sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Eläkeläinen - ei pelkkä kuluerä

Dementian riskitekijät, viite 2
Olen 67-vuotias eläkeläinen. Monen muun eläkeläisen tapaan olen kokopäivätyössä ja koen olevani täysin työkykyinen ja -haluinen. Työkaverini pitävät minua vertaisena työntekijänä. Joskus pitkä kokemukseni on hauskojen juttujen kimmoke, joskus kokemuksesta on suoranainen hyöty liiketoiminnallemme. Haittoja en ole juuri nähnyt. No tietysti nuoret ovat monessa notkeampia vaikkapa IT-asioissa, mutta kyllä jatkuva oppiminen on tälläkin iällä mahdollista.

Meitä eläkeläisiä on kunnoltaan ja osaamiseltaan monenlaisia niin kuin työikäisissäkin on asian laita. Mutta on työikäisissäkin monenlaisia asenteita meitä eläkeläisiä kohtaan.  Nyt olen vajaat kaksi vuotta ollut töissä eräässä yrityksessä. Voin sanoa tällä kokemuksella, että kyllä töitä tehdään ahkerasti yrityspuolella, mutta kyllä töitä paiskittiin vähintäänkin samaan tahtiin julkisellakin. Voin myös sanoa, että lyhyellä kokemuksellani myös yrityksissä on melkoisia asenne-eroja. Nykyisessä työpaikassa on ymmärretty kokemus monenlaisena voimavarana. Ei näy ikärasismia. Eikä myöskään nähdä, että julkisella puolella olisi jotenkin löysempää työnteko.

Eräänä päivänä nykyisiin töihini liittyen keskustelu kosketteli ikääntymiseen liittyviä ikärajoja. Eräs  vanhustenhuollon asiantuntija kertoi, että ei missään tapauksessa voida ikäihmisten palveluissa lähteä liikkeelle ikärajalla 65 ja yli. Se on oltava yli 75-vuotiaat. Ajattelin, että enpä tähän nyt totea yhtään mitään. Vanhana tilastovirkamiehenä tunnen trendit. Ikääntyminen lisää sote-palvelujen tarvetta, mutta yksilötasolla on suuria eroja. Toisaalta tilastot kertovat, että elinikä on viime vuosikymmeninä pidentynyt merkittävästi. Kokemusasiantuntijana olen monesti kertonut äidistäni, joka eli täyttä elämää lähelle 100-vuotta, kunnes siirtyi tehostettuun palveluasumiseen. (http://ollintuumailut.blogspot.com/2012/08/pitkaikaisyys-vanhustenhuollon.html). Puoli vuotta ennen kuolemaansa hän totesi 101-vuotissyntymäpäivillää - nyt en enää jaksa. Toinen esimerkki on vanhempi veljeni (yli 80v.), jonka kanssa pelaan säännöllisesti tennistä. Herra on kuin nuori poika, kun pääsee pelikentälle.

Eroja on tietysti meissä eläkeläisissä moneen suuntaan. Toimintakyky voi heikentyä monistakin syistä varsin nuorella iällä. Syynä voi olla yksinäisyys, turhautuminen elämän menoon. Syynä voi olla muistisairauden eteneminen. (2) Syynä voi olla fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Tai kaikkea kolmea tekijää rinnan.

HS:n 30.3.2019 lauantai-liitteessä haastateltiin vanhustyön ammattilaista, Toini Nukaria. (1) Hän on täsmälleen samanikäinen kuin minä. Toinilla oli viisaita ajatuksia erityisesti muistisairaista ikääntyneistä ihmisistä ja heidän hoidostaan. Tiivistän Toinin pohdinnat seuraavaan:
  • hoidossa keskeistä hoitajien aika, ammattitaito ja ymmärrys
  • "Muistisairauksissa pitää ottaa ihmisten yksilöllisyydet huomioon ja tuntea jokaisen hoidettavan elämäntarina."
  • "Asiansa osaavat hoitajat pystyvät tekemään tämän kaiken ilman, että hoitajamitoitus on mahdottoman iso."
  • Hoitajien palkkaus on työn määrään ja vastuullisuuteen nähden huono.
  • Ongelmana ristiriitatilanteet hoidettavan itsemääräämisoikeuden sekä suojaamisvelvoitteen välillä (esimerkiksi peseytyminen). 
  • Hyvä hoito on yksittäisen hoitopaikan vastuulla, mutta kokonaisvastuu on yhteiskunnassa jaettu. 
  • "Merkitystä on myös, miten asiasta puhutaan. Jos aina puhutaan, että vanhukset ovat suuri rahareikä ja heitä tarvitsee vielä hoitaakin, niin sehän jo luo yleisen ilmapiirin."
Testatkaapa kaikki omia kokemuksianne ja asenteitanne. (3). Ensimmäinen testauksen kohde voisi olla yleensä ikääntyminen ja suhtautuminen siihen. Varsin yleistä on puhua ikärasismista. Oletko havainnut sitä ympärilläsi työssä, vapaa-ajalla, eläkkeellä jne. Toinen testi voisi koskea Toini Nukarin listaa muistisairaan hoidon ja yleisemminkin vanhusten hoivan perustarpeista ja niiden toteutumisesta. Voin kertoa, että kokemuksia on moneen suuntaan. On hyviä hoitoyhteisöjä ja vähemmän hyviä sellaisia. Aikanaan äitini oli viimeiset elinvuotensa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Omaisena kokemus ei ollut kaikilta osin rohkaiseva. (4).

Viitteet

(1) Toini Nukarin lista muistisairaan hyvään hoitoon: https://www.hs.fi/elama/art-2000006052169.html
Perustarpeet
Hoitoympäristö
  • Jos tunnen kotihoidossa itseni levottomaksi, ahdistuneeksi ja yksinäiseksi, minulla on mahdollisuus päästä ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan, jossa voin kokea olevani turvassa, ammattitaitoisten hoitajien ympäröimänä.
  • Asun pienessä 12–14 hengen yhteisössä. Ympäristöni on rauhallinen ja levollinen. Yhteiset tilat ovat siistit, kaiuttomat ja viihtyisät.
  • Huoneeni on riittävän kokoinen ja järjestyksessä. Huoneeni muistuttaa minua kodistani ja elämästäni. Se on sisustettu omilla tavaroillani. Voin sulkea oveni ja olla hyväksymättä kutsumattomia vieraita.
  • Hoitajat kunnioittavat huonettani kotinani ja voin toteuttaa siellä omannäköistä elämääni, mikäli se ei vahingoita itseäni tai yhteisöni jäseniä
  • Voin liikkua ulkona turvallisesti rajatulla alueella ja riittävästä pukeutumisestani huolehditaan.
Ravitsemus
  • Jos herään varhain, saan aamupalaa aiemmin. Jos tapanani on nukkua myöhään, saan yöllä herätessäni välipalaa, jotta yöajan paasto ei ole 11 tuntia pidempi.
  • Minulle tarjotaan aktiivisesti juotavaa, ellen pysty huolehtimaan riittävästä juomisesta tai janon tunteeni on hävinnyt.
  • Saan säännöllisin väliajoin päivän ateriat lämpimänä.
  • Voin jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä ja minkälaista ruokaa syön.
  • Mikäli en selviä itse ruokailustani, saan siihen kiireetöntä apua.
  • Saan syödä niin paljon kuin haluan ja sellaista ruokaa, jota pystyn syömään. Ruoka on kauniisti tarjolla.
  • Ruokani on sairauteni ja ruokahaluni huomioon ottaen riittävän energiapitoista ja ravitsevaa. Saan juotavaa halutessani ja yöpalaa, jos heräilen yöllä.
  • Painoani seurataan kuukausittain.
Hygienia
  • Pääsen päivittäisten pienten pesujen lisäksi suihkuun tai saunaan niin usein, kun on tarpeen, vähintään kerran viikossa. Voin jonkin verran vaikuttaa suihkun ajankohtaan itse.
  • Ellen lainkaan halua pesulle, joku ystävällisesti suostuttelee minut sinne.
  • Hampaani huolletaan huolellisesti vähintään kaksi kertaa päivässä, ja pääsen hammaslääkärille tai hammashoitajalle vuosittain.
  • Vaatteeni ja hiukseni hoidetaan niin, että olen riittävän huolitellun näköinen jokaisena päivänä.
  • Ihoni kunnosta huolehditaan tarpeen mukaan ja kauneudenhoidosta tottumuksieni mukaan.
Erittäminen
  • Pääsen vessaan aina halutessani, vaikka minulla olisi pidätyskyvyttömyyttä ja käyttäisin vaippoja.
  • Voin olla päivävaatteissa iltapalaan saakka. Iltatoimet tehdään ja yövaippa laitetaan vasta illan vessakäynnin ja iltapesun jälkeen.
  • Yölläkin pääsen tarvittaessa halutessani vessaan.
(2) Dementian riskitekijät / Lancet:https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/dementian-riskitekijat-ja-karu.html
 Väestöpohjaisten tutkimusten tuloksena Lancetin komissio on tunnistanut seuraavat riskitekijät: 
  • syntymä, 7%
  • nuoruus: alhainen koulutustaso, 8%
  • keski-ikä: kuulon menetys 9%, verenpainetauti 2%, lihavuus 1%
  • loppuikä: tupakointi 5%, masennus 4%, fyysinen laiskuus 3%, sosiaalinen eristäytyminen 2%, diabetes 1%
  • 35%:iin riskeistä voimme vaikuttaa; 65%:iin riskeistä emme voi vaikuttaa. 
(3) Asenteiden testaamisessa voisi käyttää apuna Dobellin kolmea periaatetta:http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/07/dobellin-viisaudet-52-valtettavaa.html
  1. Suhtautuminen ulkoa esitettyihin faktoihin - kavahda faktoja
  2. Vallitseva näkemys tai toisen henkilön mielipide - vaihtoehtojakin on
  3. Oma mielipide - arvioi senkin kantavuutta
(4) Vanhusten hoito ja kohtelu - näitä olen pohtinut vuosien varrella: 
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/02/30-vuoden-sota-vanhustenhuollosta.html :
"ihminen ei ole desimaali, entä kuluerä
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/kotipalvelun-asiakas-heittopussina.html:
kotipalvelun asiakas heittopussina - missä asiakaslähtöinen toiminta
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2016/03/vanhusten-kohtelu-pelkka-laki-ei-auta.html:
potilasturvallisuus laitoshoidossa, kotihoidossa jätetään vanhus yksin
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2015/09/vanhusten-laitoshoito-v-2040.html: 
ennusteiden mukaan pitkäaikaishoidon tarve kasvaa
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/01/liukumaki-vanhustenhuollon-uusi.html:
odotus pois, esteet pois - liukumäki
 - https://ollintuumailut.blogspot.com/2013/03/vanhukset-ylos-sangyistaan.html:
"Vanhukset ylös sängyistään" - vaatii emeritusprofessori Erkki Vauramo

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Sote-uudistus uudelle tuotantokaudella - oppia edellisistä kannattaa ottaa, päivitys 14.4.2019

Soteuudistus  - pirullinen ongelma: ajopuu vai projektiVertailua kannattaa tehdä ja ottaa oppia. On aika tehdä vertailu kahden peräkkäisen sote-tuotantokauden välillä. Kirjoitin kirjan edellisesta ja aikaisemmista tuotantokausista. Kirjan kirjoittaminen päättyi Sipilän hallituksen kompromissiin (lehmänkauppaan). Kirjan nimi on "Sote-uudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti" (BoD, 2016). Tein kirjassani edellisen tuotantokauden mahalaskun myötä 15-kohdan ohjelman siitä, mitä on opittavaa jatkon kannalta. Tässä nuo 15 kohtaa - siis ohjeeksi uudelle tuotantokaudelle eli Sipilän hallituksen työlle (Viite 1: ss.102-103):
  • uudistuksen keskiöön kansalainen
  • perustuslainmukaisuus selvitettävä ajoissa
  • projekti rakennettava heti alussa parlamentaariselta pohjalta
  • projektin tavoite kaikille kirkkaana tiedossa
  • projektin aikataulu ja resurssit oltava "pläkkiselvät"
  • tutkijoiden, asiantuntijoiden, virkamiesten ja poliitiikkojen välinen työnjako selkeä
  • kunnan rooli kirkastettava heti alussa
  • monikanavainen rahoitus uusittava
  • neljän vuoden työ inventoitava heti alussa
  • yksityisen sektorin roolista saatava yhteisymmärrys
  • osaoptimointiratkaisujen kimppuun tartuttava heti
  • hallitusohjelmaan täsmällinen tavoite ja etenemistie
  • tutkijoiden ja asiantuntijoiden rooli ja tehtävät nopeasti sovittava
  • valmistelun oltava avointa ja jatkuvaa. 
Miten tässä nyt sitten kävi? Teen nopeasti 15-kohdan arvion:
  • uudistuksen keskiössä maakunta, valinnanvapaus ja siihen liittyvä kilpailullinen ajattelu - ei kansalainen; paitsi henkilökohtainen budjetti ja asiakasseteli
  • perustuslainmukaisuutta ei selvitetty ajoissa
  • projektia ei rakennettu parlamentaariselta pohjalta
  • projektin tavoitteet hajosivat: maakuntamalliin sidottiin niin sanottuja non-sotealueita ja sekoitettiin näin soteen liittyviä pääasioita  - yksi katastrofin syy
  • Projektin aikataulua leimasi jatkuva kiire ja aikataulun siirto - yksi katastrofin syy
  • Tutkijoiden, asiantuntijoiden, virkamiesten ja poliitikkojen rooli menivät jatkuvasti sekaisin - synergistä etua valmistelussa ei koskaan saavutettu
  • Kunnan rooli hävisi jo alkuvaiheessa maakuntamallin alle - jatkuva kuntien ja myös kuntayhtymien edustajien kritiikki - poliittisten puolueiden sisälläkin ajautui ristiriitaan (vrt. pormestari Vapaavuoren oma vastakkaistaistelu)
  • Monikanavaista rahoitusta ei uudistettu - työterveydenhuollon asema jäi ratkaisematta - seurauksena perusterveydenhuollon palvelujen eriarvoisuus jatkui
  • neljän vuoden työtä ei inventoitu - itse asiassa avattiin uusia entistä vaikeammin ratkaistavia kysymyksiä - kuten keskitetty rahoitusohjaus, maakuntamalli ja valinnanvapaus  - johti monenlaisiin perustuslaillisiin ongelmiin
  • yksityisen sektorin roolista syntyi lopulta suuri epäselvyys ja ristiriidat monien osapuolten kesken - kuten kannustekeskustelu tai hoidon laatukeskustelu - ratkaisu jäi tuotantokauden loppuun saakka epäselväksi
  • osaoptimointiin ei otettu mitään kantaa - itse asiassa koko massiivinen monialainen uudistusehdotus johti hallitsemattomaan kokonaisratkaisuun ja antoi mahdollisuuksia moniin osaoptimointeihin ennen uudistusta - nämä ovat edelleen yhä voimakkaammin esillä mm. alueellisten osaratkaisujen linnoittamisina (vaikkapa pörriäissopimukset, kuten Meri-Lappi)
  • hallitusohjelman tavoitteet pyrittiin muodollisesti toteuttamaan mutta lehmänkauppa johti samanaikaiseen maakuntauudistuksen ja valinnanvapauden yritykseen.
  • tutkijoiden ja asiantuntijoiden rooli jäi koko matkan aikana epäselväksi - aihetta on puitu vielä uudistuksen romahduksenkin jälkeen sotkuisesti syypäitä hakien
  • valmistelu ei ole ollut avointa; se on ollut poukkoilevaa ja erilaisten lobbarien sanelemaan monelta osin. 
Olin kuuntelemassa 19.3.2019 eräässä tilaisuudessa soten jälkipuintia. Tiivistän vielä tilaisuudessa esiin nostetut uudistuksen kriittiset vaiheet ja miksi kävi kuin kävi:

Kriittiset vaiheet
  • yhtiöittämispakko - siitä luovuttiin
  • julkiset tehtävät mahdollista hoitaa vain julkisten organisaatioiden toimesta - sotekeskusten roolien kaventaminen
  • valinnanvapaus: kannusteet, yksityisten palvelujentuottajien liiketoimintamahdollisuudet, palvelujen integraatio - kaikki jäi lopulta auki ja aika loppui
  • asiakasseteli  - yritettiin laajentaa erikoissairaanhoitoon -- ei toteutettu
  • uudistuksen toimeenpanon jatkuva siirto - aika loppui
  • eduskuntakäsittelyt - jatkuvat riidat ja jatkuvat perustuslainvastaisuuksien käsittelyt
Miksi tuotantokausi meni nurin? 
  • Liian iso pala haukattiin - seurauksena on, että kaikki puolueet ovat irtaantuneet tuotantokauden aikaansaannoksista - myös hallituspuolueet 
  • Lehmänkauppa oli mahdoton yhtälö - siitä luovuttiin heti hallituksen nurin menon seurauksena
  • Perustuslailliset ongelmat seurasivat hanketta - no lain "henkeä" ei ole testattu ennen näin laajaa uudistusta vasten
  • Valinnanvapaus - sidottiin liian voimakkaasti yksityisiin palveluihin (rahan himo ylitti kaikki muut tavoitteet, näkyi heti myös pörriäisten vaatimuksissa olemassa olevan lainsäädännön kumoamisvaatimuksissa)
  • Rahoituksen riittävyyden ristiriidat - viime kädessä uhkana hallitsematon palvelujen alasajo tai asiakasmaksujen korottaminen.
Mitä voisi tuoda uudelle tuotantokaudelle? (2)
  • Kannattaisi ensinnäkin käydä läpi tämä 15-kohdan lista eli miten hanskattaisiin tavoitteenasettelu, resurssointi ja aikataulutus, jotta jo kahdesti peräkkäin toteutumatta jääneet ohjeet eivät muuttuisi toteutuneiksi riskeiksi. 
  •  "Leveämmät hartiat" tarvitaan. Tässä on jonkinlainen yhteisymmärrys kahdelta perättäiseltä tuotantokaudelta.  Leveämmillä hartijoilla sitten tarkoitetaan jo monia asioita: 5-18 maakuntaa tai sotekuntaa tai kuntayhtymää jne. Joidenkin mielestä pitää erottaa palvelujen järjestäjä ja tuottaja, joidenkin mielestä se on turha uusi hallintotaso.(3)
  • Soteuudistusta ei kannata enää sotkea muihin sinänsä tärkeisiin ei-sote-uudistuksiin - eikä yleensäkään tehdä kattavaa, yhdellä kertaa-uudistusta - paloitteleminen lienee nyt melkoisen yleinen näkemys.
  • Keskeiset palveluiden ongelmat pitää ottaa agendalle: perusterveydenhuollon palvelujen saatavuus, vanhuspalvelujen saatavuus ja laatu, lastensuojelun kysymykset, moniongelmaisten paljon palveluita käyttävät, yleensä palvelujen integraatio sekä tietysti hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoisuuden vähentäminen  
  • Sote-uudistus on myös mitä suurimmassa määrin SO eli sosiaalihuoltoa
  • Tietojärjestelmät uudistettava kansalaisten, ammattihenkilöiden ja tietojohtamisen näkökulmasta.
Sote-uudistus on edelleen pirullinen ongelma, mutta se on ratkaistavissa ongelman haltuuotolla ja systemaattisella projektityöllä eikä hallitsemattomalla ajopuumenettelyllä. Olisiko hyvä lähteä kansalaisten tarpeista eikä vallasta, rahasta ... niin, mutta, kun ....

Kirjoittamani pohdinnat ovat hyvin pitkälle yksiyhteen HS:n 10.4.2019 käsiinsä saamaan asiantuntijoiden arviointiraporttiin. Keskeistä sanomaa on pitkästi kerrottu HS:ssa. Lyhensin oheiseen päivitykseen keskeiset asiat. (ks. alla päivitys 10.4.2019)

Päivitys 26.3.2019: Mikko Nenonen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Näin maaseudulta katsellen homma taisi kaatua siihen, että jokaisella oli pöydän alla niin paljon "hidden agendaa", että liikkumavara ja kyky joustaa loppui. Samalla unohtui pari perusasiaa: 1) mallissa ei ollut mitään elementtejä, jotka johtaisivat resurssien parempaan kohditumiseen sinne, missä sillä saataisiin eniten terveys- ja hyvinvointihyötyä ja 2) mallista puuttui elementit, jotka voisivat vaikuttaa kokonaiskustannuksiin, koska osaoptimointiin pikemminkin kannustettiin, kuin siitä pyrittiin eroon. Tässä ajassa vuodesta 1998 olisi ehtinyt istua jo puolenkymmentä komiteaakin. Olli Nylander muistaa, kuinka Stakesissa alkoi 1990-luvun lopulla ravata mitä erilaisempia selvitys- ja viisaitamiehiä, jotka sai samat tiedot ja teki niistä aina uuden raportin ja sitten nimettiin taas uusi selvittäjä. Siinäpä se aika on hyvin kulunut. Vähän tuota selvittäjien virtaa silloin jo ihmeteltiin. Oli kuin suoraan brittidokumentista "Kyllä herra ministeri".


Päivitys 25.3.2019: Timo Aronkytö kommentoi LInkedinin puolella seuraavasti:
Tsekkasin Ollin reunaehdot. Arvio on että ainostaan soten valtiollistaminen täyttää kriteerit.

HS-kuva liittyy oheiseen artikkeliin 10.4.2019
Päivitys 10.4.2019:  HS sai haltuunsa valtio­neuvoston tilaaman selvityksen, joka antaa karun kuvan sote-uudistuksen valmistelusta – Miksi kriittisen raportin julkaisua siirrettiin vaalien yli?
Merkittävä syy soten aikatauluongelmiin oli raportin mukaan keskustan ja kokoomuksen vuonna 2015 tekemä sopimus, jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus valinnanvapauden....Niin lainvalmistelun johdosta vastanneiden kuin valmistelijoiden päällimmäinen kokemus poliittisesta ohjauksesta sisältää useita kriittisiä havaintoja”, raportissa todetaan.”Yllättävänä on pidetty sitä, että poliittisen johdon kokonaiskuva uudistuksesta on osoittautunut epäselväksi, jolloin kannanotot perusasioista ovat huojuneet, velloneet ja tuntuneet joskus kaoottisilta.” Avainhenkilöiden suurin huoli on liittynyt tiukkoihin ja alati muuttuneisiin aikatauluihin. Raportin mukaan ”tämän on nähty vaikuttaneen keskeisellä tavalla kielteisesti työn laatuun”.... Esimerkiksi ulkopuolista asiantuntemusta ei ollut juurikaan mahdollista hyödyntää, koska kiire oli niin kova. Uudistuksen valmistelijoiden mielestä vaikeuksia toi etenkin kokoomuksen ja keskustan vuonna 2015 tekemä sopimus maakunnista ja valinnanvapaudesta. Kokoomuksen ja keskustan sopimukseen, jota oppositio on pitkin vaalikautta haukkunut ”lehmänkaupaksi”, palataan useammassakin kohdassa...Yhdeksi ongelmaksi haastatellut asiantuntijat nimesivät jatkuvat muutokset uudistuksen sisältöön ja aikatauluihin. Raporttiin haastateltujen virkamiesten mielestä parlamentaarinen valmistelu tai laajapohjainen komiteavalmistelu olisivat sopivia näin isolle uudistukselle.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006065035.html

Päivitys 12.4.2019: HS: Valtiovarain­ministeriö pimitti edus­kunnalta soteen liittyvän 210 miljoonan euron ongelman. Oikeustieteilijät arvostelevat ankarasti valtiovarainministeriön virkamiesten toimintaa. HS:n haastattelemien eduskunnan virkamiesten mukaan ministeriö pimitti maakunta- ja sote-uudistuksen ratkaisevilla hetkillä eduskunnalta olennaisia tietoja. Kertomatta jääneet tiedot olisivat voineet johtaa lainmuutoksiin, jotka olisivat estäneet uudistuksen toteutumisen aikataulussa.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006067566.html 

Päivitys 14.4.2019: Syteen vai soteen asiantuntijoiden avulla 
MARINA ERHOLA & JAAKKO HERRALA & HEIKKI HIILAMO
"Ennen uutta soten valmistelukierrosta on välttämätöntä analysoida, miksi sote-uudistus kaatui tällä kertaa. Muutoin on vaara, että samat virheet toistetaan jälleen kerran. Mitään muutosta ei voi tehdä ilman hyvää tietopohjaa ja analyysejä. Siten tietojohtaminen ja tiedolla johtaminen tulee olla aina uudistuksessa keskiössä. Viimeisten viidentoista soteuudistusvuoden aikana tietoa on tuotettu enemmän kuin koskaan valtioneuvoston, THL:n, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä konsulttiyritysten toimesta. Näiden hyvien analyysien kautta tiedämme varmasti kansallisen tilannekuvan ja sen, millaisia tavoitteita valtakunnallisesti on asetettava sote-uudistukselle. Tämän analyyttisen tiedon hyödyntäminen jäi suurelta osin käyttämättä, koska asiantuntijat eivät käyneet yhdessä selvityksiä läpi ja miettineet, miten ne otetaan kokonais-valmistelussa huomioon. Tämä epäkohta on korjattava jatkossa."
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137948/YP1902_Erholaym.pdf?sequence=2&isAllowed=y


Viitteet

(1) Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, BoD-Books, Norderstadt 2016

(2) Blogikirjoitukseni 10.3.2019: "Rakenneriippumaton siltaus" soten jatkon väline
https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/03/tulos-tai-ulos-ei-vaan.html
 
(3) Heikki Pärnänen: Seuraava tuotantokausi, pääkirjoitus, Lääkärilehti 22.3.2019: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/seuraava-tuotantokausi/

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Positiivinen ilmapiiri ja kritiikki: työssä ja vapaa-ajalla, päivitys 4.4.2019

Tuttu kaveri kertoi painokkaasti, että Olli kirjoita blogiisi jotain työpaikan ilmapiiristä, erityisesti kielteisestä ilmapiiristä. Joo, olipa hyvä toive. Tässä olen melkoinen kokemusasiantuntija. 45 vuoden työuralla olen nähnyt kielteistä ilmapiiriä, mutta myös myönteistä sellaista. Toinen tuttu kertoi kielteisestä ilmapiiristä harrastejoukkueessa. Voimakkaat persoonat kritisoivat ja haukkuvat toisia jne. Vielä pidemmälle vietynä eräs henkilö arvioi, että samat koulukiusaajat jatkavat toisten kiusaamista niin työpaikalla kuin harrastuksissakin. 

Eduskuntapäivitys 19.3.2019: Näyttävät ne ongelmat esiintyvän myös eduskunnassa. HS uutisoi ja analysoi 19.3.2019: Yhdestä huoneesta tuli sote-kaaoksen julma taistelu­tanner, ja nyt HS kertoo, mitä oven takana tapahtui – ”En ole koskaan nähnyt niin huonoa käytöstä”.  Sotevaliokunnassa kiistely oli kovaa: Valiokuntien sisäiset ongelmat eivät ainakaan edistäneet uudistuksen onnistumista. Viimeisinä viikkoina tulilinjalle joutuivat myös eduskunnan virkamiehet, joiden puolueettomuutta poliitikot alkoivat pahoin tulehtuneissa valiokunnissa kyseenalaistaa. ”Se oli melkein kuin olisi sotatantereelle tullut.”Kovan paineen alla terveys petti niin osalla kansanedustajista kuin lopulta ainakin yhdellä virkamiehellä. Kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tällainen ei saa enää koskaan toistua.”Sinne menee tervejärkisenä ja tulee hulluna pois”, luonnehtii yksi perustuslakivaliokunnan jäsen kokemustaan tältä vaalikaudelta. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006039990.html

Häiriökäyttäytyminen. Tutkittua tietoakin aiheesta lienee paljon. Oletan, että työterveyslaitos on tutkinut aihetta, koska on antanut myös erilaisia suosituksia. Häiriökäyttäytymisestä kirjoitin taannoin 2013 blogikirjoituksen, jossa tutkimustiedon avulla osoitettiin häiriökäyttäytymisellä olevan jopa työtehoa heikentävää vaikutusta. (1) Tutkimuksessa jaoteltiin häiriökäyttäytyjät viiteen kategoriaan:
  • Epäasialliset" eivät huomioi toisia ihmisiä, eivät tervehdi tai sano kiitosta, käyttävät voimasanoja, jättävät vastaamatta sähköposteihin tai puhelinsoittoihin, lähettävät ikäviä viestejä muille työyhteisössä. 
  • "Pantomiimikot" ilmaisevat ylimielisin  ilmein ja elein paheksuntansa. 
  • "Kunniattomat" jättävät ilmoittamatta tärkeistä asioista tai muutoksista, osoittavat toisille kohtuuttomasti töitä odottaen heidän epäonnistumista, syyttävät kolleegaa omista virheistään, ottavat itselleen helpot työt, ottavat toisten töistä kunnian itselleen. 
  • "Nöyryyttäjät" vääristelevät toisten suorituksia, etsivät ja tarkkailevat toisten virheitä, loukkaavat ja vähättelevät toisia, juoruilevat. 
  • "Romuttajat" murskaavat henkisesti toisia antamalla tarpeetonta kritiikkiä, jättävät jotkut henkilöt systemaattisesti pois palavereista ja vastaavista.
Nämä häiriötyypit soveltuvat myös hyvin harrastuspuolelle, erityisesti joukkueurheilulajeihin.

Kielteistä työilmapiiriä luonnehditaan seuraavasti (2):
  • tieto ei kulje -paljon huhuja
  • työyhteisö klikkiytynyt
  • “ei kuulu meille” -asenne yleinen
  • sääntöjä noudatetaan jäykästi, sisäiset pelisäännöt epäselvät
  • syyttelyä, avoimia riitoja, yleistä valitusta
  • paljon poissaoloja, henkilöstön vaihtuvuus suuri
  • kielteisyyttä, toivottomuutta
  • puhutaan paljon, ymmärtäminen vaikeaa
  • johtajuus hämärtynyt
Osa näistä kielteisistä työilmapiirin luonnehdinnoista sopivat hyvin mysö joukkueurheiluun - erityisesti klikkiytyminen, johtajuuden hämärtyminen, syyttely.

Kuva Nelli Hankosen alustuksesta 27.2.2019
Motivaatio edesauttaa myönteistä ilmapiiriä, positiivista, innostunutta otetta niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissakin. Olin kuuntelemassa (jo väsyneenä, päivän viimeistä alustusta) aiheesta motivaatio. (3) Sosiaalipsykologi, apulaisprofessori Nelli Hankonen motivoi meitä motivoitumaan. Nelli avasi kysymystä, miksi ponnistelen työelämässä? Ja vastasi,
  • koska muut arvostavat minua silloin enemmän (esim. esimies, kollegat, perhe, asiakkaat ... ) 
  • välttyäkseni muiden arvostelulta (esim. esimiehen, kollegojen, asiakkaiden ... ).  
  • koska muut palkitsevat minua taloudellisesti vain, jos ponnistelen työssäni riittävästi.  
  • koska voin menettää työpaikkani, jos en näe riittävästi vaivaa.  
  • koska siten voin olla ylpeä itsestäni.  
  • koska muuten häpeäisin itseäni.  
  • koska tässä työssä ponnistelu on omien arvojeni mukaista.  
  • koska tässä työssä ponnistelulla on minulle henkilökohtaista merkitystä.  
  • koska minusta on hauskaa tehdä työtäni.  
  • koska työni tekeminen on innostavaa.  
  • koska työni on mielenkiintoista.
Millainen on myönteinen ilmapiiri (2)? Työhyvinvoinnin tilannearviossa määritellään myönteiset piirteet seuraavasti:

Työssä innostumisen malli: TTL 2011

  • varmuus tulevaisuudesta
  • yhteiset tavoitteet
  • työtehtävien ja vastuualueiden selvyys
  • kunnossa olevat pelisäännöt ja toimintatavat
  • oppiva ja kehittyvä työyhteisö
  • henkilöstön aktiivisuutta ja kasvua korostava yhteisö
  • käyttöön otetut henkilöstön kyvyt, taidot ja luovuus
  • sujuva yhteistyö
  • aikaa sosiaaliselle kanssakäymiselle
  • usko ongelmien ratkaisumahdollisuuksiin.
Oheisessa kuvassa on hahmoteltu "työssä innostumisen malli".  Siinä vannotaan "mahdollistavaan johtamiseen": innostavat ja luovuutta tukevat puitteet, yhdessä osaaminen, innostava työ, Me-henki, työyhteisötaidot. (4). Nelli Hankonen antaa omat motivaatiota lisäävät ohjeensa. "Omaehtoinen motivaatio johtaa laadukkaampaan toimintaa, kestävämpään käyttäytymismuutokseen, parempaan mielen hyvinvointiin. Johtaja kuulee ja tunnustaa työntekijän näkökulmat, rohkaisee oma-aloitteisuuteen, mahdollistaa yksilöille ja ryhmille valinnanvaraa, antaa merkityksellistä palautetta, antaa tehtäviä, jotka ovat sopivasti haastavia, perustelee pyyntönsä." (3).
 
Kriittinen palaute. Periaatteessa pitäisi kannustaa ihmisiä kritiikkiin, mutta kaikki edellä esitetyt motivaatiota haittaavat ja innostunutta ilmapiiriä estävät seikat eivät kannusta ollenkaan kritiikkiin. Hyvejohtajuus.fi:n ohjeen mukaan pitäisi toimia näin: "Paras tapaa jakaa kritiikkiä on kohdistaa se asiaan, ei persoonaan. Myönteinen palaute toimii päinvastoin." (4) Valittavasti usein kriitikot sortuvat häiriökäyttäytymiseen ja toisaalta kritiikin vastaanottajat sulkeutuvat ja pahoittavat mielensä. Myös johtajat usein toimivat tavalla, jossa heillä on oikeus ja velvollisuus antaa kriittistä palautetta, mutta alaisille sitä ei suoda. Alaisten kritiikki vain häritsee organisaatiota ja sen tehokkuutta ja toimivuutta vaikka se olisi "rakentavaa". (5).

Tyhmyyden paradoksilta tämä myönteinen ilmapiiri, positiivinen kannustus ja kriitiikin antaminen tuntuu olevan. Pelkkä myönteinen palaute antaa ymmärtää, että organisaatiossa, työyhteisössä, vapaa-ajan yhteisössä kaikki on hyvin. Ei tarvita muutoksia. Pelkkä kriittinen palaute antaa ymmärtää, että hommat eivät ole kohdallaan. Joko palautteen antajat ovat jonkin sortin häiriköitä, kiusaajia, tai muut ovat aloitteettomia, arkoja, riitaa väistäviä ihmisiä. On siis löydettävä sopiva, avoin ilmapiiri, jossa kaikki (niin pomot kuin alaiset; mielipidejohtajat kuin hiljaiset jne.) saavat sanansa kuuluviin ilman henkilöön meneviä päätelmiä. Hakkosen resepti on seuraava:  Selkeät odotukset ja tavoitteet osallistaen. Perustelut. Autonomian antaminen. Aktiivinen kuuntelu, palautteen perusteella parantaminen. Kielteisten tunteiden hyväksyntä. Hallittu, asteittainen prosessi. Onnistumisista ja etenemisistä kiittäminen. Vältettäisiinkö tällä tämä aiheeseen sisään leivottu tyhmyyden paradoksi. (6). Toisen ihmisen kunnoittaminen, hänen mielipiteensä kuunteleminen on oletettavasti yksi väline välttää aiheeseen pesiytynyttä tyhmyyttä.


Päivitys 17.3.2019: Asko Rantala kommentoi FB:n puolella:
Tuttua asiaa. Valitettavasti niitä epäasiallisiakin työpaikkoja on. Se tai ne työilmapiirin pilaajat voivat tulla mistä suunnalta ja tasolta tahansa. Työnantaja on kuitenkin se, jolla on valta päättää millaisia tyyppejä siellä työpaikalla liikuskelee. Valitettavasti niiden hankalien pois saaminen on joskus työn takana. Luottamushenkilöillä on myös mahdollisuus puuttua asioihin. Luottamushenkilöitä pitäisi olla jokaisella osastolla ja jokaisella organisaatiotasolla. Näiden pitäisi olla oman osastonsa ja oman tasonsa henkilöiden valitsemia. Heillä on ihan aidosti oikeus puuttua asioihin ja ehdottaa jopa yhtiö / yhteisön johdon puuttumista asioihin.

Päivitys 4.4.2019: HS-kotimaa 31.3.2019:  Yli puolet palkan­saajista on havainnut työpaikka­kiusaamista, eniten sitä koetaan julkisella sektorilla. Kiusaaminen työpaikoilla väheni vuosien ajan, kunnes vuosikymmenen vaihteessa tuli käänne huonompaan.
Noin 60 prosenttia palkansaajista on havainnut työpaikallaan työpaikkakiusaamista joko kollegoiden, asiakkaiden tai esimiesten taholta ainakin joskus. Hyvin harva on kuitenkaan havainnut sitä toistuvasti. Kiusaamishavainnot ovat yleisempiä julkisella kuin yksityisellä sektorilla, ja kiusaajat ovat useammin kollegoita tai asiakkaita kuin esimiehiä, kertoo Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Maija Lyly-Yrjänäinen. ”Eniten kiusaamista ilmenee hoitajien, sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijoiden, palvelu- ja myyntityöntekijöiden, opettajien sekä suojelu- ja vartiointityöntekijöiden keskuudessa”, Lyly-Yrjänäinen sanoo.Moilanen uskoo, että voimakkaan yleistymisen taustalla oli muun muassa yleinen epävarmuus taloudellisissa tilanteissa, mikä heijastui työpaikan menettämisen uhkaan ja lisäsi työntekijöiden välistä kilpailua. Moilasen mukaan naiset kokevat kiusaamista miehiä enemmän. Työterveyslaitoksen johtava konsultti Susanna Kalavainen puolestaan kertoo, että kaikista palkansaajista noin viisi prosenttia kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena. Eniten työpaikkakiusaamista koetaan Kalavaisen mukaan kunnallisilla aloilla, joissa kiusaamista kokee yhdeksän prosenttia palkansaajista. Kalavaisen mukaan työpaikkakiusaamista ilmenee usein organisaatioissa, jotka ovat jäykkiä hierarkialtaan. Myös toistuvat muutokset ja pitkäkestoinen ylikuormittuminen lisäävät työpaikkakiusaamisen riskiä työpaikoilla. Työpaikkakiusaaminen voi liittyä joko työhön tai työpaikalla tapahtuvaan käyttäytymiseen. Se voi olla huutamista, haukkumista, toisen työn mitätöintiä tai ammatillisen pätevyyden kyseenalaistamista, mutta myös sosiaalista eristämistä – jotakuta ei syystä tai toisesta oteta huomioon, hänet suljetaan ulkopuolelle ja hänen työtään ja toimimistaan yritetään sivuuttaa. ”Kiusaaminen voi olla myös kohtuutonta valvontaa tai kohtuuttomia vaatimuksia. Kaikki nämä voivat yhtä lailla ilmaantua kollegan kuin esimiehenkin taholta”, Kalavainen huomauttaa. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006054210.html

Viitteet

(1) Häirintä, epäasiallinen kohtelu, kiusaaminen
https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet/tyoyhteiso/hairinta_ja_epaasiallinen_kohtelu
https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/epaasiallinen-kohtelu
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiusaaminen
https://ollintuumailut.blogspot.com/2013/11/hairiokayttaytyminen-tyoyhteison.html
 
(2) Kielteinen tai myönteinen ilmapiiri
http://työhyvinvoinninarvio.fi/yrityksen+tyohyvinvoinnin+info/tyoyhteiso/6+ilmapiiri/

(3) Motivointi
- Elina Hakkolan alustus 27.3.2019 ja blogikirjoituksia motivaatiosta: 

https://alueuudistus.fi/documents/1477425/12474359/12.+Miten+motivoida+muutokseen_Hankonen_270219.pdf/ec0ee11a-f9bc-2d51-507b-dff071622154/12.+Miten+motivoida+muutokseen_Hankonen_270219.pdf.pdf
  https://blogs.helsinki.fi/nhankone/
- Motivaatio-ohjeita ja motivaatioteoria:
https://www.sympa.com/fi/blogi/5-yksinkertaista-tapaa-motivoida-tyontekijoitasi/
https://www.tivi.fi/CIO/2012-02-15/N%C3%A4in-motivoit-alaisiasi-3190045.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Motivaatioteoriat

(4) Positiivinen, kannustava palaute
http://www.hyvejohtajuus.fi/8023/myonteisen-palautteen-opas-21-vinkkia/
https://www.ttl.fi/tyopiste/palaute-on-tyoelaman-pienin-suuri-asia/ 
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114843/Kohti_innostunutta_tyoyhteisoa.pdf

(5) Kriittinen palaute
https://www.city.fi/blogit/superassarit
https://www.manpower.fi/fin/urapolku/tyoelama/5-vinkkia-palautteen-vastaanottamiseen/
https://duunitori.fi/tyoelama/negatiivisen-palautteen-dilemma/

(6) Tyhmyyden paradoksia pohdiskelin kirja-arviossani taannoin: https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/03/tyoelaman-tyhmyyksien-paradoksi.html

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

"Rakenneriippumaton siltaus" soten jatkon väline

YLE:n kuva: perustuslakivaliokunta työssä 2019
Rakenneriippumaton siltaus. "Soten kaatuminen ei pysäytä uudistuksen sisältöjen valmistelua sosiaali- ja terveysministeriössä, vaan se jatkuu "rakenneriippumattomana siltauksena". (HS 9.3.2019 otsikolla "Uudistus siirtyy uusille tekijöille" -ylijohtaja Kirsi Varsilan lausunto). Lehdessä tärmennetään: 
  • Siltaus tarkoittaa, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämistä ja sisältöjä kehitetään niin, että lakiuudistuksen kaatumisesta huolimatta seuraavalle hallitukselle kertyisi uudistusta varten enemmän tietopohjaa.
  •  Rakenneriippumattomuus taas tarkoittaa, että kehittämistyötä tehdään riippumatta siitä, onko palveluiden tuleva järjestäjä kunta, kuntayhtymä, maakunta vai valtio. Varhilan mukaan pyritään kuitenkin kuntaa suurempaan alueeseen.
Osittain kyllä. Tietojohtaminen (tiedon johtaminen ja tiedolla johtaminen), ICT, tietojärjestelmät ja digitalisaatio ovat osa sote-palveluita riippumatta hallinnon rakenteista. Sisältöjenkin yhdistäminen onnistuu osittain ilman rakenteita. Asiakaslähtöisyys ja integraatiot helpottuisivat, jos hallinnon rakenteet tukisivat näitä periaatteita. Myös tietoon liittyvät aktiviteetit edistyisivät paremmin, jos rakenteet tukisivat niitä. Nyt tietoa kerätään ja käytetään sotemaailmassa runsaasti. Osittain kritisoidaan, että tietoja kerätään liikaa, osittain keruussa on aukkoja, osittain tiedon vertailukelpoisuus ontuu. ICT-järjestelmätkin ovat osittain elinkaarensa ehtoopuolella, tarvitsevat keskinäisen integraation ruiskeen tai tarvitsevat käyttäjäystävällisyyden läpikäynnin. Osittain palveluiden järjestämistehtävä tarvitsee uusia tietojärjestelmiä, mutta osittain järjestämistehtävän rakenne määrittää noita tarpeita. Jos järjestämistehtävä on oma itsenäinen organisaationsa (kuten Sipilän hallituksen maakuntamalli), se tarvitsee toiminnanohjausjärjestelmän omaa itseään varten (asianhallinta jne) sekä kohteena olevia toimijoita varten (palveluntuottajat).

Mikä rakenteissa johtaa siltauksen ongelmiin? Sipilän hallitus laajensi tehtäväkenttänsä rajusti yli sotemaailman. Se toi vain ongelmia ja viime kädessä perustuslaillisenkin ongelman. Toinen asia oli tuo rahoitusratkaisu. Nykytilassa se on monikanavainen rahoitusratkaisu. Sipilän hallitus säilytti mallissaan monikanavaisuuden, mutta loi keskitetyn valtion rahoitusohjauksen. Monikanavaisuus, keskitetty rahoitusohjaus ja valinnanvapaus muodostivat mahdottoman yhtälön keskenään. Tätä korostivat myös epärealistisiksi osoittautuneet säästötavoitteet. Siltausta ilman rakenteita helpottaa valinnanvapausmallin siirtyminen tulevaisuuteen tai ikuisuuteen. Siltausta vaikeuttaa edelleen monikanavarahoitus - erityisesti työterveyshuollon oma rooli tarjota perusterveydenhuollon palveluita terveyskeskusten rinnalla työntekijöille.

Palveluntuottajien erilainen asema. Nykyrakenteissa julkiset ja yksityiset palveluntuottajat ovat eriarvoisessa asemassa. Yksityiset palveluntuottajat hakevat toiminnalleen ja sen muuttamiselle luvan viranomaiselta. Julkiset selviävät ilman tätä menettelyä. Osana maakunta-sote-lakipakettia oli tämän rakenteellisen eriarvoisuuden poistava säädöskokonaisuus. Uudistuksen myötä kaikki palveluntuottajat joutuisivat rekisteröitymään tähän rooliin. (1) Tämä olisi sitä tasapuolista ennalta ehkäisevää valvontaa. Tämän lisäksi valvovalla viranomaisella on oikeus tehdä tarkastuksia yllättäviä tai suunniteltuja. Ja tietysti meillä kansalaisilla on oikeus tehdä kanteluita saamastamme hoidosta. Valinnanvapauslainsäädännön hyvä puoli olisi ollut velvoitteet palvelun laadusta. Nyt tämä asia jää jälleen kauas tulevaisuuteen. Palveluntuottajien omavalvonta olisi reilua ja ryhdikästä toimintaa, jos nämä rakenteelliset taustat olisivat yhtenäiset kaikille palveluntuottajille.

Rakenne-siltaus-analyysin seurauksena kannattaa vastata myönteisesti neljään kysymykseen: miksi, mitä, miten, millä?. Alla olevalla kuvalla halusin jäsentää kansalaisen asemaa koko uudistamisen keskiössä. (2)

ON-kuva: kansalainen ekosysteemin ydin, viite 2
Miksi kannattaa jatkaa siltausta?
  • maakunnissa on tehty runsaasti työtä sisällön parissa, vaikka se ei näy hallituksen, eduskunnan tasolla lainkaan. Itse asiassa tuo runsas sisällöllinen työ on nujertunut valtakunnan tason politikoinnin alle. Hyvät uudet ideat ja käytännöt on kaivettava esiin valmistelusta. Antakaa nyt maakuntien valmistelijoille tehtävä, miten tehty työ saadaan systematisoitua jatkotyön pohja-aineistoksi. (3)
  • Tietojohtaminen, tietojärjestelmien uudistaminen ovat pahasti kesken. Aikataulut näille uudistuksille olivat ylioptimistiset. Tätä työtä pitäisi myös jatkaa ottamalla huomioon, että mitä todennäköisimmin kokonaisaikataulut saavat uudet muodot.
Mitä siltausta kannattaa jatkaa?
  • Siltauksen rakenteellisiin esteisiin pitäisi nyt puuttua - monikanavainen rahoitusmalli pitäisi nyt uudelleen läpivalaista, arvioida sekä tehdä uudistusehdotuksia.
  • Toivo-ohjelma pitää viedä läpi. Ohjelma pitää päivittää ottamalla huomioon uusi tilanne: järjestäjän rooli osana Toivo-ohjelmaa pitää määritellä uudelleen. (4)
  • Tietorakenteiden, tietojärjestelmien uudistaminen ja yhteen sovittamista tulee jatkaa rakentamalla eri osapuolten kesken "ekosysteemi".  
Miten siltausta kannattaa jatkaa? 
  • Maakuntien työn tähän astiset tulokset pitää "rakenteistaa" eli määritellä, mitä eri asioita työstä pitää nostaa esille. Näin saadaan aikaan 18 maakunnan osalta vertailukelpoinen aineisto jatkotoimia varten. On selvää, että maakunnat ovat erilaisia ja erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Se on yksi ominaisuus, joka pitää vertailevassa analyysissä ottaa huomioon.
  • Toivo-ohjelma ottaa haltuunsa osan toiminnan ja tietojärjestelmien yhteen nivomisesta ja uudistamisesta - tietojohtaminen. 
  • Tietojärjestelmissä on meneillään rinnakkaisia uudistuksia, jotka tulee integroida yhteen eri osapuolten "ekosysteemillä". Julkisesti rahoitettu valmistelutyö pitää avata eri osapuolten käyttöön. (2)
Millä resursseilla siltausta kannattaa jatkaa?
  • STM:n ja VM:n on yhdessä varmistettava, että kaikkia resursseja ei siirrätä pois jatkohyödyntämiseltä. Sisältöasioiden osalta maakuntavalmisteluun on jätettävä "kriittinen massa". ICT-kehittämistyötä on jatkettava soveltuvin osin eli ottamalla huomioon järjestämistehtävän erilaiset ratkaisumallit.
  • Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen on otettava keskeiseksi kehittämishankkeeksi - osana tätä on myös monikanavaisen rahoituksen uudistaminen.
"Tulos tai ulos". Ennen kuin maakunta-soteuudistuksen valmisteluorganisaatiot ajetaan alas, on kaivettava esiin tähän astinen tulos. Siis tältä osin en kannata hokemaa "tulos tai ulos".

"Tiedä ensin, johda sitten". Tämä hokema (slogan) voisi olla avain uudelle valmistelutyölle.

Viitteet

(1) Palveluntuottajien rekisteröityminen - uusi rekisteri olisi Soteri:
"Valvira ja aluehallintovirastot rakentavat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteriä, Soteria, johon tulevaisuudessa rekisteröidään sekä yksityiset että julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujentuottajat. Soteri-rekisteri korvaa nykyisen Valveri-rekisterin, jossa on yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien tiedot.
Kaikkien sote-palveluntuottajien, ml. julkisten palveluntuottajien, on jatkossa rekisteröidyttävä Soteri-rekisteriin. Samalla nykyisestä lupamenettelystä siirrytään kevyempään rekisteröintimenettelyyn. Palveluntuottajista ja heidän tuottamistaan palveluista rekisteröidään tietoa aiempaa kattavammin. Laajempi tietosisältö hyödyttää tietoja käyttäviä sidosryhmiä ja samalla myös valvontaa. Julkisille palveluntuottajille rekisteröityminen on merkittävä muutos. Yksityisille palveluntuottajille muutos sen sijaan jää pieneksi: nykyisten Valveriin rekisteröityjen palveluntuottajien tiedot siirretään Soteri-rekisteriin. On kuitenkin mahdollista, että palveluntuottajilta joudutaan pyytämään täydennystä joihinkin tietoihin. Lisäksi Soterissa nykyiset itsenäiset ammatinharjoittajat muuttuvat palveluntuottajiksi."
https://www.valvira.fi/ajankohtaista/sosiaali-ja-terveydenhuollon-palveluntuottajien-rekisteri-soteri 

(2) Tiedonhallinnan ekosysteemistä kirjoitin Senaattoritapaamisen siivittämänä 27.1.2019: Ekosysteemi voi siis olla suljettu tai avoin. Mitä suljetumpi se on, sitä paremmin on hallinnassa tieto, joka systeemissä liikkuu. Toisaalta koko ekosysteemin rajapinnat muuhun maailmaan voivat olla melkoisen korkeat. Avoin ekosysteemi puolestaan tuottaa kokonaisuuden kannalta etuja, mutta kansalaisen tiedon hyödyntäminen ja eri tarkoituksiin on haaste. Data voi olla ekosysteemissä monenlaista - tekstiä, ääntä, kuvaa, rakenteellista dataa. Datan käyttökelpoisuus kasvaa, jos se on rakenteellista ja rakenteellisen datan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt luokitukset ja määritykset. Ja datan käyttökelpoisuus tietysti lisääntyy, jos sen oikeellisuuteen voidaan luottaa ja se on ajankohtaista.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/tiedonhallinnan-ekosysteemi-avoin-ja.html
 
(3) Maakuntien tehtyä työtä voidaan hyödyntää jatkossa: 
- YLE:n kysely: https://yle.fi/uutiset/3-10681301: 
"Muutosjohtajien vastauksissa korostuu, että monia sote-uudistukseen liitettyjä asioita voidaan toteuttaa jo nyt hallintomallista riippumatta.Vastauksista käy ilmi myös valmistelun kylkiäisinä syntynyt uusi yhteisen tekemisen toimintakulttuuri."
- Mediuutisten kysely: https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mu/83c23ba3-8bed-4a9a-871d-24b3f0b3f745
 Kyselyssä tuotiin esille mm. tällaisia jatkokäyttöön soveltuvia asioita:  Sotessa ei suinkaan palattaisi lähtöruutuun. Monia valmistelun aikana kehitettyjä toimintamalleja on jo otettu käyttöön.
* Valmistelu toi yhteen alueen toimijoita aivan uudella tavalla. Sote-toimijoiden yhteistyö on merkittävästi syventynyt.
* ICT-valmistelu on hyödynnettävissä. Sitä pitää kiireellä jatkaa.
* Työ avasi näkökulmia yli hallinto- ja kuntarajojen. Palvelut kehittyivät yli toimialarajojen.
* Uudistusvalmistelu avasi näkymää siihen, missä nyt ollaan ja mitä pitää jatkossa tehdä. Maakunnalle muodostui yhteinen tilannekuva.
* Valmistelu mahdollisti sellaisten kokonaisuuksien eteenpäin viemisen, joille ei ennen löytynyt kotipesää.
* Maakunnan koetalousarviota varten tehty selvitystyö paljasti toimintojen kustannustason, ja kustannuksia päästiin vertailemaan alueittain ja toiminnoittain.
* Tehtyä työtä on hyödynnetty ja hyödynnetään henkilöstön rekryssä ja osaamisen vahvistamisessa.
* Mainintoja saivat myös muun muassa asukasosallisuuden toimintatavat, hoito- ja palveluketjut, järjestöyhteistyö, tietojohtaminen, strategiatyö, asiakaslähtöisyys, verkostoissa toimiminen, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä hankalien ongelmien ratkaiseminen yhdessä.

(4) Tiedä ensin, johda sitten 27.2.2019 seminaari / Toivo-ohjelma: https://alueuudistus.fi/tapahtumat/2019-02-27/tieda-ensin-johda-sitten
"Tiedolla johtamisella tarkoitetaan organisaatioiden päätöksentekoa parhaan mahdollisen tiedon pohjalta. Kansalaiselle tämä näkyy paremmin toimivina ja tehokkaampina palveluina ja hoitona.
Toivo-ohjelman tavoitteena on tuottaa kattava, ajantasainen ja luotettava tietopohja maakuntien johtamisen, ohjauksen ja valvonnan tueksi sekä jalostaa tietoa eri käyttötarkoituksiin sopivaksi."

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Työelämän tyhmyyksien paradoksi -pikemminkin varsin yleinen

The Stupidity Paradox: The Power and Pitfalls of Functional Stupidity at Work"Viisaat organisaatiot ja viisaat ihmiset usein tekevät tyhmiä asioita töissä."  Näin väittävät Mats Alvesson ja Andre Spicer tietoteoksessaan "The Stupidity Paradox. The Power and Pitfalls of Functional Stupidity at Work" (Profile Books 2016). Työssä käyttäytyminen on tyhmyyden ja viisauden välinen paradoksi. Löysin kirjasta seuraavia "viisauksia" (1):

Tietotyöläiset tekevät usein "bullshit -töitä" eli suomeksi paskatöitä. Termi on kirjan kirjoittajien ja liittyy tietotyön muutokseen automatisaation myötä, jolloin osa työstä työstä on tullut merkityksettömäksi. (ks. päivitys 3.3.2019). Usein kuitenkin uskomme tekevämme viisaita töitä tai töitä viisaasti. On helppo ankkuroitua tekemään töitä niin kuin ennen, niin kuin muut ja luottaen työteon tapaan. Me viisaina itseämme pitävät työntekijät syyllistymme usein ajattelemattomuuteen. Se voi olla henkistä laiskuutta tai sokeutta nähdä ympärillä olevia älyttömyyksiä. Näin saatamme tehdä fundamentaalisia virheitä huomaamattamme. Ajattelemme usein, että nykyinen vallitseva työnteon tapa on se normaali. Toimimme työelämässä refleksiivisesti kyselemättä, miksi näin pitää tehdä. Emme huomaa, jaksa, viitse pohtia työyhteisön asioita pidemmälle kuin vain omaa sen hetkistä työtämme. Suljemme pois aktiivisen vaikuttamisen työympäristöömme. Ei ole motivaatiota toimia normaaliksi kokemaamme todellisuutta vastaan.

Taylorismin voima. (2) Sulkeudumme mielellämme meille annettuun tehtävään emmekä viitsi nostaa esille negatiivisia asioita. On mahdollista myös, että pomon autoritaarinen toiminta tai koko organisaatiokulttuuri estää meiltä kriittisen toiminnan. Taustalla painaa edelleen käsittämättömän voimakkaasti taylorismi, jossa työt on jaettu ennakolta hierarkkisiin ja erikoistuneisiin osiin. Minulle on osoitettu paikka tuossa työnjaon maailmassa, jota ei sovi kritisoida. Kritiikki vain heikentää organisaation kokonaistehokkuutta. Totumme myös omaan erikoistehtäväämme. Erikoistumme työtehtävään, jota uskomme hallitsevamme. Saatamme jopa suojella tuota tehtävää monestakin syystä - vaikkapa pelosta menettää se. Tai koemme itsemme pitkälle erikoistuneiksi ainutlaatuisiksi ihmisiksi - toisin sanoin ammatti-idiooteiksi.

Käyttäytymisemme taustalla saattaa olla koulutusjärjestelmä, joka ei tarjoa riittävän suoraan työhömme osaamisen välineitä. Joudumme opettelemaan työnteon sisällön työelämässä tyhmällä, kritiikittömällä tavalla. Käytännön järki työntekoon tulee ylhäältä ja uskomme sen olevan ainoan oikean tekotavan. Meillä on myös harhaluulo ylivertaisista, älykkäistä, suurista johtamista, joita me pienet työntekijät seuraamme. Nämä ylivertaiset ihmiset kontrolloivat meitä ja varmistavat, että seuraamme annettuja sääntöjä. Toisaalta me alamaisina saatamme tehdä myös johtajista tyhmiä, vaikka he tekevät omalta kannaltaan itse asiassa hyvinkin viisaita päätöksiä.

Johtajat puolestaan ammentavat kritiikittömästi ajassa liikkuvat johtamisopit. Johtamisopit ovat oma teollisuuden ala, joka mainostaa, manipuloi johtajia toimimaan annettujen käyttäytymismallien mukaan. Tyhmimmillään johtajat omistautuvat täysin tälle johtajuudelleen. Muodollisesti johtamisopit nostavat esille inhimillisen puolen eli ihmisten johtamisen (leadership). Kuitenkin sekä työntekijät että johtajat painottavat hallinnointia (managementia), kun se on helpommin havaittavissa, mitattavissa ja kontrolloitavissa. Muotoseikkojen, ulkoisten toimien (kirjaamiset, kokoukset jne) korostaminen ovat näkyvää toimintaa. Näin niin alaisille kuin johtajillekin syntyy rutiineja - normaaliksi koettuja sellaisia.

Organisaatioita kehitetään hakemalla mallia toisaalta. Kunakin aikakautena on vallalla yleisiä villityksiä, joita on turvallisen mukava soveltaa myös omaan organisaatioon. Samat menetelmät, säännöt, johtamisopit on helppo tuoda omaan organisaatioon, kun vertailukohta on olemassa. Ns. benchmarking-menetelmä on myös pahimmillaan tyhmyyden kollektiivinen lähde. Sokeasti otetaan oppia parhaista käytännöistä, vaikka ei kunnolla tunneta tuon parhaan organisaation tehtävän, liiketoiminnan eroja suhteessa omaan organisaatioon. Organisaatiokulttuurille ovat yhteiset symbolit ja toiminnan tarkoitukset. Tyhmä kulttuuri voi olla kollektiivista - vahvaa, joka edellyttää myös homogeenista käyttäytymistä. Vahvassa kulttuurissa osoitetaan käyttäytyminen etenemistienä kompassin lailla. Tai vielä voimakkaammin vankilavertauksella - kaikki pakotetaan ajattelemaan samoin. Kulttuurissa voidaan myös korostaa ainutlaatuisuutta ja tähän liittyen optimistista otetta. Tällaisessa ajattelussa ei ole sijaa perusteettomalle kritiikille tai ei ollenkaan kritiikille. Tyhmä kulttuuri ei salli yksilöllisyyttä. Toimitaan vain nykyisyydessä, ehkä aivan hiukan huomisessa. Kun viisas yksilöllinen kulttuuri korostaa tasaisuutta, yhteisöllisyyttä, vahva kulttuuri korostaa hierarkkisuutta.

Tyhmyyden ja viisauden paradoksi. (3) Tyhmyyden täyttämässä työelämässä toimitaan kritiikittömästi, keskivertoisesti, normaalisti eikä käytetä omaa viisautta haastamaan vallitsevaa kulttuuria. Alistutaan uskomaan, että vallitseva työkulttuuri on se oikea ja tekemisen tapa on kaikkien kannalta tehokkain ja vaikuttavin.  "Anti-stupidity" eli tyhmyyden vastainen ajattelu (viisaus) perustuu aktiiviseen ympäristön havainnointiin, nykyisten toimintatapojen tulkitsemiseen sekä kriittisten kysymysten asetteluun. Haastetaan vallitsevat rutiinit. Haastetaan nykyrutiinien puolustajat. Nostetaan esille virheet ja opitaan niistä. Hyödynnetään kriittisesti ulkoa tulevia kehittämisimpulsseja. Niin viisautta on syrjäyttää tyhmyys. Toisaalta viisauskin sisältää paradoksin. Siksi aktiivinen nykytilan, lähitulevaisuuden ja pitkän tähtäimen kriittinen arviointi on paikallaan. Samalla asian toinen puoli on tuo oma rooli ja asema sekä sen taktinen turvaaminen. Toimit sitten tyhmästi tai viisaasti, niin jonkun toisen tahon kannalta se näyttää toiselta. Siinä se paradoksi on.

Työelämän paradokseja pyöritettiin kirjassa 274 sivulla. Löytämäni viisaudet olivat vain pieni läpileikkaus ilman ainuttakaan esimerkkiä. Niitä on kirjassa viljalti. Tunnustan, että olen toiminut työelämässä tyhmästi - ainakin ajoittain, jos kirjan sanomaan on uskominen. Toisaalta lukiessani tätä "Stupidity"-kirjaa tulee mieleen monia esimerkkejä suomalaisestakin työelämästä. Itse asiassa voisin kirjoittaa omat 45 vuoden julkisen puolen työelämän kokemukseni tällä ajatuskululla. Vai pitäisikö kirjoittaa soten paradoksaalinen historia ja tulevaisuus - en tiedä. Ensimmäisen osan tein jo keskittymällä soteen pirullisena ongelmana.

Lopuksi: Kirja ei pohdi tieteenfilosofiselta kannalta, mitä tyhmyyden ja viisauden paradoksit pitävät sisällään. Luin ja arvioin taannoin Antti Hautamäen kirjan "Näkökulmarelativismi". Viisaus ja tyhmyys voidaan myös nähdä tätä kautta. Viisaus ja tyhmyys edustavat omalta osaltaan tiedon suhteellisuutta. Työelämässäkin meillä on useita rooleja ja näkökulmia. Jostakin roolista käsin toimimme viisaasti ja jostakin toisesta roolista käsin tyhmästi. (4).

Päivitys 3.3.2019: FB:n puolella kiinnitetään huomiota käsitteeseen "tietotyöläiset". Se on napattu käsillä olevasta kirjasta. Kirjassa on laajemmin käsitelty tietoa, tietotaloutta, tietotyötä, tietoyrityksiä yli 20 sivun luvussa "The Knowledge Myth" (ss. 21-45). Mikael Vakkuri kommentoi seuraavasti: "Termin "tietotyö" ("tietointensiivinen työ") käyttö automaation yhteydessä on hieman hämmentävää ja siihen myös mielestäni törmää nykyään yllättävän usein. Käsittääkseni mm. osaaminen, (korkea)koulutus ja esim. työvälineiden hallinta liittyvät tietotyöhön, ts. tietotyö on juurikin sitä työtä jota roboteilla ei oikein voida korvata (vs. "suorittava", toistuva ja manuaalinen rutiinityö)."
Ollin kommentti: Olen käsitellyt aihetta mm. arvioidessani kahta kirjaa: "Robottien kukoistus" ja "Aivot työssä". Oleellisen eron näkökulmissa voisi tiivistää kommenttiini:
Siis neurotieteiden tutkimusten pohjalta ihminen on koneen herra (Aivot työssä-kirja). Jos taas kuljetetaan eteenpäin Martin Fordin ajattelua robottien kukoistuksesta, tulevaisuudessa on luvassa itsenäisesti ajatteleva kone. (Robottien kukoistus-kirja).  Kannattaa pohtia hyvissä ajoin robotiikan eettisiä taustoja.
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.html

Viitteet

(1) Mats Alvesson& Andre Spicer: The Stupidity Paradox. The Power and Pitfalls of Functional Stupidity at Work (Profile Books 2016)
Viisaus ja tyhmyys käsitteinä. (Tieteen termipankki ja Wikipedia) 
Tieteen termipankissa viisauden määritelmä tiivistetään opiksi tai tietämykseksi, jonka lähikäsitteitä ovat tieto ja ymmärrys. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:viisaus.
Tyhmyyden määritelmää tämä termipankki ei kerro. Sen sijaan Wikipediassa tyhmyys määritellään jonkun muun ominaisuuden puutteeksi tai vastakohdaksi. Näinhän kirjan kirjoittajat asian näkevät. Tyhmyys on viisauden vastakohta. Wikipediassa määritellään toiminnallinen tyhmyys, joka on käsitteenä varsin lähellä kirjan kirjoittajien määrittelyä: Toiminnallinen tyhmyys on kriittisen pohdinnan poissaoloa, jota esiintyy esimerkiksi työpaikoilla. Tyhmyys luo organisaatioon yhtenäisen ja yksimielisen tilan, jossa työntekijä alkaa välttää päätösten, rakenteiden ja visioiden kyseenalaistamista. Samanaikaisesti tyhmyys kuitenkin nostaa organisaation tuottavuutta ja tehokkuutta. Jos liian moni terävä yksilö ehdottaisi vaihtoehtoisia toimintatapoja tai kysyisi kriittisiä kysymyksiä, työ hidastuisi. Tyhmyyttä ei vain saa olla liikaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyhmyys

(2)  Taylorismi eli tieteellinen liikkeenjohto (engl. taylorism, scientific management) on 1910-luvulla yleistynyt Frederick Winslow Taylorin (1856–1915) kehittämä liikkeenjohto-oppi, joka oli kokonaan uusi, käytännön kokemuksin havaittu tapa tehostaa teollisuustyötä ja organisoida se. Taylorismi perustuu Taylorin teokseen The Principles of Scientific Management (1911), joka käsitteli uutta liikkeenjohdon ajattelua. Teos käännettiin suomeksi jo vuonna 1914 nimellä Tieteellinen liikkeenhoito. Taylorin perusajatuksia oli, että työnsuorituksessa oli parempi seurata työntekoa tarkasti ja niiden pohjalta kehittää parempia työtapoja kuin luottaa traditioon ja vanhoihin käytäntöihin. Näistä opeista syntyi työn mittaus ja -kellotus sekä rationalisointityön perusta. Uudempien liikkeenjohdon oppien vertauskohtana on usein ollut klassinen konepajan organisointi funktionaalisiin osastoihin (sorvaamo, jyrsintä, kokoonpano), joka syntyi Taylorin oppien pohjalta. 1970-luvulla funktionaalisia konepajoja organisoitiin tuotepohjaisiksi ja samalla linjalla on jatkanut JOT-filosofia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Taylorismi

(3) Paradoksi on "näennäisesti loogiselta tuntuva ajatus tai väite, joka kuitenkin johtaa epäloogiseen tai mahdottomaan lopputulokseen. Selite Paradoksi on väite, joka näyttää olevan yhtä aikaa sekä tosi että epätosi. Yksinkertaisin esimerkki on "Tämä väite on epätosi" tai valehtelijan paradoksi, joka kuuluu: "Kaikki mitä sanon on valhetta". Paradokseja on käytetty paljon filosofiassa antiikista lähtien, sillä ne paljastavat käsitejärjestelmiemme aukkoja ja ristiriitaisuuksia osoittaen, miten monimutkaisia ovat näennäisesti yksinkertaiset käsitteet kuten totuus tai muutos. Paradoksin kahta eri puolta sanotaan paradoksin sarviksi, joista jompaan kumpaan paradoksin ratkaisija näyttää väistämättä joutuvan." https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:paradoksi

(4)  Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi. Tiedon suhteellisuuden ongelma, SoPhi 142, Jyväskylän yliopisto 2018; Antti tiivistää tämä näkökulmarelativismin seuraavasti: "Ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa. Näkökulmat ovat suhteellisia, mutta ne voidaan objektivoida. Samoja asioita voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Ei ole absoluuttista, etuoikeutettua tai universaalia näkökulmaa. Näkökulmia voidaan kehittää, muuttaa ja vaihtaa.
Näkökulmia voidaan vertailla erilaisilla kriteereillä."http://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/nakokulmarelativismin-avulla-kamppailu.html