Arvauskeskus vaanii meitä muuallakin kuin julkisella - tositarinoita elävästä elämästä

"Arvauskeskus". Keskustelimme valinnanvapaudesta tennispelin jälkeen yli 80-kymppisen pelikaverini kanssa. Kaverini sanoi minulle. Olli kirjoita nyt tästä asiasta potilaan, kansalaisen kannalta. Kaverini totesi, että vaihdoimme vaimoni kanssa Espoossa yksityiseltä terveysasemalta julkiselle. Syynä oli yksityisen aseman palvelu- ja osaamistason lasku. Lääkärit vaihtuivat eikä hommasta tullut oikein mitään. Julkisen puolen terveysasema toimii mitä parahultaisemmin. Keskusteluun tuli mukaan 40-kympinen kundi ja totesi: eikö julkisilla terveyskeskuksilla mene huonosti. Kysyin, käyttääkö hän julkista - ei kun työterveydenhuoltoa. Näin on laita minullakin. Tuli mieleen ikivanha haukkumasana "arvauskeskus". Senkin loihti uudelleen käyttöön eräs kaverini. Mutta hei onko tosiaan niin, että julkinen on arvauskeskus ja yksityinen sitten osaamiskeskus? Tästä on minulla ainakin oikein hyvä kokemus muutaman vuoden takaa. Kirjoitinkin siitä tuoreeltaan blobissani. (1). Menin työterkkarilla ja totesin, että nyt on ollut aika-ajoin hirveitä lihaskipuja vatsan seudulla. Lääkäri totesi, että näinhän se on. Antoi minulle lihasrelaksanttireseptin. Menin kotiin ja ryhdyin kehotettuun omahoitoon. Säryt äityivät infernaalisiksi. Vaimo puuttui asiaan. Olli, sinulla on varmaan sappikivistä johtuvat kivut ja säryt. Palasin seuraavana aamuna työterkkarille. En saanut samalla lääkärille aikaa. Kerroin vaimoni (ei lääkäri) diagnoosin, johon lääkäri totesi, että näinhän se on. Uuden lääkärin johdatettu arvaus osui napakymppiin. Ei muuta kuin julkiselle puolelle ja eteenpäin. Tulos oli lopulta tehokas, nopea ja vaikuttava!- siis julkisella!! Lisää työterveydenhuollon arvauskeskuksesta. Lähiomaiseni (24-vuotias nainen) meni työterkkarille vaikeaksi äityneen ihottuman vuoksi. Ei kun hommiin. Nyt toimittiin ns. INE-syndrooman tavoin. (2) Kun ei keksitty, mistä tämä ihottuma johtui, käynnistettiin massiiviset tutkimukset. Potilas joutui käymään kesken työpäivää moneen kertaan tutkimuksissa. Lopputulos oli, että löydettiin kohtalokas diagnoosi. Ongelma on pysyvä ja jopa pahentuva, johon pitää syödä sen siljoonaa pilleriä jne. No masensihan tämä - tietysti. Kuinka ollakaan kävi niin, että seuraavassa tutkimustulosten yhteisluvussa olikin toinen lääkäri puikoissa. Lääkäri kävi huolella läpi tutkimustulokset ja totesi potilaalle - ei sussa ole mitään vikaa. Edellinen diagnoosi oli väärä! Niin, että missä se arvauskeskus oikein on.

Terveyskeskuksen (tai työterveydenhuollon) käyttäjiä on periaatteessa kolmea tyyppiä: 1. satunnaiset käyttäjät, 2. ns. projektikäyttäjät, 3. pitkäaikaiskäyttäjät. Satunnaiskäyttäjät ovat yleensä työikäisiä, hyväkuntoisia kansalaisia. Jos henkilö on työelämässä, luonnollisesti hän käyttää näihin vaivoihin työterveydenhuoltoa. Monet käyttävät myös palvelua yksinkertaisesti saadakseen hieman huilia työstä - vasen nenän sierain tukossa - saikkua tarvitaan. Kyse on saikkuautomaatista ääripäässä. Satunnaisista käyttäjistä voi tulla myös projektikäyttäjiä. Lasken oman tapaukseni kuvauksen tähän projektikäyttäjäkastiin, vaikka se ei mennyt alkuvaiheessa ollenkaan projektin mukaisesti. Projektissahan on tavoite, resurssit ja lopputulos selkeästi määriteltyjä. Projektikäyttäjäksi lasken myös lähiomaiseni, joka itse tunnisti rintasyöpäepäilynsä. Terveyskeskus toimi nopeasti ja ammattimaisesti. Jatkotutkimukset ja toimenpiteet seurasivat nopeasti, ammattimaisesti ja tehokkaasti erikoissairaanhoidossa. Erinomainen suoritus julkiselta sektorilta! Kolmas porukka ovat pitkäaikaiskäyttäjät. No näitä on pääsääntöisesti kahdenlaisia ääripäissään: yhden ongelman pitkäaikaissairaat vs. moniongelmaiset pitkäaikaissairaat. Yhden ongelman käyttäjät tulevat toimeen säännöllisten kontrollikäyntien avulla ja hoitavat muuten asiat itsehoidolla. Moniongelmaiset on sitten se hankala ryhmä. Lähiomaiseni oli moniongelmainen. Hänellä oli erilaisia somaattisia sairauksia, mutta myös masennusta. Omaishoitaja vertaili tässä tapauksessa yksityistä ja julkista toisiinsa. Julkisella lasku oli pieni ja se tuli hitaasti. Yksityisellä lasku oli suuri ja se tuli nopeasti. Yksityisellä tulos ei ollut hintansa väärtti ollenkaan ja eikä ratkaissut mitenkään ongelmia. Moniongelmaiset pitkäaikaissairaat ovat vaativa yleislääketieteellinen haaste. Haasteisiin voidaan paneutua kahdella tavalla: 1. selvitetään monipuolisesti elämäntilanne, toimintakyky, lääkitys ja erilaiset sairaudet - pyritään vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti pärjäämiseen. 2. Tehdään tutkimuksia ja passitetaan jatkotutkimuksiin erikoislääkärille - sille erikoislääkärille, joka tuntuisi vastaavan parhaiten johonkin yksittäiseen ongelmaan. Tämä on kallista puuhaa, raskasta potilaalle ja myös omaiselle. Pahimmillaan tässä sekoittuu julkinen ja yksityinen palvelu sekä perus- että erikoissairaanhoito. Näin kävi lähiomaisellani.

Mitä tästä nyt sitten voi oppia? Ensinnäkin jo nykyjärjestelmä antaa mahdollisuuksia valinnanvapauteen. Kaikki tiedämme, että valinnanvapaus suosii meitä hyvätuloisia työssä olevia. Kuitenkaan palvelu ei vältämättä ole sen parempaa paitsi, että aina pääsee nopeasti työterkkarille - on ongelma iso, pieni, todellinen tai epätodellinen. Toiseksi niin julkinen kuin yksityinenkin voi olla palvelun laadultaan hyvää tai vähemmän hyvää. Kolmanneksi pahimmillaan ihminen joutuu pompoteltavaksi järjestelmästä, palveluntuottajasta tai lääkäristä toiseen. Ja neljänneksi yksityisellä puolella hintakin voi olla julkiseen verrattuna suuri, mutta tulos pieni. Yksi ominaispiirre tässä kokonaisuudessa on vielä se, että samat lääkärit voivat toimia aidan molemmilla puolilla ja moni tekeekin niin. Niin tämä tarinani koski pääkaupunkiseutua. Tarina olisi aivan toinen maaseudulla, syrjäseuduilla. Ei siellä paljon valinnanvaraa ole ja mahtaako tullakaan. No muodollinen valinnanvara voi tulla, jos Pihlajalinnan malli etenee. (3) Siinähän MIkko Wiren on aikaansaanut kilpailutustilanteen, jossa kohteena on koko julkinen perusterveydenhuolto, jopa osa erikoissairaanhoitoa. Mikon yritys on kilpailutuksen kautta voittanut vaikkapa Mäntän seudulla koko paikallisen terveyspotin (ei sosiaalihuoltoa mukana) kymmenen vuoden sopimuksella. No eihän siinä nyt potilas voi kuitenkaan mitään valita - monopoli mikä monopoli! Mitkähän monopolit vaanivat meitä, jos hallituksen yhtiöittämisajatus viedään todella maaliin. Tästähän käydään kaksijakoista keskustelua. Toisen osapuolen mielestä yhtiöittäminen on kilpailun kannalta ainoa oikea tie ja näin siitä seuraa myös potilaan/asiakkaan onni ja kokonaistehokkuuden kasvu. Toisen osapuolen mukaan ei ole mitenkään välttämätöntä yhtiöittää kaikkea (ei EU-säännöt tätä vaadi). Ei ole myöskään varmaa, saadaanko säästöjä aikaan. Pikemminkin pelätään monopolisoitumista ja palveluiden sekä voittojen ajautumista kansainvälisille rahamarkkinoille - ääripäässä paratiisisaarille. (3)

Päivitys 19.4.2016: Keskustelua FB:n puolella. Keskustelijat nostavat esille terveyskeskusjonot, hoitoon pääsyn ongelmat. Ääripäässä ongelma voi olla kohtalokaskin potilaan kannalta. Hoidon laadun osalta kokemuksia on hyviä ja huonoja niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Itse asiassa ei ole olemassa säännöllistä hoidon laadun seurantaa, joka pistäisi eri toimijat tiukkaan laatuvertailuun. Jäljelle jäävät siis yksittäiset kokemukset sekä erilaiset mielikuvat.
Työterveyshuollon positiivinen asia potilaan kannalta on nopea, välitön hoitoon pääsy. Voimavaroja on käytössä toisella tapaa verrattuna terveyskeskuksiin. Kelan 12.4.2016 julkistama tilasto vahvistaa tämän asian: 
"Työterveyshuollon menot ovat kasvaneet yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien.  Tämä kasvu on ollut huomattavasti terveydenhuollon kokonaismenojen kasvua nopeampaa. Vuonna 2014 työterveyshuollon kustannukset olivat 778 milj. euroa, mikä oli 0,3 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Kun otetaan huomioon inflaatio, työterveyshuollon kustannukset pienivät reaalisesti vuoteen 2013 verrattuna.
Työterveyshuoltomenojen kasvun taittumiseen on vaikuttanut taantuma. Sen vaikutuksesta mm. työterveyshuollon piirin kuuluvien työntekijöiden määrä pieneni vuodesta 2013 vuoteen 2014 noin 30 000 hengellä. Toisaalta menojen maltillista kehitystä kuvaa se, että työterveyshuollon keskimääräiset kustannukset työterveyshuollon piiriin kuuluvaa työntekijää kohti kasvoivat vuonna 2014 vähemmän kuin vuosiin aiemmin. Kasvu oli vain 1,8 %, kun aiemmin keskimääräiset kustannukset nousivat yli 5 % vuodessa." 
http://www.kela.fi/ajankohtaista-yhteistyokumppanit/-/asset_publisher/WQHcJ3JiaK7b/content/tyoterveyshuoltomenojen-kasvu-pysahtyi?_101_INSTANCE_CKm2H92q6HNx_redirect=/yhteistyokumppanit%27&utm_content=bufferdef69&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer


Viitteet

(1) Ollin kokemuksia: Kolmessa kirjoituksessa olen seurannut projektiani diagnoosin määrittelystä, tutkimuksiin, hoitojonoon asettamiseen, operaatioon ja tuloksiin.

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/hoitotietojen-ihmettelya-potilaana.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/olli-jonoon-25.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/pieni-on-kaunista-ollin-kokemus.html

(2) INE-syndrooma:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/onko-suomessa-ine-syndrooma.html
INE-syndrooma kohdistuu ennen muuta terveydenhuoltoon ja lääkärien päätöksentekoon. "Nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä tikittää kolme aikapommia, jotka uhkaavat heikentää luottamusta siihen. Lääkärit eivät tee parastaan potilailleen, koska he: 1. harjoittavat defensiivistä lääketiedettä (Itsepuolustus), 2. eivät ymmärrä terveystilastoja (numerotaidottomuus) ja 3. tavoittelevat voittoa hyvyyden asemesta (eturistiriita)." (s. 189). Ensimmäinen kirjain I tarkoittaa itsepuolustusta ja se perustuu defensiiviseen päätöksentekoon. Sen räikein muoto on päättämättömyys, viivyttely tai vastuun välttely. Lääkärin työssä defensiivinen päätöksenteko ilmenee määräämällä testejä tai hoitoja, joihin ei ole kliinistä tarvetta tai jotka saattavat vahingoittaa potilasta. Defensiivisiä keinoja voivat olla myös määrätä tarvetta enemmän lääkkeitä tai siirtää potilaita toisille erikoislääkäreille tarpeettomasti, ehdotetaan jotain hoitoja tai tutkimuksia diagnoosin vahvistamiseksi. Gigerenzerin mielestä taustalla on oikeudenkäynnin pelko. Tämä pelko liittyy ennen muuta vakuutuspohjaisiin terveydenhuoltojärjestelmiin (kuten USA). Numerotaidottomuus (N) liittyy harhaisiin käsityksiin epävarmuudesta ja riskeistä. Numerotaidottomuus liittyy myös prosentti- ja absoluuttisten lukujen lukutaitoon. Gigerenzer suosittelee todennäköisyyslukujen (prosentit) rinnalla käytettäväksi luonnollisia frekvenssejä, jolloin todellisten lukujen avulla voidaan ymmärrettävästi tehdä päätöksentekoa auttavia laskelmia. E tarkoittaa eturistiriitaa suoranaista luvuilla hämäämistä joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Tiedostetun hämäämisen taustalla voi olla voiton tavoittelu. Tiedostamattoman hämäyksen taustalla voi puolestaan olla uskomus. Molemmat hämäykset saattavat olla toisiaan tukevia.

(3) HS-lauantai 16.4.2016: Terveysimperiumin rakentanut lääkäri Mikko Wirén kritisoi muita terveysfirmoja – tätä bisnestä ei voi pyörittää Nalle Wahlroosin opeilla.

http://www.hs.fi/paivanlehti/16042016/lauantai/

Mikko Wirén on kasvattanut Pihlajalinnasta 15 vuodessa 400 miljoonan euron pörssiyrityksen. Lääkärifirman raju kasvu oli viedä hänen oman terveytensä. ”En koe olevani liikemies”, Wirén sanoo. 

(4) Hallituksen yhtiöittämisasiaa pohdin edellisessä blogikirjoituksessani:

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/04/sotelinjaus-oy-sote-ab.html