Aktiivinen työvoimapolitiikka ja soteuudistus nivoutuvat yhteen, päivitys 19.2.2017

Tunniste: sote-uudistus, ks. tunnisteen, bloggauksen ja bloggaajan taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html

Aktiivinen työvoimapolitiikka on yhteydessä maakunta-soteuudistukseen monin tavoin. Sen havainnon tein, kun olin aivan erinomaisessa seminaarissa kuulijan paikalla 14.2.2017. Vapaus valita toisin - riippumaton kansalaisfoorumi oli järjestänyt tilaisuuden. (1) Aiheesta on tulossa jatkoseminaareja ja syksyllä kirja. En nyt ryhdy referoimaan yksittäisiä alustuksia tai asiantuntevia yleisön puheenvuoroja. Kerron, miten itse näin tilaisuuden annin.

1. Aktiivinen työvoimapolitiikka liittyy talouspolitiikkaan ja poliittiseen vallankäyttöön. Se on ensimmäinen havaintoni. On aikoja, jolloin aktiivinen työvoimapolitiikka on ollut voimissaan. Kyse on valtion tason poliittisista toimenpiteistä, valikoivista sellaisista, joilla pyritään vaikuttamaan työllisyyteen tai itse asiassa vähentämään työttömyyttä. Voidaan tiivistetysti todeta, että toisessa ääripäässä on ajattelu, että hyvä talouspolitiikka ja markkinat ratkaisevat oleellisesti työllisyyden ja työttömyyden ongelmat. Aktiivinen työvoimapolitiikka puolestaan haluaa puuttua työttömyyden ongelmiin - erityisesti pysyviin tai pysyviksi muuttuviin ongelmiin. Miten politiikka tähän sitten vaikuttaa? No poliittisten toimenpiteiden avulla voidaan luoda tai lisätä aktiivisen työvoimapolitiikan välineitä ja resursseja tai sitten päinvastoin.  Seminaarin asiantuntijat ovat sitä mieltä, että resurssit ja tahtotila ovat tällä hetkellä riittämättömät. Myös TEM:n perustaminen on alistanut työvoimapolitiikkaa talouspolitiikalle. Oheisessa kuviossa on vertailuna te-palveluresurssit Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Karu on taulukko Suomen kannalta. (Kuva on Erja Lindbergin alustuksesta).

2. Aktiivisella työvoimapolitiikalla voidaan vaikuttaa erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen. Näyttää siltä, että suhdannevaihteluiden ja lamojen seurauksena syntyy joka kerta lisääntyvä peruspopulaatio pitkäaikaistyöttömiä ja jopa sen seurauksena myös ylisukupolvisia pitkäaikaistyöttömiä. Pelkkä talouspolitiikka ei siis ratkaise työttömyysongelmaa. Voidaan vielä sanoa toisin: Lyhyen aikavälin työttömyydellä on pitkän aikavälin negatiiviset seuraukset. Aktiivista työvoimapolitiikkaa on monenlaista. Hiilamon työryhmä on esittänyt joitakin malleja. (2) Myös Kajanojan esittelemä työtakuumalli on yksi. (3) Ja tietysti kansan syvät rivit ovat esittäneet, että ei muuta kuin työttömät risusavottaan. Eettis-moraalinen jako kulkee käsitteiden "työnteon oikeus" vs. "työteon pakko" välillä. Lyhytaikaisesti työttömät ovat onnekkaita, koska heidän oma aktiviteettinsa ja kilpailukykynsä työmarkkinoilla takaa jatkotyömahdollisuudet. Pitkäaikaistyöttömiä on asiantuntijoiden puheenvuorojen perusteella tällä hetkellä noin 250000. Eikä tuo määrä ole nykytoimenpitein mitenkään vähentynyt. Ryhmä voidaan jakaa neljänneksiin seuraavasti (Kajanojan jako): 1/4 osaaminen ja työhistoria antavat välittömät mahdollisuudet työllistyä työmarkkinoille, toinen 1/4 vaatii jo ulkopuolista apua työllistymiselle; kolmas 1/4 vaatii pitkäaikaisia toimia ja työllistyminen on myös jotain avointen markkinoiden työllistymisen ja erilaisten julkisten toimijoiden ratkaisujen varassa; neljäs 1/4 on ns. toivottomien joukko, joilla on monia pysyviä työllistymistä ehkäiseviä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia - sosiaali- ja terveystoimi on avuksi heille.

3. Aktiivinen työvoimapolitiikka ja maakunta-sote liittyvät yhteen, jonka seurauksena on sisäinen resurssikilpa. Maakunta-soteuudistus muuttaa työvoimahallinnon roolia. Tällä hetkellä työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat kaksijakoisesti valtion ja kuntien tehtäviä. Kuntien agendalla on monenlainen työllistämispolitiikka ja resurssejakin menee tähän paljon - jos ymmärsin niin yhteensä yli 800 me. (tieto Erja Lindbergiltä). Jatkossa valtion työvoimapalvelut siirtyvät maakuntien vastuulle. Kun valtio osoittaa maakunnille "könttärahasumman" kaikkeen maakuntien vastuulle tulevaan toimintaan, on maakuntien sisällä tulossa kilpailutilanne mm. soten ja työvoimahallinnon resurssien välillä. Tähän asti työvoimahallinnon resurssit ovat olleet omalla momentilla TEM:n alla. Jatkossa tällaista erillistä korvamerkittyä momenttia ei tule. (tieto yleisöpuheenvuorosta). Pahimmillaan tämä johtaa joko aktiivisen työvoimapolitiikan alasajoon tai erilaiseen käytäntöön eri maakuntien välillä. Samoin maakunnittain tulee haasteeksi, miten yhteistyö ja työnjako järjestetään kuntien kanssa jatkossa  ja onko tämä jotenkin työttömien kannalta tasavertaista. Myös erityisesti sosiaalitoimen rooli työvoimaviranomaisten kanssa on jatkossa haaste. Tästähän on jo kovasti keskusteltu Hiilamon ryhmän ehdotuksia arvioitaessa.

Robert Arnkilin kokonaisstrateginen työvoimapalvelujen malli

4. Työvoimapalvelujen yksityistäminen on analoginen haaste sotepalvelujen vastaavien linjausten kanssa. Yksityistämistä on tehty mm. Australiassa ja Iso-Britaniassa. Tätä on myös tutkittu kahdella tapaa. On tutkittu, miten ja mihin palveluihin yksityistäminen olisi eduksi. Selviä tuloksia ei ole siitä, onko yksityistämisestä hyötyä vai ei. Toinen asia on, että työvoimapalvelut muodostavat laajan työvoimapoliittisen kokonaisuuden. Valtion on ohjattava, minkälaisia palveluita halutaan tarjota kenelle ja minkä takia. Uhkana on, että yksityiset palvelujen tuottajat harjoittavat kermankuorintaa ja julkiselle puolelle jäävät vaikeimmin ratkaistavat työvoimapoliittiset kysymykset. Samoin tulee ongelmaksi, missä on työvoimapoliittinen kokonaisvastuu, jos osa on yksityistä toimintaa ja osa julkista. Robert Arnkil esitti seminaarissa kuvion, jossa näkyy tuo kokonaisajattelu ja miten voidaan päätyä osaoptimointiin. Oleellista on kokonaisuuden hallinnan lisäksi vuorovaikutus ja verkottuminen eri toimijoiden kesken työttömien eduksi. Samaan aikaan, kun tehdään valtio-maakunta-kunta-suhteessa hallinnollisia muutoksia, toteutetaan yksityistämistä. Lopputulos voi olla tuhoisa.

5. Ristipölytys soten ja työvoimapoliittisten ajatusten kanssa olisi tarpeen. Tulee mieleen muutama asia, joka koskee molempia osapuolia tai voisi ottaa toiseltaan oppia:

• Uusia malleja pitää hakea muista maista, mutta selvittää samalla, mihin kokonaisuuteen palvelumallit noissa muissa maissa liittyvät. Tutkimusta tarvitaan uusista malleista ja tämän jälkeen kokeilua suomalaissa olosuhteissa. 
• Yksityisten palvelujen mukaan tuominen on oltava hallittua, jotta a) yksityinen taso ei pääse kermankuorintaan ja b) että yksityiselle palvelulle syntyy järkevä liiketoiminta-rooli. 
• Yksityinen ja julkinen sekä myös järjestöpuolen palvelujen tuottajat on nähtävä verkostona, jossa julkisella vallalla on kokonaisvastuu. Kokonaisvastuu voidaan rakentaa tutkimusten ja kokeilujen kautta pelisäännöiksi, verkostomaiseksi toiminnaksi tai jopa integroiduksi ekosysteemiksi. Muuten ajaudutaan osaoptimointiin, kerman kuorintaan ja kokonaisuuden kannalta tehottomuuteen. Viime kädessä saattavat kokonaiskustannukset vain kasvaa. 
• Työvoimapolitiikka ja sotepalvelut linkittyvät yhteen tiettyjen vaativien asiakasryhmien osalta. Nämä asiakasryhmät on tunnistettava sekä ennakoivasti että realisoituessaan. Ennakoivasti voidaan löytää hälytyssignaaleja siitä, milloin työssä oleva on ajautumassa työelämän ulkopuolelle joko omien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi tai työelämän rakenneongelmien vuoksi  (tai molemmista syistä). Toinen linkki on tuo vaikeimmin työllistettävissä oleva neljännes, jolla jo ovat realisoituneet tai kroonistuneet sekä työttömyys että henkilökohtaiset sosiaali- ja terveysongelmat. (4)
• Viimeisenä ristipölytyksen asiana on uhka resurssien epäterveestä kilpailusta maakuntien sisällä eri toimintasektorien kesken. Valitettavasti usein käy niin, että vahvat voittavat. Ennakolta vahvoja ovat terveydenhuollon toiminnot ja toimijat - erityisesti erikoissaanhoito. Heikkoja ovat sosiaalihuollon toiminnot, aktiivisen työvoimapolitiikan toiminnot sekä toimijat.

Viitteet

(1) Onko aktiivinen työvoimapolitiikka / tempputyöllistäminen mennyttä aikaa? vai onko työtakuu uuden työllisyyspolitiikan avain. Tästä osoitteesta löytyy alustusten kalvot.  http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?83259

(2) Heikki Hiilamo, Kathrin Komp, Pasi Moisio, Thomas Babila Sama, Juha-Pekka Lauronen, Aasa Karimo, Päivi Mäntyneva, Antti Parpo & Henri Aaltonen:
Neljä osallistavan sosiaaliturvan mallia
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 18/2017 http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tutkimus-esittelee-nelja-osallistavan-sosiaaliturvan-mallia?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616
Tiivistelmä
Tutkimusraportissa tarkastellaan, miten nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, erityisesti työttömyysturvaa, voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin työttömien osaamisen kehittämiseen, työelämäosallisuuden vahvistamiseen, työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymiskynnyksen alentamiseen. Selvityksessä on kartoitettu Suomen kontekstia ajatellen vaihtoehtoisia osallistavan sosiaaliturvan malleja. Kansainvälisistä osallistavan sosiaaliturvan malleista käsitellään Saksan, Tanskan ja Hollannin osallistavan sosiaaliturvan malleja, joiden lisäksi esitetään osallistumistulomalli Suomelle. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat uusia polkuja työelämään ja laajemmin yhteiskunnalliseen osallistumiseen, sillä perinteinen työttömien aktivointipolitiikka on osoittautunut heikoksi keinoksi työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja estää syrjäytymistä. Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena on työikäisten työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevien ihmisten aktivointi koulutukseen, kansalaistoimintaan tai muuhun yhteisölliseen toimintaan. Selvityksen perusteella tutkijaryhmä pitää osallistumistuloa esitetyistä malleista toteuttamiskelpoisimpana osallistavan sosiaaliturvan vaihtoehtona Suomessa. Osallistumistulo korvaisi kuntouttavan työtoiminnan ja antaisi osallistujille mahdollisuuden tietyissä rajoissa valita oma tapansa osallistua. 

 (3) Jouko Kajanoja esitteli työtakuumallin seminaarissa.  Tällä taataan ihmisten osallisuus työelämässä ja tätä kautta vältetään syrjäytymistä. Tällaista on kokeiltu maailmalla ja myös Suomessa aikanaan. Paras esimerkki oli Paltamon kunta, jonka työtakuukokeilussa nujerrettiin 16%:n työttömyysaste 4%:n tasolle. (Tämän hetken tilannetta en tunne tuossa kunnassa.). Työtakuun yksinkertainen idea on kartoittaa työttömän omat osaamisen edellytykset. Samalla kartoitetaan erilaiset työt, joita voitaisiin tarjota. Töiden pitäisi olla sellaisia, jotka eivät häiritse tavallisia työmarkkinoita eli eriarvoista työmarkkinoita. Esimerkiksi hoiva-alalta löytyy työllistettäville tehtäviä, joita ei tarjota vapailla työmarkkinoilla. Ja tässäkin on omat ongelmansa, joihin en asiaa tuntemattomana nyt puutu.

 (4) Päivitys 19.2.2017: Joukon blogikirjoitus rakennetyöttömyydestä avaa tuon 250000 pitkäaikaistyöttömyyden taustoja. http://vapausvalitatoisin.blogspot.fi/