Tiimalasi MOT:ssa

 Tiimalasi MOT:ssa
- päivitys 22.4.2012, ks. keskustelua asiasta, http://blogit.yle.fi/mot/terveydenhuollon-tietojarjestelmien-tuskien-taival



"MOT: Rahastusta potilasjärjestelmällä.  Jo vuosikymmen on yritetty saada aikaan sähköinen potilasrekisteri. IT-hankkeissa on kulunut satoja miljoonia euroja julkista tukea ilman näkyvää tulosta. Varoja on valunut välikäsien kautta yksityisille yrityksille. Toimittaja Kai Byman." Maanantaina 2.4. YLE 1:n MOT-ohjelmassa keskityttiin arvioimaan viime vuosien terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeita. MOT:n idea on paljastaa vääryydet analyyttisesti ja huolellisesti sekä tukeutuen valikoituihin haastatteluihin.. Terveydenhuollon tietojärjestelmähankkeet olivat taannoin myös VTV:n eli Valtion tarkastusviraston tutkinnassa. VTV on MOT:n hengenheimolainen. Sekin tutkii ja kaivaa viimeisenkin dokumentin esille analyysin pohjaksi. Olen aikaisemmin 16.1.2012 blogissani kommentoinut VTV:n järkälemäistä analyysi.  (http://www.vtv.fi/ajankohtaista/?436_m=3519) . MOT:n ohjelmassa jokainen haastateltu pärjäsi mielestäni oikein hyvin. Kolme asiaa jäi minua askarruttamaan: 1. Eikö hankkeista ja oraillaan olevista uudistuksista löydy mitään hyvää? 2. Onko todella kaikki ongelmat valtion syytä? 3. Onko kilpailutus tai kilpailutta jättäminen asian ydin. Tässä Ollin vastaukset:

1. On hyvääkin hankkeissa : perusta on terve
Valtiovallan Kanta-hanke on tuottanut määritykset, standardit, luokitukset sekä IT-arkkitehtuurin, joka tarjoaa oivan perustan tietojärjestelmien uudistamiselle. Ennen Kanta-hanketta ei ollut systemaattista pohjaa olemassa, Oli vain joitain palasia maailmalla. Tukeutuminen HL 7 -yhdistykseen ja tätä kautta maailmanlaajuiseen standardointityöhön on ollut hyvä valinta.(http://www.hl7.fi/). Pienessä maassa on vain ongelmana rajallinen osaajien määrä. eResepti etenee alkutakkuilun jälkeen. Jonkin ajan kuluttua puhutaan tästä menestystarinana. eArkisto etenee vaikeuksien kautta, jotka on tunnistettu. Tikun nokkaan nostettu Duodecimin Terveyskirjasto on esimerkillinen innovaatio, jota kansalaiset/potilaan käyttävät ihan aidosti (niin minäkin).( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti). Duodecimin yhdistys ja sen taustalla oleva koko suomalainen lääkärikunta takaa sen, että terveyskirjaston tiedot ovat luotettavia, ajantasaisia ja myös helppolukuisia. Kaikki netissä oleva kama ei suinkaan täytä näitä kriteerejä.
2. Kaikki ongelmat eivät ole valtion syytä
MOT:ssa sotkettiin toisiinsa kansalliset hankkeet ja kuntien, kuntayhtymien oma toiminta. Paikallinen sairaalan lääkäri katsoo tiimalasia odottaessaan pääsyä kirjaamaan tietoja tietojärjestelmään. Samalla esimies kritisoi oman sairaalan järjestelmiä. Kuntayhtymät ja kunnat ovat valtioon verrattuna tietojärjetelmien ylläpitäjinä ja kehittäjinä täysin itsenäisiä toimijoita aivan kuin yksityisetkin toimijat. Niin kysymys on tietojärjestelmien yhteentoimivuudesta, käytettävyydestä. Kunnalliset ja yksityiset tietojärjestelmät on vuosien saatossa rakennettu maksimoimalla kunkin organisaatio oma sen hetkinen etu. Samoin on puuttunut laajempi arkkitehtuuri sekä määrityspohja. Järjestelmiä on täydennetty ja uusia on hankittu eikä aina katsottu, miten ne nivoutuvat keskenään yhteen. Seurauksena on ollut päällekkäinen työ ja tiimalasiin katsominen. Ehkä yleinen tausta on valtion ohjauksen katoaminen niin toimintapuolella kuin IT-puolella. Se on puolestaan ollut aikanaan 1990-luvun alussa poliittinen päätös. Siirryttiin keskitetystä ohjauksesta maailman hajautetuimpaan systeemiin.
3. Kilpailutus on hyvä renki mutta huono isäntä
VTV on keskittynyt hakemaan hankintalainsäädäntöä rikkovaa toimintaa. Sitä se on löytänyt eli viraston ilmeinen toiminta-ajatus ja tavoitteet ovat täyttyneet. Kun kilpailutus toimii hyvänä renkinä, saadaan aikaan tasapuolisen kilpailun tuloksena paras toimittaja hankkeelle (kustannus-laatusuhde on optimaalinen). Kun kilpailutus toimii huonona isäntänä, saadaan aikaan viivästyneitä hankintoja, kyseenalaista kustannus-hyötyä ja ääripäässä täydellisiä mahalaskuja. Lainsäädäntöön on rakennettu piilotavoitteena estää kaverin suosiminen. Toisaalta lainsäädäntö on rakennettu siten, että innovatiivisuus on minimissään, kankeus ja byrokraattisuus maksimissaan ja jatkuvana uhkana on joutua vielä markkinaoikeuteen koko jutussa.

1. ja 2. -kysymyksiin olisi nyt hyvä tehdä JulkICT-strategiassa järkevä keskittämis-hajauttamissuunnitelma eli siirtyä uudenlaiseen ohjauskulttuuriin. Tarjoan viitekehykseksi edellisten blogien tiimalasimallia.
3. -kysymyksen osalta VTV voisi laatia kaikkien tähän astisten tarkastustensa pohjalta ehdotuksen, miten hankintalainsäädäntöä muutettaisiin ja miten nykylainsäädäntöä voisi käyttää mielekkäästi hyväksi. Muutoksen valmisteluun otettaisiin vielä mukaan tarjousten tekijöiden edustus (siis valtion, kuntien, kuntayhtymien, yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden edustus) ja IT-toimittajien edustus. Tästä syntyisi uusi hankintalainsäädäntö ja sen soveltamiseen liittyvät asetukset ja ohjeistukset. Ennen kuin uusi lainsäädäntö saa voimansa, voitaisiin yhdessä sopia/kehittää, miten vanhan lainsäädännön pohjalta voitaisiin tehdä innovatiivista kehittämistä ja hankintaa (esim. ketterää kehittämistä).