Pärjääminen on selviytymistä omin toimin tai avun kera, päivitys 21.10.2021

Tilapäinen tai pysyvä pärjäämisvaje on avun saannin ja annon lähtökohta. 

Avun antamisen hyöty voidaan arvioida, miten pärjäämisvaje vähentynyt tai poistunut.  Käsitteen toivat suomalaiseen keskusteluun Kauko Koivuniemi ja Kimmo Simonen. (1) Lähtökohdat ovat hollantilaisessa alan tutkimusryhmän työssä. (2). Kehittelin omassa kirjassani ”Hyvinvointi- ja terveyshyöty” pärjäämisen käsitettä eteenpäin. (3). Tulos on tiivistettynä oheisessa kuvassa.

Omat elämäntapamme ja elämäntilanteemme ovat keskeisessä osassa, miten pärjäämme jokapäiväisessä elämässämme. Hyötyä voimme saada omin aktiivisin toimin eli myönteisiä vaikutuksia pärjäämiseemme. Haitta on hyödyn vastakohta. Haitalle sukulaisia ovat erilaiset vajeet toiminta- ja työkyvyssä, mutta myös sairaudet. Riskien toteutuminen voi aiheuttaa haittoja, vajetta, sairautta. Toisin sanoin syntyy erilaisia pärjäämisvajeita.

Yllä olevaan kuvan vasempaan alanurkkaan kuuluu suuri osa meistä kansalaisista. Meillä on pärjääminen pääosin helppoa, hyvinvoinnin ja terveyden haitat ja riskit vähäisiä. Pärjäämisvajeen lisääntyminen luo toiminta- ja työkyvyn vajetta. Hyvinvoinnin ja terveyden haittojen ja riskien lisääntyminen aiheuttavat toiminta- ja työkyvyn vajeen lisäksi sairauksia sekä sairausriskejä. Jatkuva avun tarve on seurausta pysyvästä vaikeasta pärjäämisvajeesta sekä vakavista sairauksista.

Pärjäämisen nelikenttä on haaste organisaatiokeskeiselle, ammattikeskeiselle hyvinvointi- ja terveysajattelulle. Nelikenttään kannattaa yhdistää asiakkuussegmenttiajattelu. Ajatustavan ydin on asiakasnäkökulma organisaationäkökulman sijasta. Olin mukana viime vuonna pienessä idearyhmässä, joka pohti aihetta monelta kannalta - kansalainen, asiakas, tutkija, ammattihenkilö.  Päädyimme neljään asiakkuussegmenttiin: hätäapu, satunnainen apu, jatkuva apu, avun ennaltaehkäisy. Avainkäsite on apu, jonka henkilö kokee tarvitsevansa tilapäisen tai pysyvän pärjäämisvajeen ollessa käsillä. Avun tarvetta voidaan joltain osin täsmentää ikäryhmittäin: lapset ja nuoret, työikäiset, ikääntyneet. Kussakin elämänvaiheessa on joukko pärjäämiseen vaikuttavia tekijöitä. On myös elämänvaiheisiin liittyviä sairauksia ja sairausriskejä sekä sosiaalisia ongelmia.

Käsitemaailman pohjalta voidaan arvioida avun antamisen hyötyjä, vaikutuksia. Palvelujen tuottajan kannalta on kyse arvon tuottamisesta asiakkaalle. Palveluntuottajalta edellytetään arvo/palvelulupausta. Tutkimushankkeeni eräänä päätelmänä yhdistin yllä kuvatun pärjäämisen nelikentän ja asiakassegmentit toisiinsa seuraavasti:

1.Pärjääjät: pärjääminen helppoa

• hätäapu: riskit liittyvät normaaliin elämään ja omaan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen kuten ammattitautiriskit, tapaturmat; tilapäiset haitat
• satunnainen apu: pärjääminen on pääsääntöisesti ongelmatonta, haitat tilapäisiä
• jatkuva apu: pärjääjillä jokin yksittäinen pysyvä sairaus tai vamma, jotka edellyttävät omahoitoa ja ajoittaista ammattiapua; haitat pysyviä

2.Pärjääjät: pärjääminen vaikeaa

• hätäapu ja satunnainen apu: monet ongelmat, erityisesti sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, syrjäytyminen, yksinäisyys aiheuttavat hätäavun riskejä; satunnainen palveluketju mahdollinen polku; haitat satunnaisia
• jatkuva apu: työ- ja toimintakyvyn merkittävän vajauksen perusteella ajautuminen jatkuvaan palveluun; satunnainen terveyspalvelujen tarve

3.Pärjääjät: pärjääminen helppoa, mutta hyvinvoinnin ja terveyden haitat ja riskit suuria

• hätäapu ja satunnainen apu: sairauden ilmaantuminen suurena hätänä suuri riski – ei ennalta tunnistettuja haittoja tai riskejä
• jatkuva apu: ei tarvetta ellei, hätäapu ja satunnainen apu siihen johda – suuri riski ajautua jatkuvan avun käyttäjäksi, ei ennalta havaittuja haittoja

4.Pärjääjät: jatkuvan avun piirissä olevat suuren riskin henkilöt

• hätäapu ja satunnainen apu: suuri todennäköisyys ajautua avun piiriin, suuret haitat todettu
• jatkuva apu: suuret haitat todettu.

Riskien tunnistaminen ja niiden minimointi ovat ennaltaehkäisevää toimintaa, jossa me kansalaiset olemme avainasemassa. Riskien tunnistaminen on oleellinen osa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä. Myös ennaltaehkäisevä yhdyskuntatyö sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ”politiikkatasolla” vähentävät riskien todennäköisyyttä.

Olen tehnyt kolme havaintoa Suomen tilanteesta. 1. Hyötyajattelu ei ole systemaattista ja kannusteet ovat vähissä, 2. Nykyään asiakassegmentit ovat organisaatio- ja ammattiryhmäkeskeisiä, jossa asiakas ongelmineen on sivuosassa, 3. Puuttuu kansallinen standardi asiakkuussegmenteistä sekä siihen liittyvä taustadokumentaatio. 

Päivitys 22.10.2021: Palvelujärjestelmä sairastaa -kirjoituksessani on yhteys pärjäämiseen ja pärjäämisvajeeseen.  https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html

Päivitys 5.10.2021: Jari Lumivuori kommentoi FB:n puolella - HAZOP-menetelmä:  

"Erittäin mielenkiintoinen nelikenttä, pitää lukea kirja. Tuli taustasta johtuen väkisin mieleen prosessiteollisuudessa käytetty Hazop -menelmä (Hazard and Operability Study). Prosessi versus Yhteiskunta ja prosessipoikkeama versus ihminen on mielenkiintoinen ajatusleikki. Ehkä erona, että Hazopissa varautumiset (vrt. tuki/apupalvelut) on jo huomioitu kaaviossa. Kategorian 4 (=punainen) ihmisille apu ei mene perille (prosessipuolella ei riittävää varautumista), riski kasvanut liian suureksi ja tilanne ei hyväksyttävä? Koulupudokkaat, syrjäytyneet, asunnottomat jne. Toisaalta prosessiyksikkö on helpompi palauttaa suunnittelupöydälle kuin yhteiskuntajärjestelmä, ja suunnitella ja todentaa matemaattisesti kuhunkin tapaukseen siedettävä riski (päästään vähintään keltaiseen väriin). Lisäksi yhteiskunnassa esimerkiksi päihteiden käyttö ja lasten liikkumattomuus ja ikääntyminen yhtä aikaa todennäköisesti heikentää pärjäävyyttä ja lisää kolhujen vakavuutta. Ja kun tähän lisätään yleinen elämäntapamuutoksien muutosnopeus (ilmasto/Covid) jne. niin ehkä suurin ongelma Suomessa on liian suuren osuuden ihmisistä olevan ikään kuin rajalla (keltainen väri), eli meillä ei ole hirveästi pärjäävyyspuskuria?"

Ollin kommentti: Hazop-menetelmä ei ole ennestään tuttu. Siksi menin ensiksi englanninkieliseen Wikipediaan ja laajemminkin alan aineistoon, joista kopioin alla olevan määritelmän ja kuvan. Määritelmän perusteella tämä Hazop-menetelmä voi toimia myös ongelmanratkaisumallini vaiheessa "tilannehuone".

Vaara- ja käytettävyystutkimus (HAZOP) on monimutkaisen suunnitellun tai olemassa olevan prosessin tai operaation rakenteellinen ja järjestelmällinen tarkastelu, jotta voidaan tunnistaa ja arvioida ongelmia, jotka voivat aiheuttaa riskejä henkilöstölle tai laitteille. HAZOPin suorittamisen tarkoituksena on tarkastella suunnittelua pohtimalla suunnittelu- ja teknisiä ongelmia, joita ei ehkä muuten löydy. Tekniikka perustuu prosessin monimutkaisen rakenteen jakamiseen useampiin yksinkertaisempiin osiin, joita kutsutaan "solmuiksi" ja joita sitten tarkastellaan erikseen. Sen suorittaa sopivasti kokenut monitieteinen tiimi (HAZOP) kokousten aikana. HAZOP -tekniikka on laadullista, ja sen tarkoituksena on edistää osallistujien mielikuvitusta mahdollisten vaarojen ja käyttöongelmien tunnistamisessa. Tarkastusprosessille annetaan rakenne ja suunta soveltamalla standardoituja ohjaussanoja jokaisen solmun tarkasteluun. Asiaan liittyvä kansainvälinen standardi [1] edellyttää, että tiimin jäsenet osoittavat "intuitiota ja hyvää harkintaa" ja että kokoukset pidetään "positiivisen ajattelun ja rehellisen keskustelun ilmapiirissä". Kuvan tekstin käännös voisi olla seuraava: 

• Ei tai ei - aikomuksen täydellinen kieltäminen suunnittelusta 
• Lisää - tunnistettavien kohteiden määrä kasvaa
• vähemmän - tunnistettavien tietojen määrä vähenee
• samoin kuin - on laadullinen muutos tai laadullinen lisäys
• osa osa - laadullinen muutos tai lasku
• muu kuin - vaihto tehtiin täydellisesti
• varhainen - jotain tapahtui aiemmin kuin oli tarkoitus (kellonaika)
• myöhemmin - jotain tapahtui suunniteltua myöhemmin (kellonaika)
• ennen - vaihe suoritettiin ennen kuin sen pitäisi olla prosessisarjassa
• jälkeen - vaihe suoritettiin sen jälkeen, kun sen pitäisi olla prosessijärjestyksessä
  

Lähteet:

(1) Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta, Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim, Keuruu 2011

(2) Huber et al: How should we define health? BMJ 2011

(3) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty – ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021