Innovaatiopolitiikka - huomioita Tarmo Lemolan innovaatiohistoriasta

Kirja on kuvaus, analyysi ja visio Suomen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehityksestä. Se on silminnäkijän kertomus pitkäksi linjaksi kutsutusta vaiheesta 1960-luvulta finanssikriisiin, Nokian romahtamiseen, sokeutuvaan markkinauskoon, leikkauksiin, alasajoihin, näköalattomuuteen ja pysähtyneisyyteen. Samalla se on uraauurtavan tutkijan suunnannäyttö nykypäivästä eteenpäin.

Luin Lemolan kirjan läpi suurella innolla. Mielestäni se oli paikka paikoin jopa eräänlainen innovaatiopolitiikan jännäri. Jännitystä lisäsi minulla se, että kaikkia yksityiskohtia en tuntenut lainkaan - ei moni muukaan. Toisaalta olen samaa ikäluokkaa Tarmon kanssa ja nähnyt myös tätä suomaista innovaatiomaisemaa pienestä näkökulmasta. Olemme jopa kohdanneet Tarmon kanssa jossain kehittämiskuvioissa, mutta missä, sitä en muista. Mietin, miten arvioisin Lemolan ansiokasta teosta. Päädyin avaamaan jotain omia huomioitani ranskalaisin viivoin (pallukoin) systemaattisesti kustakin kirjan luvusta.

1.1960-luku: tiede- ja myös teknologiapolitiikan esiinmarssi

• Oma huomio: 60-luvun lopulta 70-luvulle myös korkeakoulupolitiikka oli puoluepoliittisuuden läpitunkemaa. Tarmo ei juurikaan käsittele korkeakouluneuvostoa. Olin 1973 neuvoston alaisen yhteiskuntatieteellisen jaoston sihteerinä. Oli se ärsytykseen saakka politisoitunutta - jopa pikkusieluista toimintaa ja vastakkainasettelua oikeisto - vasemmisto.
  
• Toinen oma huomio: Sitran perustaminen (1969) ja onnellisissa merkeissä kasvanut oman toiminnan rahoitus on taannut itsenäisen aseman. Olisiko tämä Sitra Suomen ensimmäinen riippumaton ajatuspaja? On tehnyt vuosien varrella "pöhinää". Joskus tosi hyvää sellaista - joskus ei.
  

2. Uuden tiedepolitiikan kasvukivut

• Oma huomio: nollatutkimus - TANDEM - Kanslerisäätiö. Tässä kolmiodraamassa kärjistyy yhteiskuntatutkimuksen poliittisuus kaksinapaisuudeksi. Demokratian ja tasa-arvon tutkimushanke oli korkeakoulujen oikeistolaiselle johdolle liikaa. Hanke sai aikaan tutkijamaailmassa monenlaista kritiikkiä. Kyllä siihen hankkeeseen satsattiin ja itsekin ihmettelin, milloin ja mitä tuloksia voidaan odottaa. Loppuraportti ja siitä tehty kanslerisäätiön kritiikkikirja ovat vierekkäin kirjahyllyssäni. Kirja on julkaistu 1977 ja näköjään olen sen lukenut seikkaperäisesti läpi. Metodinen ote on marksilainen ja siihen liittyen osittain historiallinen. Kritiikkikirjan kirjoittajat ovat ja olivat tunnettuja tutkijoita kuten Erik Allardt, Jaakko Hintikka, Kauko Sipponen, Olavi Borg.
  

3. Teknologiakomitea: suomalainen superkomitea

• Oma huomio: Superkomiteasta on tässä kirjassa oivallinen kertomus. Samoin Tarmo ottaa kriittisesti kantaa komitealaitokseen. Toisaalta hän toivoo sen uutta tulemista näinä komplisoitujen ongelmien aikakautena. Olen samaa mieltä. Tein aikoinaan koulutukseen ja sivistykseen liittyvän tutkimuksen, jossa ytimessä oli yksi 1970-luvun keskeinen komitea. Tutkimustani ei koskaan hyväksytty akateemiseksi opinnäytteeksi. Komitealla oli todella merkitystä suomalaiseen koulutusjärjestelmän uudistamiseen. Sote-uudistus olisi kaivannut jo ensimmäiseltä tuotantokaudelta lähtien modernia komiteatyötä, jossa yhdistyvät tutkimus - ammattihenkilöiden kokemus ja poliittiset näkemykset.
  

4. Kansallinen innovaatiojärjestelmä politiikan määrittäjänä

• Oma huomio: Lemola kuvaa mielenkiintoisella tavalla taloustieteen, talouspolitiikan ja innovaatiojärjestelmän välistä suhdetta. Innovaatiopolitiikan kannalta ydinkysymys on, pitäisikö valtio puuttua peliin rahallisilla kannusteilla vai ei. Ja miten tämä kannusteiden jako pitäisi tapahtua, jotta siinä otettaisiin huomioon yritysmaailman tasavertainen kohtelu. Toisaalta myös kannusteiden pitäisi tuottaa uusia innovaatioita. Tämä kaikki on koko innovaatiojärjestelmän ydinkysymys myös nykyään. OECD:n kuva vuodelta 1999 osoittaa innovaatiojärjestelmän moninaisuuden. (s. 116).
  

5.Valtion tutkimuslaitokset tiede- ja teknologiapolitiikan ulkokehällä

• Oma huomio liittyy vain yhteen tutkimuslaitokseen - THL:ään luonnollisesti, koska olin töissä Stakesissa melkein sen koko eliniän sekä yhdistymisneuvotteluissa kansanterveyslaitoksen kanssa THL:ksi. Kuvan Stakesista tutkimuslaitoksena antaa Hannu Uusitalo muistelmakirjassaan. Tein Hannun teoksesta arvioni, jossa myös kerroin omia kokemuksiani mm. Stakesista. https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/05/elamankerta-johdatusta.html
  

6. Nokian ja valtion luja liitto: kuka vei ja kuka vikisi?

• Oma huomio: Nokiasta tehty elämäkertoja, historiikkeja, analyyseja runsaasti. Lisäksi matkan varrella olen tavannut ihmisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia Nokian sisältä. Tarmon analyysin voima on siinä, että hän tuo systemaattisesti esille valtion kannusteet Nokialle. Niitä on ollut yllätyksekseni todella paljon niin rahallisesti kuin osaamisen ja innovaatioiden osalta. 20-sivun Nokia-osio kannattaa kyllä lukea kaikkien, jotka luulevat tietävänsä kaiken Nokiasta. Tein aikanaan arvion Harri Saukkomaan kirjoittamasta Ollila-elämäkerrasta. Muistaakseni tämä valtion kannustepuoli ei juuri näy tuossa elämäkerrassa. https://ollintuumailut.blogspot.com/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html Myös Risto Siilasmaan "Paranoidinen optimismi" jättää historiakuvauksessaan nämä Lemolan kannustekertomukset sivuosaan. Tein jutun myös tästä kirjasta. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/11/paranoidia-optimismia-siilasmaan-tavalla.html
  

7. Kasvuyritysten kehittämisen vaikeudet

• Oma huomio: Tarmo kuvaa hyvin, miten vaikeata on valtiovallan tukea innovatiivisia yrityksiä. Keinoja ja rakenteita on vuosien varrella kehitetty runsain mitoin ja rahaakin on kannusteena syljetty kentälle. Oma lyhyt kokemukseni innovaatioista liittyy eläköitymisen jälkeen vajaat kolme vuotta digitaalisia palveluita ja tuotteita kehittävän ja konsultoivan yrityksen palveluksessa (Citrus Solutions oy). Olen sitä mieltä, että minulla on runsaasti ideoita, innovaatioita omalta ydinalueeltani sotesta. Olen niitä työntänyt esille näissä blogikirjoituksissani monin kokemuksin. Citruksessa olen kehittänyt erilaisia ideoita, mutta niiden realisointi, myynti markkinoille on ollut työlästä ja vaikeaa. Olisiko eduksi, että saisin oman määrärahan ideoideni ajatushautomoksi. En nyt ole kovin varma, olisiko noilla rahoilla vaikutusta.
  

8. Tutkimustoiminnan tuloksellisuuden arviointi - ennennäkemätön noususuhdanne

• Oma huomioni: Tarmon kriittinen analyysi arvioinnista iskee varmaan ytimeen arviointitoiminnan majoriteettiin. Olin itse Stakes-aikanani osallisena arviointiprosessissa. Saimme paljon hyviä ehdotuksia ja toisaalta positiivista kannustusta hyvin tehdystä työstä. Mutta tuottiko arviointi lopulta jälkikäteen vaikutuksia - en ole varma. Seurasin sivusta taannoin Reumasäätiön sairaalan toimintaa ja miten sairaala sai ulkoisen arvioinnin perusteella erinomaiset tulokset johtamisjärjestelmälleen.https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/punainen-ja-sininen-meri-seka-tapaus.html Jotain meni kuitenkin pieleen ja sairaala meni konkurssiin. Olen sitä mieltä, että yksittäiset arvioinnit eivät tuota pysyviä vaikutuksia. Vaikuttavuuden arvioinnin pitää olla jatkuvaa. Tästä kehitin ongelmanratkaisumallin, joka on julkaistu koronaan liittyen. https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/05/koronapirulaisen-taltuttaminen-tiedon.html
• Toinen huomioni liittyy tulosjohtamiseen, sen kritiikkiin sekä laajemmin tietojohtamiseen. Tulosjohtamisen kaksi positiivista asiaa ovat autonomia ja tavoitteiden operationalisointi mitattaviksi ja tulevaisuuteen katsoviksi mittareiksi. Vaarana on tuo mikromanagerointi samoin kuin tuijottaminen pelkästään menneisyyteen. Tietojohtamisella pitää olla vaikuttavuutta. Tätä ilosanomaa olen yrittänyt edistää monin tavoin - tulokset ovat olleet vaihtelevia.
  

9. Valtiointervention suotava ja sietämätön keveys

• Oma huomioni: Lemola erittelee hyvin valtiointervention eri koulukunnat: uusliberalismi, marxismi, uusklassinen taloustiede, evolutionäärinen taloustiede. Tarmo päätyy itse kannattamaan transformatiivista innovaatiopolitiikkaa. "... perustuu tavoitteeseen saada aikaan laaja-alaisia, globaalisti vaikuttavia taloudellis-yhteiskunnallisia muutoksia ja uudistuksia kohdennettujen innovaatio-ohjelmien avulla". Vaikea sanoa, olisiko tämä se tie.
  

10. Kohti uutta rakenteita uudistavaa tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa

• Oma huomioni: Lemolalla on kriittinen näkymys innovaatiopoliikan nykytilaan. Keinot eivät ole parhaita mahdollisia eikä resurssointikaan ole kohdallaan. Miten on tämä hallituksen miljardien eurojen lisäbudjetti? Olisiko siinä ratkaisu innovaatiopolitiikkaan vai onko se itse ongelma. Tätä ei tietenkään Lemola ole voinut arvioida kirjassaan, kun kirja on päivätty Tapiolassa 20.1.2020.
  

Päivitys 15.6.2020: Mika Helenius kommentoi Linkedinin puolella oheisen kuvan avulla:
Kirjan sisältö kiteytys maavertailun kautta.

Kirjan virallinen kuvaus: Tarmo Lemola: Kohti uutta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa. Vastapaino 2020:

Kirja on kuvaus, analyysi ja visio Suomen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehityksestä. Se on silminnäkijän kertomus pitkäksi linjaksi kutsutusta vaiheesta 1960-luvulta finanssikriisiin, Nokian romahtamiseen, sokeutuvaan markkinauskoon, leikkauksiin, alasajoihin, näköalattomuuteen ja pysähtyneisyyteen. Samalla se on uraauurtavan tutkijan suunnannäyttö nykypäivästä eteenpäin.

Tuoreita ja vaiettujakin seikkoja aiheestaan paljastava teos nostaa esiin menneiden vuosikymmenien merkkipaalut ja saavutukset, mutta myös pitkän linjan varjopuolet ja epäonnistumiset. Johtopäätös on selvä: kotimainen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on keksittävä uudelleen. Vanhan elvyttämisen sijaan on löydettävä uusi, aktiivinen linja suurten yhteiskunnallisten, taloudellisten ja teknologisten haasteiden ja ongelmien ratkaisemiseksi.
Tarmo Lemola on valtiotieteen maisteri. Vuonna 2014 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi ansioistaan teknologian ja innovaatioiden tutkimuksen edistäjänä. Lemola on osallistunut kaikkiin kirjassa käsiteltyihin hankkeisiin tutkijana, suunnittelijana, valmistelijana, toimeenpanijana tai havainnoitsijana. Teos perustuu tekijän omien kokemusten ja aiemman tuotannon ohella mittavaan viralliseen ja epäviralliseen aineistoon. Vastaavanlaista sisäpiiriläisen tarinaa suomalaisesta tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikasta ei ole aiemmin kirjoitettu.