Yllä oleva Helsingin Sanomien uutinen 5.10.2012 on puhutteleva ja ilmentää huolia. Yksityistämisen vapaa virta voi toki parhaimmillaan johtaa palveluiden monipuolistumiseen ja jopa uusien palvelujen syntymiseen.
Sosiaalihuollossa oli nuori yksityistymisen buumi vuosia sitten. Syntyi pieniä palveluyrityksiä kuten kotipalvelufirmoja, palvelukoteja jne. Myös entiset julkisen puolen työntekijät perustivat näitä yksityisiä palveluyksiköitä. Kun tarjontaa ei ollut vielä järin paljon, kunnat ostivat näitä palveluja. Kunnat saivat näin joustavasti kuntalaisille korvaavia palveluita. Myös yksityiset henkilöt pystyivät näitä hyödyntämään. Tuntui hyvältä. Kapitalismin lait alkoivat jyllätä ensi Ruotsissa ja heti perässä myös Suomessa. Keskittyminen, ulkomaisten yritysten markkinoille tulo olivat tosiasia. Pieyritykset menettivät kilpailutuksessa markkinoita suurille yrityksille. Suuret ostavat pieniä ja näin keskittyminen etenee.
Terveydenhuollossa etenee myös markkinoiden keskittyminen. Suuret ostavat pieniä. Yksityiset ammatinharjoittajat yhdistyvät yrityksiin (tosin vielä pienimuotoisesti). Kapitalismin lait etenevät myös kansainvälisen pääoman rantautumisen muodossa. Ajaudutaan pohtimaan, minne voitot karkaavatkaan - kenties paratiisisaarille ja suomalaiset jäävät nuolemaan näppejään. Parhaimmillaan palvelut tehostuvat, laatu paranee ja niiden saatavuus myös helpottuu.
Kansalaisen kannalta yksityistämisellä on kahdenlainen vaikutus. Kuntien kautta tapahtuva yksityistäminen tarjoaa kansalaisille samalla rahalla palveluita kuin kunnan palvelut. Siellä, missä julkiset palvelut ontuvat, joudutaan turvautumaan yksityisiin palveluihin. Kansalaisen terveyskulut kasvavat. Erilaiset terveysvakuutukset käyvät kaupaksi.
Kunnan kannalta on ajauduttu kummalliseen tilanteeseen. Pahimmillaan ote sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä kirpoaa. Palveluista tulee monimuotoinen ryväs omia, kuntayhtymän tarjoamia, kunnan osaomistamia palveluita, kolmannen sektorin palveluita ja kunnan ulkoistamia yksityisiä palveluita. Haasteet lisääntyvät, kun olemassa oleva lainsäädäntö pistetään koville. Ääriesimerkkinä on koko terveyspalveluiden ulkoistaminen (Rääkkylä-tapaus). Kuka vastaa mistäkin tulee keskeiseksi kysymykseksi. Monesti kunta ajautuu myös epäterveen kilpailun uhriksi. Markkinoita hallitsevat muutamat toimijat tai ääritapauksessa yksi toimija, jolloin joudutaan ostamaan millä hinnalla hyvänsä.
Yksityiset pienyrittäjät ajautuvat ahtaalle, kun valtiovallan normit ja palveluiden hinnoittelu tekevät tukevat suuria toimijoita. Esimerkkejä "lappu luukulle"-ilmiöstä on jo olemassa, kun kilpailutuksessa jäädään mitaleille tai pistesijoille. Suuret yritykset keskittyvät entisestään ja pääomavirratkin muuttuvat.
Valtiovaltakin on haasteiden edessä. Pitäisi turvata tasapuolisesti sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Kuitenkin monikanavainen rahoitusjärjestelmä turvaa myös yksityisille toimijoille toiminnan edellytykset, vaikka puhtaasta kilpailusta ei ole kyse. Vielä tämä lääkäripulakin tekee kilpailutilanteesta hankalan. Sosiaali- ja terveydenhuollossa epätäydelliset markkinat kaikkialla suuri ongelma. Suomessa perustuslain mukaisten perusoikeuksien toteutuminen ja sosiaali/terveyskapitalismi ovat ristiriidassa keskenään. Tarvitaan säännellyt markkinat. Miten sääntely sitten toteutetaan EU-Suomessa, kun direktiiviien mukaan pitäisi edistää vapautta ja sääntelyjen purkua.
Valtion sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen keskeinen haaste rakentaa julkinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä, joka takaa tehokkaat ja toimivat palvelut. Julkisten palvelujen osalta pitää saavuttaa hallinta niin kunta- kuin valtionkin tasolla. Julkisten ja yksityisten palvelujen suhde on jotenkin säänneltävä. Muuten ajaudutaan sosiaali- ja terveysmarkkinoilla tilanteeseen, jossa ei tiedetä kuka on isäntä ja kuka renki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti