- Päivitetty 6.5.2012
Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat saaneet julkisuudessa kritiikkiä osakseen. Lääkärit kritisoivat tietojärjestelmien käytettävyyttä. Me potilaat puolestamme arvostelemme tiedon kulkua ja paperimaista tiedonhallintaa. VTV on kritisoinut hankkeita ja niiden kilpailutusta tai kilpailuttamattomuutta. Nyt sain käsiini uuden tutkimuksen "Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa vuonna 2011 - tilanne ja kehityksen suunta" (tekijät Ilkka Winblad, Jarmo Reponen, Päivi Hämäläinen, THL-raportti 3/2012). Raportti antaa huomattavasti lohdullisemman kuvan nykytilanteesta.
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/825d0af8-f97c-4192-bf5b-ba5e1bf773aa
Katson julkaisun tuloksia potilaan näkökulmasta. Tarkennan tarkastelun vielä omaan ajankohtaiseen kokemukseen, josta olen raportoinut blogeissani.
Aluksi hakeuduin yksityiseen työterveyshuoltoon. Sähköinen ajanvaraus toimi oikein hyvin. Tutkimuksen mukaan tämä toiminto on yksityisellä puolella paremmin hanskassa kuin julkisella. Kuulemani kritiikit terveyskeskukseen hakeutumisen vaikeuksista saavat siis tukea tästä tutkimuksesta. Seuraavaksi minut ohjattiin julkiseen terveydenhuoltoon - sairaalan päivystykseen samana päivänä. Annoin suostumuksen tutkimustietojeni siirtoon. Sähköinen siirto ei toiminut. Käsillä olevan tutkimuksen mukaan sähköinen tiedonsiirto toimii julkisten yksiköiden välillä varsin hyvin, mutta ei yksityisten ja julkisten välillä.
Hoitojonoon asettaminen noudatti lakipohjaa. Jonotiedot olivat näkyvillä keskimääräisenä odotusaikana. Yksilötason ennustetta ei ollut nähtävissä. Sain kuitenkin ajan paljon ennakoitua nopeammin. Ehkä sairauden akuutti luonne vaikutti asiaan (suoraan ei näin sanottu). Sairaalassa sairauskertomuksen sähköinen luonne ja siihen liittyvät tutkimukset eivät näkyneet, vaan kaikki informaatio oli kerätty paperimuodossa kansioon. Ensimmäisellä sairaalakäynnillä joutui jopa hukkaan joku verikoe. Tutkimus osoittaa, että sähköinen potilaskertomus on käytössä kaikissa sairaanhoitopiireissä. Järjestelmät ovat tosin vähintään 4 mutta suuri osa lähes 10 vuotiaita.
Tekstiviestipalvelu toimi hoitoon kutsussa minun tapauksessani. Se ei ole yleinen julkisessa erikoissairaanhoidossa, kertoo tutkimus. Muuten erikoissairaanhoidossa ei sähköinen asiointi ollut mahdollista kuten perustietojen antaminen tai aikaisempien tietojen selailu tai ohjeet ja neuvonta. Saamani informaatio sairaalakäynneistä oli paperimuotoista ja jopa käsin kirjoitettua. Työterveyshuollossa informaatio jäi suullisten puheiden varaan. Julkisella puolella asiakaspalaute toimi, mutta vastausta ei palautteen annosta tullut. Tutkimuksen mukaan yleinen ja tunnisteinen terveys-, sairaus- ja palveluneuvonta ei ole yleistä sairaanhoitopiireissä. Tosin potilaalla on mahdollisuus hyödyntää yleisiä neuvontapalveluja - kuten Duodecimin terveyskirjastoa. Potilaalla ei ole missään sairaanhoitopiirissä mahdollista potilaskertomustietojen katseluun. Sen koin myös, kun lääkärit selailivat paperikansiota, jonka sisältö jäi minulle epäselväksi.
Hallinnollisia järjestelmiä verrattiin myös tutkimuksessa. Niillä tarkoitetaan tietoja, joilla johdetaan, ohjataan ja valvotaan terveyspalveluja. Terveyskeskuksissa ei ole kattavasti hoitoon pääsyn sähköistä järjestelmää. Avohoitotietojen keruu (ns. avo-HILMO) ei 2011 tietojen osalta ole vielä kattava, mutta viimeisten tietojen mukaan kattavuus on noussut lähellä 100% 2012. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=29367 Erikoissairaanhoidossa merkille pantavaa on hoidon haittatietojen keruun kattavuus. Tämä mahdollistaisi myös valtakunnallisen vertailun ja valtakunnallisen tiedonhallinnan, mikäli haittatiedot kerätään sairaanhoitopiireissä samoilla kriteereillä. Potilasturvallisuustyöhön näyttäisi näin sittenkin olevan kattavaa pohjatietoa, kenties?
Positiivisista tuloksista huolimatta jää moni asia askarruttamaan. Järjestelmät antavat mahdollisuudet tietojen kirjaamiseen, mutta kritiikki kirjaamisen vaikeuksista on suurta. Myös tästä on tutkimustuloksia THL:n, Aalto-yliopiston ja lääkäriliiton yhteishankkeesta (näitä myös referoitu tässä tutkimuksessa). Tiedon siirto myös kummastuttaa, koska tekniset mahdollisuudet ja käytännön toteutuminen ainakin potilaan näkökulmasta ovat ristiriidassa keskenään. eArkisto ja eResepti etenevät, mutta jatkuvasti aikaisempia aikatauluja pidentämällä. Tutkimus osoittaa, että jatkuvasti on edetty valmiuksissa (määritelmät, luokitukset, standardit jne). Läpimurto on nyt näkyvissä eReseptin osalta, mutta eArkiston osalta on vielä matkaa kuljettavana. Toisaalta Valtion tarkastusviraston kritiikki tuntuu kohtuuttomalta verrattuna tämän tutkimuksen tuloksiin.
Julkisen terveydenhuollon tietojärjestelmäkirjo ja osaksi myös järjestelmien ikä askarruttaa. Sähköisen asioinnin käytännöt muualla yhteiskunnassa ovat edenneet harppauksin. Jatkuvasti palvelujen aktiivikäyttäjiksi tulee uusia yhä valveutuneimpia ikäryhmiä, jotka ovat tottuneet asioimaan sähköisesti. Sähköinen asiointi järkevästi toteutettuna edellyttää vanhojen käytäntöjen uudelleen arviointia. Sähköisten käytäntöjen avulla on mahdollista oikaista monia asioita - siis säästää myös ammattilaisten aikaa ja tehostaa potilaan informaatiota. Seuraavan sukupolven tietojärjestelmät pitää rakentaa uudenlaiselle toiminnalliselle ajattelulle. Tähän antaa mahdollisuudet jo vuosia tehty hoitotietojen rakenteellistaminen mm. Kanta-hankkeessa.
Tuore Tietoviikon uutinen kertoo, että HUS olisi lähiaikoina kilpailuttamassa omaa järjestelmäänsä uusin ajatuksin:
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/yle+husin+itjarjestelmat+tuhlaavat+laakareiden+aikaa++apua+haetaan+ulkomailta/a804380
6.5.2012 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg otsikoi kolumninsa: "Mikä on, kun laki ei toimi?" - "Terveydenhuoltolakia säädettäessä unohdettiin, että se pitää myös panna käytäntöön". Lindberg kritisoi HUS-alueen tietojärjelmiä ja toimintakäytäntöjä, jotka eivät käytännössä mahdollista potilaan hakeutua hoitoon omalla valinnallaan. Jos jossakin sairaalassa on pitkät jonot, vaihto toiseen sairaalaan ei käytännössä toimi. Myös tiedot jonoista ja jonotusajoista puuttuvat. Jonojärjestelmiä ei ole rakennettu potilaan kannalta, vaan valvonnan kannalta. Niin minullakin oli samat kokemukset tutkaillessani asiaa potilaan näkökulmasta. Pääsin kuitenkin hoitoon alle määräajan ja sain hyvän hoidon. Tietojärjestelmät ovat siiloutuneet eikä niitä ole tehty erityisesti potilaan näkökulmasta. Siksi myös tällaisten nettipohjaisten kattavien jonojärjestelmien luominen on vaikeaa, jopa mahdotonta nykytilanteessa. Nyt voitaisiin hyödyntää jo kritiikkiä aikaan saanutta "kokonaisarkkitehtuuri"-ajattelua (taustana tietohallintolaki), jossa siiloutumisen sijasta lähdetään uudistuksessa liikkeelle toiminnasta. Toivottavasti HUS:n tapauksessa tuo yllä mainittu kilpailuttaminen uudesta järjestelmästä perustuisi asiakasnäkökulmaan ja siinä kokonaisarkkitehtuuriajatteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti