Tieto soteintegraation avain - työsarkaa riittää, mutta riittääkö aika?, päivitys 7.2.2017

STM:n kuva 10.1.2017 tiedotteesta

Tunniste: ICT/tietojärjestelmät, sote-uudistus, ks. tunnisteen ja bloggauksen taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Ollin integraatiokokemuksia. Käytin taannoin terveyspalveluja. Integraatioketju alkoi työterveydenhuollosta ja jatkui julkiseen erikoissairaanhoitoon. Ketju pelasi hyvin, mutta eteni hitaasti eikä tieto aina seurannut mukana. Edellisessä kokemuksessani tiedon integraatiossa oli ongelmia työterveyden ja erikoissairaanhoidon välillä sekä erikoissairaanhoidon sisällä. Tässä seuraavassa tapauksessa ongelmat olivat erikoissairaanhoidon sisäisiä. No potilas tietää, oli henkilöstön vastaus. Perinteinen lähete oheistietoineen eteni onnahdellen.Tämä viimeinen tapaus on ajalta 20.12.16 - 6.2.2017. Katsotaan, miten jatkossa käy.

Palveluintegraatioselvitys valmistui Tampereen yliopiston tutkijoiden tekemänä 10.1.2017. Vähän on tätä selvitystä referoitu. Oli muuten aika napakka, kriittinen. Taustalla oli ulkomaisten tutkimusten ja selvitysten ns. meta-analyysi sekä kotimaisia asiantuntijahaastatteluja. Selvityksen avain on asiakkaan - palvelun - tiedon integraatio. Tiedon on kuljettava, mutta nyt se ei kulje riittävästi. STM:n tiedotteen ensimmäiset virkkeet ovat seuraavat: Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja tietojärjestelmien kokonaisvaltainen yhteensovittaminen on sote-uudistuksen tärkein tavoite. Uudistuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että rakenteellisten uudistusten lisäksi integraatiota edistetään erityisesti asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta. Tutkijat päätyvät kymmeneen johtopäätökseen, joista ydinsanoman olen kopioinut:

• Johtopäätös 1: Sosiaali-ja terveydenhuollon palveluintegraatio edellyttää niin systeemi-, työntekijä- kuin asiakaslähtöistä muutosta.

• Johtopäätös 2:  Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisen ja tuottamisen ohjattavuuden ja hallittavuuden kannalta systeemitasoinen toiminnanohjaustieto on kytkettävä olennaisiin johtamiskysymyksiin. 

• Johtopäätös 3:  Sosiaali-ja terveyspalvelujen kokonaisvaltaisesta systeemisestä uudistamisesta, joka toteutetaan vertikaalisen ja horisontaalisen integraation periaatteiden mukaisesti, on maailmalta vähän tutkimusnäyttöä.

• Johtopäätös 4: Palvelujärjestelmien uudistamisessa kokonaisvaltaisuus tai nopea aikataulu ei ole välttämättä ongelma, jos palveluintegraation toteuttamisen tapaan kiinnitetään aivan erityistä huomiota.Tällöin merkityksellistä on positiivisen ja osallistavan ilmapiirin luominen, kokeilujen salliminen ja asiantuntijatiedon hyödyntäminen palvelujärjestelmän uudistamista koskevassa päätöksenteossa. Uudistamistyössä olisi myös sallittava ja kannustettava erilaisiin mallivariaatioihin, jolloin kokeilu- ja kehittämistoiminnan kautta saatu tietokin olisi monipuolisempaa.

• Johtopäätös 5:  Mikäli sote-uudistus etenee ehdotetulla tavalla, keskeinen kysymys integroinnin kannalta on valtion ja maakuntien keskinäinen suhde.

• Johtopäätös 6:  Mikäli sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa ei jatkossa onnistuta rakentamaan (a) yhteistyöhön perustuvaa rajapinta-ajattelua julkisesti ja muulla tavoin tuotettujen sosiaali-ja terveyspalvelujen välille sekä (b) asiakkaiden ja yhteisöjen kannalta toimivia terveyden edistämisen prosesseja maakuntien ja kuntien välille, niinsote-uudistuksen suuret toiminnalliset ja kustannussäästöihin tähtäävät tavoitteet jäävät toteutumatta. 

• Johtopäätös 7: Maakuntaorganisaatioissa palveluintegraation keskeisenä edellytyksenä on poliittisen johdon ja virkamiesjohdon yhteneväisen käsityksen luominen palveluintegraation tarpeesta, tavoitteista ja keinoista. Horisontaalinen integraatio edellyttää palveluorganisaation–ja palveluekosysteemin johtamiskäytäntöjen sisäistä yhtenäisyyttä. Vertikaalisen palveluintegraation kulmakivenä on palveluintegraatioon tähtäävä verkostojohtaminen ja -hallinta ja näitä tukeva innovaatiotoiminta ja kokeilukulttuurin synnyttäminen.

• Johtopäätös 8:  Kokonaiskehittämisen kannalta keskeneräinen lainsäädäntö ei edistä palvelu- eikä tietointegraation kehittämistä. Lainsäädännön keskeneräisyyden vuoksi kehittämisessä joudutaan varautumaan erilaisiin potentiaalisiin tilanteisiin tai niiden variaatioihin.Tämä realisoituu kehittämisen sirpaleisuutena.

• Johtopäätös 9:  Suomessa on viime vuosikymmenien aikana tehty johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä tiedon integraatiossa ja asiakas- ja potilastietojärjestelmien välisten rajapintojen avoimuuden parantamisessa. Tätä työtä pitää tukea selkeillä poliittisilla linjanvedoilla ja valtakunnallisella ohjauksella.

• Johtopäätös 10: Tietojärjestelmäintegraation painopistettä pitäisi siirtää kohti kokonaissuunnittelua. Tällöin kyse olisi pitkälti jo käytetyn kokonaisarkkitehtuurin mukaista, mutta sen pitäisi yhdistää selkeämmin palveluita ja niitä tukevia tietojärjestelmiä: toiminnasta ja kehittämisestä on voitava keskustella yhteisin merkityksin myös palveluiden toteuttajien tasolla. Yhdistävä elementti olisi tällöin asiakaslähtöisyys.

Inhimillinen tekijä. Kymmenen kohdan listan avain on johtaminen ja tahtotila saada aikaan muutos. Toinen avain on asiakaslähtöisyys, joka on tämänkin selvityksen mukaan yleisesti tiedossa, mutta ei riittävästi otettu huomioon. Kolmas avain on kokonaissuunnittelu. Kun kokonaissuunnittelu ontuu, ontuu myös tiedon siirron protokollat. Ajaudutaan sähköisen, paperisen ja muistelumaailman ristisiitokseen. Pahimmillaan tästä voi seurata asiakas/potilasturvallisuusriskejä tai jopa haittatapahtumia. Parhaimmillaan se on jopa hieman koominen osa sinänsä hyvää ja laadukasta palvelua - ns. inhimillinen muistamis/unohtamisosio palvelun vuorovaikutuksessa. Jos jokin asia (tutkimus tai perustieto) puuttuu, se voidaan korvata uudella vastaavalla tiedolla. Onhan se tietysti tehotonta, kun kertakirjaus olisi avainasia. 

Huoleni on, miten saadaan integroitua terveydenhuollon korkean teknologian mukanaan tuoma tieto asiakastiedon kanssa ajantasaisesti, laadukkaasti ja ilman turhia toistoja. Toinen huoleni liittyy sosiaalihuoltoon, jossa systemaattisen tiedon keruun traditiot ovat heikot terveydenhuoltoon verrattuna. Ja kolmas huoleni on aikataulu. Miten ihmeessä saadaan tiedonhallinta ja sotejärjestelmäuudistus samaan aikaan kotiin?

Niin kannattaisi perehtyä tähän tutkijoiden selvitykseen kymmenen kohdan johtopäätöksineen ja toimenpide-ehdotuksineen. Aineistoa voi kierrättää myös nyt lausunnoilla olevan lakipaketin kommentteihin. Josko sitä kautta selvitys saisi enemmän jalansijaa jatkosuunnittelussa.

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/tutkimus-sote-integraatiosta-puuttuu-kokonaisvaltaisuus?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter


Päivitys 7.2.2017: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella:
Olen viime kuukausina tarkastellut sotepalveluja ja niiden integraatio useiden perustason kokemusta ja kustannusvaikuttavuuden arvioinnin kehyksessä. Ydinkysymykseksi, josta on kovin vähän keskusteltu, onn noussut TOIMINNANOHJAUS ja TIEDON HALLINTA yksittäisen ihmisen vuorovaikutuksessa sote-palvveluiden ja myös muiden 'hyvinvointi'palvelujenja niiden ammattihenkilöiden kanssa. Olen alkanut työnimenä puhya 'personoidusta toiminnanohjauksesta' ja 'personoidusta tiedon hallinnasta'. Aikaisemmin nämä tulivat hoidetuksei yhden henkilökohtaisen/oma/väestövastuu/yms. työntekijän toimesta, kuna hänellä oli omissa aivoissaan ja asiakaskortistossaan toiminnanohjauksen kannalta olennainen tieto vastuullaan olevista ihmisistä. Tämä vaihe ohitettiin jo 1960-1970-luvuilla, mutta edelleen haikaillaan yhden 'palveluohjaajan' perään, kun samalla toisia ydinkäsitteitä ovat monialaisuus, moniammatillisuus ja rajojen ylittäminen.Ollin mainitseman raportin ongelmana on samanlainen vieraantuminen etäälle ihmisten arjesta, mikä on tunnusomaista koko sote-uudistukselle. Kysymys on viime kädessä yhdestä ihmisesta ja hänen kohtaamisistaan ammattihenkilöiden/järjestelmien kanssa ajan myötä kertyvän tiedon hallinta ja sen hyödyntäminen tämän vuorovaikutussuhteen jatkuessa eli arvon luomisesta yhdessä yksilötasolla.