Kehitimme pärjäämisalustan juttusarjamme päätteeksi ennen viimeistä yhteenvetokirjoitustamme. Määritelmämme pärjäämisestä on seuraava: Pärjäminen on toimeentulemisen taitoa omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa
yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa. Pärjäämisalusta olkoon pohja ja eräänlainen runko, miten pärjäämiseen liittyvää dataa, informaatiota ja tietoa kerätään ja hyödynnetään kansalaisten pärjäämisessä. Mutta alustaa hyödyntäisivät myös ammattihenkilöt (siis lääkärit, hoitajat, sosiaalityöntekijät jne.). Näin pärjäämisalusta kiertyy myös organisaatioiden ja valtion rooliin. Voidaan kuvainnollisesti sanoa, että kyse on kahdesta pärjäämistiedon laatikosta - kommunikoinnin ja vapaan tekstin laatikosta sekä mittauksista syntyvästä laatikosta. Pärjäämisen laatikot ovat avoimia tai niin avoimia kuin viime kädessä kansalainen ne sallii. Oleellista pärjäämisen alustassa on myös vuorovaikutus eri osapuolten kesken.
Alla oleva kuva avaa tätä pärjäämisen laatikostoa, jota kokonaisuudessaan voidaan nimittää pärjäämisalustaksi.Sen perusteella on mahdollista rakentaa ainakin kolme toisiaan tukevaa "kojelautaa" kansalaiselle, hoito- ja palveluammattilaisille ja organisaatioiden johdolle.
Avaamme nyt laatikoita pärjäämisen näkökulmasta:
Kansalainen
- Kansalainen / oma mittaaminen: Tällä tarkoitamme kaikkia niitä vapaasti käytettävissä tai ostettavissa olevia välineitä, joiden avulla kansalainen voi mitata tai seurata pärjäämistänsä. Apuna voidaan käyttää erilaisia elämänhallinnan Apseja kännykän tai tietokoneen avulla. Tai tällaisia välineitä on myös yksittäisinä laitteina (kuten verenpainemittari, sormus, älykello). Kansalainen voi myös vastata erilaisiin kyselylomakkeisiin ja saada niistä välittömästi vertailevaa palautetta toimintakyvystään, onnellisuudestaan jne., jotka siis kuvaavat osittain pärjäämisen astetta.
- Kansallinen mittaaminen ja asiakkaan tiedot ovat lakisääteistä tai kansallisen standardoinnin mukaista palvelua. Näistä merkittävin on tietysti lakisääteisenä Omakanta, johon rekisteröityvät annetut hoidot ja lääkkeet. Vapaaehtoisia kansallisia palveluita tuottaa DigiFinland oy kuten oma-olopalvelu ja omasuuntimapalvelu. (https://digifinland.fi/)
- Esimerkkimittareita: Elämäntilanteen mittaamiseen on kehitetty WHOQOOL-BREF-elämänlaatumittari.https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/etusivu/toimia-tietokanta. Haasteena on mittareiden sisältämä kysymysten suuri määrä. Esim. WHON mittarissa on 24 kysymystä. Myös 15D-mittarin 15 eri mittausaluetta ja niiden sisällä viisi mittauskohdetta eli yhteensä 75 mittauskohdetta ovat kohtuuttoman suuri määrä mitattavaa. Ongelmat on tunnistettu arjessa. Suosituksemme on enintään viisi elämäntilannetta ja pärjäämistä koskevaa kysymystä. Ne voivat olla jopa lyhyttä vapaata tekstiä ja/tai ns. rakenteellista dataa.
Kansalaisen ja ammattihenkilön vuorovaikutus
- Kommunikointi kansalaisen ja ammattihenkilön kesken voi sisältää informaatiota kansalaisen omasta mittaamisesta. Kanta-järjestelmään tuotetaan ongelman diagnosointi ja hoidon tulos ammattihenkilön toimesta. Sosiaalihuollon asiakastiedot siirretään vähin erin jatkuvana virtana Kanta-järjestelmään.
- Kansalainen ja ammattihenkilö voivat sopia pärjäämisen edistymistä koskevista mittaamisesta, jolloin mittaamistulokset voidaan kirjata osaksi Kanta-järjestelmää tai erikseen sopien myös osaksi asiakassuunnitelmaa tai terveyssuunnitelmaa.
- Pitkäaikaisen pärjäämisen kannalta asiakassuunnitelma sekä terveys- ja hoitosuunnitelma ovat kansalaisen ja ammattilaisen yhteistä pärjäämisen tietoperustaa.
- Esimerkkimittareita: Erilaiset toimintakykyä arvioivat mittarit ovat käytössä kansalaisten ja ammattilaisten vuorovakutuksessa erilaisiin käyttötarkoituksiin. (ks. https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/toimintakyvyn-arviointi/arviointimenetelman-valinta). Ehkä monikäyttöisin mittari on vakuutusyhtiöiden suosima, ns. haittaluokitus. Se perustuu ihmisen anatomiaan, jolloin tuloksena on kymmeniä kysymyksiä. (https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/vakuutus-sosiaaliturva-ja-verotus/haittaluokitus). Suosituksemme: Löysimme osassa 2 kaksi hyvää esimerkkiä yleisistä mittareista, joiden avulla voidaan mitata välitöntä jälkeä annetusta hoidosta: perusterveydenhuollossa PEI-mittarin avulla selvitetään pärjäämistä tk-käynnin jälkeen, sosiaalihuollossa Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittari (haittakokemus, suoriutuminen, sosiaaliset suhteet, turvallisuus, toiveikkuus).
Ammattihenkilöt hyvinvointialueella
- ammattihenkilöllä on oikeus lukea ja käsitellä asiakkaan /potilaan luvalla palvelu- ja hoitotietoja. Tiedot ovat käytettävissä periaatteessa kahdessa laatikossa: APTJ-laatikossa (hoidon ja palvelun sisältölaatikko) ja asiakas/potilashallinnon laatikossa (hoitoon tulon, lähdön ja maksatuksen laatikko).
- Esimerkkimittareita: DigiFinland oy ja THL STM:n tuella ovat kehittäneet vähimmmäistietoasetukseksi asti mittariston (Ks. https://soteuudistus.fi/vahimmaistietosisaltoasetus): väestön hyvinvointi ja terveys, sote-palvelujen tarve, saatavuus, laatu, vaikuttavuus, yhdenvertaisuus, asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen, sote-palvelujen kustannukset ja tuottavuus. Mittareita on lukuisa määrä. Niiden toteutus perustuu rekisteriaineistoihin. Mittareiden ajantasaisuus liittyy perusaineistojen valmistumisaikoihin. Suosituksemme on, että ammattihenkilöiden ja hyvinvointialueen johdon pitäisi saada käyttöönsä oman työnsä johtamiseen liittyvät ajantasaiset mittarit. Vähimmäistietomittarit on kehitetty ennen muuta vuorovaikutukseen valtion ja hyvinvointialueiden kesken.
Organisaatio
- hyvinvointialue palvelujen järjestäjänä: alueen väestön pärjääminen ja riskit ajautua sotepalveluiden tilapäiseksi tai pysyväksi käyttäjäksi
- hyvinvointialue ja alueen kunta: yhteinen lakisääteinen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä - tämä rakenteellinen tekijä voi edistää mutta myös vaikeuttaa kansalaisen pärjäämistä
- kunta: nyt koulutus ja varhaiskasvatus, kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto- ja liikuntapalvelut, kaupunkisuunnittelu, maankäyttö, vesi- ja jätehuolto. ympäristöpalvelut; tulevaisuudessa vuodesta 2024 alkaen työ-ja elinkeinopalvelut (nyt valtion TE-keskusten vastuulla)
- Esimerkkimittareita: Kunta käyttää elinvoimamittaria, joka on Kuntaliiton ja FCG:n yhdessä kehittämä yhdistelmämittari - indeksi. Hyvinvointialueet käyttävät vähimmäistietosisältömittareita (ks. edellä kohta ammattihenkilöt hyvinvointialueella). Suosituksemme on, että niin kunnat, kuin hyvinvointialueet käyttäisivät samaa elinvoimamittaria. Soveltuvin osin myös palveluntuottajat voisivat käyttää elinvoimamittaria toimiessaan vuorovaikutuksessa hyvinvointialueen tai kunnan kanssa (siis ostopalvelusopimuksen osana).
Palveluntuottaja
- julkinen, yksityinen ja kolmannen sektorin palveluntuottaja: Edelleen on kehitteillä SOTERI-rekisteri, jossa olisivat tiedot kaikista sotepalveluntuottajista. Kun tämä saadaan valmiiksi, olisi se osa pärjäämisalustan tietomassaa. Nyt kattavin tällainen on THL:n toimipaikkarekisteri (ns. TOPI-rekisteri).
- työterveydenhuollon palveluntuottaja: Työterveyshuoltolaki velvoittaa työnantajaa järjestämään ehkäisevän työterveyshuollon kaikille työ- tai virkasuhteessa oleville työntekijöilleen, jotka tekevät työtä Suomessa. Pärjäämisvajeiden ennakointi: työuupumus, häirintään puuttuminen, sairauspoissaolojen minimointi (hoitoon odotus - hoito - toipuminen/ kuntoutuminen; hoidon osuus yhteiskunnan kokonaiskustannuksista 30%).
- Esimerkkimittareita: Palveluntuottajien tehtävät poikkeavat toisistaan. Hyvinvointialueet ovat ottaneet käyttöön VM:n AURA-palveluluokituksen, jossa ns. summatason luokkia on yhteensä 7: 1.Lastensuojelun, lapsiperheiden ja perheoikeudelliset sosiaalipalvelut yhteensä, 2. Iäkkäiden sosiaalipalvelut yhteensä, 3. Vammaisten sosiaalipalvelut yhteensä, 4. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien palvelut yhteensä, 5. Perusterveydenhuollon avohoito yhteensä , 6. Erikoissairaanhoito yhteensä, 7. Muu sosiaali- ja terveystoiminta yhteensä. Näihin liittyy paljon erilaisia saatavuuden, laadun, vaikuttavuuden mittareita. Suosituksemme on, että sosiaalihuoltoon liittyvissä palveluissa 1-4 käytetään Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittaria sekä erikseen määriteltävää toimintakykymittaria. Terveydenhuoltoon ja yhteisiin palveluihin (5-7) suosittelemme PEI-mittaria.
Valtio
- lainsäädäntö rajaa ja mahdollistaa kansalaisesta kerätyn tiedon hyödyntämistä
- sosiaaliturvajärjestelmä Kelan tuottamana palveluna on viime kätinen turva kansalaisen taloudelliselle pärjäämiselle
- TE-palvelut ovat vielä 2023 loppuun saakka valtion vastuulla ja sen jälkeen kuntien vastuulla
- Esimerkkimittareita: Tilastoviranomaistoiminta (Tilastokeskus, THL):
- työllisyysaste 29-64 vuotiaat 21.2.2023 78,4% (1)
- työttömyys: työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 9,7 prosenttia (2),
- toimeentulotuki: 208800 henkilöä vuonna 2021 (3)
- Suosittelemme kuntien käyttöön suunniteltua elinvoimamittaria.
Tutkimusten mukaan itsenäistä pärjäämistä rajoittavat taloudelliset tekijät merkittävästi. (4). Työllisyysaste, työttömyys ja toimeentulotuen saanti ovat tästä keskeisiä mittareita. Myös pärjäämisen riskejä ovat köyhyyteen ajautuminen, vaikka henkilö on säännöllisessä työssä. Tuoreen tutkimuksen mukaan "suuressa köyhyysriskissä olevia duunareita on aikankin 100000 ja melko suuressa riskissä noin 300000 henkilöä. (5). THL:n ja Kelan raportin 11.4.2023 mukaan "Väestön työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen uhkaa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä". "Työ- ja toimintakykyä heikentävät keskeiset kansantaudit, kuten sydän- ja verisuonitaudit, sekä mielenterveysongelmat, lihavuus, huono ravitsemus, vähäinen liikunta, tupakointi ja päihteiden käyttö."(6).
Elintaso-yhteisyyssuhteet-itsensa toteuttaminen (having-loving-being). Erik Allardtin 1970-luvun teoriakehikko having-loving-being on medernisoitu Uusitalon ja kumppanien tutkimuksessa tälle vuosikymmenelle. (7). Tutkijat tiivistävät tuloksensa seuraavasti: ”Allardtin mittaama hyvinvointi on kohentunut. Elintason (having) nousu on ollut vahvaa, poikkeuksena kuitenkin huonontunut työllisyys. Loving-arvojen muutos on maltillinen, mutta suunta on ollut kohti parempaa tarpeiden tyydytystä. Being-arvot ovat parantuneet loving-arvoja hieman enemmän. Yksilöllinen elämäntyytyväisyys on parantunut, ja yhteiskunnallinen tyytyväisyys on pääsääntöisesti lisääntynyt.” Voisikohan tästä tehdä päätelmiä, että kansalaisten pärjääminen on edistynyt hyvään suuntaan vuosikymmenten saatossa keskimäärin, mutta se ei riitä.
Jatkuvasti ilmaantuu ja esiintyy pärjäämisvajetta. Esimerkiksi sairauspoissaolot ovat myös merkittävä kustannuserä eri osapuolille. Sairauspoissaolot aiheuttavat työnantajalle vuosittain 5–15 työpäivän menetyksen työntekijää kohden. Euroissa kustannukset ovat vuosittain työnantajalle noin 1 500 euroa työntekijää kohden ja kansantaloudelle noin kolme miljardia euroa. Hoitoon odottaminen maksaa, mutta eniten maksaa sairastuneen toipuminen. Vastuullinen työkyvyn tuki "Työote" on Työterveyslaitoksen palvelu, jossa kehitetään työterveydenhuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä. (8).
Itsenäinen pärjääminen. Me pärjäämme-ajatustavan mukaan valtaosa kansalaisista pitäisi pysyä itsenäisesti pärjäävinä suurimman osan elämästään. Pärjäämisvarannon ehtymiseen voidaan löytää seuraavia preventiivisiä, ennalta ehkäiseviä toimia:
- kansalainen: oma aktiivinen hyvien elintapojen ylläpito ja erilaisin mittauksin tapahtuva omaseuranta sekä kumppanuuden varmistaminen (ei kannata tyytyä yksin pärjäämiseen)
- ammattihenkilö: palvelujen kysyntään liittyvien tarpeiden arviointi (hoitotarpeen arviointi)
- organisaatio: väestötason ennaltaehkäisevät toimet. potentiaalisten asiakaryhmien segmentointi; esimerkiksi seuraavat segmentit, hätäapu, kiireellinen apu, jatkuva apu, avun ennaltaehkäisy
- palveluntuottaja: kysynnän, tarpeen ja tarjonnan optimaalinen kohtaaminen; jonojen hallinta
- valtio: vuorovaikutukseen perustuva ohjaus hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa; kansalaisten taloudellisen pärjäämisen optimointi
Milloin oikea-aikainen interventio on tarpeen? Kansalaisen bokseissa pitäisi olla tiedot, miten tässä elämässä nyt ja juuri pärjäillään. Pitäisi olla myös tiedot riskikäyttäytymisestä. Toisin päin ajateltuna. Haluavatko ihmiset avoimesti tietää tilaaansa. Tai halutessaan ihmisethän voivat kokea pärjäävänsä. Tämä on sitä subjektiivista pärjäämistä. Objektiivista ovat erilaiset mittaukset ja ammattihenkilöiden arviot. Tästä kaikesta päädytäänkin pärjäämisen keskeiseen haasteeseen. Milloin ulkoinen interventio tulee akuutiksi? Haaste on merkittävä niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin, mutta myös itsenäisessä toiminnassamme yleensä. Miten saadaan aikaan oikea-aikainen vuorovaikutus kansalaisen ja ammattihenkilön välillä. Pärjäämiseemme liittyy myös palvelujen kysynnän, tarpeen ja tarjonnan kohtaanto. Sehän pitäisi tietysti olla optimaalinen vuorovaikutus: ei alihoitoa, ei myöhäistä interventiota - ei ylihoitoa, ei liian aikaista interventiota. Auttaako tällaisen pärjäämisalustan aikaansaaminen vai onko sekin ylihuolehtimista? Niin mitkä ovat valtion ja hyvinvointialueiden, kuntien ja palvelujentuottajien roolit tässä pärjäämisen kentässä?
Viitteet
(1) Työllisyysaste: https://www.stat.fi/julkaisu/cl89um7w3si2v0bvyot6yxybv
(2) työttömyysaste: https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=ty%C3%B6tt%C3%B6myystilasto
(3) toimeentulotuki: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaalipalvelut/toimeentulotuki/toimeentulotuki
(4) Toim. Anna Raevuori: Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022, Kalevi Sorsa-säätiö 2022; Marja Riihelä, Matti Tuomaala: Köyhyys vauraassa maassa, s. 51- 77; ks. myös EAPN-Fin 2022: Köyhyysvahti. Suomen köyhyysraportti 2022
(5) köyhyysriskit: https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/professori-juho-saari-duunareista-joka-kymmenes-suuressa-vaarassa-ajautua-koyhyyteen
(6) Työ- ja toimintakyky: https://thl.fi/fi/-/thl-n-ja-kelan-hyvinvointikatsaus-vaeston-tyo-ja-toimintakyvyn-heikkeneminen-uhkaa-taloudellista-ja-sosiaalista-kestavyytta?redirect=%2Ffi%2F
(7) Hannu Uusitalo, Jussi Simpura, Juho Saari ja Tuomo Laihiala (toim): Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys – Allardt-hyvinvointi Suomessa 1972 ja 2017, Into 2022; https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/erik-allardtin-hyvinvoinnin-teorian.html
(8) Maija Aalto (HS 14.4.2023):”On tehtävä jotain” – Professori laski hinnan päivälle Husin leikkausjonossa. Eniten maksaa sairastuneen toipumisaika, mutta myös aika leikkausjonossa maksaa tyypillisesti enemmän kuin itse toimenpide.https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009516442.html; TYöterveyslaitos: Työote-malli, https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote
(9) Jukka Kolari, Aleksi Kallio: Tekoäly 1.2.3. Mtkaopas tulevaisuuteen, Docendo 2023
(10) https://openai.com/product/gpt-4
(11) Mikko Nenonen, Olli Nylander: Pohdntoja terveydenhuollon informaatiojärjestelmän teoreettisesta viitekehyksestä, Stakes Aiheita 21/2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti