14.8.2012 peruspalveluministeri teki uuden tarjouksen eli nokitti vanhainkotimitoitusta 0.7:ään per vanhus aikaisemman 0.5:n asemasta (nykyinen keskiarvo). Virallisessa suosituksessa on 0.5. Toteutus pitäisi tehdä yhdellä kertaa osana vanhuspalvelulain hyväksymistä ja täytäntöön panoa. Samoin ministeri haluaa panostaa kotihoitoon. Rahaa pitäisi lisätä ja sitten vain lisää henkilöitä palkkaamaan, kunhan rahat jostakin saadaan ja henkilötkin löydetään jostain.
15.8.12 sosiaali- ja terveysministeri Risikko totesi: " Meidän näkemys on, että lakiin ei tule betonoida henkilöstömitoituksia". Valinnanvapaus ja kotihoito ovat Risikon iskusanoja. "Vanhuspalvelulaista ei saa tulla laitospalvelulakia". Sitten tuli pääministeri apuun ja linnoittautui Risikon taakse. Ei ehdottomasti, mutta "se on mielipide", totesi Katainen.
Tarina jatkuu 17.8.12 Helsingin Sanomissa uutisanalyysissä: "Poliittista peliä hoitajilla". Analyysin tehneet toimittajat päätyvät siihen, että keskustelu on hyväksi niin kokoomukselle kuin demareillekin. Puolueet ovat esillä positiivisen asian osalta ja näin suuret haasteet (kuten kuntauudistus, sosiaali- ja terveyspalveluuudistus) jäävät tämän mitoituskiistelyn varjoon.
Tapahtumasarja on politiikan ja politikoinnin sekä taktikoinnin kenttää, jossa vanhukset ovat pelinappuloina, miksi ei koko vanhuskysymys, hoitajat jne. Demarien mielestä nyt on kyse arvovalinnoista. Niin tämä lienee ns. aatepoliittinen selitys. Puolueiden perustana ovat tietyt aatteet ja ideologiat. Mikähän se nyt sitten demarien ideologinen perusta tässä sitten on? Entä kokoomuksen? Politikointina puolestaan voidaan pitää julkisia kannanottoja, joissa kiemurrellaan mielipiteen, sen muutoksen ja ehdottoman kannanoton välillä. Poliitikot kiertävät nyt itsensä solmuun. Budjettineuvotteluista on tosi vaikea tulla ulos tyhjin käsin. Nyt veikkaan, että vanhuspalvelulaki tulee eduskuntaan kompromissina.
Mikähän se kompromissi mahtaa olla? Rahaa ohjataan lisää tavalla tai toisella kohdennetusti vanhuspalveluihin. (vrt. aikaisemmat pohdintani korvamerkityn rahan ongelmista). Kompromissi rahoituksessa tulee olemaan sellainen, että "erkkikään ei ota selvää", mitä se tarkoittaa. Kuka maksaa kenelle ja mitäkin? Tätä selvitellään sitten ministeriöissä (VM ja STM) jälkikäteen. Mitoitus tulee säädellyksi, mutta tuskin se lakiin tulee suorana mittarina. Veikkaan, että lakiin tulee ehdoton maininta mitoituksesta ja sen periaatteista. Varsinaiset mittarit tulevat asetukseen ja virkamiesten valmisteltavaksi. Mittareita yritetään ehkä kiireessä saada muuhunkin kuin laitoshoitoon. Seuranta ja valvonta jäävät tässä polikoinnissa oletettavasti vähäisemmälle huomiolle. Näin laista voi tulla tulkinnanvarainen, johon on vaikea rakentaa välineitä seurantaan ja valvontaan. Tässä kohtaa olen aika lailla pessimisti. Poliitikot juoksevat niin lujaa erilaisiin suuntiin, että virkamiehillä on todella vaikea pysyä perässä.
Mikä on tästä opetuksena? Omaan pohdintaani palaan, kun asia saa lopullisen päätöksensä. Tässä vaiheessa nostan esille muutamia kysymyksiä: 1. onko viisasta, että STM:ää johtaa kaksi ministeriä ja vielä eri puolueista? 2. miten sovitetaan yhteen virkamiesvalmistelu, asiantuntijoiden kuuleminen ja poliittinen valmistelu?, 3. miten voidaan varmistaa, että lainsäädännöstä tulee teknisesti onnistunut eikä epäselvä torso jo syntyessään?, 4. miten varmistetaan, että lakia voidaan valvoa ja sanktioida?, 5. miten käy muiden hyvien asioiden kuten esim. lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn - poliittisia valintoja kaikki niukkuudessa. 6. miten lain velvoitteet ja rahoitus sovitetaan yhteen nykyiseen valtionosuusjärjestelmään ja valtion ohjausrooliin? 7. saadaanko lain avulla julkiset ja yksityiset palvelujen tuottajat samalle viivalle (nyt yksityisiltä vaaditaan lupa toimintaan kun vastaavaa normia ei ole julkisella puolella)?
Toivotan onnea lain käsittelylle budjettineuvotteluissa ja jaksamista virkamiehille valmisteluissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti