Olli jonoon

Olli jonoon 25.1.2012

25.1.12 minut asetettiin päiväkirurgiajonoon. Tapahtuma ei ole mitenkään erikoinen. Jonoissa on tuhansittain potilaita. Tilanne on kuitenkin minulle uusi. Siksi päätin kirjata alkuvaiheen blogiin ja seurata, miten jono etenee. Hoitotakuuta koskevan lainsäädännön mukaan minun pitäisi päästä hoitoon kuudessa kuukaudessa. Tämä on se 2000-luvun suomalaisen terveydenhuollon merkittävä edistysaskel, johon päädyin edellisessä kolumnissani. Jos kaikki menee ennakoidusti, saan tehokkaan ja korkealaatuisen hoidon säädetyn odotusajan puitteissa.

2000-luvun alkupuolella julkisen terveydenhuollon jonot olivat 60000 henkilön luokkaa. Valtiovalta oli tehnyt erilaisia jonojen lyhennytoperaatioita, mutta ongelmaa ei saatu hallintaan. Taustalla olivat erilaiset tavat ja voimavarat hoitaa potilaita, joilla hätä ei ollut akuutti. Nyt jonot ovat lyhentyneet 10-osaan ja ovat suurelta osin hallinnassa. Pitkiin jonoihin oli monia syitä. Yksinkertaisin syy oli huono jonojen hallinta. Eri sairaaloihin on voinut jonottaa sama henkilö. Jonoissa on voinut olla henkilöitä, jotka on jo hoidettu muualla tai joiden hoidon tarve ei ole enää relevantti. Kun jonottaminen tuntui potilaasta epätoivoiselta, hän pyrki ratkaisemaan ongelman toisin. Tähän tarjoutui mahdollisuudeksi varsinkin kirurgiassa ns. erikoismaksuluokka, jota perusteltiin potilaiden valinnanvapauden mahdollistamisella. Käytännössä oli kuitenkin kyse jonon ohittamisesta ylimääräisellä rahalla. Jonojen lyhentymiseen ovat kuitenkin vaikuttaneet uudet hoitomenetelmät ja näin myös hoitoprosessien tehostuminen. Hyvä esimerkki on päiväkirurgiatoiminta. Myös erilaiset lääkehoidot ovat tehostaneet toimintaa. Jonojen hallintaan saamisessa ehkä kuitenkin merkittävin tekijä oli hoitotakuulainsäädäntö, joka pakotti sairaalat ja terveyskeskukset muuttamaan hoitokäytäntöjään, osoittamaan voimavaroja jonojen purkuun jne. Tässä prosessitiedolla on ollut myös merkityksensä. Kun jonotiedot on julkistettu ja niitä on viime kädessä valvottu, on saatu tuloksia aikaan.  Samalla myös jonojen kiertäminen erikoismaksuluokalla tuli käytännössä tarpeettomaksi.

Tiedonhallinta on yksi avain hoitojonojen hallinnassa. Jos jotain voi mitata, siihen voidaan myös vaikuttaa. Helpointa (ei sekään ole ollut helppoa) on mitata kirurgisia jonoja. Ne onkin saatu kuriin. Sen sijaan ongelmia on ollut ei-kirurgisissa erikoissairaanhoidon jonoissa (kuten sisätaudit ja psykiatria) ja perusterveydenhuollossa. Kritiikkiä onkin tullut, että vaikeasti mitattaviin toimintoihin ei ole saatu vastaavasti ryhtiä, resursseja - hallintaa. Tiedonhallintaa ei ole myöskään saatu kattavasti kuntoon. Periaatteessa sama tieto pitäisi olla tavalla tai toisella käytössä potilaalla, hoitoyhteisöllä ja valvovalla viranomaisella. Näin voitaisiin jo ennakolta estää (tai ainakin havaita) jonojen kohtuuton kasvu. Myös potilas voisi seurata ja hänelle voitaisiin ennakoidusti sanoa, kauanko odotusaika hoitoon on. Katsoin HUS:n www.sivuilta, onko siellä potilaalle tietoa hoitotakuusta ja jonotuksesta. Löysin potilaita koskevan osion, jossa annettiin tietoa ja keskimääräinen tilastoihin perustuva odotusaika 76 vrk. (http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,6116,20607).  Katsoin tilannetta THL:n palveluvaaka-tietopalvelusta (www.palveluvaaka.fi.). 2011 päivitetyn tiedon perusteella saan hoidon Jorvissa,  Peijaksessa ja Meilahdessa 100%:sesti kuuden kuukauden sisällä.  Vastaavaa tarkkaa tietoa kuin HUS:n sivuilla ei siis ole valtakunnallisessa palveluvaaka-palvelussa. Jään nyt odottamaan kirjettä tai puhelua 2-3 kuukauden kuluttua tai viimeistään 6 kuukauden sisällä. Päivitys 31.1.12: toimenpidepäiväksi annettu 18.2.12 - nopeaa!

Jälkikirjoitus hoitotakuun tiedonhallinnasta. Olin mukana ennen hoitotakuulainsäädäntöä rakentamassa avointa jononseurantajärjestelmää alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Tarkoitus oli, että saadaan aikaan online-järjestelmä, joka palvelee kaikkia osapuolia. Tilanne oli terveyspoliittisesti kuuma ja tiedonhallinnan kannalta erittäin haastava. Aika loppui kesken ja jouduimme yksinkertaistamaan tiedonkeruun. Se olisi ollut Suomessa suuri tiedonhallinnan innovaatio, joka olisi edelleen hoitojonojen hallinnan avain. Hanketta vietiin eteenpäin pienillä resursseilla, hyvällä yhteistyössä kentän kanssa - lähes talkoomeiningillä. Kirjoitin asiasta mm. artikkelin: "Hoitoon pääsemisen perusteiden ja enimmäisaikojen uudistus terveydenhuollossa vuonna 2005" (Stakes -palvelukatsaus 2005). http://ollinarkisto.files.wordpress.com/2012/04/hoitoon-pc3a4c3a4semisen-perusteiden-ja-enimmc3a4isaikojen-uudistus-tervhuollossa-v-2005.pdf. Tämä olisi kokonaan oman messunsa aihe.
.