Ollin tuumailuilla 100000 katselijan raja meni rikki

Syksyllä 2016 Kansallisarkistossa. Onko Olli arkistokamaa?

100000 katselua meni rikki 27.10.2016. Kiitos katselijoille. Kiitos kommentoijille.
(Oheisessä kuvassa näkyy katselijoiden määrän kehitys vuodesta 2012 kuukausittain)
Tämä blogikirjoitus sai 27.10.2016 ennätysmäärän katselijoita: 583. Katselijavirta jatkuu... Ei olla pelkkää arkistokamaa, kuten kuvassa kyselen. 

Aloitin blogin pitämisen vuoden 2012 alussa. Itse asiassa ensimmäinen kirjoitus oli jo joulukuun lopussa 2011 nimettömänä:

Alku 29.12.2011

"Ollin tuumailut keskittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan maailmaan. Aihetta voidaan käsitellä monesta suunnasta. Johtamisen suunta on tavallisen kansalaisen kannalta väritön ja harmaa - monen mielestä byrokraattinen. Potilaan näkökulmasta aihe saa kiintoisaa kosketuspintaa kansalaisille. Olen tutkaillut tätä maailmaa 70-luvun lopulta tähän päivään lähinnä työntekijänä erilaisissa organisaatioissa. Olen myös omalta osaltani yrittänyt muuttaa tätä maailmaa, mutta muuttaminen on tosi vaikeaa. Ammattikunnat ja organisaatiot ovat vahvoja vallankäyttäjiä. Lääkäri on keskeinen vallankäyttäjä hyväksyt sen tai et. Hoitohenkilöstö tekee voitavansa. Organisaatioiden johto kamppailee tarjonnan, kysynnän ja voimavarojen ristiaallokossa. Keskeinen hypoteesini on, että ala on erittäin tietointensiivinen. Tiedolla voidaan tehdä monenlaista hyötyä ja pahimmassa tapauksessa myös haittaa. Väitän myös, että tiedon hallinta, tiedolla johtaminen ei ole suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa kohdallaan. Tietojärjestelmät ovat monenkirjavia ja auttamattomasti vanhoja moneen kertaan paikattuja järjestelmiä. Markkinoita hallitsee muutama järjestelmä ja järjestelmätoimittaja. Tiedon hallinnassa vallitsee vapauden valtakunta, jossa kuitenkin käyttäjät ovat pikemminkin renkejä kuin isäntiä. Potilaat itse eivät ole tietojensa herroja vaan riippuvaisia ammattihenkilöstöltä saatavista tiedon muruista.Tiedon hallinnan muuttaminen ei ole helppoa. Pelkkä kritiikki on sen sijaan osoittautunut helpoksi tehtäväksi. Sähköinen resepti on kangerrellut, samoin sähköinen terveysarkisto. Tehtävä on ollut tekijöilleen vaikea ottaen huomioon kirjava tietojärjestelmäkenttä ja suuri määrä autonomisia toimijoita (kuten kunnat). Olenkin sitä mieltä, että kriitikoiden tulisi esittää aina omia vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tällaisia vaihtoehtoisia ehdotuksia ei ole erityisemmin esitetty. Lupaankin tässä yhteydessä, että esittäessäni kritiikkiä joistain ilmiöistä teen jatkoksi omia ehdotuksiani ongelmien ratkaisemiseksi. Lupaankohan liikoja?"

Kesällä 2016 Italian Feriolossa - ei  vettä väkevämpää lasissa

ALKU -2: 13.1.2012:  Olli Nylander tuumailee blogissaan omalla nimellä

"Päätin siirtyä kirjoittamaan omalla nimellä. Pitkällä työurallani olin ensimmäiset 17 vuotta keskussairaalan ja sittemmin sairaanhoitopiirin palveluksessa suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Sen jälkeen olen ollut samanmittaisen rupeaman valtion palveluksessa suunnittelu-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Blogin julkinen pitäminen on haaste. Tälle areenalle en tuo missään tapauksessa työyhteisöni asioita enkä myöskään kommentoi asioita työyhteisöni näkökulmasta. Tuumailen kuitenkin asioita, joilla on liittymäkohtia myös työyhteisöni yleiseen tehtäväkenttään. Ero onkin tärkeä tehdä siinä, että tuumailuni eivät millään tavalla edusta työyhteisöni virallisia kantoja. Muutoinkin sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on laaja ja monet asiat ovat sellaisia, että yksi työntekijä tai virasto ei niitä kykene yksin ratkaisemaan. On myös paljon sosiaali- ja terveydenhuollon asioita ja näkökulmia, joilla ei ole suoranaista kytkentää omiin työtehtäviini. Tällä iällä tuntuu siltä, että haluaa hiukan tuulettaa laajemmin näkemyksiään. Kysyin eräältä ystävältäni, kannattaisiko blogi avata omalla nimelläni. Luettuaan pari ensimmäistä blogikirjoitustani hän oli ehdottomasti sitä mieltä. Tehdään se nyt sitten."

Omaa kirjaa lukemassa

Vuoden 2012 alusta lukien olen julkaissut yhteensä yli 280 blogikirjoitusta. Tahti on ollut noin vähän yli kirjoitus per viikko. Viikoittainen katselijamäärä on ollut noin 500. Varsinaisen blogisivun kommentteja on ollut rajoitetusti ja ihan hyviä. LinkedInin puolella on käyty keskustelua ja olen saanut paljon vinkkejä myös lukijoilta. Liityttyäni Facebookiin on siellä eri ryhmissä käyty runsaasti keskustelua nostamistani aiheista. Olen saanut myös sieltä hyviä vinkkejä. Jotkut ovat kirjoittaneet minulle suoraan sähköpostiini  jopa joskus apua pyytäen. Olen saanut myös uusia ystäviä aktiivisimmista lukijoistani - hienoja kokemuksia. Ja sitten vielä tuo aineiston keruu. Kirjoituksista ja taustamateriaalista on tullut valtava aineisto sotesta ja soteuudistuksesta, johtamisesta, tietojohtamisesta, tiedonhallinnasta, ICT-asioista. Blogistani on tullut myös kanava kirjojen arvioinnille. Useita kymmeniä kirjoja, tutkimuksia ja selvityksiä olen arvioinut ja hakenut sovelluspintaa sotemaailmaan tai tietohallinnon maailmaan. Niin ja sitten olen jopa itse tehnyt osaa aineistoa käyttäen omakustannekirjan "Soteuudistus - pirullinen ongelma". Oheisessa kuvassa blogisti kirjansa parissa. (1)

Eniten luettuja juttujani ovat olleet (otsikkoja lyhentäen): 1. Apotin kandidaatit, 2. terveydenhuollon menetelmien arviointi, 3. äitiyspakkaus, 4. Lean sairaanhoitopiireissä, 5. Moolokin kita (kirja-arvio), 6. terveyserot -pirullinen ongelma, 7. valtion ict-johtajan virka haussa, 8. ICT-säästöt - populismia, 9. Julk-ICT johtamisen haaste. Käytettävissä oleva tilastoni ei kerro sitä, kuinka paljon on luettu juttua "hoitovirheitä sattuu aina". Sitä luetaan kuitenkin jatkuvasti eli melkein viikoittain joku ajautuu sen pariin. Päivitän myös juttujani jatkuvasti - esim. tuota hoitovirhejuttua on päivitetty viimeksi 21.11.2015, vaikka se on kirjoitettu 25.3.2012. Luokittelin kirjoitukseni 23 kategoriaan. Suurin osa jutuista kuuluu kahteen tai useampaan kategoriaan. Kärjessä ovat soteuudistus (163 juttua), ICT-järjestelmät (128), asiakas (91), ammattilainen (86), johtaminen (86). (2)

Ulkomaillakin juttujani luetaan. Taitavat olla suomalaisia lukijoita? Ulkomaan listan 8 kärjessä ovat seuraavat: 1. USA, 2. Venäjä, 3. Saksa, 4. Ukraina, 5. Iso-Britannia, 6. Turkki, 7. Ruotsi, 8. Kiina.  En myöskään aivan ymmärrä tätä listaa. Ukraina ja Turkki ovat edellä Ruotsia.

Olen jäämässä eläkkeellä nykyisestä virastani vuoden 2017 alusta. Ammatillisia työvuosia on takana 42. Työurani on alkanut 14-vuotiaana jakamalla Ilta-Sanomia koteihin koulupäivän päätteeksi. 15-vuotiaasta lähtien olen ollut joka kesä raksalla töissä. En kuitenkaan aio jäädä tästä blogistin harrastuksesta mihinkään eläkkeelle. Tahti pysyy oletettavasti ennallaan, voi jopa kiihtyä. Näkökulmakin avartuu asiakkaan suuntaan - ehkä. Kirjoitin tietoasiantuntijan polun 2015. Julkaisen sen nyt ohessa pienellä jälkikirjoituksella höystettynä.

Miten minusta tuli minä? - tietoasiantuntijan polku 
(julkaistu aiemmin Tietoasiantuntijalehdessä 5/2015)

1970-luvun alun yliopistomaailmassa yhteiskuntieteiden opiskelijana opin, että tietoon pitää suhtautua kriittisesti. Oman tietämyksen lisääminen on jatkuva kasvuprosessi. Pitää olla aktiivinen, utelias ja rikkoa ennakkokäsityksiä. Välttämättömyysajattelulle on aina olemassa vaihtoehtoisia teitä. 

Sattuma heitti minut Tampereelle keskussairaalaan sivariksi 70-luvun lopulla ja sen jälkeen kantapeikoksi. Tampereella opin, että pelkästään kriittinen asenne ei riitä. On esitettävä omia vaihtoehtoja. Jäi myös mieleen, että joidenkin ihmisten kanssa synkkaa ideointi ja ideoiden toteuttaminen vuorovedoin. Joidenkin kanssa hikoaa vain kainalot. Kyse on erään tutkijakaverini mukaan ns. Lennon- McCartney- ilmiöstä. Ilman tätä paria ei olisi syntynyt satoja kappaleita ja hittejä. On upeata kokea sama ilmiö. 

Tampereella opin myös, että eräs työyhteisön kehittämisen väline on projekti. Projekti sopii moneen ja moneen ei. Projekti voi onnistua tai epäonnistua. Projektissakin on kyse ongelmanratkaisusta, uusista etenemispoluista ja ratkaisuista. Tietoammattilaisena tuli tutuksi valtion keskitetty suunnittelujärjestelmä, jossa ohjauksen välineinä olivat virkakiintiöt ja hankerahat. Se tosin ajautui umpikujaan, kun suljettuun yhteiskuntaan sopiva suunnittelujärjestelmä rapautui käsiin.   

Viha-rakkaus-suhde tilastoihin sai alkunsa keskussairaalan erilaisista suunnittelutehtävistä. Innostuin hyödyntämään laajemminkin erilaisia valtakunnallisia tietovarantoja. Huomasin, että tietojohtaminen oli varsin ohutta. 1990-luvun alussa minut tempaistiin Stakesiin kehittämään valtakunnallisia rekistereitä. Tietojärjestelmien rakentaminen on työläs projekti, jossa on mitä suurimmassa määrin kyse toiminnan ja ihmisten toimintatapojen muuttamisesta. IT on apuväline tai este, parhaimmillaan mahdollisuus.

Johtamisesta opin, että pelkkä tiedolla johtaminen ei auta mihinkään. Ihmisten johtaminen on jatkuvan oppimisen paikka. Oppi tilastoista Stakesin ajoilta oli, että tilaston takana on aina taustatieto, metatieto. Fakta on aina riippuvainen taustaoletuksesta (metatiedosta). Tilaston ei tarvitse olla emävale, jos sen tuottamisprosessissa noudatetaan tiukkoja laatukriteerejä ja metatiedot on kunnossa. Kehitimme hyvän työkaverin kanssa 2000-luvun alussa sovelluksen termistöstä data – informaatio- tieto/tietämys – viisaus. Sen ydin tilastomaailmassa on juuri tuo meta-ajattelu. Tämä metodinen näkökulma pätee hienosti tähän päivään ja vaikkapa ajankohtaiseen kysymykseen kestävyysvajeesta. 

Nykyinen työni Valvirassa on tehnyt tutuksi kokonaisarkkitehtuurin. Malli tulee USA:sta, mutta sen suomalainen variantti on VM:n kehittämä. Toiminta – tieto – tietojärjestelmä – teknologia ja niitä kaikkia yhdistävä tietoturva ovat hyvä metodi ja hyvä renki tietotyössä. Kyse on vuorovaikutuksesta, joka onnistuessaan saa aikaan tehokkaan ja vaikuttavan tiedon johtamisen ja tiedolla johtamisen välineistön.

2015: Mikon kanssa blogia tekemässä

Jälkikirjoitus 27.12.2015: Tietoasiantuntija-lehden päätoimittaja pyysi minua kirjoittamaan ennalta määritellyllä tarkalla enimmäispituudella aiheesta "Miten minusta tuli minä?".  "Kriittisyys" liittyy 70-luvun HY:n yhteiskuntatieteiden ilmapiiriin, jossa ajauduin opiskelemaan filosofiaa monipuolisesti - kriittisesti. (Ei siis välttämättömyys, kuten eräs muotiaate tuolloin käski).  Tästä voisi kirjoittaa joskus oman stoorinsa. Siviilipalvelus oli 70-luvulla eettisen vakaumuksen koetinkivi. Kuvaava kirja tästä on Erkki Löfbergin teos "Kanta vaihteli - sivarit kertovat" (Like 2013). Tästäkin elämänvaiheesta voisi kirjoittaa oman pienen tarinan. Keskussairaalassa on oma sivarien alakulttuuri tiukkoine debatteineen. Lennon-MacCartney-vertaus tarkoittaa tiettyä kahden henkilön keskinäistä ajatusten ymmärrystä ja ideoiden kehittelyä. Näitä "synkkauksia" ei kovin montaa elämän varrelle mahdu. Pitkä avioliitto vaatii tuon synkkauksen. Opiskeluajoilta Karin kanssa ajatus lensi. Nuo ajatukset ovat vieläkin ajatteluni juuria. Tampereella työelämässä Rapen kanssa kehitimme ja toteutimme monia juttuja. Stakesissa kehittelimme rekistereitä Pekan kanssa ja loimme mielestämme uutta tilastoajattelua Mikon kanssa. Monesti olen kokenut tuon ideoiden alasampumisen kohtalon. Hyvä niinkin. Ilman noita kokemuksia en kirjoittelisi näitä blogeja. 

Viitteet

(1)  Olli Nylander Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016
Mikä ihmeen kirja? Olen kevään 2016 aikana tehnyt iltaisin ja viikonloppuisin kirjaa aiheesta "Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti". Aineistoa on kertynyt vuoden 2012 alusta nelinkertainen sivumäärä, kun loputuloksena on kuitenkin melkoinen järkäle 300 sivuinen kirja. Kirjassa on kaksi toisiinsa nivoutuvaa kantavaa ajatusta. 
1. Soteuudistus on pirullinen ongelma. Ongelma on monimutkainen, oikukas, erilaisille intresseille altis kokonaisuus. Kuvaan tämän ongelman ratkaisuyrityksiä kronologisesti vuoden 2012 alusta lähtien. Aineistonani ovat omat blogikirjoitukset. Löydän myös kirjoitusmatkani varrelta viisi keskeistä pirullista kysymystä, joita avaan kirjassani varsin  perusteellisesti. 
2. Soteuudistus on joko ajopuu tai projekti. Tämä on toinen kantava ajatukseni. Kannen kuva välittää tätä ajatusta. Suomen historiassa on ollut dramaattisempiakin ajopuita kuin soteuudistus. Itseasiassa ajopuuteoria on tietynlaisen historiankirjoituksen ydintä. Kuvatessani ja kommentoidessani pitkin vuosia soteuudistusta huomasin varsinaisen soten olevan meren laineilla ajopuuna. Ystäväni Ralf Ekebomin ottama kuva vaikeuksiin ajautuneesta soutuveneestä kuvaa soteuudistuksen historiaa. Nyt ollaan sitten saumakohdassa, miten tuon veneen tällä kertaa käy.

(2) Blogikirjoitusten 23 kategoriaa. Yksi juttu voi kuulua useampaan kategoriaan.

• sote-uudistus (163)
• ICT/tietojärjestelmät (128)
• asiakas (91)
• ammattilainen (86)
• johtaminen (86)
• kansalainen (83)
• hoitoprosessi (75)
• potilastietojärjestelmä (66)
• kirja-arvio (60)
• potilaan näkökulma (57)
• valtion ohjaus (57)
• tilastot-indikaattorit (52)
• palvelu (44)
• tiedon laatu (44)
• vanhus/ikäihminen (40)
• sairaanhoitopiiri (36)
• rekisteri (28)
• sosiaalihuolto (28)
• terveysmarkkinat (28)
• kuntauudistus (26)
• väestövastuu (22)
• hyvinvointi (17)
• olli potilaana (14)