Jalkautuminen kentälle

Jalkautuminen kentälle -  tavoitteita voisivat olla vaikkapa
"yhden pysähdyksen taktiikka tai turha odottaminen pois"

Lukijani kommentoi pohdintaani hoitoprosesseista seuraavasti:

"Palvelun käyttäjän, tässä tapauksessa potilaan, näkemyksiä ja kokemuksia olisi syytä hyödyntää palveluja suunniteltaessa. Sen sijaan, että esimerkiksi insinööri istuu palaverissa toisten insinöörien kanssa miettimässä palveluketjuja, voisi hän jalkautua intensiivisemmin sinne, missä niitä palveluja käytetään. Suunnittelija vetää piirustuslaudallaan jalankulkuväylän viivottimen kanssa sinne, minne se hänen mielestään kartalla sopii parhaiten. Sitten ihmetellään, miksi ihmiset tallovat nurmikolle polkuja. Sinne vain, kartta ja kynä kädessä ihmisten pariin katsomaan ja tutustumaan, miten ihmispolut syntyvät."

Niin nykyään pyritään yhtäsun toista kehittämään käyttäjien lähtökohdista - kuten vaikkapa tietojärjestelmien käyttöliittymiä. (Ks./http://hankikaytettavyytta.blogspot.com/.).  Terveydenhuollon tiedonhallinnassa näyttää olevan kaksinkertainen käyttäjäystävällisyyden haaste. Lääkärit ja muu hoitoyhteisö ovat tyytymättömiä tietojärjestelmiin. (Lääkäriliiton, Aalto-yliopiston ja THL:n yhteisessä käyttäjätutkimuksessa arvosanaksi tuli 7-; Lääkärilehdessä 2011 tästä runsaasti artikkeleja ja kommentteja; http://www.laakarilehti.fi/arkisto/; ja oma kolumnini Premissi 1/2011; www.premissi.fi).  Ja potilaatkin tuntuvat olevan niihin tyytymättömiä. Mielenkiintoista: ketä varten järjestelmät on kehitetty. Asialla on kuitenkin tuo toinen puoli. Näkeekö hoitoyhteisö nuo "ihmispolut" samalla tapaa kuin potilas. Pieni esimerkki käytännön tapauksesta: Jos potilas osoitetaan tutkimuksiin sairaalaan, hoidetaan ne sairaalan kannalta sopivassa järjestyksessä. Järjestys muodostuu siitä, milloin kullakin yksiköllä on vapaita aikoja - ei potilaan näkökulmasta. Eikö polku voitaisi oikaista kahdella vaihtoehtoisella tavalla: 1. samalla käynnillä hoidettaisiin tutkimukset ja niiden arviointi, tai 2. ensimmäisellä käynnillä tutkittaisiin ja sitten soitettaisiin tai viestitettäisiin sopivasti mahdollisimman pian tulokset ja tulkinta. Prosessiajattelussa käydään läpi aina tavalla tai toisella nykytilanne ja haetaan siitä epätarkoituksenmukaiset osiot. Toisaalta määritellään myös tavoitteet, kuten vaikkapa "yhden pysähdyksen taktiikka tai turha odottaminen pois". Prosessissahan kuljemme me potilaat. Sitten muutetaan prosessi yksinkertaiseksi ja palvelemaan asetettuja tavoitteita. Potilaan paras lienee tavoitteiden ydin.

Tietojärjestelmien rakentamisessa puhutaan myös "käyttötapauksista", joiden kuvauksella saadaan hahmotettua tietojärjestelmää varten ydintoiminnot. Terveydenhuollon tietojärjestelmien nykytilassa on kaksoisongelma. Ei mallinneta perusprosesseja kunnolla uusiksi, vaan pitäydytään vanhoihin hoitokäytäntöihin. Eikä lähdetä liikkeelle potilaan näkökulmasta. Ihmeellistä, mutta mielestäni tämä ei kuitenkaan pidä kaikkialla paikkaansa. Miten selitettäisiin 2000-luvun yksi suurin harppaus suomalaisessa terveydenhuollossa - hoitoon odotusaikojen lyhentyminen vuosista puoleen vuoteen ja hoitojonojen lyhentyminen 60000 potilaan jonosta muutamaan tuhanteen. Uudistuksessa oli keskeinen lähtökohta juuri potilaan etu eli turha odottaminen pois.