Populismi ja vanhustenhuolto

"Populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävää poliittista toimintaa. Populismin ilmenemismuodot poikkeavat toisistaan huomattavasti. Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla, vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi, kehumalla ”todellista kansaa” ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan. Populismin toimintamalli perustuu suosion tavoitteluun helposti omaksuttavien, usein tunneperäisten ja asioita yksinkertaistavien tunnusten avulla. Populismi ei ole varsinainen aatejärjestelmä, vaan sille on tyypillistä aatteiden tai käsitejärjestelmien vähättely ja kansanomaisuuden korostaminen.
Populismi esiintyy mielellään uutena voimana kaikkia vanhoja, rappeutuneita puolueita vastaan, mutta arvoiltaan se on yleensä konservatiivista ja johtajakeskeistä. Populismissa suhtaudutaan yleensä hyvin arvostelevasti eliittiin ja korostetaan tavallisen ihmisen näkemysten arvoa. Populismi yhdistelee poliittiseen ohjelmaansa aineksia sekä vasemmistolta että oikeistolta. Populistit vastustavat suuryritysten ja talouselämän valtaa, mutta suhtautuvat yleensä vihamielisesti perinteiseen työväenliikkeeseen ja vasemmistopuolueisiin. Populismin alkuperäinen merkitys: Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita." (Wikipedia: populismi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi)

Vanhustenhuolto on säännöllisin välein kaikkien poliittisten puolueiden innostuksen kohde. Aikoihin ei ole kyetty poliittisesti edistämään systemaattisesti vanhustenhuoltoa. Asia on nostettu listalle aina vaalien kynnyksellä ja aihe on kantanut vaalien jälkeen vaihtelevasti. Edellinen vaalikausi piti aihetta pinnalla koko kauden ilman mitään oleellisia tuloksia. Aiheen pinnalla olo kantoi kuitenkin seuraavalle eli kuluvalle vaalikaudelle. Syntyi työryhmän mietintö, jota nyt on aktiivisesti puitu julkisuudessa. Kuinka ollakaan puinti ajoittuu sopivasti kunnallisvaaleihin. Populismia on nyt se, mikä puolue ja millä erityisellä "osaoptimoinnilla" pystyy valtaamaan aiheen itselleen. 12.8.12 kirjoittaessani blogia ovat demarit johdossa. Perinteiset kepu ja perussuomalaiset populistisina puolueina eivät ole löytäneet erottuvaa "pointtia" aiheessa. Kokoomus on ajautunut vaikeaan umpisolmuun tukeutuessaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden (katso aikaisempia blogikirjoituksiani) näkemyksiin sekä rahoituksen ongelmiin. Kokoomuksen "vastuullisuus"-politiikka on nyt tässä yhtenä vedenjakajana. Kansan syviin riveihin oletetaan nyt purevan yksinkertaisen sanoman - lisää henkilöstöä vanhustenhuoltoon. Kysymys on nyt siitä, mikä puolue osaa parhaiten kosiskella kansaa.

Ongelmana on nyt se, että "kyllä kansa tietää" - periaatteella ei aivan jäännöksettömästi löydy kansan lääkkeitä vanhustenhuollon pulmiin. Kunnilla on  periaatteessa kaikki mahdollisuudet muuttaa vanhuspolitiikkaa ilman vanhuslainsäädäntöäkin. Sen kun lähdetään toteuttamaan uudenlaisten vanhuspolitiikkaa ja lisätään resursseja. Jo perustuslakikin on tällaisen politiikan takana. Hyviä periaatteita löytyy kasapäin. Kunnallispolitiikka ei kuitenkaan ole pelkkää vanhusten asioiden edistämistä vaan itse asiassa kuntalaisten asioiden edistämistä. Painostusryhmänä vanhukset ovat hankalassa tilassa, koska osa vanhuksista ei kykene itse tuohon. Toisaalta myös vanhusten asema "ei-tuottavana luokkana" tekee vaikuttamisen vaikeaksi verrattuna tuottaviin luokkiin. Kaikkien kuntalaisten edut eivät ole yhteneviä.

Vuosia sitten kuuntelin eräiden vaalien alla geriatrin luentoa aiheesta. Hän totesi tuolloin kyynisesti, että aihe nousee esille joka neljäs vuosi. Jäämme odottamaan, onko tulos taas samanlainen. Jospa nyt olisikin uudenlainen aikakausi. Niin, mutta se euron kriisi.. jaa-a.