Yhteentoimivuus

Yhteentoimivuus - avainsana tiedon onneen
- päivitetty 2.3.2012

Yhteentoimivuus tarkoittaa sekä toimintojen että toimintoja kuvaavien tietojen sopimista yhteen. Viime vuonna hyväksyttiin tietohallintolaki, jossa avainsanana on yhteentoimivuus. Valtion ICT-strategian tekeminen perustuu tähän lakiin. Olin eilen kuulemassa viimeisimmät uutiset strategian valmistelusta.http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20120213Julkis/name.jsp Puoli vuotta on kulunut avausseminaarista, mutta mitään konkreettista ei vielä ollut valmistelijoilla esittää. Yhteentoimivuuden esteitä on toki tiedossa runsaasti: lainsäädännölliset esteet, toiminnalliset esteet ja tekniset sellaiset. Linjauksia pitäisi saada aikaan. Muuten virastot, laitokset, kunnat, kuntayhtymät jatkavat omalla linjallaan ja pyrkivät maksimoimaan kukin omaa ahdasta etuaan. Silloin ei välttämättä ykkösasia ole yhteentoimivuus.(https://www.yhteentoimivuus.fi/).

Sosiaali- ja terveydenhuollossa yhteentoimivuudella on kaksi oleellista haastetta: 1) monitoimijainen, itsenäisistä autonomisista yksiköistä muodostunut palvelujärjestelmä - himmeliksikin kutsuttu; 2) tietointensiivisessä toiminnassa on yksilön tietojen suojaaminen ja toisaalta avaaminen haastava parivaljakko. Potilaan kannalta on tärkeätä, että tieto kulkee toimintayksiköstä toiseen. Eilisessä seminaarissa tuli esille tietty paradoksi tässä asiassa. Potilailla on käsitys, että tieto todella liikkuu yksiköstä toiseen. Onko siis mitään uutta siinä, että tavoitteeksi otetaan tiedon kulku ja yhteentoimivuus. Oma kokemuksenihan oli, että tieto ei kulje. Se voi ehkä kulkea saman organisaation sisällä, mutta ei organisaatioiden välillä.

Mallinsin potilaan hoitoketjun aikaisemmassa blogissani seuraavasti:
1. Normaalissa tilassa kansalainen joko edistää tai ei edistä omaa terveyttään ja hyvinvointiaan.
2. Normaaliin tilaan tulee tasapainohäiriö, mikä voi olla äkillinen, krooninen tai vammaisuuteen tai vanhenemiseen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen.
3. Hakeutuminen palvelujen piiriin
4. Ongelman määrittely
5. Hoitoon osoittaminen
6. Hoidon tulos - terveyshyöty
7. Paluu normaalitilaan tai sen muunnelmaan

Tiedon pitäisi kulkea prosessin mukana ja täydentyä matkalla jatkuvasti. Tiedon pitäisi olla jatkuvasti ajassa ja sen pitäisi olla tasavertaisesti asiakkaan ja ammattiauttajan käytettävissä. Lainsäädäntö turvaa potilaan oikeudet estää tiedon kulun. Toisaalta ei ole potilaalla varmuutta, hyödynnetäänkö systemaattisesti potilaan luvalla annettua tietoa. Omalla kohdallani näin ei käynyt linjalla työterveydenhuolto - julkinen sairaala. Toisaalta tieto voi olla myös epärelevanttia ja vanhentunutta. Tulevaisuudessa valtakunnallinen Kanta-arkisto tulee sisältämään kaikkea potilaan tietoa - siis sekä relevanttia että epärelevanttia. (https://www.kanta.fi). Mitä enemmän tietoa on tarjolla, sitä merkittävämmäksi tulee tiedon laatu. Tiedon laatu on vaikea asia. Ulkoisesti voidaan tehdä vain osittaisia varmistuksia: mittaukset luotettavia, käsitteet ja luokitukset standardoituja, tiedot ajantasaisia jne. Oleellista on kuitenkin tietojen tulkinta - epätäydellinen tieto johtaa epätäydelliseen tulkintaan.

Tiedon oikeellisuutta edistää kertakirjaamisen periaate. Parasta olisi, että kirjaaminen hoitotapahtumassa tapahtuu samalla kertaa (online). Jos tietoja voidaan kirjata systemaattisesti luokitellussa muodossa, voidaan tniitä hyödyntää huomattavasti monipuolisemmin kuin puhdasta proosaa. Kaikkien palveluja antavien toimijoiden pitäisi periaatteessa noudattaa samoja kirjauskäytäntöjä. Valtion pitäisi standardoida käytännöt. Kaikissa tietojärjestelmissä pitäisi olla taattu samanlainen tiedon laatu. Siksi kaikki tietojärjestelmät pitäisi sertifioida eli laatuvarmistaa etukäteen. Kirjaaminen järjestelmään pitää olla kirjaajalle nopeata, helppoa ja virhemahdollisuudet pitää estää teknisin tarkistuskeinoin. Nyt tietojärjestelmissä on suuria eroja kirjaamisessa. Siksi ääritapauksessa ammattilainen ärsyyntyy koko kirjaamiseen.

Tiedon kertakirjaus mahdollistaa nopean ja luotettavan tiedon hyödyntämisen niin hoitoprosessissa kuin siihen liittyvissä kaikissa suunnittelu- ja ohjaustehtävissä. Kun tieto voidaan muuntaa seurattavaan muotoon, sen siirto uusiin tarkoituksiin tulee teknisesti helpoksi ja tiedon laatu säilyy. Nyt on ongelmia tiedon hyödyntämisessä, koska osittain lainsäädäntö estää hyödyntämistä. Myös keskenään standardoimattomat tietojärjestelmät estävät hyödyntämisen. Eilissä tilaisuudessa tuli esille varsin paradoksaalinen tilanne, kun perusterveydenhuollon markkinoilla johtavat järjestelmät ovat Effica ja Pegasos. Yhteentoimivuus pelaa kummankin tuoteleirin sisällä, mutta ei tuotteiden välillä. Jos Effica-kunta ja Pegasos-kunta liitetään yhteen, siitä seuraa tietojärjestelmien yhteentoimivuuden este.

Tiedon hyödyntämisessä pitäisi muistaa tiedon hierarkia: data - informaatio - tieto/tietämys - viisaus. Pelkkä datan yhteentoimivuus ei riitä. Mitä epämääräisempää ovat datan ja informaation taustatiedot eli metatiedot, sitä vaikeammaksi käy data-informaation tulkinta. Tieto muodostuu informaation systemaattisesta tulkinnasta ja viisaus siitä, mitä johtopäätöksiä tehdään.

Aiheesta käynnistyi keskustelu Linkedin:ssä ryhmässä JulkICT-strategia. Kommentoin aihetta siellä seuraavasti 2.3.2012:
Tämä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien uudistamistarve on mielestäni suuri. Se kannattaisi pistää kyllä vauhtiin ICT-strategian ja tietohallintolain toimeenpanon yhteydessä. Samoin kytkentä eArkistoon ja eReseptiin tulisi saada jo lähtötilanteessa mahdollisimman helpoksi. Suomi on nyt jäänyt jälkeen tietojärjestelmäkehityksessä oikein kunnolla. Mallia kannattaisi ottaa nyt muualta ja kaippa sitä ollaankin tekemässä. HUS käynnistää uusimishankkeen tyhjältä pöydältä. Taitavat Effica ja Pegasos.kin olla tiensä päässä.