Kilpailuvaltio Suomi 100 hyvinvoinnin tulevaisuuttako?

"Kilpailuvaltio syrjäytti perinteisen turvavaltion
Kansalaisten turvallisuuden takaaminen on ollut modernilla aikakaudella valtioiden keskeinen teh­tävä. Tämä tehtävä on tehnyt ­valtioista kansallisvaltioita ja auttanut kansalaisia samaistumaan val­tioon. Nykyisin valtiot ovat kuitenkin ensisijaisesti kilpailuvaltioita. Niiden tavoitteena on kansallisen hyvinvoinnin takaaminen siten, että valtio asemoidaan mahdollisimman edullisesti suhteessa kansainvälisiin markkinoihin. Tiukasti rajattu itsenäisyys ei ole enää hyve vaan enemmänkin haitta" (tutkija Pertti Joenniemi HS:n vieraskynä 3.12.2017:  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005474207.html).

Turvavaltiosta hyvinvointivaltioon. Pohdin itse kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" samaa aihetta rajautuen suomalaiseen yhteiskuntaan ja Suomen valtion rooliin. Joenniemen ajatuskulkua noudattaen itse asiassa turvavaltiota rakennettiin heti itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen aluksi vahvasti kahtiajakautuen (kansalaissota) ja sitten itsenäisyyttä puolustaen. Voitaisiin sanoa, että turvavaltio oli keskiössä sotien loppuun saakka. Tämän jälkeen alkoi hyvinvointivaltion rakentaminen unohtamatta turvavaltiotehtävää. Rakentamisvaiheen jälkeen on alkanut puolustusvaihe. Olisiko tässä nyt sitten tulossa vaihtoehtoiseksi orientaatioksi kilpailuvaltio. Ja lopuksi olemme kulkemassa toimialamurrokseen, jossa kilpailuvaltion ajatustapaa juurrutetaan Suomeen. Mutta on niitä muitakin murroksen trendejä kuten kuluttajakäytymisen ja digitalisaation murrokset. (Ensimmäinen kuva).

Suljetusta yhteiskunnasta avoimeen yhteiskuntaan. Suomi oli varsin suljettu yhteiskunta aina 1990-luvun alkuun saakka. Avoimeen yhteiskuntaan johti myös hyvinvointivaltion ohjausmekanismin avaaminen. Sitä kuvaa toinen kuva, jossa havainnollistetaan valtion keskitetyn ohjauksen muutosta verrattuna muiden toimijoiden autonomian kasvuun. Kolmas kuva näyttää yhteiskunnan vaurastumisen mukana hyvinvointivaltion jatkuvan kasvukäyrän. Huolimatta valtion ohjausroolin muutoksesta hyvinvointivaltion palvelut ovat lisääntyneet näihin päiviin saakka.

Toimialamurros tarkoittaa käytettävissä olevien voimavarojen ja tarpeiden välistä ristiriitaa. VM ja talouspoliitikot kutsuvat tätä kestävyysvajeeksi. Toimialamurros tarkoittaa myös sitä, että valtion erilaiset roolit kohtaavat ja jopa muodostavat ristiriitoja keskenään. Turvavaltion roolissa yhtenäiskulttuuri merkitsee jatkuvaa aseiden ja puolustuksen kilpavarustelua. Joenniemen analyysiä noudattaen uhkana ja riskinä ovat turvavaltion sisäiset kriisit. Mitä eriarvoisempi on yhteiskunta, sitä enemmän on on uhkia sisäiselle turvallisuudelle. Pohjoismaiset yhteiskunnat ovat tasa-arvoisuuden kärkimaita, mutta kilpailuvaltio-ajattelu murentaa omalta osaltaan tätä tasa-arvoisuutta. Siksi puhutaan myös hyvinvointivaltion puolustamisesta. Toisaalta jatkuva hyvinvointivaltion palvelupaletin laajentaminen uhkaa myös valtion resurssien kestävyyttä. Valtion velan kasvu on tästä ilmentymä (mittari). Hyvinvointivaltion rakentaminen on perustunut jatkuvan kasvun uskoon ja luottamukseen.

Maakunta-SOTE-uudistus pelastaa hyvinvointivaltion? Näin osa meistä ajattelee. Vastuu siirretään kunnilta laajemmille hartioille. Valtion keskitetty ohjaus otetaan uudelleen käyttöön niin resurssiohjauksena kuin sisältöohjauksenakin. Tämä pelastusoperaatio perustuu myös uskoon ja toivoon, kuten olen asian aikaisemmin todennut. (ks. blogikirjoitukseni:https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/11/soten-kustannukset-ja-saastot.html).

• USKO: VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki: 1. SOTE- palvelujen tuottavuudessa parannettavaa;  2. Isot erot palvelujen laadussa ja kustannuksissa - tuottavuuspotentiaalia on; 3. Vanhusten laitoshoidon vähentäminen 45 %; 4. Suurimmat säästöt tulevat vähentämällä palvelujen tarvetta.

• TOIVO: STM:n kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee:
  ”SOTE- palveluille on kuitenkin luonteenomaista, että uusia tyydyttämättömiä tarpeita nousee esiin ja kysyntä kasvaa, kun palvelujen saatavuus parantuu. Tästä syystä maakuntien rahoitusta koskevassa hallituksen esityksessä korostuu budjettiohjauksen rooli.”

• EPÄTOIVO: Lukuisa määrä asiantuntijoita, kuten viimeksi Juhani Lehto ja Aki Linden sekä tapaus Länsi-Pohja:
  Lehto: "Kustannusten kasvun hillinnän sijasta odotettavissa olisi kustannusten kasvun kiihtyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen."

Oma etu syrjään. Uskon, toivon ja epätoivon takana on kuitenkin monia intressejä. Kilpailuvaltioajattelu ja hyvinvointivaltioajattelu eivät oikein kulje käsi kädessä. Näin mm. yhä suurempi osa poliitikoistakin alkaa epäillä, onko maakunta-SOTE-uudistus itse asiassa aivan muuta kuin kansalaisten parhaan ajamista. Ja saavutetaanko mallilla säästöjä vai itseasiassa kustannusten kasvua.

"Olen sitä mieltä, että päätöksiä tehdään liikaa ideologien ja puolueiden vallan vuoksi. Ykkössijalla pitäisi olla Suomen ja sen kansalaisten etu. Jokainen päätös on politiikassa joka tapauksessa kompromissi. Juuri siksi oma ja lähipiirin etu on työnnettävä syrjään – muuten mikään uudistus ei onnistu, niin kuin nyt surullisen usein näyttää käyvän.  Tähän on saatava muutos."  En ole ennen siteerannut omassa blogissani Hjalliksen kirjoituksia enkä juuri muidenkaan poliitikkojen viime aikaisia kirjoituksia. Aika hyvä päätelmä on tämä Hjalliksen blogin otsikko: "Oma etu syrjään!". https://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2017/12/01/oma-etu-syrjaan/

Viite: Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Norderstadt 2017, ss. 105 -123; Oheiset kuvat ovat kirjastani.
Pohdin kirjassa myös vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvia. Tämä paljon palstatilaa saanut talouden murros (kestävyysvaje) on vain yksi osa toimialamurrosta. Tärkeätä on myös nostaa muita megatrendeja esille kuten kuluttajakäyttäytymisen murros ja digitalisaation murros.