Konsulttidemokratia - vieläkin voimissaan?

Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen konsulttidemokratian (miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton, 2013) Google-hakuja tuotti 141, joista ehkä parikymmentä oli kirjan mainoksia. Runsaasti oli kommentteja, jotka tukivat kirjoittajien näkemyksiä. (1) Löytyi joitakin kriittisiä kommentteja - osa sisällöstä ja osa kirjan metodiikasta. Kirjahan on tehty vuosina 2011-2012 kerättyjen haastattelujen ja muun materiaalin perusteella. Kirja on julkaistu 2013 eli ennen Sipilän hallitusta. Yhdessä kommentissa on linkitetty kirjan anti myös Sipilän hallitusaikaan ja todettu, että sama valtionhallinnon kehittäminen jatkuu kuin aikaisemmilla hallituksilla. (2)

Kirja-alessa. Jostain kumman syystä en ole lukenut aikaisemmin kirjaa. Nyt löysin sen Gaudeamuksen kirjakaupan alehyllystä 5 eurolla. Kustannushyötysuhde oli erinomainen. Toisaalta olisihan sitä pitänyt arvioida tuoreeltaankin tuo kirja. Yksi arvioitsija teki kirja-arvion mielestäni naulan kantaan. Minuakin jäi askarruttamaan kirjan metodologia, aineiston keruun perusteet, haastattelujen analyysi ja käyttö sekä miksi ja miten haastateltavat oli valittu. (3) Joukossa oli tuttuja haastateltavia. Leimallista oli, että haastatteluja on siteerattu varsin kritiikittömästi ikään kuin laajemminkin todennettavissa olevina faktoina. Joku kommentoijakin on halunnut tarkentaa oman kommenttinsa sitaattia. (4) Itse jäin pohtimaan, onkohan kaikki sitaatit tarkistettu ennen julkistamista. Ja miten ne on poimittu ja mistä yhteyksistä. Lähdekriittisyys on tämän tyyppisten julkaisujen avainasia.

YLEn kuva, viite 1: kirjoittajat

Kritiikin puute. Epäilyttää myös yksittäisten esimerkkien kritiikitön kuvaaminen. Kritiikittömyys liittyy myös valittujen haastateltavien kritiikittömään tulkintaan. Eniten huolta minulle tuotti Valtiontalouden tarkastusviraston toimien siteeraaminen. Kyseiset siteeratut henkilöt ovat siirtyneet elämässään eteenpäin. Tuona kirjan kirjoittamisen aikoina ja ennen sitä minua ärsytti VTV:n tarkastustapa, joka oli ajatustavaltaan jostain vuosikymmenten takaa. Haetaan esille virheitä, julkistetaan ne suurella mediakohulla ensin lehdistöön ja sitten vasta kohteilleen. Itse olen ymmärtänyt, että yleisesti tarkastustoimi on muodostanut uutta kulttuuria, oppivan organisaation kulttuuria. Yritin pienenä virkamiehenä usein ehdottaa, että VTV kokoaisi tarkastustensa havainnoista ehdotuksia esimerkiksi hankintalainsäädännön ja hankintamenettelyn uudistamiseksi. Sellaisia ehdotuksia en ole nähnyt. Aineistoahan olisi kasa päin. Tietysti virkamiehenä ärsytti VTV:n asenne. Virkamiehet ovat itsekkäitä, osaamattomia tyhmyreitä, jotka käyttävät omaksi edukseen hyväksi kaikkia hankinnan porsaanreikiä. Uusi VTV:n pääjohtaja saattaa tuoda uusia tuulia. Uskon ja toivon niin, kun olen myös ollut tilaisuuksissa kuulemassa hänen ajatuksiaan.

IT - konsultointi ja IT - yritysten rooli ovat puhuttaneet ennen konsulttidemokratia-kirjan julkistamista ja sen jälkeen. Vapaat ja osittain keskittyneet markkinat ovat jyllänneet alalla. Muutama suuryritys on jakanut keskeiset markkinat. Kuvauksia tästä on kirjassa. Järjestelmä-yritysriippuvuus on tunnettu asia. Riippuvuudesta ei päästä irti pelkillä päätöksillä, koska järjestelmien käyttö on osa toimintaa. Toimintaa ja järjestelmiä on kehitetty rinta rinnan ottaen huomioon myös lainsäädännön jatkuvat muutokset. Esimerkiksi tällaisia näkökulmia (s.60-65) ei ole juuri otettu esille. Ei ole myöskään siiloutuneen valtiokonsernin perusteita  eritelty. Kun IT valtiolla on ollut osa virastojen toimintaa ja virastot ovat olleet tulosjohdettuja, oman viraston toiminnan maksimointi on sen elinehto. Näin on edelleenkin, vaikka erilaisia valtiokonsernin uudistushankkeita viritetty vuosien varrella. Monet IT- järjestelmien kummallisuudet saavat selitystään tästä. Samoin jatkuva kauhun tasapaino hankintamenettelyssä tuottaa jäykkää uudistamista. Tilaaja ja tuottaja ovat lainsäädännön ja tarkastustoiminnan puristuksissa.

Rohkea valtio on helppo hieno ja termi. Muita hyviä termejä voisivat olla vaikkapa "älykäs valtio". Rohkeus ja älykkyys saavat vielä rinnalleen kaksi ajan termiä "kokeilukulttuuri" ja " ketterä kehittäminen". Kannatan näitä kaikkia termejä, käsitteitä. Rohkeuden arvon vastakohtana on "pelkuruus". Pelätään virkavirhettä tai muuten "älykkään" ehdotuksen sijasta ehdotuksen julistamista "tyhmäksi". Tässä voisi puhua "ideoiden alasampumisesta". "Kokeilukulttuurin" sijasta asiat pitäisi saada kerralla valmiiksi. Hallituksen ohjelmateksteissä kannatetaan kokeilukulttuuria, mutta esim. SOTEn valinnanvapaus pitäisi saada kerralla valmiiksi. Kokeileminen vie aikaa. On mahdollista, että kokeilun seurauksena toimintatapa ei olekaan paras mahdollinen jne. Kokeiluista seuraa paljon riesaa - erityisesti poliitikoille. "Ketterä kehittäminen" on erityisesti IT-kehitystyössä suoranainen muotitermi, jossa vanha ns. vesiputousmalli tuomitaan eittämättä täysin vanhanaikaiseksi metodiksi. Niin ketterä kehittäminen on tosi hyvä menetelmä, jos tavoite on riittävän yleinen ja epämääräinen, rahaa on rutkasti eikä aikatauluista ole väliä. Kun hankinta- ja projektielämä ei ole tätä, niin ketterälle kehittämiselle jää vähän liikkumavaraa. Näitä asioita ei kirjassa liiemmin pohdita.

Digitalisaatiovapaa konsulttidemokratia. Kirjan julkistamisen jälkeen on noussut esille uusi käsite: digitalisaatio. Se ratkaisee kaikki ongelmat, jotka kirja nostaa esille. Vai ratkaiseeko? Oleellista on kuitenkin, että valtio ja ennen muuta kansalaiset parhaimmillaan hyötyvät digitalisaatiosta ainakin osittain. Toimintoja voidaan muuttaa radikaalisti, voimavaroja säästää (siis vähentää väkeä), siirtää vastuuta kansalaiselle virkamiehiltä. Siirtää työtä kansalaisille jne. 

Päivitys 25.6.2017: Asko Rantala kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Hyvin ja asiallisesti olet analysoinut käsillä olevia asioita. Mukava todeta, että itsekin entisenä virkamiehenä toteat joissakin virkojen hoidoissa olevan reippaasti parannettavaa. Jos nyt sanon VTV toiminnan kehittämistavasta tai sen puutteesta jotakin, mikä soveltuu lähes kaikkien muidenkin organisaatioiden kehittämisen kehittämiseen. Valmiin tuotteen lopputarkastus ja syyllisten moittiminen ei kehitä toimintaa. Kehittäminen tapahtuu parhaiten tarkastelemalla prosessia ja kehittämällä (syyllisten aiheuttamia) havaittuja virheitä. Virheetön lopputuote syntyy ikään kuin sivutuotteena, kun prosessi toimii oikein.

Viitteet

(1) Poiminta 140 googlehaun hedelmistä: 
http://www.suomenperusta.fi/ajatus/kasvava-byrokratia-ulkoistettu-ajattelu/
https://yle.fi/uutiset/3-6544741
http://johannakotipelto.blogspot.fi/2013/04/konsultti-demokratia-ja-pieni-virkamies.html 
www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116206/uusikylä.pdf?sequence=1

(2) Anu Koivusen arvio Sipilän hallitusohjelmasta:  https://longplay.fi/sidetone/hallitus-sanoo-tekevansa-uutta-mutta-toistaa-vanhaa

(3) Nimimerkki "Kartturin" kirja-arvio: Analyyttinen ja kriittinen sellainen.  https://kartturi.wordpress.com/2013/04/18/kirja-arvio-konsulttidemokratia/

(4) Otso Kivekkään lyhyt arvio, jossa hän viittaa omiin teksteihinsä:  http://otsokivekas.fi/tag/kirjat/

SOTEn tietojohtamisen tason kohottamisessa avainsana vuorovaikutus, päivitys 3.7.2017

Lapin matkailu lisäsi vuorovaikutusta. Olin 16.6.2017 alustamassa Lapin maakunta - alueen yhteistyöseminaarissa aiheesta "Tietojohtaminen - pirullinen haaste tiedolle ja sen käyttäjälle". (1) Pohdin alustuksessani, millä tasolla on nykyisen SOTE-maailman tietojohtaminen. (2) Olemme tasoilla I-II, kun tavoitetasojen pitäisi olla III-IV. Tasomittaus perustui kolmeen mittariin: kypsyysmittariin, analytiikan tason mittariin ja vuorovaikutusmittariin. Kaikkien kolmen mittarin skaala on I-IV ja optiona tulevaisuuden taso V. 

• Kypsyysmittari: Yksinkertaisesti kuvattuna kypsyysmittarin tehtävänä on kuvata, miten dataa hyödynnetään johtamisessa. Tasot I-II perustuvat pitkälle kuvailevaan, tilastoivaan, jälkiseurantaan. Tasoilla I-II tietovarannotkin ovat palasina maailmalla ja historiallisesti rakentuneet erilaisten tarkoitusperien kautta. Mittarissa I-tasoa kuvaa termi "hallitsemattomat olosuhteet", II-tasoa "hallittu tekninen ympäristö", III-tasoa "hallittu prosessi", IV-tasoa "hallittu tiedon johtaminen".  
• Analytiikan tason mittarissa puolestaan vastataan kysymyksiin: I: mitä tapahtui?, II: miksi se tapahtui?; III: mitä tulee tapahtumaan?; miten saamme sen tapahtumaan?. Tasoilla I-II katse on enemmän peräpeilissä, kun pitäisi katsoa eteenpäin ennustaen ja mm. riskejä ennakoiden.
• Vuorovaikutusmittari.  Kuvassa oleva vuorovaikusmittari puolestaan osoittaa sen, että tasolla I tietovarannot, analytiikka ja käyttö ovat erillään, tasolla II tehdään rajallisesti yhteistyötä eri osapuolten kesken olemassa olevien tietovarantojen puitteissa. Tasoilla III-IV vuorovaikutus on jatkuvaa eri osapuolten kesken ja katse on tulevaisuudessa. Vuorovaikutus tuottaa jatkuvasti uutta materiaalia niin tietovarantojen "huoltamiseen ja uudistamiseen" kuin tiedon käytön "huoltamiseen ja uudistamiseen". Tieto on myös ajantasaista - tiedon tuottamisen viiveet on karsittu pois. Oheisessa ylimmässä kuvassa on havainnollistettu vuorovaikutus ihannetapauksena. Sen alla on jäävuorikuva, jonka olen esitellyt jo aiemmassa blogikirjoituksessani. Kuva avaa sen, miten vuorovaikutuksen pitäisi rakentua käytännössä kuvainnollisesti veden päällä ja alla. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/06/tiedolla-johtaminen-on-jaavuoren-huippu.html

Puolustus. On heti todettava, että mittarit ovat minun skaalaamiani ja osittain alusta loppuun omia keksintöjäni ja/tai sovellutuksia. Arvioni puolestaan perustuvat pitkään kokemukseen ja tuntumaan siitä, miten tämä kypsyys "makaa" koko Suomen tasolla. Tulostani voi siis kaikessa rauhassa kritisoida. Toivon, että vastakritiikin pohjaksi tutustutte kirjaani. Olen myös kirjassani kuvannut yksittäisiä esimerkkejä organisaatioista tai toimintokokonaisuuksista, jotka ovat tasolta III-IV.  Ei ole mahdotonta saavuttaa noita tasoja. Itse asiassa SOTE - uudistuksessa tietojohtamisessa tulisi asettaa tavoitteeksi III-IV ja rakentaa etenemispolku siihen.

Lappilaiset asian kimpussa. Lappilainen alustaja Merja Haapakoski-Kallio avasi aihetta Lapin maakunnan kannalta. Tiedolla johtamisen tiekarttaa on tehty usean sairaanhoitopiirin yhteistyönä ja löydetty osittaisia onnistumisia eri puolilta Pohjois-Suomea, Pohjanmaata ja Kainuuta. Toisaalta tiedon tarpeita on tunnistettu "pilvin pimein" ja kartoitustyössä on ajauduttu jonkinlaiseen mittaritiedon ähkyn umpikujaan. On paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia mittaripaketteja / indikaattoripaketteja. Ongelmaksi on noussut, miten päätöksentekijät saataisiin määrittelemään tiedon tarve. Leimallista on myös, että asiakaslähtöisiä indikaattoreita ei juuri ole eikä käytetä. Toinen lappilainen alustaja Kaisa Kostamo-Pääkkö puolestaan avasi aihetta valtakunnallisesta näkökulmasta. Kaisa on mukana STM:n ja VM:n laajan kokoonpanon kehittämisryhmässä, jossa on tehty ahkerasti työtä ja kovalla kiireellä. (3) Kartoitus tuotti ensin liki 2000 mittaria ja siitä on tiivistetty nyt noin 100:aan mittariin. Kaisakin totesi alustuksensa päätteeksi, että päättäjien pitäisi kyetä määrittelemään tietotarpeet. Päivän eri alustusten ja keskustelujen perusteella havaitsin, että osallistujakunnankin mielestä tietojohtamisen tila on melkolailla tasolla I-II. Puuttuu päätöksentekijöitä tarve- ja tahtotila.

Ymmärrys? Onkohan tässä nyt lähestymistavassa jotain nurinkurista? Nythän haetaan kaikkiin SOTE - ilmiöihin mittareita. Kuuleman mukaan valtakunnallisella areenalla on 15 pääsisältöaluetta. Olisiko tämän rinnalla tai sijasta lähdettävä liikkeelle aivan muusta kuin mittareista. Mitkä ovat oleellisia ohjauksen ja valvonnan ydintehtäviä valtakunnallisella tasolla? Mitkä ovat oleellisia järjestämisen ydintehtäviä maakunnallisella tasolla? Ja mitkä ovat oleellisia ydintehtäviä palvelujen tuottajien tasolla? Tästä kysymyksenasettelusta nousee esille, miten ydintehtävistä suoriutumista mitataan. Koska ydintehtävät eivät ole samoja valtiolla, maakunnilla ja palvelujen tuottajilla, eivät mittaritkaan voi olla samoja. Edelleen käytettäessä yhteyksistään irrotettuina erilaisia mittareita, on vaarana, että ne eivät kohtaa tuota ydintehtävää. Mittarin pitää olla sellaisen, että siihen kyseisen organisaation toimin voidaan vaikuttaa. Oheisessa kuvassa olen esittänyt laatikkoleikkinä, miten edetään ydintehtävistä eteenpäin ja päädytään lopulta mittareihin. Malli on esitetty kirjani sivulla 12 ja sitä on kehitelty pitkin matkaa. Sivulta 180 alkaen on esitetty koko tietojohtamisen malli.  (2)

Lapin matkailu sekä avartaa että antaa lisää oppia, mutta nostaa myös esille uudenlaisia (itsestään selviä) kysymyksiä. Toisaalta näyttäisi siltä, että tuo ylimmän kuvan vuorovaikutus on tässä mittaripuuhassa oleellista. Ei riitä, että haetaan maailmalta mallimittareita ja selvitetään, onko riittävää tietopohjaa olemassa niiden realisointiin. Tarvitaan aito tarve. Se syntyy esittämäni mallin pohjalta: ydintehtävä - ydinprosessit - mittaaminen - mittarit (joihin voidaan vaikuttaa). Valmistelutyössäkin vuorovaikutusmittari on nostettava I-II-tasoilta III-IV-tasoille. 

Päivitys 18.6.2017: Petri Hakanen ja Jan Lindblom kommentoivat LInkedinissä blogiani ja erityisesti sen ylintä kuvaa eli vuorovaikutuskuvaa seuraavasti: 
Petri Hakanen: 

Pohdit hyvin Olli. Jäin itse pohtimaan näitä sinun luomiasi "kypsyystasoja" tarkastellessani, että tässä(kin) kypsyyden ajattelu pohjautuu tiedon "kypsyttelyyn" nyt analytiikkojenkin avulla ja vahvaan oletukseen, että "kypsempi" moninaisempi tieto on sitten käyttäjälle mieluisampaa. Eikö vain. - Kun kuvassa on kirjoitettu "analytiikan strateginen asemointi", miten strategia oikeasti tähän liittyy. Mikä tekee "asemoinnista" "strategisen"? Onko olemassa strategia, josta voidaan johtaa nämä kehittämistoimenpiteet ja toisinpäin? - Kuten ehkä omista ulostuloistani on käynyt esille, pohdin, kehittelen, nyt kovasti tällaisia linkkejä strategy-to-execution ja execution-to-strategy. - sinun, Petrisi
Ollin kommentti: Olemme samoilla linjoilla. Pelkkä kuva ei avaa vain tätä juttua. Varsinaisessa blogikirjoituksessa olen hieman enemmän avannut asiaa juuri strategian suuntaan kuvineen kaikkineen ja vielä laajemmin omassa kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE".

Jan Lindblom: Tuosta kuvasta tulee väkisin mieleen seuraava kysymys, mikä kenties osoittaa kuvan vajaavuuden - mitä eroa on analytiikalla ja intelligencellä (tiedustelutieto, tiedon tiedustelu)? Onko BI analytiikkaa? Josta herää myös kysymys onko data-analyytikko (analyytikko on talousihminen) sama asia kuin intelligence-asiantuntija?
Ollin kommentti:  Hyviä tarkentavia kysymyksiä Janilla. Itse asiassa ajattelen asiaa laajasti. Oleellista on, että jokin välittävä analyyttinen taho muuntaa käyttäjien, päätöksentekijöiden tietotarpeen käyttökelpoiseksi tietopalveluksi. Tieto voi olla monenlaista lähtökohdiltaan, mutta jotenkin sitä pitää operationalisoida maksimaalisen hyödyn aikaansaamiseksi. Ja samalla tietovarasto tai laajemmin ajatellen tietoallas huolletaan sekä tietotarpeet realisoidaan tavalla tai toisella sinne tietoaltaaseen. En ajattele, että kyse on talousanalyytikosta vaan laajemmin. Koko kirjani pohdiskelee asiaa paljon laajemmin kuin vain talousnäkökulmasta. Kyllä BI-kin on analytiikkaa riippuen siitä, miten työkalua käytetään ja mihin se taipuu.

Jan jatkaa kommentointia oman kommenttini pohjalta seuraavasti:

Niin, itse olen tullut siihen johtopäätelmään tietotieteen näkökulmasta, että analytiikka-prosessi koostii useista tieteellisesti tehdyistä analyyseista, missä datasta tuotetaan informaatiota. Analyysissä ei oteta kantaa onko tieto hyödyllistä vai ei, tai vastaako se kysymyksiin. Intelligence on se joka koostaa informaation ja tietämyksen ja muokkaa siitä tietotuotteet millä pyritään vastaamaan asiakkaan kysymyksiin, täyttämään tietotarpeet. Tällä tavalla mm. CIA toimii, ja onhan heillä kokemusta analyytiikasta (analysts) ja intelligencestä (intelligence-officer) muistaakseni jo yli 70 vuotta. En kyllä allekirjoita väitettä että analytiikka sisältää intelligencen - se on enemmänkin toisinpäin, intelligence sisältää analytiikan. Kannattaa lukea John Hughes-Wilsonin "On Intelligence". Lopuksi, monet ajattelee että BI on tietojärjestelmän, ei ole. BIS on tietojärjestelmä ja BI on sisäisen liiketoimintatiedon tuottamista, järjestelmällä tai ilman. Analytiikka, eli analytics, määritelmänä on minusta usein virheellisesti tulkittu ja sen on paisuteltu olevan isompaa asiaa kuin mitä se oikeasti on. Kun katsoo data-analytiikka ihmisten työtä, niin ei se ole kysymysten selvittelyä ja vastausten löytämistä, se on enemmän data-aineiston käsittelyä ja sieltä korrelaatioiden ja muiden merkityksellisten asioiden tunnistamista. - Merriam-Webster: Analytics = the method of logical analysis. - Oxford: Analytics = The systematic computational analysis of data or statistics. - Wiki: Analytics = [...] discovery, interpretation, and communication of meaningful patterns in data. - Ari Hovi: Painopisteenä on edistyneen analytiikan (data science, tilastotiede, koneoppiminen, tiedon louhinta) soveltaminen liiketoimintaongelmiin menestyksellisesti. Tiivistäen, analytiikka on tiedon jalostamista tieteellisin menetelmin, esimerkiksi tilastomatematiikkaa hyödyntäen. Analytiikka ei ole tiedon hyödyntämistä liiketoiminnassa, mutta analytiikkaa voi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän tekee intelligence mikä käy läpi analytiikan tuottamat tiedot ja arvioi mikä niistä on tärkeää liiketoiminnalle ja mikä ei.

Ollin kommentti:  On viisasta nyt löytää tuolle käsitteelle "analytiikka" ja "analyytikko" laaja-alaisempi intelligentsiasta lähtevä käsite. Käsitekeskustelu ei olisi pahitteeksi. Tiedonmuokkaaja? - liian passiivinen, tiedontuottaja,  tietoagentti - älykkyysagentti? Intelligence = äly, älykkyys suomeksi. Janin pohdinnan avulla voitaisiin sanoa keskipalloksi analytiikasta tiedon tulkintaan liiketoiminnan (tai toiminnan) tarpeisiin tai kapulakielellä analytiikasta intelligentsian avulla tietoa toiminnan tarpeisiin. Joku ulkopuolinen voi ajatella, että tässä Jan ja Olli saivartelevat - eivät tee sitä.

Päivitys 3.7.2017: STM:n kuva-mittaristo on lausunnoilla. (ks. myös tässä kirjoituksessa viite 3).
https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/sote-tietopohjan-kehittamishanke/kansallisen-mittariston-valmistelu-kuva-indikaattorit-

Viitteet

(1) Lapin ja Länsi-Pohjan sote-johdon seminaari Pohtimolammella 15.-16.6.2017: noin 30 km Rovaniemen keskustasta. Kyllä kelpasi seminaroida. Kiitos vielä järjestäjille. Kaikki alustuksen mukaan lukien Ollin alustus on luettavissa osoitteessa: http://www.lshp.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Seminaarit_ja_neuvottelupaivat/Lapin_ja_LansiPohjan_sotejohdon_seminaar(9961)

Päärakennus

Varsinainen Pohtimolampi

(2) Olli Nylander; Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017 (Kirjan voi hankkia myös e-kirjana Google Playstä tai Amazonilta, eikä maksa paljon.)

(3) KUVA-työryhmän yleinen esittely ja pohdintani on kirjassani sivuilla 81-86; KUVA:n toimeenpanoryhmän puheenjohtaja Päivi Hämäläisen työryhmän työn esittely on oheisessa linkissa:

KUVA toimeenpanoryhmän työn esittely, P.Hämäläinen - SlideSharehttps://www.slideshare.net/THLfi/320170321thlsotetietopohjakickoffhamalainen22.3.2017 - KUVA-toimeenpano- työryhmän tehtävät: Viimeistellä kustannus- ja vaikuttavuustieto-ryhmän alaryhmissä valmistellut ehdotukset ...
Ehdotus on nyt mennyt asiantuntijalausunnoille, mutta näitä dokumentteja ei löydy netistä. Ohessa on vielä tuoreesta Pohtimolammen esityksestä poimittu kuva mittarien 15 aihealueesta.

Ollin kirja Tietojohtaminen ja tapaus SOTE nyt e-kirjana, päivitys 14.6.2017

Ollin kirja "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" myynnissä e-kirjana Amazonilla ja Google Playlla. Paperikirja on aina ihan toista. Sen voit tilata Ollilta. Mutta e-kirjan etuna on, että pääset linkkien kautta alkuperäislähteisiin. Myös kuvat ovat e-kirjassa paperiseen verrattuna selkeämmät. Hinta on mitätön paperiseen verrattuna.

Kehittelen aihetta eteenpäin osana tietojohtamiseen liittyviä luentoja. Esityksistäni on syntynyt jo melkoinen pp-kuvasto. Otan vastaan myös kommentteja kirjasta ja hyödynnän niitä esityksissäni. Lisäksi olen kehittämässä Citrus oy:n puitteissa muutaman muun Citruslaisen kanssa tietojohtamisen työkalua sovellettuna aluksi kuinka ollakaan SOTE-maailmaan. Tavoitteena on tehdä tätä kehitystyötä ns. oikeassa ympäristössä eli koekenttää ollaan jo kartoittamassa. 

Päivytys 14.6.2017: Otto Tiusanen esittää kysymyksen FB:n puolella seuraavasti:
Miten yrityksellä ja sen henkilöstöllä olevaa tietopääomaa voidaan täydentää, parantaa, jakaa, säilyttää organisaatiomuutoksissa?
Ollin kommentti: Tämä on hyvä ja ajankohtainen kysymys erityisesti SOTE -uudistuksen kannalta. Monet ovat jo pelänneet kahta asiaa: 1) ennen uudistusta ei voida tehdä järkeviä muutoksia, 2) uudistuksen jälkeen katkeaa toimivia käytäntöjä.

Oman tulkintani mukaan tietopääoma (Ollin kirjassa sivuilla 33-35) voidaan jakaa seuraaviin osioihin:

1. Täsmällinen tieto (eksplisiittinen tieto): data-informaatio-tieto/tietämys – viisaus – visio – meta-ajattelu

2. Piilevä, kokemuksellinen tieto (implisiittinen tieto): kokemustiedon avaaminen eli subjektiivisista kokemuksista oppiminen; systemaattisen tiedonkeruun ja analyysin haaste

3. Mahdollinen tieto, innovaatiotieto: innovaatioympäristön avaaminen/ pitäminen suljettuna

4. Integraatio täsmällisen, piilevän, mahdollisen tiedon välillä – tiedon kasvu yksilötasolla, tiimitasolla, työyhteisötasolla ja johtajuudessa

SOTE-uudistuksessa yhtiöittämisasia perustulakivaliokunnan kynsissä

SOTE-palvelujen yhtiöittäminen perustuslakivaliokunnan arvioinnin kohteena. Sipilä arvioi, että muutoksia joudutaan tekemään yhtiöittämisasiaan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi Yle Radio Suomen Pääministerin haastattelutunti -ohjelmassa sunnuntaina, että julkisten palvelujen yhtiöittäminen ei ehkä saakaan perustuslakivaliokunnan siunausta.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt lakipakettia koko kevään ja valiokunnan puheenjohtajan Annika Lapintien (vas.) mukaan tarkoitus on saada

juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Odotettavissa onkin ehkä aivan muuta, kuin hallitus toivoo.

– Perustuslakivaliokunnan käsittelyssä yhtiöittäminen on yksi kysymys, joka on noussut ehkä hieman yllättäen esiin. He ovat päätymässä toisen tyyppiseen ratkaisuun kuin ne asiantuntijat, joita hallitus on prosessin aikana kuullut, Sipilä sanoi.

Sipilä kertoi hallituksen kuulleen muun muassa EU-asiantuntijoita, perustuslakiasiantutijoita ja kilpailulainsäädännön tuntijoita esityksensä pohjaksi ja päätyneensä siten julkisten palvelujen yhtiöittämisvelvoitteeseen. Se on Sipilän mukaan kuitenkin vain käytännön keino sote-lainsäädännössä eikä ideologinen tai arvopohjainen ratkaisu.

– Tämä tosiaankaan ei ole filosofinen tai arvokysymys vaan käytännön ratkaisu, joka korjataan sen mukaisesti kuin mihin perustuslakivaliokunta päätyy.

– Jos perustuslakivaliokunta päätyisi yhtiöittämisessä toisenlaiseen arvioon, niin meillä hallituspuolueilla ei ole mikään ongelma löytää siihen toinen ratkaisu, Sipilä vakuutti.https://yle.fi/uutiset/3-9663365
Ja lisää viestiä perususlakivaliokunnan työstä YLEn uutispalvelusta 11..6.2017: 

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (vas.) ei paljasta valiokunnan tulevan lausunnon sisältöä eikä siten vahvista tai kiistä pääministerin lausuntoa, mutta toistaa jo aikaisemmin kuullut, että hallituksen sote-esityksessä on yhä monta ongelmallista kohtaa suhteessa perustuslakiin.

– Asiantuntijoiden kuuleminen on yhä kesken, mutta itse nostan ensimmäisenä esiin perustuslain pykälän 19 eli sen, että julkisen vallan on turvattava kaikille tasavertaisesti terveys- ja sosiaalipalvelut. Kohteleeko sote-uudistus ja esimerkiksi yhtiöittäminen kaikkia tasavertaisesti? Lapintie kysyy. Ongelmallinen on yhtiöittämisessä myös virkavastuu, jota käsittelee perustuslain pykälä 124 otsikolla Hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Sen mukaan "merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle".

Yhtiöittämispakosta mahdollinen luopuminen - mielenkiintoista. Tästähän seuraa tietynlainen dominoilmiö. On rakennettava uusiksi hallintomalli koskien palvelujen tuottajien asemaa suhteessa keskenään ja suhteessa maakuntiin. Nopeasti pohdittuna tästä seuraa seuraavia haasteita:

• Jos yksityiseen palveluun verrattavaa julkista palvelua ei yhtiöitetä, syntää epätasapaino palvelujen tuottajien kesken. Se voidaan ratkaista nykyisen kaltaisella mallille eli käytetään tarvittaessa yksityistä palvelutarjontaa hyväksi kilpailuttamalla maakunnan toimesta. 
• Julkisen ei-yhtiöitettävän sisälle voidaan tuoda kilpailutuksen kautta yksityistä palvelutoimintaa - myös pienet toimijat saavat mahdollisuuden.
• Ei juututa EU:n kilpailulainsäädännön ja kilpailutuksen lainsäädännön armoille. 
• Päästään irti ristiriidasta suoran ohjauksen ja markkinaohjauksen välillä.
• Ei synny kilpailutilannetta julkisten ja yksityisten palvelujen tuottajien kesken.
• Palvelujen saatavuuden parantaminen kilpailutuskannusteen avulla purkautuu. 
• Tiedolla johtamisen hektinen kiire ja palvelujen laatukriteerien, vertailtavuuden rakentamiselle tulee hieman hengähdysaikaa. 
• Palvelujen integraatio on mahdollista rakentaa helpommin kuin suunnitellussa sekamallissa, jossa siis osa palveluista olisi tuotettu kilpailutilanteessa ja osa julkisten palvelujen monopolitilanteessa. 
• Alla oleva monimutkainen johtamis-ohjaus-valvontamalli menee uusiksi. Jospa se yksinkertaistuu. 

Valinnanvapaudesta ja yhtiöittämispakosta on käyty jatkuvaa keskustelua poliittisella tasolla ja asiantuntijatasolla. Yhtiöittäminenkin on jo ehditty ymmärtää "ideologiseksi ja arvopohjaiseksi" ratkaisuksi. Onko nyt niin, että Sipilä ja keskusta näkee sen vain "käytännön ratkaisuksi", kun taas erityisesti kokoomus ja oppositio näkee sen juuri ideologiseksi ratkaisuksi. Miten lienee tämän uuden (presidentti Niinistö sanoin) Persupuolueen laita - onko se käytäntöä vai ideologiaa. (1)

Saapas nähdä, miten käy maakuntamallin kanssa. Käsittääkseni maakuntien rooli ei ole nykyisessä perustuslaissa mitenkään vahva, vaan vahvoja ovat kunnat. Luulen, että perustuslakivaliokunta ottaa tämänkin esille. Jos halutaan maakunnille vahva rooli, lienee tarpeen avata verotusoikeuskysymys. Samoin tarvittaneen perustuslain rukkaamista - menee pitkäksi koko juttu.  Tai toisin päin ajateltuna palataankin kuntayhtymämalliin, joka kuitenkin on koeteltu perustuslain kannalta. Silloin voidaan uudelleen vielä arvioida, tarvitaanko erillistä järjestäjäorganisaatiota. Näin voitaisiin palata yhteen aivan toimivaan malliin, jota edustaa tällä hetkellä EKSOTE. Yhdistetään yhden kuntayhtymän alle joko koko sote tai pääosa siitä. (2)

Tätä 2017 alun ohjaus- ja valvontamallia pohdiskelin taannoin blogikirjoituksessani ja viittasin omaan kirjaani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/soten-sopimusohjausta-ei-saa-jattaa.html (3) .



Viitteet

(1) Valinnanvapaus opposition vinkkelistä:
- https://demokraatti.fi/paatero-nostaa-esiin-hallituksen-salakavalan-ujutustaktiikan-sotessa-asia-ei-ole-vahapatoinen/
- https://blogi.thl.fi/blogin-nayttosivu/-/blogs/valinnanvapaudesta-markkinapakkoon

(2) Maakunta palvelujen järjestäjän roolissa asetetaan kyseenalaiseksi.
- https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/husin-hallintoylilaakari-uskomus-ohjaa-uudistuksia-tietoa-vahvemmin/?utm_source=Eduskunta+ei+istu+soten+takia+hein%C3%A4kuussa+-+perustuslakivaliokunnan+lausuntoa+j%C3%A4nnitet%C3%A4%C3%A4n&utm_medium=email&utm_campaign=

(3) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017 ; Nykänen, Eeva; Kovasin, Merja; Liukko, Eeva; Blomqvist, Pia; Krohn, Minerva; Ahola, Sanna; Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Jonsson, Pia Maria (2017) Raportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 29/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18203

Tiedolla johtaminen on jäävuoren huippu, päivitys 14.6.2017

Tiedolla johtaminen on vain jäävuoren huippu. Tämä vertauksen opin, kun kuuntelin viime perjantaina VM:n ja HAUS:n digitalisaation työpajassa Poliisin edustajan alustusta. Mallinsin asian oman "Tietojohtamisen " kirjani perusteella kokonaisuuden. (1) Näinä SOTE-uudistuksen aikoina on mielestäni ehdottoman tärkeätä rakentaa tietojohtamisen kokonaisuus kalliolle eikä suolle. Ei auta, että ideoidaan pelkästään erilaisia indikaattoreita/mittareita. Ei auta, että kehitetään ja rakennetaan tietojärjestelmiä. Veden alla olevan infrastuktuurin on palveltava veden päällä olevaa tietojohtamista. Ylempi kuva on äärimmäinen yksinkertaistus, jonka luulisi toimivan kaikissa organisaatioissa. Aina ei näin ole. Itse asiassa SOTE-uudistuksen akilleen kantapää on tämän yhteyden vaillinaisuus. Alempaan kuvaan on tuotu arkkitehtuurikuvana, miten ihannetapauksessa tietojohtaminen toimisi. Kun vuorovaikutus eri osapuolten kesken toimii jatkuvasti, taataan myös jatkuvasti paremmat johtamisen edellytykset, tiedon kattavuuden paraneminen ja tiedon laadun kehittyminen.

Kokosin 2.5. 2017 digiseminaarin opit vielä muutamaan "pallukkaan" tuon jäävuori-innostukseni jatkeeksi. (2):

• Jäävuorivertaus: käyttäjälle näkyy jäävuoren huippu digisovelluksina ja erilaisina päätelaitteina. Veden alla on sitten se oleellinen infrastuktuuri, joka mahdollistaa käyttäjälle digipalvelut. 
• Kaksi toisiaan tukevaa toimintoa: 1) asiakkaalle (niin ulkoiselle kuin sisäisellekin) tarjottavat sähköiset palvelut; 2) organisaation oma sisäinen operatiivinen toiminta; kumpikin osio vaatii toiminnallista uudelleenajattelua ja sen mukaisia digitaalisia ratkaisuja; kumpikin on toisistaan riiippuvaisia
• Digitalisaation toteuttaminen vaatii neljää menettelytapaa: 1) kokeilukulttuuria, 2) palvelumuotoilua ja siihen liittyvää viestintää, 3) muutosherkkyyttä, 4) teknologiaa mahdollistajana
• Digitaalisten palvelujen toimivuudella on riskinsä, jotka on pyrittävä ennakoimaan mahdollisimman hyvin. Virheet, häiriöt, heikentävät palvelun uskottavuutta ja käytettävyyttä.
• Digitalisaation toteuttamisen uhkana on siiloutunut nykytoiminta. Siilot on purettava ottamalla ohjenuoraksi asiakkaan ongelmien ratkaiseminen yhdellä kertaa. 
• Lisäarvoa tuottava arvoketju on digitalisaation avaintavoite, joka vaatii yhteistyöhön perustuvaa johtajuutta sekä selkeätä toimintojen ja prosessien omistajuutta.

Päivitys 6.6.2017: Kari Nukala kommentoi FB:n puolella seuraavasti: Perusteltua tuumailua!
Mitä tarkoitan, kun sanon, että "johtamiseni perustuu tietoon"? Se tarkoittaa tiimiytymistä ja johtamistarpeiden palastelemista ongelmakeskeisesti. Niinpä ja käsitystä tai arvausta siitä, mitä tieto kussakuin ongelmassa tarkoittaa! Minä en tykkää käsitteestä "tiedolla johtaminen"! Ei tuo uutta , ei lisäarvoa!
Ollin kommentti: Mielestäni tämä käsite (tiedolla johtaminen) tuo kyllä lisäarvoa, kun käytetään kolmea käsitettä. Tietojohtaminen on tiedon johtamista ja tiedolla johtamista. Tuo jäävuorivertaus kuvaa käsitteen kaksijakoisuuden. Silti voidaan edetä viittoittamaasi ongelmakeskeistä linjaa eteenpäin. Se on yksi tapa hyödyntää olemassa olevaa tietoa. Tietovarantojen pitää palvella mahdollisimman monipuolisesti erilaisia johtamistarpeita. Muuten kerätään aina erikseen eri tarpeita varten tietoa ja se on tehotonta puuhaa. Sellaista puuhaa on paljon esimerkiksi sotemaailmassa tällä hetkellä. 

Päivitys 14.6.2017: Otto Tiusanen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Johtoryhmä saa käsiteltäväkseen, nähtäväkseen vain pienen osan kaikesta tiedosta? Se voi kyllä tehdä tutkimuksia mitä "alla" voisi olla. Mutta ei koskaan nähdä sitä alaosaa kokonaan. Johtoryhmän toiminta myös vaikuttaa alaosan toimintaan ja tietovarantoon. Ja alatason toiminta vaikuttaa johtoryhmään. Ne ovat toisiinsa nähden dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa.
Ollin kommentti: Peukutin tätä.


Viitteet

(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017

(2) VM/HAUS-seminaarisarjan info:

Tervetuloa mukaan Julkisen hallinnon digiosaamisten kehittäminen -seminaarisarjaan!

Mitä sinun tulee tietää ja ymmärtää digitalisaatiosta, jotta voisit tunnistaa sen mukanaan tuomat mahdollisuudet oman työsi ja organisaatiosi kannalta? Tämä seminaarisarja on sinulle, joka tiedät digistä jotakin, mutta haluat ymmärtää vielä enemmän päästäksesi diginatiivien vauhtiin mukaan! Valtiovarainministeriö ja HAUS kehittämiskeskus Oy toteuttavat yhteistyössä seminaarisarjan, jossa perehdytään julkishallinnon vaatimiin osaamisiin digitalisaatioon liittyen - osaamista tarvitsevat kaikki julkishallinnossa työskentelevät.  Osaamisen syvyys ja laajuus aihealueittain vaihtelevat työtehtävien mukaan, mutta kukaan ei voi jättää omaa digiloikkaansa tekemättä.  Seminaarisarja käsittelee digitalisaation trendejä neljän eri teeman kautta, jotka ovat

• Asiakkuus ja keskeiset muutosvoimat 30.3.2017 klo 12-15
• Tiedonhallinnan uudet mahdollisuudet 28.4.2017 klo 9-12
• Keinoäly uudistajana 5.5.2017 klo 12.30 - 15.30
• Palveluprosessit digitaalisessa hallinnossa 2.6.2017 klo 9-12

Seminaaritilaisuuksissa kutakin teemaa konkretisoidaan käytännön esimerkein ja tarjotaan osallistujille välineitä siihen, miten digitalisaation mahdollisuudet voi tunnistaa omassa työssä ja organisaatiossa.  Lisäksi pyritään löytämään keinoja siihen, miten muutoksia voi lähteä konkreettisesti suunnittelemaan ja toteuttamaan. Seminaarit ovat puolenpäivän pituisia tilaisuuksia, jotka sisältävät aiheeseen johdattelevia asiantuntija-alustuksia ja työpajatyöskentelyä.