Sote-uudistukseen tarvitaan tiedon hallintamalli

Otsikko Tietoasiantuntijat-lehdessä 3.2014

Uusi tiedolla johtamisen malli tarvitaan nyt Sote-uudistukseen koko ohjaus- ja johtamisketjuun ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Sain tämän idean istuessani kokouksessa keväällä 2014. Kirjoitin sen heti ylös mustaan vihkooni. Vähän tuon episodin jälkeen otti minuun yhteyttä Tietoasiantuntijat -lehti ja pyysi juttua tietojohtamisesta. Kirjoitin idean jutuksi, joka julkaistiin elokuun viimeisellä viikolla 2014 Tietoasiantuntijat-lehden numerossa 3-2014. Jutun otsikko on: "Uusi tiedolla johtamisen malli pitää testata ja tietysti big data". (1) Malli on rakennettu yleiseksi, mutta tein siitä soveltavan pohdinnan sote-asioiden kannalta.

Markkinatieto on ennakointia, riskien arviointia, syrjäytymisen, pahoinvoinnin ja sairauksien ennakointia. Prosessitieto on potentiaalisesta asiakaskunnasta palvelun piiriin valitsemista, palvelun tuottamista ja onnellisen lopputuloksen tavoittelua. Prosessitiedolla mitataan organisaation suorituskykyä. Tuotos/vaikuttavuustieto on puolestaan kahdenlaista: joko yksilöllistä (miten asiakas pärjää jatkossa) tai väestötasolla tapahtuvaa (miten yleisiä vaikutuksia on palvelujen tarpeeseen jatkossa). Kaikilla tiedon osa-alueilla näin artikkelissani haasteita ja niitä on edelleen. Markkinatiedossa on haasteena löytää relevantti palvelujen tarve palvelujen kysynnän virrasta. Prosessitiedossa on haasteena saada aikaan kattava prosessitietokokonaisuus, joka palvelee kaikkia johtamisen tasoja. Toiminnanohjausjärjestelmiä on käytössä ja aineksia olemassa, mutta yhteentoimivuus eri järjestelmien kesken puuttuu. Tuotos/vaikuttavuustieto on ikiaikainen haave, josta on olemassa tutkimushankkeiden avulla rakennettuja vaikuttavuuden osia. Esimerkiksi HS:n mielipidesivulla on 31.8.2014 kirjoitus lääkäri Tatu Kemppaiselta otsikolla: "Terveyspalvelujen tarkoitus on tuottaa terveyttä". Hän perään kuuluttaa keskustelua hoidon vaikuttavuudesta.

Markkinatieto on tällä hetkellä hajallaan erilaisissa rekistereissä ja tutkimushankkeiden tuloksissa. Toistaiseksi ei ole sosiaali- ja terveydenhuollossa tartuttu kiinni tietovarantokokonaisuuteen big data-ajattelulla. Näin palvelujen piiriin ajautuu asiakkaita sen mukaan, mitä palvelua on tarjolla. Hoitotakuun avulla on rajallisesti voitu vaikuttaa kysynnän - tarpeen ja tarjonnan väliseen suhteeseen. Silti esim. erikoissairaanhoidossa alueelliset erot ovat merkittäviä. Markkinatietoa kuvaa myös esim. prof. Vohlosen tutkimusryhmän viime aikoina julkaisemat tiedot suurten kaupunkien terveyseroista. (Palaan tähän yksityiskohtaan, kun saan käsiini alkuperäisjulkaisun Yleislääkärilehdestä - ei vielä netissä jakelussa 31.8.2014).

Prosessitietoa on ja sen tarvetta lisää hallituksen rakennepoliittisen ohjelman linjaus siitä, että sosiaali- ja terveysmenoille säädetään katto. HS:n uutisessa 30.8.2014 todetaan:" Tulevina vuosina sosiaali- ja terveysmenojen kasvua aiotaan hillitä siten, että valtio päättää menoille enimmäismäärän neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tällainen uusi budjettikehys on tarkoitus ottaa käyttöön 2017, kun uudet sote-alueet alkavat järjestää palveluja." Myös sote-kustannusten osalta on kuntien välillä merkittäviä eroja. On kiintoisaa nähdä, miten kustannusten jako tapahtuu tämän kattoajattelun pohjalta. Tapahtuuko jako nykykustannusten pohjalta vai jollain tarvekriteerillä. Tässä siis pitäisi yhdistyä markkinatieto ja prosessitieto. Vai pitäisikö pohjana olla tuottavuus/vaikuttavuustieto. Kaikissa tapauksissa tarvitaan tiedon hallinnan uudistusta.

Vaikuttavuustietoa on kerätty ja jalostettu erilaisissa tutkimushankkeissa. Tein blogikirjoituksessani noin vuosi sitten pienen analyysin aiheesta ja totesin se, että kokonaisuus on vahvasti hakusessa. (2) Tämän tiedon lohkareen kehittäminen on hajallaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Vahvin osaaminen lienee THL:ssä, mutta sielläkin resurssit ovat riittämättömät.

Niin sote-uudistuksen hallintamallissa kannattaa ottaa huomioon kaikki käyttäjänäkökulmat, jotta tietoja ei kerätä moneen kertaan ja monella tapaa. Apotti-hankkeen käyttämä tarinametodi saattaisi tässäkin olla hyvä lähtökohta. (3)

Viitteet:

(1) Tietoasiantuntijat -lehden artikkelissani on käytetty hyväksi Liikenne- ja viestintäministeriön Big Data- strategialuonnosta 2014 sekä STM:n sote hyötykäyttöön strategialuonnosta 2014. Ari Hovi kommentoi 21.8.2014 blogikirjoituksessaan Liikenne- ja viestintäministeriön raporttia ja toteaa, että ensin on oltava datatietoinen eli tiedettävä, mitä dataa on käytettävissä niin toiminnallisesti kuin IT-teknisestikin. http://www.arihovi.com/oletko-big-datatietoinen/?utm_source=Rick+2014+2&utm_campaign=8dcb2fc6bf-Syksy12+eka&utm_medium=email&utm_term=0_f2c7c1c47b-8dcb2fc6bf-325642177'
Ari Hovin Youtube-luento big datasta kannattaa myös katsoa:  https://www.youtube.com/watch?v=zy_fCtXZiB4&utm_source=Rick+2014+2&utm_campaign=8dcb2fc6bf-Syksy12+eka&utm_medium=email&utm_term=0_f2c7c1c47b-8dcb2fc6bf-325642177

(2) Tässä blogikirjoituksessa olen viitannut sote-järjestämislakiluonnokseen, josta tein edellisen blogikirjoituksen( http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/sotejarjestamislakiesitys-hyva-pohja.html ) sekä tuottavuutta ja tehokkuutta koskevaan blogikirjoitukseeni http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/sote-uudistusta-arvioitava-myos.html

(3) Apotti- hankkeessa on julkistettu tuore kolumni Apotin sulkakynästä, jossa kiinnitetään huomiota käyttäjien näkökulmaan. Ihan hyvä tämä tarinanäkökulma metodina. Sopisiko se tähän soteuudistuksenkin tiedonhallintamallin rakentamiseen:  "Hankkeessa käytetty käyttäjätarina-menetelmä (User Stories) on 1990-luvun lopulla kehitetty tekniikka, joka on ainakin kaikille ketterillä menetelmillä ohjelmistoja rakentaneille IT-ammattilaisille tuttu käsite. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että ohjelmiston haluttuja toimintoja kuvataan aluksi normaalilla ihmiskielellä ja käyttäjän näkökulmasta. Käyttäjätarina-menetelmän vahvuutena ketterissä ohjelmistoprojekteissa onkin juuri iteratiivisuuden ja paloittain kehittämisen tukeminen. Perinteinen malli olisi laatia yksityiskohtainen toiminnallinen määritys, joka sitten raskaalla ns. vesiputousmallilla kuljetetaan sitkeästi kohti kerran määriteltyä tavoitetta."http://apotti.wordpress.com/

Sotejärjestämislakiesitys - hyvä pohja, mutta toteuttaminen vaatii paljon, päivitys 4.9.2014

Sote- hallintomalli STM:n aineistosta 18.8.2014 (viite 1)

Sotelausuntokierros nostaa esille kaikki poliittiset, aluepoliittiset ja valtapoliittiset mörköt.  Näitä on jo nostettu esille ensimmäisen viikon aikana, kun luonnos on ollut lausunnoilla. Ehkä raflaavin veto on kansanedustaja Jaskarilta: "Halutaan yhden toimijan malli - valinnanvapaus kuin Neuvostoliitossa"(http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/jaskari%20sotesta-24583 ).  Lääkäriliitossakin edelleen pelätään tätä monopolien esiin marssia. Ministeri Räty nostaa jälleen esille Ruotsin valinnanvapausmallin ikään kuin se voitaisiin toteuttaa tuosta vain. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1408600903944?jako=f47d94b9fd566b5b549cfb8496319e0a)  Moni on aiheesta ollut huolissaan sosiaalilhuollon asemasta uudistuksessa - terävät sosiaalihuollon näkemykset ovat tosin loistaneet poissa olollaan. Edelleen epäillään, että perusterveydenhuoltoa ei edistetä. Samoin lähipalvelujen katoamista pelätään. Toisaalta on paljon uudistusta puoltaviakin näkemyksiä, joissa jopa nähdään hyvänä, että yksityiselle sektorille ei anneta vapaata temmellyskenttää uudistuksessa. Omasta mielestäni edelleen pidän uudistusta hyvänä alkuna. Erilaiset valtapelit voivat uudistuksen hyvän perustan murentaa. Pitäkää nyt valtakunnan poliitikon kiinni siitä, että uudistus viedään läpi likimäärin tässä muodossa. Jos näin käy, on jatkossa mahdollista saada aikaan paljon hyviä uudistuksia ajan kanssa, mutta se vaatii STM-johtoisen ohjauksen tehokasta ja vaikuttavaa läpivientiä. (ks. tietojohtamisen haasteesta ja valinnanvapaudesta Ollin blogikirjoitus kesältä 2014, viite 3). Käyn läpi uudistuksen keskeiset kysymykset ja niiden haasteet (pohjana on uudistuksen kalvomateriaali, viite 1):

Tavoitteet. Yhdenvertaisuus, peruspalvelut, kustannustehokkuus ja vaikuttavuus.
(1) Yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen koko maassa on erinomainen tavoite, jonka saavuttaminen on monien haasteiden takana. Nyt palvelut on järjestetty monella tapaa eriarvoisesti. Meillä työssä olevilla ihmisillä, jotka asumme suurissa kaupunkikeskuksissa on palvelujen tarjonta ja hoitomahdollisuudet toista kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Työikäinen ja terve väki siirtyy elinvoimaisiin  kaupunkikeskuksiin ja muualle jää väestö, joka tarvitsee suhteellisesti eniten kuitenkin palveluja. Yhdenvertaisten palvelujen aikaansaaminen edellyttää monia rakenteellisia uudistuksia (kuten rahoitusuudistus) sekä alueellisia uudistuksia. 
(2) Peruspalvelujen vahvistaminen on mahdollista sote-ratkaisussa, mutta se edellyttää alueellisia uudistuksia.  
(3) Kustannustehokas ja vaikuttava palvelurakenne on mahdollista toteuttaa STM:n vahvalla ohjauksella, järjestämis-ja tuottamisvastuun erottelulla, jossa välineenä käytetään järjestämispäätöstä. Uudistuksen toteuttaminen on kivulias eikä 2 miljardin säästö ole helppoa (tässä olen samaa mieltä Lääkäriliiton Heikki Pälven kanssa). Tehostaminen pitää tietysti tehdä palvelurakenteen kaikissa osissa, mutta varmaan keskeisenä kohteena ovat aluesairaalat ja pienet keskussairaalat. Myös vanhustenhuolto ja lastensuojelu ovat varmaan järkeistämisen kohteena, kun ovat kalleinta osaa palvelujärjestelmää.

Keinot. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraaatio, kansallinen ohjaus, asiakkaiden ja henkilöstön osallistuminen.
(1) Niin tämä integraatio ja täydellinen valinnanvapaus sekä yksityisen sektorin avoin mukaan tuominen eivät sovi yhteen. Siksi en voi olla samaa mieltä monopoliväitteiden kielteisistä vaikutuksista ( kuten monet kokoomuspoliitikot, ministeri Haglund, Lääkäriliiton keskeiset vaikuttajat, EVA:n asiantuntijat ja johtajat, ks. viite 2). Integraation avulla pitää saada aikaan kokonaistehokkuus ja kokonaistuottavuus. Kokonaistuottavuutta voidaan edistää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminnalla sekä selkeällä työnjaolla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole mahdollista päästä aitoon kilpailuasetelmaan ja tätä kautta tuottavuuteen. (kuten emeritusprofessori Martti Kekomäki jokin aika sitten YLEn haastattelussa totesi tai vaikka ylilääkäri Janne Leinonen HS:n vieraskynässä 23.8.2014 on todennut.http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Terveydenhuollon+kilpailutus+sis%C3%A4lt%C3%A4%C3%A4+riskej%C3%A4/a1408687766562 )

(2) Kansallisen ohjauksen vahvistaminen on toive kentältä. Ohjauksen yhdistäminen moderniin sopimusohjaukseen on tässä sote-uudistuksessa vallittu linjaksi. Tästä olen kirjoittanut erikseen vuosia sitten Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä ja myös blogissani 2012. (4). Kannatan siis tätä ohjauksen vahvistamista, mutta se edellyttää myös tietoperustan vahvistamista ja modernia tiedonhallintaa aina perustyöstä paikalliseen johtamiseen, sote-alueen johtamiseen ja valtakunnalliseen ohjaukseen ja valvontaan.
(3) Asiakkaiden ja henkilöstön osallistuminen vaatii uutta ajattelua ja uusia työvälineitä. Kannatan tätä, mutta pelkkä "asiakas"- tai "henkilöstö"-demokratia ei edistä asioita. Tarvitaan ajatustavan muutosta organisaatiokeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen. On myös muistettava, että sote on suuri työnantaja, jossa henkilöstöllä on merkitystä monin tavoin. Toiminnan ja työtehtävien rationalisointi eivät ole aina henkilöstön etujen mukaista.

Järjestämisvastuu ja järjestämispäätös. Kahlasin järjestämislakiaineiston läpi ja olin positiivisesti yllättynyt järjestämispäätöksen ympärille rakennetusta vuorovaikutteisesta ohjausjärjestelmästä. Samoin aineistossa linjattiin, että sote-alue voidaan käsittää yhdeksi toimijaksi ja rekisterin pitäjäksi. Tämä avaa mahdollisuuksia rakentaa nykyiset organisaatiorajat ylittäviä tietojärjestelmiä. Toisaalta järjestämispäätöksen sisältöä ei tässä vielä pohdita eikä sitä, miten asetetaan mitattavia tavoitteita, miten niitä seurataan ja mistä tiedot saadaan koko ohjausprosessiin. Nykyiset tietojärjestelmät eivät avaa tähän mahdollisuuksia.

Palvelujen tuottamisvastuu. Sote-alue päättää palvelujen tuottamisvastuusta. Päätösten avulla on mahdollista uudistaa tuottajakenttää tai sementoida vanhaa. Keskeiseen asemaan nousee vaikkapa aluesairaaloiden asema jatkossa. Myös työnjako erikoissairaanhoidon sisällä nousee esille. Tässä ratkaistaan myös yksityisten palvelujen rooli. Rakenteellinen eriarvoisuus on siinä, että yksityisten palvelujen tuottajan on saatava toiminnalleen lupa, kun taas kunnallinen voi toimia ilman vastaavaa lupaa.Vanhustenhuollossa tämä näkyy siinä, että yksityiset palvelut ovat laadukkaampia kuin julkiset. Palvelujen laadun kontrollointi on sote-alueella vaikeata nykyisin välinein. Puuttuu myös laadun mittauksen välineet, jotka ovat esim. paljon siteeratussa ja kehutussa Ruotsissa vuosikausien kehittämisen tuloksena aivan toisella tasolla ("laaturekisterit").

Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus. Palvelut eivät tällä hetkellä vastaa alueen palvelutarvetta. On yli- ja aliresurssointia. Vaikutukset on tilastollisesti moneen kertaan todettu palvelujen käytön eriarvoisuutena. Palvelujen saatavuutta on voitu tasavertaistaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hoitotakuulainsäädännön avulla. Silti on edelleen suuria tilastollisia eroja näidenkin palvelujen käytössä. Erojen vähentämisen lähtökohtana on löytää yhtenäiset kansalliset kriteerit julkisesti tuotettaville palveluille ja niiden tarpeiden määritykselle. Ei ole helppo tehtävä. Palvelujen saavutettavuus on puolestaan kaksijakoinen kysymys. Lähipalvelut on määriteltävä ja niiden saavutettavuus on viime kädessä turvattu tuomalla ne kotiin tai "kotitietokoneelle". Ensihoidon ja päivytyspalvelujen saatavuus liittyvät myös alueellisiin tekijöihin. Niin synnytyssairaaloiden rooli liittyy osittain myös tähän pulmaan. Saatavuus ja saavutettavuus merkitsevät myös valintaa keskityksen ja hajautuksen välillä. Olen tässä samaa mieltä valmistelijoiden kanssa eli erityisosaaminen ja kalliit investoinnit on tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta toteuttaa keskitetysti. Mitä keskittäminen sote-alueilla merkitsee, on sitten kova aluepoliittinen vääntö. (5)

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on todettu olevan ensisijassa kunnan tehtävä.Tässä asiassa vannotaan hyvinvointikertomuksen nimeen. Ajatustapa on lähtenyt liikkeelle prof. Matti Rimpelän projekteista Stakesin ajoilta. Periaatteessa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ovat hyviä asioita, mutta tuo hyvinvointikertomus ei ole lyönyt läpi kunnissa. Kyse on ylisektoraalisesta asiakokonaisuudesta, jossa tavoitteiden määrittely, mittareiden teko ja myös tietojen keruu ovat iso tiedonhallinnan haaste. (6)

Hallinto. Niin tässä uudistuksessa on mahdollista se, että saadaan uusi ylärakenne ja kaikki muu jää ennalleen.Tämä ylärakenne on siis sote-alue kuntayhtymänä. Nykyinen kuntayhtymämalli on vuosikausia koeteltu hallintotapa. Sopisi sitäkin uudistaa. Poliittiset puolueet jyräävät alueilla ja yrittävät sovittaa yhteen kuntaedustusta ja henkilögalleriaa. Edustajien valikoituminen kuntayhtymän poliittisiin päätöksentekoelimiin on vahvasti välillistä demokratiaa. Vaihtoehtonahan olisi, että sote-alueelle Ruotsin mallin mukaan valittaisiin vaaleilla edustajat. Verotuskin voisi olla alueellista. Näitä vaihtoehtoja ei järjestämislakiehdotus pidä sisällään.

Ohjaus, suunnittelu, kehittäminen. Sote-alueelle tulee tulosohjaus tuottamisvastuullisten suuntaan. Niin ja asukkaille tulee vaikutusmahdollisuuksia. Sote-alue hoitaa myös alueelliset kehittämistehtävät. Tässä on opeteltava aivan uusi johtamiskulttuuri, rakennettava sitä tukeva tiedolla ohjauksen järjestelmä. Pitää saada aikaan uskottava johtamisjärjestelmä, joka on vuosien urakka.

Rahoitus perustuu ns. kapitaatioperiaatteeseen - siis asukaslukuun ja asukkaiden palvelujen tarvetekijöihin (ikärakenne, sairastavuus). Tässä mallissa tulee vielä paljon pohdittavaa siitä, miten rahat sitten jaetaan takaisin tuottamisvastuussa oleville organisaatioille. Miten yhteen nivotaan tuotantorakenteen muutos (saästöjä tarvitaan), tehokkaan tuotannon turvaaminen ja kannustaminen tehokkuuteen/vaikuttavuuteen. On vielä muistettava, että kokonaisuuden saaminen tehokkaaksi ja vaikuttavaksi edellyttää koko rahoitusjärjestelmän uudistamista. Sitä uudistusta vasta valmistellaan.

Omista kriittisistä kommenteistani huolimatta kannatan järjestämislakiluonnoksen eteenpäin viemistä. Haasteet tulevat lain toteuttamisessa. Myös säästöjen aikaan saaminen on haasteena mittava. Aluksi saadaan aikaan uusia kustannuksia koko hallintojärjestelmän rakentamisesta ja erityisesti tietojärjestelmien uudistamisesta.

Viitteet: 

(1) Lausunnoille lähtenyt sote-järjestämislakiaineisto: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1889028#fi

(2) Ministeri Haglundin esiinmarssi:   http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/soteratkaisu-epaonnistui-ei-vaan-sote.html ; Integraatiosta on mielenkiintoinen kolumni, jossa otetaan kantaa syvälliseen toiminnalliseen integraatioon ja hallinnolliseen integraatioon. Hallinnollisesti on tehty jo paljon valtion tasolla, osittain myös kuntatasolla. Sen sijaan ammattihenkilöiden tasolla on vuosien työ edessä. http://www.tesso.fi/kolumni/velvollisuuksien-vai-seurausten-vuoksi

(3) Tietojohtamisen haaste, valinnanvapauden kysymys:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/sote-sopu-pitkan-tien-alku.html ;  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/valinnanvapaus-sotessa-ei-pelkka-uskon.html

(4) Valtion ohjauksesta tein 2012 blogikirjoituksen http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/valtion-ohjaus-ei-kasvanut-vaan.html ja viittasin siinä myös YP:n artikkeliin "Kasten paikka" http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117506

(5) THL:n tutkija Marika Kettunen arvioi kolumnissaan järjestämislakiesityksen pykälien sisältöä ja päätyy epäilemään, että pykäliiin on kirjoitettu sisään "Troijan puhevosena" myös lähipalvelujen keskittäminen. Niin tämäkin on mielenkiintoinen seikka, miten nähdään lähipalvelut. Helsingissä ollaan keskittämässä näitä palveluja, mutta etäisyydet eivät kuitenkaan ole sitä, mitä kehä kolmosen ulkopuolella - maaseudulla. https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/sote-laissa-piilee-troijan-puuhevonen?p_p_auth=je5N8gQ8&utm_content=buffer19379&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

(6) Sähköinen hyvinvointikertomus:  Hoiva&Terveys uutisoi asiaa 3.9.2014. Ohessa on ote uutisoinnista. Myös lääkärilehden nettiversio uutisoi asian: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=15040/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

HOIVA & TERVEYS - Julkinen sektori | 3 september 2014 11:11

Jo joka toinen kunta käyttää sähköistä hyvinvointikertomusta

» Sähköinen hyvinvointikertomus on käytössä jo noin puolessa Suomen kunnista. 134 kuntaa on valmistellut sen avulla vähintään yhden hyvinvointikertomuksen, ja lisäksi palveluun on kirjautunut noin sata kuntaa. Sote-uudistus siirtää vastuun sosiaali- ja terveyspalveluista pois kunnilta, mutta jättää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen edelleen niiden vastuulle. - On tärkeää, että kaikki toimialat tunnistavat omassa työssään ne tekijät, jotka vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin, ja alkavat tehdä tavoitteellisemmin hyvinvoinnin edistämistyötä. Lisäksi mukaan on hyvä ottaa muut hyvinvointityöhön osallistuvat tahot, kuten seurakunnat ja järjestöt, kuvailee projektipäällikkö Sanna Salmela. Sähköinen hyvinvointikertomus on internetissä toimiva työväline, joka imuroi tietoa mm. THL:n Sotkanet-tietokannasta. Tulevaisuudessa se on tarkoitus liittää esimerkiksi poliisin ja pelastustoimen tietokantoihin. - Työväline tarjoaa indikaattoritietoa kunnan hyvinvointiin liittyvistä palveluista. Tieto liittyy paitsi sote-palveluihin, myös turvallisuuteen, ympäristöön, asumiseen ja toimeentuloon, Salmela kertoo. Kunnan hyvinvointiryhmä valmistelee tiedon pohjalta hyvinvointisuunnitelman, jonka valtuusto hyväksyy osaksi kunnan talouden ja toiminnan suunnittelua. Mukaan prosessiin voidaan ottaa myös kuntalaisia ja järjestöjä, jotka voivat kertoa omista tarpeistaan.

 

Madis Tiikin terveydenhuollon IT -tuuletukset, päivitys 25.9.2014

Madis Tiik Tivilehdessä 8.2014 (1)

Madisin tuuletukset jatkuvat HS:ssa 31.8.2014. (3)
Madisin tuuletukset. Virolainen IT-hen innostunut lääkäri, Madis Tiik on ollut Suomessa pari vuotta Sitran asiantuntijana. Tivi-lehdessä 8.2014 on hänen haastattelunsa. Madis on tullut tunnetuksi Viron X-Roadin mainostajana ja hän lienee henkilö, joka on tuon kansallisen palveluväylän Suomeen lanseerauksen isänä. Tiik tuulettaa suomalaista IT-maailmaa ja terveydenhuoltoa Tivilehdessä. Meillä Suomessa päätöksenteko on hidasta ja Madis on harmissaan jo nyt kansallisen palveluväylän hitaasta käyttöönotosta.  
Terveydenhuoltokin saa omat tuuletuksensa: "Terveydenhuollon kellareissa elää vielä hirmuliskoja. Ne ovat suljettuja potilastietojärjestelmiä, joiden palvelimet pidetään tietoturvan nimissä omissa käsissä."...Ja tuuletus jatkuu: "Lääkärit ovat ottaneet kannan, että koska he tietävät enemmän, heillä on oikeus monopolisoida tietoa. En käsitä tällaista. Se on täysin ristiriidassa avoimuuden ja ihmisen valinnanavapauden periaatteiden kanssa."  
Madisilta saa myös siipeensä pitkään kehitteillä ollut KanTa-järjestelmämme: "KanTa-järjestelmä on jo valmistuessaan fyysisesti ja moraalisesti vanhentunut. Se on menettänyt uskottavuutensa. Oikeastaan sitä ei nähdä tarpeellisena enää, koska terveydenhuollon ulkopuolella tapahtunut kehitys on vienyt siihen, että myös terveydenhuollossa on tulossa suuria teknologisia muutoksia."  Omakannasta Madis toteaa: "Potilas pääsee KanTa-järjestelmässä katselemaan omia tietojaan, mutta ne näytetään ruudulla kuvana. Niitä ei voi siirtää toiseen sovellukseen tai tallentaa edes muistitikulle. Se on vitsailua potilaan kustannuksella. Näytetään mutta ei anneta."

Niin pitäisikö tässä nyt puolustella, selitellä vai hypätä Madisin kelkkaan. Vakiopuolustus on, että suomalainen IT-maailma on historialtaan Viroon verrattuna pitkä. Dinosauruksia on rakennettu pitkään ja eriytyneesti niin valtiolla, kunnissa kuin palvelujen tuottajissa. Dinosauruksista eroon pääsy nopeasti on vaikeaa, koska ne ovat osa hallintoa, toimintaa ja terveydenhuollon ydintä. Madis toteaa: "Jos järjestelmän rakentaminen kestää yli kymmenen vuotta, kukaan ei enää usko siihen". Niin KanTa-järjestelmää on rakennettu yli kymmenen vuotta. Usko on välillä hiipunut monella ja kritiikkiä on tullut roppakaupalla ilman Madisiakin.
Itse olen jatkuvasti vierastanut KanTan arkistopohjaista perusajatusta. Siinä ajatuksessa on jotain vanhaa: säilyttäminen, paperimainen ajatus tiedosta, historiatietokeskeisyys vs. jatkuvasti toiminnassa olevaa tietoa, monipuolinen tietojen käytettävyyshaaste, tiedon monopoli vs. avoimuus jne. Samoin minua häiritsee se, että KanTaa ei pidetä osana toiminnanohjausjärjestelmien ydintä, vaan jokaisella toimintayksiköllä on nyt ja jatkossa oma toiminnanohjausjärjestelmänsä. Tietoa on siis päällekkäin paikallisissa järjestelmissä ja KanTa-järjestelmässä. KanTa-tiedon korruptoitumisen uhka on jo ennen kattavaa käyttöönottoa ilmeinen. Toisaalta KanTan varaan voidaan vielä tehdä paljon, kun saadaan jalkeille uudet Sote-alueet. KanTa pitäisi saada autorisoitua jotenkin terveystiedon primaarilähteeksi, masterdataksi.
Madis tuulettaa lääkärinä lääkärien tiedon monopolia. Ei-lääkärinä joudun olemaan Madisin kanssa samaa mieltä. Toisaalta ei auta pelkkä monopolin rikkominen. On saatava tilalle luotettava, laadukas vuorovaikutteinen tiedonhallinta. Muuten erilaiset uskomukset ja jopa virheellinen tieto kääntyvät tosiasiassa potilasta vastaan. Miksi ei edelleen voitaisi korostaa "agenttisuhdetta". Lääkäri ja muukin ammattiauttaja on potilaan agentti. Näin myös potilasta koskeva tieto syntyy tuon agenttisuhteen kautta. Agentilla on tiedot, taidot ja teknologia tuoda mukaan tietoa, jota potilaalla ei ole. Potilaalla on puolestaan tuntemus, ymmärrys siitä, mitä omassa kehossa on vinksallaan. (2)

Päivitys 5.9.2014: FB:n puolella virinnyt tähän Madis-tuuletukseen liittyen keskustelu seuraavista aiheista: kansallinen palveluväylä,  lääkärien tiedon monopoli, Kanta-järjestelmä, terveydenhuollon tietojärjestelmien käytettävyys lääkärin kannalta.

1. Kansallinen palveluväylä
Niin yksinkertaisimmillaan se nähdään vain uudenlaiseksi sähköiseksi postien välitysjärjestelmäksi. Täytyy vain saada väylät auki, niin kyllä se siitä. Madis oli huolissaan hitaasta päätöksenteosta tässä. On se hyvä, että esim. VTJ (väestötietojärjestelmä) tulee tarjolle suoraan eikä niin, että jokainen tietojärjestelmä pläkkää ja rakentaa menettelytavan tietojen saantiin. Nyt kait VTJ:stä on monensorttisia versioita eri tietojärjestelmien kyljessä. Nopeutta, tehokkuutta ja tiedon oikeellisuutta saadaan aikaan palveluväylän avulla.
2. Lääkärin tiedon monopoli
Paperinen kertomustieto ja epätyydyttävästi toimiva tietojärjestelmä ovat esteenä potilaan ja lääkärin väliselle vuorovaikutukselle. Aidoimmillaan molemmat osallistuvat tiedon tulkintaan, jos sen avulla on mahdollista edistää terveyttä ja saada siis aikaan terveyshyötyjä. Tässä mielessä lääkäri on myös potilaan agentti. Toinen juttu on tuo Madisin esiin nostama teknologian hyödyntäminen. Me potilaat voimme tietysti itse diagnosoida, itsehoitaa, itsekontrolloida itseämme mitä erilaisin mittarein ja anturein. Sekin on mielestäni monipiippuinen juttu. Mittarit pitää olla standardoituja kaikella tavalla, jotta niihin voi luottaa ja saada vertailukelpoisuutta aikaan. Meidän potilaidenkin pitää toimia systemaattisesti, muuten mennään pieleen jo mittausvaiheessa. Mittaustuloksiakin on voitava tulkita yhdessä. Niin ja sitten on tämä big data -ajattelu. Siinähän yhdistetään eri tietolähteitä keskenään. Yhdistäminen ja tulkinta ovat haastavia juttuja.
3. Kanta-järjestelmä
Järjestelmän kehittämisessä mukana olevat tahot korostavat, että ei kannattaisi puhua paperipohjaisesta arkistosta. Kantajärjestelmän yhteyteen rakennetaan tietokantaratkaisua, joka mahdollistaa tietojen hyödyntämisen yhden asiakirjan ratkaisun sijaan tietorakennepohjaisesti. Tulevaisuudessa siis voitaneen hakea Kanta-järjestelmästä tietoja erilaisin hakukriteerein myös ajassa niin yksilötasolla kuin väestötasolla. Yksilötasolla voitaisiin näin kehittää tuota omakantapalvelua. Väestötasolla Kanta-järjestelmä mahdollistaisi monipuolisen tutkimus-, arviointi- ja seurantakäytön.  Toivottavasti on näin.
4. Tietojärjestelmien käytettävyys
Tietojärjestelmien käytettävyys- jopa harhaanjohtavuusongelmista käytiin myös FB.ssa keskustelua. Ereseptissä on paljon haasteita ja hitausmomentteja käydyn keskustelun perusteella. Myös koko terveydenhuollon tietojärjestelmien perusrakenne vastaa huonosti moderneja käyttötarpeita. Tietojärjestelmät eivät palvele "älykkäästi" hoitoprosessia. Ilmeisesti Apotti-hankkeessa haetaan myös vastauksia tähän palveluongelmaan. Ehkä sen vuoksi on "menty marjaan" ulkomaille ja priorisoidaan ulkomaisia järjestelmiä.(4)
5. Niin ongelmien ja yksityiskohtien esiin nostamisen sijaan pitäisi rakentaa kattava kokonaiskuva ja etenemistie. Sote-uudistus tuo mukanaan uusi mahdollisuuksia ja haasteita It-järjestelmille. Tein tiedonhallintamallista ehdotuksen 31.8.2014 blogikirjoituksessani, joka perustui Tietoasiantuntijat-lehden numerossa 3.2014 kirjoittamaani puheenvuoroon "Uusi tiedolla johtamisen malli pitää testata ja tietysti big data". Hyvä kokonaiskartoitus terveydenhuollon IT-ongelmiin, haasteisiin ja ratkaisumalleihin tuli FB:n keskustelusta Karri Vainiolta. Tässä on linkki hänen pp-esitykseensä: http://www.slideshare.net/Mediconsult_Oy/21082014-mediconsult-vainio?next_slideshow=1
6. Oliko sittenkään Virossa IT:n päätöksenteko kohdallaan. Tinja Lääväri kommentoi fb:n puolella asiaa: Tinja Lääveri http://www.riigikontroll.ee/.../language/en-US/Default.aspx . "Virossakin ongelmaksi muodostui päätöksenteko, eikä hanketta katsotakaan niin onnistuneeksi, esim esh:n tiedoista 92% ei tallenneta. Omin silmin nähnyt saman Tartossa..."
Päivitys 25.9.2014: Ei ne kaikki projektitkaan ole Virossa menneet putkeen. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=15117/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss


Viitteet:

(1) http://summa.talentum.fi/article/tv/uutiset/82745
Suora lainaus artikkelista  "Dinosauruksista eroon" (teksti Aleksi Kolehmainen):

”Olen tottunut siihen, että vaikka tehdään vääriä päätöksiä, sekin on parempi kuin se, että ollaan päättämättä”, Tiik sanoo.
Hankkeet junnaavat Suomessa, koska kukaan ei ota vastuuta päättämisestä. Toisaalta vastuu on hajautettu niin tehokkaasti, ettei kukaan tiedä, kenen pitäisi tehdä päätös. Energiaa kuluu turhanpäiväiseen pallotteluun.
Virossa päätöksiä tehdään nopeasti, ja ne myös pannaan toimeen välittömästi. Tämä on onnistumisen reunaehto.
”Jos hanke pitkittyy tai järjestelmän rakentaminen kestää yli kymmenen vuotta, kukaan ei enää usko siihen. Asiat pitää toteuttaa pienessä skaalassa nopeasti. Jos kaikki ei mennyt ihan täppiin, pitää korjata. Tämä on toisenlainen ajattelutapa”, Tiik painottaa.

Tätä valtion ict-toiminnan päätöksentekoa olen pohtinut  aikaisemmin kommentoidessani Timo Vallin, Ossi Lindroosin ja Tero Ojanperän keskustelua "Julkisen ict:n kiirastuli (teksti Jonna Vuokola, julkaistu Tivin CIO-lendessä toukokuussa 2014) , ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/julkisen-ictn-kiirastuli.html

(2) Tiedon monopoli. Tätä tiedon monopolia sivusimme vanhojen herrojen kesäisessä kihvelikirjoituksessamme Olli ja Mikko: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/kihveli-soikoon-terveydenhuollon.html. Aiheen kimpussa olen ollut myös taannoin arvioidessani Riikka Lämsän väitöskirjaa potilaskertomuksesta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/potilaskertomus-kenen-kertomus.html

(3) Madis Tiikiä haastattelee Helsingin Sanomien toimittaja Jaana Savolainen 31.8.2014. Sanoma on pitkälti sama kuin aikaisemmassa haastattelussa Tivissä. Näin kommenttini ja keskustelu asiasta pätee tähänkin lehtijuttuun. http://www.hs.fi/paivanlehti/31082014/kotimaa/Digiaika+mullistaa+terveydenhoidon/a1409367932355

(4) Jari Renko kertoo tuoreessa Apotti-hankkeen kolumnissaan tuotevertailusta, joka on perustunut käyttäjätarinoihin. Pohdin vain sitä, miten valmiit tuotteet ja yksityiskohtaiset käyttäjätarinat moottoripyöräonnettomuudesta toimeentulotukihakemuksen tekoon mahtuvat valmistuotemaailmaan. Toivottavasti.  http://apotti.wordpress.com/

Ollin tuumailut - blogistin kommentti heinäkuulta 2014: Ahkerasti on helteillä jaksettu Ollin pohdintoja lueskella ja kommentoidakin eri medioissa. Kuukauden saldo oli liki 2000 katselua eli 500 per viikko/ per kirjoitus. Kiitos ahkerille lukijoille ja kommentoijille.

Tietohallinnon johtamisen vaikeudet, päivitys 13.8.2014 (Valtorin kommentti)

http://image-store.slidesharecdn.com/7cc5620a-abac-11e3-bb22-12313d070a9d-original.jpeg

Toiminnan ja IT:n ristiriidat - säästä ja investoi. Tietohallinnon johtamisessa on eittämättä haasteita. Yllä oleva poiminta uutisvirrasta havainnollistaa asiaa, kuka mitäkin olettaa ja toivoo tietohallinnon johtamiselta. Tietohallintoa kritisoidaan liian suurilla investoinneilla, aikataulujen venytyksellä, investointien alhaisilla tuottoasteilla. Epäonnistuneet hankkeet ovat myös arkea - erityisesti pohdittaessa juilkisia hankkeita. Kritiikkiä tulee myös tietojärjestelmien käytettävyydestä. Tavoiteristiriitakin on mitä ilmeisin. Tietohallinto usein korostaa onnistuneita hankkeita ja niiden tuloksia, kun taas liiketoiminta korostaa kustannuksia ja niiden mahdollisia ylityksiä. Niin se yhteinen haaste tietohallinnon ja liiketoiminnan (tai ydinprosessien) välillä on vuorovaikuksen aikaan saaminen. Vuorovaikutuksen tuloksena pitäisi IT:n avulla voida kehittää toimintoja ja toisaalta toimintojen pitäisi kyetä uusiutumaan eikä vain vaatimaan vanhojen toimintamallien päälle tietojärjestelmäratkaisuja.

https://www.tietohallintomalli.fi/

Tietohallintomalli. ICT-standard forum on kehittänyt tietohallintomallin. Niin oheisen kuvan mukaisesti se perustuu liiketoimintayhteistyöhön strategiassa ja hallinnossa, hankinnoissa ja toimittajayhteistyössä, projektin johtamisessa ja palveluiden johtamisessa.  Strategia on jo haaste saada samalla aaltopituudelle ydintoimintojen ja tietohallinnon välille. Helposti käy niin, että organisaation yleinen strategia ja IT-strategia kulkevat omia polkujaan. Hallinto on myös jatkuva kädenväännön kohde. Pitäisikö tietohallinto ottaa osaksi talon ydintoimintojen johtamista vai alistaa pelkäksi tukipalveluksi. Suomessa on erilaisia käytäntöjä tässäkin. Hankinnat ovat haaste. Ensinnäkin pitäisi olla kaikkien osapuolten hyväksymä projektisalkku. Toiseksi salkun pitäisi olla realistinen ja hankkeen priorisoitu. Niin ja kolmanneksi hankkeet pitäisi olla uskottavasti resurssoituja, hallinnoituja ja aikataulutettuja. Julkisella puolella vielä kilpailutus tuottaa omat byrokraattiset vaikeutensa. Toimittajayhteistyön pitäisi olla pitkäaikaisten sopimusten avulla hallinnassa, koska projektin päättymisen jälkeen tilaaja on riippuvainen toimittajasta. Sen toimittaja tietää hyvin. Projektin johtaminen on haaste, koska projektissa kustannukset, kilpailutuksen kautta valittu toimittaja projektin läpiviemistapa ovat ratkaisevia (vesiputous, ketterä tai niiden kombinaatio). Oleeellista projektissa on myös se, tuottaako projekti loppukäyttäjän kannalta toivotun tuloksen. Palveluiden johtamisessa palveluita pitäisi voida jatkuvasti kehittää, investointien pitää olla tuottavia jollakin aikavälillä ja tietojärjestelmien elinkaari on tunnistettava.  
Pohdiskelen kahden esimerkin valossa tätä tietohallintomallia: Apotti ja Valtori.  Kumpaakin olen seurannut blogissani. (Viitteet 1 ja 2).


Tapaus Apotti. Strategia Apotissa on varsin haastava usealta kannalta: (1) sovitetaan yhteen erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto; (2) sovitetaan yhteen kuntayhtymän ja kuntien toiminta, (3) pyritään saamaan aikaan yksi toiminnallinen kokonaisuus ja yksi IT-kokonaisuus. Hallinto on myös haastava juuri useiden itsenäisten toimijoiden vuoksi. Uusin ajatus on perustaa osakeyhtiö. Siinäkin on riskintä ajautua loppukäyttäjien ulottumattomiin. Hankinnat on toteutettu muodollisesti hankintalain mukaisesti, mutta jostain syystä loppusuoralle on valikoitunut vain tiettyjä toimittajia. Yksi toisensa jälkeen on pudonnut pois ja yhä todennäköisemmältä voittajalta tuntuu olevan ulkolainen Epic (toinen jäljellä oleva on CGI). Tässäkin käydään mitä ilmeisimmin kissanhännanvetoa liiketoimintapuolen ja tietohallinnon välillä. Toimittajayhteistyö ajautuu yhden toimittajan syliin, jolloin monoliittisessa mallissa riippuvuus yhdestä toimittajasta uhkaa olevan pitkäaikainen. Projektin johtaminen tapahtuu erillisessä projektitoimistossa ja se saattaa jopa erkaantua omaksi osakeyhtiökseen. Uhka eriytyä toiminnasta ja sen tarpeista on mitä ilmeisin. Palveluiden johtamisessa yhden toimittajan riippuvuus on monin tavoin riski. (1). 

Tapaus Valtori. Strategia on rakennettu JulkICT-strategian varaan. Toimialariippumattomat palvelut keskitetään valtiolla yksiin käsiin. Se näyttää järkevältä menettelyltä, joka säästää jollain välillä resursseja ja takaa palveluiden tasalaatuisuuden ja tietoturvan. Hallinto on jo haaste, koska Valtorin pitää palvella kaikkia valtion virastoja, joiden substanssitoiminta on kaikilla omanlaisensa. Hankinnat on Valtorissa kilpailutettu ja palveluntuottajaksi on valittu Tieto oyj (konesali- ja kapasiteettipalvelut). Hankinnoissa tulee haastava ylimenokausi, kun aikaisemmat "siiloperiaatteella" rakennetut it-palvelut eriytetään kahteen osaan: palvelininfraan ja sovellusinfraan. Toimittajayhteistyö merkitsee ylimenokaudella yksittäisen viraston kannalta usean yhteistyötahon mallia: aikaisempi IT-toimittaja, Tieto oyj, Valtori. Kokonaisuuden hallinta on melkoinen haaste. Projektin johtaminen on myös uusi haaste, kun uudistetaan tietojärjestelmiä, on aina käyttöpalveluosapuoleksi otettava Valtorin kautta Tieto oyj. Palveluiden  johtamisessa on puolestaan haasteena palvelujen laatu, saatavuus ja uudistaminen loppukäyttäjien kannalta. Miten yksittäinen virasto voi vaikuttaa Valtorin palvelutarjontaan? Päivitys 13.8.2014: Toimitusjohtaja Kari Pessin kommentti viitteessä 3.

Niin tietohallinnossakaan ei auta pelkän tietohallinnon (management) kehittäminen. Vaaditaan myös johtajuutta ja yhteistyökykyä tietohallinnon ja ydintoimintojen välillä. 

Viitteet:

(1) Apotti: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html
 http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Uutiset/CGI-ja-Epic-ehdolla-jatkoneuvotteluihin

(2) Valtori:  http://www.valtori.fi/fi-FI
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/torista-uusi-vtkk-valtion.html 

(3) Toimitusjohtaja Kari Pessin kommentti:

Moro Olli

kiitokset mielenkiintoisista tuumailuista.

Viittauksesi Tieto Oyj:n kanssa tehtyyn puitesopimukseen koskee siis konesali- ja kapasiteettipalveluita.

Valtorilla on jatkossakin useita sopimuskumppaneita eri palveluiden tuottajina.

Toki siirtymävaiheessa tulee ”ylimääräistä” työtä, mutta aikaa myöten kokonaistyömäärä vähenee, kun Valtori hoitaa infrapalvelut asiakkaansa puolesta.

Sovellustoimittajien kanssa yhteistyö jatkuu jatkossakin.

Palvelun laatuun virastot vaikuttavat kahta kautta:

-          viraston ja Valtorin välisen palvelusopimuksen ja sen seurannan kautta
-          asiakasneuvottelukunnan (edustus kaikilta hallinnonaloilta) kautta, jossa voidaan vaikuttaa yleisimmin Valtorin palveluihin ja niiden laatuun

Johtajuutta ja yhteisyötä tarvitaan jatkossakin.

Terveisin

Kari

Älykkyyttä julkiseen organisaatioon, päivitys 4.8.2014

Julkinen organisaatio on tyhmä. Näin voisi ajatella, kun lukee Petri Virtasen ja Jari Stenvallin kirjaa "Älykäs julkinen hallinto". (1) Ongelmia on johtamisessa, resursseissa, suhtautumisessa asiakkaisiin, strategisessa kyvykkyydessä (niin mitä tarkoittaakaan), päätöksentekokyvyssä ja henkilöstöpolitiikassa. Kovia väittämiä. Tutkijat listaavat oleelliset erot tyhmän ja älykkään organisaation välillä.  Tutkijoiden maailma on kovasti kahtiajakoinen.

Tyhmä organisaatio on: kömpelö, taaksepäin katsova, johtaminen autoritaarista, muuntautumiskyvytön, lamaantuu muutosten edessä, johtamisfilosia on staattinen, rutiineihin takertuva, hidas uudistumaan, suljettu, virheitä tunnistamaton, kompromisseihin tyytyvä, vähään tyytyvä, huonomaineinen, suvaitsematon säännöissä pysyttäytyjä, omaan napaansa tuijottava, työyhteisökulttuuria lannistava, paranoidinen.  

Älykäs/notkea julkinen organisaatio on: notkea, tulevaisuuteen suuntautuva, johtaminen refleksiivistä, muutoskykyinen, selviää paineista ja muutoksista, johtamisfilosofia dynaaminen, luova, nopea uudistumaan, avoin, virheitä tunnistava ja uutta oppiva, valintoihin kykenevä, erinomaisuuteen tähtäävä, edistyksellinen, avarakatseinen sääntöjen tulkitsija, kumppani, työyhteisökulttuuri innostava, avarakatseinen.

Älykäs organisaatio tarttuu ongelmiin avoimesti ja positiivisella otteella. Organisaation epävarmuustekijät tunnistetaan: 1. tietoon liittyvä epävarmuus (laatu, liian vähän-liian paljon, ajantasaisuus, käyttökelpoisuus), 2. ilmiöiden monimutkaisuuden tiedostaminen, 3. ilmiöiden epäselvyyden ja monitulkintaisuuden tiedostaminen. Älykäs organisaatio tiedostaa organisaatioiden samankaltaistumisen haasteet eikä alistu niihin. (Päivitys 4.8.2014, viite X) Älykäs organisaatio kykenee hyödyntämään osaamista ja tietoa. Se luo rajapinnoilleen avointa vuorovaikutusta. Älykkäällä organisaatiolla on muutoskapasiteettia ja osaamista tehdä muutoksia.

Kaksi kommenttia: Kirjan tekijöiltä jää mielestäni kaksi asiaa jostain kumman syystä käsittelemättä. Toinen asia liittyy palveluorganisaatioon, palveluajatteluun, asiakaslähtöisyyteen toisin kuin julkisen hallinnon tieteennäkökulmasta.  Ja toinen liittyy ongelmien määrittelyyn, erityisesti kompeksisten ongelmien  määrittelyyn.

1. Pyramidit nurin. Palveluorganisaatio- ajattelun keskeinen kehittäjä jo vuosikymmeniä on ollut professsori Christian Grönroos.(2) Hänen tutkimuksiaan ja viestejään eivät älykkyyskirjan tutkijat ole pohtineet. Aikanaan tutustuin hänen ajatteluunsa ollessani mukana uudistamassa sairaanhoitopiirihallintoa. Silloin pohdin, miten sairaanhoitopiirihallinto voitaisiin rakentaa palveluorganisaation ajatustavalla. Koko asian ydin oli ja on edelleen organisaatioajattelun kääntäminen toisin päin. Siis asiakas - palvelun tuottaja ovat ytimessä ja tämän vuorovaikutuksen takaamiseksi rakennetaan koko muu organisaatio. Kyse oli periaatteesta pyrämidit nurin. Asiakasnäkökulmaa on kehitelty vuosien varrella, mutta sen systemaattista yhdistämistä julkisen organisaation palvelutehtävään ei ole kunnolla tehty. Ei sitä ole tehty Virtasen ja Stenwallin kirjassakaan. (3)

2. "Pirulliset ongelmat" ovat toinen kommenttini. Virtanen ja Stenvall eivät kehittele komplisoituneita ongelmia tarkastellessaan ajatusta eteenpäin heidän hyvin tuntamansa prof. Pirkko Vartiaisen tutkimusryhmän ajatusten pohjalle. Arvioin taannoin Vartiaisen ja kumppanien kirjan "Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista." (4) Tyhmän organisaation tunnusmerkeissä on runsaasti aineksia ns. pirullisista ongelmista. Tiivistin Vartiaisen ja kumppanien määrittelyn kirjoituksessani seuraavasti: Kesy ongelma on helppo tulkita, siihen on olemassa ratkaisuja valmiina. Näitä ratkaisuja teemme rutiinista jatkuvasti tai ne voidaan rakentaa systemaattiseksi etenemispoluksi: informaation keruu... analysointi...ratkaisun muokkaaminen...ratkaisun toteuttaminen. (esim. kakun leipominen). Monimutkainen ongelma vaatii systemaattista ohjeistusta ja ohjeiden noudattamista.(esim. talon rakentaminen).  Pirulliset ongelmat ovat puolestaan monimuotoisia (kompleksisia) kuten esim. kuntarakenteen muuttaminen.  Ongelma on vaikeasti määriteltävissä. Sen ratkaisut eivät ole lopullisia, ei oikeita tai vääriä. Pirulliset ongelmat ovat myös ainutlaatuisia ja uusia. Myös ratkaisuihin liittyvät toimintatavat ovat ainutkertaisia. Ratkaisuja voi olla useita ja usein löydetään tilanteeseen paras mahdollinen tai vähiten huono ratkaisu.

Virolla kenties älykäs julkinen organisaatio. Viro voi opettaa Suomea sähköiseksi tai Suomi voi oppia Virolta. Näillä otsikoilla HS:n pääkirjoitus (3.8.2014) nostaa esille Viron, jossa julkisen hallinnon ja kansalaistoiminnan sähköistys on edennyt jättiaskelin tyhjästä. "Virolla ei ole taakkana pääkonttoripolitiikkaa". Viron kehittämisilmapiiriä HS luonnehtii suurpiirteiseksi, joka sallii ongelmiakin ratkaisuissa kunhan valtaosalle kansalaisista ratkaisut ovat kelvollisia. HS toteaa myös, että Viron yritysmaailma ja omistusrakenne on toisenlainen ja mahdollistaa Suomea paremmin keskinäisen kilpailun. Viron mallin tuominen Suomeen edellyttää juuri tuota julkisen organisaation ajatustavan muutosta eli pyramidit nurin. Muuten kansalllinen palveluväylä jää hankeyritykseksi muiden yritysten joukossa. Viron mallin tuominen ei ole kesy ongelma suomalaisessa organisaatiokulttuurissa. Se on pikemminkin pirullinen ongelma, johon pitää etsiä ratkaisuja monelta kannalta. (5)

Viitteet:

(1) Petri Virtanen, Jari Stenvall: Älykäs julkinen organisaatio, Tietosanoma, Tallinna 2014

(2) Christian Grönroos (Wikipedia):

Prof. Christian Grönroos 

Christian Grönroos (s. 16. tammikuuta 1947) on suomalainen palvelu- ja asiakassuhdemarkkinoinnin professori, joka työskentelee Svenska handelshögskolanissa. Hän toimii myös vierailevana professorina Lundin yliopistossa ja Kiinan Nankai-yliopistossa.^[1] Grönroos on eräs varhaisimmista palvelujohtamisen kehittäjistä. Hän kuuluu ns. markkinoinnin Pohjoismaisen koulukunnan (engl. The Nordic School) avainhenkilöihin,^[2] ja on palvelukirjallisuuden kansainvälisesti merkittävimpiä nimiä.^[1]

(3) Ollin aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia: 
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/02/sairaanhoitopiirien-lakkauttaminen-ei.htmlhttp://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/04/asiakkaan-tarpeet-julkict-strategian.html

(4) http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html


(5) HS:n pääkirjoitus 3.8.2014: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1406949824677?jako=96fb6540937b46908736956c1418a16d&ref=fb-share
Viron ratkaisua pohdin myös arvioidessani taannoin blogikirjoituksessani Julkisen ICT:n kiirastulta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/julkisen-ictn-kiirastuli.html

(X) Päivitys 4.8.2014 /samankaltaistuminen (isomorfismi): Lukijani halusi vielä tietää, mitä tällä samankaltaistumisella oikein tarkoitetaan. Tässä kerron asian tiivistäen kirjan sivuja 75 -77 tiivistäen ja tulkiten:  Niin tämä samankaltaistuminen on vähän samaa kuin pitkä avioliitto. Organisaatiot alkavat aikaa myöden muistuttamaan toisiaan. Tutkijoille voisi vielä heittää hienon termin ko. kirjasta: "isomorfismi". Tätä isomorfismia voi olla kolmea varianttia: pakottava sellainen (laki, mielipideilmasto jne), ulkoisiin ärsykkeisiin perustuvan reagoinnin tulos (epävarmuus ja riskit), normatiivinen sellainen (juridiset sääntelyt, ammattikuntien käytänteet jne). Niin se Viro aloitti nollasta, joten vielä tällainen samankaltaistuminen ei ole kovin syvällä, kun taas Suomi on tässä koko itsenäisyyden ajan kehittänyt organisaatioiden samankaltaistumista. Viroesimerkki ei ole kirjan esimerkki.