Pieni on kaunista

Pieni on kaunista - Ollin kokemus sairaalakäynniltä 18.2.2012
- jälkikirjoitus 24.3.2012

Sain kutsun päiväkirurgian yksikköön sappirakon poistoleikkaukseen, Muutaman blogin takaa löytyy edellisiä vaiheita tapaus Ollista. Tulin määräaikana aamulla sairaalan aulaan. Vastassa oli iloinen hoitaja. Esittelin, kuka olen ja siitä matka alkoi. Tuntui heti alusta, että olisin tullut pieneen hoitoyksikköön en mihinkään baabelin taloon, Inhimilllinen, nopea ja ammatillisesti osaava prosessi alkoi heti. Kysyin hoitajalta, että eikö halua nähdä kelakorttiani. Tähän hoitaja totesi, että luuletko jonkun haluavan tulla puolestani leikkaukseen. Mukava ja rento ote. Opin tuntemaan koko hoitotiimin kirurgista anestesiologiin ja leikkaussalihoitajiin. Tekniiikka pelasi. Olli oli piuhoja täysi ja uni maistoi. Kirurgi kertoi, että kolmella tähystysreiällä mennään vatsaan ja sieltä sitten otetaan rakko pois. Jos tulee suuria ongelmia, joudutaan viiltämään iso reikä. Kun hoitaja herätteli minua, todettiin homman onnistuneen kolmen reiän politiikalla. Kodinomainen palvelu jatkui. Jokainen vuorollaan tuli kysymään vointia. Tarjoilu pelasi ja kirurgikin kertoi, miten hän onnistui hiukka vaikeassa tilanteessa kuitenkin välttämään ison haavan. Siitä toipuminen jatkui ja tuota pikaa vastaava hoitaja antoi mukaani ohjeet, reseptit ja tarvittavat lähiajan kipupillerit. Loistavaa asiakaspalvelua. Sama kokemus oli myös eräällä tuttavallani vuoden takaa. Kiitos Jorvin päiväkirurgian yksikölle, toteaa toipilas täältä kotoa.

Tapauksen tarkastelu herättää muutamia kysymyksiä. Suursairaalan sisälle on kyetty rakentamaan pienen tiimin itsenäinen yksikkö. Tulee mieleen F.E.Schumacherin kirja (1972, suom. 1979) "Pieni on kaunista". Löysin vanhasta teoksesta pari mielenkiintoista seikkaa: 1. järjestyksen ja vapauden välinen ristiriita ja 2. väliteknologia. Jonojen lisäpurku on ikään kuin vahingossa tuottanut pienen lauantai-yksikön, johon on ohjattu sopiva määrä sopivia potilaita. Järjestystä kuvaa systemaattinen  potilasinventointi. Vapautta kuvaa itsenäinen hoitotiimi, joka hoitaa homman alusta loppuun omin neuvoin. Väliteknologiaa (nykyaikaan soveltaen) edustaa kirurgia, jota voidaan tehdä pienellä tiimillä, rajoitetulla ajalla ja sopivalla teknologialla, mutta korkealla ammattitaidolla. Samaa analyysiä voisi kokeilla muuuhunkin terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Päiväkirurgia on sinänsä todettu käyttäjäystävälliseksi ja taloudelliseksi toiminnoksi useassa tutkimuksessa - viimeisin vuodelta 2008.
P.C. Jersildin romaanissa "Baabelin talo" (1978, suom. 1979) tartutaan suuren sairaalan järjestykseen, byrokratiaan. Esittelyteksti: "Tukholman lähellä toimii huippumoderni mammuttisairaala. Raamatun Baabelin tornin tavoin se on rakennus, jossa ihmiset eivät enää ymmärrä toistensa kieltä. Tehokas koneisto on paisunut itsetarkoitukseksi. Potilaille annetaan hoitoa, lääketeollisuus kukoistaa. Eri asia on, kuka tulee autetuksi.  Rakennukset ovat Suomessakin monet peräisin 70-luvulta, mutta sisältä tilanne näyttää lohdulliselta Ollin tapauksessa ja päiväkirurgiaa koskevissa käyttäjätutkimuksissakin.
Vanhentunutta väliteknologiaa ei kannata käyttää. Tiedonhallinnassa kannattaa käyttää huipputeknologiaa. Tässä suhteessa tuo Jorvin yksikkö oli Schumacherin  kirjan tarkoittamassa väliteknologian  (tai vanhentuneen teknologian)  tilassa. Käsin kirjoitetut paperit olivat pääosassa. Samoin käytetty kieli vastasi Baabelin talon kielikuvia. En nyt halua tässä avata leikkauskertomusta, mutta onnistuneen leikkauksen jälkeen sen lukeminen tuntui todella hauskalta. Tässä alku ja loppu: Standardiportit, sisään Hassonilla....Napaportit kiinni faskiasta..., keskiportin aukkoihin laitetaan... upotettuja knoppeja, paikkaus kiinnitysliimalla. Lateraaliset aukot kiinnitetään liimalla. Kertomuksesta voidaan kutenkin aistia, että teknologia ja käden taidot ovat kiinteästi toisiinsa nivottuja. Samoin tekstistä käy ilmi, että monet perusratkaisut ovat koeteltuja. Näin riskit on minimoitu. Myös lopputuloksessa on otettu huomioon nopea haavojen parantuminen.

Lähteitä:
E. F. Schumacher: Pieni on kaunista. ihmisen talous ihmistä unohtamatta. Helsinki 1976
P.C.Jersild: Baabelin talo. Herlsinki 1979
Helinä Kotilainen, Outi Räikkönen. Käyttäjien arvioita päiväkirurgisten yksiköiden
tiloista. Stakes,. Raportteja 6/2008.


Jälkikirjoitus 24.3.2012: Päiväkirurgian prosessiin kuului myös oleellisena osana nopea jalkeille nostaminen ja heti herätessäni sain tehtäväkseni pukea päälle tukisukat. Ne ulottuivat polveen saakka ja niiden tehtävänä oli estää veritulppa. Nousinkin varsin nopeasti ylös ja pidin tukisukkia päällä pari päivää. Sain juuri eräältä tuttavaltani viestin, jossa henkilö oli maannut yli kaksi viikkoa eräässä toisessa sairaalassa toisesta syystä kuin minä. Hän valitti koko ajan kipuja toisessa jalassa, jotka olivat niin pistäviä, ettei kävely onnistunut. Niin sitten huomattiin, että jalassa on veritulppa.  - Järkeä kannattaa käyttää, ei säästää sairaalassakin. Se ei maksa mitään. Muutenkin samalla henkilöllä on ollut kokemuksia, joissa tiedon kulku, potilaan kuuntelu ja ammattihenkilöiden terävä toiminta on ollut kaukana toivotusta. Välinpitämättömyys maksaa yhteiskunnalle ja tuottaa potilaalle kipua, tuskaa ja ahdistusta.