solita.fi/think-tank/?sthash.b88JG1hY.mjjo#sthash.b88JG1hY.9OnsppbZ.dpuf

Viitteet

(1) Matti Wiberg: Julkea sektori - näin byrokratia vaalii omia etujaan, EVA-pamfletti 2014: http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2014/09/Julkea-sektori.pdf
- mielenkiintoinen uutinen 15.9.2014: Prof. Wiberg syyttää mediaa:  "Professori syyttää median käyttävän vale-asiantuntijoita, pop-up -velhoja, hölöttäjiä"
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/pajatus%20holotys%20kupla-25556

(2) Byrokratian ja byrokraatin käsitteet. Wikipediassa on tiivistettynä esitetty byrokratian ja byrokraatin käsitteet.  http://fi.wiktionary.org/wiki/byrokraatti; http://fi.wikipedia.org/wiki/Byrokratia; 
Huumori-Hikipediassa on myös kerrottu vastaavat käsitteet karrikoidusti: http://hikipedia.info/wiki/Byrokraatti
Virkamiesetiikasta on VM:n julkaisu: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/06_valtion_tyomarkkinalaitos/20140206Valtio/name.jsp

(3) Sote: valinnanvapaus ja yksityisten palvelujen rooli
* Aiheesta olen kirjoittanut aikaisemmin:
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/valinnanvapaus-sotessa-ei-pelkka-uskon.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/soteuudistus-ei-olekaan-aivan-helppo.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/11/iloinen-veronmaksaja-ja-sotemarkkinat.html
* Kelassa tehty tutkimus aiheesta byrokraatti vai asiakaspalvelija.https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14133/Tutkimuksia106.pdf?sequence=1

Solita Think Tank -ryhmä kokosi 12 kohdan remonttilistan julkishallinnon digitalisoimiseksi

1. Tarvitsemme vahvan keulakuvan politiikan huipulta johtamaan yhteiskuntamme sähköistymistä. Nyt sellainen puuttuu.
2. Julkishallinnon palveluiden digitalisoiminen edellyttää puoluepolitiikan yläpuolelle nousemista. Politiikkaa ohjaavat voimakkaat puolueiden ja erilaisten näkemysten jakolinjat, joita pitäisi saada murrettua.
3. Julkishallinto tarvitsee muutosjohtajia, joilla on aito valta ja mandaatti tehdä päätöksiä.
4. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä on tehostettava. Julkishallinto ei tulevaisuudessa voi vastata kaikesta palvelutuotannosta, vaan osa palveluista tuotetaan yksityisellä sektorilla.
5. Yhteiskunnan rakenteet tulee päivittää nykypäivään sopiviksi. Vanhat rakenteet eivät tue tai mahdollista digitaalisia toimintoja.
6. Tulevaisuuteen on suunnattava kehittyvän yhteiskunnan ehdoilla. Mökin mummo ei voi olla benchmark tulevaisuuden toiminnoille. Ne, jotka eivät voi käyttää digitaalisia palveluita, palvellaan toisin.
7. Yhteiskuntamme kaipaa asennemuutosta – pelko ja vääristyneet arvot johtavat digitaalisuuden ja sähköisten toimintojen vastustamiseen.
8. Julkishallinnon prosessit ja toiminnot on digitalisoitava hallitusti. Se mahdollistaa sähköisen asioinnin sekä kustannustehokkaiden ja toimivien palveluiden tuottamisen.
9. Tarvitsemme koordinointia yhteisten järjestelmien hankkimiseen ja kehittämiseen. Päällekkäisistä toiminnoista on päästävä eroon. On luotava kansallinen infrastruktuuri ja järjestelmät, joita voidaan monistaa eri toimijoille eri toimialoilla.
10. Palveluketjut digitalisoituvat, mutta kaikkia palveluita ei jatkossakaan kannata sähköistää. Sähköisiin palveluihin tarvitaan riittävän suuri käyttäjämassa. Julkishallinnon palvelukulttuuri kaipaa muutosta. Sähköisten asiointipalvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja helposti saavutettavia. Niitä on kehitettävä ennen kaikkea käyttäjien eli kansalaisten tarpeista lähtien.
11. Kansalaisten sähköinen identiteetti ja tunnistautuminen vaativat ratkaisuja, jotta digitaalisia palveluita voidaan hyödyntää saumattomasti läpi koko yhteiskunnan.
12. Joukkoistaminen tuo uusia mahdollisuuksia myös julkishallinnon palvelukehitykseen.

Lue koko Solita Think Tankin loppuraportti 02

- See more at: http://www.solita.fi/think-tank/?sthash.b88JG1hY.mjjo#sthash.b88JG1hY.A0D80uNR.dpuf

* Tuoreessa Hoiva&Terveys-lehdessä aihetta pohtii Nordean pääekonimisti Aki Kangasharju: "Kilpailun puute luo innovaatiorajoitteen". Kangasharju on samoilla linjoilla EVA-laisten kanssa, mutta pohtii aihetta monipuolisesti. "Jos kilpailua ei sallita, ja tehokkuutta tavoitellaan kiertämällä se esitetyllä mallilla (siis sote-järjestämislain mallilla), niin rajoitteista pitää tehdä oikeasti pitäviä. (siis rahoitusrajoitteista). Ongelmaksi Kangasharjukin näkee alueelliset erot ja mahdollisuudet yleensä luoda kilpailutilanteita muuta kuin suurissa kaupungeissa. (Hoiva&Terveys 6-7.14, s. 10-11)

(4) Julkisen hallinnon pohdintaa Ollin blogikirjoituksissa:
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/alykkyytta-julkiseen-organisaatioon.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/04/valtionhallinnon-siilot-nurin-ehdotus.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/valtion-keskushallintouudistus-ei-kai.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html

(5) Think Tank 2, Solita 2014:  http://www.solita.fi/think-tank/?sthash.b88JG1hY.mjjo
- Digitaalisen vallankumouksen mahdollisuuksia olen pohtinut taannoin lokakuussa 2013:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/10/digitaalinen-vallankumous-sote-alalle.html

(6) Juhana Vartiainen, Kari Hämäläinen: Satunnaistaminen antaisi tietoa politiikan perustaksi, HS vieraskynä 27.9.2014: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Satunnaistaminen+antaisi+tietoa+politiikan+perustaksi/a1411740799092

Sote-uudistuksessa säästämisen ja investointitarpeiden ristiriita, päivitys 28.9.2014

Säästää pitäisi, mutta... Sote-uudistuksessa toiminnalliselta kannalta suuressa mitassa pyritään tehostamaan toimintoja ja säästämään kustannuksissa. THL:n tuore vaikuttavuuden arviointiraporttikin kertoo, että uudistuksessa soteintegraatio voi "maltillisesti hidastaa sosiaali- ja terveydenhuollon noettokustannusten kasvuvauhtia, arviolta 0-1 tai 0-2,4 prosenttia." (1). Raportin mukaan palvelujen  tarve ja voimavarat ovat epätasapainossa sote-alueittain. Toimintojen integraatio ei välttämättä tuo mukanaan säästöjä. Palvelutuotannon mittakaavaetujen hakemisessakaan ei ole itsestään selviä säästömahdollisuuksia. Arvioijat toteavat, että suuria säästöjä ei ole mahdollista tehdä ilman puuttumista kansalaisten subjektiivisiin oikeuksiin.

Investoida pitää, jotta voidaan säästää. THL:n raportissa ei keskitytä sote-uudistuksen vaatimiin
investointeihin. Niiden osuus palvelutuotannon kokonaiskustannuksista ei ehkä ole prosentuaalisesti suuri. Euroina investoinnit ovat suuria ja niiden  heijastusvaikutukset voivat olla todella merkittäviä. Uudistuksessa ei ole pohdittu siirtymävaiheen, investointien toteuttamisvaiheen vaikutuksia asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Jo nyt epäselvä tilanne vaikuttaa palvelutuotannon kehittämiseen.

Deloitte-raportti 2014, s. 9: nykyjärjestelmien arvio

Tietojärjestelmät tiensä päässä - investoida pitää. Sote-toiminta on tunnetusti tietointensiivistä työtä. Ilman toimivia tietojärjestelmiä ei selvitä. Uutisvirrassa ja somen keskustelupalstoilla tulee jatkuvasti ilmi nykyisten tietojärjestelmien puutteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon konsuiltointia harjoittava yhtiö, Deloitte julkisti syyskuussa 2014 raportin: "Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasjärjestelmät Suomessa. Kohti älykkäitä ja yhteentoimivia ratkaisuja". (2). Raportin mukaan IT-markkinat ovat Suomessa erittäin keskittyneitä. Raportti perustui asiantuntijahaastatteluihin, joissa nykyjärjestelmät saivat runsaasti kritiikkiä. Järjestelmien luotettavuus, helppokäyttöisyys ja toimintavarmuus ontui. Erityisen huonosti nykyjärjestelmissä toteutuvat päätöksenteon tuki, jatkokehittämisen helppous, taloudellisuus sekä tietojen siirrettävyys järjestelmien välillä. Sekä järjestelmille että järjestelmätoimittajien palvelukyvylle annettiin asteikolla 4-10 tyydyttävä arvosana 6,6-6,7.

Monitoimittajamalli vs. yksitoimittajamalli. Viisaasti investoitaessa IT-infraan, voidaan saada itse IT-kustannuksissa säästöjä pidemmällä aikavälillä. Vältytään päällekkäisiltä huonosti yhteensopivilta järjestelmiltä ja niiden jatkuvilta "paikkaus"-investoinneilta. Viisaasti investoitaessa it-infraan, saadaan myös aikaan varsinaisessa toiminnassa säästöjä. Niin tämä tietysti edellyttää samaan aikaan toiminnan muuttamista. Deloitten raportissa tiivistetysti liputetaan monitoimittajamallin perään kuten vaikkapa Kuntaliiton VAKAVA-projektissakin on päädytty.(3) Pääkaupunkiseudun Apottihankkeessa on otettu täysin päinvastainen strategia - yksitoimittajamalli.(4)

Sote-uudistuksessa on mahdollisuuksia IT-uudistuksiin. THL:n asiantuntijaryhmä linjaa seuraavat mahdollisuudet ja haasteet (pointit lainattu tiivistäen raportin sivulta 3):

• alueilla muodostuu yhteen toimiva tietohallinto
• muutosten teolla niukasti aikaa ja kustannuksiin varautumisen aika on lyhyt
• tietojärjestelmien uudistamisessa huomattavia mahdollisuuksia mutta myös huomattavia riskejä
• tiedonhallintaa uudistettava, mutta alkuvuosina ei saada kaikkea arvioinnissa ja seurannassa tarvittavaa tietoa
• tiedon vertailukelpoisuus riski
• asiakas- ja potilastietojen rekisterinpitovastuu sotealueille hyvä asia, mutta vaatii toimeenpanossa työtä.

Tietojärjestelmien uudistamisen tarve ja logiikka ovat olleet blogikirjoitukseni keskiössä aika ajoin. Soten tietojärjestelmähistoria on jo pitkä ja historian taakka on nyt esillä huolestuttavassa määrin.  (5).

Päivitys 28.9.2014: Säästämisen vaikeus. Osmo Soininvaara pohtii tätä asiaa blogissaan. Kannattaa katsoa Oden mietteet ja kommentit. Säästäminen on todella haaste sotemaailmassa, kun lait, asetukset, hoidon tarve osoittavat viisareita kasvun suuntaan.  http://www.soininvaara.fi/2014/09/26/aloitteellisuutta-saastoihin/

Viitteet:

(1) THL: päätösten tueksi 1.2014: SOTE viidelle alueelle - vaikutusten ennakkoarviointi: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116717/PT1_2014_verkko.pdf?sequence=1

(2) Deloitte: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas-ja potilasjärjestelmät Suomessa. Kohti älykkäitä ja yhteentoimivia ratkaisuja 2014:http://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/fi/Documents/life-sciences-health-care/Deloitte_Sote asiakas- ja potilastietojärjestelmät Suomessa.pd

(3) Suomen kuntaliiton VAKAVA-projekti: http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tapahtumat/aineisto/2014/2014-06-11-sosiaali-ja-terveydenhuollon-kokonaisarkkitehtuuriseminaari/Documents/3_Vainio_Rannaheimo.pdf

(4) Apottia olen seurannut blogikirjoituksissani. 26.9.2014 päivitin asiaa viimeksi. Loppusuoralla on kaksi ulkomaista toimittajaa. Yksitoimittajamalli on edelleen voimissaan. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html
HS:n tuoreessa artikkelissa pohditaan Apottia säästämisen kannalta. Laskelmat osoittaisivat, että hanke tulee tuottamaan säästöjä. http://www.hs.fi/kaupunki/Uusi+potilastietoj%C3%A4rjestelm%C3%A4+Apotti+on+kalliimpi+kuin+lastensairaala/a1410819352109?utm_content=bufferbd4f9&utm_m

(5) Olln aikaisempia tuumailuja aiheesta ovat esimerkiksi seuraavat blogikirjoitukset:
- IT:n investointipommi: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/05/uusilla-sote-alueilla-tulossa-it.html
- potilaskertomusjärjestelmien historiallisen taustan pohdintamme Mikko Nenosen kanssa heinäkuulta 2014: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/kihveli-soikoon-terveydenhuollon.html
- tuottavuutta voidaan lisätä II-investointien avulla: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/01/sotepalveluihin-tuottavuutta-ict.html
- IT-hankkeissa voidaan myös onnistua: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/it-hankkeissa-voidaan-onnistuakin.html

Soten monikanavainen rahoitus - moniulotteinen haaste, päivitys 16.2.2015

Sote-rahavirrat inventoitu. Tuore THL:n julkaisu "Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset rahavirrat" antaa tiiviin kuvan, mitä tarkoitetaan monikanavaisella suomalaisella rahoitussysteemillä. Ministerin asettama työryhmä hyödyntää mitä ilmeisimmin tätä julkaisua. Yksinkertaistamista tarvitaan. Selvityksen tuloksia olisi hyvä hyödyntää myös keskusteltaessa sote-leikkauksista, säästöistä. Mihin kannattaa iskeä "kyntensä" ja miten tuo isku on mahdollista. Julkaisussa käytettyjen tietovarantojen avulla on pääosin voitu kuvata rahavirrat, mutta kirjoittajien mielestä osittain puuttuu tietoa. Selvästi haasteena on myös tietojen päivittymisen hitaus. Vuonna 2014 on käytössä vuoden 2012 tiedot. (1)

Rahoituslähde, Rahoittajat, rahoitustavat, rahoituksen käyttö. Kunnat ja valtio yhdessä rahoittavat soten 70%.sti. Loput jää Kelan, kotitalouksien, työnantajien ja vakuutusyhtiöiden varaan. Me kansalaiset rahoitamme verojen avulla yli 70% koko potista. (ks. oheiset piirakat Pekurisen etc. julkaisusta , s18). Terveydenhuollon osuus koko rahapotista on 64%, vanhustenhuollon 11% ja sosiaalihuollon 25%. Pelkästään verovaroin toteutettavia palveluita ovat seuraavat: lastensuojelu ja aikuissosiaalityö. (yksikanavainen rahoitus). Verovaroin ja asiakasmaksuin rahoitettavia palveluita ovat: perusterveydenhuolto, vanhustenhuolto ja muu sosiaalitoimi. (kaksikanavainen rahoitus). Työterveydenhuolto ja yksityinen terveydenhuolto perustuvat kaksikanavaiseen rahoitukseen, jossa ei ole yleistä verorahoitusta. Monikanavaista rahoitusta edustavat loput palvelut: suun terveydenhuolto, erikoissairaanhoito, lääkkeet ja toimintarajoitteiset palvelut (kuten vammaispalvelut). (Tiedot Pekurisen etc julkaisusta, s20).

Kanavien paikannus. Keskeiset kiistat rahoituksesta koskevat terveydenhuoltoa ja siellä työterveyshuollon, yksityisen terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, suun terveydenhuollon ja lääkkeiden monirahoitteista roolia. Erikoissairaanhoito rahoitetaan verovaroin yli 90%:sti.  Sosiaalihuollossa toiminta on joko suoraan verorahoitteista tai mukana on myös asiakasmaksujen osuus. Näin rahoituksen haasteellisiksi osiksi jäävät työterveydenhuolto, yksityinen terveydenhuolto ja lääkkeet. Työterveydenhuoltoa rahoittavat työnantajat ja sairausvakuutus. (x) Jos työterveydenhuolto ja perusterveydenhuolto yhdistettäisiin, asia ratkaistaisiin tältä osin. Tai työterveydenhuolto jätettäisiin ulkopuolelle työhön ja työhyvinvointiin liittyväksi työnantajien ja työntekijöiden väliseksi sopimisasiaksi. Sairausvakuutus on se monikanavaisen rahoituksen ydin. Näytäisi siltä, että monikanavaisuus pelkistyisi yksityisen terveydenhuollon sponsorointiin sairausvakuutuksen avulla. Lääkehuollossa puolestaan sairausvakuutus sponsoroisi kotitalouksia. Kunnat ja valtiohan maksavat laitoshoitoon liittyvät lääkekulut.

Sote-alueen rahoitus.  Monikavaisuudesta yksikanavaisuuteen voitaisiin edetä usealla eri tavalla. Jos sote-alue vastaisi kaikesta sosiaali- ja terveydenhuollosta, voitaisiin ohjata valtion, kuntien ja Kelan (sairausvakuutus) rahoitusvirrat sote-kuntayhtymälle. Näin kuntayhtymä hankkisi tarvittavat palvelut kunnallisilta ja yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Toinen vaihtoehto on yhdistää verorahoitteiset rahavirrat yhdeksi valtion kunnille suunnatuksi rahoitukseksi. Kaikki rahat jaettaisiin sote-alueille kapitaatioperiaatteen avulla noudattamalla esim. valtionosuusuudistuksessa hahmoteltua uutta tarvepohjaista jakomallia. Näitä vaihtoehtoja on Markku Pekurinen pohtinut TerveSos-alustuksessaan keväällä 2014, josta ohjeinen kuva lienee hahmotelma viimeksi mainitsemastani mallista. (2)

Rahoitusuudistus ei pelkkää tekniikkaa. Jos rahoitusuudistus olisi luonteeltaan tekninen uudistus, se olisi jo ajat sitten tehty. Nykyinen systeemi on rakentunut vuosien - vuosikymmenten poliittisten päätösten tuloksena. Nykyiselle järjestelmälle löydetään puolustajat niin poliittisesti kuin institutionaalisesti. (3) Potilaan valinnanvapautta korostavat tahot vannovat sairausvakuutukseen pohjautuvan järjestelmän puolesta. Samoin tekee Kela. Yksityiset palvelujen tuottajat ymmärrettävästi myös pitävät tästä tuetusta yksityisten palvelujen tuottamismallista. Hyvätuloiset kaupunkilaiset kannattavat nykyjärjestelmää, koska palveluita on mahdollista saada läheltä ja monella tapaa. Esimerkiksi terveydenhuollon avohoidon palveluita voi saada terveyskeskuksesta, työterveydenhuollosta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta, kunhan on työssä käyvä tai muuten hyvätuloinen henkilö. Vanhustenhuollossa palvelut saadaan valtaosin kunnan järjestämisvastuun avulla (tulevaisuudessa sote-alueen kautta). Oleellista näissä palveluissa on asiakasmaksun määräytyminen. Lisäksi pitäisi selvittää valtion eri eri rahavirtojen suhdetta  kuten Raha-automaattiyhdistyksen roolia.  Muuten sosiaalihuollossa rahoitusuudistuksella ei ole merkitystä, koska nykyinen järjestelmä on jo yksikanavainen.(3)


Viitteet

(1) Timo T. Seppälä, Markku Pekurinen (toim.): Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset rahavirrat, THL-raportti 22/2014; http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116653/THL_RAP022_2014verkko.pdf?sequence=1

(2) Sote-rahoitus-vaihtoehdot: Markku Pekurisen luento THL:n TerveSos-tapahtumassa toukokuussa 2014 kertoo myös rahavirroista, mutta luennossa linkitetään jo asia sote-uudistukseen ja siellä sote-alueen rahoitukseen. http://www.slideshare.net/THLfi/tervesos-2014-markku-pekurinen

(3) Pekurisen ja kumppanien julkaisu vuodelta 2010: "Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen edut, haitat ja kehittämistarpeet" (THL:n asiantuntijaryhmä 17.11.2010: Markku Pekurinen,Marina Erhola, Unto Häkkinen, Ilmo Keskimäki, Simo Kokko, Jukka Kärkkäinen, Eeva Widström, Lauri Vuorenkoski) https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80244/0fde485f-a347-40de-96b7-7e77656276bb.pdf?sequence=1
Julkaisussa kirjataan monikanavaisen järjestelmän edut ja haitat. Edut::  asiakkaan valinnanvapaus, helpottaa palvelujen kysyntäpaineita, palvelujen saatavuus monipuolista, palvelujen tarjonta lisääntyy, tasaa julkisten palvelujen kysyntää, tuo lisää rahaa järjestelmään. Haitat: terveyskeskusten kehittäminen vaikeutuu, palvelujärjestelmän yhtenäisyys vaikeutuu, julkisten palvelujen saatavuus heikkenee, päällekkäinen palvelutuotanto, rahoitustarve lisääntyy, kannustaa kuntia siirtämään palveluja sairausvakuutuksen piiriin - osaoptimointi; eriarvoisuus kasvaa.
Henna-Mari Mikkola pohtii aihetta Kelan tutkimusblogissa kesäkuussa 2014. http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1828

(3) Mediuutiset pohti asiaa pääkirjoituksessaan 12.9.2014: http://www.mediuutiset.fi/keskustelutjamielipiteet/paakirjoitukset/raha+tulee+kuudesta+lahteesta/a1010780
"Jos monikanavainen rahoitusjärjestelmä muuttuu yksikanavaiseksi, moni asia helpottuu. Tähän mennessä esillä on ollut kaksi päälinjaa: toisessa ehdotuksessa on viisi alueellista järjestäjä-rahoittajaa, toisessa kansallinen rahoittaja. Kumpi tahansa näistä toimisi varmasti paremmin kuin nykyinen järjestelmä. Sen hallittu purkaminen on oma operaationsa, sillä väliinputoajia ei saisi tulla."

(x) Työterveyshuollosta tarkempaa rahoitustietoa
Päivitys 25.9.2014: Lukijalta tuli kommentti työterveyshuoltoon. Luonnollisesti julkisen sektorin työterveyshuollon rahoitus tulee viime kädessä veroista.
Päivitys 16..2.2015: Täsmäpäivityksen työterveyshuoltoon antaa Kelan tutkimusyksikkö ja sen ajankohtainen tutkimus työterveyshuollon rahoituksesta ja osuudesta perusterveydenhuollossa.  Timo Hujasen ja Henna-Mari Mikkolan tutkimuksessa avataan työterveyshuoltoa Oulun aineiston avulla (laskelmassa ei mukana suun terveydenhuoltoa).

Kuvio 1: kustannukset ikäryhmittäin vuonna 2013

Kuvio 2: pth:n avohoidon rahoittajat vuonna 2013.

 "Työterveyshuolto erottuu kuviossa 1 suurena punaisena, lähestulkoon Australian muotoisena mantereena ja sen kustannukset muodostavat merkittävän osan työikäisten kaikista kustannuksista. Oululaisista palkansaajista työterveyshuollon palvelujen piirissä lähes yhdeksän kymmenestä, mikä on enemmän kuin maassa keskimäärin (86 %). Lähes kaikki palkansaajat ovat 55 ikävuoden jälkeen palvelujen piirissä. Miehillä palvelujen kattavuus on samalla tasolla kaikissa ikäryhmissä. Kattavuus on heikoin nuorilla 20–38-vuotiailla naisilla, jolloin he käyttävät suhteellisesti enemmän kunnallisia palveluja. Oululaisia on näiden palvelujen piirissä noin 66 700 henkilöä, kun mukaan arvioidaan muun muassa Oulun ulkopuolella pendelöiviä työntekijöitä." ...
"Oulussa työterveyshuollon osuus on 35 % laskennallisen perusterveydenhuollon avohoidon 94 miljoonan euron kustannuksista. Alueellisen työterveyshuollon arvioinnin mukaan metropolialueella työterveyshuollon ja yksityisten palvelujen merkitys on vielä suurempi (Hujanen & Mikkola 2013)."
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/2223

Terveyserot: pirullinen poliittinen ongelma, päivitys 9.4.2015

Kuva HS:n artikkelista 26.8.2014, viite 1

Terveyserot ovat kestoaihe sosiaali- ja terveyspoliittisessa keskustelussa. Myös sote-uudistuksessa vannotaan, että yksi uudistuksen motiivi on terveyserojen kaventaminen. Kaksi tuoretta tutkimusta avaa tätä keskustelua tarkasti mitattuun suuntaan. Noin viikko sitten lehdistössä vahvasti uutisoitu tutkimus suurten kaupunkien terveyseroista ja kaupunkien sisäisistä terveyseroista oli monin tavoin esillä. (1) Positiivisten lukemien kaupungeissa ihmiset tietysti olivat tyytyväisiä ja korostivat kaupungiosien ihmisten myönteisiä elintapoja jne. Negatiivisten lukemien kaupungeissa  pohdokset olivat synkempiä. Oheiseen taulukkoon on havainnollistettu HS:n uutisoimana keskeisten sairausryhmien eroja kaupungeittain. Kaupungiosittaiset erot paljastavat mielestäni erään selvittävän muuttujan, jota tämä tutkimus ei ota huomioon kuin pohdintavaiheessa. Ehkäistävissä olevat ennenaikaiset elinvuodet- indikaattori (PYLL) saa positivisimman (alhaisimman) lukeman Helsingin Östersundomissa ja kielteisimmän (korkeimman) lukuarvon Turun Varissuolla. Tosin tämän Varissuon kaupunginosan edelle menevät asunnottomien ryhmä kaikissa kaupungeissa. (2) Asuinpaikan sijasta oleellisempi selittävä tekijä on sosioekonomiset erot. Sosiaaliryhmien väliset elinajaodotteen erot ovat suuria ja ne ovat kasvaneet. Tästä kokonaisuudesta on ilmestynyt kokooma-artikkeli "Terveyserot terveyspoliittisena kysymyksenä" (3). Tuoreessa lääkärilehdessä julkaistussa tutkimusessa "koulutusryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat edelleen suuria". (4) Koulutus puolestaan on yhteydessä sosioekonisen aseman kanssa.

Terveyserojen kaventaminen on "pirullinen ongelma". (5) Ei auta pelkästään se, että tehdään hyvää ja monipuolista epidemiologista tutkimusta. Ei auta myöskään pelkkä indikaattorien rakentaminen ja niiden julkistaminen määrävälein eri medioissa. On  löydettävä sosiaali- ja terveyspolitiikan keinot ongelman pirullisuuden voittamiseksi. ("Terveys kaikissa politiikoissa"-periaate, 6). Sote-uudistuksen avulla voidaan kaventaa eriarvoisuutta palvelujen tarjonnassa ja tätä kautta edistää heikommassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia saada ongelmiinsa sote-palvelujen avulla apua. (7) Tämä ei vain riitä. Tarvitaan kansallista ja alueellista/kunnallista poliitiikkaa, jossa hyvinvointiasiat nostetaan esille. Ehkä ei kaupunginosa tai kylä ole kuitenkaan se politiikan teon avainalue, koska demokratia ja kunnan toimet eivät toteudu tuolla tasolla. Sosioekonomisia eroja on myös kaupunginosien ja kylien sisällä.  Tiedolla johtaminen on myös tässä yhteydessä haaste. Muutokset ovat hitaita, kaikki aineisto ei taivu kunnanosatasolle tai pienten välilukujen kuntiin (mm. satunnaisuustekijä).Niin oma aktiivisuus on myös tärkeä asia. Koulutustaso ja oman terveyden edistäminen ovat yhteydessä toisiinsa. Mitä alhaisempi on koulutustaso, sitä todennäköisemmin myös elintatavat ovat heikot. Myös hakeutuminen hoitoon on yhteydessä koulutustason kanssa. Tosin myös miesten aktiivisuus hoitoon hakeutumisessa on heikompaa kuin naisten aktiivisuus.(8) Päivitys 16.10.2014: Syöpäsairauksien sosioekonomisia eroja on myös tutkittu. Osin koulutustaso ja elintavat vaikuttavat myös, mutta osa syöpäsairauksista on selvästi korkean elintason sairauksia. (9).

Päivitys 9.4.2015: Mediuutiset Terveyseroilla on nähty tuoreessa tutkimushankkeessa yhteyksiä äänestyskäyttäytymiseen. Ollin kommentti: Aikanaan niputettiin asiat yhteen käsitteellä "vieraantuminen". Paljon luettu ja siteerattu kirja oli Joachim Israelin teos Vieraantuminen. (Alkuperäisteos: Alienation: Från Marx till modern sosiologi. En makrososiologisk studie, 1971, suom. 1974)
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/akatemiatutkija+kasvavat+terveyserot+voivat+nakya+poliittisessa+kayttaytymisessa/a1057482

Viitteet

(1) Kaupunkein terveyseroista tehdyn tutkimuksen uutisointia on koottu tähän viitteeseen:
Suomalaisilla on liian hyvä käsitys julkisesta terveydenhuollosta. Tätä mieltä on Itä-Suomen yliopiston terveyspolitiikan professori Ilkka Vohlonen.
"Esimerkiksi Pohjois-Espoossa ja Tampereella syöpä on iso ongelma tietyillä alueilla. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että hoidon järjestämisessä on syystä tai toisesta viivettä, tai sitten ihmiset eivät yksinkertaisesti hakeudu hoitoon."
Vohlosen mukaan Suomessa tuudittaudutaan siihen, että koko maan elinajanodote kehittyy oikeaan suuntaan. Hän arvioi, että kaupunkien sisällä terveyserot voivat jopa kasvaa.
Kaupunginosien terveystilanteita verrataan Itä-Suomen yliopiston ja Finnish Consulting Groupin tällä viikolla julkaistavassa tutkimuksessa. Siinä on kartoitettu alueittain kuolinsyiden mukaan, miten monta elinvuotta menetetään ennen aikojaan Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Ennenaikaiseksi kuolemaksi on laskettu henkilön kuolema alle 70-vuotiaana.
Tutkimuksen perusteella kuudesta suurimmasta kaupungista pienimmät kaupunginosakohtaiset erot olivat vuosina 2006–2010 Vantaalla ja suurimmat Helsingissä.
Suhteellisesti eniten elinvuosia menetettiin Turun Varissuolla ja vähiten Tampereen pohjoisessa kaupunginosassa.

Espoonlahden seudulla asuvat ovat Leena Urvaksen mukaan hyvin aktiivisia. Hän uskoo, että tämä näkyy terveydessä. Maanantaina Urvas kävi terveysasemalla.

Espoon Odilammella asuva Vesa-Pekka Kopakkala suomii Pohjois-Espoon palveluita. "Kaupunki on jättänyt alueen hunningolle moneen muuhun alueeseen verrattuna."

Tutkimuksessa Pohjois-Espoo nousee esiin selvästi keskimääräistä korkeamman syöpäkuolleisuuden takia. Kalajärvellä tieto syöpäkuolleisuudesta ihmetytti maanantaina.
"Tämä tuli yllätyksenä. Varsin terveitä ihmiset täällä tuntuvat olevan", sanoo alueella 17 vuotta asunut Vesa-Pekka Kopakkala.
Terveysasemakaan ei saanut asiakkailtaan moitteita.
"Varasin tänään kaksi lääkäriaikaa lapsilleni. Molemmat ajat järjestyivät heti samalle päivälle", Kaisa Isopahkala kertoo.
Espoon tervein väki asuu tutkimuksen mukaan Espoonlahden seudulta. Asukkaat arvelevat, että tuloksissa näkyy paikallisten ahkera harrastaminen ja virkeä elämänasenne.
Sitä mieltä on myös espoonlahtelainen Lasse Lähde, joka on puheenjohtajana Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen Espoon osastossa. 67-vuotias Lähde on sairastanut neljä syöpää.
"Espoonlahdessa vietetään harrastuspitoista elämää. Tuntumani mukaan ihmiset, jotka katselevat elämässä eteenpäin ja suunnittelevat tulevaa, selviävät vastoinkäymisistä paremmin kuin murehtijat."

Jessica Schachner kehuu Espoonlahden terveysasemaa. "Olen joutunut käymään täällä aika usein. Toiminta täällä on aina hyvää ja henkilökunta asiantuntevaa."

Syöpäkuolleisuuden lisäksi tutkijat löysivät merkittävää alueellista vaihtelua muun muassa alkoholiperäisiin sairauksiin ja itsemurhiin kuolleiden osuuksissa. Itsemurhia tilastoitiin paljon Oulussa, ja alkoholin takia eniten elinvuosia menetettiin Helsingin keskisessä suurpiirissä eli Pitkänsillan ja Koskelan välisellä alueella.
"Helsingin keskisen suurpiirin alkoholikuolemien osuus on suurempi kuin yhdessäkään kaupunginosassa Pietarissa", sanoo Finnish Consulting Groupin Mikko Vienonen.
"Suomessa usein ajatellaan, että vaikka meillä juodaan, niin Venäjällä vasta ryypätäänkin. Tämä havainto muuttaa sitä käsitystä. Näyttää siltä, ettei meillä ole ainoatakaan ilmansuuntaa, minne voisi rintaa röyhistellä."
Vienosen mukaan alkoholikuolleisuuden ja itsemurhien määrien vaihtelua selittävät monin paikoin sosiaaliset tekijät.
"Yhteiskunnan jakautuminen näkyy selvästi tuloksissa. Jotkut liikkuvat entistä enemmän ja toiset eivät kohta juuri lainkaan. Hyvätuloiset polttavat aiempaa vähemmän, mutta ammattikoulun pihalla tupakka palaa melkein entiseen malliin."
Koko maassa on tutkimuksen mukaan selvät erot miesten ja naisten kuolleisuudessa. Vohlosen mukaan suomalaiset naiset ovat ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien määrässä pohjoismaista keskitasoa, kun taas miesten lukemat ovat selvästi keskiarvoa heikompia.
Sukupuolten eroja selittävät osittain kulttuuriset seikat ja käyttäytymismallit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan miehet kuolevat keskimäärin nuorempina kuin naiset, koska joutuvat naisia useammin tapaturmiin ja käyttävät enemmän alkoholia sekä tupakkaa.

Suurten kaupunkien sisällä on enemmän terveyseroja kuin niiden välillä.
Yleislääkäri-lehdessä keskiviikkona julkaistu artikkeli käsittelee terveyseroja ehkäistävissä olevien, ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien avulla. Tutkitusta kuudesta kaupungista paras tilanne on Espoossa ja huonoin Turussa.
Aiemmin aihetta ei ole tutkittu tällä menetelmällä kaupunginosittain. Kyse ei ole kuolleisuusluvuista.
–  Tässä ei ole laskettu ruumiita, vaan menetettyä elämää. Sitä, että ennenaikaisesti hukataan inhimillistä pääomaa, kertoo tutkija, lääketieteen ja kirurgian tohtori Mikko Vienonen STT:lle.
Tutkimuksessa on määritelty laskennalliseksi eliniäksi 70 vuotta, johon verrataan toteutuneita elinikiä. Kansankielellä voi puhua ennenaikaisista ja turhista kuolemista.
– Tutkimuksessa on katsottu syitä, mihin ihmiset ennenaikaisesti kuolevat. Sen perusteella voidaan pohtia, voidaanko ne ennaltaehkäistä. Samat keinot toki pätevät yli 70-vuotiaisiinkin, Vienonen valottaa.
Hänen mukaansa suurimpien kaupunkien sisällä olevat erot ovat yllättävän suuria, kun tutkitaan ehkäistävissä olevia kuolemia. Tutkimuksessa ilmeni, että paljon on myös ongelmaisia osoitteettomia kansalaisia, esimerkiksi Helsingissä 17 000 ja Oulussakin tuhatkunta.
Hän toivoo tietojen antavan poliitikoille pohdittavaa.
–  Niissä voi piillä tärkein syy paljon puhuttuun kestävyysvajeeseen. Voimavarojen tuhlausta voidaan vähentää, kun tajutaan sairauksien ehkäistävyys.
Vienosen mukaan kyse ei ole siitä, pääseekö vastaanotolle vai ei. Enimmät ongelmat liittyvät elintapoihin, joista alkoholin käyttö on vaikein ja kasvavin. Tutkimuksessa oli mukana kuolinsyissä myös pahanlaatuiset kasvaimet, verenkiertoelinten sairaudet, tapaturmat ja itsemurhat.
– Esimerkiksi nuorten itsemurhat näkyvät ennenaikaisesti menetettyjen vuosien lukumäärässä. Vanhojen kohdalla ne eivät sitä heilauta, jos ennenaikaisuudeksi katsotaan 70 vuoden raja.
Alkoholi taas liittyy niin sairauksiin, tapaturmiin kuin itsemurhiinkin. Miesten ja naisten erot ovat myös suuret.
Tutkimuksen teki Itä-Suomen yliopiston johdolla Finnish Consulting Group. Siinä olivat mukana Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu.
TS–STT
 http://www.hs.fi/kotimaa/Suomen+suurimpien+kaupunkien+sis%C3%A4ll%C3%A4+on+valtavia+terveyseroja/a1408975561061

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/669372/Terveyserot+nakyvat+eniten+kaupunkien+sisalla++Turussa+huono+tilanne

Tampereella ja Pohjois-Espoossa menetetään poikkeuksellisen paljon elinvuosia ennenaikaisesti syövän takia.

Kolmen sairaimman Tampereen kaupunginosan menetykset ovat jopa 40 prosenttia enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa keskimäärin. Taysissa arvioidaan tuloksen johtuvan siitä, että potilaat hakeutuvat myöhäisessä vaiheessa hoitoon. 

Tutkijaryhmä selvitti syöpäkuolemien suhteen suuria kaupunkeja kaupunginosittain. 

– Tampereella on kolme kaupunginosaa, joissa nämä menetykset ovat 30-40 prosenttia suuremmat kuin kaupungeissa keskimäärin, kertoo tutkija Mikko Vienonen Helsingissä Kuntatalolla.

Nämä kolme suurpiiriä ovat Keskinen, Koillinen ja Luoteinen suuralue. Erot ovat suhteessa terveimpään kaupunginosaan, Pohjois-Tampereeseen, kaksinkertaiset.

Ennalta menetettyjä, ehkäistävissä olleita elinvuosia menetettiin Keskisellä alueella 2845 kappaletta viidessä vuodessa. Koillisen suurpiirin alueella vastaava luku on 1490 ja Luoteisella 485.

Tutkijakielellä, eli PYLL-indeksillä sanottuna, ennalta menetettyjen elinvuosien määrä on Keskisellä alueella 889 vuotta yhden vuoden aikana 100 000 asukasta kohden, Koillisella 865 ja Luoteisella 888.

Keskisellä alueella väestön koko 2008 vuoden mukaan oli noin 64 000, Koillisen noin 34 500, Luoteisen vajaa 11 000 ja Pohjoisen alle neljä ja puoli tuhatta.

Hoitoon hakeudutaan myöhään  

Taysissa tulos hämmentää, mutta syitäkin osattiin arvioida.

– Kun olemme tehneet tutkimusta, niin aika monella oire on ollut pidempään, varsinkin miehillä. On saattanut olla verivirtsaisuutta ja vaimot sanovat, että mene sitten lääkäriin, kun on vessanpytty punaisena, sanoo Taysin syöpäsairaalan ylilääkäri Pirkko Kellokumpu-Lehtinen. 

Hämärän peittoon jää, miksi juuri Tampereella hoitoon hakeudutaan myöhemmin kuin muualla. Tämä on suuri ongelma.

– Tietyssä osassa syöpiä liika odottaminen aiheuttaa sen, että syöpä pääsee kasvamaan odotusaikana, selventää Kellokumpu-Lehtinen.

Keskustan heikoissa tuloksissa ylilääkäri näkee logiikan.

– Keskusta on alue, johon eläkeikää lähellä olevat muuttavat ja heillä on enemmän syöpää.

Toisaalta muiden kaupunkien keskusta-alueille tällaisiin lukuihin ei päästä. 

– Tilanne kehittyy siihen, että hyväkään hoito ei enää auta eli tätä hoitoketjua pitää todellakin katsoa tarkkaan ja Tampereella on siinä katsomisen paikka, toteaa tutkija Vienonen. 

Pohjois-Espoossa karmea yllätys

Muissa kaupungeissa riittää silti tarkkailtavaa, sillä Helsingin Pohjoisessa suurpiirissä, Turun Pansio-Jyrkkälä -alueella ja Pohjois-Espoossa luvut ovat Tampereen sairaimpien kaupunginosien luokkaa.

– Pohjois-Espoossa syöpämenetykset olivat kaksinkertaiset muuhun Espooseen verrattuna, Vienonen huomauttaa. 

Pohjois-Espoossa, jossa asukasmäärä ylsi reiluun 10 000 vuonna 2008, menetettiin viiden vuoden seurantajaksolla 500 elinvuotta syövän takia alle 70-vuotiaiden joukossa.

Pohjoisessa Helsingissä (väkiluku 2008 noin 41 000) vastaava luku on 1755 vuotta ja Pansio-Jyrkkälässä (väestön koko reilu 9000) 395 vuotta. 

Tutkimuksessa on käyty läpi kaupunginosittain suuret kaupungit vuosina 2006 - 2010 alle 70-vuotiaiden osalta. Pirkanmaalla on tällä vuosikymmenellä skarpattu.

– Vaikka viiden vuoden takaiseen meillä on noussut potilasmäärät 30 prosenttia, niin olemme hioneet prosesseja. Piirin hallitus päätti 2010, että syövän hoitojonot täytyy saada kuriin ja tällöin saimme toistakymmentä hoitajaa ja viisi lääkärinvirkaa. Tämä oli suuri panostus, ylilääkäri kiittää.

Syöpähoitojen osalta Taysissa vain yksi sadasta potilaasta odottaa lääkäriin pääsyä yli 4 viikkoa. Viisi vuotta sitten joka yhdeksäskymmenes potilas odotti yli neljä viikkoa. Käytännössä jonotusaika on puolittunut. 

Syöpätulokset ovat osa laajempaa PYLL-tutkimusta, jonka tulokset julkaistiin tänään keskiviikkona Yleislääkäri-lehdessä.

Joonas Lepistö

joonas.lepisto(at)mtv.fi

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jarkyttava-yllatys-syopatilastoissa-tampereella-ja-pohjois-espoossa-kuollaan-ennenaikaisesti/4277576

(2) Ilkka Vohlonen, Mikko Vienonen, Veli Koistinen: Ehkäistävissä olevat ennenaikaisesti menetetyt elinvuodet (PYLL) Suomen suurissa kaupungeissa 2006-2010: Alustavia tuloksia kaupunginosittain. Yleislääkäri 5/2014 http://files.kotisivukone.com/gpfinland.kotisivukone.com/Yleislaakari-lehdet/yleislaakari_5_14.html

(3) Marita Sihto, Hannele Palosuo: Terveyserot terveyspoliittisena kysymyksenä, teoksessa Marita Sihto etc: Terveyspoliiikan perusta ja käytäntö, Tampere 2013, ss. 223 - 239; tästä teoksesta tein arvion blogissani 2013: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/terveyspolitiikan-perusta.html
Päivitys 10.10.2014: Tuore uutisvirrasta poimittu juttu Englannista osoittaa sosioekonomisen aseman ja sen muutoksen yhteydet terveyseroihin. "Talouskriisi syventää terveyseroja Euroopassa": http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=15157/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

(4) Kirsi Talala, Tommi Härkänen, Tuija Martelin, Sakari Karvonen, Tomi Mäki-Opas, Kristiina Manderbacka, Jaana Suvisaari, Päivi Sainio, Harri Rissanen, Otto Ruokolainen, Antero Heloma, Seppo Koskinen: Koulutusryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat edelleen suuria, Suomen lääkärilehti 36/2014 : "Tulokset. Kouloutusryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot olivat huomattavat useimpien osoittimien mukaan. Ylimmässä koulutusryhmässä tilanne oli paras ja alimmassa koulutusryhmässä huonoin. Miesten ja naisten pitkäaikaissairastavuuden koulutusryhmittäiset erot kaventuivat. Miehillä myös koetun terveyden ja naisilla oppimiskyvyn koulutusryhmittäiset erot kaventouivat. Kasvisten käytön, kävelyvaikeuksienm, työkyvyn, riittämätämättömän toimeentulon ja työttömyyden yleisyyden koulutusryhmien jyrkät erot säilyivät ennallaan. Tupakoinni n koulutusryhmittäiset erot kasvoivat naisilla, kun enintäään perusasteen kouloutuksen suoritttaneiden tupakointi yleistyi ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden tupakointi väheni."

tieteessä

http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto36_1.pdf

(5) Pirullisista ongelmista on julkaistu tutkimus, jonka arvioin taannoin blogissani. Tässä on ote kirjoituksestani:  Pirulliset ongelmat ovat puolestaan monimuotoisia (kompleksisia) kuten esim. kuntarakenteen muuttaminen.  Ongelma on vaikeasti määriteltävissä. Sen ratkaisut eivät ole lopullisia, ei oikeita tai vääriä. Pirulliset ongelmat ovat myös ainutlaatuisia ja uusia. Myös ratkaisuihin liittyvät toimintatavat ovat ainutkertaisia. Ratkaisuja voi olla useita ja usein löydetään tilanteeseen paras mahdollinen tai vähiten huono ratkaisu. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html

(6) Terveys kaikissa politiikoissa -periaatetta yritettiin ajaa 2000-luvun alkupuolella monella rintamalla läpi politiikan kentälle. Tulokset eivät olleet mairittelevia. STM:n ylijohtaja Tapani Melkas (nyt eläkkeellä) oli tämän aatteen ahkera edusmies. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuodelta 2013 on Melkaksen artikkeli aiheesta. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104426/melkas.pdf?sequence=2

(7) Kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on poikkeuksellisen eriarvoinen. Erityisesti nostetaan esille perusterveydenhuollon lääkärikäynnit. Niin taustanahan on hyväosaisten mahdollisuudet käyttää työterveydenhuoltoa ja yksityistä terveydenhuoltoa. http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1326

(8) Kansalaisen/asiakkaan/potilaan oma aktiivisuus on haaste, josta kirjoitin jo 2012 blogissani:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/potilaan-oma-vastuu-ei-kovin.html

(9) Päivitys 16.10.2014: Syöpäsairauksissa ilmenee myös sosioekonomisia eroja.: "Syöpien ilmaantuvuudessa ja syöpäkuolleisuudessa on eroja alueiden ja väestöryhmien kesken. Syitä eroihin on useita: syövän riskitekijöille altistuminen vaihtelee väestöryhmittäin ja ihmisen sosiaalinen tausta on yhteydessä terveystietoisuuteen, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Myös tutkimuksiin ja hoitoon pääsyssä on alueellista vaihtelua, vaikka Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä onkin lähtökohtaisesti tasa-arvoinen. Syövän hoidon järjestämiseen ja hoitokäytäntöihin saattaa lisäksi liittyä sellaisia alueellisia eroja, jotka vaikuttavat hoidon tuloksellisuuteen väestötasolla." (Sakari Karjalainen, Nea Malila: Sosioekonomiset erot ja syöpä, SLL-verkkolehti 16.10.2014)


 http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=15170/news_db=web_lehti2009/type=7/ref=rss