Vanhustenhuolto - mitoitus puhuttaa edelleen 1.8.2012 ja 2.8.2012

THL:n geriatrien pohdinnat 1.8.2012

Keskustelu jatkuu henkilöstömitoituksesta. "Ikäihmiset tarvitsevat yksilöllistä hoitoa" otsikoivat  geriatrit Harriet Finne-Soveri ja Matti Mäkelä vieraskynäkirjoituksessaan 1.8.2012. Tutkijat eivät usko henkilöstömitoituksen asettamiseen lakiin. Vanhusten palvelutarpeet ovat yksilöllisiä ja palvelut voidaan järjestää monella tapaa. Mitoituksen asettaminen lakiin voi auttaa lähiaikoina tilannetta, mutta pidemmällä aikavälillä siitä tulee enemmän haittaa kuin hyötyä. "Jos henkilömitoitusta halutaan kuitenkin säädellä poliittisista syistä, se olis viisaampaa tehdä asetuksella, jolloin mitoituksia on helpompi muuttaa." Tutkijat viitaavat työryhmän lopputulokseen ja toteavat: "Yksilöllisen palvelutarpeen kartoitus, ammattihenkilöiden hyvä johtaminen sekä hoidon tuloksellisuuden ja laadun järjestelmällinen ja avoin seuranta johtavat toivottuun lopputulokseen."

Olen Harrietin ja Matin kanssa samoilla linjoilla periaatteessa, mutta...:

1. Yksilöllisen palvelutarpeen kartoitus edellyttää yhteistyötä vanhuksen, omaisten ja ammattilaisten kesken. Tarpeen määritys on vaikeaa, koska näkemykset tarpeesta menevät useasti ristiin eri osapuolten kesken. Edelleen palvelutarpeen määrityksen ja toteutuksen välillä on suuri haaste. Jos vanhus itse kokee tulevansa toimeen kotona, mutta tarve kielii muuta, on jo suuri haaste edessä. Lisäksi merkittävä haaste on saada yhteensovitettua palvelutarve ja annettava palvelu. Annettava palvelu ei ole ehtymätön luonnonvara vaan pikemminkin niukkuus.

2. Ammattihenkilöiden hyvä johtaminen on erittäin vaikeasti edistettävissä ja valvottavissa oleva asia. Hoitoyhteisöjen välillä on suuria eroja ja kyse on pitkistä hoitotraditioista, joiden muuttaminen on vaikeaa. Pitäisikö vaihtaa johto vai henkilöstö, on haastava kysymys? Hoidon tuloksellisuuden ja laadun seuranta onnistuu, kun johtaminen on kuosissaan ja johtamista tukee systemaattinen tuloksellisuus-laatu-järjestelmä. Tällaista mm. Harriet Finne-Soveri on ollut vuosia kehittämässä.( http://info.stakes.fi/finrai/FI/raijarjestelma.htm).  Hyvä juttu, mutta järjestelmän kattavuus on haaste nyt ja jatkossakin. Jotain helpompaa pitäisi löytää, jotta kattavuus saataisiin riittäväksi.

3. Avoin seuranta edellyttää tuloksellisuus-laatujärjestelmältä kattavuuden lisäksi kaikille osapuolille helppoa, tehokasta tiedonhallintaa. Avoin seuranta ja myös valvonta ovat resurssikysymyksiä. Nykyisillä valvontaresursseilla ei voida kuin raapia pintaa. Avoin seuranta edellyttää myös, että palveluiden seuranta saatetaan samalle viivalle - on se sitten julkista, yksityistä tai jotain siltä väliltä.

HS vanhuspalvelulain lausuntojen kimpussa 2.8.2012

Helsingin Sanomien toimittaja Päivi Repo on käynyt läpi lausunnot työryhmän ehdotuksesta (2.8.2012). "Laki hoitajamäärästä saa kannatusta"- on artikkelin otsikko.  "HS luki sata lausuntoa tulevasta vanhuspalvelulaista. 38 halusi lakiin säädöksen hoitajien määrästä, 25 ei ja 38 ei ota kantaa." Päivi Revon mielestä pitää kuunnella eläkeläisten etujärjestöjä, joiden mielestä mitoitus pitää saada lakiin.

Minusta asiaa ei voi ratkaista laskemalla kyllä ja ei-äänet. Oletan, että lausunnoista kaivetaan esille oleelliset ideat, joista saadaan lisää aineistoa ratkaista vanhuspalvelujen ongelmat. Työryhmän esityksen toteuttaminen mitoituksin tai ilman tuottaa molemmissa tapauksissa suuria ongelmia. Tiivistäen mitoituksen ongelmia ovat ainakin: rahoitus (riittävän rahoituspohjan löytäminen ja jakaminen), määrä- ja laatumittarit, mittareita koskevan perustiedon kerääminen (tiedon laatu, tiedon keruun toteutuksen realiteetit), valvonnan toteuttaminen, mihin kaikkiin vanhuspalveluihin mitoitus ulotetaan, miten määritellään vertailukelpoisesti erilaiset vanhuspalvelut, miten lopulta varmistetaan hoitoyhteisöjen laadukas toiminta jne. (ks. myös aikaisempia pohdintojani tunnisteen vanhus/ikäihminen alla:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/vanhus%2Fik%C3%A4ihminen).