Elämäkerta johdatusta, johdonmukaisuutta, sattumaa - nyt Hannu Uusitalon kirja vertailussa, päivitys 4.7.2020

Elämäkertoja on luettu. Olen viime vuosina yllätyksekseni lukenut useita elämäkertoja ja arvioinut osaa niistä myös blogissani. Ehkä yksi syy tähän on, että voin jotenkin itse eläytyä ja muistella omalta kannaltani kutakin aikaa ja tapahtumaa. Olen huomannut, että elämäkertoja voidaan tehdä monella tapaa. Tekijä voi olla henkilö itse tai henkilön varjokirjoittaja. Tekijä voi olla aivan toinen henkilö. Yleensä näkökulma on hyvin henkilökohtainen ja etenemistie on kronologinen. Silmälasitkin voivat vaihdella. Jotkut elämänkerrat ovat sankaritarinoita, joissa elämänkulku on ennakoitua. Tai tarina voi olla täynnä sattumuksia, epäonnistumisia, vääriä valintoja. Kun minullekin on tullut tätä ikää ja kokemusta (jopa kokemusasiantuntemusta), on mieli tullut itsekin muistella omaa polkua. Se nyt on vai ryhtymistä vaille valmista. Donnerin elämänkerta on Kai Ekholmin taidolla ja kovalla työllä tehty kokonaisuus. Kaitsu ymmärtää ja osaa olla myös armoton Donneria kohtaan. Sen huomasin jo alkusivuilta ja viimeistä sivua myöden. Erkki Liikanen kertoo enkä enemmän sankaritarinaansa. Muistiinpanot ovat tarkat ja silmäkulma omissa valinnoissa ja onnistumisissa. Hannu Uusitalo lähestyy tarkalla tutkijan otteella. Päätin tässä käydä tarkemmin läpi Hannun kirjaa ja peilata osaan omia elämänkokemuksiani.

Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa on eläköityneen Hannu Uusitalon (tuttujen kesken Huu) monikerroksinen omaelämäkerta.  (2020) Tutkimusapurahan turvin Huu on rakentanut systemaattisesti etenevän elämänkertansa lapsesta eläkkeelle. Kirjassa Uusitalo osoittaa, miten hänen elämänpolkunsa on kulkenut pääsääntöisesti tavoitteiden ja odotusten mukaisesti. Kirjan lopulla Huu toteaa elämässään olleen sekä sattumaa että johdonmukaisuutta. Pääosa kirjasta perustuu Hannun tutkijan uraan ja tutkimusten referointiin sekä osittain myös tutkimustulosten aikasarjojen päivittämiseen 2020-luvulle. Samoin hän pohtii tutkimustensa merkitystä ja vaikutusta yhteiskunnan yleiseen päätöksentekoon. Kuitenkin otsikossa mainittu päätöksenteko tarkoittanee ennen muuta Huun elämänuran jälkivaihetta, jossa hän oli ensin Stakesin johtotehtävissä ja myöhemmin eläkkeelle jäämiseen saakka Eläketurvakeskuksessa vastaavissa tehtävissä.  Huun elämänura on ollut menestyksekäs ja edennyt toiveiden mukaan ilman suuria kommelluksia. Näin jälkiviisaana olisin jopa jakanut kolmeen osaan kirjan annin. Ensimmäinen osa olisi ollut kuvausta ja havaintoja omista uravalinnoista ja etenemisestä koulupojasta eläkeläiseksi. Toinen osa olisi voinut olla tutkimusten läpikäynti ja sen keskeisen polun kuvaaminen sekä pohdinta. Kolmas oli voinut olla tutkimuksen ja päätöksenteon yhteyksien ja etäisyyksien pohdinta ajassa. Teen vielä muutaman havainnon kolmesta eri näkökulmasta.

1. Koulupojasta eläkeläiseksi.  Innostuin tutkailemaan Hannun uraa verrattuna omaani pienestä ikäerosta huolimatta. Muitakin eroja on, mutta myös jotain samankaltaisuutta, ainakin kohtaamisia. Omakohtaiset havaintoni Huun kirjasta alkavat kouluajoista. Kävimme samaa lukiota Lauttasaaressa. Hannu on muutaman vuoden minua vanhempi. Hän pärjäsi koulussa hyvin, kun taas minä keskinkertaisesti. Sattumalta koulun jälkeen päädyimme molemmat Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hannu kulki sielläkin ajallisesti edelläni, mutta myös menestys oli toista luokkaa. Nopea opiskelu johti uralla jo ennen 30-kymppistä tutkijauralle väitöskirjoineen ja apulaisprofessuureineen. No olin myös alussa nopea, mutta tutkijan ura ei oikein onnistunut. Huun tutkijanuran kohokohdat olivat prof. Erik Allardtin tutkimusryhmän jäsenyys, "The Onni Granholm Societyn" jäsenyys ja onnistuneet tutkimukset yksin ja yhdessä kollegoiden kanssa. Samoihin aikoihin ponnistelin lisenssiaattityön parissa, jota ei koskaan hyväksytty ja pölyttyy edelleen kirjahyllyni ylähyllyllä. Kun Hannu päätyi armeijaan ja sielläkin tutkijan töihin, Olli valitsi tiukkojen eettistä vakaumusta koskevien haastattelujen pohjalta siviilipalveluksen. Hannun ollessa Turun yliopiston apulaisprofessorina, minä päädyin Tampereen keskussairaalaan sivariksi ja sitä kautta "kantapeikoksi" sairaalaan. Ja sehän nyt oli sattuma. Keskussairaalassa suunnittelutehtävät eivät olleet aivan tutkimustoiminnan keskiössä, mutta sinnittelin myös osin tällä sektorilla. Jälleen sattumien kautta oletettavasti osittain pienimuotoisten rekisteritutkimusteni siivittämänä sain kutsun tulla töihin Stakesiin. Niin kuinka ollakaan Hannu oli vuotta aikaisemmin aloittanut siellä ylijohtajana. Luin tietysti huolella tuon Stakesin aikaa kuvaavan osuuden (toki koko kirjankin). Löysin nimenikin yhdestä virkkeestä. Urani Stakesissa oli tilasto- ja rekisteriura, jossa tutkimus ei ollut keskiössä. Osan aikaa Hannu oli käytännön pomonani, virallisena oli Vappu Taipale. Olivat ihmisinä kovin erilaisia, mutta arvostan kumpaakin ja kummankin kanssa tulin hyvin toimeen. Hannu pysyi tarkkaan selvillä, mitä teimme tilasto- ja rekisterimaailmassa. Antoi toimintavapauksia, tuki minua ja eikä päästänyt ketään ns. ohituskaistoille. Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy rekisteritutkimukseen. Siihen Huun kirja ei ota juuri kantaa eikä esittele juuri mitenkään. Onhan rekisteritutkimus kuitenkin ollut ja edelleenkin eräs Stakesin ja nykyisen THL:n tutkimuksen kivijalka. No Hannu siirtyi Eläketurvakeskukseen 2000-luvun alussa. Työura muistutti Stakesin työuraa. Eläköityminenkin oli harkittu, johdonmukainen prosessi. Minä jatkoin tilasto-ja rekisteritöissä koko tulosalueen vastuuhenkilönä Kansanterveyslaitoksen ja Stakesin yhdistymiseen saakka. Hain 58-vuotiaana Valviran tietojohtajan virkaa. Samaan aikaan eräs toinen julkinen työnantaja tarjosi minulle töitä. Sattumaa ja vaikeata valintaa. Valitsin Valviran,  josta jäin sitten eläkkeelle 2017 alusta. Kirjoitin kirjan eläkkeen neljänä ensimmäisenä kuukautena ja sattuman kautta minut pyydettiin erääseen yksityiseen yritykseen töihin. Työurani jatkuu nyt siten yksityisessä yrityksessä. Hannu jatkaa aktiivisena eläkeläisenä. Siitä on osoituksena myös tämä kirja.

2. Opiskelijasta tutkijaksi. Nopea eteneminen väitökseen ja tutkijaksi kesti Hannulta muutaman vuoden. Tutkijaprofiili Uusitalolla muotoutui osallistumalla pohjoismaiseen hyvinvointitutkimukseen Erik Allardtin tutkimusryhmässä. Lopputuloksena syntyi mielestäni hyvinvointitutkimuksen yksi klassikko (Erik Allardt: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, päivätty esipuhe kesä 1975). On luettu ja siteerattu vuosien varrella - täytyy tunnustaa. Ja Hannukin mainitaan esipuheessa. Tutkimustaustaa Huu sai myös John Rawlsin tutkimuksesta "Oikeudenmukaisuuden teoria" sekä Georg Henrik von Wrightin tutkimuksista. Vähin erin tutkijaprofiilin ilmentymiksi tulivat seuraavat aiheet: luokka- ja kerrostumarakenne, hyvinvointivaltio, tulonjako, Stakesissa laman vaikutuksen tutkiminen ja syrjäytymisen sekä sukupolvien välisen tulonjaon tutkimus. ETK:ssa tutkimusintressinä oli eläkeläisten toimeentulo sekä eläkeuudistuksiin liittyvät tutkimukset ja selvitykset. Julkaisuja artikkeleineen oli Hannulla satoja. Tuottelias tämä Huu. Tutkimusten perusorientaatio metodologialtaan oli kvantitatiivinen erilaisine tilastollisine menetelmineen. Kvalitatiivinen tutkimus ei ollut Hannun mieleen. Kohtaaminen samoilla tutkimusapajilla oli minun ja Hannun välillä ohut - no lähinnä tämä professori Allardt. Olipa Hannukin lukenut jotain juttujani, jotka tosin olivat lähinnä kvalitatiivisen otteella tehtyjä. Mielenkiintoinen yksityiskohta Hannun tarkassa havainnoinnissa oli, kun istuimme iltaa isommalla Stakes-porukalla. Hannu arvuutteli, kenestä tunnetusta henkilöstä Olli on kirjoittanut artikkelin ja miten ihmeessä se tuohon aikaan oli ajautunut Huun käsiin. Artikkeli oli otsikoitu: Kivistö akateemisen tutkimusperinteen kahleissa - alistua vai ei? (teoksessa Paradoksi VB: Hyppysammakon paluu - lyhyt johdatus presidenttitieteen perusteisiin, 1987). Toimin toistakymmentä vuotta Paradoksi ry:n hallituksen puheejohtajana. (Kriittisiä kirjoituksia vuodesta 1976). No Kalevi Kivistö oli aikanaan Erik Allardtin oppilas - siitä se yhteys tuli. Paradoksin henkinen isä oli puolestaan nyt emeritusprofessori Kari Palonen. Kari johdatteli minut myös filosofian maailmaan niin syvälle, että olin vaikeuksissa tutkimusteni kanssa. Mutta hyötyä on ollut muuten koko työiän. Hannu oli uskollinen omalle tutkimustavalleen täydentämällä tässä kirjassa vanhojen tutkimustensa aikasarjoja 2020-luvulle.

3. Tutkimuksen ja päätöksenteon yhteydet. Tutkimuksen ja päätöksenteon yhteyksistä odotin Hannulta paljon enemmän ryhtyessäni lukemaan kirjaa. Yhteydet tulevat esille Stakesin ja ETK:n työvaiheissa osana konkreettisia tehtäviä. Hannu pitää merkittävinä toimijoina sektoritutkimuslaitoksia yleensä ja erikseen Stakesia ja ETK:ta. Stakesin osalta jäi mieleeni kuitenkin kuva Stakesista varsin itsenäisenä tutkimuslaitoksena, jonka tutkimuksia arvostettiin (joskus arvosteltiin). Kytkentä päätöksentekoprosesseihin kuitenkin vaihteli. ETK:ssa tutkimustoiminnan rooli oli tiiviisti yhteydessä varsin kompaktiin päätehtävään - eläkkeisiin. Sain kuvan (rivien välistä), että ETK:n tutkimuksilla oli kohdennettu vaikuttavuus päätöksentekoon. Esim. eläkeuudistuksissa ETK:lla oli merkittävä tutkimuksellinen rooli. Stakesin tutkimustoiminta oli monialaista ja monenlaisten metodien avulla toteutettua. Hannun oma tutkijaprofiili edusti yhtä sisältöaluetta ja menetelmällistä koulukuntaa. Näin 15 vuoden aikana läheltä tutkimuskirjon ja olen myös hyödyntänyt monia tutkimuksia. Olin itse mukana erilaisissa rekisteritutkimuksen hankkeissa sekä jopa perustamassa (ja hallituksen jäsenenä) muutaman tutkimuslaitoksen yhteistä toimielintä - Rekisteritutkimuksen tukiyksikköä (RETKI). Erityisesti terveydenhuollon tutkimuksessa rekistereillä on ollut keskeinen rooli ja on edelleenkin. Tällä tutkimussuunnalla on myös läheiset yhteydet kenttään eli kuntayhtymiin, kuntiin ja palveluntuottajiin. Tämä tutkimuksen alue ei näy Hannun kirjassa. Myös tutkimuksen ja päätöksenteon yhteydet arvioivana kokonaisuutena jäävät ohuiksi. Olisin Hannulta kaivannut tuota politiikkayhteyden pohdintaa paljon enemmän, kun oli monesti niin lähellä politiikankin ydintä. Siitä olisi saanut irti paljon. Jos Huu olisi kirjoittanut korona-aikana tämän teoksen, olisi tuo tutkimuksen ja päätöksenteon "epäsymmetrinen liitto" voinut olla kiinnostavaa kuultavaa. Poimin yhden ehdotuksen, josta olen jotenkin samoilla linjoilla - tarpeen tuoda uudistetussa muodossa komitealaitos osaksi tukimuksen ja päätöksenteon välisiä foorumeja. Kari Palosta haastateltiin HS:ssä 18.5.2020. Karilla oli mielenkiintoinen näkökulma tutkimuksen ja päätöksenteon yhteyksiin. "Uudenlainen, tuntematon vitsaus paljastaa Palosen mukaan asioita, jotka pitäisi ymmärtää muutoinkin. Esimerkiksi sen, että tieto – myös vakiintunut sellainen – on lopulta aina kiistanalaista. ”Luonnontieteilijät ovat erimielisiä siinä missä me yhteiskuntatieteilijätkin. Eikä se ole mikään vika." https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006510695.html

Kirja on kaikkiaan Hannun näköinen teos. Minusta Hannu kirjoittaa elämäkertaansa vahvasti johdonmukaisella johdatuksella. Sattuman hän jättää monelta osin sivuosaan. Huomasin tuossa vertailussani omaan uraani sattuman olleen melkoinen johdattelijani. Toinen asia lukijan kannalta on tuo tutkimusten esittely, täydentäminen ja kommentointi. Se on sinänsä hyvä näkökulma, josta voisi myös ottaa oppia. Huu kertoo kirjassaan tutkimussuuntautumista rinnan oman henkilökohtaisen elämänpolkunsa kanssa. Se tekee lukijalle hankalaksi seurata tutkimusosiota. 

Päivitys 4.7.2020: Pauli Forma arvioi Hannun kirjaa, ks. https://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/uusitalo/

Kirjan virallinen esittely:

Hannu Uusitalo: Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa, Into Kustannus oy, 2020

Tutkimustietoa käytetään nykyisin päätöksenteon tukena huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä. Silti tutkimuksen, hallinnon ja poliittisen päätöksenteon suhde on jatkuvasti jännitteinen. Hannu Uusitalo kertoo kirjassaan kokemuksistaan hyvinvointipoliittista päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen johtajana. Teos kuvaa myös suomalaisen yhteiskunnan rakennetta, taloudellista eriarvoisuutta ja hyvinvointivaltion muutosta 1960-luvulta 2010-luvun loppuun. Paljon on muuttunut, mutta rakenteiden ja instituutioiden pysyvyys on silmiinpistävää. Uusitalo osoittaa, että yhteiskuntatieteet ovat 1970-luvun jälkeen ottaneet isoja askeleita eteenpäin. Syynä eivät ole suuret teoreettiset oivallukset, vaan tutkimusaineistojen parantuminen ja menetelmien voimakas kehittyminen. Pitkäjänteiset ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset ovat tärkeitä, mutta myös yliopistoissa on tutkittava tärkeitä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.

Koronapirulaisen taltuttaminen tiedon johtamisen keinoin - uudistettu versio 27.5.2020

Kuva 1: Tiedonkäsitysmalli, Nylander 2017 (viite 1)

Päivitys 18.5.2020: Korona­pandemia paljasti asioita, jotka olisi pitänyt ymmärtää muutenkin, sanoo professori: Tieto on lopulta aina kiistanalaista

Uudenlainen, tuntematon vitsaus paljastaa Palosen mukaan asioita, jotka pitäisi ymmärtää muutoinkin. Esimerkiksi sen, että tieto – myös vakiintunut sellainen – on lopulta aina kiistanalaista. ”Luonnontieteilijät ovat erimielisiä siinä missä me yhteiskuntatieteilijätkin. Eikä se ole mikään vika. ”Politiikan pelikentiltä kiistely pysyi pandemian alkuvaiheessa poissa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan huhtikuisessa asennetutkimuksessa 90 prosenttia vastaajista antoi täyden tukensa hallituksen toimille kriisin keskellä. Kansa on kokoontunut lipun ympärille. Yksituumaisuuden keskellä politiikkaa pitäisi kyetä etsimään erityisesti sieltä, missä sitä ei näytä olevan, Palonen katsoo. Päätökset lopulta poliittisia. Esimerkkinä Palonen mainitsee hallituksen suositukset yli 70-vuotiaille, jotka rajoittavat heidän vapauksiaan. ”Tällaiset tilanteet ovat tietenkin mielenkiintoisia siinä mielessä, että niissä joudutaan tekemään tällaista rankijärjestystä erilaisten toivottavien välillä ja erilaisten epätoivottavien välillä keskenään. Se on tietysti äärimmäisen poliittista, ja toisaalta on äärimmäisen tärkeää, miten se tehdään.”

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006510695.html

Päivitys 15.5.2020: Pääministerin tiedotustilaisuus avasi valtiovallan näkemykset aiheesta koronavirus ja tiedolla johtaminen. Tässä tiivistetysti asia:

• hybridistrategia: testaa, jäljitä, eristä, hoida; ei haluta viruksen leviävän; terveydenhuollon kantokyky varmistettava; riskiryhmiä suojeltava; otettava huomioon myös vaikutukset ihmiseen, talouteen ja yleensä yhteiskuntaan; strategiaa päivitetään tilannekuvan ja uuden tieteellisen tutkimuksen edellyttämien muutosten pohjalta.
  
• tilannemittarit ja ennusteet: todetut tartunnat (nyt 6228), parantuneet (nyt 5000), sairaalahoidossa, tehohoidossa, tehohoitokapasiteetti, ilmaantuvuus (111/100000as; uudet tapaukset 10/100000as), esiintyvyys (tarkka tieto puuttuu), tartuttavuus (R-arvo), kuolleisuus (287),  testaukset (testattuja näytteitä 137000) ja testauskapasiteetti (8000).
  
• muut mittarit: tiedotustilaisuudessa todettiin vain, että muita mittareita on paljon ja niitä hyödynnetään kokonaistilanteen arvioinnissa.  (THL:n aineistossa ei muita mittareita mainittu.)
• Päivitys 27.5.2020: Odottamani kokonaisuus on varsin kattava, "Koronaepidemian vaikutukset hyvinvointiin, palveluihin ja talouteen": https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/ajankohtaista/koronan-vaikutukset-yhteiskuntaan-ja-palveluihin
  

Tilannetiedot julkaistaan säännöllisesti THL:n sivustossa osoitteessa: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tilannekatsaus-koronaviruksesta

Presidentti Sauli Niinistö nimitti koronan 17.4.2020 pitämässään puheessaan "pirulaiseksi". Esitän tässä, miten tämä pirulainen voitaisiin taltuttaa tietojohtamisen keinoin ja mitä haasteita siihen liittyy.

Tiedonkäsityksen suhteellisuus on keskeinen lähtökohta tiedonkäsitysmallissani, jonka kehitin vuonna 2017 julkaistussa kirjassani ”Tietojohtaminen ja tapaus Sote” (1). Kyse on jatkuvasti kriittisestä tiedon kasvuprosessista, jossa ylitetään epäilyt ja ennakkokäsitykset. Tiedonkäsitys voidaan nähdä myös kahdella toisistaan poikkeavalla tavalla. Ns. faktakäsitys edustaa usein vallitsevaa koulukuntaa. "Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan"- toteaa maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat koko sivun ilmoituksissaan. (HS 4.2020). Filosofi Antti Hautamäki tutkimuksessaan ”Näkökulmarelativismi” (2) kumoaa tiedosta pelkkänä faktakäsityksenä seuraavilla teeseillään (s.243):

·"Ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa.

· Näkökulmat ovat suhteellisia, mutta ne voidaan objektivoida.

· Samoja asioita voidaan tarkastella useasta näkökulmasta.

· Ei ole absoluuttista, etuoikeutettua tai universaalia näkökulmaa.

· Näkökulmia voidaan kehittää, muuttaa ja vaihtaa.

· Näkökulmia voidaan vertailla erilaisilla kriteereillä."

Todellisuus voidaan tiedon avulla kuvata kolmella tavalla totena, todennäköisenä, valeena. Tosi on siis kuva todellisuudesta, jota ei ole vielä kyetty kiistämään. Todennäköisyys on valittujen menetelmien avulla laskettu oletettu tila todellisuudesta. Vale on tarkoituksellinen vääristymä todennäköisyydestä tai todesta. Näin olemme tämänkin surullisen asian voineet todeta mediassa, erityisesti monen muun maan koronan uutisoinnissa. (3)

Datasta tie viisauteen. (4) Koronavirus tarjoaa hyvän esimerkin näkökulmarelativismille. Tällä hetkellä viruksen ”tosiolemus” on jatkuvan tutkimuksen ja kilvoittelevan tutkimuksen kohteena. Kaikki esiin nostetut ”faktat” ovat näkökulmasidonnaisia. Näin myös koronaviruksen johdannaiset epidemiologian puolella ja yhteiskuntatieteissä ovat monien kilvoittelevien näkökulmien varassa. Näin koronaan liittyvä tiedon kasvuprosessissakin näkyy mitä ilmeisimmin tuo näkökulmaisuus. Kehitimme kollegani Mikko Nenosen kanssa tiedon hierarkiakäsityksen 2000-luvun alussa. Idea rakentuu tutun tiedon hierarkian varaan: data – informaatio – tieto (tietämys) – viisaus. Kaikilla hierarkia portailla on oma metaosionsa (tausta, näkökulma), jonka avaaminen tekee myös koko hierarkian avoimeksi. Kun puhutaan avoimesta datasta, me kollegani kanssa puhumme sen lisäksi avoimesta informaatiosta, tiedosta, viisaudesta ja vielä hierarkkisesti toisiinsa nivoutuen.

Korona-data on viruksena niin alkeisvaiheessa, että se sai ICD-10 tautiluokituskoodinsakin vasta tänä vuonna: U07.2 on luokitteleva ”faktakoodi”, jonka taustatieto on laboratoriovarmistettu infektio. (5) Toinen, metatiedon perusteella heikompi ”fakta” on todennus ilman laboratoriovarmistusta. Kolmas vielä julkilausumaton metatieto perustuu kuolinsyyn ensisijaiseen arvioon, jossa käytetään tätä kevyempää metatietoa. Näin saadaan informaatiotasolla useita lukumäärätietoja koronasta ja sen vaikutuksista. On vahvemmin tai heikommin taustatiedoin todennettuja koronatapauksia. Esimerkiksi vanhainkoti- ja palvelukotien ikääntyneiden ihmisten kuolemat ovat näitä heikkojen taustatietojen ”faktoja”, koska kuolemansyyt voivat olla monien tekijöiden yhteisvaikutusta. Korona ongelmana on kuvattu, mutta sen taustakuvaus on edelleen erittäin komplisoitu kokonaisuus. Koronaan liittyvät faktat ovat monin tavoin näkökulmasidonnaisia eikä tieteessäkään ole vielä yhtä selkeää kiistämätöntä tulkintaa asiasta. Itse asiassa koronan taustatiedot voitaisiin kuvata bayesilaisen todennäköisyysajattelun avulla. Kaikki tieto ei ole yhtä todennäköistä, vaan riippuu ennakkotodennäköisyyksistä. Koronan tapauksessa ennakkotodennäköisyyksien kirjo on monenlainen ja siksi on vaikeuksia löytää kestävää tietoperustaa.

Tiedon epävarmuus heijastuu myös ennustamiseen, ennakointiin. Koronan osalta on esitetty monenlaisia ennusteita koronan leviämisestä mutta myös sen taltuttamisesta. Tieto koronasta on luonteeltaan epävarmaa ja sisältää paljon todennäköisyyksiä. Syy-seuraussuhteetkin joudutaan monin tavoin kuvaamaan. Eri tieteenalojen tutkimustuloksilla on oleellinen osuus koronan tietoperustassa. Eräs vallitseva selitys on, että korona on virus, joka viihtyy lepakon kanssa. Lepakoilla on erityisen ärhäkkä immuunipuolustus, joka tekee mahdolliseksi elää miljoonien lepakoiden yhteisössä. Siellä koronaviruskin on osana luonnon tasapainoa. Ihmisen immuunipuolustus elää vielä metsästäjä- keräilijöiden aikaa, eikä mahdollista suurkaupunkien kaltaisia ihmiskeskittymiä. Luonnon tasapainoa on järkytetty, jolloin virus on aktivoitunut ihmisen kanssa taisteluun. Ihmisen immuunipuolustus on pettänyt ja virus on aktivoitunut leviämään pisaratartuntana ihmisestä toisiin ihmisiin. THL ja Duodecimin terveyskirjasto ovat julkaisseet metatiedot viruksen ilmiasusta.(6)

Ennustaminen on periaatteessa pyhitetty tutkijoille ja monesti ajatellaan ennusteiden perustuvat ”faktoihin”, joita ei sovi asettaa kyseenalaisiksi. Kuinka ollakaan nyt korona-aikana on ryhdytty kysymään taustatietojen perään -mihin ennusteet perustuvat. Kun puhuttiin aikanaan kestävyysvajeesta, se sai tosifaktan leiman otsaansa. Tätäkin alettiin kuitenkin arvioimaan ja vaatimaan taustoja esille. Amerikkalainen journalisti ja tutkija Nate Silver kirjoitti vuonna 2012 kirjan ”Signaali ja kohina” (7) selvittämällä mm. ennustamisen mustiakin, likaisia taustoja. Silverin mukaan taustat on tuotava avoimesti esille, koska ennustamisen epävarmuutta tuovat alkuehtojen epävarmuus, tapahtumaketjujen epävarmuus ja rakenteellinen epävarmuus. Koronassa ilmaantuvuuden ja esiintyvyyden ennustaminen on haasteellista. Kuitenkin tauti leviää eksponentiaalisesti. Ilmaantuvuuden ennustaminen perustuu tartuntaketjuihin ja niiden "ketjukirjemäiseen" leviämiseen. Yksi henkilö tartuttaa vähintään yhden henkilön, enintään useita, jopa useita kymmeniä. Tästä on rakennettu myös ns. tarttuvuusmittari, jonka tavoitearvo on enintään 1. Taustana on erilaisia oletuksia leviämisen määrästä ja nopeudesta. Ilmaantuvuuden perustana ovat oireiden pohjalta tehdyt testit (tai poikkeuksellisesti koko väestöön kohdistuvat kattavat testit). Esiintyvyyden perustana on ilmaantuvuus ja erilaiset taustaoletukset siitä, kuinka paljon on piileviä tapauksia (10-kertainen, 100-kertainen tms. määrä vs. ilmaantuminen). Ennustaminen perustuu tällä hetkellä kolmeen taustaoletukseen: 1. väestö saavuttaa tietyn ajan kuluessa immuniteetin eli virus tarttuu vähin eri jokaiseen meistä, 2. kansallisesti ja paikallisesti kyetään tukahduttamaan epidemia saamalla kiinni kaikki tartuntaketjut, 3. maailmalla keksitään rokote ja/tai lääke koronaan. Toistaiseksi ei ole näyttöä koronalääkkeestä, rokotetutkimuksia ja rokotteen esiasteita on jo olemassa. (8) Ennustaminen liittyy myös hoidon tarpeen ennustamiseen (kuten tehohoidon kapasiteetti) - tältä osin ennustamisen rinnalla käytetään simulointia, jossa erilaisten sairaalahoidon tarvevaihtoehtojen simuloidaan hoitoresurssien tarvetta eri alueilla ja sairaaloissa.

Tiedon hyödyntäminen toiminnassa on tietojohtamisen toinen kivijalka. Tietojohtamisen välineistöä käytetään toimintaympäristön kuvaamiseen, tilannekuvan rakentamiseen, tavoitteiden asettamiseen ja niiden seurantaan, ennusteiden tekoon epävarmuuksien ja riskien vähentämiseksi päätöksenteossa. Mittarit (indikaattorit) ovat ilmiasuja tietojohtamiseen liittyvästä mittaamisesta. Kokonaisarkkitehtuuri on tämän kokonaisuuden apuväline, joka turvaa tiedon oikeellisuuden, luotettavuuden, vertailukelpoisuuden ja ajankohtaisuuden. Ja itse tietojohtaminenkin tarvitsee johtajuutta ja hallinnointia. Lisäksi tiedon syntyä ja varastointia sekä jalostamistakin pitää johtaa. Toimintaympäristöstä muodostetaan tilannekuva, joka joudutaan rakentamaan epävarmojen lähtökohtaolettamusten perusteella. Tilannekuvaa tulkitaan kolmesta toisiinsa kietoutuvasta näkökulmasta – ihminen, talous ja hyvinvointiyhteiskunta. Ennustaminen tapahtuu epävarmuudessa aikaisemmin mainituista kolmesta lähtökohdasta: 1. ei tunneta lähtökohtatilannetta (piilevät ja ilmaantuneet tartunnat), 2. tapahtumaketjut tiedetään tilastollisesti eli miten tartunnat etenevät, mutta lopputulokset ovat epävarmoja (minkälainen on sairaus luonteeltaan: näkymätön, huomaamaton, lievä, vakava, kuoleman aiheuttava). Päätökset perustuvat tilannekuvaan ja oletettuihin vaikutusmahdollisuuksiin. Tilannekuva koskee myös tartunnan saaneita sairastuneita henkilöitä, jotka joutuvat sairaalahoitoon. Tilannekuvan perusteella tehdään strategia, tavoitteet sekä toimenpiteet. Oleellisia toimenpiteitä ovat tartunnan ehkäisevät toimenpiteet ottamalla huomioon erityisesti riskiryhmät - joko suositus tai määräys. Sen seurauksena on erilaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka ovat yksilön ja yhteiskunnan kannalta joko toivottavia tai kielteisiä.

Korona-pirulainen. Periaatteessa ongelmia on neljää sorttia: 1. yksinkertainen ongelma on syy-seuraussuhteiltaan sellainen, että se voidaan ratkaista ketjulla tunne-määrittele-ratkaise, 2. sekava suhde on hiukan vaikeampi tuntea ja määritellä, mutta siihen voidaan löytää ratkaisu, 3. monimutkainen ongelma voidaan ratkaista kokeilujen kautta ja todeta jälkikäteen, onko onnistuttu, 4. pirullinen ongelma ei ole ratkaistavissa tai se on vaikeasta ratkaistavissa. Ryan Hubbard (9) on määritellyt viheliäisen johtamisen olemuksen, jonka olemus sopii koronaan. Korona on vielä monenlaisten tutkimusten alla ja vaikutuspiirissä oleva ongelmavyyhti, jonka vaikutusmekanismia ei kaikilta osin tunneta. Koronan ongelmat kytkeytyvät yksilöön, yhteisöön, kansallisiin ja globaaleihin yhteyksiin. Koska vaikutusketjut eivät ole selkeät, voidaan myös tehdä oikeita ja vääriä ratkaisuja. Ratkaisut näkyvät vasta tulevaisuudessa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, koska on olemassa useita rinnakkaisia selityksiä niin viruksen esiintymiseen ja ilmaantumiseen kuin sen taltuttamiseen.  Ongelmat muodostavat ketjun tai oikeastaan verkoston, jossa jokainen vaikuttaa jokaiseen – kuten bayesilainen neuroverkko. Näin myös päätöksenteon perustana oleva strategia horjuu jatkuvasti epävarmuuden päällä. Toistaiseksi tieteellisetkään menetelmät eivät anna ratkaisua ongelmaan – pikemminkin useita vaihtoehtoisia teitä. Ongelman osapuolena olemme me kaikki, jolloin myös hallittavuus muodostuu suureksi ongelmaksi.

Päätöksenteko tietojohtamisessa perustuu luotettavaan, ajantasaiseen tietoon. Päätöksenteko pandemiatilanteessa keskittyy ja toisaalta päätösten toteutus hajautuu viime kädessä kansalaisille, yrityksille, kunnille jne. Päätösten vienti toteutukseen on myös pirullinen ongelma. Tilannekuvasta on voitava ja osattava tehdä strategisia päätöksiä ja niille seurantamittarit. Mikäli strategiaksi valitaan suositukset ja ohjeistukset, luotetaan niiden noudattamiseen. Mikäli strategiaksi valitaan käskyt, ongelmaksi muodostuu käskyjen noudattamisen valvonta. Valvonta voi johtaa yksilön tietosuojan murtamiseen ja/tai yksilön perusoikeuksien rajoittamiseen. Viime kädessä meidän kansalaisten tasolla ohjeiden ja myös käskyjen noudattaminen riippuu meistä itsestämme. Noudattamista voidaan edistää käyttäytymistaloustieteen keinoin. (10) Tuuppauksessa (nudging) on ensin määriteltävä haluttu lopputulos, toiseksi ymmärrettävä asiayhteys, kolmanneksi on määriteltävä käyttäytymisen sisältö ja neljänneksi on toimintatapa testattava, opeteltava ja muokattava käyttökelpoiseksi tuuppaukseksi. 17.4.2020 julkistettu Presidentin ja hallituksen Suomi toimii -kampanja edustaa positiivista tuuppausta, jolla on tarkoitus lujittaa suomalaisten henkistä kriisinkestävyyttä ja kannustaa ihmisiä tekemään hyviä tekoja. Tuuppaukseen on myös sisään leivottu omat ongelmansa. Sosiaalipsykologi, apulaisprofessori Nelli Hankonen näkee liudan ongelmia. (11) Käytettävissä oleva tieto voi olla riittämätöntä. Viestit eivät vetoa kansaan. Kansalaisilla voi olla optimistisia harhakäsityksiä. Kun vastuu jakaantuu, kunkin yksilön vastuun kokeminen vähenee. Ongelman vakavuutta ei ymmärretä tai ymmärretään eri tavoin. Mittakaava voidaan kokea niin suureksi, että yksilö kokee vaikutusmahdollisuutensa olemattomiksi. Sosiaalisen ympäristön paineet voivat asettaa toisistaan poikkeavia normeja. Yksi hyvä teko voi vapauttaa ihmisen uusilta hyviltä teoilta.

Pirulaisen taltuttaminen tietojohtamisen keinoin on ristiriitainen tehtävä. Kovimmat mittarit ovat kuolleisuus ja BKT:n muutokset, joista seuraa ristikkäisiä toimenpidevaatimuksia. Toisaalta yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa lopputulokseen. Hyvinvointivaltio jo sinänsä toimii ennaltaehkäisevänä tekijänä, kollektiivisena turvaverkkona. Myös valtiojohdon valitsema strategia vaikuttaa lopputulokseen, mutta vaikutuksen tuloksesta ei ole varmuutta. Oheinen ongelmanratkaisumalli pyrkii systematisoimaan asian. (kuva 2).  

 

 

Kuva 2: Ongelmanratkaisumalli (12)

Joka päivä uutiset alkavat koronatilastoilla. Tietoja verrataan alueellisesti ja maailman laajuisesti. On myös löydetty keskeiset mittarit. On myös käyty keskustelua tietojen luotettavuudesta koko pandemian ajan. Mittareiden ja ennusteiden taustoja ei aina ole selkeästi nostettu esille. Tilannekuva on jakaantunut kolmeen osaan: epidemiologia, talous, seuraukset hyvinvointivaltiolle. Kokonaistilannekuva on jätetty "katsojan" pääteltäväksi tai ministerien lausumiksi medialle.  

Korona ongelma on kaikille vielä tuntematon ja se generoi moneen suuntaan muita ongelmia kansalaisille, yrityksille ja yhteiskunnalle. Ongelma on haastava ja sotkuinen, pirullinen. Ongelmaa voidaan luonnehtia ilmiöksi, jolla on useita ilmenemismuotoa yhteiskunnassa. Ilmiö pitää yrittää kuvata ja ottaa haltuun tilanteen jatkuvalla kartoituksella ja arvioinnille tilannehuoneessa periaatteella datasta viisautta. Tilannehuoneena voitaisiin pitää valtioneuvoston kansliaa sekä valtioneuvoston kokouksia. Valitaan strategia tilannearvion pohjalta ja tehdään päätöksiä ongelman ratkaisemiseksi. Päätökset voivat olla käskyjä tai suosituksia. Päätösten vaikutuksia arvioidaan jatkuvasti yhteisesti sovittujen kriteerien ja mittarien avulla. Arvioinnin pohjalta rakennetaan entistä tarkempi ongelma ja näin jatketaan ongelmanratkaisua, kunnes siitä tulee mahdollisimman kevyt tai olematon.

Jos tämä ongelmanratkaisumalli toimisivat aidosti, niin koronavirus-pirulaisen selättäminen tietojohtamisen keinoin olisi mahdollista, ainakin todennäköistä. Ongelman ratkaisulla on myös toinen puolensa. Jos ja toivottavasti kun todetaan rajoitus- ja suosituskeinojen riittävästi (mikä sitten on riittävää?) vaikuttaneen, on rajoitusten purku seuraava suuri pirullinen ongelma. Tämä ongelma on jo tiedostettu ja sen ratkaisusta kiistellään, koetellaan, vertaillaan ympäri maailmaa. Pitäisi aidosti olla päätöksenteon tukena tilannehuone, johon tuotaisiin eri näkökulmista pohjatietoa yhteiseen arvioon. Valtioneuvoston periaatepäätös 6.5.2020 oli ensimmäinen avaus rajoitusten purkuun. Perustana olivat eri asiantuntijoiden ja ryhmien arviot.  Kannattaa kuitenkin olla tarkkaan valittu ja tilanteessa elävä strategia pirulaisen ongelman ratkaisulle. (13)

Viitteet

(1) Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, BoD 2017

(2) Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi, Jyväskylän yliopisto 2019
https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/nakokulmarelativismin-avulla-kamppailu.html

http://anthauta.blogspot.com/2020/04/koronavirus-ja-uusi-normaali-mihin.html

https://www.youtube.com/watch?v=9_0gU400px0&feature=emb_err_woyt

 

(3) Uusi Suomi 18.4.2020: "Italian pahimman korona-alueen järkyttäville kuolinluvuille hätkähdyttävä selitys: ”Ongelma ei koske enää vain Italiaa, vaan koko Eurooppaa”

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/us/5e4fe7c3-0a70-4d95-8645967babf43937?ref=newsletter:dc16&utm_source=Uusisuomi_Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Uusisuomi_Uutiskirje

(4) Mikko Nenonen, Olli Nylander: A Theoretical Framework for Health Information Systems, January 2002, International Journal of Healthcare Technology and Management 4(6); 10.1504/IJHTM.2002.002425; https://www.researchgate.net/publication/238157904_A_theoretical_framework_for_health_information_systems?fbclid=IwAR3C-tqCVlpQqF2-q8YDKqZLdsaq5yoAbZUpnmfGJlU1VhD62AXVPTnxOOI

 

(5) THL on päivittänyt ohjeet COVID-19-virusinfektion kirjaamisesta potilastietoihin – varmistamattomalle koronaepäilylle oma ICD-10-koodi, 31.3.2020: 

https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/-/thl-on-paivittanyt-ohjeet-covid-19-virusinfektion-kirjaamisesta-potilastietoihin-varmistamattomalle-koronaepailylle-oma-icd-10-koodi

(6) Koronan metatiedot / THL ja Duodecim:
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01257
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/koronavirus-covid-19

(7) Nate Silver: Signaali ja kohina. Miksi monet ennusteet epäonnistuvat mutta jotkin eivät, Terra Cognita 2014 (alkuperäisteos 2012), ss.124-126

(8) Koronalääkitys ja rokotteet:

•  Duodecim /Terveysportti 16.4.2020: Terveysportin tiedenostot: Tuore katsaus koronaviruslääkkeistä – keltaista valoa remdesiviirille.  https://www.duodecim.fi/2020/04/16/terveysportin-tiedenostot-tuore-katsaus-koronaviruslaakkeista-keltaista-valoa-remdesiviirille/

• YLEn uutinen suomalaisen koronarokotteen vaiheesta: https://yle.fi/uutiset/3-11335406

(9) Viheliäiset (pirulliset) ongelmat:
Timo Hämäläinen, Göte Nyman: Tiede 2.0 haastaa perinteisen tutkimuksen, Kanava 7/2015 ja Sitra: https://www.sitra.fi/uutiset/tiede-20-haastaa-perinteisen-tutkimuksen/
Brian Hubbard: Wicked Problems; https://www.wickedproblems.com/read.php

(10) Käyttäytymistaloustiede: https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/11/tuupataan-sote-asioita-eteenpain.html

(11) Nelli Hankonen: Ajatuksia käyttäytymisen muutoksesta ja hyvinvoinnin edistämisestä; https://blogs.helsinki.fi/nhankone/category/sekalaista/

(12) Ongelmanratkaisumalli perustuu useisiin primaaritietolähteisiin -erityisesti:

• Raisio, H, Puustinen, A, Vartiainen, P. The Concept of Wicked Problems: Improving the Understanding of Managing Problem Wickedness in Health and Social Care. Teoksessa The Managemen of Wicked Problems in Health and Social Care, toim. Will Thomas, Anneli Hujala, Sanna Laulainen, Robert Murray. Lontoo 2018; 

• Nonaka, Ikujiro & Konno, Noburo & Toyama, Ryoko (2001): Emergence of "Ba". A Conceptual Framework for the Continuous and Self-transcending Process of Knowledge Creation teoksessa Nonaka, Nishiguchi (eds) Knowledge Emergence. https://www.yumpu.com/en/document/view/4109582/seci-ba-and-leadership-a-unired-model-of-dynamic-knowledge-)
  

(13)  Rajoitukset ja niiden purku: 

• VN:n periaatepäätös: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/valtioneuvoston-periaatepaatos-suunnitelmasta-koronakriisin-hallinnan-hybridistrategiaksi
• Rajoitusten taloudellisista vaikutuksista julkistetaan Vesa Vihriälän työryhmän raportti 8.5.2020: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korona-tilannekatsau-13
• Exit- ja jälleenrakennustyöryhmän 1. vaiheen raportti: Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi, VN:n julkaisuja 2020:12: file:///C:/Users/ollin/AppData/Local/Temp/0900908f806aa0e2.pdf
• Ennusteet: THL:n ja STM:n ennuste rajoitusten purun taustaksi: file:///C:/Users/ollin/AppData/Local/Temp/0900908f806aa0e3.pdf
• Lasse Lehtonen: Rajoitustoimien asettaminen on helpompaa kuin niiden poistaminen, Uusi Suomi, puheenvuoro 26.4.2020: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lasselehtonen/rajoitustoimien-asettaminen-on-helpompaa-kuin-niiden-poistaminen/

HIMSS-arvioinnista SOTE-järjestelmien kokonaisarviointiin, päivitys 20.5.2020

Julkaisin tämän jutun https://qmsnordic.fi/fi  -sivustolla 11.5.2020. Aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia on tuolla muitakin. Toinen kirjoittaja tuolla sivustolla on QMSNordicin toimitusjohtaja Jaakko Viitanen.

HIMSS:n EMRAM-kypsyysmalli on kansainvälinen arviointimenettely potilastietojärjestelmien toiminnallisesta tilanteesta ja digitalisoinnin asteesta. (ks. oheinen kuva). Vähän Suomessa, mutta enemmän maailmalla on hyödynnetty tätä arviointimenettelyä järjestelmien hankkimisessa ja kehittämisessä. Arviointimenettelyn rajallisuus on otettava huomioon. Se kohdistuu aina yhteen organisaatioon – palveluntuottajaan ja on terveydenhuoltospesifinen arviointimalli. Olisi toivottavaa, että mallilla olisi suomalaisittain kolme muutakin ominaisuutta: 1) sosiaalihuolto, 2) sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhtymäkohdat (kuten lastensuojelu – lastenpsykiatria, mielenterveys yleensä, päihdeongelmat, ikäihmisten ongelmat), 3) palvelujen integraatio (asiakaspolut ja tiedon siirtyminen polun varrella). Aineksia on myös olemassa HIMSS:n arviointimallissa ”Continuity of Care Maturity Model” (CCMM: https://www.himssanalytics.org/ccmm).  HIMSS:ssä on myös muita malleja, joita voitaisiin soveltaa tavalla tai toisella sosiaalihuoltoon.

HIMSS-mallin laajennus. HIMSS:n 7-luokkaista EMRAM-arviointimallia voitaisiin konkretisoida laajennusosiin. Testaan samalla, miten tuo edellä mainittu CCMM-malli tukee tätä luetteloa.  Muunnan hiukan luettelon tekstiä sopivaksi tähän laajempaan käyttöyhteyteen. Muutan luokituksen käsittelyjärjestyksen nyt tässä ympäri ja aloitan 0:sta:

• 0: Terveyspalveluita, sosiaalipalveluita, palvelupolkuja ja tiedon siirtoa sähköistetty, mutta toimet ovat olleet yksittäisiä ja organisaatiokohtaisia. CCMM: rajoitettu tai olematon sähköistys.
• 1: Jokin sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuteen liittyvä toimintokokonaisuus sähköistetty paikallisesti, alueellisesti tai valtakunnallisesti. CCMM: perustason tiedon vaihto.
• 2: Asiakas- ja potilastietojärjestelmät sähköistetty ja niihin on yksittäisillä ammattihenkilöillä pääsy asiakkaan / potilaan palveluun ja hoitoon liittyen. CCMM: asiakas-/ potilaskeskeinen APTJ-datan vaihto (APTJ = asiakas- ja potilastietojärjestelmä)
• 3: Ammattihenkilöiden apuna on tietojärjestelmä tai tietojärjestelmien kokonaisuus, joka tukee työnkulkuja koko asiakas/palvelupolussa. CCMM: Normalisoitu APTJ – strukturoitu yhteen toimivuus ominaisuutena.
•  4: Ammattihenkilöiden päätöksentekoa tukevia älykkäitä ratkaisuja on ainakin joitakin käytössä eri organisaatioissa ja niiden käyttö ulottuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä asiakaspolkuihin. CCMM: hoidon koordinaatio perustuu käyttökelpoiseen dataan semanttisesti yhteen toimivassa APTJ-järjestelmässä
• 5: Lääkehallintajärjestelmä on ulotettu myös sosiaalihuoltoon sekä koko asiakaspolkuun ottamalla huomioon yksityisyyden suoja. Järjestelmän avulla estetään (tai vähennetään) turha lääkitys, lääkityskokonaisuuden sivuvaikutukset sekä lääkkeiden väärinkäyttö. CCMM: koko yhteisön (kunta, alue tms.) kattava APTJ – asiakas/potilastiedot kytketty yhteen organisaatioittain
• 6: Sähköinen, rakenteinen APTJ on otettu kattavasti alueellisesti käyttöön siten, että eri organisaatioiden tietojärjestelmäratkaisut ”keskustelevat” keskenään. CCMM: kiinteä hoidon koordinaatio eri hoitotiimien kesken.
• 7: Asiakkaan / potilaan sekä ammattihenkilöiden yhteistyön kannalta sähköiset tietojärjestelmät on integroitu älykkäästi yhteen. CCMM: tietopohjainen yhteen kytketty dynaaminen, monitoimittaja, monen organisaation kattava, yhdistetty sosiaali- ja terveydenhuollon malli

Onnistuiko HIMSS-laajennus? CCMM:n käyttö soveltuvin osin näyttää onnistuvan. Oma luokitteleva tekstini ja CCMM:stä otettu malliteksti eivät ole ristiriidassa keskenään. Kuitenkin SOTE-arvioinnin raakamalli osoittaa sen, että mallin rakentaminen vaatii selkeästi jonkin alueellisen toimijan kehityskumppaniksi. Malli osoittaa myös sen, että olemassa oleva lainsäädäntö ei kaikilta osin tue tällaisten integroitujen ratkaisujen tekoa. Tietoa ei ole kaikilta osin mahdollista siirtää eri ammattihenkilöiden kesken. Raja terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä tältä osin on tiukka ja suojaa kansalaisen yksityisyyttä. Malli kokonaisuudessaan perustuu positiiviseen ajatukseen digitalisaation hyödyistä soten toimikentällä. Kirjoitin pari viikkoa sitten kaksiosaisen jutun käytettävyydestä. Pitäisikin itse asiassa linkittää yhteen käytettävyysvaatimukset ja nämä HIMSS-vaatimukset. Jos käytettävyys ”tökkii”, niin sähköisen palvelun edutkin heikkenevät. Edelleen tuohon käytettävyysteemaan liittyvät meidän kansalaisten ja myös ammattihenkilöiden toisistaan poikkeavat digivalmiudet.  Ja vielä viimeisenä asiana on toimintakulttuurin vaikutus. Palveluiden sähköistäminen ei vain helpota asiakkaiden /potilaiden ja ammattihenkilöiden toimia. Sähköistäminen myös muuttaa toimintatapoja. 

Mallin hyödyntäminen. Lopuksi kannattaa vielä pohtia tätä arviointiasetelmaa tietojärjestelmätoimittajien näkökulmasta. Toimittajat eivät toimi umpiossa, vaan tiiviissä yhteistyössä asiakkaiden kanssa tai potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Kävimme tutustumassa syksyllä 2019 Pietarilaisen sairaalan toimintaan. Sairaalan potilastietojärjestelmä oli arvioitu HIMSS-tasolle 6. Sairaalan tietohallintoylilääkäri kertoi innostuneesti, miten tämä taso oli saavutettu. Yhteistyössä IT-järjestelmätoimittajan kanssa edettiin vähitellen HIMSS-portaita ylös kohden tasoa 6 ja reitti on meneillään myös tasolle 7. Kansainvälinen arviointi kytkettiin mukaan kehittämiseen porras portaalta eli alkuarvion jälkeen arvioitiin, mitä pitää tehdä seuraavalle portaalle astumiseksi. Asetettiin tavoitteet ja aikataulut yhdessä IT-toimittajan kanssa ja ryhdyttiin toimiin. Näin edettiin porras portaalta ylöspäin. Mielestäni tämä on soveltamisen arvoinen kehittämistapa. Vastaavanlainen kehittämispolku voisi olla käytettävyyden parantaminen. Nythän käytettävyyttä parannetaan ”satunnaisesti” saatavien palautteiden pohjalta. Tässä voitaisiin myös käyttää systemaattista arviointia. Välineitäkin on olemassa. 

Lyhyt analyysini osoittaa, että tämä laajennettu HIMSS-malli on rakennettavissa ja sen hyödyntäminen suomalaisen soten tietojärjestelmien kehittämisessä olisi tuiki tarpeellinen ryhdistävä menettelytapa. Kehitystyö olisi systemaattista ja viime kädessä asiakas/potilaslähtöistä.

Päivitys 20.5.2020: Heidi Anttila kommentoi FB:n puolella:

Hieno juttu ja todellisuus on että olemme tietorakenteiden kehityksessä vielä lapsenkengissä. Mutta ensimmäiset sote-yhteiset tietorakenteet julkaistiin alkuvuodesta: toimintakykymerkintä ja -arvio. Aidosti rakenteista tietoa aletaan saamaan vasta kun ensin Kela toteuttaa nämä ja sitten sote-tietojärjestelmät. Hienoa on myös katkeamaton lääkehoitoketju, joka on kehitetty yliopistosairaaloiden yhteistyönä Hyteairo-ohjelmassa. https://stm.fi/hyteairoRaportti tulossa pian.

https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/ohjeet-ja-soveltaminen/rakenteinen-kirjaaminen-sosiaali-ja-terveydenhuollossa/terveydenhuollon-rakenteinen-kirjaaminen/toimintakykytiedon-kirjaaminen/toimintakyky-tietojarjestelmissa?fbclid=IwAR3b3XH2qVDZufWI_0mSWwVAdfZvRfJh7aXqy5ef5z4HF8ESSH-Noy7dJWI

• Toimintakykytiedon hyödyntämisen vaatimusmäärittelyt on julkaistu tietojärjestelmätoimittajien ja sosiaali- sekä terveydenhuollon organisaatioiden käyttöön. Määrittelyt yhteisille palveluille. Kelan Kantapalvelut tuottaa toiminnallisten vaatimusmäärittelyjen pohjalta tekniset määrittelyt ja perustaa testaus- ja tuotantoympäristön. THL kouluttaa kouluttajia ja laatii kirjaamisohjeita.
  Mittareiden ja käsitteiden käyttöä tukeva erillinen metatietopalvelu täydentää toimintakykytiedon tietosisältöä. THL on toteuttanut Toimiametan eli toimintakykymittareiden metatietopalvelun.
   Linkki Toimiametaan ja käyttöohjeisiin 

• Merkintä toimintakyvystä kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmissä käytettävän toimintakykymerkinnän rakenteen. Tietosisältöä käytetään, kun kirjataan havaintoja potilaan tai asiakkaan toimintakyvystä. Toimintakyvyn havainnoinnissa voidaan hyödyntää toimintakykymittareita. Tietosisältö on julkaistu koodistopalvelimella.
  THL/Tietosisältö - Merkintä toimintakyvystä