Määräävätkö perimä ja ympäristö pärjäämisen ja menestymisen elämässä?, päivitys 19.9.2021

Kuva: Tiedelehti 8.4.2015/ Mikko Väyrynen

Luin muutaman ajankohtaisen jutun aiheesta geeniperimän ja ympäristön vaikutus ihmisen pärjäämiseen, menestykseen elämässä. Ajattelen itse niin, että perimällä ja ympäristöllä on pärjäämistä edistäviä, mahdollistavia tai estäviä, vaikeuttavia tekijöitä. Juha Mykkänen tekee kolumnissaan (HS-Visio 4.9.21) dramaattisen "sormiharjoitelman". 90 prosenttia tulee "annettuina" perintö- ja ympäristötekijöistä. Kymmenen prosenttia on sitten sitä omaa sitkeyttä, aktiivista onnistumista, pärjäämistä. (1) Alan tutkimusten mukaan 50 % prosenttia selittyisi geeniperimän avulla. (2) Toinen puoli olisi sitä tapautumasarjaa, johon ihmisellä itsellään on joltain osin vaikutusmahdollisuuksia. Minusta ajatustapa on jotenkin lohduton. Vaikutusketju on liian monoliittinen tai lineaarinen. Kyse on pikemminkin vaikutusten verkostosta. Ja kyse on myös siitä, liikkuuko henkilö elämänpolulla ajopuuna vai aktiivisena toimijana. Kyse on jatkuvasta kasvuprosessista tai muutosprosessista. Oheinen kuvapari alaviitteessä on Tiina Paunion artikkelista (2011), jossa avataan perimän ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Jo kuvien nuolet osoittavat, että vaikutusketjut lähtötilanteessakin ovat jo monenlaisia. (3)

Henkilökohtaisesti ajattelen, että olen ollut elämäni varrella enemmän aktiivinen toimija kuin pelkkä ajopuu. Toisaalta tiedostan, että geeniperimäni on jotenkin tai joltain osin vaikuttanut aktiiviseen toimintaani. Suomalaisessa geeniperimässä olen idän ja lännen risteyskohdassa. Kemissä syntyneenä isän puolelta kannan idän geeniperimää. Äitini on puolestaan syntynyt Vaasassa, josta tulee lännen geeniperimä. (4)  Kasvuympäristöni eli perhe (erityisesti voimakastahtoinen äitini), lähituttavat ja lähiyhteisöt ovat vaikuttaneet valintoihini. (5) Aktiiviset tahtotilani ovat myös ohjanneet taivaltani, mutta kyllä sattumallakin on ollut merkitystä - kuten opiskelun ja työnteon tapahtumat. Elämänpolku on myös jatkuvaa vuorovaikutusta ympäristön, ihmisten kesken. Toimintaympäristö kummasti muuttui esimerkiksi perheen perustamisen myötä. Vuorovaikutus on monenkeskinen tapahtumien verkosto. Monesti ideat ovat aktiivisen vuorovaikutuksen tulosta, jota en olisi mitenkään yksin oivaltanut. Mm. näiden pohdintojeni vuoksi en usko suoraan ennaltamäärättyihin elämänpolkuihin. En usko, että polut olisivat kaikilla pelkkää lineaarista menestystä, itsenäisiä "oikeita" valintoja. Toisaalta en usko myöskään väistämättömään epäonnistumisten ketjuun. Välillä on matkassa onnea, välillä epäonnea. Välillä yllätyksiä, välillä pelkkää rutiinia. Ja onhan niitä omia periaatteita, aatteita ja uskomuksiakin, jotka vaikuttavat valintoihini.

Miksi tämä pohdintani? Yleisesti ajattelen, että minulla on mahdollisuudet vaikuttaa elämänkulkuuni, mutta? Elämänkulku ei ole vääjäämätön sarja tapahtumia, vaan koukeroinen polku. Kun luen menestykseen perustuvia elämäkertoja, tuntuu, että niistä puuttuu se inhimillinen koukeroisuus. On tiettyjä valinta- tai muutostilanteita, jotka ohjaavat eteenpäin haarautuen johonkin toiseen suuntaan joko oman tahdon, yhteistyön, ulkoisen avun tai sattuman voimalla. Aionkin vielä jossain välissä käydä läpi omaa polkuani "helikopteriperspektiivistä". Näin mietin, kun 70-kympin virstanpylväs on tulossa syyskuussa vastaan. 

Päivitys 19.9.2021: Harri Käyhkö kommentoi FB:n puolella:

Usein puhutaan geeniperimän vaikutuksesta, mutta vähintään yhtä voimakas, ellei jopa voimakkaampi vaikutus näyttäisi olevan kulttuuriperimällä, kuten arvostuksina ja asenteina. Muistelen joskus 1980-luvulla kuulleeni jopa analyysin idän ja lännen välisestä erosta, joka kiteytyi ajatelmaan, että siinä missä länsisuomalaiset pyrkivät olemaan parempia kuin muut, itäsuomalaiset puolestaan laittoivat kapuloita rattaisiin kilpailijoille. Tutustuessani vähempiosaisten elinolosuhteisiin Suomessa 1600-1900-luvuilla, törmäsin vastaavanlaiseen eroon idän ja lännen välillä, suhtautumistavassa tilattomaan väestöön. Siinä missä länsisuomalaiset kutsuisivat heitä ”itsellisiksi”, itäsuomalaiset nimittivät heitä ”loisiksi”. Jos tätä idän ja lännen eroa vertaillaan talouden kehityksessä, niin olla ”paree” ja ”itsellinen” näyttäisi heijastuvan siten myös lännen parempana työllisyytenä. Herää kysymys edustaako itä tässä mielessä myös kulttuuriperimässä takapajuisuuutta. https://www.kotus.fi/files/178/siilinjarvi_loinen1.jpg

Lähteet

(1) Juha Mykkänen HS-Visiossa 4.9.2021. Oletko ”menestynyt” elämässä? (https://www.hs.fi/visio/art-2000008235466.html) Oletko esimerkiksi hyvin pärjännyt laulaja, lääkäri, juristi, jalkapalloilija, johdon konsultti, ohjelmoija, myyjä tai näyttelijä? Jos olet, kuinka suuri osa menestyksestäsi on mielestäsi omaa ansiotasi? Esimerkiksi seurausta lukemattomista tunneista harjoittelua, opiskelua tai ylitöitä? 90 prosenttia? Vähintään puolet? Väitteeni on: ehkä noin 10 prosenttia. Eli useimpien meistä menestys juontaa lähes pelkästään asioista, joihin emme ole vaikuttaneet itse. Tässä on tiivistettynä Juhan sormiharjoitus:

• Jos annamme synnynnäisten luonteenpiirteiden, ulkonäön, prosessointitehon tai muun vastaavan painoarvoksi ihmisen ”menestyksessä” vaikkapa 40 prosenttia, jo se tarkoittaa, että merkittävä osa saavutuksistamme ei ole ansiotamme, vaan seurausta jo ennen syntymää voitetusta arvonnasta.
• Annetaan ajatusleikissämme kasvatukselle ja vanhempien tuelle kuvitteellinen 20 prosentin merkitys lapsen menestykselle.
• Annetaan elinympäristölle 15 prosentin painoarvo ”menestykselle”.
• Tuttavapiiri muodostuu netin aikanakin yhä paljon fyysisen ympäristön ihmisistä. Jonkun luokalle, naapuriin tai urheilujoukkueeseen ei satu vuosienkaan aikana juuri ihmisiä, jotka aidosti tukisivat, opettaisivat tai auttaisivat. Annetaan lähipiirille viiden prosentin painoarvo.
  
• Onnella taas tarkoitetaan sellaisia sattumia, että yhden tärpit osuvat ratkaisevissa lääkiksen pääsykokeissa, toisen eno sattuu olemaan töissä it-talossa jonne hän haluaisi haastatteluun, ja kolmas sattuu tutustumaan baarissa ihmiseen, jonka kanssa hän perustaa yhtyeen. 
• Kun summaamme asiat, joihin emme voi vaikuttaa, ne näyttävät ratkaisevan peräti 40+20+15+10+5 = 90 prosenttia siitä, kuinka “menestyneitä” meistä tulee. 

Kasvatuksen osuus jää pieneksi, osoittavat tutkimukset.Tämä on ristiriidassa sen kokemuksen kanssa, että oma kova työ on ollut se ratkaiseva asia omassa menestyksessä. Miksi? Koska kova työ ei ole itsenäinen vaan johdannainen osa yhtälöä. Kova työ on helpompaa tai vaikeampaa niiden asioiden myötä, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Tämä oli ajatusleikki, mutta asiaa ja ”vaikutusprosentteja” on tutkittukin, samansuuntaisin tuloksin.  

(2) Perintötekijät ja yksilölliset sattumukset määräävät valtaosin sen, millaisiin ansioihin ihminen elämässään yltää. - toimittaja Mikko Puttosen tiivistys ajankohtaisista tutkimuksista (HS. 19.6.2019: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006146966.html ):

• Erot ihmisten ansio- ja pääomatuloissa johtuvat suureksi osaksi perintötekijöistä eli geeneistä. Miehillä perintötekijät selittivät 54 ja naisilla 39 prosenttia yksilöiden välisistä tuloeroista. Geenit vaikuttavat tuloihin ilmeisesti sitä kautta, että geenit muovaavat ihmisten mieltymyksiä, terveyttä, älyllisiä kykyjä, persoonallisuuden piirteitä ja riskinottohaluja. Nämä taipumukset puolestaan viitoittavat kouluttautumista, ammatinvalintaa ja etenemistä työelämässä.
• Yksilöllisesti elämänkohtaloon vaikuttavia ympäristön tekijöitä on lukemattomia, eikä niitä ole pystytty järjestelmällisesti yksilöimään. Käyttäytymisgenetiikan tuntija, akatemiatutkija Antti Latvala Helsingin yliopistosta arvelee, että yksilölliset ympäristötekijät vaikuttavat ihmiseen samaan tapaan kuin geenit.
• Yksilöllinen ympäristö on useissa tutkimuksissa osoittautunut paljon ratkaisevammaksi ihmisten elämässä kuin jaettu ympäristö. Yksilöllisen ympäristön ja geenien roolit jopa korostuvat ihmisen vanhetessa.
•  ”Jos vanhemmilla on korkea koulutus, he siirtävät lapsilleen geenejä, jotka vaikuttavat niin, että lapsikin pärjää koulussa. Samaan aikaan vanhemmat tarjoavat kasvuympäristön, jossa luetaan enemmän. Tällä kasvuympäristöllä ei ehkä kuitenkaan ole niin suurta merkitystä kuin geeneillä, jotka vanhemmat ovat lapsilleen siirtäneet”, Latvala selittää.
• Muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa yhteisen kasvuympäristön vaikutus yksilöiden tulo­eroihin on ollut keskimäärin noin kymmenen prosenttia. Osuus on pieni verrattuna geeneihin ja yksilöllisiin ympäristötekijöihin.
•  ”Vaikka löydämme perinnöllisyydelle kohtuullisen ison osuuden, se ei tarkoita, että siitä seuraava tulonjako olisi hyväksyttävä. Yhteiskunta voi verotuksella ja tulonsiirroilla tasata tulonjakoa, joka perinnöllisistä ja ympäristötekijöistä seuraa”, muistuttaa Ilmakunnas.

(3) Perimä ja ympäristö on Tiina Paunion artikkelissa (2011) jatkuvassa vuorovaikutuksessa. (https://www.duodecimlehti.fi/duo99954). Yksilön kehityksessä ja ympäristöön sopeutumisessa vallitsee jatkuva dynaaminen tasapainotila muutoksen puolesta ja muutosta vastaan. Tavoitteena on saavuttaa kussakin tilanteessa paras mahdollinen tasapaino. Joskus sopeutuminen saavutetaan eristäytymällä ulkomaailmasta ja sosiaalisista suhteista (kuten depressiossa), joskus luomalla sisäiseen maailmaan uusia, ulkoisilta ärsykkeiltä suojaavia elementtejä (kuten psykoosissa). Lapsuudessa opitut reagointitavat eivät välttämättä ole enää hyödyllisiä aikuisiällä. Terveyden kannalta adaptiiviset prosessit voivat siten olla myös haitallisia. Yksilön kokemusmaailman, perimän ja ympäristön näkökulmasta tarkasteltuna ne ovat kuitenkin mielekkäitä. 

(4)  "Suomessa asuu kaksi kansaa" avaa meille oivallisesti taustoja. Idän ja lännen välinen ero on kulkenut vuosikymmenten käsityksen mukaan Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaan vuodelta 1323. Uusimmat tutkimukset kuitenkin vievät perimämme taustoja kivikaudelle saakka. Tiivistäen artikkelin sanoma on:
"Länsisuomalaiset ovat keskimäärin terveempiä ja varakkaampia kuin itäsuomalaiset. Tähän vaikuttavat niin geneettiset kuin elintapoihin ja elinympäristöön liittyvät erot. Näissä näkyy menneitten vuosisatojen vaikutus: idässä maanviljelyolot ovat olleet huonommat ja kaupankäyntireitit paljon hankalammat kuin leudommassa, vähälumisemmassa ja merenläheisessä Länsi-Suomessa." http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/suomessa_asuu_kaksi_kansaa_itainen_ja_lantinen. Yksilötasolla juuremme pysyvät kuitenkin idässä tai lännessä asumme sitten missä hyvänsä. Artikkelissa on testi, millä kukin meistä voi mitata omaa taustaansa. Tein oman testin ja huomasin, että olen jonkin sortin sekoitus idästä ja lännestä. No niinhän se on. Olen isän puolelta juuriltani Kemistä. Kemi taitaa mennä nippa nappa idän puolelle, vaikka kartalla onkin lännessä. Äidin puolelta olen juuriltani Vaasasta - selkeä länsivaikute. Pituutta minulla on 177 - siinä lännen ja idän välillä. Lännessä ollaan pidempiä kuin idässä. Lapsistani pojat ovat pituudeltaan selvästi lännen miehiä.  Äitini eli pitkän elämän suomenruotsalaisena -  sieltä tulee sitä lännen geenistöä. Isä kuoli sepelvaltimotautiin vähän yli 50-kymppisenä - idän perimää, mutta myös taudin hoitokeinot vaikuttivat. Elintapani lienevät enemmän lännen puolelta kuin idästä. Mollivoittoiset biisit kuuluvat idän perimään ja duurivoittoiset biisit lännen perimään. Taidan tykästyä enemmän duurivoittaisiin biiseihin. 

(5) Matti Rimpelä löysi omasta arkistostaan tämän, joka sopii hyvin taustaksi kasvuympäristön merkityksen arviointiin:
Lea Pulkkinen "Lapsuusiän kasvatusilmapiiri ja aikuisiän sosisiaalinen toimintakyky" Duodecim 2003;119:1801-3.https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2003/19/duo93802 "Varhaisnuoren kehitystausta selittää jopa 75 % aikuisten miesten ja 52 % naisten sosiaalisesta toimintakyvystä.... Lähes kaikilla niillä, joilla oli keskimääräistä parempi kehitystausta, oli keskimääräistä parempi sosiaalinen toimintakyky aikuisiässä. Ja päinvastoin: heikot lähtökohdat ennakoivat heikkoa sosiaalista toimintakykyä. Kehitystausta ei sitä vastoin selittänyt psyykkista toimintakykyä. Psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky tosin korreloivat, mutta eivät olleet keskenään syy-yhteydessä. Aikuisiän hyvän sosiaalisen toimintakyvyn kannalta merkitsevä kehitystausta sisälsi kasvuolojen piirteitä ja kehityksellisiä saavutuksia varhaisnuoruuteen mennessä, kuten lapsuusiässä muita ihmisiä huomioon ottavat sosiaaliset taidot. Ne edistävät koulun käyntiin sopeutumista, mikä puolestaan motivoi koulunkäyntiin ja johtaa hyviin oppimistuloksiin." https://www.fsd.tuni.fi/…/taustatiet…/laku/lakujulkaisut.pdf. Olemmeko unohtaneet poikkeuksellisen arvokkaan suomalaisen seurantatutkimuksen 'Lapsesta aikuiseksi', Matti suosittelee lämpimästi: Pulkkinen Lea (toim.) Lapsesta aikuiseksi. Jyväskylä. Atena, 1996; Pulkkinen Lea Mukavaa yhdessä: Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys.