Lääkäripula tautina on historiallisesti vanha asia. Joskus on pelätty oikein joukolla lääkärien liikakoulutusta. Pulaan on yleensä reagoitu lyhyellä aikavälillä, vaikka kaikki tietävät opiskelupaikkojen muutoksen vaikuttavan pitkällä aikavälillä. Olen aina ihmetellyt, miksi juuri lääkärikoulutuksen pitää olla suunniteltu pikkutarkasti, kun monen muun alan koulutusmääriä suunnitellaan huomattavasti leveämmällä pensselillä. No kyllä ammattiliitolla on aina ollut erittäin suuri merkitys.
Lääkäripulaan on haettu lääkkeitä aina meiltä ja muualta sekä muualla. Uusia radikaaleja innovaatioita ei nytkään valitettavasti ole löytynyt ainakaan tähän astisella keskustelulla. Ehdottaisinkin "rohtojen" kierrätystä. Kaivetaan esille vanhat rohdot ja otetaan ne uusiokäyttöön. Sieltä löytyy vuosien varrelta erilaisia tutkimus- ja kokeiluhankkeita. Samoin kannattaa vielä tutkailla nuo kansainväliset kuviot läpi. Muistan vuosien takaisen VONCA-kongressin (perusterveydenhuollon maailmanjärjestö tai vastaava) Lontoosta, jossa kaikkien huulilla oli perusterveydenhuollon arvostuksen laskeminen. Vastalääkkeitä haettiin eri puolilla maailmaa.
Taudin päivitys 2.10.2012: Keskustelu jatkuu. Nyt nostetaan työolot
keskiöön. Hieno asia! Tasapuolisuuden vuoksi tämä taivastelu pitäisi
ulottaa kaikkiin organisaatioihin ja kaikkiin ammattiryhmiin. Eräs
yksinkertainen epäyhtälö pätee moneen muuhunkin ammattiryhmään,
organisaatioon ja tehtävään: Lisätään tehtäviä ja vähennetään väkeä.
Erilaiset tuottavuus- ja vaikuttavuushankkeet ovat tästä hyvä esimerkki.
Avaisin kyllä vielä tätä lääkärien ja muiden ammattikuntien välistä työnjakoa. Pitäisi aidosti miettiä seuraavia asioita:
1. mitä tehtäviä lääkärien vastuulta voitaisiin siirtää muille ammattiryhmille
2. miten lääkäri - hoitaja -työparin työskentelyä voitaisiin tehostaa (tai rakentaa työparityöskentely)
3. mitä prosessin ketjuja voitaisiin yksinkertaistaa tutkimalla esimerkiksi prosesseja potilaan näkökulmasta
4. miten sähköisen asioinnin ratkaisut voitaisiin kattavasti ulottaa potilas - ammattiauttaja -suhteeseen.
Ongelmana
on vain se, että lääkäripula alkaa olla krooninen sairaus koko maassa
ja työolojen parantamisratkaisut ovat paikallisesti ratkaistavia
asioita. Osa työnjakokysymyksistä on lakipohjaisesti ratkaistavia
asioita, joissa viiveet ovat yleensä melkoisia.
Taudin päivitys 3.10.2012:
Helsingin Sanomien mielipidepalstalle on kerätty kommentit Hesarin oman
jutun tiimoilta. Vertailin kommentteja omiin esittämiini lääkkeisiin:
-
Mikko Keränen, Toni Seppälä: "Vastuu terveyspalveluista siirrettävä
kuntia suuremmalle toimijalle" (otsikko); 1. suurempi toimija - niin
voidaan vähäiset lääkärivoimavarat jakaa suuremmalle väestäpohjalle;
ehkä myös varahenkilöjärjestelmä ja työn kuormittaminen saadaan paremmin
tasapainoon; toisaalta kyllä lääkäripula on suurissakin
terveyskeskuksissa - ei mielestäni yleispätevä lääke; 2. STM:n
yhtenäiset hoitoon pääsyn perusteet ovat suunnattu ennen muuta
erikoissairaanhoitoon - niistä ei ole kattavasti perusterveydenhuollon
priorisointiratkaisuksi; terveydenhoitajan roolin korostaminen sekä muut
työnjakoon liittyneet esitykset ovat myös omassa
työnjakolääkityksessäni; 3. työntekijän autonomia kannustimena on
kaksiteräinen miekka - se liittyy osin tuohon itsenäisen
ammatinharjoittajana toimimiseen, mutta ei ole välttämättä sopusoinnussa
lääkäri-hoitaja-työpariajattelun kanssa.
- Heikki Pälve:
"Lääkärivaje voitaisiin ratkaista ottamalla oppia Ruotsista"(otsikko): Itsenäisen ammatinharjoittajan mahdollisuus terveyskeskuksen
virkalääkärityön rinnalla on Ruotsin malli; tässä mallissa taattaisiin potilaalle samalla kustannuksella hoito yksityisen ammatinharjoittajan tekemänä ja terveyskeskuksessa, jolloin työn laatu olisi ratkaiseva tekijä; Pälven malli vaatii lainsäädännöllisiä uudistuksia; Pidän tätä ratkaisua parempana kuin nyt jatkuvasti kasvavaa vuokralääkärijärjestelmää.
- Tuukka Kaartama: " Opetuksen taso ei saa heikentyä" (otsikko): Opiskelijapaikkojen lisäämisessä on pelkona opetuksen tason laskeminen. Pelko on aiheellinen, jos asia ratkaistaan pelkästään lisäämällä opiskelijoita eikä opetusresursseja. Opetuksen harjoittelujaksojen laajentaminen ympäri maata saattaisi olla järkevä toimenpide.
- Johannes Holopainen:"Pitkät työvuorot ovat riski potilaalle"; Holopainen esittää, että lääkäritkin pistetettäisiin normaaliin vuorotyöhön. Tämä on hyvä ajatus, jota on yritetty vuosikymmenien ajan, mutta lääkäriliitto on tyrmännyt aina ajatuksen.
- Veikko Halttunen: "Lisää lääkärikoulutusta"; tämä lisäysargumentti on esitetty vuosien varrella aina, kun lääkäripula on kolkuttanut ovella; kunnon "rykäisyä" ei ole koskaan saatu aikaan; pahimmillaan on yritetty päin vastoin lakkauttaa tiedekuntia.
http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/toimivaterveyskeskus
Päivitys 20.10.2012: 1-kohtaan tuli kommentti anonyymiltä.
Kehittämishankkeita ja malleja löytyy varmasti, joissa 1-kohtaan löytyy "lääkkeitä". Esim. STM:n toimiva terveyskeskushanke ja siihen liittyvät monet selvitykset voisi olla yksi systemaattisen läpikäynnin kohde. Nythän monet hankkeet jäävät paikallisiksi hankkeiksi ilman yleistystä tai siirtoa muualle. Kannattaisi myös tutkia potilaan kokemuksia hoitoprosessista ja yrittää niitä oikoa työnjakoa muuttamalla. Tietysti voidaan aina vedota olemassa olevaan lainsäädäntöön ja sen mukaisiin vastuujakoihin sekä resurssipulaan. Toisaalta esim. hoitajien rajoitettu lääkemääräysoikeus on esimerkki työnjaon muuttamisesta.
"1. mitä tehtäviä lääkärien vastuulta voitaisiin siirtää muille ammattiryhmille"
VastaaPoistaHyvä kysymys. Tämän teeman yksi haaste on siinä, että mitä enemmän "helppoja" tehtäviä siirretään muille ammattiryhmille, sitä raskaammaksi lääkärin työ käy, kun jäljelle jää entistä enemmän vaikeita tapauksia. Luonnollisilla markkinoilla tällainen työnjako tapahtuisi luonnollisesti, mutta kun on pulaa sekä lääkäreistä että sairaanhoitajista, siirtoja on vaikea tehdä mihinkään suuntaan.