Tuleeko niitä säästöjä soteuudistuksella?, päivitys 13.6.2018

Rahoitusratkaisu on noussut jälleen keskeiseksi kysymykseksi. Tietovuodon perusteella myös perustuslakivaliokunta ottanee tähän kantaa. Asiaa on jo liennytetty korkeimmalta taholta (pääministeri), että tämäkin ongelma on ratkaistavissa. "Valtio pitää huolen kansalaisistaan". Jatkuvasti on arvioitu, onko 3 mrd. säästö kustannusten kasvussa mahdollista saada aikaan maakunta-soteuudistuksella ja millä hinnalla (palvelujen karsinnalla, asiakasmaksujen nostolla ?). Aikaisemmin on vedottu siihen, että palvelujen järjestämisen ja erityisesti tuottamisen tehokkuus ratkaisee keskeisen osan säästövaatimusta. Valinnanvapaus on ollut avainsana ("kirittäjä"). Nyt VM:n korkeinta virkamiestä, valtiosihteeri Hetemäkeä myöden todetaan, että siltä osin säästöpotentiaali on 0. VM:n muistiossa on käyty läpi perustuen erilaisiin vertaileviin tilastotietoihin maasta ja maailmalta, miten säästöt saavutetaan. On myös haastateltu EKSOTEn toimitusjohtajaa, joka näkee mahdollisuuksia säästöjen saavuttamisessa mm. vanhustenhuollossa. Toisaalta tämähän se on ikärakennemuutoksen yksi suuri palvelujen lisäystarpeiden tekijä. Uusin säästopotentiaali on "tiedon ja teknologian käyttö" - 4 miljardia. Sotejärjestelmän integraation kanssa potentiaali on 4,6 mrd. Kun maakuntien menokehys rajaa säästöt 3 mrd:iin, saadaan budjettiväljyydeksi 1,6 mrd. M.O.T. eli mikä oli todistettava (eli mikä piti todistaa). (VM:n soteuudistusta koskeva kustannuslaskelma 16.5.2018, yllä oleva laskelma poimittu siitä., ks. viite 1).

Kustannusten kasvua ei oteta VM:n laskelmassa huomioon tai VM:n termejä jäljitellen "kustannusten kasvun potentiaalia". Pitkin uudistuksen etenemistä tätäkin potentiaalia on käsitelty. En tuo tähän tarkkoja laskelmia, mutta mm. seuraavat seikat saattavat aikaan saada kustannusten kasvupotentiaalia:

• valinnanvapauden toteuttaminen: lisää päällekkäistä palvelujen tarjontaa, jonka seurauksena palvelujen kysyntä voi lisääntyä sekä palvelujen käyttö siellä, missä muutenkin käytetään paljon. 
• tiedon ja teknologian käyttö: muistiossakin todetaan tarve uudistaa tietojärjestelmiä; uudistaminen ei ole missään nimessä ilmaista puuhaa vaan kustannusten takaisinmaksuaika on vuosia, ehkä vuosikymmeniä; kaikesta teknologiauudistuksesta ei tule säästöjä, vaan uudistukset varmistavat hyvän ja laadukkaan hoidon - tämä uudistus on tehtävä ja voidaan tehdä ilmankin soteuudistusta
• teknologia ei kaikilta osin korvaa vanhaa manuaalista, fyysisesti toteutettua palvelua ja hoitoa, vaan se luo uusia käyttömahdollisuuksia, jolloin kysyntä lisääntyy ja siitä seuraa pelkästään virtuaalisen hoidon rinnalla lisääntyvää fyysistä hoitotarvetta
• palvelujen integraatio oli VM:n laskelmissa potentiaalinen säästökohde (viitattiin erityisesti paljon palveluja käyttäviin asiakasryhmiin) - tälle väitteelle on esitetty juuri päinvastaisia argumentteja johtuen palvelujen pirstoutumisesta (mukaan lukien valinnanvapaus, vastavetona asiakassuunnitelma turvaamaan integraatiota)
• tehtäessä laskelmia tilastojen perusteella, oletetaan ns. ylikäyttöalueiden vähentävän käyttöä; näin ei käy muuta kuin karsimalla resursseja ns. ylikäyttöalueilta - ns. yli- ja alikäytöllä on pitkät historialliset juuret - niitä ei hetkessä käännetä ympäri
• yksittäisistä hoitomuodoista on myös tehty laskelmia esimerkiksi periaatteella, jos kaikki alueet toimisivat nykytilanteen keskiarvon mukaan tai minimin mukaan, tulisi säästöjä runsaasti; hoitomuodot ovat tosin kytköksissä organisaation kaikkeen palveluun ja resurssointiin; monella alueella tai palvelujen tuottajalla on tehokkaita ja vaikuttavia toimintoja sekä vähemmän sellaisia; esim. Accenture on laskenut muutamia säästökohteita hakemalla vertailukäytäntö muualta ja laskemalla sitten sen pohjalta väestötason säästöjä. (2)

Säästöjä voitaisiin saada aikaan myös maakunta-soteuudistuksen vaihtoehdoilla, esimerkiksi vähittäisillä nykyjärjestelmän uudistuksilla (pienten askelten politiikka):

• hallinnon uudistamisesta johtuvia kustannuksia säästettäisiin
• nykyisen soten ja muiden kuntapalvelujen integraation jatkamisella säästettäisiin ja mahdollistettaisiin hallittu integraatio eri osapuolten kesken
• palkkaharmonisaation jättämisellä tekemättä säästettäisiin
• valinnanvapauteen ja palvelujen uudenlaiseen järjestämistehtävään liittyvien ylimääräisten tietotekniikkainvestointien toteuttamatta jättämisellä säästettäisiin
• perusterveydenhuoltoon kohdennetulla voimavarojen ohjaamisella säästettäisiin kalliimmasta hoidosta (esh), jos tähän vielä kytkettäisiin hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (sehän jää uudistuksessa kuntien vastuulle ja näin eriytyy sotesta hallinnollisesti) - resurssien lisäys tähän osioon ei ole uudistuksesta kiinni
• sosiaalihuollon integroinnilla edelleen kuntien lähiyhteisöön, lähipalveluihin säästyttäisiin uudelleen organisoinnista ja siitä johtuvista ennakoimattomista menoeristä
• kiinteistöjen pitäminen nykyisellä omistuspohjalla säästettäisiin transaktiokustuksia ja arvaamattomia kiinteistömassan epätarkoituksenmukaisilla uusiokäytöillä/-käyttämättömyyksillä.  

Tehdyn työn pelastusoperaatio on se haaste, joka vaanii tätä pitkää poliittista leikkiä. Pelastustyö on mahdollista tehdä siten, että otetaan käyttöön jo vuosia sitten määritellyt perustavoitteet, kuten palvelujen (erityisesti peruspalvelujen) tasavertainen ja riittävä saatavuus, palvelujen  integraatio, hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoisuuden vähentäminen (poistaminen), hallittavissa olevat kustannussäästöt. On myös uudelleen kierteen kautta luotu ongelma, joka kielletään. Ennen tätä valtavaa uudistusta yksityisen sektorin käyttö oli kyllä kasvava tekijä, mutta jotenkin hallinnassa. Nyt uudistus on stimuloinut yksityisen sektorin hallitsematonta kasvua ja keskittämistä. Jos purettaisiin työterveydenhuollon erityisasema, saataisiin palvelujen tarjontaa tasavertaisemmaksi eivätkä yksityiset palveluntuottajat saisi ylimääräistä etua valinnanvapausmarkkinoilla. Jo ilman uudistusta on toteutettu maakuntatason uudistuksia. Näistähän eniten huomiota on saanut EKSOTE- kuntayhtymä.

Niin jään odottelemaan monen muun tavoin perustuslakivaliokunnan mietintöä. Onko soteuudistuksessa kyse vakavasta järjestelmävirheestä? (3) Vai onko kyse vain erilaisista uskomuksista? Aikaisemmin 5.11.2017 jaoin kustannussäästöjä koskevat näkemykset kolmeen kategoriaan seuraavasti (4):

• USKO: VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki: 1. SOTE- palvelujen tuottavuudessa parannettavaa;  2. Isot erot palvelujen laadussa ja kustannuksissa - tuottavuuspotentiaalia on; 3. Vanhusten laitoshoidon vähentäminen 45 %; 4. Suurimmat säästöt tulevat vähentämällä palvelujen tarvetta.- Tässä Hetemäki on muuttanut kantaansa 16.5.2018 suurimmat säästöt syntyvät hänen mielestä "tiedon ja teknologian käytöstä".

• TOIVO: STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee:
  ”SOTE- palveluille on kuitenkin luonteenomaista, että uusia tyydyttämättömiä tarpeita nousee esiin ja kysyntä kasvaa, kun palvelujen saatavuus parantuu. Tästä syystä maakuntien rahoitusta koskevassa hallituksen esityksessä korostuu budjettiohjauksen rooli.”

• EPÄTOIVO: Lukuisa määrä asiantuntijoita, kuten viimeksi Juhani Lehto ja Aki Linden sekä tapaus Länsi-Pohja:
  Lehto: "Kustannusten kasvun hillinnän sijasta odotettavissa olisi kustannusten kasvun kiihtyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen."

Päivitys 28.5.2018: Pekka Kortelainen kommentoi FB:n puolella:
Tiedon ja teknologian käyttö tarkoittaa yleensä työpaikkojen vähentämistä. 4 miljardin säästö saadaan vähentämällä noin 150 000 työpaikkaa. Lisäksi syntyy merkittävä valtakunnallinen miljardiluokan teknologialustannus investointina, joka pitää kustantaa jollain, vähentämällä lisää työntekijöitä?

Päivitys 2.6.2018: Perustuslakivaliokunta sai lausuntonsa valmiiksi. Valinnanvapautta ja rahoitusratkaisua mm. pitää korjata sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Lausunto on päivätty 29.6.2018. Se on jykevä paketti luettavaa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Onnittelen kaikkia, jos kesäkuun aikana saadaan aikaan uusi esitys ja se menee vielä perustuslakivaliokunnan mankelin läpi. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_15+2018.aspx 
YLEn sotetoimittaja Tiina Merikanto tiivistää asiat taas oivallisesti kirjoituksessaan: https://yle.fi/uutiset/3-10221268?utm_source=facebook-share&utm_medium=social
Kannattaa lukea Tiinan kirjoitus.

Päivitys 13.6.2018: Digitalisaatiolla jopa 5,5 miljardin säästöt, väittää tuore tutkimus/selvitys:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250923-raportti-jopa-55-miljardin-euron-sote-saastot-digitalisaatiosta

Tekoälyn ja uusien teknologioiden avulla olisi mahdollista säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa 10 vuodessa 2,5–5,5 miljardia euroa. Näin arvioivat Pekka Neittaanmäki ja Karoliina Kaasalainen Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan julkaisussa, Talouselämä kertoo. Raportin mukaan uusien teknologioiden säästöpotentiaalista ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa. Digitalisaation tuomaa mahdollista säästöä on arvioinut muun muassa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki. Hänen mukaansa neljän miljardin euron säästö olisi mahdollista saada digitalisaation vaikutuksista, mutta Hetemäen arvio soten ”säästöpotentiaalista” ei ollut erityisen kehuttu. Hetemäen arviossa on kyse pitkän aikavälin säästöstä vuotuisiin sote-menoihin.

Viitteet

(1) Muistio eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle, sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ja tarkastusvaliokunnalle 16.5.2018 / Martti Hetemäki, valtiovarainministeriö, Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin
http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/valtiovarainministerion-muistio-sote-uudistuksen-kustannusvaikutuksista

(2) Accenture: Digitalisaation hyödyntämättömät mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollossa, 2018 ( Marko Rauhala, Anne Maksimainen, Mirjam Jern-Matintupa, Tommi Uinonen)

(3) Vakava järjestelmävirhe - onko SOTE-uudistus tätä? 28.10.2017
 https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/10/vakava-jarjestelmavirhe-onko-sote.html

(4) Soten kustannukset ja säästöt monimutkainen yhtälö - usko, toivo ja epätoivo, 28.10.2017
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/11/soten-kustannukset-ja-saastot.html

Työllisyyskysymys syvästi inhimillinen kysymys, päivitys 17.11.2018 osatyökykyisten reitit

-

Työllisyyskysymys-kirja on 430 sivuinen järkäle, joka kattaa lähes kaiken ajateltavissa olevan työllisyydestä. (1) On heti onniteltava Jouko Kajanojaa. Olet koonnut monipuolisen ja osaavan kirjoittajakaartin. Miten ihmeessä voin "arvostella" tällaisen kirjan 1970-luvun alun sosiaalipolitiikan tietämykselläni ja "Vapaus valita toisin"-seminaarien oppien perusteella. (2) Luulin, että kirjassa olisi vain yksi näkökulma työllisyyskysymykseen, mutta ei. Niin tieteen kuin politiikan kuin inhimillisen todellisuudenkin osalta valotetaan työllisyyskysymystä erittäin monesta näkökulmasta. Hienoa. Kirja jakaantuu seuraaviin osiin: 1. työn markkinat, 2. kannustaminen, 3. työttömyyden kustannukset, 4. työvoimapolitiikan malleja, 5. uuden työvoimapolitiikan elementtejä. Eivät nämä viisi pääotsikkoa avaa aihetta kuitenkaan riittävästi. Pohdin itse pitkin lukumatkaani, miten tiivistäisin työllisyyskysymyksen. Tuli mieleen sipuli.

Työllisyyskysymys on kuin sipuli. Sipuli tunnetusti kuoriutuu kerros kerrokselta päätyen ytimeensä. Sipulin ulkokuori on hauras ja kuvaa mielestäni työllisyyskysymyksen epämääräisintä, monisäikeisintä ulkokuorta maapalloistumista eli globalisaatiota ja siihen liittyviä megatrendejä. Ulkokuori liittyy myös siihen, minkälaisessa maaperässä sipuli on kasvanut. Suomi ja muut pohjoismaat edustavat yhdenlaista maaperää - hyvinvointiyhteiskuntaa (ja vähiten eriarvoista yhteiskuntaa). Ytimessä on työllinen, työtön, pitkäaikaistyötön, kausityötön, työnhakija, eläköityvä työntekijä, harmaa työtön (joutilas), tuleva työnhakija jne. Työllisyyskysymyksen ytimessä on ihminen ja sen ympärillä monenlaiset yhteisöt, intressiryhmät, politiikat, teoriat, tieteenalat jne. Monesti työllisyyskysymystä tarkastellaan sipulin jonkun kerroksen kautta, mutta ei tosissaan mennä ytimeen. Kysymystä tarkastellaan myös usein halkaisemalla jostakin kohtaa sipuli väkisin palasiksi. Eräässä palaverissa viime viikolla Jukka tiivisti asian muunnelmana runonpätkästä: "Jos oikein silmiin katsoo, jokainen meistä on osatyökykyinen."

Kansalaisena olen sipulin ytimessä, mutta monin tavoin linkitettynä sipulin eri kerroksiin. (ks. oheinen rakentamani kuva: työllisyyskysymys sipulivertauksena kuvattuna).  Voin olla itseni herra tiettyyn rajaan saakka tehden joko aktiivisesti tai tahtomattani erilaisia valintoja. Kohteena olen myös monen mielestä: hyvää työvoimaa, vähemmän hyvää työvoimaa, aktivoitavaa työvoimaa, hyvää pätkätyövoimaa (nollasopimuksella), sosiaaliturvan varassa elävää joutilasväkeä. Minua voidaan kutsua tässä tapauksessa syrjäytyneeksi, syrjäytetyksi tai syrjäytymisuhan  alla olevaksi. On kaksi tapaa ulkopuolisten reagoida työttömyyteen: aktivoivin rangaistustyyppisin kannustein tai turvaamalla toimeentulo ilman rangastuksenomaista väliintuloa.

Kansalaisen aktivointi tarkoittaa sitä, että työttömän pitäisi itse hakea aktiivisesti töitä,  on sitten töitä tarjolla tai ei. Aktiivisuutta lisätään joko negatiivisilla kannusteilla tai "vuorovaikutteisella ohjauksella". Tämä aktivointitilanne liittyy kahteen asiaan: virallisiin työmarkkinoihin ja ei-virallisiin työmarkkinoihin (palkattomaan vapaaehtoistyöhön). Virallisilla työmarkkinoilla toimii kysynnän ja tarjonnan laki. Pekka Tiaisen artikkelissa piirretään tästä nelikenttä. 1-ruutu edustaa pysähtyneisyyttä eli alhaista työvoiman tarjontaa ja myös kysyntää. Sellaista tilannetta ei ole ollut Suomessa. 2-ruutu on kansalaisen kannalta ihanne, koska työvoimaa on tarjolla vähemmän kuin kysyntää. On helppo saada lisää liksaa. 3-ruutu edustaa tilannetta, jossa työvoiman tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Tämä on ollut hyvin yleinen tilanne Suomessa ja siihen on haettu monenlaisia ratkaisuja lähtien valtion tasoisista talouspoliittisista operaatioista ja edeten viime kädessä erilaisiin toimeentuloratkaisuihin sekä työllisyystöihin. 4-ruutu edustaa kohtaanto-ongelmaa. Tarjolla on työvoimaa ja tarjolla on töitä, mutta ne eivät kohtaa toisiaan. Vapaaehtoisen työn markkinoilla ei palkka ole oleellinen tekijä. Itse asiassa rahakorvaukset vapaaehtoistyössä voivat olla virallisten työmarkkinoiden häiriöitä.

Lähiyhteisö on kansalaisen kannalta keskeisin kiinnike, yhteys sosiaaliseen ympäristöön.  Perhe on ytimessä kaikella tapaa. Sieltä kumpuaa sosiaalinen tausta, koulutustausta ja edellytykset tehdä itsenäisiä valintoja siirryttäessä työelämään. Sieltä kumpuavat myös ongelmat kuten ylisukupolvinen työttömyys, perheen ja yksilön syrjäytyminen mielenterveys- ja päihdeongelmineen jne. Perheen merkitys korostuu koko elinkaaressa lapsuudesta nuoruuteen, työikäisyyteen ja eläköitymiseen. Paikalliset yhteisöt - päiväkoti, koulu, työyhteisö sekä työyhteisöä valmentavat toiminnot ovat keskeiset linkit viralliseen hyvinvointivaltioon. ELY-keskukset ja TE-toimistojen työvoimapalvelut ovat suoraa palvelua työttömille. Myös sosiaali-ja terveydenhuolto lähipalveluineen ovat osa tätä paikallista kokonaisuutta. Lähipalvelut ovat osa työllisyyskysymyksen ratkaisemiseen liittyvää osallistamista. Lähipalvelujen tarjonta ja ratkaisutavat vaikuttavat suoraan työllisyyskysymykseen. Esimerkiksi pitkään on ollut trendinä vähentää työvoimahallinnon henkilöstöä. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on jälkipäässä. Aktiivinen vuorovaikutteinen työvoimapolitiikka edellyttää riittäviä resursseja. (3)

Globaalit ilmiöt (maapalloistuminen) vaikuttavat suoraan tai välillisesti kansalaiseen. Työ voi siirtyä muualle omalta paikkakunnalta tai yritystoiminta lakkaa kokonaan. Kansainvälinen talous voi vaikuttaa suoraan kansalaiseen. Pätkätyöläisyys voi olla myös ns. globaali megatrendi. Puhutaan prekarisaatiosta eli epätyypillisista työsuhteista. Ilmiö on tunnistettu yhteiskuntatieteissä jo 1970-luvulla, mutta 2010 luku on realisoimassa ilmiötä ympäri maailmaa. Myös teknologian globaali murros vaikuttaa työn muuttumiseen (kuten robotisaatio ja digitalisaatio). (4) Globaali ilmiö on myös poliittinen taloustiede ja sen erilaiset koulukunnat. Taloustiede on kytköksissä valtion harjoittamaan talouspolitiikkaan ja sitä kautta työvoimapolitiikkaan. (5). Ahokas kumppaneineen artikkelissaan avaavat asiaa ja tiivistävät, miten erilaiset talousteoriat johtavat myös keskenään ristiriitaisiin työllisyyspoliittisiin ratkaisuihin. "Yksi tapa erotella teoreettisia suuntauksia on karkea erottelu uusklassisen ja (jälki)keynesiläisen teorian välillä. Uusklassinen näkemys painottaa talouden tarjontapuolen tekijöitä ja hajautetusti toimivia markkinoita tuotannon ja työllisyyden kehityksessä ja katsoo markkinoiden hakeutuvan tasapainoon viimeistään pitkällä aikavälillä. (Jälki)keynesiläisissä malleissa taas korostuu, että pitkä aikaväli koostuu peräkkäisistä lyhyen aikavälin jaksoista, että kokonaiskysyntä on talouskehityksen keskeinen ajuri ja että hajautettujen markkinoiden epävakaisuus kaipaa säätelyä." (s.42). Kyse on viime kädessä karkeasti ottaen tasapainoon tai jatkuvaan epävarmuuteen perustuvista taustaolettamuksista. Taustaolettamukset puolestaan vaikuttavat valtion poliittisiin toimenpiteisiin.

Valtion poliittisilla ratkaisuilla on vaikutusta työllisyyskysymykseen, mutta vaikutukset ovat ristiriitaisia niinkuin myös taustalla olevat teoriat. Kansalaisen kannalta vaikutukset ovat sosiaaliturvan osalta varsin suoria. Sen sijaan työn kysynnän ja tarjonnan kohtaannon osalta vaikutukset ovat ristiriitaisia. Samoin erilaiset työllistämiskeinot saattavat olla vaikutuksiltaan ristiriitaisia - kuten muutettaessa vapaaehtoistyötä osaksi työllistämiskeinoja (hoivatyö esimerkiksi). Esimerkiksi Sipilän hallituksen aktiivisen työvoimapolitiikan päätöksillä on huomattu olevan hyvin monentasoisia vaikutuksia aina poliittisista lakoista työttömien toimeentulon kurjistamiseen. (6).

Palaan sipulivertaukseen. Kuoriessani sipulia tulee helposti itku silmään. Työllisyyskysymys on myös syvästi inhimillinen asia. Tästäkin on hyvä ajankohtainen esimerkki TV1:n ajankohtaisohjelman kuplasarja, jossa erityisesti kansanedustaja Susanna Koski edusti hyvinvointivaltiolle vierasta arvomaailmaa. Valtion aktiiviratkaisuilla tai globaaleilla trendeillä voi olla monenlaisia yllättäviä vaikutuksia yksittäisiin ihmisiin. Siksi myös interventiot pitäisi yrittää etukäteen simuloida ja hakea interventioiden erilaiset vaikutukset ihmisiin. Ehkä kokeilukulttuurikin voisi olla keino ratkaista työllisyyskysymyksiä. Kokeiluistakin on kirjassa oivallisia esimerkkejä kriittisine arvioineen.

Kannattaa lukea kirja. Suosittelen sitä myös poliitikoille. Opin itse paljon aiheesta, kun vielä yritin tiivistää asian tällä sipulivertauksella. Paljon on kiinni arvoista ja asenteista. Mutta paljon on kiinni myös ihmisten omista valinnoista, tiedostetuista tai tiedostamattomista. Kyllä se ympäristökin eli sipulin eri kuoret vaikuttavat meihin. Syvästi inhimillinen kysymys on tämä työllisyyskysymys.

Päivitys 17.11.2018: Osatyökykyisten reitit työllisyyteen - etuudet, palvelut, tukitoimet : Selvityshenkilöiden raportti; Oivo, Tuija; Kerätär, Raija (2018-11-15):
Selvitys on osa Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanketta. "Tehtävänä oli kartoittaa osatyökykyisten tilannetta työmarkkinoilla, siirtymiä työkyvyttömyysetuuksille sekä palveluita, joiden avulla edistetään työllistymistä sekä arvioida toimeentulon erilaisia vaihtoehtoja. Selvitystyön kuluessa kohderyhmäksi tarkentui vaikeimmassa työmarkkinatilanteessa olevat pitkäaikaistyöttömät. Tarkastelussa ovat samanaikaisesti palvelut ja palvelujärjestelmä, etuudet sekä työmarkkinat ja näiden eri tasot lainsäädännöstä toimeenpanoon. Menetelmä tiedon ja ilmiöiden tunnistamiseen oli aineistolähtöinen ja induktiivinen. Raportissa kuvataan pitkäaikaistyöttömien ryhmän piirteitä, heidän polkujaan etuus- ja palvelujärjestelmässä ja tilannettaan työmarkkinoilla sekä tehdään ehdotuksia heidän tilanteensa parantamiseksi. Pitkäaikaistyöttömän asiakkaan palvelutarvetta, työkykyä ja kuntoutustarvetta ei selvitetä riittävän yksilöllisesti ja monialaisesti ja se johtaa useiden työttömien jäämisen palveluiden ja etuuksien ulkopuolelle. Työmarkkinat eivät riittävästi tue erilaisten osatyökykyisten työelämäosallisuutta. Suomeen ehdotetaan perustettavaksi kokonaisvaltainen, yli hallituskausien ulottuva, strateginen kokonaisuus; työkykyohjelma. Sen tarkoituksena on vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien henkilöiden työelämäosallisuuden lisääminen ja heidän tarvitsemiensa palveluiden ja etuuksien varmistaminen."
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161151

Viitteet

(1) Jouko Kananoja (toim.): Työllisyyskysymys, Into 2018 (Vapaus valita toisin kirjasarja)


(2) Vapaus valita toisin - yhdistys järjesti keväällä 2017 seminaarisarjan, joka osittain siivitti Jouko Kajanojaa kirjaprojektiin. Kävin seminaarisarjan läpi ja tein sarjan osista blogikirjoitukset: 
- https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/aktiivinen-tyovoimapolitiikka-ja.html
- https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/tyottomyys-ja-syrjaytyminen-kalliita.html 
- https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/tyottomyys-ja-syrjaytyminen-kalliita.html
- https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/syrjaytyminen-kiellettyjen-sanojen.html

(3) Sosiaalihuollolla ja sosiaalityöllä on osaltaan myös keskeinen merkitys työllisyyskysymyksen hoitamisessa. Sosiaalihuollosta järjestettiin seminaari keväällä Sosiaalifoorumissa. Kirjoitin siitä blogikirjoituksen. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/04/sosiaalihuolto-ongelmissa-nyt-ja-viela.html 
Seminaarissa todisteltiin monella tapaa, miten sosiaalihuollon tulee olla osa lähipalveluja, kunnan palvelukokonaisuutta, kunnan hyvinvointipolitiikkaa. Maakunta-soteuudistus vaarantaa tämän luonnollisen yhteyden kaikkiin muihin toimijoihin. 
 
(4) Martin Fordin kirjassa "Robottien kukoistus" piirretään kuvaa robotiikan merkityksestä työpaikkojen kannalta. Kuva on varsin pessimistinen.  Tein tästä kirja-arvion blogiini: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html
Tein myöhemmin arvion Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirjasta "Aivot työssä". Kirjoittajilla oli positiivisempi työn käsitys kuin Martin Fordilla. Työt eivät maailmasta lopu, vaikka tekoäly ja robotit korvaavat perinteisiä työprosesseja. Työ on ihmiskeskeinen ilmiö. Ihmisellä on ja tulee olemaan aina ongelmia ratkottavanaan. Se takaa sen, että työt eivät lopu maailmasta: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.html
Myöhemmin keväällä päädyin arvioimaan Antti Merilehdon kirjan "Tekoäly - matkaopas johtajalle". Kirjoittaja tunnistaa mm. tekoälyn hyvät ja pahat puolet.


(5) Taloustiede ja talouspolitiikka kytkeytyvät yhteen. Puhutaankin poliittisesta taloustieteestä. Aiheesta järjestettiin seminaari tammikuussa 2017, joka avasi omalta taloustieteen koulukuntien eroja. Kirjoitin seminaarista jutun ja päivitinkin sitä muutamaan kertaan: https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/01/talouspolitiikka-ja-taloustiede_15.html
 
(6) Työttömän toimeentulotuen leikkaus ja aktiivimalli:
- https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/247728-nyt-tuli-vahvistus-kela-leikkasi-80-000-tyottoman-tukea-toimeentulotukimenot-kasvavat
- https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005665889.html 

Soten digikäyttö kasvaa mutta epätasaisesti

Sotedigipalveluiden käyttöä on tutkittu THL:ssä (Hannele Hyppönen 24.4.2018). Tiivistän vielä Hannelenkin jo kertaalleen tiivistämät tulokset seuraavasti:

• Kansalaisista 2017 käytti 68% sotedigipalveluita tavalla tai toisella. Vastaava prosenttiosuus vuonna 2014 oli 58% - ei ole räjähdysmäistä kasvua. Digipalvelujen käyttöä edistävät seuraavat ominaisuudet: myönteinen asenne, osaaminen, korkea koulutus. Nämä ominaisuudet eivät ole iästä kiinni. 
• Maakunnista edistyneimpiä ovat Lappi, Uusimaa ja Keski-Suomi. (ks. oheinen kuva)
• Yleisintä on hakea tietoa terveydestä, sairaudesta ja itsehoidosta. Itsehoito on digipalveluissa kasvussa. Samoin  yleistä on digitaalinen ajanvaraus ja senkin palvelun käyttö on kasvussa. 
• Etävastaanottopalveluita käytetään vähän (vain 2% kansalaisista). 
• Palvelujen käyttöön vaikuttavat digipuolella niin kuin ei-digipuolellakin palveluiden tarjonta. Esim. etävastaanottopalveluita tarjotaan vähän. 
• On niitä esteitäkin käytölle. Monet kokevat helpommaksi tavaksi puhelinkontaktin. Monien mielestä sähköisten palvelujen löydettävyys on ongelma. Ja vielä epäillään monesti sähköisten palvelujen laatua suhteessa fyysisiin palveluihin. 

Toiveita ja rajoitteita. Ikääntyvänä kansalaisena THL:n tutkimus antaa toiveita. Ei ole tämä digittely iästä kiinni. Korkeasti koulutettujen ja aktiivisten ihmisten vastapainona ovat syrjäytyneet, maasentuneet, aloitekykynsä menettäneet ihmiset, joita ei ylipäätänsä kiinnosta itsestä huolehtiminen. On myös ilmeistä, että palvelujen löytämisessä ja käytön osaamisessa on eroja. Kysymys on palvelujen käytettävyydestä. Eivät ole vielä kaikki palvelut tässä suhteessa A-luokkaa. Muotia on puhua palvelumuotoilusta. Sen ytimessä on asiakkaan näkökulman nostaminen kärkeen. Vielä usein digipalveluita kehitetään erikseen, kun kansalaisen kannalta niiden pitäisi muodostaa jollain tapaa tolkullinen kokonaisuus. Tässä on tekemistä eri osapuolten kesken. Soteuudistus tuo tähän puoleen uusia vaikeuskertoimia erilaisine palveluvalintoineen.

Testaa itsesi digimyönteisyydestä. Digimuutos.fi - kirjassaan Timo Savolainen ja Kati Lehmuskoski rakentavat digimyönteisyyden mittarin. (2). Digimuutoksen kypsyysarvion voi tehdä kuka tahansa. Kyvykkyysarvion pohjalta muutoksentekijä voi leimautua viidellä tavalla: 1. resistentiksi: digitaalisuus ei ole mahdollisuus, 2. tunnustelijaksi: digitaalisuus on mahdollisuus, mutta käytännön toimintamahdollisuudet ovat vähäiset, 3. pelaajaksi: toimenpiteet johtaneet konkreettisiin tuloksiin, 4. digitalistiksi: synnyttää jatkuvasti uutta ja kehitys on johdettua, 5. distruktiivikoksi: uudistaa toimintaa ja on  uhka kilpailijoille.
Ja sitten vain hakemaan leimaa otsaan vastaamalla seuraaviin kymmeneen väittämään KYLLÄ.

1. On tehty digitaalisuuteen liittyvä tiekartta
2. Liiketoiminta on riippuvainen digitaalisuudesta.
3. Digitaalisiin hankkeisiin ja kokeiluihin budjetoidaan rahaa.
4. Johtoryhmässä on nimitetty henkilö, joka on vastuussa digitaalisuudesta
5. Ratkaisut, palvelut ja kehitys suunnitellaan asiakaspolun näkökulmasta
6. Organisaatiossa on kyky toteuttaa projekteja ketterillä menetelmillä.
7. Uudet ideat pystytään nopeasti jalostamaan konsepteiksi, piloteiksi ja tuotteiksi sekä palveluiksi.
8. Työnteossa hyödynnetään laajasti digitaalisia ratkaisuja.
9. On tehty toimenpiteitä, jotka vievät organisaation kulttuuria eteenpäin.
10. Digitaalisuudella on saavutettu merkittäviä tuloksia. 

Näillä kyllä-määrillä sinut leimataan: 
0-2 pistettä: olet resistentti
3-4 pistettu: olet tunnustelija
5-6 pistettä: olet pelaaja
7-8 pistettä: olet digitaalinen
9-10 pistettä: olet disruptoiva.



Kansalaismittari (versio Olli) voisi olla jotain seuraavaa mukailtuna Digimuutos.fi-mittarista:

1. Olen aktiivisesti hakenut ja selvittänyt, miten sotedigipalveluilla voisin edistää omaa pärjäämistäni elämässä. 
2. Toimintani on riippuvainen digitaalisuudesta. 
3. Käytän aikaa sotedigin parissa. 
4. Kotona ja uskottujen henkilöideni parissa voin tukeutua digitulosten pohdinnassa heidän apuunsa. 
5. Toimin rationaalisesti ja siirryn hyödyntämään tarpeideni mukaan uusia digipalveluita. 
6. Pystyn ketterästi rakentamaan oman sotedigipalvelujen käyttöympäristöni ja asiointipolkuni.
7. Pystyn ideoideni pohjalta hyödyntämään sotedigipalveluita. 
8. Hyödynnän työssä ja vapaalla aktiivisesti sotedigiratkaisuja.
9. Olen aktiivisesti toiminut saamieni digioppien pohjalta, jotta hyvinvointini, terveyteni ja pärjäämiseni sen kuin edistyy hyvään suuntaan päivä päivältä. 
10. Saavutan sotedigin avulla merkittäviä tuloksia pärjäämisessä ja hyvinvoinnissani. 

Lopputulos disruptoiva henkilö? Kuinkahan tällaisen mittarin käy. Onkohan tuo vastaus kaikkiin luomani kansalaismittarin kysymyksiin "kyllä" ihannevastaus? Disruptoiva henkilö on Kielitohtorin mukaan  seuraava:
Disruptiosta on kuitenkin käytetty ainakin suomenkielistä ilmausta häiritsevä innovaatio (disruptive ’häiritsevä’). Selittävämpi suomennos on vakiintuneiden toimintamallien murtuminen. Toisinaan puhutaan toimialamurroksesta. Ilmiötä on kuvattu toisinaan myös sellaisilla termeillä kuin rakennemuutos, joka on kieltämättä melko yleisluontoinen, ja särö, joka taas ei välttämättä avaudu ilman lisäselityksiä. Kenties voisikin puhua säröyttävästä tai hajottavasta (rakenne)muutoksesta. Kokonaan uusien termien luominen ja juurruttaminen on kuitenkin aina haastavaa. (3)


Luottamus on keskeinen asia sotedigipalveluissa. Disruptio murtaa aiemmat luotetut, vakiintuneet toimintamallit. Hyvinvoinnin ja terveyden osalta tavoite on kaksijakoinen. Jos erilaiset ohjeet, testit, mittaukset antavat suuntaa sille, että nyt Olli muutat tapasi tai käy köpelösti. Siinä tämä disruptiivinen asenne toimii. Mutta jos haluat luotettavaa apua terveyteesi - sairautesi parantamiseen, toimi annettujen neuvojen mukaan. Tässä tämä haaste virtuaalisen ja todellisen maailman välillä tulee esille. Voinko luottaa virtuaalimaailman sanomaan, oppiin, ohjeisiin? (4)


Viitteet

(1) Hannele Hyppönen: Osaaminen ja asenne selittävät sähköisten sote-palvelujen käyttöä - ei ik, THL 24.4.2018
https://thl.fi/fi/-/osaaminen-ja-asenne-selittavat-sahkoisten-sote-palvelujen-kayttoa-ei-ika
Lisätietoa SlideShare-esityksestä. 
Tutkimuksesta tiiviisti -julkaisu: Kansalainen - pystyn itse? Kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista kansalaisille
Kansalaiskysely: Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi 2017: Kansalaisten kokemukset ja tarpeet

(2) Timo Savolainen, Kati Lehmuskoski: Digimuutos.fi, 2017
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/07/digimuutoksen-20-periaatetta-10.html

(3) Disruptio Kielitohtorin mukaan: http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/mit%C3%A4-disruption-suomeksi

(4) Tekoälyn eteneminen voi siirtää painopistettä fyysisestä maailmasta virtuaaliseen maailmaan. Luottamus voi olla koetuksella. 
https://thl.fi/fi/-/terveydenhuollon-tietojarjestelmat-ovat-entista-alykkaampia-auttavat-jopa-diagnoosin-tekemisessa