Nakkisormet hyötykäyttöön - ratkaisu terveyskeskuslääkäripulaan
- vai paluu menneisyyteen?
Terveyskeskuslääkäripula on osoittautunut ongelmaksi joka puolella maata. Se tiedetään. Ratkaisu pulaan on löytynyt. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 16.3.2012 on esitetty ratkaisu.(Ari Mönttinen: Espoon lääkäripulaan on helppo ratkaisu). Tässä ote mielipidekirjoituksesta:
"Kaikkialla muualla lääkäreillä on halutessaan mahdollisuus sanella sairauskertomusmerkinnät, mutta Espoossa lääkärit kirjoittavat kaiken itse. On toki näppäräsormisia lääkäreitä, jotka kirjoittavat virheettömästi ja joutuisasti, mutta suurin osa on meitä nakkisormia. Tutkimukset osoittavat, että keskiverto lääkäri sanelee seitsemän kertaa nopeammin kuin kirjoittaa.... Lääkäreiden rekrytointia helpottaisi, jos terveyskeskukseen palkattaisiin puhtaaksikirjoittajia."
Nerokas paluu 40 vuotta taaksepäin. Nykyaikaan siirretty ratkaisu on HUS:ssa tehdasmainen toiminto. Kaikki sanelut lähetetään sanelukeskukseen, jossa tunnolliset ihmiset (taannoisten uutiskuvien perusteella naiset) istuvat rivissa luurit korvillaan ja purkavat saneluita. 70-luvulla näin hauskoja sanelujen purkutuloksia, jotka vilisivät virheitä. Nopeus oli valttia, mutta lopputulos vaati kyllä aina lääkärin läpiluvun. Tuskin HUS:nkaan systeemi toimii ilman tarkastusvaihetta. Viimeisten tietojen mukaan HUS on kilpailuttamassa koko sairauskertomusjärjestelmäänsä ja tavoitteena on siirtyä 5-polven järjestelmään. En usko, että se sisältää sanelujen purkutehdasta. Helsingin Sanomissa kirjoittava nakkisormi tavoittelee aikajanalla toista suuntaa - paluuta 70-luvulle. HUS:n esimerkki tuli mieleeni, koska taannoin uutisoitiin, että saneluja ei löytynyt. Olivat ajatuneet mustaan aukkoon, tuntemattomaan pilveen. 70-luvulla ennen kirjoituskoneiden sähköistystä lopputulos oli aina paperilla - loistava järjestelmä. Tätä ei Hesarissa ehdotettu ratkaisuksi. Saamieni blogipalautteiden perusteella myös eräässä muussa sairaalassa (ei pääkaupunkiseudulla) sanelut olivat kadonneet mystisesti. Siinäkään sairaalassa ei käytetty enää vanhaa kirjoituskonetta, vaan sanelut digitalisoitiin jne. Kokemukseni ja saamani palautteet osoittavat myös sen, että sanelujen tulokset ovat varmasti (ehkä muodollisesti) oikeita, mutta potilaalle varsin kummallista luettavaa. Monesti tulkki olisi paikallaan.
Huoleni on, että nykyaikaista tietotekniikkaa pitäisi voida hyödyntää tehokkaasti myös terveydenhuollossa ja lääkärien vastaanottotoiminnassakin. Ei ole kyse vain sairaus/terveyskertomuksista, vaan koko hoitoprosessista alkaen ajanvarauksesta ja päättyen lopputuloksen kirjaamiseen. Näen myös palvelujen ulkoistamisen osa-optimointina. Samaisessa Hesarin mielipidepalstalla toinen henkilö näkee terveyskeskuslääkäripulaan ratkaisuksi ulkoistamisen. Kuinkahan ulkoistetussa palvelussa nämä saneluasiat on hoidettu ja miten ne ovat yhteensopivia julkisen järjestelmän kanssa.
Pitäisi läpivalaista koko hoitoketju potilaan näkökulmasta. Tehokas potilas-lääkärisuhteen mahdollistava tietojärjestelmä auttaisi kaikkia osapuolia. Järjestelmä pitäisi vain rakentaa uudenlaisen prosessiajattelun pohjalta. Nakkisormet ovat kyllä häviävä luonnonvara. Tietotekniikka on edennyt voimalla lääkärienkin maailmaan - ainakin vastaanottojen ulkopuoliseen maailmaan. Kuinkahan moni käyttää sanelinta kotioloissa.
Miksiköhän suurin osa espoon lääkäreistä ei osaa näppäilytaitoa? Taidon puutteen vuoksi monet lääkärit kirjoittavat ja korjaavat tekstejä hitaasti kahdella sormella.
VastaaPoistaMönttinen ehdottikin Espoon lääkäripulaan ratkaisuksi sanelua ja puhtaaksikirjoittajien palkkaamista, jotta lääkärit eivät menisi naapurikuntaan töihin.
Onkohan ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Asioituani Helsingissä työterveyspuolen erikoislääkäreillä, huomasin että myös siellä lääkärit naputtelevat dokumentteja verraten rauhallisesti kahdella sormella, potilaan odottaessa vieressä.
Nykyään harvoilla on käytössä oma puhtaaksikirjoittaja, johtajatkin kirjoittavat itse sähköposteja.
Eräät suuret lääkärikeskukset Amerikassa ovatkin keksineet laittaa tohtorit ja erikoislääkärit opiskelemaan näppäilytaidon 10-20 tunnin pituisena verkkokurssina.
Näppäilytaitoa (keyboarding) opiskellaan amerikassa peruskoulussa, joten tulevilla lääkäreillä tätä ongelmaa ei ole.
Mitä jos tietoyhteiskunnassamme kaikki peruskoululaiset oppisivat näppäilytaidon jo alakoulussa?
Professori Pekka Neittaanmäki on jo vuonna 2005 laskenut, että nykyinen peruskoululainen Liisa Meikäläinen tulee käyttämään tietokonetta yli 60 vuotta elämästään, eli 22.000 päivää. Jos joka päivä kuluttaa tunnin näppäilyyn, tunteja kuluisi 22.000 eli 2800 työpäivää (12 työvuotta). Jos kirjoitusnopeus olisi 50% nopeampaa, aikaa säästyisi teoriassa kuusi työvuotta.
Lähitulevaisuudessa ei ole nähtävissä, että sanelu korvaisi näppäimistön tärkeimpänä tekstinsyötön välineenä. Kun näppäilytaito on lihasmuistissa, käyttäjä voi keskittyä sisältöön, nähden metsän puilta.
Nopeasti tietokoneella näppäilevät saavuttavat tutkitusti parempia tuloksia esseenkirjoittamisessa.