sunnuntai 18. elokuuta 2019

Sote-tapaus Uusimaa näennäisen helppo rasti, päivitys 19.8.2019

Kuva: HS Uusimaa 2019, viite 1
Perjantaina 16.8.2019 avattiin tapaus Uusimaan käsittely virallisesti. Seurasin lehdistön kautta aloitusta. HS taustoitti ennakolta, että kaikki 26 kuntaa ovat samaa mieltä ratkaisusta. Uusimaa jaetaan viiteen alueeseen: Helsinki, Vantaa-Kerava, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa. HUS pysyy kaikkien yhteisenä sairaalana. Valtiovallalla oli pari muutakin ehdotusta ratkaisuksi, mutta lähtökohtaisesti kaikki osapuolet kannattivat tätä keväällä kuntien yhdessä tekemää ehdotusta. Myös pormestari Vapaavuori kävi kertomassa, että tämä on se tie. Toisaalta hän edelleen nosti esille maakuntahallinnon vastustuksensa. Ministeri Kiuru totesi, että kannattaa jatkaa tästä. Selvitysmieskin oli jo löydetty, Vantaan entinen kaupunginjohtaja, HUS:n entinen toimistusjohtaja Kari Nenonen. Niin ja myös HUS:n nykyinen toimitusjohtaja Juha Tuominen kannatti ratkaisua. (1 ja 2).

Mikä tässä nyt sitten on ongelma? No pitäisi mahduttaa ratkaisu tuohon maakunta-malliin. Ja vielä ennakoida mahdollista maakuntaveron tuloa. Pitäisi ratkaisu saada perustuslain mukaiseksi. Pitäisi saada aikaan kaikkien osapuolten hyväksymä vallanjako - siis kunnat (erityisesti pienet kunnat), poliittiset puolueet ja tietysti taustalla olevat keskeiset vaikuttajahenkilöt. Pitäisi tehdä ratkaisu, joka ei saa muita suuria kaupunkeja kademielelle - erityisesti Tampere ja Turku.Yksinkertaisesti soten (ml. pelastustoimi) vallankäytön ylärakenne pitäisi saada kuntoon. Onko ratkaisuna yksi Uusimaa-maakunta ja sen alla kuusi kuntayhtymää ja yksi kunta (Helsinki) palveluntuottajina? Vai onko ratkaisuna viisi maakuntaa ja Helsinki palvelunjärjestäjinä. Se olisi 18 maakunnan mallin vastainen ratkaisu.

Mikä tässä nyt sitten muuttuisi tuon vallankäytön ylärakenteen lisäksi? Tämä onkin jo astetta vaikeampi kysymys vai onko. Helsingissä ei muuttuisi mikään. Vantaalla pitäisi ottaa huomioon Kerava ja rakentaa näin peruspalvelujen hallinto kahden kunnan kesken. Keski-Uusimaalla on jo yhteistä hallintoa. Länsi- ja Itä-Uusimaa joutuisi luomaan yhteiset uudet hallintorakenteet. HUS voisi toimia kuten nyt.

Mutta miten uudistus ratkaisisi keskeiset kansalaisia koskevat ongelmat? Niistä en kovasti ole saanut selkoa tässä aloitusvaiheessa. Edellisessä blogikirjoituksessani kaivoin esille hallituksen tavoitteet. (3). Tiivistetysti ne ovat seuraavat:
  • hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen
  • yhdenvertaisten ja laadukkaiden sotepalvelujen turvaaminen kansalaisille
  • ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen
  • keskitetty valtion rahoitusohjaus tarvevakioituihin kriteereihin perustuen
  • maakuntaveron käyttöönotto.
STM:n alustuksessa nostettiin esille seuraavia sote-palveluihin liittyviä tekijöitä:
  • PTH, ESH ja vammaispalvelut on pääosin järjestetty eri rakenteissa: Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä 2017, Myrskylä ja Pukkila
  • Ruotsinkielisten palveluiden toimivuutta on selvitetty v. 2018
  • Sairastavuusindeksi on maan pienin, mutta suuria kuntakohtaisia eroja on mukaan lukien erot tarvevakioiduissa sotemenoissa (ks. oheinen kuva)
  • Haasteena sotemenojen reaalinen kasvu 2020-luvulla maan keskitasoa enemmän. (4)
Näiden tavoitteiden ja haasteiden taustana pitäisi olla läpinäkyvä tietojohtamisen ratkaisu koko alueelle. Nyt tilanne on hajanainen kaikilta osin. Järjestäjän tietojohtamisen työkalupakki puuttuu. Varsinaiset toiminnanohjausjärjestelmät ovat kuntayhtymä- ja kuntakeskeisesti eri aikoina rakennettuja järjestelmiä. HUS ja Helsinki sekä osa Uudenmaan kunnista on sitoutunut Apotti-järjestelmään, mutta ei suinkaan kaikki. Esimerkiksi Espoo on Apotissa mukana vain HUS:n kautta mutta ei soten peruspalveluissa. Maakuntahallinnon valmisteluun käytettiin edellisen hallituksen kaudella rutkasti rahaa. Hyödyt valmistelusta pitäisi nyt pikaisesti rinnan tämän hallintoratkaisun kanssa kaivaa esille.

Niin eri tahot veikkaavat, että tästä tulee kuitenkin soteuudistuksen kaikkein vaikein rasti. Kiire on jälleen kova, koska ehdotus pitää saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Mitä, jos yritettäisiin tutkailla tätä aihetta ennen muuta kansalaisen (asiakkaan/potilaan) kannalta. Josko sitä kautta aukeaisi myös tuo vallankäytön ylärakenne.

Päivitys 19.8.2019:
Maakuntamallia tosiaan vastustaa edelleen Jan Vapaavuori. Se tuli esille YLEn uutisoinnista. Tiina Merikanto myös toi hienosti esille useita vaihtoehtoisia ratkaisuja Uusimaa-soteen. Niitä on useita ja ehkä siksi kyseessä ei ole helppo rasti. (ks. Viite 1/ Tiina Merikannon analyysi 16.8.2019)
- Uusimaa on tosiaan uutisoitu terveydenhuoltopainotteisesti.  Ainoa sosiaalipalveluiden esiinnostaja on jälleen Aulikki Kananoja. Valitettavasti sosiaalihuollon töissä olevat vaikuttajat ovat tässä todella nynnyjä. https://www.hs.fi/paivanleh…/19082019/art-2000006208328.html
- eräs tekijä on alueen kuntien väkilukujen suuret vaihtelut - sitä en maininnut suoraan pohdinnassani.

Viitteet

(1) YLEn uutisointia 16.8.2019:
  • Uudenmaan soten erillisratkaisun sorvaaminen alkoi – Vapaavuori: "En edelleenkään näe järjellistä syytä, miksi maakuntamalliin pitäisi mennä." https://yle.fi/uutiset/3-10926098
  • Tiina Merikanto 16.8.2019:  Analyysi: Ministeriöt kiistelevät ja taas on kiire – vääntö pääkaupunkiseudun erityiskohtelusta aloittaa soten uuden tuotantokauden tänään
    Syksyn aikana ratkeaa, saako pääkaupunkiseutu uuden sote-mallin - vaihtoehdoista on ruuhka tai täysi pula. Tiina nostaa esille seuraavia vaihtoehtoja:
    - Uudellamaalla on yksi maakunta järjestäjänä ja 3-5 kuntatuottajaa kuntayhtymämuodossa. Näistä yksi olisi Helsinki.
    - Toinen malli voisi rakentua sille, että Uudellamaalla on useita maakuntia, esimerkiksi Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Vantaan ja Keravan ja Helsingin maakunta. HUS pilkottaisiin maakuntien kesken.
    - Kolmannessa mallissa Uudellamaalla voisi vaikkapa olla useita maakuntia ja HUS olisi maakuntien yhteistoimintaorganisaationa.
    - Neljännessä mallissa taas olisi yksi maakunta, mutta tuottaminen organisoitaisiin maakunnan sisällä aluelautakuntamallilla, jossa otettaisiin huomioon alueen poliittinen jakauma.
    - Viides malli voisi rakentua siten, että Uudellamaalla olisi kaksi maakuntaa: Helsinki ja muu Uusimaa.
    - Uudellemaalle ei tehdä mitään erillisratkaisua, koska toimivaa ei löydetä.

     https://yle.fi/uutiset/3-10920952?fbclid=IwAR0LbU8BspmLMoQcS_vyNEqO1jI3i_EGPoOa49SGsgwJrNELYgLhkgRwEoo
HS: uutisointi Uusimaa-tapauksesta:
(2) STM:n tiedote 16.8.2019: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/osana-rinteen-hallituksen-sote-uudistusta-selvitetaan-sote-erillisratkaisua-uudellamaalla
Selvityksessä arvioidaan erillisratkaisun mahdollisuutta suhteessa sote-uudistuksen yleisiin linjauksiin ja perustuslain säännöksiin. Hallitusohjelman mukaan erillisratkaisu voi koskea koko Uudenmaan maakuntaa, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten muodostamaa pääkaupunkiseutua tai Helsinkiä. -Edessä ei ole helppo tehtävä, mutta hallitus on sitoutunut selvittämään sote-erillisratkaisua. Olen vakuuttunut, että aidolla kumppanuudella voidaan saada tulosta aikaan. Yhteistyötä, joustavuutta, sitoutumista ja ratkaisukeskeisyyttä tarvitaan, jotta paras mahdollinen ratkaisu löydetään, sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru. Erillisratkaisun vaikutuksia arvioidaan aluejaon, sote-työnjaon, hallinnon järjestämisen sekä henkilöstön ja omaisuuden siirtojen osalta sekä Uudellamaalla että valtakunnallisesti. Selvityksessä ei käsitellä verotusratkaisuja. Sote-rahoitukseen ja kuntien valtionosuuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia syvennetään tarvittaessa osana jatkovalmistelua. Sosiaali- ja terveysministeriö kutsuu erillisratkaisun selvityshenkilöksi kaupunkineuvos Kari Nenosen.


(3) Pohdin aihetta edellisessä blogissani, ks. http://ollintuumailut.blogspot.com/2019/08/tuleeko-tasta-sotesta-mitaan-vai.html

Pääministeri Rinteen hallitusohjelma: Ohessa ote luvusta 3.6.1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus. https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-rakenneuudistus
"Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen keskeisinä tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. ....Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Itsehallinnollisia maakuntia on 18. Maakuntien toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta säädetään erillisellä lailla. Alueiden päätöksenteosta vastaavat suorilla vaaleilla valitut valtuutetut. Asukkaiden osallisuutta ja käyttäjädemokratiaa vahvistetaan....Maakunnat tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat täydentävinä palveluiden tuottajina. Kuntien osalta tämä ratkaistaan erillisen selvityksen pohjalta vuoden 2019 loppuun mennessä. Järjestöjen roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä vahvistetaan ja järjestöjen mahdollisuus tuottaa palveluita turvataan.... Maakuntien rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen. Sote-rahoitusjärjestelmä uudistetaan tarvevakioituihin kriteereihin perustuvaksi. Hallitus käynnistää välittömästi valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta. Verorakenteen muutokset eivät saa voimaan astuessaan aiheuttaa verotuksen kiristymistä. Maakunnat voivat periä lakiin perustuvia asiakasmaksuja. Erillisinä asioina valmistellaan parlamentaarisessa komiteassa maakuntien verotusoikeus ja monikanavarahoituksen purkaminen vuoden 2020 loppuun mennessä....Uudistus tarvitsee tuekseen toimivat tietojärjestelmä- ja tiedonhallintajärjestelmät sekä kattavan tietopohjan ja yhtenäisen tavan raportoida. Tietojärjestelmien yhteensovittaminen, ICT-valmistelu ja muu sote-kehittämistyön rahoitus turvataan siirtymävaiheen aikana."

(4) STM / tilaisuuden esitysmateriaali 2019: https://stm.fi/documents/1271139/15069709/Uusimaa-tilaisuuden+pp-esitys+LMVP_final.pdf/20300540-614a-34c0-1af9-ae92b266350a/Uusimaa-tilaisuuden+pp-esitys+LMVP_final.pdf.pdf

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Tuleeko tästä sotesta mitään vai uskoako hallitusohjelmaan?


Rinteen hallitusohjelma, luku 3.6
Keskustelin FB-kaverini kanssa viime viikolla tietysti sotesta. Hänellä oli tosi negatiivinen, suorastaan toivoton näkemys, miten uusi hallitus saisi mitään aikaan soteuudistuksessa. Yritän nyt karistaa pois suoran poliittisen pohdinnan. Kaverini totesi, että Sipilän hallituksella oli kuitenkin näkymä uudistukseen ylhäältä alas. Se perustui vahvaan resurssi-euro-ohjaukseen, johon oli tuleva maakuntamalli järjestäjän vastuulla valjastettu toimijaksi. Kyllä kaverini totesi, että olisi niitä maakuntia tai järjestäjiä voinut olla vähemmänkin. Viisi olisi hyvin riittänyt.

Innostuin hiukan haastamaan kaveriani. Kysyin, mikä tässä nykyjärjestelmässä on eniten pielessä. Ykköseksi nousi nykyinen soterahoitusjärjestelmä. Sen avulla ei voi ohjata kokonaisvaltaisesti ja korjata keskeisiä nykyjärjestelmän haittoja - siis eriarvoisuutta, jonottamista, vanhustenhuollon ongelmia jne. Myös nykyjärjestelmä ruokkii suuria erikoissairaanhoidon toimijoita investointeihin, jotka eivät ole maan kokonaisuuden optimaalia. Toinen suuri haaste on ICT-järjestelmien pirstaleisuus ja vanhentuneisuus. Näin kaverin mielestä ei myöskään kyetä rakentamaan tiedolla johtamisen järjestelmää, jolla olisi vaikutusta keskeisiin ongelmien paikantamiseen sekä vähin erin poistamiseen. Taisi olla muitakin haasteita, joita en kuitenkaan onnistunut kirjaamaan syvämuistiini.

Haastoin edelleen. Miksi kaikki täytyisi ohjata kunnista maakuntiin eli järjestäjän vastuu kaikessa pitäisi keskittää maakunnille. Eikö esimerkiksi sosiaalihuoltoa voisi jättää kuntien vastuulle. Onhan se lähipalvelua mitä suurimmassa määrin. Kaverin suorasukainen vastaus oli selvä. Sosiaalihuolto on suurimmalta osin volyymillä ja asiakkuuksilla mitattuna kiinteästi kytkyksissä terveydenhuoltoon. Lisäksi osaan palveluista kunnat ovat väestöpohjaltaan liian pieniä (erit. lastensuojelu). No miten sitten olisi taistelu resursseista samalla rintamalla mahtavan erikoissairaanhoidon kanssa, jolla vielä on paljon helpompi osoittaa mittarein nopeat vaikutukset kansalaisten kannalta. Tämä pitäisi varmistaa tavalla tai toisella, että lääkärit eivät kaikkeen pääse pistämään määräävää sormeaan - totesi kaverini noin suurin piirtein. No eikö monikanavarahoitus ole mielestäsi rahoitusongelman ydinhaaste. Ei - se on kokonaisuuden kannalta marginaalinen asia. Jos otetaan terveyskeskustoiminnan ongelmat lähtökohdaksi, niin siinä yhteydessä työterveydenhuollolla on merkityksensä. Entä terveyskeskusten resurssiongelmat. Eikö ne voitaisiin osittain ratkoa purkamalla monikanarahoitusta ja satsaamalla perusterveydenhuoltoon. Ei auta. Tulee kilpailua lääkäreistä yksityisen ja julkisen välillä (tietysti sitä on nytkin viljalti). Ainoaksi ratkaisuksi tulee hakea lisäresurssit yksityiseltä puolelta ostopalveluin.  Moni muu ammattilainen, poliitikko sekä osin hallitusohjelmakin vannoo 1000+1000 nimeen eli lääkärien ja hoitajien määrän kasvattamiseen perusterveydenhuollossa. Kaverini mielestä työnantajana perusterveydenhuolto ei ole kilpailukykyinen. Kysyin myös, eikö yksityisten yritysten rooli hämmennä. Joo, yksityiset käyttävät kaiken pelivaran hyväkseen ja ovatkin onnistuneet siinä. Kaverinikin kyllä oli huolestunut tästä kehityksestä, mutta ei löytänyt lääkkeitä asiaan.

Kaivoin esille hallitusohjelman tätä juttua tehdessäni. Löysin sieltä kovin tuttua tekstiä. Näihin kaverini huoliin ohjelma vastaa 18 maakunnan mallilla, valtion rahoituksella tarvevaikoiduin kertoimin sekä korostamalla ICT-uudistusta. Uutta Sipilän hallitukseen verrattuna on julkisten palveluiden nostaminen pääosaan sekä siirtämällä monikanavarahoituksen sekä maakuntien verotusoikeuden ratkaisut parlamentaariselle komitealle. (1). Eikö tässä nyt Rinteen hallitus jatka työtä Sipilän hallituksessa tehtyjen linjausten pohjalta lukuunottamatta tätä yksityisten palveluiden painotusta ja valinnanvapauden tuomista sotekeskusten toimintaan? No kaverini ei usko, että maakuntamalli menisi läpi uudessa eduskunnassa. Niin onhan nyt enemmistöhallitus. Tietysti kokoomus vastustaa tätä ratkaisua. Myös ns. kuntapuolue eli ne kansanedustajat, jotka vannovat kunnallisen demokratian nimeen. Tässä ovat etunenässä suuret kaupungit. Hallituksella on kuitenkin lievennykset mielessä: pääkaupunkiseudulle erityisratkaisu sekä yleensä, mitä kunnilta siirretään maakuntien vastuulle. Ketä nyt pitäisi uskoa? Onko hallitusohjelma täynnä tässä asiassa katteettomia lupauksia?

Yksi virke soteuudistuksesta oli ukkoporukkamme tulos proustilaisesta pohdiskelustamme kesällä 2018. (2) Päädyimme silloin hallinnollisesti keveämpään ratkaisuun kuin Sipilän-Rinteen malli. Nostimme esille kaikki oleelliset uudistustarpeet. Painotimme ICT-järjestelmien uudistamista sekä tiedolla johtamisen elementtejä. Ehdotuksemme oli toki puolivakava avaus, mutta kuitenkin...



Viitteet

(1) Pääministeri Rinteen hallitusohjelma: Ohessa ote luvusta 3.6.1. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistus. https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-rakenneuudistus

"Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen keskeisinä tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. ....Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Itsehallinnollisia maakuntia on 18. Maakuntien toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta säädetään erillisellä lailla. Alueiden päätöksenteosta vastaavat suorilla vaaleilla valitut valtuutetut. Asukkaiden osallisuutta ja käyttäjädemokratiaa vahvistetaan....Maakunnat tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat täydentävinä palveluiden tuottajina. Kuntien osalta tämä ratkaistaan erillisen selvityksen pohjalta vuoden 2019 loppuun mennessä. Järjestöjen roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä vahvistetaan ja järjestöjen mahdollisuus tuottaa palveluita turvataan.... Maakuntien rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen. Sote-rahoitusjärjestelmä uudistetaan tarvevakioituihin kriteereihin perustuvaksi. Hallitus käynnistää välittömästi valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta. Verorakenteen muutokset eivät saa voimaan astuessaan aiheuttaa verotuksen kiristymistä. Maakunnat voivat periä lakiin perustuvia asiakasmaksuja.
Erillisinä asioina valmistellaan parlamentaarisessa komiteassa maakuntien verotusoikeus ja monikanavarahoituksen purkaminen vuoden 2020 loppuun mennessä....Uudistus tarvitsee tuekseen toimivat tietojärjestelmä- ja tiedonhallintajärjestelmät sekä kattavan tietopohjan ja yhtenäisen tavan raportoida. Tietojärjestelmien yhteensovittaminen, ICT-valmistelu ja muu sote-kehittämistyön rahoitus turvataan siirtymävaiheen aikana."

(2)  "Proustilainen SOTE-uudistus - yksi virke riittää"
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/07/proustilainen-sote-uudistus-yksi-virke.html