Päivitys 28.10.2012: Saska Saarikoski kuvaa samaa ongelmaa viestinnän näkökulmasta Helsingin Sanomissa 28.10.2012 otsikolla "Sotella äänestäjää päähän". Saarikoski luottaa siihen, että poliitikot tuntevat termien, käsitteiden taustan - minä en.
Ennen kuntavaaleja poliitikot irrottelevat nyt soteasialla oikein kunnolla. Yksittäiset parannusehdotukset, soterakenneasiat ja kunta-asiat sotketaan iloisesti toisiinsa. Jos näillä tiedoilla lehdistä ja televisiosta pitäisi tehdä kuntavaaliehdokasvalinta, en valitsisi ketään. Viittaan vielä tästä edelliseen blogiini, jossa yritin yksinkertaisesti kertoa poliitikon ja virkamiehen/asiantuntijan ristiriidan. Enkä ole ainoa, joka tämän asian on havainnut. Lisäksi poliitikot sekoittavat nyt isot ja pienet asiat keskenään. Hätä on nyt kaikilla lausua mielipiteensä sotesoppaan. Olen lähes varma, että vaalien jälkeen joko unohdetaan kaikki tämä puhe tai otetaan järki käteen.
"Vahva kunta" ratkaisee poliitikkojen mielestä lääkäripulan, resurssipulan, sote-rakenteet. Täysin epäselvää on, mikä nyt sitten on vahva kunta -ilmeisesti väkiluvultaan "riittävän" suuri kunta. Millä ihmeellä löydetään sellainen kattava kuntakoko, joka pystyy vastaamaan erikoissairaanhoidosta? Miten terveyskeskus saadaan elinvoimaiseksi ja lääkäreitä riittävästi, jos kunta on vahva. Nytkin ns. vahvissa kunnissa on ongelmia saada terveyskeskuksiin lääkäreitä.
"Yksityistäminen" on otettu kärjistetysti mahdollisuudeksi tai uhaksi. Kuitenkin nykyjärjestelmä lakeineen, asetuksineen ja realiteetteineen antaa mahdollisuudet palvelujen yksityistämiseen. Yksityinen palvelutuotanto on realiteetti. Markkinat jylläävät tässäkin ellei valtion tasolla lainsäädännön avulla tehdä markkinarajoitteita. Kuntavaalit eivät ratkaise tätä kysymystä. Jopa nyt lainsäädäntöä tulkitaan monin tavoin ja haetaan markkinaehtoisia porsaanreikiä (vrt. esim. tapaukset Rääkkylä ja Tohmajärvi).
"Lääkärit pakkotöihin" on myös poliitikkojen kärjistys. Laitetaan tämäkin nyt johonkin mittapuuhun. Ennen nuoret lääkärit ovat joutuneet pidempäänkin hakemaan kokemusta "pakkotyöllä". Tuolloin ei asiasta nostettu meteliä. Ja on se kumma, ettei työ kelpaa. Vastaavasti akateeminen työttömyys kasvaa muilla aloilla. Monen muun alan akateeminen työnhakija voisi ilahtua tällaisesta keskustelusta. Lääkäripula ei ratkea kuitenkaan tällä "pakkotyöllä". Tarvitaan kolmikantaperiaatteella rakennettava lyhyen ja pitkän tähtäimen ohjelma. Soterakenneuudistukset voivat parantaa edellytyksiä tässä asiassa, mutta eivät ratkaista lääkäripulaa. Myös lääkärien ja muiden ammattihenkilöiden työnjaon tarkastelu auttaisi asiaa.
"Maakuntamalli" on kepulaista ratkaisu soteongelmiin. Ihmettelen, miksi ei kelpaa sairaanhoitopiirimalli enää kennellekään poliitikolle. Sairaanhoitopiirit ovat toimivin osa suomalaisten terveydenhuoltojärjestelmää. THL on tehnyt vuosien varrella tuottavuusvertailuja kansainvälisesti ja suomalaiset sairaanhoitopiirit on tehokkaimmin toimivia erikoissairaanhoidon ratkaisumalleja. Älkää nyt poliitikot tätä tärvelkö sotesoppakeskustelussa. Mikä idea on sitten maakuntamallissa verrattuna sairaanhoitopiiriin. Oletettavasti kyse on siitä, että laitetaan kaikki toiminnot maakunnan alaisuuteen. Mutta miten tämä ratkaisee terveyskeskusten ongelmat, en ymmärrä. Eikä maakuntamalli edistä kansanvaltaakaan ellei tehdä radikaalia muutosta - kuten maakuntavaalit ja maakuntavero.
Ja vielä tämä vanhuspalvelulaki. Hallitus on nyt tyytyväinen, jos laki menee läpi. Saadaan sulka hattuun. Miten ihmeessä sitten taataan, että lain henki ja tarkoitus toteutuu tasapainoisesti. Nythän laki on täynnä toiveita, mutta normit ovat vähissä (näin taisi myös THL:n asiantuntijat asiaa kommentoida). Jos laitoshoidon henkilöstöminimit eivät toteudu, voidaan säätää asetus. Hyvä näin. Mutta miten varmistetaan, että vanhustenhuolto saa kokonaisuudessaan järkevän toimintamallin ja resurssit kaikissa kunnissa. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei mitenkään takaa tätä.
Kunhan saadaan vaalit ohi, pitäisi istua alas ja erotella toisistaan eri asiakokonaisuudet, niiden väliset yhteydet sekä erilaiset tavat vaikuttaa. Tarvitaan lakiuudistuksia, resurssien uutta kohdennusta ja myös kolmikantaperiaatteella tapahtuvaa päätöksentekoa henkilöresurssien turvaamiseksi toimintoihin. Tarvitaan kyllä muuutakin kuin pelkkää politikointia - siis viisautta ja yhteistyötä yli erilaisten rajojen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti