Hyvinvointivaltion vastaiskijät

Vastaiskijät. HYVA:n (hyvinvointivaltion vaalijat ry: http://www.hyvinvointivaltio.fi/) järjestämässä tilaisuudessa 21.11.2018 alustajina olivat kaksi luokanopettajaa Antti Jauhiainen ja Joona Hermanni Mäkinen. Kaverukset olivat saaneet aikaan kirjan nimeltä "Hyvinvointivaltion vastaisku". (1) Tähän asti se on mennyt ohi korvieni, vaikka teos on julkaistu jo vuosi sitten. Kirjan idea on menetelmällisesti mielenkiintoinen. Herrat menivät haastattelemaan paikanpäälle USAan keskeisiä tutkijoita ja vaikuttajia, joiden mielenkiinto kohdistui hyvinvointivaltioon. Kyse oli myös eräänlaisesta kahden maan vertailusta eli hyvinvointivaltiota koskevasta maaottelusta Suomi vastaan USA. No lopputulos oli ennalta aavistettavissa. Suomi voitti mennen tullen. (2) Haastateltavana oli Noam Chomsky, joka on kuulemma usein nimitetty maailman tunnetuimmaksi intellektuelliksi. On minullekin tuttu tyyppi. Muut haastateltavat olivat alansa guruja mutta minulle vähemmän tuttuja: Robin Hahnel, Matt Bruenik, Gar Alperovitz, Juliet Schor, Stephen Shalom, Michael Albert. Kirjan perusteella kyllä ovat tunnettuja ja sanavalmiita vaikuttajia.

Vapauden monet kasvot. Noam Chomskyn mukaan on harhaanjohtavaa vastustaa hyvinvointivaltiota vapauteen vetoamalla.  Hyvinvointivaltion (kuten Suomen) laadukkaat palvelut, lapsiköyhyyden menestyksekäs vähentäminen ja maksuton koulutus ovat lisänneet ennennäkemättömästi hyvinvointia ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Hyvinvointivaltio on Chomskyn mukaan kiistaton menestys. Ainoa kritiikki hänellä on työelämän liikaa käskyttämistä kohtaan. Tarvittaisiin työelämän demokratiaa. Valtiotakin syyllistyy johtamisessa vahvoihin käskytyssuhteisiin. On myös naiivia ajatella, että höllentämällä markkinoiden pelisääntöjä saataisiin aikaan tasavertaisuutta ja hyvinvointia kaikille. "Markkinatalouden yksilön vapaus on yksityistämistä kannattaville demokratiaa, jossa kaikki voivat vapaasti valita. Todellisuus on jotain aivan muuta." Chomsky synkistelee lisää: "Markkinatalous ruokkii ihmisten synkimpiä puolia. Se palkitsee yksilön, joka omistautuu oman edun tavoitteluun.Yhteinen hyvä on vain sivujuonne, toiset ihmiset keino omien etujemme saavuttamiseen."

"Suomi on parasta kapitalismia: "Robin Hahnel ja Matt Bruenig ovat tutkineet ja vertailleet erilaisin tilastoin Suomea USA.han. Suomi on heidän tilastohavaintojensa perusteella maailman kärkeä mm. hallinnon laadussa, peruskoulun oppimistuloksissa, terveydenhuollon kustannustehokkuudessa, köyhyyden torjumisessa sekä yrittäjyydessä. Siksi heidän mielestään Suomi on parasta kapitalismia. Huolenahan on nyt hyvinvointivaltion heikentäminen Hahnel toteaa: "On selvää, että perinteistä hyvinvointivaltiota on korvattu uusliberaaleilla ideoilla. Ruotsissa tämä on edennyt pidemmälle kuin Suomessa." ... Hitaan vähittäisen rakentamisen jälkeen on usko hyvinvointivaltion rakentamiseen loppunut kesken. Hahnel on myös pohtinut argumenttia rahojen puutteesta eikä löydä sille perusteita. (vrt. kestävyysvaje).  Hahnel piirtää pitkän kehityskaaren vuodelta 1960 2010-luvulle ja toteaa, että tuottavuuden muutoksen vuoksi julkiset palvelut voisivat olla kolminkertaiset verrattuna 1960-lukuun. Jauhiaisen ja Mäkisen kirja ei tarjoa tähän tarkempia perusteluja. Hahnel haluaisi kehittää hyvinvointivaltiota eteenpäin Chomskyn tavoin lisäämällä demokratiaa työelämään - yritysten omistusrakenteen muuttamista edistämällä työntekijöiden omistajuutta. Gar Alberovitz haluaisi perustaa yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteisiä yrityksiä, joiden voittoja sitten voitaisiin ohjata lähialueen kehittämiseen. Juliet Schor arvioi kulutusyhteiskuntaa ja toteaa, että USAssa ihmisillä on kulutuksen ja työnteon kierre. Työtuntien määrä on kasvanut, kun taas Suomessa työtuntien määrä on laskenut vahvan AY-liikkeen vuoksi.

Osallistavaa demokratiaa vaatii Stephen Shalom, jolla on haastattelijoiden mukaan kovaa kritiikkiä USAn poliittista järjestelmää kohtaan. Edustuksellinen demokratia ei toimi. Oleellista on, että demokratia ei ulotu kansalaisiin ja talouteen. Edustuksellisen demokratian ongelmat toistuvat lievemmässä muodossa myös Suomessa. Shalom ehdottaa osallistavaa päätöksentekoa, joka lähtee liikkeelle alhaalta ja sanansaattaja (edustaja) tuo viestin astetta ylemmälle osallistumisen tasolle jne. Tällä periaatteella voitaisiin osallistaa noin 30 hengen ryhmissä koko kansa. Näin saataisiin kansan erilaiset näkemykset esille. En löytänyt kirjasta esimerkkiä toteutuksesta tai kokeiluista. Matemaattisena mallina se kyllä mitä ilmeisimmin toimisi. Vaikuttamisen, aktivismin veteraani Michael Albert puolestaan on huolissaan nykymaailman menosta, jossa tietoa saadaan vaikka mistä ja mikään ei ole enää uutta ja ihmeellistä, huolestuttavaa. Somemaailmassa vielä ajaudutaan omiin "kupliin". Ihmiset hänen mukaansa yleensäkin ajattelevat, että elämme synkkää aikaa emmekä sille mitään mahda. Tässäkin mielessä tarvitaan uutta aktivismia - vastaisku synkkyydelle.

Toiveikkuus ja synkkyys. Antin ja Joona-Hermannin kirja on yllä esitettyä moni-ilmeisempi kokonaisuus, johon kannattaa kyllä tutustua. Ehdotukset ovat osittain tuoreita ja soveltamiskelpoisia, mutta osa ehdotuksista menee toteuttamismahdollisuuksien osalta synkkyyden puolelle. Ehkä voisi vielä maakunta-soteuudistukseen peilata muutamaa kommenttia ja ehdotusta:

• Maakunta-soteuudistuksessa on piirteitä hyvinvointivaltion alasajosta - erityisesti valinnanvapautta koskeva osio on sellainen (vrt. Chomskyn haastattelu): voisiko ajatella, että valinnanvapauslainsäädäntö saatettaisiin aluksi voimaan kokeilulainsäädäntönä (mallia Paras-lainsäädäntö); silloin halukkaat maakunnat voisivat aloittaa kokeilut välittömästi, jotkut muut viiveellä ja kokeilujakson jälkeen korjattaisiin ja muokattaisiin lakia kelvolliseksi 
• Maakuntahallinto on mitä ilmeisimmin edustuksellisen demokratia variantti. Ongelmahan on kaikkien alueiden ja näkökulmien esiin saaminen. Vastaava ongelma on ollut kuntayhtymän hallinnossa, mutta sitä on voitu jossain määrin paikata eri kuntien minimi- ja maksimiedustajilla. Uudessa mallissa taitaa olla niin, että osa kunnista saattaa jäädä ilman edustajaansa maakuntavaltuustossa. Olisiko tähän avuksi jonkin sortin muunnelma Stephen Shalomin kehittämistä osallistavasta demokratiasta. Saataisiin kiinteä yhteys kuntien (ja suurien kuntien osalta kunnan osien) sekä maakunnan välillä. 
• Käskyttävä johtaminen ja demokratia näyttää olevan uudistuksen perusilme. Valtio käskyttää maakuntia (budjettiohjaus) ja ne puolestaan palveluntuottajia. Käskytyksen rinnalle tuodaan sitten tämä valinnanvapaus julkisine ja yksityisine palveluineen. Se on mallina vaikeasti ennustettava kansalaisen kannalta ja miksei myös käskyttäjien kannalta. 

Päivitys 25.11.2018: Markku Mölläri kommentoi Linkedinin puolella seuraavasti:

Kiitos arviosta, mielenkiintoista, varsinkin Chomskyn osuus. En olisi maku-soten demokratiapuolesta niin huolissani, kun nykyiset kuntayhtymät eivät tässä suhteessa ole malliesimerkkejä. Maakunnillehan on tulossa kuntalain hengessä demokratiaa niin paljon kuin jaksetaan kantaa- ja vähän ylikin. Pykälät ovat joustavat ja asukasraadeilla voi aukkoja täydentää.

Viitteet

(1) Antti Jauhiainen, Joona-Hermanni Mäkinen: Hyvinvointivaltion vastaisku - keskusteluja tulevaisuuden yhteiskunnasta, LIKE 2017

(2) Ennen hyvinvointivaltion vastaiskun ilmestymistä  suomalainen Anu Partanen julkisti haastatteluihin perustuvan kirjan: The Nordic Theory of Everything. In Search of a Better Life. New York 2016
Tein siitä arvion blogiini. Myöhemmin se käännettiin myös suomeksi. Anu tekee myös vertailua USAn ja pohjoismaiden kesken päätyen samantapaiseen tulokseen kuin tämän kirjan kirjoittajat ja haastateltava. 
http://ollintuumailut.blogspot.com/2016/09/amerikkalainen-unelma-pohjoismaisessa.html

Paranoidia optimismia Siilasmaan tavalla

Paranoidi optimisti- kirja on kuvaus Nokian vaiheista vuodesta 1988 tammikuuhun 2016. (1) Risto Siilasmaa Nokian hallituksen jäsenenä ja sittemmin hallituksen puheenjohtajana on ollut kirjan sisällön tuottaja. Apuna hänellä on ollut Catherine Fredman, jonka kanssa teos on saatu aikaan ensin englannin kielellä ja sittemmin se on käännetty suomeksi.

Hyvä ystäväni totesi, että tämä on tähän asti paras Nokiaa käsittelevä teos. Ystäväni on lukenut kaikki edelliset aiheeseen liittyvät kirjat läpi. Odotukset olivat tältä osin korkealla. Toisaalta aikaisemmin aihetta käsiteltiin HS:ssä ja siinä päädyttiin jopa juupasepäs-väittelyyn Siilasmaan ja ja Nokian matkapuhelintoiminnan avainhenkilön, Jorma Ollilan välillä. Oliko kyse viime aikoina pelolla johtamisesta. (2) No Risto lupasi, että kirja ei keskittyisi tähän asiaan. Se on totta. Jorma Ollilan rooli on mukana kirjassa siihen saakka, kunnes Ristosta tulee hallituksen puheenjohtaja Jorman tilalle. Toinen tuttuni väitti omassa arviossaan, että Ristokin sortuu samantyyppiseen itsensä esiin nostamiseen kuin Ollila omassa elämänkerrassaan. (3) Olen lukenut myös Ollilaa koskevan elämänkerran. En tunnista tuota samankaltaisuutta. (4)  Risto korostaa vaihtoehtojen hakemista yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa ja päätösten tekemistä avoimesti yhteisten analyysien pohjalta. Itse asiassa Riston edustama ajattelumalli (strategisen johtamisen malli) todistaa sen - siis tämä "paranoidi optimismi". Ollilan kirjan kirjoittaja Harri Saukkomaa puolestaan toteaa tästä paranoidista optimismista, että se ei ole Siilasmaan keksintö:  ”Siilasmaan kirjan varsinainen kirjoittaja, amerikkalainen Catherine Fredman, on kirjoittanut Intelin johtajan Andy Groven legendaarisen kirjan Only the paranoid survives. Eli Fredman ei ole ainakaan ensimmäistä kertaa paranoidia kyydissä”, Saukkomaa näkee. HS:lle hän kuitenkin tarkentaa, että uskoo toki Siilasmaan olleen oleellinen tekijä kirjassa. ”Yhteistyötähän kirja on ja kaikki ajatukset ovat varmasti Siilasmaan ajatuksia. Mitkä ovat prosenttijakautumat itse kirjoittamistyössä, siitä en tiedä.” (5)

Kirjan sisältö on kuitenkin monipuolinen ja Nokian vaiheita on pyritty tarkastelemaan hallituksen näkökulmasta mutta myös varsinaisen liiketoiminnan ja sen perustana olevien teknologisten ratkaisujen näkökulmasta. Tältä kannalta ei ole merkitystä ainakaan minulle, mikä on ollut Riston ja Catherinen välinen työnjako kirjan kirjoittamisessa. Sisältö on Riston käsialaa. Kirjassa kuvataan Nokian matkapuhelintoiminnan nousu - ylivalta - usko ylivallan pitämiseen - pelko sen menettämiseen - pelko koko toiminnan joutumisesta vararikkoon - matkapuhelintoiminnan uudet liittolaiset - ostot ja myynnit - uuden liiketoimintatavan rakentaminen. Kuvaus perustuu pitkälti paranoidin optimismin ajatteluun.

• "Yrittäjämäisen johtajuuden ydin edellyttää paranoidia optimismia. Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää ja niiden vaikutuksia minimoida. Vaikka ongelmien ennalta ehkäiseminen ei ennalta onnistuisikaan, optimisti on vuorenvarma, että siitä selviää." (s.173-174).

Siilasmaa luotti aluksi Ollilaan ja piti häntä esikuvanaan. Risto varmaankin ajatteli, että Jorma oli myös paranoidi optimisti. Näin ei Riston mielestä ollut. Päätöksenteon valmistelu ei ollut avointa eikä vaihtoehtoja hakevaan ja punnitsevaa. Jopa Riston mielestä hänen omat ehdotuksensakin vaiennettiin hallituksen työskentelyssä. Jorma ei siis ollut paranoidi optimisti. Siilasmaan aloittaessa hallituksen puheenjohtajana, hän julkisti omat johtamisen periaatteensa paranoidin optimismin hengessä. Vaikea matkapuhelintoiminnan myynti sekä myös NSN (Nokia Siemens Networks) -yhteisyrityksen toisen osapuolen osto ja HEREn myynti sekä Alcatel Lucentin osto perustuivat avoimeen vaihtoehtojen pohdintaan ja analyysiin. Miten uuden yhteisyrityksen johtaminen sitten on sujunut, siitä kirja ei kerro mitään. Siilasmaa löysi matkan varrelta paljon hengenheimolaisia - paranoideja optimisteja. Mitä ilmeisimmin Stephen Elop kuului tähän kaartiin. Risto puolusti Elopia viimeiseen asti, kun julkisuus lynkkasi Stephenin ja moni nokialainenkin.

Vainoharhainen pessimismi vaani kuitenkin pitkin matkaa Siilasmaan toimintaa. Hänen mielestään hallituksen jäsenenä ei hallitus eikä toimiva johtokaan ymmärtänyt kaikilta osin Nokian huonoon suuntaan luisuvaa liiketoimintaa. Siilasmaalla ei ollut uskoa älypuhelinalusta -Symbianiin. Hän ihmetteli, miten välinpätämättömästi suhtauduttiin kilpailutilanteeseen Applen Iphonen ja Googlen Androidin noustessa esille. Liittoutuminen Microsoftin kanssa vei myös Ristolta myöhemmin uskon Windows-maailman ekosysteemiin. Usko omiin korvaaviin alustaratkaisuihinkin oli heikko (kuten Meego). Jopa usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa Nokian hallituksessakin hiipui - siis vainoharhaista pessimismiä. Kirjan edetessä tuli myös selväksi se, että kukaan (ei myöskään Risto) pysty yksin ratkaisemaan Nokian ongelmia. Ei myöskään eteneminen liiketoiminnan kehittämisessä ole virtaviivaista, ennustettavaa toimintaa. Kyse on eri osapuolten välisestä kaupanteosta, markkinoiden hallitsemisesta, valtaamisesta, puolustamisesta jne. Kysy on varautumisesta jatkuviin yllätyksiin. Vainoharhaista optimismia edustaa kuitenkin Riston kuvaus sinnikkäästä neuvottelutoiminnasta (myös neuvottelutaidoista). Sitkeyttä edustaa myös Sillasmaan jatkuva halu oppia uutta, ottaa selvää liiketoiminnan koko skaalasta mukaan lukien sen teknologinen perusta. Jos tämä kaikki pitää paikkansa, niin hieno juttu.

Kannattaa lukea. Kirjasta voi ottaa oppia myös omassa elämässä tavalla tai toisella.

Viitteet

(1) Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti - Näin johdan Nokian murroksessa, Tammi, Helsinki 2018

(2) Kirjoitin aiheesta blogikirjoituksen otsikolla "suurten ja pienten asioiden harha" -tapaus Nokia, 23.9.2018, päivitin juttua 23.9-30.10 välisenä aikana muutamaan kertaan.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/suurten-ja-pienten-asioiden-harha.html

(3)  Pauli Forma: Paranoidi optimisti Nokian puikoissa: Pauli päätyy toteamaan:
Kun luin Ollilan kirjaa, mietin, kuinka yksin kymmenien tuhansien ja sadan tuhannen työntekijän yhtiön pääjohtaja lopulta tekee ratkaisevia strategisia päätöksiään. Sama tuli mieleen Siilasmaan kirjassa. Vaikka päähenkilön ympärillä on tiimi, lopulliset päätökset jäävät suurimmalla johtajalle. Yhden ihmisen roolia alleviivaa myös Siilasmaan kirjan alaotsikko: ”Näin johdin Nokiaa murroksessa.”
http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/

(4) Ollin blogikirjoituksessa arvio Ollilan kirjasta otsikolla "Mahdoton menestys - Ollilan tilitys"
http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

(5) Vesa Siren: Siilasmaa "ei keksinyt" paranoidia optimismia. HS-kulttuuri, 7.11.2018; https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005890132.html

Kaksinaismoraalikone - moraalin monet kasvot

MIT:n moraalikone. HS:n toimittaja Heikki Aittokoski teki jutun tekoälyyn liittyen MIT:n tutkimuksesta, joka on julkaistu Nature-lehdessä 2018. (1) Aittokoski oikoo hiukan tuota tutkimusta jättämällä pois tutkimukseen liittyvät tarkemmat luokittelukriteerit. Poimin ne esille alkuperäislähteestä. (2). Aittokosken kuvasta ja tekstisti selviää se, että nämä kuvan henkilö/eläin-kategoriat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Jos ajatellaan, että henkilö joutuu tekemään valinnan auton jarrujen pettäessä näiden välillä, valinnan tekeminen on tietysti mahdotonta. Tietysti kysyttäessä kansalaisilta saadaan yleisesti vastaukseksi suurin piirtein tuo järjestys. Kansalaiskategoriassa pikkulapsi ja raskaana oleva nainen ovat luonnollisesti kärjessä. Ammattikategoriassa tunnettua on, että lääkäriammatti on arvostetuin ja siis prioriteetin kärjessä. Prioriteettijärjestystä tehtäessä nousee esille helposti ns. itse aiheutetut ihmisen ominaispiirteet. Tässä on noussut esille ylipaino. Kummeksun, että mukana ei ole vaikkapa alkoholismi. Aittokoskikin viittaa lääketieteen prioriteettilistoihin. Näitähän on tehty kautta aikain. Ne ovat saaneet ristiriitaista vastaanottoa julkisuudessa. Vakuutusyhtiöt ovat myös erilaisia vakuutuksia markkinoidessaan ja vakuutusmaksuja määritellessään tehneet priorisointeja iän, painon, elämäntavan mukaan.

Kaksinaismoraalikone. HS:n 2.11.2018 paperiversiossa oikealla oli yllä oleva uutinen 7-vuotiaasta Amal Husseinista, joka kuoli torstaina 1.11.2018:" Amal Hussainin kohtalosta uutisoi The New York Times, joka julkaisi kuvan riutuneesta tytöstä alun perin reportaasissaan viime viikolla.  Torstaina Amalin perhe kertoi, että hän oli kuollut pakolaisleirillä kuuden kilometrin päässä avustusjärjestö Unicefin kenttäsairaalasta, jossa hänet oli valokuvattu. ”Ei lihaa, vain luita”, lääkäri Mekkia Mahdi sanoi The New York Timesille tarttuessaan Amalin kuihtuneseen käsivarteen.”Kukaan ei välitä hittoakaan heistä.” (3) Samaisessa lehdessä on vasemmalla puolella artikkeli Nature-lehden maailmanlaajuisesta moraalikyselystä. Lapsen ja raskaana olevan naisen henki on arvokkaampi kuin lihavan miehen. Tämä juttu on otsikoitu paperiversiossa "Moraalikone kysyy, kuka saa elää". Toisen puolen otsikko on puolestaan "Jemenin hädän symboli kuoli". HS osoittaa meille joko sattumalta tai ei, mitä tarkoitan juttuni otsikolla "kaksinaismoraalikone".  Moraalilla on kaksi puolta ihan niin kuin meissä ihmisissä. Olemme luomakunnan raaimpia eläimiä, joilla kaiken inhimillisen hyvän edelle menee ahneus, valta, itsekkyys ja mitä nyt kaikkia pimeän puolen moraalikäsitteitä onkaan. Naturen moraalikoneessa alimmaksi oli arvioitu rikollinen - pahan ilmentymä.

Tekoäly ja moraali.  "Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa." (Wikipedia) Moraalikone irrottaa moraaliset periaatteet inhimillisestä todellisuudesta. Onko siis viisasta yhdistää tekoäly ja moraali toisiinsa? Moraalikoneen tulos osoittaa tällaisen ajattelun vaikeudet. Puheet ja teot saattavat olla ristiriidassa keskenään. "Kaksinaismoraali tarkoittaa ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille."  (Wikipedia)

Viitteet

(1) Heikki Aittokoski: Moraalikone kysyy, kuka saa elää - Onko raskaana olevan naisen henki arvokkaampi kuin lihavan miehen? Miljoonat ihmiset vastasivat, ja tulokset panevat ajattelemaan, HS 3.11.2018 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005887212.html


(2) The Moral Machine experiment (julkaistu 24.10.2018)

• Edmond Awad,
• Sohan Dsouza,
• Richard Kim,
• Jonathan Schulz,
• Joseph Henrich,
• Azim Shariff,
• Jean-François Bonnefon &
• Iyad Rahwan 

Naturevolume 563, pages59–64 (2018)





a, AMCE for each preference. In each row, ΔP is the difference between the probability of sparing characters possessing the attribute on the right, and the probability of sparing characters possessing the attribute on the left, aggregated over all other attributes. For example, for the attribute age, the probability of sparing young characters is 0.49 (s.e. = 0.0008) greater than the probability of sparing older characters. The 95% confidence intervals of the means are omitted owing to their insignificant width, given the sample size (n = 35.2 million). For the number of characters (No. characters), effect sizes are shown for each number of additional characters (1 to 4; n₁ = 1.52 million, n₂ = 1.52 million, n₃ = 1.52 million, n₄ = 1.53 million); the effect size for two additional characters overlaps with the mean effect of the attribute. AV, autonomous vehicle. b, Relative advantage or penalty for each character, compared to an adult man or woman. For each character, ΔP is the difference the between the probability of sparing this character (when presented alone) and the probability of sparing one adult man or woman (n = 1 million). For example, the probability of sparing a girl is 0.15 (s.e. = 0.003) higher than the probability of sparing an adult man or woman.
https://www.nature.com/articles/s41586-018-0637-6/figures/2

Aittokoski tiivistää tutkimusasetelman: "Moraalikone on verkkokysely, johon on vastannut miljoonia ihmisiä yli 230 maasta tai alueelta, myös Suomesta. MIT:n tutkijoilla on vastausten pohjalta käytössään 40 miljoonan päätöksen tietomassa, jota analysoidaan mainitussa Nature-lehden artikkelissa. Moraalikoneessa vastaajat saavat eteensä kuvitteellisia yliajotilanteita. Yksinkertaisimmillaan näin: Auton jarrut pettävät. Jos auto ajaa suoraan omalla kaistallaan, suojatietä ylittävä pikkutyttö kuolee. Jos auto väistää viime hetkellä, vastaantulijoiden kaistalla suojatietä ylittävä vanha nainen kuolee. Moraalikoneessa vastaaja joutuu pähkäilemään toimintaansa lukuisissa vastaavissa tilanteissa, joissa mahdollisten kuolonuhrien ominaisuudet ja lukumäärät vaihtelevat. Joissakin tapauksissa mukana on myös eläimiä." https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005887212.html

(3) Tommi Hannula: Jemenin hädän symboli kuoli, HS 3.11.2018
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005886978.html