Ystäväni Mikko Nenonen kirjoittaa blogissaan Lääkärilehdessä kovia sanoja terveydenhuollon tietojärjestelmistä. Tuttua tarinaa monelle Mikon kommentit. Mikä tässä nyt sitten mättää?
"Toistuvasti ihmetellään, miksi Suomessa pitäisi ottaa käyttöön uusia
terveydenhuollon tietojärjestelmiä, kun nykyisilläkin pystytään pitämään
potilaan kertomustiedot tallessa ja löydettävissä. Niin pystyttiin
pitämään sanelukoneella ja kansioilla ja sitä ennen pienillä
käsinkirjoitetuilla korteilla ja vielä varhemmin savitauluilla. Mutta ei
se ole tietojärjestelmän ydintehtävä. Tietojärjestelmä on olemassa sen
tarjoamien lisäarvopalveluiden vuoksi, aivan kuten naamakirjakin.
Nykyiset tietojärjestelmät eivät tähän pysty. Ne ovat vain
tekstiarkistoja, joiden hakuominaisuudet ovat joko puutteellisia tahi
puuttuvat kokonaan. Lisäksi ne eivät mahdollista loppukäyttäjälle
vastuuväestöön kohdistuvia tietohakuja. Tai jos edes potilaskohtainen
hakuominaisuus on olemassa, puutuvat hakutulosten listauksesta
päivämäärät ja muut taustatiedot, kuten toisesta valtajärjestelmästä.
Kun
muilla toimialoilla uudistetaan toimintatapoja, uudistetaan samalla
organisaatio ja hankitaan uusi tietojärjestelmä, jotta vanhalla tavalla
toimiminen kävisi mahdottomaksi. Kun terveydenhuollossa yritetään
uudistaa toimintatapoja, kuten terveyshyötymallia käyttöönotettaessa,
vanhentuneet tietojärjestelmät estävät uudenlaisen toiminnan. Myös
erikoissairaanhoidossa on turha haaveilla resurssien nykyistä paremmasta
ja vaikuttavammasta kohdistamisesta ilman uudenlaisia
tietojärjestelmiä. Uudenlaisella tarkoitan vähintään viidennen
sukupolven järjestelmää, joka on otettu käyttöön koko laajuudessaan,
ellei vielä siitäkin pidemmälle menevää innovaatiota – terveydenhuollon
naamakirjaa…
Miksi terveydenhuollossa on näinkin kauan siedetty
nykyisiä kelvottomia tietojärjestelmiä? Terveyskeskuksissa ainakin syy
voi olla siinä, että kun johtaminen on Itä-Saksasta, arkkitehtuuri ja
logistiikka häkkikanalasta sekä toimintamallit 70-luvun aluesairaalasta,
ei reikäkorttitason tietojärjestelmä erotu kiusallisesti
kokonaisuudesta." http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=12597/type=7
Viime vuosien aikana Lääkäriliitto ja yksittäiset lääkärit ovat kritisoineet terveydenhuollon tietojärjestelmiä. Viimeisimmät keskustelut on yhdistetty HUS:n Apotti-järjestelmän kehittämiseen ja kuntavaalikeskusteluissa esiin nostettuun lääkäripulaan ja työnteon tehottomuuteen. Olen ymmälläni. Eikö lääkäreillä ole riittävästi päätäntävaltaa terveydenhuollon kentässä. Ei voi pitää paikkaansa. Kuntiin on äänestetty toista sataa lääkäriä valtuustoihin. Kaikissa terveyskeskuksissa ja terveysasemilla on johdossa vähintään yksi lääkäri (johtava lääkäri tai johtajaylilääkäri tai vastaava). Kaikissa sairaanhoitopiireissä on johdossa johtava lääkäri tai johtajaylilääkäri tai vastaava ja sairaanhoitopiirien sisäisissä organisaatioissa lääkäreillä on keskeinen johtava asema. HUS-piirissä on jopa täyskäsi toimitusjohtajasta sairaaloihin ja klinikoihin. STM:ssä lääkäreillä on runsaasti johtajan posteja - viimeisin nimitys kansliapäälliköksi. STM:n alaisissa virastoissa vilisee lääkäreitä johtajina. Ja Lääkäriliittokin on kokoansa suurempi vaikuttaja valtakunnassa.
Olisiko sittenkin kyse siitä, että lääkärien koulutus (katederityyppinen, autoritaarinen sellainen) opettaa tekemään päätöksiä yksi kerrallaan ja katsomaan myös maailmaa suppein silmin tapaus kerrallaan. Itsenäisen ammatinharjoittajan rooli on luonteva osa lääkärin työtä, vaikka lääkäri olisi osa hoitokoneistoa. Lääkärien kannattaisi nyt katsella hiukan laajemmin ympärilleen ja hyödyntää uskomattoman laajaa valta-asemaansa terveydenhuollossa. Valittamisen sijasta kannattaisi kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Tietojärjestelmien uusiminen ei ole yksilölaji, vaan ryhmälaji.
Päivitys 11.11.2012/ Iltasanomat -lauantaina 10.11.12: Pekka Seppäsen kolumni: "Lääkäreillä menee hyvin". - kannattaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti