sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Soten kustannukset ja säästöt monimutkainen yhtälö, päivitys 30.11.2017 usko, toivo ja epätoivo

VM:n virkamiesten kynästä alkoi tarina kestävyysvajeesta, viite 1
Päivitys 23.11.2017: Lisää argumentteja epätoivon näkökulmaan, Olli Kangas (Kela): "Todennäköisin skenaario on kokonaiskustannusten nousu" (11).
Päivitys 18.11.2017: Prof. Juhani Lehto arvioi valinnanvapauden vaikutusta kustannuksiin. (10). "Kustannusten kasvun hillinnän sijasta odotettavissa olisi kustannusten kasvun kiihtyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen."

Päivitys 13.11.17: Kustannussäästöjen perustelut jatkuvat. Nyt vuorossa VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki
(x). "Sote-järjestelmän rahoituskestävyys on heikko. Palveluja paljon tarvitsevan 75 vuotta täyttäneen väestön määrä on kasvamassa noin 60 % 13 vuodessa. Palvelujen turvaamiseksi järjestelmää pitää uudistaa.... "Jotta STM:n ja VM:n perusurasta päästäisiin tavoiteuran mukaiseen tilanteeseen 2029, olisi sote-palvelujen tuottavuuden noustava keskimäärin 1,5 %/v. 10 vuoden ajan eli yhteensä 16 %. Jos perusurassa otettaisiin huomioon myös 0,9 %/v. tulovaikutus, olisi tuottavuuden noustava 10 vuodessa 27 %. Tällöin säästötarve olisi 5 mrd. euroa 3 mrd. euron sijasta. Menot olisivat jo nyt yli 5 mrd. euroa pienemmät, jos niiden BKT-suhde olisi pysynyt vuoden 2000 tasolla (dia 38)." Ja perustelut ovat tiivistetysti seuraavat:
  1. Sotepalvelujen tuottavuudessa parannettavaa.
  2. Isot erot palvelujen laadussa ja kustannuksissa - tuottavuuspotentiaalia on
  3. Vanhusten laitoshoidon vähentäminen 45%
  4. Suurimmat säästöt tulee vähentämällä palvelujen tarvetta.
Tuomas Pöysti (19.10.2017) esitti samantyyppisen listan kuin Martti Hetemäki -niin VM-listan: 1. heikon tuottavuuden parantaminen, 2. hajanaisen järjestelmän yhtenäistäminen, 3. raskaiden ja kalliiden palveluiden tarpeen vähentäminen. (ks. oheinen kuva).

SOTEn kustannusten kehittymisestä on kolmentyyppisiä näkemyksiä. 1. Hallituksen kasvunopeuden supistaminen on realistinen. 2) Hallituksen kasvunopeus pakotetaan maakuntien budjettikurilla realistiseksi. 3) Hallituksen kasvunopeus on epärealistinen. 

Monissa pohdinnoissa on unohdettu ns. juurikäsite - "kestävyysvaje". (1) Merkittävin muuttuja tässä kestävyysvajeessa on väestön ikärakenteen muutos. Elättävien ja elätettävien ryhmien välinen  aukko. Sieltä kuoriutui esiin lähes faktaksi muodostunut tavoite taittaa SOTEn kustannusten kasvukäyrää 0,9%:iin. Sinänsä kestävyysvajeesta on taitettu peistä taloustieteilijöiden keskuudessa pitkään ja koulukuntaeroja on. (2)

Miten tällaiset jyrkät ennuste/arviointipoikkeamat ovat mahdollisia? Kokosin tähän esimerkkejä kolmesta ajatustavasta:
  • Pekka Neittaanmäki: Hallituksen tavoitteena on supistaa kasvunopeus 0,9 prosenttiin. Tavoite on realistinen, sanoo Jyväskylän yliopiston it-tiedekunnan dekaani, Value from public health with cognitive computing -hankkeen johtaja Pekka Neittaanmäki. (3)
  • Päivi Sillanaukee: "Sote-palveluille on kuitenkin luonteenomaista, että uusia tyydyttämättömiä tarpeita nousee esiin ja kysyntä kasvaa, kun palvelujen saatavuus parantuu. Tästä syystä maakuntien rahoitusta koskevassa hallituksen esityksessä korostuu budjettiohjauksen rooli. Maakuntien rahoituksen ei automaattisesti anneta kasvaa, vaan menoja hillitään budjettirajoitteella.  Samaan aikaan tarkastellaan ja varmistetaan maakuntien ja valtion välisissä neuvotteluissa, että ihmiset saavat perusoikeuksien mukaiset palvelut. (4)
  • Lasse Lehtonen: "... Kun kolme em. tekijää laskee yhteen, on Sipilän hallituksen valinnanvapausmallin lisäkustannus terveydenhuoltojärjestelmälle yli 3 mrd euroa. (5)
  • Juhani Lehto:  "Julkiselle toimijalle ei kuitenkaan annettaisi tehokkaita keinoja ohjata yksityiset tuottajat integraation, yhtäläisten perusoikeuksien turvaamisen ja voimavarojen optimaalisen käytön edellyttämiin käytäntöihin. Sen sijaan syntyisi vakava riski ”kilpavarustelusta”, osaoptimoinneista, byrokratiasta ja kasvavista transaktiokustannuksista. Kustannusten kasvun hillinnän sijasta odotettavissa olisi kustannusten kasvun kiihtyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen." (10)
Arviointien erilaiset lähtökohdat. Arvioitaessa SOTEn kustannuksia uudistuksen myötä on otettava huomioon samaan aikaan kaukana toisistaan olevia kustannussäästöjä ja kustannusten kasvua. Mahdollisia säästöjä voidaan rakentaa mm. seuraavista lähtökohdista:
  • tavoitellaan alhaisimmat kustannukset tai keskiarvokustannukset omaavaa palvelurakennetta maakunnittain tai vaikkapa nykytilassa sairaanhoitopiireittäin (4)
  • tavoitellaan yhtenäistä palvelurakennemallia, joka on luotu yhdistämällä eri alueiden palvelurakenteiden parhaat puolet: mm. EKSOTE- esimerkkialueena (STM)
  • tavoitellaan teknologisen determinismin mukaan mahdollisimman pitkälle virtualisoitua palvelujärjestelmäratkaisua: Neittaanmäen ryhmän eräs argumentti - uudet teknologiat (4) tai esim. HS:n pääkirjoitus 4.11.2017 (6)
  • tavoitellaan darwinistista vapaan kilpailun asetelmaa, jossa tehokkaimmat palvelujen tuottajat voittavat ja tehottomimmat häviävät vähin erin pois: mm. valinnanvapauden intohimoisimmat puolustajat (5)
  • tavoitellaan väestötason muutoksiin elintavoissa, terveydessä, hyvinvoinnissa ja pärjäämisessä sekä tätä kautta varsinaisten palvelujen tarpeen vähenemiseen: mm. kansanterveystieteen tutkijat - terveyden edistäjät
  • tavoitellaan toimintojen keskittämisen avulla tehokkuutta, vaikuttavuutta ja kustannussäästöjä: mm. prosessimalleja korostavat tahot tai Lean-oppia korostavat tahot (7)
Tiedon suhteellisuus. Kaikki edellä esitetyt näkökulmat ja niiden erilaiset kombinaatiot perustuvat taustaoletuksiin, joiden pohjalta laaditaan ennusteita, laskelmia tulevaisuuden kustannuksista. Laskelmien yhdistävänä taustaoletuksena on SOTE-järjestelmä, joka muuttuisi asetettujen tavoitteiden mukaan. Laskelmat eivät tietenkään ota huomioon, että
  • SOTE-palvelurakenne on muotoutunut pitkällä aikavälillä erilaisten päätösten, päätöksentekoketjujen, poliittisten intressien ja monien muiden intressien tuloksena ja vielä eri alueilla toisistaan poiketen
  • yksittäiset palvelujen tuottajat suojaavat tietysti viimeiseen saakka omaa reviiriään oletuksena toiminnan jatkuvuudesta vähintäänkin entisessä laajuudessaan: esim. ajankohtainen tapaus Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri (8)
  • palvelujen tuottajien henkilöstön määrä ja osaamisen taso muuntuu hitaasti ellei oleteta mahdolliseksi täydellistä tuotannon lakkaamista
  • palvelujärjestelmän muutos aiheuttaa väistämättä ns. transaktiokustannuksia, jotka syntyvät palvelujen järjestämisen ja tuottamisen uusista rakenteista, tietojärjestelmien uudistamisesta, rakennusten, tilojen ja laitteiden uudistamisesta sekä koko palvelukulttuurin vähittäisestä muuttumisesta.(9)
Raaka peli. SOTE-säästöjen aikaan saaminen on raakaa peliä. Olemme yhdessä Mikko Nenosen kanssa nostaneet alvariinsa esille kolme tekijää: palvelun tarve, palvelun kysyntä, palvelun tarjonta. Ihannehan olisi, että nuo kolme tekijää olisivat tasapainossa nyt, huomenna ja SOTE-uudistuksen toteuduttua. Todellisuus osoittaa kuitenkin, että epätasapaino on pikemminkin pysyvä olomuoto. Jos halutaan säästää, on vähennettävä palvelujen tarjontaa. Palvelujen tarjonnan vähentäminen merkitsee henkilöstön vähentämistä ja viime kädessä kokonaisten palvelujen tuottajien vähentämistä (sairaaloiden, palvelukotien, terveysasemien lakkauttamista). Niin voidaan tietysti tehostaa palvelun tarjontaa. Sekin tarkoittaa käytännössä väen vähentämistä jne.

Näitä lähtökohtapohdintoja vasten Jyväskylän yliopiston laskelmat ovat ihan hyviä, mutta realisointi todellisuuteen on aivan toinen juttu.
Neittaanmäki yms: Kustannusten kasvun skenaariot, viite3
Hallituksen tavoitteena on supistaa kasvunopeus 0,9 prosenttiin. Tavoite on realistinen, sanoo Jyväskylän yliopiston it-tiedekunnan dekaani, Value from public health with cognitive computing -hankkeen johtaja Pekka Neittaanmäki.
– Hallitus haluaa hillitä sote-kustannuksia useilla miljardeilla euroilla vuoteen 2030 mennessä. Näiden mallien mukaan se on täysin mahdollista.Soten kustannuste hillitsemiseen tarvitaan tekoälyä, kertoo Jyväskylän yliopiston selvitys.Ismo Pekkarinen / AOP. Neittaanmäen mukaan sosiaali- ja terveysministeriölle esitellyt laskelmat perustuvat muun muassa maakuntien ja kuntien sote-menojen vertailuun.

Valinnanvapauskeskustelussa viitataan kustannuksista kahteen suuntaan. Toisaalta pelätään kustannusten kasvavan. Sehän perustuu ajatukseen tarpeen ja kysynnän joustosta suhteessa lisääntyvään tarjontaan. Tai toisin päin kustannukset oletetaan laskevan kilpailun kautta enstistä tehokkaampana toimintana. Kumpikin tulkinta on tulevaisuuden skenaarioita, joiden realisoitumiseen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. HUS:n Lasse Lehtonen avaa aihetta blogissaan.(5) Hänen mukaansa kustannusten sopeuttaminen on mahdollista enintään 20%:n osalta ilman, että palvelujärjestelmä romuttuu. Lasse ei usko siihen, että voitaisiin irtisanoa 2,5 mdd:n euron edestä hoitohenkilöstöä (50000). Sen sijaan uusia kustannuksia tuottaa valinnanvapausmallissa palvelukysynnän kasvu maltillisesti arvioituna 10%. Ja kolmantena tekijänä Lehtonen mainitsee transaktiokustannusten kasvun. Esimerkiksi palvelusetelin arvosta 15% on näitä kustannuksia. Näiden kolmen tekijän summana on valinnanvapausmallista lisäkustannuksia yli 3 miljardia. Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee avaa asiaa omassa blogikirjoituksessaan. Hän tietysti virkansa puolesta kannattaa niitä tulkintoja, joissa kaikesta huolimatta on mahdollista saada säästöjä aikaan. Ns. transaktiokustannuksiin Päivi ei kuitenkaan ota kantaa. Sillanaukee luottaa keskitettyyn resurssiohjaukseen. (4)

Maakunnille tulee hankala ja ahdas rooli, mikäli SOTE-uudistus toteutetaan tiukalla säästölinjalla ja keskitetyllä resurssiohjauksella. Likainen työ jää maakunnille. Tiedossa on jo nyt haastavia kunnallispoliittisia yhtälöitä. Myös tietojärjestelmät ovat kovilla. On oltava luotettavat ja ajantasaiset tietojärjestelmät sekä riittävä analytiikkavoima tehdä erilaisia paikallisia laskelmia. Kun kaikki riippuu kaikesta, siitä seuraa maakunnan tasolla ohjaamisessa ongelmia. Mitä vapaampi valinnanvapausratkaisu tehdään, sitä hankalammaksi tulee ohjaustehtävä. Tässä on todellinen tietojohtamisen haaste.

Usko, toivo ja epätoivo näyttävät olevan tiivistelmä tiedon suhteellisuudesta, kun arvioidaan SOTE-uudistuksen mahdollisuuksia saada aikaan toivotut sisällölliset uudistukset ja toisaalta kestävyysvajeen haastamat kustannussäästöt.


  • USKO: VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki: 1. SOTE- palvelujen tuottavuudessa parannettavaa;  2. Isot erot palvelujen laadussa ja kustannuksissa - tuottavuuspotentiaalia on; 3. Vanhusten laitoshoidon vähentäminen 45 %; 4. Suurimmat säästöt tulevat vähentämällä palvelujen tarvetta.
  • TOIVO: STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee:
    SOTE- palveluille on kuitenkin luonteenomaista, että uusia tyydyttämättömiä tarpeita nousee esiin ja kysyntä kasvaa, kun palvelujen saatavuus parantuu. Tästä syystä maakuntien rahoitusta koskevassa hallituksen esityksessä korostuu budjettiohjauksen rooli.”
  • EPÄTOIVO: Lukuisa määrä asiantuntijoita, kuten viimeksi Juhani Lehto ja Aki Linden sekä tapaus Länsi-Pohja:
    Lehto: "Kustannusten kasvun hillinnän sijasta odotettavissa olisi kustannusten kasvun kiihtyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen."

Viitteet

(x) Martti Hetemäki: Sote-uudistus on välttämätön palvelujen turvaamiseksi


(1) Wikipedia: Kestävyysvaje (engl. Fiscal sustainability) on talouspolitiikan käsite, joka kuvaa julkisen talouden velkaantumista julkisten menojen kasvaessa väestön ikääntymisen takia.
Suomen valtiovarainministeriö määrittelee kestävyysvajeen Suomen taloudessa seuraavasti: ”kestävyysvaje tarkoittaa, paljonko julkisen talouden rahoitusasemaa tulisi parantaa välittömästi, jotta julkisen talouden velkaa ei tarvitsisi lisätä, kun väestön ikääntyminen alkaa kasvattaa julkisia menoja. Kestävyysvaje muodostuu kolmesta tekijästä: nykyisen julkisen velan tulevista korkomenoista, julkisen talouden nykyisestä alijäämästä sekä tulevien alijäämien nykyarvosta.[1]
Teknisesti kestävyysvaje lasketaan siten, että tehdään oletuksia työllisyyden, tuottavuuden ja eläkesijoitusten tuoton kehityksestä, arvioidaan kuinka paljon ikäsidonnaiset julkiset menot kasvavat, kun väestö ikääntyy väestöennusteiden mukaisesti, pidetään muiden julkisten menojen BKT-osuus vakiona ja veroaste kiinnitettynä. Näin voidaan laskea, pysyykö julkinen velka kurissa ja jos ei, kuinka paljon menoja ja tuloja täytyy sopeuttaa, jotta julkisen velan BKT-osuus ei kasva joidenkin raja-arvojen yli, esimerkiksi yli EMU-kriteerien. [2] Polittisessa päätöksenteossa Suomen hallitus nojaa Valtiovarainministeriön arvioon kestävyysvajeesta. Valtiovarainministeriön julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyystarkastelut perustuvat Euroopan unionissa yhteisesti sovituille tietosisällöille ja laskentamenetelmille. [3]

(2) Kestävyysvajeen koulukuntaerot liittyvät taustaolettamuksiin ja toimenpiteisiin. Taustaolettamuksissa on oleellista selvittää, mitkä ovat laskelmien lähtökohtatiedot. Toiseksi on tunnistettava, mitä epävarmuustekijöitä on ajassa. Tästä tunnistamisestahan syntyy monesti erilaisia ennustekäyriä. Kolmanneksi on tunnistettava ennustamisen kohde ja sen suhde ympäröivään maailmaan. SOTE-maailma on kompleksinen kokonaisuus. Toimenpide-ehdotusten osalta on kaksi ääräkoulukuntaa: leikkaajat ja elvyttäjät. Tätä kaikkea pohdin kirjassani "Sote-uudistus: pirullinen ongelma", Norderstadt 2016, ss.122-126

(3) Pekka Neittaanmäen tutkimusryhmä: Yliopisto laski: Soten säästöt voidaan saada aikaan, vaikka väki vanhenee – avuksi elämäntapaohjaus ja virtuaalinen perhelääkäri.
Olemme katsoneet eri maakuntia ja paikkakuntia Suomessa ja niitä hyviä käytäntöjä, mitä terveydenhuollossa on jo toteutunut. Olemme laskeneet, että jos näitä hyviä malleja otetaan laajemmin käyttöön, niin mitä se vaikuttaisi koko valtakunnan tasolla, hän sanoo.
Terveydenhuollon kulut vaihtelevat Suomessa voimakkaasti sairaanhoitopiiristä ja kunnasta toiseen. Esimerkiksi erilainen väestörakenne on yliopiston laskelmissa otettu Neittaanmäen mukaan huomioon. https://www.jyu.fi/it/julkaisut/tekes_2/kustannukset
Vastaavanlaisia laskelmia on tehnyt Aalto-yliopiston tutkimusryhmä, joka on julkaissut useita raportteja Kunnallisalan kehittämissäätiön kautta.

(4) STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee perustelee blogikirjoituksessaan valinnanvapausratkaisua ja sitä, että ei ratkaisu nosta kustannuksia.
"Sote-palveluille on kuitenkin luonteenomaista, että uusia tyydyttämättömiä tarpeita nousee esiin ja kysyntä kasvaa, kun palvelujen saatavuus parantuu. Tästä syystä maakuntien rahoitusta koskevassa hallituksen esityksessä korostuu budjettiohjauksen rooli. Maakuntien rahoituksen ei automaattisesti anneta kasvaa, vaan menoja hillitään budjettirajoitteella.  Samaan aikaan tarkastellaan ja varmistetaan maakuntien ja valtion välisissä neuvotteluissa, että ihmiset saavat perusoikeuksien mukaiset palvelut."
http://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/sote-valinnanvapaus-ei-romuta-kustannusten-hillintaa

(5) Lasse Lehtonen: Sote-karnevaalin hinta, Uusi Suomi-blogi 29.10.2017:" ....Surullista on, että tuolle 3 mrd euron uudelle kuluerälle on vaikea osoittaa terveyshyötyä tuovaa vaikuttavuutta. Surullista on myös se, että alkuperäinen tavoite perusterveydenhuollon valinnanvapaudesta olisi saatu aikaan myös sairausvakuutuksen korvaustasoa nostamalla. Jonojen poistamiseen tarvitut 3 miljoonaa lääkärissäkäyntiä perusterveydenhuollossa olisivat niin rahoitettuna maksaneet vain n. 300 milj. euroa. Osaa tuota rahasta olisi voinut käyttää kannustimena julkisen terveydenhuollon yleislääkäripalveluiden parantamiseen."
  • Duodecim-lehteen kirjoittivat aiheesta professorit Markku Heikinheimi, Jussi Huttunen, Martti Kekomäki, Kimmo Kontula, sekä Pekka Mustonen, Kari Raivio, Janne Rapola otsikolla: "Ehdotettu valinnanvapausmalli uhkaa palvelujärjestelmämme perusteita". "Huomiotta on jäänyt siis se, että vain peruspalveluita koskeva valinnanvapaus rikkoo toiminnan integraatiotavoitteen mahdollisimman täydellisesti. Tuhoa täydennetään vielä pelkkiä peruspalveluita koskevalla kapitaatiolla, jossa korvaukset määräytyvät listautuneiden potilaiden tai asiakkaiden määrän mukaan, jolloin palveluntuottajien kannusteet vaihtuvat kesken hoitoketjun. Omien kustannusten välttely alkaa kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla, kun toimijat alkavat siirrellä hoitovastuita toisilleen omaa taloudellista hyötyään tavoitellen. Suurin hyötyjäryhmä ovat riitoja ja vastuita selvittävät juristit. Potilaat joutuvat pahenevan pallottelun kohteeksi, ja Suomen kansantalous kantaa suurimmat tappiot."
  • Vallinnanvapautta olen avannut myös kirjassani Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017, ss. 177-180. Kannusteet ovat haaste. Mikä on optimaalinen suhde kapitaatioperiaatteen ja suoriteperiaatteen välillä. Riskinä on ylihoito tai kannusteet optimoiva asiakasvalinta.
(6) HS-pääkirjoitus 3.11.2017:  Terveydenhuoltoa mullistavat eniten digipalvelut, eivät maakunnat tai valinnanvapaus. Digitalisaatio avaa sote-palveluihin mahdollisuuden siirtyä hoitosuoritteiden tuottamisesta kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Tiedolla johtaminen on huomioitu hallituksen sote-esityksissä, mutta sen toteutuminen on vielä monen mutkan takana. Kiti Myllerin tuore blogikirjoitus -"SOTE sopan kuplat ja kuprut – sivustaseuraajaa sapettaa"
tuo kriittisen näkökulman mm. aiheeseen "kaikkea digikivaa". http://kitimuller.com/?p=468
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005434339.html?share=360a67c04d7e1c1462e24fcb0463abe2


(7) Lean-oppia on toteutettu SOTE-maailmassa siellä ja täällä. Selvitin ajatustavan käyttöä kirjassani SOTE-uudistus - pirullinen ongelma, Norderstadt 2016, ss. 211-221. Kuvasin myös valaisevan esimerkin kirjassani Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017 Järvenpään uudesta sosiaali- ja terveyskeskuksesta (ss. 93-95).

Länsi-Pohjan keskussairaala Kemissä on päätymässä Mehiläisen hoidettavaksi.(8) Länsi-Pohjan tapaus: Sairaalan alasajo veisi Meri-Lapista kaikkiaan jopa 1000 työpaikkaa – kaupat, palvelut, koulutus ja asuntomarkkinat kärsisivät. Kaupunginjohtajat pelkäävät sairaalan alasajon vaikuttavan Meri-Lappiin dramaattisesti. Ostovoiman heikkenemisen vuoksi esimerkiksi vähittäiskauppa sekä palvelut kutistuisivat.( https://yle.fi/uutiset/3-9916048)  Ja mitä tästä sitten seurasi. Mehiläinen haistoi markkinaraon oikea-aikaisesti.  15-vuoden yhteisyrityssopimus sinetöi monopolin ja rajoitti tulevan maakunnan mahdollisuudet vaikuttaa palvelujen muotoiluun.(https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005449960.html) Kustannukset eivät laske tässä yhtälössä. Uhkana on koko maakunta-soteuudistuksen hallittavuus ja ajautuminen yksityisten suurten yritysten temmellyskentäksi. Huolen puki sanoiksi HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”... "sitä saa mitä tilaa".
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005453757.html
Ja uusin nerokkuus on tapaus Siikalatva. Iltalehti uutisoi asiaa seuraavasti:
"Keskelle Oulun Rotuaaria, Kauppurienkadulle, on tulossa Siikalatvan terveyskeskuksen etätoimipiste. Rotuaarilta Siikalatvan Rantsilaan on yli 60 kilometriä matkaa.
Kuvion taustalla on Mehiläinen, jolle Siikalatva ulkoisti sote-palvelunsa kokonaan vuonna 2015.
Mehiläinen esitti Siikalatvan kunnalle etäpisteen perustamista Ouluun. Siikalatvalta käy Oulussa muutamia satoja työntekijöitä. Lisäksi Oulu on siikalatvalaisten asiointipaikka. Kaupoissa käynti ja terveyskeskusreissu hoituvat samalla matkalla. Kätevää varmasti monen siikalatvalaisen kannalta."
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711292200568204_u0.shtml

(9) Suomen kuvalehti on arvioinut transaktiokustannuksia kyselemällä maakunnilta ja STM:ltä. SK /Mikko Niemelä 10.11.2017:  "Sipilän hallituksen sote-paine kasvaa: Pelkkiin selvityksiin ja byrokratiaan käytetty jo ainakin 38 miljoonaa euroa. Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelutyön kustannukset alkavat todella kasvaa vuonna 2018....Todellisuudessa sote- ja maakuntauudistuksen valmistelukulut ovat vasta alkutekijöissään. Yksi suurimmista kustannuksista on soten ICT-hanke, johon kerrottu kuluvan ainakin 130 miljoonaa euroa. Monella aiemmalla julkisella ICT-hankkeella on ollut ikävä tapa ylittää alkuperäinen budjettinsa moninkertaisesti. Kalliit, uudet ICT-järjestelmät rahoitetaan valtion SoteDigi-yhtiön kautta. Sen rahoitus puolestaan tulee Valtion kehitysyhtiö Vakesta. Vaken varat sen sijaan saadaan, kun Sipilän hallitus myy valtionyhtiöiden, kuten Ekokemin, Nesteen, Altian, Kemijoki Oy:n ja Postin osakkeita."
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sipilan-hallituksen-sote-paine-kasvaa-pelkkiin-selvityksiin-ja-byrokratiaan-kaytetty-jo-ainakin-38-miljoonaa-euroa/?shared=993454-485dccfa-999
Itse kuulin Tietojohtamisen verkostopäivillä 8-10.11.2017 Pyhätunturilla eräältä asianosaiselta, että maakunta-soteuudistukseen on valjastettu yli 5000 asiantuntijaa.

(10) Juhani Lehto: Sote-markkinat julkisen sääntelyn haasteena 2, Yhteiskuntapolitiikka, e-julkaisu 16.11.2017.
https://www.julkari.fi/…/…/135582/YP171116_lehto_online.pdf…
YP tiivistää Lehdon analyysin valinnanvapauden markkinoista. Avautuvat markkinat ovat suuremmat kuin mitä STM on arvioinut:
"Professori Juhani Lehdon mukaan soten valinnanvapausmarkkinat olisivat yli kaksi miljardia virallisarviota isommat. Virallisen esittelyn mukaan kysymys olisi noin 5,8 miljardin uudenlaisesta markkinasta. Lehto arvioi tänään Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa analyysissa, että kyse on pikemmin noin 8 miljardin euron markkinoista." 

(11) Olli Kangas 23.11.2017 (Kela blogi) :  Suurten ja pienten uudistusten mahdollisuudet ”Todennäköisin skenaario on kokonaiskustannusten nousu.”
"Kustannusten suhteen todennäköisin skenaario on kokonaiskustannusten nousu. Voi olla, että julkisissa sote-menoissa saavutetaan säästöjä, mutta yksityisen rahoituksen määrä saattaa kasvaa. Paljon riippuu siitä, miten Länsi-Lapin kaltaiset tapaukset päätetään hoitaa: annetaanko ulkoistamissopimuksia tehneille alueille edelleenkin valtion rahaa, vai joutuvatko alueella asuvat kustantamaan ratkaisunsa täysin itse tai millaisia rahoitukseen liittyviä sopimuksia ulkoistaneet kunnat saavat tehdä maakunnan kanssa."
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/4290

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti